EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 Kehitysyhteistyövaliokunta 2004 VÄLIAIKAINEN 2002/2179(COS) 3. kesäkuuta 2003 Lisäys MIETINTÖLUONNOS Komission tiedonanto Vesihuolto kehitysmaissa ja EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan painopisteet (KOM(2002) 132 C5-0335/ /2179(COS)) Komission tiedonanto EU:n vesirahaston perustamisesta (KOM(2003) 211 C5-0335/ /2179(COS)) Kehitysyhteistyövaliokunta Esittelijä: Paul A.A.J.G. Lannoye PR\ doc PE /add

2 EU:n vesirahasto R. panee merkille komission aloitteen perustaa EU:n vesirahasto, jonka tarkoituksena on rahoittaa vedensaantia ja viemäröintiä AKT-maissa, S. pahoittelee, että kyseinen aloite on laadittu AKT-maita kuulematta, mikä horjuttaa Cotonoun sopimuksen kumppanuushenkeä, joka perustuu neuvotteluille sekä kyseisten maiden valmiuksien ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan määräysvallan vahvistamiselle, T. korostaa, että aloitteen käynnistämiseksi perustettavan rahaston määrärahat, miljardi euroa, saadaan Euroopan kehitysrahaston vararahastosta eikä ylimääräisistä resursseista, U. ottaa huomioon, että rahaston tavoitteiden toteutuminen edellyttää tiettyjen ehtojen täyttämistä, kuten hyvän hallintotavan noudattamista, joka ei kuulu Cotonoun sopimuksen olennaisiin tekijöihin, V. katsoo, että EU:n vesirahaston toimeenpanoviraston perustaminen saattaa horjuttaa AKT-maiden valmiuksien vahvistamista ja näiden maiden kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevaa määräysvaltaa, EU:n vesirahasto 17. myöntää, että huomattava rahoitus on tarpeen, jotta voidaan vastata juomaveden ja viemäröinnin puuttumisesta kärsivän väestön, erityisen Afrikan väestön, suuren enemmistön perustarpeisiin; 18. pitää aloitetta EU:n vesirahaston perustamisesta periaatteessa hyvänä, ja katsoo, että rahaston on tärkeimpänä tavoitteenaan tuettava edunsaajamaiden vesihuoltopolitiikkaa, jonka on perustuttava vesivarojen demokraattiseen hallinnointiin ja tasapuoliseen jakamiseen; 19. korostaa jälleen, että juomaveden saanti ilman syrjintää on kaikkien perusoikeus, ja katsoo, että on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että maksukyvyttömiltä henkilöiltä ei viedä tätä oikeutta; 20. katsoo, että rahaston on autettava AKT-maita ottamaan käyttöön mekanismeja, joiden avulla voidaan selkeästi säädellä vesivarojen hallinnointia ja alan valvontaa; 21. ehdottaa, että rahaston hoito uskottaisiin kansallisille ja alueellisille järjestöille, jotka koostuvat AKT-maiden viranomaisista sekä paikallisen yksityissektorin ja käyttäjien edustajista; 22. pyytää AKT-maita järjestämään kansallisia ja alueellisia kuulemistilaisuuksia, joihin osallistuvat myös kansalaisyhteiskunnan ja paikallisten yksityissektorin toimijat, jotta voidaan laatia asianmukaisia strategioita väestön sosiaalisiin ja taloudellisiin tarpeisiin vastaamiseksi; PE /add 2/6 PR\ doc

3 23. pyytää komissiota ja AKT-maita antamaan yhdessä ehdotuksen rahaston täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista menettelytavoista kuten perusrakenteista, hallinnointielimistä ja rahoitusehdoista; 24. katsoo, että rahaston onnistuminen riippuu edunsaajien osallistumisesta ja siitä, miten nämä otetaan mukaan EU:n vesirahaston suunnitteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin sekä hoitoon ja valvontaan; 25. pyytää AKT-maiden velkojen mitätöimistä sekä vesihuollon ja