Ohjelma: Edward Elgar: Salut d'amour op. 12. Felix Mendelssohn: Trio d-molli op. 49 I Molto Allegro agitato II Andante con moto tranquillo ***

Transkriptio

1

2 Ohjelma: Edward Elgar: Salut d'amour op. 12 Felix Mendelssohn: Trio d-molli op. 49 I Molto Allegro agitato II Andante con moto tranquillo *** Robert Schumann: Fantasiestücke op. 73 I Zart und mit Ausdruck Jean Sibelius: Nocturne op.51 no 3 (teoksesta Belsazarin pidot) *** Bohuslav Martinů: Trio huilulle, sellolle ja pianolle I Poco Allegretto II Adagio III Andante - Allegretto scherzando

3 Edward Elgar: Salut d'amour (Liebesgruss) Brittisäveltäjä Edward Elgarin Salut d'amour, lisänimeltään Liebesgruss (suom. Rakkauden tervehdys ) valmistui vuonna 1888 Elgarin omistaessa teoksen vaimolleen ja antaen Salut d'amourin hänelle kihlajaislahjaksi. Alun perin kappale on sävelletty viululle ja pianolle, mutta viuluosuutta soitetaan nykyään usein myös sellolla tai huilulla. Rakastettu sävelmä on sovitettu myös soolopianolle sekä pienelle orkesterille. Tänään teoksesta kuullaan vähemmän kuultu sovitus huilulle, sellolle ja pianolle. Felix Mendelssohn Bartholdy: Trio d-molli op. 49 Felix Mendelssohnin Pianotrio no. 1 d-molli op. 49 valmistui syyskuussa 1839 ja teos julkaistiin heti seuraavana vuonna. Vaikka tänään teos kuullaan kokoonpanolla huilu, sello ja piano, on se alun perin kirjoitettu standardisoidulle pianotriokolmikolle eli viululle, sellolle ja pianolle. Trio on yksi Mendelssohnin kuuluisimmista kamarimusiikkiteoksista ja sitä pidetään yhtenä säveltäjän merkittävimpänä teoksena yhdessä Oktetin op. 20 kanssa. Sävellystyönsä aikana Mendelssohn näytti aikaansaannostaan säveltäjäkollegalleen Ferdinand Hillerille, joka neuvoi muuttamaan trion alkuperäistä pianostemmaa siten, että pianolle syntyisi aiempaa merkittävämpi sekä muiden soittimien kanssa tasavertaisempi rooli teoksessa. Tuloksena syntyi romanttisempi, jopa Schumannin tyyliin jokseenkin verrattavissa oleva teos, joka vaatii pianistilta melkoista virtuositeettia. Uudistettu teos päätyi lopulta myös Schumannin itsensä arvosteltavaksi, jonka jälkeen hän julisti: Felix Mendelssohn on 1800-luvun Mozart, muusikoista kaikkein vaikuttavin. Ensimmäinen osa Molto Allegro agitato on sonaattimuotoinen, ja pääteeman esittelee ensimmäiseksi sello pianon säestäessä sitä synkopoidusti. Pian huilu liittyy sellon teemaan omalla teemavariaatiollaan, kunnes kaikki soittimet liittyvät yhdeksi unisonoksi ja päättävät teeman yhdessä. Tunnelmaltaan kiihkeä ja rauhaton pääteema ehtii varioida vielä useasti ennen siirtymistä leppoisampaan sivuteemaan, joka niin ikään esitellään ensin sellolla, sitten taas huilulla ja pianolla pienin muunnelmin. Sivuteema on oikeaoppisesti dominanttisävellajissa eli A-duurissa. Kehittelyjakso on säveltäjän kekseliäisyyden todellinen huipentuma! Siinä pää- ja sivuteemaa kuullaan sekä erikseen kehiteltyinä että nokkelasti yhdistettyinä. Kehittelyn keskivaiheilla kuullaan jopa J. S. Bachmaista tanssillisuutta sävellajin moduloidessa d-mollin ja A- duurin välillä. Kertausjaksoon ja sellon alkuperäiseen pääteemaan palattaessa huilulla kuullaan vielä oma kaunis teeman vastamelodia. Lopussa tunnelma ja kiihko, jos mahdollista, vielä entisestään lisääntyy ja tiivistyy pianon aloittaessa vielä viimeisen nousun ennen lopullisia soittimien yhteisiä uhmakkaita päätössointuja. Toinen osa Andante con moto tranquillo on odotetun rauhallinen kiihkeän ensimmäisen osan jälkeen. Se alkaa B-duurissa pianon lempeällä esittelyllä, jossa kahdeksasosiksi kirjoitettu melodia soitetaan oikealla kädellä ja säestävä kuvio jaetaan molempien käsien kesken. Tällainen kirjoitustyyli on Mendelssohnille ominaista ja sitä esiintyy monesti muun muassa hänen Lieder ohne Worte- (Sanattomat laulut) pianosarjassaan. Keskiosassa on kuultavissa vielä häivähdys ensimmäisen osan tunnelmaa sävellajin muuttuessa molliin, mutta muutoin toinen osa huokuu lämpöä ja hellyyttä soitinten kommunikoidessa toistensa kanssa hiljaisissa nyansseissa.

4 Robert Schumann: Fantasiestücke op. 73 no 1 Zart und mit Ausdruck Schumannin Drei Fantasiestücke op. 73 on alun perin klarinetille ja pianolle sävelletty kolmiosainen teos, jonka saksalainen säveltäjä kirjoitti vain kahdessa päivässä vuonna Teoksen sävellettyään Schumann kuitenkin totesi, että klarinettiosuuden voi yhtä hyvin myöskin esittää joko alttoviululla tai sellolla, ja niinpä teos kuuluukin nykyään molempien instrumenttien perusohjelmistoon. Alun perin Schumann nimesi teoksen Drei Nachtstücke (suom. Kolme yökappaletta), mutta päätyi lopulta käyttämään nimikettä Fantasiestücke, kuten niin monissa muissakin teoksissaan. Tämä runollinen ilmaus onkin omiaan kuvaamaan sitä romanttista käsitystä, jonka mukaan luova ilmaisu on taiteilijan loputtoman mielikuvituksen tuotetta ja tämän tunteiden heijastuksia. Ja mikä olisikaan ominaisempaa Schumannin musiikille sekä persoonalle kuin tällaiset mielikuvituksen fantasiat ja äkkinäiset tunnelmanvaihdokset! Ensimmäinen osa Zart und mit Ausdruck (suom. hellästi ja ekspressiivisesti) alkaa a-mollissa, hiukan melankolisissa ja unelmoivissa tunnelmissa, mutta päättyy lopulta toiveikkaaseen ja lempeään A-duuriin. Jean Sibelius: Nocturne op. 51 no 3 (teoksesta Belsazarin pidot) Vuonna 1906 Sibelius sävelsi kymmenen pientä orkesteriteosta Hjalmar Procopén Belsazarin pidot -nimiseen näytelmään. Heti seuraavana vuonna säveltäjä kuitenkin supisti näyttämömusiikkinsa pelkäksi neliosaiseksi orkesterisarjaksi, joka on nykyään paljon tunnetumpi kuin alkuperäinen kymmenosainen teos. Orkesterisarjaansa Sibelius kelpuutti siis vain neljä osaa: Itämaisen kulkueen, Solituden, Nocturnen ja Khadran tanssin. Orkesterisarjan ensiesitys oli samassa konsertissa kolmannen sinfonian kantaesityksen kanssa, ja sarja sai aikanaan hyvän vastaanoton myös kriitikoilta. Orkesterisarjan kolmas osa Nocturne on upea huilusoolo. Tunnelmaltaan itämainen Nocturne sisältää huikean kauniin melodian, ja huilun lisäksi kappaletta soitetaankin paljon myös viululle ja pianolle sovitettuna. Erik Tawaststjernan ja Erkki Salmenhaaran mukaan Sibelius "tuhlaili" hyviä ideoita Belsazarin pitoihin. Teos nimittäin esittelee lähes ainoan kerran orientalismista inspiroituneen Sibeliuksen. Tuo inspiraatio sai aikaan Nocturnessakin kuultavat musiikin kiehtovat sointivärit sekä ainutkertaisen melodian. Bohuslav Martinů: Trio huilulle, sellolle ja pianolle H. 300 Bohuslav Martinů syntyi 8. joulukuuta 1890 pienessä tsekkiläisessä Poličkan kaupungissa Bohemiassa. Hän asui lapsuutensa perheensä kanssa pienessä tilassa korkealla kaupungin kirkon tornissa perheen isän toimiessa kirkonkellojensoittajana. Pieni Bohuslav vietti siis koko varhaislapsuutensa kirkontornissa, tornia kiertävän kapean parvekkeen ollessa hänen ainoa kosketuksensa ulkomaailmaan. Monia onkin mietityttänyt, mikä on ollut hänen eristyksissä vietetyn lapsuutensa vaikutus hänen musiikkiinsa. Martinůn itsensä mukaan se, ettei hänellä ollut muuta tekemistä, kuin katsella tornista pieniä taloja ja pieniä ihmisiä painaen mieleensä tarkimmatkin yksityiskohdat, nosti kaiken sen yläpuolella avautuvan rajattoman taivaan yhdeksi hänen lapsuutensa suurimmista vaikutuksista. Martinů on sanonut hänestä tuntuneen, että juuri tämä jatkuvasti hänen silmiensä edessä ollut suunnaton tila oli se, mitä hän ikuisesti tavoitteli sävellyksissään. Martinůn kiinnostuessa musiikista ja osoittaessaan huomattavaa lahjakkuutta viulunsoitossa perhe kokosi yhdessä ystävien ja kotikyläläisten kanssa rahaa mahdollistaakseen Martinůn opiskelun Prahan konservatoriossa. Martinůlla oli kuitenkin vaikeuksia asettua oppilaitoksen vaatimaan muottiin, eikä hänen musiikillinen nerokkuutensa päässyt esiin. Dokumentit paljastavat Martinůlla olleen Aspergerin syndrooma,

5 ja varmasti hän halusi tutustua ja hahmottaa musiikkia omalla tavallaan eikä konservatorion analyyttisten vaatimusten mukaan. Säveltäjänä Martinů oli pitkälti itseoppinut. Vuonna 1923 hän muutti Tšekkoslovakiasta Pariisiin ja opiskeli sävellystä Albert Rousselin johdolla vuoteen 1937 saakka. Tuolloin Martinůlle oli jo kehittynyt varsin omintakeinen sävellystyyli, jota Roussel ei pyrkinyt muokkaamaan vaan pikemminkin auttoi oppilastaan keskittymään ja ohjasi tätä luomaan hiukan enemmän järjestystä sävellyksiinsä. Näihin aikoihin Martinů imi paljon vaikutteita sen ajan ilmiöistä, kuten jazzista ja neoklassismista, ja aivan erityisesti hän oli kiinnostunut Stravinskysta tämän ajatuksista ja musiikista. Niinpä Martinů alkoi 1930-luvulla kokeilla ekspressionismia ja konstruktivismia, ja samalla keskiöön nousivat myös erilaiset uusklassiset ja surrealistiset kokeilut. Kotimaataan hän ei kuitenkaan monien musiikillisten vaikutteiden keskellä ulkomailla työskennellessään unohtanut, vaan kekseliäästi sisällytti Tšekkoslovakian kansanmusiikkia useisiin teoksiinsa. Martinůn elämää varjostivat molemmat maailmansodat, ja vuonna 1941 hän joutui pakenemaan Yhdysvaltoihin natsien miehityksen alta, sillä hänellä oli yhteyksiä Tšekkoslovakian vastarintaliikkeeseen. Yhdysvalloissa hän toimi opettajana ja sävelsi siellä muun muassa kaikki kuusi sinfoniaansa. Vuonna 1952 Martinů lopulta palasi Eurooppaan, ensin Pariisiin ja myöhemmin Nizzaan. Vuonna 1959 hän kuoli vatsasyöpään Baselissa Sveitsissä. Martinů oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä ja tuotteliaimmista tšekkiläisistä säveltäjistä ja kenties menestynein Yhdysvalloissa työskennellyt eurooppalainen maahanmuuttaja ja 1950-luvuilla. Hänen tuotantoonsa kuuluu lähes neljäsataa teosta, mm. kuusi sinfoniaa, 15 oopperaa, 14 balettia, suuri määrä kamari- ja laulumusiikkia sekä teoksia orkesterille. *** Martinůn trio huilulle, sellolle ja pianolle valmistui vuonna 1944 säveltäjän lomaillessa Yhdysvaltain New Hampshiressä, ja se on omistettu huilisti René Le Roylle. Lomallaan Martinů kuuli Amerikan-kehrääjälinnun laulua, joka inspiroi häntä trion huiluosuuksien säveltämisessä. Teos on kolmiosainen, kepeä kappale, joka on täynnä erilaisia musiikillisia tapahtumia ja tunnelmia, jotka pulpahtelevat esiin nopeasti ja välillä yllättäen. Siinä missä Mendelssohnin trio on teemankäsittelyltään ja muotorakenteeltaan oman aikansa estetiikan ja ihanteiden malliesimerkki (etenkin taiturimaisessa teeman kehittelyssä), on Martinůn trio puolestaan täynnä yksittäisiä musiikillisia eleitä ilman temaattista suhdetta toisiinsa. Teoksessa voi kuulla uusklassismin lisäksi kansamusiikki- ja jazzvaikutteita, sekä toisessa osassa harrasta madrigaalitunnelmaa. Säveltäjä-kriitikko Virgil Thomson on kuvaillut teosta seuraavasti: Se on jalokivi, joka on täynnä kirkasta sointia ja hilpeää tunnelmaa, soinniltaan täydellistä, joka ei kuitenkaan kuulosta samalta kuin mikään muu musiikki. Ensimmäinen osa Poco Allegretto on hyväntuulinen ja rytminen, löyhästi sonaattimuotoinen osa, jonka keskellä sijaitseva poco meno -jakso yltyy hurjaksi kaikkien kolmen soittajan yhteiseksi kuudestoistaosanuottien myräkäksi. Tunnelma muuttuu täysin toisessa osassa, joka on hidas adagio. Mahtipontisempiakin jaksoja löytyy, mutta yleisesti tunnelma on harras, jopa uskonnollinen. Adagio päättyy kauniiseen koraalimaiseen, pysähtyneen tuntuiseen duurimaisemaan. Kolmas osa Andante Allegretto scherzando alkaa huilun paimenlaulumaisella soololla, kunnes Allegretto scherzando polkaisee yllättäen ja vauhdikkaasti käyntiin. Loppu onkin hurjaa kansanmusiikkimeininkiä ja rytmistä ilottelua soittajien kesken, lukuun ottamatta keskivaiheen hitaampaa valssiosuutta.

6 Hämeenlinnasta kotoisin oleva Johanna Kröger valmistui Tampereen ammattikorkeakoulusta huilunsoitonopettajaksi joulukuussa 2016 suorittaen päättötutkintonsa erinomaisin arvosanoin. Opettajina toimivat Annaleena Jämsä ja Anja Voipio-Mansnerus. Vuonna 2011 hän valmistui muusikoksi Tampereen konservatoriosta opettajinaan Annaleena Ilveskivi ja Seppo Planman. Kröger toimi huilistina ja piccolohuilistina Varusmiessoittokunnassa vuonna 2013 suorittaen samalla naisten vapaaehtoisen asepalveluksen. Tällä hetkellä hän työskentelee huilunsoitonopettajana Riihimäen musiikkiopistossa ja Tampereella Ahjolan kansalaisopistossa. Vertti Viitasaari aloitti sellonsoiton 4- vuotiaana Keravalla Eero Forstenin johdolla. 8-vuotiaana hän pääsi oppilaaksi Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistoon opettajanaan ensiksi Ferenc Gyimes ja noin vuoden päästä Jussi Peltonen. Viitasaari sai musiikkiopiston päättötodistuksen keväällä 2011 ja jatkoi samana vuonna opintojaan toisen asteen koulutuksessa Joensuun konservatoriossa Istvan Zaborszkyn johdolla. Konservatoriolta hän valmistui vuonna 2014, ja syksystä 2015 lähtien hän on opiskellut musiikkipedagogiksi Tampereen ammattikorkeakoulussa opettajanaan Markus Hohti. Viitasaari on osallistunut elämänsä aikana muun muassa Roi Ruottisen, Samuli Peltosen, Erkki Raution ja Quiang Tun mestarikursseille. Hän konsertoi säännöllisesti eri orkestereiden ja kokoonpanojen kanssa. Vuosina hän oli aktiivinen jäsen valtakunnallisessa sinfoniaorkesteri Vivossa, ja tuoreimmista kokemuksista mainittakoon toimiminen Tampereen akateemisen sinfoniaorkesterin soolosellistinä vuosina ja esiintyminen Tampere filharmonian riveissä keväällä Viitasaari on mukana Jalasjärvellä toteutettavassa Joose Tammelinin säveltämässä "Satu Sammosta" -musiikkinäytelmässä orkesterisoittajana.

7 Päivi Paananen aloitti pianonsoiton 8-vuotiaana Ähtärissä Ylä-Pirkanmaan musiikkiopistossa (nyk. Merikantoopisto). Syksyllä 2012 hän aloitti opinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa pianonsoiton yliopettaja Heini Kärkkäisen johdolla valmistuen keväällä 2017 pianonsoitonopettajaksi. Soolopiano-opintojaan hän on täydentänyt mm. Kristiina Kask-Valveen ja Adriano Ambrosinin mestarikursseilla sekä lisäksi osallistunut lukuisien eri opettajien liedja kamarimusiikki ohjaukseen (mm. Petri Aarnio, Risto Kyrö, Nikolai Fadeev). Syksyllä 2017 Paananen jatkaa pianoopintojaan Lahden konservatorion ammatillisessa lisäkoulutuksessa Peter Lönnqvistin johdolla.

8 Johanna, Vertti ja Päivi tutustuivat toisiinsa Tampereen ammattikorkeakoulussa opintojensa aikana, ja syksyllä 2015 he päättivät perustaa keskenään trion. Ensimmäinen yhteinen kamarimusiikkikonsertti oli keväällä 2016, jolloin he esittivät nytkin konsertissa kuultavan Martinůn trion ja suorittivat tällä teoksella kamarimusiikkitutkintonsa parhain mahdollisin arvosanoin. Keväällä 2016 he osallistuivat triona Uusi Helsinki -kvartetin jäsenten pitämälle mestarikurssille. Tänä kesänä ja syksynä kuultavat konsertit ovat trion ensimmäiset omat täysimittaiset kamarimusiikkikonsertit. Johannan ja Päivin valmistumisesta huolimatta trion jäsenet halusivat vielä soittaa yhdessä ja jatkaa konsertointia tällä kokoonpanolla.