PIISPAINKOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA BISKOPSMÖTETS PROTOKOLL

Transkriptio

1

2

3 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen istunto Helsingissä PIISPAINKOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA BISKOPSMÖTETS SUOMEN EV.-LUT. KIRKON KESKUSHALLINTO 2012

4

5 O s a n o t t a j a t D e l t a g a r e Jäsenet Arkkipiispa Kari Mäkinen p u h e e n j o h t a j a Turun arkkihiippakunta Piispa Samuel Salmi Oulun hiippakunta Piispa Simo Peura Lapuan hiippakunta Piispa Matti Repo Tampereen hiippakunta Piispa Seppo Häkkinen Mikkelin hiippakunta Biskop Björn Vikström Borgå stift Piispa Irja Askola Helsingin hiippakunta Piispa Kaarlo Kalliala Turun arkkihiippakunta Piispa Piispa Tapio Luoma Jari Jolkkonen Espoon hiippakunta Kuopion hiippakunta Kenttäpiispa Asessori Asessori Asessori Asessori Assessor Asessori Asessori Asessori Asessori Pekka Särkiö Pertti Ruotsalo Ari Rantavaara Pekka Rehumäki Kimmo Ylikangas Robert Lemberg Mika Riikonen Arto Viitala Anja Nurminen Hannu Suni Turku Tampere Oulu Mikkeli Borgå Kuopio Lapua Helsinki Espoo Kirkkoneuvos Pekka Huokuna Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja Kirkkohallituksen nimeämä lakimies Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen s i h t e e r i esittelijä Piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala esittelijä M u u t k u t s u t u t Arkkipiispan teologinen erityisavustaja Arkkipiispan teologinen erityisavustaja Viestintäjohtaja Risto Leppänen Mika Pajunen Tuomo Pesonen Poistui 5 :n aikana T i e d o t t a j a t Tiedottaja Informatör Petra Honkaranta-Siivari Åsa Holmvik

6 S i s ä l l y s l u e t t e l o I n n e h å l l s f ö r t e c k n I n g 1 Piispainkokouksen istunnon avaus Biskopsmötet öppnas 1 2 Nimenhuuto Namnupprop 1 3 Työjärjestys Arbetsordningen 1 4 Pöytäkirjan tarkastajat Protokolljusterare 1 5 Kirkon keskushallinnon uudistaminen Liite Revidering av kyrkans centralförvaltning Bilaga (på finska) Kirkon teologikoulutustoimikunta Kyrkans teologutbildningskommitté Kanttorikoulutustoimikunta Kantorutbildningskommittén Kirkkohallituksen lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle ammattikorkeakouluuudistukseen liittyvästä hallituksen esityksestä Kyrkostyrelsens utlåtande till Utbildningsoch kulturministeriet om regeringens proposition om en yrkeshögskolereform 25 9 Piispainkokouksen seuraavat istunnot Biskopsmötets följande sessioner Piispainkokouksen istunnon päättäminen Biskopsmötet avslutas 27

7 SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO EVANGELISK-LUTHERSKA KYRKAN I FINLAND PIISPAINKOKOUS BISKOPSMÖTET 4/2012 PÖYTÄKIRJA Helsinki, Kirkkohallitus Helsingfors, Kyrkostyrelsen 1 1 Piispainkokouksen istunnon avaus Biskopsmötet öppnas Piispainkokouksen istunto Helsingissä, Kirkkohallituksessa, aloitettiin maanantaina klo Istunnon aluksi arkkipiispa Kari Mäkinen toimitti aamurukouksen (laudes), toivotti istunnon jäsenet ja virkamiehet tervetulleiksi sekä totesi istunnon avatuksi. Biskopsmötets session i Helsingfors hos Kyrkostyrelsen började måndagen den 4 december 2011 kl Sessionen inleddes med att ärkebiskop Kari Mäkinen förrättade morgonbön (laudes), hälsade sessionens medlemmar och tjänstemän välkomna samt konstaterade sessionen öppnad. 2 2 Nimenhuuto Namnupprop Sihteerin suorittamassa nimenhuudossa todettiin läsnä olevat piispainkokouksen jäsenet. Sekreteraren genomförde namnupprop och konstaterade vilka medlemmar av biskopsmötet som är närvarande. 3 3 Työjärjestys Arbetsordningen Päätösehdotus Beslutsförslag Esityslista hyväksytään istunnon työjärjestykseksi. Föredragningslistan godkänns som arbetsordning för sessionen. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslut Beslutsförslaget godkändes. 4 4 Pöytäkirjan tarkastajat Protokolljusterare Päätösehdotus Beslutsförslag Pöytäkirjan tarkastajiksi valitaan asessori Robert Lemberg ja asessori Mika Riikonen. Assessor Robert Lemberg och assessor Mika Riikonen utses till protokolljusterare. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslut Beslutsförslaget godkändes.

8 5 5 5 < > < > Kirkon keskushallinnon uudistaminen Revidering av kyrkans centralförvaltning Esittelijä: Jyri Komulainen Kirkkohallituksen täysistunto asetti työryhmän, jonka tehtäväksi annettiin valmistella esitys kirkon keskushallinnon ja sen toimielinten uudistamiseksi. Työryhmä jätti yksimielisesti mietintönsä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon kehittäminen kokouksessaan Mietinnössään työryhmä tarkastelee kirkon keskushallinnon kokonaisuutta, eri keskushallintoelinten tehtäviä ja niiden toimivaltasuhteita. Kirkkohallituksen täysistunto päätti pyytää mietinnöstä ja siinä tehdyistä esityksistä lausunnon muun muassa piispainkokoukselta mennessä. Kansliapäällikkö Jukka Keskitalon johtama Kirkon keskushallinto työryhmä on nähnyt työskentelynsä tavoitteeksi kirkon keskushallinnon kehittämisen niin, että se pystyisi hoitamaan tehtäviään tarkoituksenmukaisesti ja entistä sujuvammin nykyisessä nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Työskentely asettuu jatkumoon edellisen keskushallinnon uudistamiseksi tehdyn esityksen kanssa: kirkkohallituksen esitys 9/2008, siitä annetut lausunnot sekä sen kirkolliskokouskäsittelyssä esiin nousseet näkökohdat ovat olleet työryhmän laatiman mietinnön keskeisiä lähtökohtia. Piispainkokous kävi aihepiiristä alustavan lähetekeskustelun , jolloin kansliapäällikkö Jukka Keskitalon esitteli suullisesti tuolloin vielä valmisteilla olleen esityksen keskeisiä linjauksia. Varsinainen lähetekeskustelu valmiin mietinnön ja sitä koskevan lausuntoluonnoksen pohjalta käytiin Rovaniemellä Lisätiedot: Jyri Komulainen, puh. (09) Käsittely Behandling Esittelijä muokkasi tauon aikana pohjaesitystään ottaen huomioon aamupäivällä käytyä keskustelua, ja iltapäivän yksityiskohtainen käsittely käytiin uuden version pohjalta. Asessori Nurminen teki yksityiskohtaisen käsittelyn yhteydessä kaksi vastaesitystä, joista kumpikaan ei saanut kannatusta ja jotka siksi raukesivat. Ensimmäinen näistä koski kohtaa Piispainkokouksen rooli kirkon ulkoasioissa, johon Nurminen esitti li- 2

9 5 säystä: Koska kansainväliset asiat kuuluvat tiiviisti yhteen, olisi perusteltua siirtää myös kansainvälinen diakonia piispainkokouksen alaisuuteen. Toinen koski piispainkokouksen kantaa sen kokoonpanoa koskeviin muutosesityksiin. Nurminen esitti, että pohjaesityksen ensimmäinen kursivoitu kappale ( Koska esitys tarkistaisi piispainkokouksen tehtäviä... ) korvattaisiin seuraavalla tekstillä: Tehtävien muutos ei kuitenkaan välttämättä edellytä piispainkokouksen supistamista. Piispainkokous pitää tärkeänä, että piispainkokouksessa säilyy seurakuntatyön näkökulma asessoriedustajien jäsenyyden kautta. Piispainkokous esittää, että myös kenttäpiispa on jatkossakin piispainkokouksen jäsen. Käsittelyn yhteydessä tehtiin myös seuraavat vastaesitykset, joiden seurauksena esittelijä teki vastaavat muutokset omaan esitykseensä ja jotka näin tulivat huomioitua hyväksytyssä versiossa. Piispa Jolkkonen esitti asessori Ruotsalon kannattamana muutosta alaluvun Piispainkokouksen rooli kirkon ulkoasioissa virkkeeseen, joka kuului pohjaesityksessä: Ilmeistä on, että piispainkokous on opillisiin asioihin keskittyneenä keskushallinnon elimenä luontevin paikka esityksen tekemiseen, vaikka lopullinen päätös tehdään kirkolliskokouksessa. Vastaesityksessä esitettiin, että sana vaikka poistetaan ja viimeinen lause erotetaan vastaavasti pisteellä itsenäiseksi lauseeksi. Arkkipiispa Mäkinen esitti piispa Jolkkosen kannattamana, että alaluvusta Argumentteja muutosesityksen puolesta poistetaan lause joten se olisi kustannustehokkaampi. Piispa Salmi esitti arkkipiispa Mäkisen kannattamana, että alaluvusta Kenttäpiispan jäsenyys poistetaan sana vain pohjaesityksen kohdasta piispainkokouksen supistuessa vain hiippakuntien piispoihin ja asessorien jäädessä ulkopuolelle. Päätösehdotus 1. Käydään asiasta keskustelu; ja 2. annetaan kirkkohallitukselle liitteen mukainen lausunto mietinnöstä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon kehittäminen. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslutsförslag 1. Mötet för debatt om ärendet och 2. ger Kyrkostyrelsen ett utlåtande enligt bilagan (på finska) om betänkandet Utveckling av centralförvaltningen för Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland. Beslut Beslutsförslaget godkändes. 3

