Viimesen päälle timangi, LN K. Limingan Niittykärpät 50 vuotta

Transkriptio

1 Viimesen päälle timangi, LN K Limingan Niittykärpät 50 vuotta

2 Niittykärpät vireä yhteislippukunta täessään partiotapahtuman Yhteiskoululla. Tapahtumassa esiteltiin partiovarusteita ja -merkkejä sekä pidettiin vuosikokous.33 Lippukunnat toimivat kokeilulippukuntina, joissa toimintaa yhdessä toteutettiin ennen yhteislippukunnaksi ryhtymistä34. Samaan aikaan Pohjan Veikot, Kokkosiskot ja Oulun Valppaat kokeilivat tyttöjen ja poikien yhteisvartioita vanhemmissa ikäluokissa. Poikien ja tyttöjen yhteistoiminta oli näin ollen ajankohtainen aihe. Yhteislippukunnan perustaminen alkoi ajatuksesta yhdistää resursseja, mutta asialle löytyy myös laajempaa taustaa. Suomen partiojärjestöt poikien SPJ ja tyttöjen SPTJ kärsivät 1960-luvulla jäsenkadosta erityisesti tyttöjen puolella. Julkisuudessa syytettiin muun muassa partion vanhentunutta arvomaailmaa, mutta tosiasiassa jäsenkato liittyi johtajapulaan ja muuttoliikkeeseen eri puolilla maata alueille, erityisesti lähiöihin, joilla partiota ei ollut. Samalla maaseudun lippukunnat näivettyivät.29 Yhteispartiointiin siirtyminen ohjelman uudistamisen ohella muutos, jolla liikettä pyrittiin uudistamaan. Samalla neuvoteltiin kattojärjestöjen yhdistämisestä ja mahdollisuudesta perustaa yhteislippukuntia. Ensimmäisen yhteislippukuntakokeilun aika oli vuonna 1970, jolloin tuli mahdolliseksi yhdistää lippukuntia tai ottaa mukaan toisen sukupuolen edustajat. Aluksi ei siis ollut mahdollista perustaa uutta yhteislippukuntaa.30 Aiemmin oli katsottu tyttöjen ja poikien toiminnan olevan aivan liian erilaista sopiakseen samassa lippukunnassa toteutettavaksi. Taustalla oli myös ajatus, ettei sukupuolirooleja tule missään nimessä sekoittaa. Muutos oli tarpeen, sillä edellä mainitut perustelut olivat menettäneet merkityksensä. Erityisesti maaseudulla yhteispartiointia kannatettiin resurssien vähyyden vuoksi. Kokeilut onnistuivat ja yhteislippukunnat alkoivat yleistyä.31 Voidaan sanoa, että kyse oli vääjäämättömästä muutoksesta, jonka eturintamassa Liminka oli. Kuvasatoa partionäyttelystä marraskuulta Limingan Niittypojat lakkautettiin ja perustettiin yh973. teislippukunta Limingan Niittykärdys n Terveh a h 35 u a R pät. Tästä lähtien oli siis yhteislippukunta, johon kuuluivat poikaosasto ja tyttöosasto.36 Kokouksessa keskustelua herättivät uuden lippukunnan nimi ja jäsenyys tuolloin vielä erillisissä partiojärjestöissä. Toistaiseksi todettiin poikien kuuluvan omaan järjestöönsä ja tyttöjen omaansa. Niittypoikien lippukuntamerkki hyväksyttiin lippukuntamerkiksi. Limingan Niittykärpät oli ensimmäisiä yhteislippukuntia valtakunnallisesti ja ensimmäinen Pohjois-Pohjanmaalla. Vuosikertomuksen mukaan Niittykärppien toimintaa seurattiin piirin ja valtakunnan tasolla, mutta ainakaan lehdistössä aihetta ei ole havaintojeni mukaan käsitelty.37 Tuohon aikaan piiriltä ilmestyi vain tiedote varsinaisen lehden sijaan. Kun verrataan lippukuntien yhdistymistä ja aiempaa niiden pe- Limingassa anottiin lupaa yhteislippukuntatoiminnan kokeiluun jo vuonna Tähän vanhempainneuvosto antoi puoltonsa kokouksessaan helmikuussa Matti Ylönen oli yhteislippukunnan perustamisen asiantuntija ja vankka yhteistoiminnan kannattaja. Ennestään lippukunnilla oli yhteinen vanhempainneuvosto ja yhteisiä tapahtumia Lippukunnat näkyivät ulospäin yhdessä marraskuussa 1971 järjes- rustamisvaihetta, ei yhdistyminen näy lisääntyneenä aktivisuutena. Lippukuntia perustettaessa mukaan oli lyöttäytynyt useita innokkaita aikuisia, joiden vetämät ryhmät kasvattivat jäsenmäärää ja loivat innostusta. Yhdistämällä säästettiin johtajavoimissa, mikä olikin olennainen perustelu asiassa. Johtajavoimissa todella säästettiin, kuten oli tarkoitus, mutta ei toivotulla tavalla saatu uusia johtajia toimintaa järjestämään. Muutos ei vaikuttanut positiivisesti myöskään jäsenmäärään, vaan suunta oli enemmänkin alaspäin. Suomen Partiolaiset (SP) perustettiin vuonna 1972, minkä jälkeen vanhat järjestöt olivat olemassa vielä muutaman vuoden. Piirin tasolla neuvotteluissa kesti pidempään ja uusi yhteispiiri Pohjois-Pohjanmaan partiopiiri perustettiin syksyllä Alkuvuosina Niittykärppien tyttöosasto lähetti toimintakertomuksensa tyttöpiirille. Tyttöosastoa johti Aila Tapio, joka oli Ylösen rinnalla lippukunnan apulaisjohtajana. Pojissa johto oli Ylösen käsissä ja osastoja johtivat vanhimmat partiopojat.lippukunnalla oli edustus kunnan nuorisotyölautakunnassa39, jollainen oli vasta perustettu. Kunnalla oli myös omaa nuorisotyötä, jolla oli omat tilansa ja toimintansa40. Kunnan nuorisosihteeri suhtautui myönteisesti nuorisojärjestöihin ja piti niille vuodelle 1974 myönnettyä avustussummaa liian pienenä41. Partiolaisille avustukset Niittykärpät leirillä, kuvassa Matti Ylönen. Lähde: PohjoisPohjanmaan Partiopiirin arkisto. Vastaukset edellisen sivun kysymyksiin: 1 x

3 Ruoktu Ruoktuleirin valmistelut alkoivat hieman liian myöhään. Juurihan minä tulin Liminkaan ja oli paljon muutakin ajattelemista kuin leiri. Suunnittelu alkoi. Otin yhteyttä Ranuan nuorisosihteeriin ja hän lupasi meille Nikkilän leirikeskuksen käyttöön. Hän oli hyvin innostunut leiristämme ja laittoi jopa pienen ilmoituksen lehteen. Ruoktu III pidettiin Ylikiimingin Vepsän koululla, jossa oltiin tuon jälkeen kolmesti Ruoktulla vuosina 1989, 1995 ja Päätimme myöhemmin että Ruoktu-leiristä tulee perinne ja että vain merkin väri vaihtuu. Leiri oli minulle ensimmäinen noin suurelle porukalle vetämäni talvileiri. Hieman hermostutti, miten menee. Vuoden päästä sen näkee kun seuraavaa leiriä suunnittelee, miten on käynyt. Leiri ei aluksi tuntunut kiinnostavan ketään kun sitä mainostettiin. Pikku hiljaa innostus kuitenkin heräsi. Porukkaa alkoi ilmoittautumaan mukaan. Leiri olikin jo ihan ovella. Leiri oli kerhopoikien ja partiopoikien yhteinen ja ajattelin että porukkaa tulee paljon. Kuitenkin jälkeenpäin huomasin että laskin vikaan. Limingassa käy samat pojat partiossa ja kerhossa. Joka aamu lippu nousi salkoon satoi tai paistoi. Lipun noustua lauloimme maammelaulun tai lippulaulun. Hartaus kuului myös asiaan. Hartauden pitivät johtajat vuorotellen. Lippu partioleirillä ilmaisee syvän kiitoksemme siitä että saamme vielä partioida vapaassa synnyinmaassamme. Otsikko Maken kronikasta. Teksti Maken kronikasta. Johtajistoa oikealta Anssi Anttila, Harri Moisander, Olli Siponen, Minna Väliheikki, Minna Mällinen ja Janne Kangas. Janne Kankaan johtama Haukkavartio ensimmäiseltä Ruoktulta. Mika Korhonen ja Olli Siponen valvoivat teltanpystytystä ensimmäisellä Ruoktulla. 81

