Valtiovarainministeriö E-JATKOKIRJE VM KO Henriksson Marketta(VM) SUURI VALIOKUNTA

Transkriptio

1 Valtiovarainministeriö E-JATKOKIRJE VM KO Henriksson Marketta(VM) SUURI VALIOKUNTA Viite Asia Van Rompuyn ryhmän kokous U/E-tunnus: E 31/2010 vp Suomen kannoista Van Rompuyn työryhmän työhön ja komission tiedonantoon talouspolitiikan koordinaation tiivistämisestä Suomen kanta: Tässä muistiossa esitetyt Suomen kannat perustuvat aiemmissa asiaan E 31/2010 liittyvissä e-kirjeissä esitetyille linjauksille. Koska komission esitykset saadaan vasta syyskuun lopulla, on keskustelu ryhmässä jäänyt sangen yleiselle tasolle ja tarkka kannanmuodostus ei näin ollen ole kaikilta osin vielä mahdollista. Komission lainsäädäntöehdotukset koskenevat asioita, joissa on edistytty pisimmälle ja joista vallitsee yleisellä tasolla laaja yhteisymmärrys (eurooppalainen lukukausi, kansalliset budjettikehikot, vakaus- ja kasvusopimukseen liittyvät sanktiot, makrotaloudellinen seuranta). Ohessa Suomen alustavat linjaukset näihin ja muihin 6.9. kokouksessa esiin nouseviin kysymyksiin, jotka on alustavassa Van Rompuyn ryhmää valmistelevan sherpa-komitean raportissa esitetty. Lopullinen, yksityiskohtaisempi kanta ehdotuksiin pystytään muodostamaan vasta niiden julkistamisen jälkeen. Suomi tukee voimakkaasti pyrkimyksiä talouspolitiikan koordinaation tehostamiseksi. Sekä puheenjohtaja Van Rompuyn työryhmä että komission tiedonannot ja tulossa olevat säädösehdotukset vievät asiaa oikeaan suuntaan. Toisaalta uudistuksia, joista vallitsee laaja periaatteellinen yhteisymmärrys, olisi kyettävä olennaisesti konkretisoimaan jäljellä olevien vajaan kahden kuukauden aikana ennen lokakuun Eurooppa-neuvostoa, koska muuten ne menettävät uskottavuutensa, millä voi olla vallitsevassa taloustilanteessa huomattavia haittavaikutuksia koko Unionin tasolla. Työryhmän ja ECOFIN-neuvoston tulisikin tulevissa kokouksissaan antaa selkeä viesti tähän suuntaan, jotta Eurooppaneuvosto päätyisi syntyneen konsensuksen mukaisiin ratkaisuihin ja antaisi myös riittävän selkeät ohjeet neuvoston jatkotyöskentelylle.

2 2(8) Suomi on pitänyt työryhmässä esillä ajatusta pragmaattisesta verokoordinaatiosta. Useimmat jäsenmaat joutuvat tekemään menoleikkausten lisäksi veroratkaisuja taloutensa tasapainottamiseksi. Mm. haitallisen verokilpailun vähentämiseksi verokoordinaatio olisi hyödyllistä. Verokomissaari Semeta on juuri perustanut korkean tason veropolitiikkatyöryhmän, jonka ensimmäinen kokous on lokakuussa. Suomi toivoo, että komissio tekee myöhemmin verokoordinaatiota koskevia ehdotuksia. Eurooppalainen lukukausi: Suomi tukee Eurooppalaisen lukukauden etenemistä siten, että