Gaudia Tutkimus Oy yhteistyössä AF-Innova:

Transkriptio

1 Gaudia Tutkimus Oy yhteistyössä AF-Innova: Rakennustyömaiden puhtaiden ylijäämämaa-ainesten hyötykäytön lisäämisen edellytykset maatiloilla rakennusalan näkökulmasta Rakentajahaastattelun tulokset Raportti / Osio 2 1

2 Sisällys 1. Selvityksen tausta Selvityksen toteutus Rakennusyhtiöiden ja maa-ainesten kierrätystä harjoittavien toimijoiden puhelinhaastattelut Haastatteluiden toteutus ja haastateltavat Rakennustyömailla syntyvät ylijäämämaa-ainekset Mihin ylijäämämaa-ainekset viedään Ylijäämämaa-ainesten kierrätyskäyttö Maatilatoimitusten edellytykset...10 Maatilatoimitusten hyödyt...10 Maatilatoimitusten haasteet

3 1. Selvityksen tausta Tämä markkinapotentiaaliselvitys on osa kehityshanketta, jonka päätavoitteena on tehdä tunnetuksi ja edistää tyhjien tuotantorakennusten ja vajaakäyttöisten maa-, metsä- ja vesialueiden resurssitehokkuutta, uusiokäyttöä ja erilaisia ansaintalogiikkaratkaisuja. Markkinapotentiaaliselvitys kohdistui infran- ja talonrakennustyömailla syntyvien ylimääräisten pilaantumattomien maa-ainesten hyötykäytön kehittämiseen ja lisäämiseen maatiloilla. Näkemyksiä hyötykäytön mahdollisuuksiin haettiin niin maanviljelijöiltä kuin rakennusyhtiöiltä. Onko maatiloilla mahdollisuutta käyttää ylijäämämaa-aineksia ja onko maanviljelijöillä mahdollisuutta saada maiden vastaanottamista porttimaksutuloa. Entä miten rakennusyhtiöiden edustajat kokevat ylijäämämaa-ainesten käsittelyn ja hyötykäytön. Paljonko maa-aineksia syntyy, mihin ne viedään ja mitä se maksaa? Olisivatko rakennusyhtiöt kiinnostuneita toimittamaan ylimääräisiä maa-aineksia maatiloille? Markkinapotentiaaliselvityksessä selvitettiin puhtaiden ja pilaantumattomien maa-ainesten markkinatilannetta, kysynnän ja tarjonnan nykytilaa, kehittämistarpeita ja trendejä. Ylijäämämaa-ainesten hyötykäytön kehittäminen maatiloilla oli selvityksen punainen lanka. 2. Selvityksen toteutus Selvityksen suunnittelusta ja toteutuksesta ovat vastanneet toimitusjohtaja Sanna Pasanen Gaudia Tutkimus Oy:stä sekä kehitysjohtaja Harto Ylitalo AF-Innovasta. Haastattelujen kysymyspohjat laati Harto Ylitalo ja Sanna Pasanen viimeisteli kysymykset lopulliseen muotoon. Kyselyn suunnitteluun osallistui myös Maapörssi Oy:n toimitusjohtaja Jari Nordström. Haastattelujen toteutuksesta ja analysoinnista sekä raportin laadinnasta on vastannut Sanna Pasanen. Rakennusyhtiöiden ja maa-ainesten kierrätystoimintaa harjoittavien yritysten haastattelut toteutettiin puhelinhaastatteluina siten, että paikallisten (Kanta- ja Päijät-Häme), pienempien rakennusyhtiöiden edustajia haastateltiin kuusi henkeä ja valtakunnallisten rakennusyritysten edustajia haastateltiin niin ikään kuusi henkeä. Lisäksi haastateltiin maaaineisten kierrätystoimintaa harjoittavien toimijoiden edustajia kolme henkeä. Selvityksen laadullisessa osiossa oli siis yhteensä 15 haastateltavaa. Haastatteluilla keskityttiin erityisesti seuraavien asioiden selvittämiseen: - Paljonko kohteissanne syntyy ylimääräisiä puhtaita ja pilaantumattomia maaaineksia keskimäärin vuodessa? Miten ne jakautuvat kohteittain? - Mihin poissiirrettävät maa-ainekset yleensä siirretään? - Oletteko toimittaneet maatiloille ylijääneitä maa-aineksia? - Kertokaa lisää - Mitkä ovat olleet maatilatoimitusten hyvät ja huonot puolet? - Kuka teillä vastaa poissiirrettävien maamassojen käytännön toimenpiteistä? Entä lupa-asioista? 3