viemäröinnin perusrakenteiden rahoittamiseen irrotettujen määrärahojen käyttämistä; 26. pyytää selvittämään mahdollisuutta kansainväliseen verotukseen, jonka mallina käytetään mineraalivesien kulutukseen Euroopassa ja AKT-maissa perustuvaa maksua (0,5 1 senttiä tuotetulta pullolta); 27. pyytää selvityksen tekemistä vesipolitiikan vaikutuksista aina nykyhetkeen asti, jotta voidaan hyödyntää kokemuksia ja määritellä asianmukainen toimintalinja kutakin erityistilannetta varten; 28. katsoo, että vesipolitiikassa on otettava huomioon taloudellinen elinkelpoisuus, sosiaalinen yhteisvastuullisuus, ympäristövastuu ja resurssien järkiperäinen käyttö, jotta ei vaaranneta tulevien sukupolvien tarpeita; 29. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, AKT-maille ja Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöille. PR\ doc 3/6 PE /add

4 PERUSTELUT EU:n vesirahasto: KOM(2003) 211 lopullinen AKT-maita yleensä ja erityisesti Afrikan maita hyödyttävän EU:n vesirahaston perustaminen on sinänsä hyvä aloite. Maailman kaikista alueista Afrikalla on heikoin kattavuus mitä tulee vedensaantiin ja viemäröintiin: yli kolmasosalla afrikkalaisista (eli yli 100 miljoonalla ihmisellä) ei ole käytettävissään vesihuollon ja viemäröinnin perusrakenteita. Ongelma on vakavin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa vain 60 prosentilla asukkaista on käytettävissään puhdasta vettä. Viime vuosina käynnistetyt erilaiset julkisten vesihuoltopalvelujen yksityistämisohjelmat ovat vain pahentaneet kriisiä useimmissa Afrikan maissa. Yksityistäminen on nostanut vesi- ja viemäröintipalvelujen hintoja, mikä on puolestaan vaikeuttanut erityisesti köyhimmän väestönosan tilannetta. Hintojen nousu, veden puute ja kuivuus, vedestä johtuvat sairaudet, teollisuuden saasteet jne. ovat osa afrikkalaisten jokapäiväistä elämää. Väestön ahdingon lisääntyessä rahoittajamaiden ehdottamat ratkaisut eivät vastaa tarpeisiin. Vesihuollon perusrakenteiden rahoitusta käsitelleen paneelin raportissa, joka laadittiin Kansainvälisen valuuttarahaston entisen puheenjohtajan Michel Camdessus'n alaisuudessa, korostetaan, että tarvitaan ylimääräiset 100 miljardia dollaria vuodessa juomaveden toimittamiseksi niille 1,1 miljardille ihmiselle kehitysmaissa, joilla ei tällä hetkellä ole juomakelpoista vettä. Haaste tällä alueella on siis melkoinen. Ehdottaessaan erityisen vesirahaston perustamista AKT-maita varten komissio pyrkii omien sanojensa mukaan luomaan katalyytin, joka mahdollistaa huomattavan rahoituksen hankkimisen eri lähteistä, erityisesti yksityissektorilta. Ehdotuksen kolme keskeistä tavoitetta ovat seuraavat: 1 miljardin euron rahoitusosuus, rahaston hallinnoinnista vastaavan toimeenpanoviraston perustaminen sekä yksityisen ja julkisen sektorin samoin kuin kansainvälisten rahoituslaitosten ottaminen mukaan näiden tavoitteiden saavuttamiseen. 1. EU:n rahoitusosuus Komissio ehdottaa Cotonoun sopimuksessa varatun 1 miljardin euron osoittamista EKR:n vararahastosta. Vaikka yleisesti myönnetään, että AKT-maiden ja etenkin Afrikan maiden tarpeisiin vastaamiseksi tällä alalla tarvitaan huomattavaa rahoitusta, on syytä todeta, että vesirahasto ei merkitse ylimääräisen rahoituksen hankkimista. Toisaalta tämä yksipuolinen päätös, joka esitetään AKT-maille jo tapahtuneena tosiasiana, horjuttaa Cotonoun sopimuksen kumppanuushenkeä, joka perustuu neuvotteluille sekä valmiuksien ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan AKT-maiden oman määräysvallan vahvistamiselle. On myös syytä kysyä, miksi maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa, joiden tarkoituksena on yksilöidä EU:n rahaston toiminnan painopisteet, ei vesipolitiikkaa ole asetettu ehdottomaksi prioriteetiksi? Vedenjakelun ja viemäröinnin perusrakenteiden edellyttämien resurssien krooninen puute on eräs tärkeimmistä syistä jatkuvalle yksityistämiselle ja yksityissektorin osallistumiselle kyseisten julkisten palvelujen rahoittamiseen. PE /add 4/6 PR\ doc

5 On myös tähdennettävä, että vesirahaston käyttö edellyttää tiettyjen ehtojen täyttymistä, kuten "hyvän hallinnon edistämistä", mikä oli yksi eniten arvostelua aiheuttaneista kysymyksistä, kun Cotonoun sopimusta tehtiin. Koska tästä käsitteestä on erilaisia ja epätarkkoja määritelmiä, se ei kuulu kyseisen sopimuksen olennaisiin tekijöihin. Jos hyvän hallinnon edistäminen otetaan ehdoksi EU:n rahastosta hyötymiselle, se saattaa johtaa ristiriitoihin AKT-maiden ja EU:n välillä. Lisäksi komission päätös osoittaa 1 miljardia euroa EKR:n kokonaisbudjetista voisi luoda vaarallisen ennakkotapauksen, joka yleistyessään vaarantaisi EKR:n varojen turvallisuuden ja ennakoitavuuden AKT-maiden kannalta. 2. Yksityisen ja julkisen sektorin osallistuminen Yksityissektoria, kuten Euroopan investointipankkia, Afrikan kehityspankkia (AfDB) ja Maailmanpankkia, kehotetaan osallistumaan rahaston rahoitukseen. Vaikka rahaa tarvitaan asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, aloitteelle kaavaillut rahoitusjärjestelyt herättävät kysymyksiä sen ensisijaisesta tavoitteesta eli veden ja viemäröintijärjestelmien toimittamisesta huonoimmassa asemassa olevalle väestölle. On selvää, että yksityissektorin osallistuminen vesi- ja viemäröintipalveluiden perusrakenteiden rahoittamiseen lisää niiden osuutta vesiyritysten pääomasta. Afrikkalaisten ja suurimmaksi osaksi köyhien kuluttajien erikoislaatuisuus ei kuitenkaan sovi yhteen yksityisten sijoittajien intressien kanssa, kun viimeksi mainitut pyrkivät voiton maksimointiin. Kolmen viimeisimmän vuosikymmenen kokemus köyhien maiden rahoittamisesta, myös vesihuollon alalla, on osoittanut, että yksityistäminen on yleensä johtanut hintojen nousuun ilman, että veden laatu ja vesipalvelujen tarjonta ovat kuitenkaan parantuneet. Monenvälisten rahoituslaitosten kuten Euroopan investointipankin ja Maailmanpankin tuet ja lainat eivät ole onnistuneet estämään tilanteen pahenemista maissa, joiden pitäisi olla "edunsaajia". Tästä epäonnistumisesta huolimatta äskettäin julkaistussa Camdessus'n raportissa "Financing water for all" vahvistetaan, että rahoitus, jota rahoitusmarkkinat, monenväliset rahoituslaitokset ja yksityissektori (osana julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä) myöntävät köyhien maiden vesihuoltoon, on ensisijaisen tärkeää. Tällainen järjestelmä on osoittanut, mitä se on todellisuudessa: yksityissektorille "varmin" tapa yksityistää julkisia hyödykkeitä ja palveluita. Komission ehdotuksen pohjana ovat kuitenkin samanlaiseen ajattelutapaan perustuvat rahoitusjärjestelyt. Riski siitä, että tuleva rahoitus hyödyttää pikemminkin yksityisiä toimijoita, etenkin vesialan eurooppalaisia monikansallisia yrityksiä, ei ole aivan vähäinen. Nämä yritykset ovat jo Maailmanpankin tuen ansiosta (ehdollisuuden periaate) hyvin edustettuina suurimmissa afrikkalaisissa kaupungeissa, joissa ne "varmistavat" vedenjakelupalvelut ja jopa jätevesien käsittelyn (harvemmin). 3. Rahaston hallinnointi Komissio ehdottaa perustettavaksi toimenpanovirastoa, joka olisi erotettu AKT-maiden nykyisistä kansallisen tai alueellisen tason rakenteista, mutta se ei ole kuitenkaan etukäteen kuullut maiden viranomaisia. PR\ doc 5/6 PE /add

6 Ehdotus muistuttaa malliltaan Maailmanpankin vesi- ja jätevesihuolto-ohjelmaa (Water and Sanitation Programme), joka toteuttaa useista lähteistä rahoitusta saavia Maailmanpankin hankkeita. Tällaisen toimeenpanoviraston ongelmana on, että se lisää välikäsiä, joiden vuoksi hankkeiden toteutus on usein tehotonta. Sen lisäksi, että virasto valitsee hankkeet, mikä luonnollisesti kuuluu sen toimivaltaan, se osallistuu myös hankkeiden täytäntöönpanoon ja arviointiin syrjäyttäen joskus jopa hankkeiden tukijat. Niinpä hankkeiden alkuperäiset tavoitteet tai lähestymistapaa koskevat menetelmät saattavat muuttua, etenkin jos tukijoiden ja toimenpanoviraston poliittiset näkemykset kehitysyhteistyöstä eroavat toistaan. Yleisesti ottaen AKT-maissa on vesipalvelujen alalla useita toimijaryhmiä: julkinen (valtion keskushallinto ja hajautetut yhteisöt), yksityinen, järjestöt/kansalaisjärjestöt ja yksityiset henkilöt. Tätä taustaa vasten vesirahaston on voitava tukeutua jo olemassa oleviin mekanismeihin, ja sen on määriteltävä hyvin selvästi ja tarkasti, miten eri toimijoiden on hankittava ja miten ne voivat hankkia saatavilla olevaa rahoitusta. Uuden toimenpanoviraston perustamisen sijasta olisi järkevää uudistaa nykyisiä mekanismeja niin, että niistä saadaan toimivampia, uudistavampia ja tehokkaampia. 4. Johtopäätökset Koska vedensaanti on äskettäin vahvistettu ihmisoikeudeksi, vesivarojen tasapuolinen jakaminen edellyttää asianmukaisia ratkaisuja sekä kansallisella, alueellisella että kansainvälisellä tasolla. AKT-maiden valmiuksien vahvistamiseksi ja hankkeiden elinkelpoisuuden varmistamiseksi vesipolitiikkaa yleensä ja erityisesti juomaveden ja viemäröintipalvelujen saatavuutta koskevan määrittelyn pitäisi kuulua ensisijaisesti kansallisille viranomaisille niin, että tähän työhön osallistuu kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja liikkeiden kautta myös kyseisen maan väestö. Euroopan komission on tämän vuoksi asetettava tärkeimmäksi tavoitteeksi sellaisen vesipolitiikan edistäminen, jossa tämä vaatimus otetaan huomioon. Ehdottomana edellytyksenä aloitteen onnistumiselle on, että kussakin maassa edunsaajat osallistuvat hankkeen suunnitteluun, muotoiluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin. Rahaston on myös tuettava sellaisten alueellisten laitosten perustamista, jotka varmistavat veden hallinnoinnin ja tasapuolisen jakamisen valtioiden rajat ylittävillä vesialueilla. On myös tarpeen luoda uusia, kansainväliseen yhteisvastuullisuuteen perustuvien rahoitusvälineiden luokkia, kuten kansainvälinen verotus, jonka mallina käytetään mineraalivesien kulutukseen Euroopassa ja AKT-maissa perustuvaa maksua (0,5 1 senttiä tuotetulta pullolta). AKT-maiden velka, vaikka se on jo maksettu takaisin useaan kertaan, on edelleen kehityksen pullonkaula. Euroopan maat voisivat tehdä aloitteen velan mitätöimiseksi ja näin irrotettujen varojen käyttämiseksi EU:n vesirahaston rahoittamiseen. PE /add 6/6 PR\ doc