se voidaan ottaa käyttöön vuoden 2011 alusta. Komission ehdotukset parantaisivat mahdollisuuksia reagoida aikaisessa vaiheessa ongelmatilanteisiin lisäämällä finanssipolitiikan ex-antekoordinaatiota. Komission esitys seurantamenettelyjen ajoittamisesta siten, että unionin ja euroalueen tasolla voitaisiin ajoissa vaikuttaa kansallisiin valmisteluihin ei sido eikä rajoita kansallista budjettisuvereniteettia, mutta tehostaa monenkeskistä valvontaa ja yhteisen intressin huomioon ottamista kansallisessa politiikassa. Keskeisintä on tarkastella sitä, onko budjettipolitiikka linjassa keskipitkän ja pitkän aikavälin sitoumusten kanssa, jotta varmistetaan pitkän aikavälin kestävyys ja se, että epäsuotuisa kehityssuunta velkaantumisessa voidaan kääntää. Kansalliset budjettikehikot: Tavoite kansallisten budjettikehikoiden yhteensopivuudesta EU-tason sääntöjen kanssa on kannatettava. Suomi tukee ajatusta sitoutumisesta kehikoihin Eurooppa-neuvoston tasolla ja vähimmäisvaatimuksia koskevien vaatimusten sisällyttämisestä toissijaiseen lainsäädäntöön. Koordinaation on perustuttava ajantasaiseen ja luotettavaan tilastotietoon, mutta tietovaatimukset eivät saa olla ylimitoitettuja. Komission ehdotukset budjettikehikoiden toivottavista piirteistä samoin kuin vähimmäisvaatimuksista ovat kannatettavia. Velkakriteerin vahvistaminen: Samalla kun painotetaan keskipitkän aikavälin kestävyystavoitteiden saavuttamista, olisi työryhmän toimeksiannon mukaisesti annettava entistä suurempi merkitys velkakehityksen hillinnälle. Suomi pitää tärkeänä että velkakriteeri otetaan huomioon alijäämäkriteerin ohella sekä liiallista alijäämää koskevaa päätöstä tehtäessä että sitä purettaessa. Julkinen velka tulee ottaa ennalta ehkäisevästi huomioon asetettaessa keskipitkän aikavälin tavoitetta ja arvioitaessa, kuinka jäsenvaltiot suoriutuvat tämän tavoitteen saavuttamisessa. Velkaantuneiden maiden on vauhditettava sopeutustaan, jotta niiden haavoittuvuutta voidaan vähentää. Suomi katsoo, että on oltava selkeät säännöt liiallisen alijäämän prosessin aloittamisesta ja poistamisesta sekä alijäämäkriteerin että velkakriteerin suhteen. On selvää, että velkakriteerin osalta tähän liittyy enemmän harkinnan tarvetta. Komission tähänastiset ehdotukset riittävän velan alenemistahdin määrittämiseksi antavat hyvän pohjan jatkotyöskentelylle. Sanktiot: Keskeinen väline koordinaation vahvistamisessa on sanktiomekanismi, joka komission esityksen mukaan tulee osin perustumaan Unionin budjettivarojen käytön ehdollisuudelle. Perustana tälle on se, että rakenne- ym. tukien hyödyt voidaan saavuttaa vain tilanteessa, jossa talouden rakenteet ovat terveet ja tasapainoiset.