4 - Minkä verran maa-ainesten vastaanottotoimintaa harjoittavat tahot veloittavat maamassojen vastaanotosta? - Oletteko maksaneet maamassojen vastaanotosta maanviljelijälle? Millaisessa tilanteessa? - Mitä etuja ja haittoja näette: - kuntien ja kaupunkien ylijäämämaa-ainesten vastaanottotoiminnassa? - yksityisen elinkeinonharjoittajan ylijäämämaa-ainesten vastaanottotoiminnassa? - sähköistä tarjonta- ja kysyntäportaalia pyörittävän yritysten toimintamallissa? - Mihin mielestänne pitää kiinnittää erityistä huomiota infra- ja rakennustyömaiden ylijäämämaa-ainesten hyötykäytön kehittämiseksi ja lisäämiseksi maatiloilla? 4

5 3. Rakennusyhtiöiden ja maa-ainesten kierrätystä harjoittavien toimijoiden puhelinhaastattelut 3.1. Haastatteluiden toteutus ja haastateltavat Maa-ainesten tarjontapuolelta haastateltiin 13 rakennusalan edustajaa jakautuen siten, että kuusi haastateltavaa oli Hämeen alueella toimivista pienemmistä talon- ja maanrakennusyrityksistä ja seitsemän haastateltavaa oli valtakunnallisista rakennusyhtiöistä. Valtakunnallisista rakennusyhtiöistä haastattelun pääpaino oli Hämeen seudulla toimijoista. Haastatteluiden tarkoituksena oli saada selville tarjonnan määrä ja laatu sekä rakennusyhtiöiden edellytykset ja tahtotila tarjota ylijäämämaa-aineksia maanviljelijöille. Haastattelut toteutettiin puhelinhaastatteluina joulukuun 2016 ja tammikuun 2017 aikana. Rakennusyritysten edustajia haastateltiin seuraavista yrityksistä: NCC Industry, SRV Yhtiöt Oyj, Skanska Talonrakennus Oy, Lujatalo Oy, Hartela Oy, YIT Lahti, Lemminkäinen Oyj, Jatke Oy Häme, Salpausselän rakentajat Oy, Rakennusliike Lehto Oy, Patria Rakennus Oy, Jokioisten maanrakennus Oy ja Leimarakentajat Oy. Näiden lisäksi haastateltiin erityisesti maa-ainesten kierrätysnäkökulmaa ja toimijoiden kohtaamista koskien kolme tahoa: Maapörssi Oy, Päijät-Hämeen jätehuolto Oy sekä Kiertokapula Oy. Haastattelut toteutettiin puhelimitse ja niiden kesto vaihteli minuutin välillä. Haastattelut käytiin haastattelurunkoa apua käyttäen, mutta soveltaen runkoa kuhunkin haastateltavaan ja haastattelutilanteeseen nähden sopivaksi. Enimmäkseen haastateltavien kanssa puhuttiin talonrakennustyömaista. Tämä orientaatio päätettiin jo ensimmäisen testihaastattelun yhteydessä. Infrarakentamisen mukaan ottaminen olisi vaatinut haastateltavien määrän lisäämistä Rakennustyömailla syntyvät ylijäämämaa-ainekset Rakennusyhtiöiden edustajia haastatellessa kävi nopeasti selväksi, että on mahdotonta sanoa, mikä on tyypillinen työmaa tai mikä on tyypillinen työmaalla syntyvä ylijäämämaaaineksen määrä. Vain muutama haastateltava suostui antamaan arvion siitä, minkä verran ylijäämämaita syntyy vuoden aikana. Yksi haastateltava arvioi, että niissä kohteissa, joissa hän on ollut mukana, on syntynyt vuoden aikana pois kuljetettavia ylijäämämaa-aineksia kuutiota, josta 2/3 on tullut kerrostalotyömailta ja 1/3 parkkihallityömailta. Toinen haastateltava taas arvioi, että kauppakeskustyömaalla ylimääräisiä maa-aineksia syntyy useita kymmeniä tuhansia kuutioita. Kolmas haastateltava arvioi määriä niin, että maanpinnasta kuoritaan työmaalla senttiä pois. Neljäs taas sanoo suoraan arvion kuutiota vuodessa. Viides haastateltava laski ylijäämämaa-ainesten määrän niin, että pohjapinta-alaan nähden syntyy 1/4-1/3 pois ajettavaa massaa. 5