10 5 Toimenpiteet Lausunto 1/2012 kirkkohallitukselle Åtgärder Utlåtande 1/2012 (på finska) till Kyrkostyrelsen 4

11 5 Liite Asianro Piispainkokouksen lausunto 1/2012 kirkkohallitukselle SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON KESKUSHALLINNON KEHITTÄMINEN Kirkon keskushallinto työryhmän mietintö, Sarja C 2012:6 Kirkkohallituksen täysistunto perusti työryhmän tehtävänään valmistella esitys kirkon keskushallinnon uudistamiseksi. Kansliapäällikkö Jukka Keskitalon johtama Kirkon keskushallinto työryhmä sai valmiiksi yksimielisen mietinnön, jonka otsikkona on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon kehittäminen. Kirkkohallituksen täysistunto on päättänyt pyytää mietinnöstä ja siihen sisältyvistä esityksistä lausunnon muun muassa piispainkokoukselta. Piispainkokous lausuu tämän johdosta seuraavaa. Yleistä Kirkon keskushallinto työryhmän mietinnöstä Kirkkomme keskushallinnon kehittäminen on ollut vireillä jo kauan. Viimeisin yritys keskushallinnon uudistamiseksi on vain muutaman vuoden takaa, kun kansliapäällikkö Risto Junttilan johtama työryhmä antoi aihetta koskevan mietinnön. Kyseinen mietintö ei ollut yksimielinen, sillä osa työryhmän jäsenistä antoi asiasta eriävän mielipiteen. Mietinnön esitykset eivät myöskään tulleet hyväksytyiksi kirkolliskokouksessa, ja asia palautui kirkkohallitukselle uuteen valmisteluun. Syynä esityksen raukeamiseen olivat tuolloin ennen muuta ristiriitaiset näkemykset kirkon ulkoasiain neuvoston (KUN) asemasta ja piispainkokouksen kokoonpanosta. Nyt lausunnon kohteena olevan Kirkon keskushallinto työryhmän mietintö on pyrkinyt ottamaan lähtökohdakseen aiemman mietinnön, siitä annetut lausunnot sekä sitä koskevan käsittelyn kirkolliskokouksessa. Ennen yksityiskohtaisempaa arviota, joka keskittyy piispainkokouksen näkökulmasta olennaisimpiin kohtiin mietinnössä, on syytä lausua muutama yleisluonteisempi huomio. Kirkko-oppi hallinnollisten ratkaisujen taustalla Mietinnön alussa (s. 4) korostetaan kirkon olevan perimmiltään hengellinen yhteisö, joten hallinnon ja organisaation tehtävä on palvella sitä tarkoitusta, jota varten kirkko on olemassa. Piispainkokous pitää tätä näkökulmaa tärkeänä kirkon keskushallinnon kehittämisessä. Luterilaisen uskonkäsityksen mukaan kirkko on olemassa sitä varten, jotta evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan (CA VII). Hallinnollisten rakenteiden tulee siksi 5

12 5 palvella evankeliumin julistamista, sakramenttien toimittamista ja kaikin puolista kasvamista Kristuksen seuraamisessa. Kirkko on eskatologinen yhteisö: yhtäältä kirkko kohdistaa katseensa Kristuksen paluuseen, vaikka toisaalta kirkko toimii tässä ajassa. Eskatologinen näkökulma ei sulje pois sitä, että kirkon tulee toimia taitavasti ja vastuullisesti ajallisessa toimintaympäristössään. (Mt. 10:16; 25:1 30.) Päinvastoin, tietoisuus Jumalan valtakunnan tulemisesta vaatii arvioimaan kriittisesti ajallisia rakenteita. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei voi tunnustuksensa valossa redusoida itseään vain julkisoikeudelliseksi instituutioksi niin tärkeää kuin toimiva ja oikeudenmukainen hallinto onkin. Tunnustuskirjoissa todetaan, että kirkko ei ole sellainen yhteisö, joka vain rakentuu ulkonaisten tekijöiden ja menojen varaan, kuten muut yhteisöt, vaan se on ensisijaisesti uskon ja Pyhän Hengen yhteys sydämissä. (Apol. VII VIII, 5). Siksi hallinnollisten rakenteiden tulee ottaa huomioon kirkon erityinen laatu Jumalan kansana (1 Piet. 2:10) ja Kristuksen ruumiina (Ef. 1:23). Erilaiset hallintoperiaatteet kirkkomme keskushallinnossa Työryhmä nimesi mietintönsä alussa kolme erilaista hallinnollista periaatetta, jotka ovat näkyneet kirkkomme keskushallinnossa koko sen olemassaolon ajan: - Synodaalinen periaate korostaa maallikoiden sekä papiston kantavan yhdessä vastuuta kirkon uskosta. Se ilmenee nykyisellään esimerkiksi kirkolliskokouksessa ja kirkkohallituksen täysistunnossa, joiden kokoonpanossa on sekä maallikoita että papistoa. - Episkopaalinen periaate painottaa sanan ja sakramenttien viran sekä siihen liittyvän teologisen vastuun roolia hallinnossa. Se ilmenee selkeimmin piispainkokouksessa. - Konsistoriaalinen periaate on ollut meillä rajatummassa roolissa. Sillä viitataan sellaiseen malliin, jossa viranhaltijat käyttävät hallinto- ja päätäntävaltaa virkansa puolesta. Selkeimmin konsistoriaalinen periaate ilmenee tämän hetkisissä hallinnollisissa rakenteissa kirkkohallituksen virastokollegion kohdalla. Työryhmä ilmaisee mietinnön alussa (ks. s. 4 6) haluavansa asettua jatkumoon suhteessa Kirkkojärjestyskomitean mietintöön ( ), joka on pitkälti nykyisten säännösten pohjana. Tuolloin linjattujen periaatteiden mukaan kirkon tunnustuspohjan määrittäminen kuuluu kirkolliskokoukselle, mutta sen soveltamisessa piispainkokouksella tulee olla oma vahva roolinsa, joka perustuu erityiseen virkaan. Luterilaisen opin mukaan julkinen saarnavirka perustuu Jumalan käskyyn. (Ks. esim. Apol. XIII, 11.) Tämän takia erityisellä viralla tulee olla pysyvä asema kirkon hallinnollisessa raken- 6

13 5 teessa. Kirkkomme keskushallinnossa tätä on toteutettu esimerkiksi sitä kautta, että kirkolliskokouksen ja kirkkohallituksen jäsenistä tietyn määrän on oltava papistoa. Vielä selkeämmin erityinen julkinen virka ja episkopaalinen periaate toteutuvat piispainkokouksessa. Nyt käsillä olevassa esityksessä pyritään piispainkokouksen teologista vetovastuuta kirkon keskushallinnossa aivan oikeansuuntaisesti terävöittämään ja näin antamaan episkopaaliselle ulottuvuudelle aiempaa selkeämpi rooli synodaalisen rinnalla. Luterilaisen tunnustuksen mukaan piispoille kuuluu periaatteellista valtaa opillisissa ja kirkolliseen järjestykseen liittyvissä asioissa. (CA XXVIII, ) Toisaalta tätä valtaa tulee käyttää evankeliumin mukaan ja seurakuntalaisten hyväksi rakkauden vallitessa. (Ks. esim. Joh. 21: 15 17; 1 Piet. 5: 2 3; CA XXVIII, ) Onkin tärkeä pitää kiinni synodaalisesta periaatteesta, jonka mukaan maallikoilla on keskeinen rooli kirkkomme keskushallinnossa erityisen hengellisen viran edustajien rinnalla. Synodaalisen periaatteen voi lisäksi nähdä toteuttavan omalle ajallemme erityisen tärkeää demokraattisuuden periaatetta. Piispainkokous pitää hyvänä sitä, että työryhmä on artikuloinut työtänsä ohjanneen käsityksen episkopaalisen ja synodaalisen hallintoperiaatteen välisestä polaarisuudesta ja pyrkinyt soveltamaan siitä avautuvaa näkökulmaa maltillisesti esityksessään. Vain tekemällä näkyviksi kirkon keskushallinnon rakenteisiin kätkeytyvät periaatteelliset jännitteet nämä voidaan muuntaa luovaksi dialogiksi, mikä antaa hallinnolle tarvittavaa dynaamisuutta. Piispainkokous korostaa, että yhteistä pappeutta ja erityistä julkista virkaa ei tule asettaa vastakkain. Kumpikin palvelee luterilaisen opin mukaan Kristuksen evankeliumia sekä seurakunnan rakentumista. Synodaalisella ja episkopaalisella periaatteella on siksi kirkon hallinnossa kummallakin oma funktionsa. Tärkeää on, että kummankin avulla pyritään edistämään Jumalan valtakunnan asiaa. Esityksen tavoitteet Keskushallinnon kehittämistä pohtinut työryhmä ilmoittaa asettaneensa työlleen kolme tavoitetta (s ). Ensinnäkin, työryhmä on pyrkinyt tarkastelemaan kirkon keskushallintoa kokonaisvaltaisesti, jotta toimielimien tehtävät ja toimivaltasuhteet tulisivat aiempaa selkeämmiksi. Tavoitteen saavuttamiseksi työryhmä arvioi mietinnössään kutakin toimielintä, sen tehtäviä ja toimivaltaa tämän ydintehtävästä käsin. Tietty annos realistisuutta on työryhmän toteamuksessa, että keskushallinnon kokonaisuudesta ei ole mahdollista eikä tarpeellistakaan pyrkiä luomaan liioitellun virtaviivaista kokonaisuutta vaan tarkennusten avulla auttaa keskushallintoa hoitamaan tehtävänsä paremmin. (s. 32) 7

14 5 Toiseksi, tavoitteena on ollut kirkon keskushallinnon uudistaminen siten, että kirkko pystyisi reagoimaan asianmukaisesti ympärillään tapahtuviin muutoksiin ja niiden asettamiin haasteisiin. Tämä tavoite on erittäin tärkeä. Kirkon toimintaympäristössä on tapahtunut ja vastaisuudessakin tulee tapahtumaan perinpohjaisia muutoksia, jotka vaikuttavat kirkon asemaan ja seurakuntatason toimintaan. Näitä muutoksia on käsitelty esimerkiksi kirkkohallituksen esityksessä 11/2010 Kirkko 2020, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko, josta piispainkokous antoi oman lausuntonsa syyskuun 2011 istunnossaan. Kun uusien haasteiden synnyttämiä kysymyksiä pohditaan seurakunnissa tai käsitellään mediassa, kirkon keskushallinnon on kyettävä reagoimaan aiempaa huomattavasti nopeammalla rytmillä. Sama pätee myös esimerkiksi valtiovallalle annettaviin lausuntoihin. Työryhmän kolmas tavoite niveltyykin saumatta edellä mainittuihin tavoitteisiin: keskushallinnon kehittämisestä pitää työryhmän mukaan seurata hallinnon keveneminen sekä päätöksenteon tuleminen entistä joustavammaksi. Piispainkokous pitää työskentelyä suunnanneita tavoitteita järkevinä ja asianmukaisina sekä toteaa, että mietintö onnistuu monin tavoin toteuttamaan niitä. Työryhmä on tehnyt huolellista työtä, ja sen laatiman mietinnön linjauksiin on helppo yhtyä. Piispainkokous tiedostaa, että mietintö esityksineen muodostaa paikoin tiukastikin rakennetun kokonaisuuden, jolloin yhden asian muuttaminen saattaa johtaa heijastusvaikutuksiin muissa kohdissa. Mietintö pyrkii valmistelemaan kirkkoa kiristyvään taloustilanteeseen, joka pakottaa keventämään hallintoa kaikkialla, missä se suinkin on mahdollista. (s. 33) Piispainkokous pitää lähtökohtaa perusteltuna, sillä kirkon keskushallinnon rohkea uudistaminen on ilmeisen tarpeellista varustauduttaessa kirkon tulevaisuuteen. Rakenteita on uskallettava arvioida ennakkoluulottomasti kirkon nykyisten haasteiden edessä, joista osa on taloudellisia. Aiempaa selväpiirteisempi ja toimivampi keskushallinto vapauttaisi voimavaroja esimerkiksi yhteiskuntasuhteiden vaalimiseen ja kirkon sanoman edistämiseen valtakunnallisessa mediassa. Luterilainen kirkkomme on perinteisesti rakentunut alhaalta päin, niin että paikallisseurakunnat ovat hyvin itsenäisiä. Myös hiippakuntien itsenäisyyttä on pyritty vaalimaan. Historiallisesti katsoen keskushallinto on syntynyt myöhemmin kehittämään seurakuntatasolla tapahtuvaa perustoimintaa ja palvelemaan koko kirkkoa sellaisissa asioissa, jotka on mielekästä hoitaa keskitetysti. Kun keskushallintoa kehitetään, tuleekin varmistaa, että ylemmän tason päätöksenteolla säilyy riittävä kosketus kirkon toiminnan perustasoon. Siksi on kiinnitettävä huomiota etenkin tiedonkulkuun ja vuorovaikutukseen hallinnon eri tasojen välillä strategisessa suunnittelussa sekä operatiivisessa toiminnassa. Myös hiippakuntahallintoon on kiinnitettävä asianmukaista huomiota tehtäessä kauaskantoisia ratkaisuja kirkkomme keskushallinnon ja seurakuntarakenteen kehittämiseksi. 8

15 5 Edellä sanottu ei tarkoita, että keskushallintoa voisi pitää jotenkin toissijaisena. Monissa kirkon tulevaisuuden kannalta olennaisissa kysymyksissä sen painoarvo on kasvussa. Seurakuntatasolla tehtävän hyvän työn lisäksi koko kirkon yhteisiä intressejä tulee edistää taitavasti ja tehokkaasti yhteiskunnassa, jossa media ja mielikuvat painavat usein enemmän kuin perinteinen institutionaalinen vallankäyttö. Nopeiden reaktioiden, verkostoitumisen ja myös epävirallisten kontaktien merkitys on kasvanut tämänhetkisessä toimintaympäristössä. Kirkon ulkoasiain neuvoston lakkauttaminen Monet esitetyistä muutoksista ovat pitkälti riippuvaisia työryhmän tekemästä linjauksesta, jonka mukaan KUN itsenäisenä toimielimenä lakkautettaisiin. Siksi on syytä ensin tarkastella esitystä KUN:n lakkauttamisesta. Esityksen lähtökohtana on se tosiasia, että kirkon keskushallinnossa vallitsee päällekkäisyyttä sekä joissain tapauksissa myös epäselvyyttä toimivallasta. Erityisesti on todettu tarpeelliseksi täsmentää KUN:n ja piispainkokouksen välistä suhdetta: piispainkokouksen rooli ekumeniaan ja lähetykseen liittyvissä kysymyksissä on jäänyt tarpeettoman kevyeksi, koska nämä asiat on osoitettu KUN:lle. Risto Junttilan johtama työryhmä etsi aikanaan ratkaisua ehdottamalla laajennusta piispainkokouksen mahdollisuuksiin antaa lausunto KUN:lle. Ratkaisumalli ei saanut kannatusta, koska se olisi lisännyt hallintoa ja ylläpitänyt ongelmallista erottelua kotimaiseen sekä ulkomaiseen teologiaan. Nyt käsillä oleva mietintö päätyy esittämään toisenlaista ratkaisua, joka vähentäisi hallintoa ja antaisi piispainkokoukselle aiempaa laajempaa vastuuta kirkkomme teologisen linjan määrittelyssä: KUN erillisenä toimielimenä lakkautetaan ja sen nykyiset tehtävät jaetaan piispainkokouksen sekä kirkkohallituksen kesken. Piispainkokous vastaisi vastaisuudessa ekumeniaan, lähetykseen ja uskontodialogiin liittyvistä asioista sekä kirkon edustamisesta näissä kysymyksissä ja kirkkohallitus ulkosuomalaistyöstä sekä kansainvälisestä diakoniasta ja nimeäisi Kirkon Ulkomaanavun säätiön hallituksen. Kansainväliset asiat sekä erilaisiin rajapintoihin liittyvät ekumeeniset ja uskontoteologiset kysymykset tulevat olemaan entistä keskeisempi osa kirkon elämää tulevaisuudessa. Siksi näihin liittyvä työskentely tulee järjestää niin, että eri alueet ovat riittävässä vuorovaikutuksessa ja että päätöksenteossa voidaan hyödyntää mahdollisimman laaja-alaista asiantuntemusta. Työryhmä ehdottaakin, että piispainkokous ja kirkkohallitus voisivat oman työjärjestyksensä puitteissa nimetä toimikuntia mainittujen asioiden hoitoon piispainkokouksen tapauksessa tällaisia voisivat olla esimerkiksi kirkon ekumeeninen tai teologisten asioiden toimikunta ja kirkon lähetystyön toimikunta. Koska KUN:n alaisuudessa toimii jo nykyisellään joukko toimikuntia, tällaisten toimikuntien siirtyminen piispainkokouksen ja kirkkohallituksen alaisuuteen ei lisäisi hallinnon määrää. 9

16 5 Uudenlaiset toimikunnat voisivat toimia entiseen malliin aktiivisina ja asiantuntevina neuvottelueliminä, joiden kautta keskeisimmät aihepiiriä koskevat asiat voisivat edetä varsinaiseen päätöksentekoelimeen. Ennen kaikkea piispainkokouksen ja kirkkohallituksen alaisten toimikuntien kautta tulee taata, että maallikoiden osaaminen on edelleen vahvasti mukana kirkon ulkoasioita koskevassa päätöksenteossa. Kirkon edustamiseen liittyvissä kiireellisissä kysymyksissä voi ilmetä aikatauluun liittyviä käytännön haasteita. Mietintö ehdottaa siksi, että kiireellisissä tapauksissa edustamisesta päättäisi arkkipiispa. Merkittävien tehtävien siirtymisellä piispainkokoukseen on ilmeisiä käytännön seurauksia, jotka tulee huomioida. Uudenlainen tilanne edellyttää, että piispainkokouksen kanslian valmisteluprosesseja kehitetään. Esimerkiksi jo nyt hyvin toimivaa yhteistyötä piispainkokouksen kanslian ja kirkon ulkoasiain osaston välillä tulee tehostaa. Yhteistyötä piispainkokouksen ja ulkoasiain osaston välillä voi vahvistaa esimerkiksi piispainkokouksen oman työjärjestyksen kautta. Jo nykyisellään on mahdollista, että kirkkohallituksen viranhaltijat valmistelevat piispainkokouksen asioita. Tähän liittyviä käytäntöjä tulee kehittää. Uudessa tilanteessa tulee antaa kirkon ulkoasiain osaston johtajalle läsnäolo- ja puheoikeus piispainkokouksessa ja mahdollisesti myös oikeus toimia esittelijänä. On ilmeistä, että esitys KUN:n lakkauttamisesta ei ole ratkaisuna helppo etenkin kun kyseinen edustuksellinen toimielin on tehnyt asiantuntevaa työtä kirkon ulkoasiain hyväksi. Uudistus kuitenkin selkiyttäisi kirkon keskushallintoa, mikä on esityksen päämäärä. Myös piispainkokous saisi sen myötä selkeän roolin kirkon kaikissa keskeisissä opillisissa ja eettisissä kysymyksissä. Piispainkokous pitää esitystä KUN:n lakkauttamisesta ja sen tehtävien jakamisesta piispainkokoukselle sekä kirkkohallitukselle perusteltuna ja esityksen tavoitteiden mukaisena. Piispainkokouksen tehtäviä koskevat muutosesitykset Kuten edellä on jo todettu, työryhmä haluaa terävöittää piispainkokouksen roolia kirkon teologisena linjanvetäjänä ja vähentää hiippakuntien hallintoon liittyviä piispainkokouksen tehtäviä: Piispainkokouksen ydintehtävä on käsitellä kirkon uskoa, julistusta ja työtä sekä hiippakuntien hallintoa ja hoitoa koskevia asioita. Piispainkokouksen työssä korostuu nykyään kirkon opin tulkinta ajankohtaisissa tilanteissa. Kirkolliskokous luo tunnustuksen perustan, mutta piispainkokouksen rooli tunnustuksen tulkitsijana yhä nopeammin muuttuvassa, monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa toimintaympäristössä korostuu koko ajan. Hiippakuntahallinnon kehittäjän rooli on jäänyt jossain määrin taka-alalle. Jatkossa on olennaista korostaa piispainkokouksen roolia teologisena linjanvetäjänä kotimaisen teologian lisäksi myös ekumeenisessa teologiassa ja kirkon lähetystehtävässä. (s. 32) 10

17 5 Tämä tapahtuisi yhtäältä siten, että piispainkokous saisi aiempaa enemmän vastuun ekumeenisissa ja missiologisissa kysymyksissä. Toisaalta piispainkokouksen työskentelyä halutaan muuttaa joustavammaksi tarkistamalla sen kokoonpanoa piispojen kollegion suuntaan. Viimeksi mainittuun liittyy mietinnössä esitetty toive (s. 26), että piispat tai piispainkokous antaisivat aiempaa enemmän yhteiskunnallisia kannanottoja ajankohtaisista kysymyksistä. Hieman jännitteistä tämän toiveen kanssa on se, että mietinnössä ei esitetä piispainkokoukselle mahdollisuutta laajempaan lausunnonantoon kuin nykyään. Työryhmä päinvastoin ilmaisee pitävänsä tarkoituksenmukaisena, että piispainkokous antaa jatkossakin lausuntonsa kirkolliskokoukselle ja kirkkohallitukselle (s.39). Kun piispainkokouksen profiilia kirkkomme teologisissa linjanvedoissa kasvatetaan, olisi tarkoituksenmukaista kirjata piispainkokouksen tehtäviin myös mahdollisuus antaa lausuntoja esimerkiksi valtioneuvostolle. Joissain tapauksissa kirkolta pyydetyt lausunnot voivat olla luonteeltaan hyvinkin opillisia tai eettisiä. Mietinnössä esitetään, että piispainkokouksen perustehtävä kirjoitettaisiin kirkkolakiin (21:2 ) aiempaa laajempana listana. Työryhmä ehdottaa pieniä muutoksia voimassaolevan kirkkolain muotoiluihin (KL 21:2, kohdat 1 2, 6 7) mutta myös kokonaan uusia tehtäviä (KL 21:2, kohdat 3 5). Tarkennukset aiempiin tehtävän määrittelyihin KL 21:2 :n kohta 1 määrittelisi, että piispainkokous käsittelee kirkon uskoa, opetusta ja työtä koskevia asioita. Pykälätekstin muuttamisella pyritään korostamaan sitä (s. 51), että piispainkokouksesta tulee jatkossa yhä selkeämmin linjanvetäjä kirkon uskoa ja oppia koskevissa asioissa ja että se tulkitsee näitä ajankohtaisissa tilanteissa. Uudessa muotoilussa on otettu huomioon piispainkokouksen lausunto 1/2008 kirkkohallitukselle, jossa haluttiin uskon rinnalla käytettäväksi käsitettä opetus ennemmin kuin käsitteitä julistus (voimassa oleva kirkkolaki) tai oppi (Junttilan työryhmä). Tätä voi pitää hyvänä ratkaisuna, sillä opetus on laaja-alainen ilmaus sisältäen dogmaattisten näkökulmien ohessa etiikan ja tavallaan kaiken sen perustavanlaatuisen, minkä kirkko uskon sekä elämän alueella voi lausua ja linjata. KL 21:2 :n kohtaan 2 tulisi merkittävä muutos, sillä piispainkokous käsittelisi vastaisuudessa ainoastaan hiippakuntien hoitoa koskevia asioita. Voimassa olevan kirkkolain tehtävänanto on laajempi, sillä siinä määritellään piispainkokouksen käsittelevän hiippakuntien hallintoa ja hoitoa. Perusteluina muutokselle esitetään, että hiippakuntien hallinnollinen kehittäminen on jäänyt viime aikoina hyvin vähäiseen rooliin piispainkokouksen toiminnassa. Tämä heijastelee sitä, että hiippakuntien hallintoon liittyviä kysymyksiä käsitellään tätä nykyä esimerkiksi lakimiesasessorien ja dekaanien kokouksissa. Myös hiippakuntavaltuustoilla voisi olla asiassa oma luonteva roolinsa. 11

18 5 Piispainkokouksen rooli kirkon ulkoasioissa Edellä mainittujen tarkennuksien lisäksi kirkkolakiin esitetään kirjattavaksi aivan uusia tehtäviä piispainkokoukselle. Esityksen mukaan piispainkokoukselle tulisi uusi laaja tehtäväkokonaisuus, mikä olisi suoraa seurausta KUN:n lakkauttamisesta. Piispainkokouksen tehtäviin kuuluisi (2 kohta 3) vastaisuudessa käsitellä kirkon ykseyttä, ekumeenisia suhteita, kirkon lähetystehtävää ja kirkon suhdetta muihin uskontoihin koskevia asioita sekä päättää kirkon edustamisesta näissä kysymyksissä. Samaan tehtäväkenttään liittyy 2 :n kohta 4, jonka mukaan piispainkokous tekee esityksen kirkolliskokoukselle kirkon lähetysjärjestön hyväksymisestä ja tämän aseman lakkauttamisesta. Aiemmin ei ole säädetty, millaisella menettelytavalla asema kirkon virallisena lähetysjärjestönä hyväksytään ja lakkautetaan. Ilmeistä on, että piispainkokous on opillisiin asioihin keskittyneenä keskushallinnon elimenä luontevin paikka esityksen tekemiseen. Lopullinen päätös tehdään kirkolliskokouksessa. Vastaava lisäys tehdään esityksen mukaan KL 20 luvun 7 :ään, jossa luetellaan kirkolliskokouksen tehtävät. Piispainkokoukselle esitetty vastuu kirkon ekumeenisista suhteista sekä lähetystyöstä ja suhteista muihin uskontoihin sopii luontevasti piispainkokouksen olemukseen kirkon keskushallinnon teologisesti vahvana orgaanina. Työryhmän esitystä puolustaa se tosiasia, että kirkkoopilliset, missiologiset ja ekumeeniset kysymykset kietoutuvat nykymaailmassa aiempaa tiukemmin yhteen. Perinteisiä rakenteita on tarkistettava muuttuneessa tilanteessa pitäen mielessä lähetysjärjestöjen läheinen yhteys kokonaiskirkolliseen vastuunkantoon ja siihen liittyvät haasteet. Esimerkiksi lähetystyö ja uskontojen kohtaaminen tapahtuvat globalisaation myötä enenevässä määrin maamme rajojen sisäpuolella, jopa kirkkomme oman jäsenistön sisällä. Kirkon ulkoasiat eivät sijoitu millään muotoa vain ulkomaille. Myös teologinen työskentely on muuttunut viime vuosikymmeninä tunnustuskuntaisesta ekumeeniseksi katsottiinpa asiaa akateemisen teologian tai ekumeenisen liikkeen näkökulmasta. Siksi monia kirkon uskoon, opetukseen ja työhön liittyviä kysymyksiä tuskin voi linjata ilman, että samalla sivuttaisiin myös ekumeenisten suhteiden kannalta relevantteja kysymyksiä. Myös ajankohtaiset eettiset kysymykset ovat usein luonteeltaan sellaisia, että niitä käsitellessä on yhtäältä huomioitava maailmanlaajuinen ekumenia ja toisaalta suhteet suomalaiseen yhteiskuntaan. Piispainkokouksen täytäntöönpanomääräykset Esityksen mukainen KL 2 :n kohta 5 tulisi sisältämään a e -alakohdat, joissa lueteltaisiin kootusti sellaiset kirkkojärjestykseen perustuvat asiat, joiden täytäntöönpanosta piispainkokous antaa tarkempia määräyksiä. Taustalla on perustuslain vaatimus riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti yksilöidä asiaryhmät, joista yksittäinen päätöksentekoelin antaa sovelta- 12

19 5 mismääräyksiä. Useimmat näistä on kirjattu myös voimassaolevaan kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen piispainkokouksen tehtävinä, joten sisällöllisesti tehtävät eivät olisi uusia. Työryhmä esittää supistusta piispainkokoukselle osoitettuihin tehtäviin. Vastaisuudessa piispainkokous antaisi tarkempia määräyksiä vain sellaisten asioiden täytäntöönpanosta, jotka koskevat pappisvirkaa (alakohta d) sekä papin- tai lehtorin virkaa tai tällaiseen virkaan pyrkivältä vaadittavaa tutkintoa (alakohta e). Muita kirkon hengellisen työn tekijöitä koskevat tarkemmat määräykset antaisi kirkkohallitus. Papin ja lehtorin virkaan liittyvät täytäntöönpanomääräykset kuuluisivat edelleen piispainkokoukselle, mikä on luontevaa: piispoilla on keskeinen rooli näihin virkoihin hakeuduttaessa ja vihittäessä sekä viroissa olevien valvonnassa. Sen sijaan muihin hengellisen työn virkoihin liittyvät tarkemmat määräykset voitaneen hyvin antaa kirkkohallituksessa, jossa on enemmän resursseja näihin liittyen. Mikäli diakonian virasta jossain vaiheessa tehdään kirkossamme säädöstasolla vihkimysvirka, kysymys sitä koskevista tarkemmista määräyksistä pitää ratkaista erikseen. Piispainkokouksen kanta sen tehtäviä koskeviin muutosesityksiin Kirkon ykseyteen, ekumeenisiin suhteisiin, lähetystehtävään ja uskontojen välisiin suhteisiin liittyvät asiat kuuluvat moniuskontoistuvassa toimintaympäristössä entistä tiiviimmin yhteen kirkon uskoa, opetusta ja työtä koskevien asioiden kanssa. Siksi kaikkien teologisten kysymysten käsitteleminen yhdessä ja samassa toimielimessä on järkevää. Piispainkokouksessa on vahvaa teologista kompetenssia, minkä takia se on sopiva paikka mainittujen asioiden käsittelemiseen kirkon keskushallinnossa. Piispainkokous pitää perusteltuina sille esitettyjä tehtäviä. Piispainkokous esittää, että kirkkolain 21 luvun 2 :ssä määriteltäisiin piispainkokoukselle mahdollisuus antaa lausuntoja myös muille tahoille kuin kirkkohallitukselle ja kirkolliskokoukselle. Piispainkokouksen kokoonpanoa ja työskentelyä koskevat muutosesitykset Piispainkokouksen kokoonpanosta vallinneet ristiriitaiset näkemykset olivat yksi syy, miksi kirkolliskokous päätti palauttaa kirkon keskushallinnon uudistamisen kirkkohallitukselle uuteen valmisteluun marraskuussa Näkemykset näyttäisivät polarisoituvan yksinkertaistaen ilmaistuna kahdeksi perusvaihtoehdoksi: Toiset haluavat piispainkokouksen pysyvän nykyisessä kokoonpanossaan, niin että siihen kuuluu piispojen lisäksi jokaisen tuomiokapitulin keskuudestaan määräämä asessori. Toiset haluaisivat kehittää piispainkokouksesta päätösvaltaisen piispojen kollegion. Samalla on ratkaistava kysymys, jatkaako kenttäpiispa piispainkokouksen jäsenenä. Nyt arvioitavana olevassa mietinnössä tehdään esitys (s. 39), jonka mukaan piispainkokous koostuisi tulevaisuudessa vain hiippakuntien piispoista. Piispan viran ollessa avoimena tai virassa olevan piispan estyneenä tuomiokapituli määräisi hänen tilalleen pappisjäsenen, jolla 13

20 5 olisi läsnäolo- ja puheoikeus. Lisäksi kirkkojärjestyksessä säädettäisiin siitä, että kenttäpiispalla olisi läsnäolo- ja puheoikeus. Seuraavassa esitellään ensin argumentteja, jotka liittyvät asessorien osallistumiseen piispainkokoukseen. Sen jälkeen pohditaan kenttäpiispan asemaa sekä paria vähäisempää työskentelyyn liittyvää yksityiskohtaa. Päätteeksi lausutaan piispainkokouksen kanta sen kokoonpanoa koskevista muutosesityksistä. Argumentteja nykyisen kokoonpanon puolesta Keskeisimpänä perusteluna sille, että piispainkokouksessa tulisi jatkossakin olla asessorijäseniä, voi pitää seurakuntatyön näkökulman tarpeellisuutta päätöksenteolle. Vaikka useimmilla piispoista onkin virkaurallaan monipuolista kokemusta seurakuntatyöstä, piispan virassa painottuu hiippakunnallinen kokonaisnäkökulma. Asessorit osallistuvat oman kirkkoherran tai kappalaisen virkansa kautta seurakunnan arkeen ja voivat siksi tuoda työskentelyyn ruohonjuuritason näkökulman. Asessorien osallistumista puoltaa myös se, että säännöllisesti vaihtuvat asessorijäsenet tuovat kukin aina tuoretta näkökulmaa piispainkokoukseen. Käytännössä asessoriedustus on taannut piispainkokouksen työskentelyyn enemmän naisnäkökulmaa. Se on myös avannut yhden polun kirkon keskushallinnon päätöksentekoon ja mahdollistanut kasvamisen vaativimpiin kirkollisiin johtotehtäviin esimerkiksi osa virassa olevista piispoista on osallistunut piispainkokouksen työskentelyyn aiemmin asessorin roolissa. Nykyistä mallia voitaneen pitää kaiken kaikkiaan vakiintuneena ja omalla tavallaan toimivana. Toisaalta nykyistä suppeammankin piispainkokouksen työskentelyssä voidaan huomioida pysyväisluonteisesti piispojen kollegion ulkopuolisia näkökulmia. Piispainkokous voi nimittäin työjärjestyksessään säätää siitä, kenellä on läsnäolo- ja puheoikeus piispainkokouksen istunnoissa. Yksi vaihtoehto olisi antaa läsnäolo- ja puheoikeus piispainkokouksessa muutamalle asessorille, jotka tuomiokapitulit nimeäisivät jonkinlaisen rotaation mukaan. Sen sijaan aiemmin käytetty argumentti asessorien panoksesta piispainkokouksen päätösten valmisteluun ei enää ole ajankohtainen piispainkokouksen työjärjestyksen muututtua Vaikka voimassaolevan työjärjestyksen 4 mahdollistaa piispainkokouksen jäsenten osallistumisen valmisteluun, käytännössä valmisteluvastuu on esittelijöinä toimivilla sihteereillä sekä aiheesta riippuen kirkkohallituksen viranhaltijoilla. Argumentteja muutosesityksen puolesta Piispainkokouksen kokoonpanon supistamista piispojen kollegion suuntaan voidaan argumentoida mietinnön valossa sillä, että piispainkokouksen tehtävien painopiste tulee keskushallinnon uudistuksen myötä siirtymään kirkon ykseyden vaalimiseen, teologisten linjanvetojen tekemiseen sekä lähetystehtävän, ekumenian ja uskontodialogin edistämiseen. Mer- 14

21 5 kittävästä tehtäväkentän muutoksesta seuraa tarve muuttaa piispainkokouksen toimintaa entistä joustavammaksi ja teologisesti reflektoivammaksi. Myös muut muutosesitykset piispainkokouksen tehtäviin siirtävät argumentaation painoa sille, että piispainkokous tulevaisuudessa koostuisi vain piispoista. Esimerkiksi asessorien erityistä asiantuntemusta vaativat hiippakuntien hallintoa koskevat asiat siirtyisivät pois piispainkokoukselta. Ohjeita piispantarkastuksiin kuuluvasta hallinnon ja talouden tarkastuksesta antaisi vastaisuudessa piispainkokouksen sijasta kirkkohallitus. Kokoonpanoltaan suppeampi piispainkokous voisi toimia pienemmillä resursseilla. Se olisi myös aikataulullisesti tehokkaampi: piispoista koostuvana päätöksentekoelimenä piispainkokous voisi hyödyntää piispojen epävirallisten neuvottelujen perinnettä. Vaikka piispainkokouksen ja piispojen neuvotteluiden välillä tehtäisiin selkeä ero, strategisesti tärkeitä ja teologista pohdintaa vaativia päätöksiä voitaisiin tarvittaessa alustaa epämuodollisemmalla työskentelyllä. Tosin myös nykyisen kokoonpanon puitteissa voidaan olla teologisesti reflektiivisiä ja pohjustaa päätöksentekoa iltakoulutyyppisellä työskentelyllä. Piispainkokouksen kokoonpanon rajaaminen vain hiippakuntien piispoihin olisi myös linjassa pohjoismaisten sisarkirkkojen käytäntöjen kanssa ja lisäisi episkopaalista ulottuvuutta kirkkomme keskushallinnossa. Uusi kokoonpano olisi myös tiedotuksen kannalta selkeämpi, sillä jo nykymuotoinen piispainkokous mielletään usein piispojen kokoukseksi, vaikka se ei sellainen olekaan. Kenttäpiispan jäsenyys Työryhmä on käsitellyt erillisenä kysymyksenä kenttäpiispan jäsenyyttä piispainkokouksessa. Kenttäpiispan asema vaatiikin erityistä harkintaa, mikäli piispainkokous supistuu hiippakuntien piispoihin ja asessorit jäävät ulkopuolelle. Kenttäpiispan virka on monin tavoin erityislaatuinen kirkossamme. Virka sijoittuu ensinnäkin kirkon ja puolustusvoimien leikkauspisteeseen, joten kenttäpiispan aseman tulee olla riittävän samankaltainen molemmissa instituutioissa. Koska kenttäpiispa luetaan puolustusvoimissa kenraalikuntaan, hänen mahdollisimman suuri osallistumisensa episkopaaliseen päätöksentekoon on suotavaa instituutioiden välisen tasapainon takia. Toiseksi puolustusvoimain kirkollisen työn johtamiseen liittyy vahva kaitsennallinen ulottuvuus, vaikka kyse ei olekaan teologisesti katsoen varsinaisesta piispan virasta. Edellä mainittujen näkökulmien valossa kenttäpiispan rooli piispainkokouksessa tulee ratkaista itsenäisesti ilman, että se olisi suoraan riippuvainen asessorien asemasta. Työryhmä esittääkin (s. 40), että kenttäpiispalla tulisi olemaan kirkkojärjestyksessä säädetty läsnäolo- ja puheoikeus piispainkokouksessa. Perusteluina ratkaisulle esitetään riittävän yhteydenpidon takaaminen piispojen ja puolustusvoimien kirkollisen työn välillä. Työryhmä ei ole kiinnittänyt huomiota siihen, että myös piis- 15

22 5 painkokouksen uusista ydintehtävistä käsin voidaan argumentoida kenttäpiispan läsnäolo- ja puheoikeus: kenttäpiispan toimintaympäristössä heijastuvat laboratoriomaisesti monet suomalaisen uskonnollisuuden muutokset, joten kenttäpiispa voi tuoda arvokkaita näkökulmia piispainkokouksen työskentelyyn ekumeniassa ja uskontojen välisissä suhteissa. Merkitystä on myös sillä, että kenttäpiispa toimii valtion ja kirkon välisellä rajapinnalla. Siksi kenttäpiispalla tulee olla riittävän vahva asema kirkon keskushallinnossa, mikä tulisi esille läsnäolo- ja puheoikeutena piispainkokouksessa. Piispainkokouksen varapuheenjohtaja Työryhmä esittää, että piispainkokous valitsisi vastaisuudessa oman työjärjestyksen määräämällä tavalla keskuudestaan varapuheenjohtajan. Tämä voisi toimia piispainkokouksen puheenjohtajana arkkipiispan ollessa estyneenä. Nykyisen kirkkojärjestyksen mukaan arkkipiispan ollessa estyneenä puheenjohtajana toimii virassa vanhin läsnä olevista piispoista. Perusteluissaan työryhmä viittaa asetetun työryhmän laatimaan Piispainkokouksen kehittäminen -mietintöön (2003). Kyseisessä mietinnössä varapuheenjohtajan nimeäminen liittyi kuitenkin ajatukseen piispainkokouksen johtoryhmästä. Sen sijaan nyt lausunnon kohteena olevassa Kirkon keskushallinto työryhmän mietinnössä ei tällaista esitetä. Piispainkokous itsekään ei ottanut sellaista voimaan tulleeseen työjärjestykseensä. Varapuheenjohtajan merkitys jääkin nykyisellään ikään kuin ilmaan asiaa ei perustella esimerkiksi uusilla tehtävillä. Esitys näyttäisi tältä osin vain lisäävän hallintoa vastoin tavoitteitaan. Aloiteoikeudesta piispainkokouksessa Mietinnössä ehdotetaan päivitettäväksi listaa tahoista, jotka KJ 21:2 :n mukaan voivat tehdä aloitteita piispainkokouksessa. Kyse on lähinnä mietinnön itsensä aiheuttamista teknisistä ja kielellisistä muutoksista. Piispainkokous esitti lausunnossaan 1/2008 kirkkohallitukselle, että toiminnallisen osaston johtajana olevalla kirkkoneuvoksella tulisi olla aloiteoikeus piispainkokouksessa hänellähän on läsnäolo- ja puheoikeus piispainkokouksen oman työjärjestyksen mukaan. Hallintoa sujuvoittaisi, mikäli toiminnallisen osaston johtaja voisi tehdä suoraan aloitteita piispainkokoukselle esimerkiksi kirkon koulutuskeskuksen asioissa. Uudessa tilanteessa myös ulkoasiain osaston johtajalla tulisi olla aloiteoikeus piispainkokouksessa. Piispainkokouksen kanta Piispainkokous yhtyy mietinnössä esitettyyn periaatteeseen (s. 39), että piispainkokouksen kokoonpanon tulee heijastella sen tehtävää. Koska esitys tarkistaisi piispainkokouksen tehtäviä aiempaa opillisempaan suuntaan ja koska esitys kokonaisuudessaan pyrkii hallinnon keventämiseen sekä sen joustavuuden ja reagoin- 16

23 5 tikyvyn lisäämiseen, piispainkokous pitää perusteltuina esitettyjä muutoksia KL 21 luvun 1 :ään, jossa säädetään piispainkokouksen kokoonpanosta. Myös muut muutosesitykset ovat piispainkokouksen näkökulmasta perusteltuja. Piispainkokous ei kuitenkaan pidä tarpeellisena, että piispainkokoukselle nimettäisiin varapuheenjohtaja. Piispainkokous pyytää myös harkitsemaan toiminnallisen osaston sekä ulkoasiain osaston johtajien kirjaamista tahoina, joilla on aloiteoikeus piispainkokouksessa. Kirkolliskokousta koskevat muutosesitykset Työryhmän lähtökohtana on, että kirkolliskokouksen tulee olla kirkon ylin päättävä elin. Sellaisena sen tulee käsitellä pääsääntöisesti laajoja ja periaatteellisia asiakokonaisuuksia. Kehittämistarpeet liittyvät näin ollen lähinnä siihen, miten kirkolliskokouksen asialistalta karsittaisiin sitä työllistäviä, merkitykseltään vähäpätöisempiä asioita. Tähän pyrkivät muutosesitykset (s ) ovat pääsääntöisesti teknisiä ja sellaisina piispainkokouksenkin näkökulmasta perusteltuja. Voidaan silti pohtia, pitäisikö kirkolliskokouksella säilyttää jatkossakin oikeus antaa halutessaan myös täytäntöönpanomääräyksiä. Oikeuden säilyttäminen alleviivaisi kirkolliskokouksen luonnetta ylimpänä päättävänä elimenä, joka tarvittaessa voisi antaa myös täytäntöönpanomääräyksiä. Periaatteellisesti merkittävä sen sijaan on työryhmän muutosesitys, joka liittyy kirkolliskokouksen puheenjohtajuuteen. Mietintö ehdottaa (s ) muutosta kirkkolakiin (20:8 ) niin, että vastaisuudessa kirkkojärjestyksessä (20:4 ) säädettäisiin, että kirkolliskokous valitsee itselleen puheenjohtajan sekä kaksi varapuheenjohtajaa vaaleilla valittujen edustajien joukosta. Vähintään yhden heistä tulisi olla pappi. Arkkipiispa voisi pitää entiseen tapaan kirkolliskokouksen avaus- ja päätöspuheenvuoron esimerkiksi kirkolliskokouksen työjärjestyksen perusteella. Muutosesitystä perustellaan sillä, että arkkipiispan työtaakka kevenisi ja hän myös vapautuisi uudella järjestelyllä puolustamaan kirkkohallituksen puheenjohtajana tämän esityksiä kirkolliskokoukselle (ks. s. 22). Työryhmä näkee, että muutoksen myötä arkkipiispa voisi muiden piispojen lailla toteuttaa paremmin polaarista dialogia episkopaatin ja synodin välillä kirkolliskokouksen sisällä (ks. s. 5.) Piispainkokous ei pidä perusteltuna työryhmän muutosesitystä. Kirkolliskokouksen johtamiseen sisältyy hengellisen johtamisen ulottuvuus, mikä kuuluu erityisen viran piiriin. Siksi episkopaatin ja synodin välistä dynamiikkaa ei tule edistää sellaisin ratkaisuin, jotka kyseenalaistavat julkisen saarnaviran erityistä vastuuta. Lisäksi kirkolliskokouksen puheenjohtajalta vaaditaan sellaista yhtenäisyyden vaalimista ja asettautumista päiväkohtaisten näkemyserojen ulkopuolelle, joka kuuluu luontevimmin piispan virkaan. 17

24 5 Työryhmän esitykset kirkolliskokouksen suhteen ovat piispainkokouksen mukaan perusteltuja lukuun ottamatta esitystä kirkolliskokouksen puheenjohtajuudesta. Kirkolliskokouksen puheenjohtajan tehtävään sisältyy sellaisia hengellisiä ulottuvuuksia (esimerkiksi vastuu kirkon ykseydestä), että sen voi nähdä osana kirkkomme hallinnon episkopaalista ulottuvuutta. Piispainkokous esittää siksi, että arkkipiispa toimisi vastaisuudessakin kirkolliskokouksen puheenjohtajana. Kirkkohallitusta koskevat muutosesitykset Työryhmä näkee kirkkohallituksen roolin kirkon hallintoa, taloutta ja toimintaa hoitavana yleishallintoviranomaisena riittävän selkeänä (s. 40), joten mietintö ei esitä merkittäviä muutoksia kirkkohallituksen asemaan. Kyse on lähinnä teknisluonteisista selvennyksistä. Työryhmä on ottanut huomioon kirkolliskokouksen linjauksen vuodelta 2007, jonka mukaan kirkolliskokous hyväksyisi melko suppean ohjesäännön kirkkohallitukselle, jossa määriteltäisiin muun muassa täysistunnossa ratkaistavat asiat ja kirkkohallituksen virasto-organisaatiosta. Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyisi puolestaan kirkkohallitukselle työjärjestyksen, jossa päätetään esimerkiksi viraston menettelytavoista. Lisäksi työryhmä esittää, että kirkkohallituksen täysistunto päättäisi kirkkohallituksen virkojen perustamisesta, lakkauttamisesta sekä niihin liittyvistä henkilövalinnoista lukuun ottamatta virastoa johtavan kansliapäällikön virkaa. Piispainkokouksen mielestä on yhtäältä tärkeää, että kirkkohallituksella on riittävä itsenäinen päätösvalta etenkin viraston toimintaan liittyvissä asioissa. Toisaalta on tarpeen, että hallintoelimet toimivat tehtävänsä mukaisesti eivätkä ota itselleen toisille kuuluvia tehtäviä. Siksi on perusteltua, että kirkkohallitus toteuttaa tehtäväänsä riittävän itsenäisesti kirkolliskokouksen määrittelemissä rajoissa, kuten mietinnössä esitetään. Kirkkohallituksen ja piispainkokouksen rooleja esimerkiksi viranhaltijoiden kelpoisuuksia koskevien täytäntöönpanomääräyksien suhteen on käsitelty jo edellä. Samoin on viitattu uusiin tehtäviin, jotka siirtyisivät KUN:n lakkauttamisen myötä kirkkohallitukselle. Piispainkokouksen näkökulmasta olennaista on se, miten kirkon keskushallinnossa määritellään piispainkokouksen ja kirkkohallituksen välinen rajapinta. Piispainkokouksen näkökulmasta on tärkeää, että sillä on riittävä mahdollisuus antaa itsenäisesti lausuntoja myös kirkon ulkopuolisille tahoille ajankohtaisista kysymyksistä. Tätäkin on käsitelty edellä arvioitaessa piispainkokouksen tehtäviin esitettyjä muutosesityksiä. Piispainkokous pitää muutosesityksiä kirkkohallitusta koskevin osin perusteltuina. Piispainkokouksen mahdollisuus antaa lausuntoja myös muille tahoille kuin kirkkohallitukselle ja kirkolliskokoukselle vaatii vastaavasti kirkkolain 22 luvun 2 :n täsmentämistä. 18

25 5 Kirkon työmarkkinalaitosta ja Kirkon keskusrahastoa koskevat muutosesitykset Työryhmä on hahmotellut (s ) kirkon työmarkkinalaitoksen asemaa kirkon keskushallinnon kokonaisuudessa kahden eri ratkaisumallin avulla. Kummankin ratkaisumallin tarkoituksena on ensi sijassa ratkaista työmarkkinalaitoksen ja kirkkohallituksen välillä vallitsevat epäselvyydet, jotka liittyvät toimivaltuuksiin sekä vuorovaikutukseen ja tiedonkulkuun. Kummassakin ratkaisumallissa työmarkkinalaitoksen perustehtävä säilyisi nykyisellään. Ensimmäisen mallin mukaan työmarkkinalaitos integroitaisiin nykyistä tiiviimmin kirkkohallituksen yhteyteen, niin että samalla taattaisiin työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan itsenäinen päätösvalta työmarkkina-asioissa. Toinen malli selkiyttäisi kirkkohallituksen ja kirkon työmarkkinalaitoksen suhdetta etäännyttämällä näitä toisistaan, minkä myötä jälkimmäisestä tulisi oma erillinen toimija keskushallintoon. Mietintö päätyy esittämään ensin mainittua, nykyistä tiiviimpään integraatioon perustuvaa mallia, koska se selkiyttäisi toimielinten välisiä toimivaltasuhteita ja myös parantaisi näiden välistä vuorovaikutusta. Jälkimmäisen mallin ongelmana voi pitää paitsi tiedonkulkua myös sitä, että sen myötä hallinto lisääntyisi, mikä olisi vastoin työryhmän asettamia tavoitteita. Kirkon keskusrahaston suhteen mietintö nostaa esille (s ) tarpeen eriyttää kirkon eläkerahasto kirkon keskusrahastosta, minkä takia esitetään oman y-tunnuksen hakemista kirkon eläkerahastolle sekä tähän liittyvien teknisluonteisten lakimuutosten tekemistä keskushallinnon uudistamisen yhteydessä. Piispainkokous pitää Kirkon työmarkkinalaitosta ja Kirkon keskusrahastoa koskevia muutosesityksiä perusteltuina. Helsingissä 4. päivänä joulukuuta 2012 Arkkipiispa Piispainkokouksen pääsihteeri Kari Mäkinen Jyri Komulainen 19

26 PÖTÄKIRJA < > < > Kirkon teologikoulutustoimikunta Kyrkans teologutbildningskommitté Esittelijä: Anna-Kaisa Inkala Kirkon teologikoulutustoimikunta asetettiin vuosiksi piispainkokouksen istunnossa (13 ). Toimikunnan puheenjohtajaksi nimitettiin piispa Björn Vikström ja muiksi piispainkokouksen asettamiksi jäseniksi Kirkon koulutuskeskuksen johtaja, TT Kari Kopperi, Kirkon koulutuskeskuksen koulutussuunnittelija Eeva Salo- Kopperi, hiippakuntadekaani, TT Niilo Pesonen sekä piispainkokouksen apulaissihteeri (virka oli avoin). Sihteereinä ovat toimineet Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan työelämäyhteyksien suunnittelija Maria Buchert ja hänen sijaisensa Joona Salminen ( ). Kirkon teologikoulutustoimikunnan työjärjestyksen mukaan piispainkokous nimeää toimikunnan jäsenet kahdeksi vuodeksi kerrallaan (TJ 3 ). Piispainkokous nimeää toimikunnan puheenjohtajaksi piispan (TJ 4 ) sekä kirkon edustajat (TJ 3 ). Lisäksi kouluttavat laitokset ja opiskelijajärjestöt nimeävät edustajansa piispainkokouksen pyynnöstä (TJ 3 ). Kirkon koulutuskeskuksen johtaja, TT Kari Kopperi, Kirkon koulutuskeskuksen koulutussuunnittelija Eeva Salo-Kopperi ja hiippakuntadekaani, TT Niilo Pesonen ovat ilmoittaneet olevansa käytettävissä seuraavaan toimikuntaan. Piispa Björn Vikström on ilmaissut voivansa jatkaa puheenjohtajana. Piispainkokouksen kansliasta toimikuntaan on käytettävissä piispainkokouksen teologinen sihteeri. Lisätiedot: Anna-Kaisa Inkala, puh. (09) Käsittely Behandling Päätösehdotus 1. Nimetään kirkon teologikoulutustoimikuntaan vuosiksi puheenjohtajaksi piispa Björn Vikström ja jäseniksi kirkon edustajina Kirkon koulutuskeskuksen johtaja, TT Kari Kopperi, Kirkon koulutuskeskuksen koulutus- Beslutsförslag 1. Till kyrkans teologutbildningskommitté för åren utses biskop Björn Vikström till ordförande och till medlemmar som kyrkans representanter Kyrkans utbildningscentrals chef, TD Kari Kopperi, Kyrkans utbildningscen- 20

27 PÖTÄKIRJA 6 suunnittelija Eeva Salo-Kopperi, hiippakuntadekaani, TT Niilo Pesonen sekä piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala; 2. pyydetään Helsingin yliopiston teologista tiedekuntaa nimeämään toimikuntaan kaksi jäsentä sekä Åbo Akademin teologista tiedekuntaa ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan teologian osastoa nimeämään kumpikin yhden jäsenen vuosiksi ; sekä 3. pyydetään edellä mainittujen tiedekuntien ja osastojen teologian opiskelijoita edustavia opiskelijajärjestöjä nimeämään toimikuntaan yhden jäsenen tiedekuntaa kohden vuosiksi trals utbildningsplanerare Eeva Salo- Kopperi, stiftsdekan, TD Niilo Pesonen samt biskopsmötets teologiska sekreterare Anna-Kaisa Inkala. 2. Teologiska fakulteten vid Helsingfors universitet ombeds utse två medlemmar till kyrkans teologutbildningskommitté för åren samt teologiska fakulteten vid Åbo Akademi och avdelningen för teologi vid filosofiska fakulteten vid Östra Finlands universitet vardera utse en medlem till kyrkans teologutbildningskommitté för åren Studentföreningarna som representerar teologie studerandena vid nämnda fakulteter och avdelningar ombeds utse en medlem per fakultet till kyrkans teologutbildningskommitté för åren Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslut Beslutsförslaget godkändes. Toimenpiteet Kirjelmä komitean jäsenille, tiedekunnille ja opiskelijajärjestöille Åtgärder Skrivelse till medlemmarna i kommittén, fakulteterna och studentföreningarna 21

28 7 7 7 < > < > Kanttorikoulutustoimikunta Kantorutbildningskommittén Esittelijä: Anna-Kaisa Inkala Kanttorikoulutustoimikunta asetettiin vuosiksi piispainkokouksen istunnossa (14 ). Toimikunnan puheenjohtajaksi nimettiin kenttäpiispa Hannu Niskanen ja sihteeriksi kanttori Kati Pirttimaa. Pirttimaan siirryttyä muihin tehtäviin on Kirkon jumalanpalveluselämän ja musiikkitoiminnan yksikön vs. musiikkisihteeri Kaisa- Leena Harjunmaa-Hannikainen toiminut sihteerinä alkaen. Kanttorikoulutustoimikunnan työjärjestyksen mukaan piispainkokous nimeää toimikunnan jäsenet kahdeksi vuodeksi kerrallaan Kirkon jumalanpalveluselämän ja musiikkitoiminnan yksikön (nyk. Kirkkohallituksen jumalanpalvelus ja yhteiskunta yksikkö, KJY) valmistelun pohjalta (TJ 3 ). Toimikuntaan kuuluu puheenjohtajan lisäksi yhdeksän jäsentä: kolme edustaa kanttorin virkaan kouluttavia oppilaitoksia, joista yksi edustaa ruotsinkielistä koulutusta, neljä kirkon työtä ja kaksi opiskelijoita. Piispainkokous nimeää toimikunnan puheenjohtajan ja toimikunnan sihteerinä toimii Kirkon jumalanpalveluselämän ja musiikkitoiminnan yksikön musiikkisihteeri tai piispainkokouksen erikseen nimeämä ulkopuolinen henkilö (TJ 4 ). KJY:n valmistelussa esitetään, että piispainkokous nimeää päätösehdotuksen 2. kohdassa mainitut henkilöt kanttorikoulutustoimikuntaan Kanttorikoulutustoimikunnan työjärjestys ei edellytä varajäsenten valintaa, mutta toimivuuden kannalta on pidetty tärkeänä, että jokaisella jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Toimikunnan sihteerinä jatkaa Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen. Kenttäpiispa Pekka Särkiö on ilmoittanut olevansa käytettävissä toimikunnan puheenjohtajaksi. Lisätiedot: Anna-Kaisa Inkala, puh. (09) Käsittely Behandling Päätösehdotus 1. Nimetään kanttorikoulutustoimikuntaan vuosiksi puheenjohtajaksi kenttäpiispa Pekka Särkiö; sekä Beslutsförslag 1. Till kantorutbildningskommittén för åren utses till ordförande fältbiskop Pekka Särkiö samt 22

29 7 2. jäseniksi Peter Peitsalo, kirkkomusiikin professori (ruotsinkielisen koulutuksen edustaja), varajäsenenään Jorma Hannikainen, kirkkomusiikin lehtori, kirkkomusiikin ainejohtaja (Sibelius-Akatemia, Helsinki), Seppo Kirkinen, kirkkomusiikin lehtori, kirkkomusiikin ainejohtaja, varajäsenenään Mikko Korhonen, urkumusiikin lehtori, vara-ainejohtaja (Sibelius-Akatemia, Kuopio), Ari Rautakoski, lehtori (Oulun seudun ammattikorkeakoulu), varajäsenenään Pekka Arola, kirkkomusiikin yliopettaja (Tampereen ammattikorkeakoulu), Lasse Erkkilä, kirkkomusiikin kouluttaja, varajäsenenään Eeva Salo-Kopperi, koulutussuunnittelija (Kirkon koulutuskeskus), Anna-Kaisa Inkala, piispainkokouksen teologinen sihteeri, varajäsenenään Jyri Komulainen, piispainkokouksen pääsihteeri, Richard Nicholls, hiippakuntakanttori (Kuopion hiippakunta), varajäsenenään Hanna Remes (Helsingin hiippakunta), Ulla Tuovinen, vs. johtaja (Kirkkohallituksen jumalanpalvelus ja yhteiskunta yksikkö), varajäsenenään Mika Mäntyranta, hiippakuntasihteeri (Turun arkkihiippakunta), 2. till medlemmar Peter Peitsalo, professor i kyrkomusik (representant för den svenskspråkiga utbildningen), med Jorma Hannikainen, lektor i kyrkomusik, ämnesledare i kyrkomusik, som ersättare (Sibelius-Akademin, Helsingfors) Seppo Kirkinen, lektor i kyrkomusik, ämnesledare i kyrkomusik, med Mikko Korhonen, lektor i orgelmusik, vice ämnesledare, som ersättare (Sibelius- Akademin, Kuopio) Ari Rautakoski, lektor (Uleåborgsregionens yrkeshögskola), med Pekka Arola, överlärare i kyrkomusik, som ersättare (Tammerfors yrkeshögskola) Lasse Erkkilä, utbildare i kyrkomusik, med Eeva Salo-Kopperi, utbildningsplanerare, som ersättare (Kyrkans utbildningscentral) Anna-Kaisa Inkala, biskopsmötets teologiska sekreterare, med Jyri Komulainen, biskopsmötets generalsekreterare, som ersättare Richard Nicholls, stiftskantor (Kuopio stift), med Hanna Remes (Helsingfors stift) som ersättare Ulla Tuovinen, tf. chef (Kyrkostyrelsens enhet för gudstjänstliv och samhälle), med Mika Mäntyranta, stiftssekreterare (Åbo ärkestift), som ersättare 23

30 7 Helga Anttikoski, kirkkomusiikin opiskelija (Tampereen ammattikorkeakoulu), varajäsenenään Nina Ylikulju (Oulun seudun ammattikorkeakoulu); ja Helga Anttikoski, kyrkomusikstuderande (Tammerfors yrkeshögskola), med Nina Ylikulju (Uleåborgsregionens yrkeshögskola) som ersättare Anne Hätönen, kirkkomusiikin opiskelija (Sibelius-Akatemia, Helsinki), varajäsenenään Anna Antikainen (Sibelius- Akatemia, Kuopio). Anne Hätönen, kyrkomusikstuderande (Sibelius-Akademin, Helsingfors), med Anna Antikainen (Sibelius-Akademin, Kuopio) som ersättare. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslut Beslutsförslaget godkändes. Toimenpiteet Päätös valituille. Tiedoksi KJY. Åtgärder Beslut till de utsedda. Kyrkostyrelsens enhet för gudstjänstliv och samhälle för kännedom. 24

31 8 8 8 < > < > Kirkkohallituksen lausunto opetus- Kyrkostyrelsens utlåtande till ja kulttuuriministeriölle ammattikorkeakoulu-uudistukseen om regeringens proposition om Utbildnings- och kulturministeriet liittyvästä hallituksen esityksestä en yrkeshögskolereform Esittelijä: Anna-Kaisa Inkala Kirkkohallitus on lähettänyt tiedoksi opetus- ja kulttuuriministeriölle antamansa lausunnon ministeriössä valmistellusta lakiluonnoksesta, joka koskee ammattikorkeakoulujen lainsäädännön uudistamista vuoden 2014 alusta. Ministeriö ei ollut pyytänyt lakiluonnoksesta kirkkohallituksen tai Kirkon työmarkkinalaitoksen lausuntoa. Lausunnon antaminen katsottiin kuitenkin tarpeelliseksi, koska lakiluonnos ja erityisesti sen perustelutekstit eivät riittävässä määrin huomioi niitä ammattikorkeakouluja, joilla on erityistehtävänä järjestää kirkon säädösten ja määräysten mukaisiin virkoihin valmistavia ammattikorkeakoulututkintoja. Lausunto on valmisteltu yhteistyönä toiminnallisessa osastossa (KK, KJY) sekä Kirkon työmarkkinalaitoksessa. Lausunnossa pidetään erityisen tärkeänä, että koulutustarvetta arvioitaessa otetaan huomioon ne ammattikorkeakoulututkinnot, jotka suorittamalla saa kelpoisuuden ns. säänneltyihin ammatteihin. Näitä ammatteja on myös kirkon alalla. On perusteltua, että niihin kelpoisuuden tuottavien opintojen järjestäminen osana ammattikorkeakoulututkintoa on tulevaisuudessakin tiettyjen ammattikorkeakoulujen erityistehtävä. Koulutustarvetta määriteltäessä tärkeänä pidetään valtakunnallisen ja alueellisen koulutustarpeen tasaveroista huomioimista. Edelleen kiinnitetään huomiota muun muassa siihen, että valtakunnalliset ja alueelliset työ- ja elinkeinoelämän sekä koulutus- ja tutkimustoiminnan näkökulmat tulevat yhtäläisesti huomioiduiksi, kun arvioidaan ammattikorkeakoulujen toiminnallisia edellytyksiä. Lisätiedot: Anna-Kaisa Inkala, puh. (09) Käsittely Päätösehdotus Lausunto merkitään tiedoksi. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Behandling Beslutsförslag Utlåtandet antecknas för kännedom. Beslut Beslutsförslaget godkändes. 25

32 9 9 9 Piispainkokouksen seuraavat Biskopsmötets följande sessioner istunnot Piispainkokouksen puheenjohtaja on ilmoittanut, että piispainkokouksen seuraavat istunnot pidetään Helsingissä, Kirkkohallituksessa Helsingissä, Kirkkohallituksessa Espoon hiippakunnassa Helsingissä, Kirkkohallituksessa Päätösehdotus Merkitään tiedoksi, että piispainkokouksen seuraavat istunnot pidetään ja Helsingissä, Kirkkohallituksessa, Espoon hiippakunnassa ja Helsingissä, Kirkkohallituksessa. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslutsförslag För kännedom antecknas att biskopsmötets följande sessioner hålls och i Helsingfors hos Kyrkostyrelsen, i Esbo stift och i Helsingfors hos Kyrkostyrelsen. Beslut Beslutsförslaget godkändes. 26

33 Piispainkokouksen istunnon Biskopsmötet avslutas päättäminen Asioiden tultua käsitellyiksi arkkipiispa Mäkinen kiitti kokouksen jäseniä, virkamiehiä ja tiedottajia. Piispakunnan läsnä olevista vanhimpana Samuel Salmi kiitti arkkipiispaa kokouksen hyvästä johtamisesta. Päätteeksi veisattiin yhdessä virrestä 333 säkeistöt 1 ja 8 9, jonka jälkeen arkkipiispa toimitti Herran siunauksen. Kokous päätettiin klo Vakuudeksi Jyri Komulainen Pöytäkirja tarkastetaan ja hyväksytään Robert Lemberg Mika Riikonen 27

34

35