3 3(8) Suomi pitää hyvänä lähtökohtana linkittää EU-budjetin rakenne- ym. tuet vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamiseen. Tämä voidaan toteuttaa nykyisen perussopimuksen puitteissa toissijaisen lainsäädännön kautta, kuten jo nyt koheesiorahaston säännöksissä. Oikeudellisesta näkökulmasta ehdollisuuden tulee olla suhteessa varojen mahdollisuuteen toteuttaa kyseistä politiikkaa, joten tämä todellisuudessa rajoittaa varojen linkittämistä vakaus- ja kasvusopimuksen toimeenpanoon (erityisesti maatalouden suorat tuet). Samoin oikeudellisessa mielessä kyse ei ole sanktioista vaan ehdollisuutta koskevista määräyksistä. Artiklan 136 perusteella komissio voi euromaiden osalta tehdä ehdotuksia taloudellisista sanktioista, kuten talletukset, liittyen sekä ennaltaehkäisevään että korjaavaan vakaus- ja kasvusopimuksen osaan. Suomi pitää kannatettavana tähän liittyviä ehdotuksia. Jo nyt euromaihin kohdistuvat säännöt ovat vaativampia, mitä voidaan perustella euroaluetta koskevalla yhteisellä intressillä. Lisäksi euroalueen ulkopuoliset maat ovat alttiimpia markkinapaineille, millä voidaan olettaa olevan osaltaan budjettikuria vahvistava vaikutus. Komissio esittää sanktioiden käyttöönotossa kaksivaiheista etenemistapaa, jossa ne koskisivat ensivaiheessa vain euromaita (oikeusperustana artikla 136) ja kaikkia jäsenmaita vasta myöhemmin kun EU-budjettia koskevia säännöksiä uudistetaan. Suomi voi hyväksyä tämän lähestymistavan. On tärkeää, että jo tässä vaiheessa voidaan poliittisesti sitovasti sopia siitä, että sääntöjä laajennetaan koskemaan kaikkia maita niin pian kuin mahdollista. On tärkeä, että sanktiot muodostavat mekanismin, jossa edetään ennakkovaroituksista kohti vakavampia poliittisia ja taloudellisia sanktioita, jolloin sanktioiden ennaltaehkäisevä luonne korostuu. Viime kädessä käytettävissä ovat edelleenkin 126(11) artiklan mukaiset pakolliset talletukset ja sakot, jotka on tarkoitettu käytettäväksi tapauksissa, joissa jokin jäsenvaltio tietoisesti vahingoittaa yhteistä etua. Poliittisista sanktioista jäsenvaltion äänestysoikeuden menettäminen olisi kaikkein tehokkainta, mutta tämä vaatii perussopimuksen muuttamista. Suomi ei sulje pois perussopimuksen muuttamista talouspolitiikan koordinaation tehostamiseksi, mutta ensin tulee selvittää muut toteutettavissa olevat tehostamistoimet. Sherpa-ryhmässä on nostettu esiin kysymys siitä, kuinka olisi suhtauduttava muihin hallinnon tasoihin, joihin mahdolliset sanktiot kohdistuvat. On ilmeistä, että mikään taso ei voi jäädä näiden vaikutusten ulkopuolelle. Muuten syntyy kestämätön tilanne, vaikka lopullinen vastuu julkisen talouden vakaudesta ja kestävyydestä onkin keskushallinnolla. Tämä on yksi syy siihen, minkä vuoksi kansallisia budjettikehikkoja on vahvistettava siten, että ne kattavat kaikki hallinnon tasot. Suomi kuitenkin katsoo, että sanktioiden tulee kohdistua kansallisiin budjetteihin, eivätkä tukea saaviin yksittäisiin toimijoihin. Lissabonin sopimuksen mukaisesti myös Euroopan parlamentin rooli koordinaatiossa vahvistuu. Tällä ei liene suoraa vaikutusta sanktioiden asettamiseen. Sen sijaan Parlamentti vaikuttanee säädösten muotoutumiseen. Vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevässä osassa mahdollisen sanktioita laukaisevan mekanismin tulisi perustua selkeisiin kriteereihin, joissa on mahdollisimman vähän harkinnan varaa.