4 3. Kasvava eräpartiolippukunta ( ) Tämä luku käsittelee Niittykärppiä vuosien 1988 ja 2008 välisenä aikana. Voidaan sanoa, että viimeistään vuodesta 1988 eteenpäin Niittykärpät oli kiinteä osa seurakunnan toimintaa. Käsiteltävän ajanjakson lopulla, vuonna 2008 piispa Rimpiläinen pääsi siunaamaan käyttöön partiokämpän, jota voidaan pitää yhtenä merkkipaaluna lippukunnan historiassa. Jo vuosi 1988 oli Niittykärppien toiminnassa vilkas. Kotikolo siunattiin iloisin mielin käyttöön. Lippukunnan omat tunnukset valmistuivat, ja käyttöön otettiin oma ansiomerkki. Ryhmien oma retkitoiminta oli vilkasta. Ei ihme, että seuraavan kahdenkymmen vuoden aikana lippukunnan jäsenmäärä lähes kaksinkertaistui kahdesta sadasta neljään sataan. Niittykärpät seurakunnassa Limingan väkiluku alkoi 1980-luvulta eteenpäin kasvaa entistä selvemmin. Seurakunnassa tehtiin pitkän tähtäimen suunnitelma vuosille , jossa lapsi- ja nuorisotyö määriteltiin yhdeksi seurakuntatyön painopistealueeksi. Väkiluvun kasvu lisäisi lasten ja nuorten osuutta ja siten painopiste olisi perusteltu1. Pyrittäisiin toteuttamaan lähetystehtävää lapsista ja nuorista alkaen. Seurakunnan työmuotona partiolippukunta ei ollut enää erillään seurakunnasta. Kyse ei ollut ulkopuolisesta yhdistyksestä, jonka kanssa tehtäisiin yhteistyötä. Partiosta oli tullut Limingassa seurakunnan työmuoto erityisesti Maken ja Antti Kankaan kautta. Make oli tullut seurakunnan työntekijäksi ja hänen hoitamansa viran johtosäännön muutokset tulivat voimaan tasan viisi vuotta myöhemmin. Tuolloin Maken rooli seurakunnan työntekijänä vakiintui. Make mainitsi haastattelussa esimerkkinä asemansa vakiintumisesta sen, kun seurakuntaan hankittiin ensim- mäiset tietokoneet. Silloin ei nimittäin vielä partiotoimistoon hankittu omaa, ja keväällä 1992 Partiotyön Tuki hankki tietokoneen partiotoimistoon. Tämän jälkeen tietokoneet on hankittu seurakunnan varoista ja Make on ollut työntekijä muiden joukossa. Antti Kankaan vaikutus on nostettava esille, sillä hänen työnsä partion hyväksi on ulottunut eri kirkkoherrojen kausille. Hänen johtamallaan lapsi- ja nuorisotyön johtokunnalla on ollut suuri merkitys Niittykärppien historiassa. Vuoden 1988 alussa kirkkoherrana aloitti Ilkka Tornberg. Hän kohtasi tullessaan tilanteen, jossa partio oli jo kiinteästi osana seurakunnan toimintaa. Joidenkin ajatuksissa partion oli pelätty vievän tilaa muilta työmuodoilta. Pientä vaikutusta partioon laitetulla panoksella oli, kun vuodelle 1989 jouduttiin päiväkerhoissa ottamaan käyttöön osallistumismaksu. Rahasumma oli vähäinen, kyse oli vain 20 markan materiaalimaksusta. Siitä käydyssä keskustelussa partiota kohtaan esitettiin kritiikkiä. Kuitenkin partio oli aktiivista toimintaa seurakunnassa, joten se ansaitsi osansa seurakunnan budjetista.2 Myös aiemmin kriittinen kirkkoneuvosto luonnehti samoihin aikoihin toimintakertomuksen yhteydessä varsin myönteisesti partiota: Partiotoiminnan siirtyminen seurakunnan työmuodoksi on koonnut ilahduttavan määrän nuorisoa yhteisen aiheen ympärille. Nuorison keskuudessa tehtävään työhön antaa hyvät toimintamahdollisuudet lähiaikana pappilan kivinavettaan valmistuvat toimintatilat.3 Verrattuna lukujen tilanteeseen, ei enää poliittisilla nuorisojärjestöillä ollut mainittavaa toimintaa luvun lopulla enää 2 prosenttia nuorisosta kuului poliittisiin järjestöihin. Samalla partio oli onnistunut kasvattamaan suosiotaan. SP sai myös entistä suuremman siivun valtion tukimarkkoja.4 Kuusamon Käylän Pökkelön haikilta Karhunkierrokselta. Miihkali muistelee: Haikilla satoi niin isoja rakeita, että laitettiin kattilat päähän. Kuva: Mikael Miihkali Niku. 108

5 Päkmä 17 Kilpailu alkoi kätevyystehtävällä. Aluksi vartiot järjestäytyivät kämpän eteen. Ohjeita antamassa Maria Quiroz. 33 Rastille ilmoittautumista vastaanottamassa Mari Hurskainen. Nipakin oli mukana. Tässä Variksenmarjojen hoivissa. Suunnistus tapahtui lumisessa maastossa. Kämpälle palaamassa kisavartio Lumihirvet. Kuvat: Pirita ja Sauli Särkkä