6 Yksi pienistä toimijoista totesi, että esimerkiksi rivitalotyömaalta lähtee eteenpäin useita satoja kuutioita sellaista maa-ainesta, jota ei voi hyödyntää tontilla, joskus tuhansiakin kuutioita. Kiinnostavimman esimerkin käsillä olevaan aiheeseen liittyen kertoo rakennusliikkeen edustaja tilanteessa, jossa yritys rakensi Postin logistiikkakeskusta. Keskus tehtiin osin vanhojen viljelysmaiden päälle ja osin metsäpohjalle. Poiskaivetut maaainekset olivat siis suurella todennäköisyydellä puhtaita ja kierrätyskelpoisia. Työmaalta oli tehty tiedusteluja ja yritetty löytää suurelle määrälle maa-ainesta (44 kuormaa) vastaanottajaa, joka voisi hyödyntää maa-aineksia, mutta koska vastaanottajan löytäminen oli hankalaa eikä lupa-asioistakaan oikein tiedetty, päädyttiin maa-ainekset viemään maankaatopaikalle. Se tuntui hölmöläisen hommalta, haastateltava totesi. Talonrakennustyömailta siis syntyy paikoin runsaastikin ylijäämämaa-aineksia. Kaikki ei tietenkään ole kierrätyskelpoista, mutta lähes joka haastateltava toteaa, että puhtaita ja pilaantumattomia maamassoja viedään maankaatopaikoille. Periaate on, että ylijäämämaa-ainekset pyritään hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan työmaalla Mihin ylijäämämaa-ainekset viedään Haastateltavat kertovat ylijäämämaa-ainesten poiskuljetuksesta hieman eri tavoin riippuen siitä, tekevätkö he sen itse vai hoitaako työn (alihankintana) maanrakennusyritys. Ensisijaisesti ylijäämämaita pyritään hyödyntämään työmaalla, josta ne on kaivettu. Toissijaisesti ylijäämämaat pyritään yleensä hyödyntämään jossain muussa tiedossa olevassa kohteessa. Näin on erityisesti silloin, jos poisviennistä huolehtii maanrakennusyritys, jolla itsellään on kohteita, joissa maa-aineksia voi hyödyntää, esimerkiksi maisemoinnissa tai teiden pohjina. Esimerkiksi soranottopaikka on yleinen vientipaikka. Niihin tarvitaan loppumaisemointia, jotta saadaan kasvillisuus kasvamaan. Maisemoinnissa käytetään savi- tai silttimaata. Hyvälaatuisille moreeneille löytää yleensä paikan. Sitä saa menemään rakennuskohteisiin, pengertäyttöihin, ei niin primääreihin paikkoihin vaan sekundaaripaikkoihin, joiden päälle tehdään kantavat kerrokset. Mikäli hyötykohteita ei ole tiedossa (lähialueilla), niin silloin maa-ainekset viedään maankaatopaikalle tai läjityspaikoille. Maankaatopaikoille viedään erityisesti savea. On myös tilanteita, että kunta tai kaupunki edellyttää, että rakennusyhtiö vie ylijäämämaat kunnan tai kaupungin maankaatopaikalle. Tällöin rakennusyhtiö ei voi vaikuttaa maa-ainesten loppusijoitteluun. Tällaisista tilanteista kertoi pari rakennusliikkeen haastateltavaa. Rakennustyömailla tehdään maamassojen kuljetusta molempiin suuntiin. Usein on niin, että tontilla ei ole tilaa läjittää maa-aineksia, jolloin ne pitää toimittaa pois. Jossain vaiheessa työmaalla taas tarvitaan täyttömaita, jolloin työmaalle tuodaan maa-aineksia. 6

7 Tavoitteena rakennusyhtiöillä on kustannusten minimointi. Esimerkiksi maanrakennusyrityksen etu on, jos se pystyy toimittamaan työmaalle rakennusaineksia ja samalla viemään ylijäämämaa-aineksia työmaalta paluumatkalla pois omiin hyötykohteisiinsa. Näin kuljetuskustannukset on optimoitu, ja maankaatopaikoille ei tarvitse maksaa vastaanottomaksuja. Moni haastateltava mainitsee, että maankaatopaikka on se viimeinen vaihtoehto. Syynä on jossain määrin kierrätystahto, mutta painavammat syyt tuntuvat kuitenkin olevan kustannukset sekä maankaatopaikkojen ahtaus. Pitää viedä useampaan osoitteeseen maa-aineksia, kun tila kaatopaikoilla käy vähiin. Vastaanottomaksut ovat euroa per kuorma. Se on useampi euro per kuutio. Kaupunkien ja kuntien maankaatopaikoissa on se huono puoli, että ne ovat auki vain ns. virka-aikaan ja ne ovat hintavia. Kunnallinen maankaatopaikka on helppo, mutta kallis. Vastaanottomaksut esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ovat Jokioisten maanrakennuksen haastateltavan mukaan 5-7 euroa/kuutio hyvälaatuisesta savesta ja euroa/kuutio pehmeästä savesta. Se tulee kalliimmaksi kuin uuden materiaalin hankkiminen ja kuljetuskustannukset tulevat vielä päälle. Pahimmillaan kustannukset ovat 40 % urakasta. Muutkin haastateltavat arvioivat vastaanottohintojen olevan muutaman euron per kuutio. Hyvä puoli kunnallisissa maankaatopaikoissa on se, että on ainakin yksi varma paikka, mihin saa viedä maa-aineksia. Lupa-asioiden hoitotavoissa rakennusyhtiöillä on kirjavaa käytäntöä, samoin maaainesten sijoittamisen ohjauksessa. Enimmäkseen on niin, että maanrakennusyritys, joka toimii aliurakoitsijana rakennusyhtiölle, miettii maa-ainesten sijoituspaikan ja hoitaa lupaasiat. Osa rakennusyhtiöistä kuitenkin hoitaa asian itse, jotta kustannukset on helpompi pitää kurissa ja on varmuus siitä, mihin maa-ainekset päätyvät ja millä luvalla. Kustannusvaikutukset ovat isoja, joten tarjousvaiheessa katsomme tarkkaan minne viemme ja mitä. Aliurakoitsija hoitaa vain poiskuljetuksen. Kiertokapula Oy:stä kerrotaan, että kunnat tuovat heille jonkin verran rakennustyömailla syntyviä ylijäämämaa-aineksia, mutta ne ovat yleensä pilaantuneita maa-aineksia. Puhtaat maa-ainekset pyritään käyttämään omissa rakennuskohteissa. Kierrätystalouden huomioiminen on kuitenkin tätä päivää ja tulevaisuutta, ja Kiertokapulakin suunnittelee maaainesten kierrättämispalvelua. Kierrättämisen haasteena on kustannukset. Maa-ainekset tulee seuloa erikseen (hiesu, siltti, savi, moreeni), jotta niitä voidaan myydä eteenpäin. Seulonta on kallista, etenkin jos määrät eivät ole kovin isoja. 7

8 3.4. Ylijäämämaa-ainesten kierrätyskäyttö Mietimme kyllä, miten maa-aineksia voisi käyttää hyödyksi jossain. Maankaatopaikoille vieminen on kallista. Vastaanottomaksu on kolme euroa per kuutio ja siihen kuljetuskustannukset päälle. Se on aikamoinen kustannus. Lähes kaikki haastateltavat sanovat, että maa-ainesten kierrätyskäyttöä mietitään. Yleensä kierrätyskäytön suunnittelu on maanrakennusyrityksen työ. Kierrätysmahdollisuus on maanrakentajalle kilpailuvaltti, koska silloin asiakkaalle eli rakennusyhtiölle pystytään tarjoamaan kustannussäästöjä. Sellaiset maanrakentajat, joilla ei ole esim. omia läjityspaikkoja, eivät välttämättä pärjää kilpailussa, koska niiden ainoa mahdollisuus on viedä maa-ainekset maankaatopaikoille. Olisi hyvä, että maa-aineksia kierrätettäisiin, sillä ne sopisivat hyvin vaikka täytemaaksi ja meluvalleihin jne. Usein mietinkin, maaseudulla kun asun, että hyötykäyttöä pitäisi edistää. Ollaan firmassakin pohdittu, että maatilalle voisi jotain maksaakin Rakennusliike Lehdon haastateltava sanoo, että heiltä viedään 80 % ylijäämämaaaineksista kaatopaikoille. Pieni osa maakuntien työmailla syntyvistä ylijäämämaista viedään maanviljelijöille. Isännät itse kysyvät maa-aineksia tilansa lähellä olevilta työmailta. Mielellään viedään. Raha ei liiku, mutta me hoidetaan kuljetus ja tasoitellaan maata kaivinkoneella. Joskus isäntä hoitaa itse tasoituksen, jos on sopivat välineet. Peltoja täytellään. Pidetään loppukatselmus, jottei kellään tule sanomista. Määrät ovat yleensä sadoissa kuutioissa, max. tuhat kuutiota. Siinä on joku ELY:n raja, että mihin määrään tarvitaan jo sitten lupa. Maa-ainesten kierrättämisen yksi haaste on oikea-aikaisuus. Nyt olisi tarjolla 15 tonnia soraa, mihin toimitetaan? Kenellä on tarve? Onko tarve juuri tällaiselle maa-ainekselle? Aina ei pystytä etukäteen suunnittelemaan maa-aineisten käyttöä, joten pitäisi olla pikaisesti käytössä jokin rekisteri tai jokin taho, josta voisi saada tietoa mahdollisista vastaanottajista. Toisaalta ainakin isoilla työmailla pitäisi tehdä ennakkosuunnittelua, jolloin maa-ainesten kierrättämistä olisi helpompi miettiä. Kierrätyskäytön haasteina nähtiin myös lupa-asiat ja byrokratia. Toivoisin, että kunta ei aina osoite samaa maankaatopaikkaa osoitteeksi, vaan olisi aktiivisempi etsimään kierrätysmahdollisuuksia, toisia työmaita joissa maa-ainekset voisi ottaa hyötykäyttöön. Kierrätyskäytössä tulee ottaa tarkasti huomioon myös laatuun liittyvät asiat. Millä varmistetaan, että maa-aines on puhdasta ja soveltuu kierrätyskäyttöön. On isoja työmaita, johon kipataan myös salaa maa-aineksia yön pimeydessä muutaman kympin säästön takia. On kysymysmerkki, voiko maa-ainesten laatuun aina luottaa. Haastateltavien mielestä kierrätyskäyttö on ehdottoman myönteinen asia kaikin puolin. Kunhan vain lupa-asioita helpotettaisiin ja tietoa lisättäisiin. ELY-keskus saa muutamalta haastateltavalta pyyhkeitä kankeana laitoksena ja kuntien ja kaupunkien käytäntöjä 8

9 pidetään myös jähmeinä. Byrokratiaa pitäisi helpottaa ja tosissaan miettiä myös viranomaisten taholla kierrätystalouden mahdollisuuksia Byrokratian helpottumista toivoo myös Maapörssin toimitusjohtaja Jari Nordström, joka sanoo, että maanviljelijöiden maa-ainesten vastaanottotoiminta tulkitaan helposti kaatopaikkatoiminnaksi, jos maanviljelijä ottaa maa-aineksista tai niiden levittämisestä maksua. Virkamiehet tulkitsevat tilanteita osin mielivaltaisesti. Maapörssin lukujen ja näiden rakennusyhtiöhaastattelujen valossa byrokratian helpottamiselle olisi todellakin tarvetta. Maapörssissä on selvästi enemmän tarjontaa (2.5 miljoonaa kuutiota) kuin kysyntää (1.9 miljoonaa kuutiota) maa-aineksista. Kaikki tarjonta ei tosin näy Maapörssin nettipalvelussa, koska vaihdantaa tapahtuu yhteystietojen perusteella myös ohi portaalin. Rakennusyhtiöiden kanta on pääsääntöisesti, että jos kuljetusmatka on sama kunnalliselle maankaatopaikalle ja yksityiselle vastaanottajalle, niin yksityistä vastaanottajaa suositaan. Se on halvempaa ja järkevämpää. Jari Nordströmin arvion mukaan ylijäämämaita olisi saatavilla jopa 10 miljoonan kuution verran. Määrä on merkittävä. 9

10 3.5. Maatilatoimitusten edellytykset Maatilatoimitusten hyödyt Kaikki haastateltavat suhtautuvat positiivisesti siihen, että rakennustyömaiden ylimääräisiä maa-aineksia käytettäisiin hyödyksi maatiloilla. Se on kierrätystaloutta parhaimmillaan! Kaivuumaata pidetään turhaan jätemaana, ei se ole niin vaarallista ja epämääräistä vaan usein käyttökelpoista, toteaa yksi haastateltavista. Toinen, pienempi toimija, tuo esiin, että maa-aineisten kierrättämisellä olisi taloudellisia vaikutuksia jopa niin, että asunnot tulisivat halvemmiksi. Maan vieminen kaatopaikalle on aina iso kustannuserä, joten maata annettaisiin mielellään maanviljelijöille. Ylijäämämaa-ainesten kierrättäminen olisi haastateltavien mielestä kansantaloudellisesti ja ympäristölle tärkeää. Maatilatoimitusten hyödyt yhteenvetona: Vähemmän kustannuksia rakennusyhtiölle Kansantaloudellisia vaikutuksia Ympäristöystävällisyys Voisi vaikuttaa jopa rakentamisen hintaan edullisempia asuntoja! Win-win-tilanne Maatilatoimitusten haasteet Osa haastateltavista toteaa, että heillä on pohdittu maa-ainesten hyötykäyttöä maatiloilla. Usein homma on kuitenkin seisahtunut siihen, että ei ole tiedetty lainsäädännöstä ja lupaasioista riittävästi. Kun tilanne on päällä, pitää äkkiä saada maa-ainekset jonnekin. Minulla on se käsitys, että lupaprosessi vie paljon aikaa. En tiedä millainen lupa pitää olla, jotta voisi maatilalle viedä maata. Kautta linjan haastatteluissa korostuikin kolme suurinta haastetta: lupa-asiat, tiedontarve ja kohtaamispaikka. Lupa-asioita pidettiin hankalimpana pullonkaulana. Tilanne ehtii mennä ohi, kun lupa-asioissa menee liikaa aikaa. Harvoin meiltä menee maatiloille, kun voivat ottaa ilman lupaa vain tietyn mottimäärän ja sen jälkeen mennään byrokratian rattaissa. Menee helposti vuosikin sinä, että anotaan lupaa notkopeltojen parabntamiseen. Maatilojen hyödyntämisen hankaluuksina nähtiin myös mahdolliset pitkät matkat. Maanrakennusyritykset pystyvät usein yhdistelemään kuljetuksia siten, että he tuovat jotain ja vielä jotain mennessään. Katoaako tämä synergia, jos maa-ainekset viedään maanviljelijälle. 10

11 Myös maa-ainesten levittämisestä ja käsittelystä määränpäässä tulee kustannuksia. Maatilat eivät välttämättä voi myöskään ottaa kovin suuria määriä maa-aineksia. Yleensä välimatkat lienevät kuitenkin sopivia, kun isäntä tietää kysellä lähellä olevalta työmaalta ylijäämämaita. Maatilat eivät ole mitenkään pelastava homma tässä, sillä ne ovat yleensä yhden projektin juttuja. Maanviljelijöiden tulisi miettiä myös läjityspaikkojen varaamista tiloiltaan. Usein on niin, että maatilat ottavat maa-aineksia vastaan vain routa-aikaan, jolloin on aikaa tehdä maanparannus- ja korjaustoimenpiteitä. Kuitenkin työmailta tulisi toimituksia myös kesällä. Haastateltavat eivät juurikaan ottaneet kantaa siihen, maksaisivatko rakennusyhtiöt maanviljelijöille ylijäämämaiden vastaanotosta. Yksi haastateltava sanoi, että heillä on harkittu maksamista ja toinen haastateltava sanoi, että siitä voisi jopa maksaa jotain. Olennaisinta olisi, että syntyisi kohtaamispaikka, jossa tarjoajat ja kysyjät kohtaisivat toisensa. Maanviljelijän tulee tietää mitä hän tekee eli mitä maa-ainesta hän haluaa. Hänen tulee olla riittävän valveutunut selvittääkseen, että maa-aines on varmasti puhdasta ja käyttötarkoitukseen sopivaa. Muutama haastateltava isommista rakennusyhtiöistä korostaa maa-ainesten laatua. Pilaantuneiden maiden kanssa maanrakentajat ovat olleet lehtien palstoilla. Meidän pitää pystyä todistamaan, vaikka viedään kunnalliseen penkkaan maa, että se on puhdasta. Luottamuksellisuus tulee saavuttaa. Esimerkiksi isommat rakennusliikkeen edustajat totesivat, että laboratoriokokeiden teettäminen maa-aineksista on heille arkipäivää, mutta pienemmissä yrityksissä kokeita ei välttämättä tehdä. Laatuasioiden vastuuasioiden pitää olla selvillä maa-ainesten vaihtotilanteessa niin maanviljelijälle kuin rakennusyhtiölle. Siirtokirjat pitää tehdä viisaasti, viranomaisten luvilla. Kuka ottaa vastuun, jos ajetaan maa-aineksia peltoon ja sitten huomataan että ollaan myyty ihania luomuporkkanoita miljoona kiloa ja raksamies on ajanut myrkyllisiä maa-aineksia pellolle. Ylijäämämaiden luovuttamisen toimintamallin tulisi olla rakennusyhtiön kannalta järkevä. Sen tulisi hoitua nopeasti ja helposti ja oikea-aikaisesti. Oikea toimintamalli ei yleensä ole se, että maajussi soittaa, että nyt on tarve mullalle. Näinkin toki toimitaan etenkin maakunnissa nyt, kun kierrättäminen rakennustyömaiden ja maatilojen välillä on vähäistä. Rakennusyhtiöt, jotka eivät tällä hetkellä itse kajoa lupaprosessiin, toivovat että tilanne säilyykin heidän kannaltaan helppona. Hyvä olisi, että joku muu hoitaa lupa-asiat. Haastateltavat toivovat rekisteriä, jossa olisi sekä kysyntä että tarjonta esillä. Sieltä voisi katsoa, onko työmaan lähettyvillä maatilaa, jossa olisi ylijäämämaa-ainesten tarvetta. Maanviljelijä olisi jo hoitanut vastaanottoluvat kuntoon, joten maa-ainekset voitaisiin toimittaa hänelle sujuvasti. Rekisteri olisi hyvä myös maansiirtoyrityksille, joilla ei ole omaa 11

12 läjityspaikkaa. Näin ne voisivat toimittaa sellaiset maa-ainekset, joille heillä itsellään ei ole jatkokäyttöä, maatiloille. Maapörssin Jari Nordström on myös sillä kannalla, että viljelijän tulee olla aktiivinen lupaasioissa. Viljelijällä on yleensä hyvä suhde ympäristökeskukseen. Viljelijän kannattaa sopia itse heidän kanssaan. Jos rakennusliike sopii lupa-asioista, se katsotaan helposti jätteen jemmaamiseksi. Viljelijä taas esittää, että hänellä on TARVE maa-aineksille ja hänen täytyy perustella maa-ainesten vastaanotto tuolla tarpeella. Ympäristökeskusten virkamiehille tulisi luoda nykyistä enemmän painetta kierrätystalouden huomioimiseen. Liian helposti luvat evätään, mutta asioita myös käsitellään uudestaan, jos viljelijät osaavat pyytää. Rakennusyhtiöiden kannalta kustannukset ovat viime kädessä suurin ratkaiseva tekijä. Toissijaisena tekijänä, joskin kustannuksiin vaikuttavana tekijänä tulee se, voidaanko maaainekset kierrättää maankaatopaikan sijasta. Rakennusyhtiöiden ylijäämämaat ovat siis varsin potentiaalisesti maatilojen käytettävissä, mutta se vaatii: Sujuvan toimintamallin synnyttämistä Tiedon lisäämistä sekä viljelijöiden että rakennusyhtiöiden (ja maanrakennusyritysten) keskuuteen Lupa-asioiden helpottamista ja lupa-asiaproseduurin selkeyttämistä (kuka hakee, kauanko kestää, miten saadaan oikea-aikaisuus taattua) Maa-ainesten laatutakuita, rakennusyhtiöllä tulee olla laboratoriokokeet tehtyinä ja maanviljelijällä valmiudet arvioida maa-ainesten laatua ja pyytää tarvittavat todisteet 12

13 13