4 4(8) Makrotaloudellinen seuranta: Julkisen talouden vahvistamisen ohella on kiinnitettävä huomiota kokonaistaloudelliseen vakauden ja kilpailukyvyn parantamiseen. Komission esitys uudesta menettelystä ja tulostaulusta on kannatettava. Makrovalvonnan oikeusperusta ei ole yhtä vahva kuin julkisen talouden valvonnan, joten se edellyttää neuvoston sitoutumista, jotta jäsenvaltiot ovat valmiita ryhtymään ripeisiin toimiin poikkeamien ja vääristymien ilmaantuessa. Kokonaistaloudellisen tasapainon vaarantuminen ja kilpailukyvyn rapautuminen ovat olleet taustalla, kun eräät jäsenvaltiot ovat ajautuneet syviin vaikeuksiin talous- ja rahoituskriisin yhteydessä. Myös tältä osin nousee kysymys sanktioiden asettamisesta eli voidaanko jäsenvaltiolle kohdistaa taloudellinen sanktio tilanteessa, jossa jäsenvaltio ei ryhdy toistuvien kehotusten jälkeen korjaaviin toimiin kokonaistaloudellisen vakauden korjaamiseksi. Ne voisivat olla taloudellisia tai mikäli jäsenvaltiot jossain vaiheessa pääsevät yksimielisyyteen perustamissopimuksen muuttamisesta poliittisia ja merkitä esimerkiksi äänioikeuden pidättämistä. Sanktiomekanismi tällaisessa tilanteessa on periaatteessa kannatettava, mutta sen yksityiskohtia on edelleen selvitettävä. Toinen kysymys liittyy työn organisointiin sekä neuvoston sisällä että eri intressiosapuolten kanssa. Kysymys on verraten käytännöllinen ja siihen löytynee ratkaisu ajan myötä. Yleisesti ottaen niissä asioissa, joissa julkisten viranomaisten vaikutusmahdollisuudet ovat rajoitetut kuten palkkojen määräytyminen on luotettava ja myötävaikutettava siihen, että mahdollisimman suuri avoimuus ja julkisuus luo riittävän voimakkaat ulkoiset sopeutumispaineet. Taloushallinta: EU-alueen talouden ohjausta ja hallintaa on vahvistettava uudistuksen yhteydessä. Tämä edellyttää neuvoston, euroryhmän ja etenkin komission toimintatapojen uudelleen arviointia. Talous- ja rahoituskriisi on osoittanut, että korjaaviin toimiin ei ole ryhdytty riittävän nopeasti ja päättäväisesti. Tähän voitaneen puuttua muuttamalla mm. äänestysmenettelyjä sekä vahvistamalla komission ja erityisesti sen taloudesta ja rahoituksesta vastaavan pääosaston itsenäisyyttä. Taloushallinnan vahvistamisen tulee tapahtua nykyisten institutionaalisten järjestelyjen puitteissa. Tarvetta uusiin instituutioihin ei ole. Kriisinhallinta: Euroopan rahoitusvakausväline ja siihen liittyvä lainoituskehikko johtavat unionin kannalta merkittävään koordinaation tiivistämiseen, joten kriisinhallinta on valmisteltava huolellisesti osana kokonaisuutta, ei erillisratkaisuna. Jotta kriisinhallintamekanismi olisi toimiva eikä johtaisi euroaluetta koskeviin moraalikato-ongelmiin, se tulisi nähdä osana talouspolitiikan koordinaatiomekanismin uudistamista, johon liittyy uskottava ja riittävän automaattinen sanktiojärjestelmä, joka vaikuttaisi ennaltaehkäisevällä tavalla, korostaen samalla kunkin maan omaa vastuuta finanssipolitiikan kestävyydestä. Yhtenä mallina tässä on muiden maiden taholta tuotu esille ns. hallittu velkojen uudelleenjärjestely. Sisältö: Van Rompuyn ryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran kesän jälkeen 6. syyskuuta, minkä jälkeen työryhmän työ on Eurooppa-neuvoston agendalla Komission lainsäädäntöehdotukset julkaistaan syyskuun lopulla. Alustavaan sherpa-komitean raporttiin perustuen asialistalla ovat talouspolitiikan hallinnan vahvistamiseen liittyen:

5 5(8) 1. Vakaus- ja kasvusopimuksen sekä budjettikurin vahvistaminen Eurooppalainen lukukausi: Eurooppalaisesta lukukaudesta on pääpiirteissään päästy yhteisymmärrykseen ja Ecofinneuvosto lähettää asian eteenpäin Eurooppa-neuvostolle, joka pyytää komissiota ja jäsenmaita tekemään tarvittavat muutokset käytännesääntöihin, jotta eurooppalainen lukukausi voidaan ottaa käyttöön vuoden 2011 alusta. Asiasta on tehty erillinen perusmuistio 7.9. Ecofin-neuvostoon. Kansalliset budjettikehikot: Komission ehdotus koskee useita seikkoja, joiden avulla kansallisia kehikoita pyritään saamaan paremmin yhteensopiviksi EU-tason sääntöjen kanssa. Sherpa-tasolla on saavutettu yhteisymmärrys kahden kerroksen lähestymistavasta, jonka mukaan yleiset periaatteet liittyen kansallisten budjettikehikoiden toivottuihin ominaisuuksiin voitaisiin hyväksyä poliittisella tasolla (Eurooppa-neuvostossa) ja minimivaatimukset voitaisiin kirjata toissijaiseen lainsäädäntöön. Minimivaatimusten tulisi keskittyä kirjanpitoon, tilastoihin ja raportointiin, ennustejärjestelmiin, kansallisten budjettisääntöjen yhteensopivuuteen vakaus- ja kasvusopimuksen kanssa, monivuotiseen budjettisuunnitteluun ja julkisen talouden kattavuusasteeseen. Velkakriteerin vahvistaminen sopimuksen ennaltaehkäisevässä ja korjaavassa osassa: Velkakriteerin suuremmasta painoarvosta on olemassa laaja yhteisymmärrys, mutta käytännön toteutuksessa ei ole edistytty vielä kovin pitkälle. Ennaltaehkäisevän osan kohdalla kysymys on ensisijaisesti velkatason paremmasta huomioimisesta keskipitkän aikavälin tavoitetta (MTO) laskettaessa, jolloin mailta, joiden velkataso ylittää 60 % vaadittaisiin nopeampaa sopeutusta kohti MTO:ta. Korjaavan osan osalta kyse on velan huomioimisesta liiallisen alijäämän prosessin käynnistämisessä tai poistamisessa, missä velan riittävä alenemistahti kohti 60 prosenttia nousisi 3 prosentin alijäämärajan rinnalle, joskin myös muita, hallitusten hallinnan ulkopuolella olevia seikkoja (esim. inflaatio, korot ja suhdannekehitys) on otettava huomioon tässä arvioinnissa. Tähän liittyy useita avoimia kysymyksiä, kuten miten riittävä velan alenemistahti määritellään ja minkä kriteerien perusteella velkaan perustuva liiallisen alijäämän prosessi käynnistetään. Tehokkaammat sanktiot ja kannustimet: Sanktioiden käyttö on saanut laajaa kannatusta. Sekä komission että neuvoston oikeuspalvelut ovat antaneet samansuuntaiset lausunnot sanktioiden asettamiseen liittyvästä oikeusperustasta. Niiden mukaan 136 artiklan perusteella sanktioiden määrittäminen kaavaillulla tavalla on pitkälti mahdollista, mutta tämä rajoittaisi sanktiomekanismin koskemaan vain euroaluetta. Tämä on komission esittämä ensimmäinen vaihe, johon syyskuun lopulla annettavat esitykset tulevat perustumaan. Toinen vaihe liittyy rahoituskehysten uusimiseen vuonna 2013, jonka yhteydessä eri rahoitusinstrumentteja koskevat asetukset uusitaan, jolloin niihin voidaan liittää ei sanktioita vaan ehdollisuutta koskevat määräykset kuten nykyisessä koheesiorahastoasetuksessa. Perustelujen on liityttävä rahoitusinstrumentin käyttötarkoituksiin. Rakennerahastojen osalta tämä ei ole ongelma, koska niiden tehokas hyödyntäminen edellyttää talouden vakautta, mutta yhteisen maatalouspolitiikan osalta tätä on vaikea perustella. Poliittiset sanktiot kuten äänestysoikeuden pidättäminen, jota Saksa ja Ranska ovat ajaneet, säilyvät edelleen yhtenä mahdollisuutena, vaikka ne edellyttävätkin perussopimuksen muutosta. Sanktioiden automaattisuuden osalta oikeudelliset seikat antavat mahdollisuuden lähinnä puoliautomatiikkaan. Puoliautomatiikalla tarkoitetaan

6 6(8) sitä, että komission valmistelemat suositukset, varoitukset tai sanktiot hyväksyttäisiin neuvostossa ellei jäsenmaiden määräenemmistö sitä vastustaisi ja lisäksi poiketen nykyisestä järjestelmästä kohteena olevalla jäsenmaalla olisi todistustaakka. Sanktioiden käytön osalta on useita avoimia kysymyksiä liittyen mm. sanktiomekanismin laukaisemiseen ennaltaehkäisevässä osassa. 2. Talouspolitiikan seurannan laajentaminen Laajaa yhteisymmärrystä vallitsee myös siitä, että EU tarvitsee vahvempaa makrotaloudellista maaseurantaa, joka huomioi makrotaloudelliset tasapainottomuudet, finanssipolitiikan ja kasvua edistävät rakenteelliset uudistukset. Tätä varten tarvitaan juridinen kehikko perustuen artiklaan 121 sekä euromaiden osalta artiklaan 136. Tämä tulee tapahtumaan kaksiportaisen lähestymistavan avulla: vuosittainen arvio makrotaloudellisista tasapainottomuuksista, ml. hälytysmekanismi (perustuen tulostaulumetodologiaan) ja toimenpanokehikko, jonka korjaavassa vaiheessa tehdään makrotasapainottomuuksia korjaavia toimia, mihin sisältyisi myös mahdollisuus tehdä liiallisten tasapainottomuuksien päätös vaikeisiin tasapainottomuuksiin joutuneiden jäsenmaiden kohdalla, mikä pitäisi komission ehdotuksen mukaan sisällään myös mahdollisuuden sanktioihin. Tulostaulumetodologiasta ja -indikaattoreista on käytävä vielä keskustelua, mutta yleisellä tasolla lähestymistapa on hyväksytty. Sanktioiden osalta ajatus on se, että muihin kuin poliittisluontoisiin sanktioihin voidaan mennä vasta, kun jokin maa on toistuvasti välttänyt puuttumasta tasapainottomuuksiin. Indikaattoreiksi on nyt ehdotettu vaihtotaseen vajetta, ulkomaista nettovarallisuusasemaa, yksikkötyökustannuksiin ja BKT-deflaattoriin perustuvia reaalisia valuuttakursseja, reaalisia asuntohintoja ja julkisen ja yksityisen sektorin velkaa. Kun tarvittavat indikaattorit on määritelty ja sanktioiden osalta saavutettu yhteisymmärrys, komissio tekee asiassa lakiehdotuksia. 3. Tehokkaampi koordinaatio vahvempien instituutioiden avulla Institutionaalisia kysymyksiä: Myös talous- ja rahaliiton institutionaalista kehikkoa tulee vahvistaa, missä komission itsenäisyyden kasvattaminen on noussut esille, mikä voitaisiin tehdä esim. perustamalla viisasten miesten ryhmä arvioimaan tilannetta ulkopuolisesta asiantuntijanäkökulmasta. Tämä aihe on vielä suurimmalta osin auki. Päätöksentekoprosessit ja äänestyssäännöt: Neuvoston päätöksentekoon sisältyy liikaa poliittista harkintavaltaa. Yksi ehdotus tämän muuttamiseksi, jota kannattavat mm. komissio ja EKP, on käännetty päätöksentekojärjestys (varoitusten, suositusten ja sanktioiden hyväksyminen neuvostossa ellei määräenemmistö vastusta). Tämä ei kuitenkaan ole mahdollinen, jos kysymys on perussopimuksen tasoisista menettelyistä, mutta toissijaisessa lainsäädännössä siihen voidaan mennä. Tältä osin tarvitaankin lisää työtä. 4. Kriisinhallinta Kriisinhallinnasta ei ole vielä käyty varsinaista keskustelua. Tällä hetkellä Euroopan rahoitusvakausväline on määrällisesti ja ajallisesti rajattu. Jos pysyviin järjestelyihin mennään, niiden keskeinen periaate on moraalikadon välttämien ja jäsenvaltioiden budjettioikeuksien kunnioittaminen. Näistä periaatteista vallitsee laaja yhteisymmärrys.

7 LIITTEET 7(8)

8 8(8) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi