Ohjeet alaviitteiden ja kirjallisuuden merkintään Tekniset ohjeet kirkkohistorian esseetöitä varten (Päivittänyt

Transkriptio

1 Ohjeet alaviitteiden ja kirjallisuuden merkintään Tekniset ohjeet kirkkohistorian esseetöitä varten (Päivittänyt Mikko Ketola) I DOKUMENTOINNIN PÄÄSÄÄNNÖT ELI ALAVIITTEIDEN KÄYTÖSTÄ Kirjallisuutta referoidessaan tutkijan on merkittävä tekstiin eli dokumentoitava, mistä tutkimuksesta esitetty asia on peräisin. Yksi tärkeä syy tähän on se, että kuka tahansa lukija voisi tarkistaa, onko tutkija esittänyt ja ymmärtänyt asian oikein. Tämä dokumentointi tehdään alaviitteiden avulla. Alaviitteitä kirjoitettaessa on tärkeää, että kirjallisuus merkitään niihin niin selvästi ja sovittujen sääntöjen mukaisesti, että lukija löytää ne helposti kirjallisuusluettelosta. Merkitsemisestä on tarkempia ohjeita seuraavassa luvussa. Alaviite sijoitetaan referoinnin loppuun, yleensä pisteen jälkeen. Esimerkiksi: Arkkipiispa Lehtonen tunnettiin kiinnostuksestaan Englannin kirkkoa kohtaan. 1 Jos alaviite on ennen pistettä, yksittäisen sanan jälkeen, sen ymmärretään koskevan vain kyseistä sanaa. Tällöin voi olla kyse vaikkapa siitä, että tekijä pitää välttämättömänä jonkin keskellä lausetta esiintyvän termin käsitteen selittämistä alaviitteessä. Yleisin näky tieteellisessä tekstissä on kappale, jonka viimeisen pisteen jälkeen on alaviite. Se tarkoittaa sitä, että koko kappale on peräisin alaviitteeseen merkitystä teoksesta artikkelista. Jos kappale on kokonaan ilman viitettä, sen ymmärretään tavallisesti olevan pelkästään tekijän omaa analyysia johtopäätöstä. Sen vuoksi ei suositella sellaista menettelyä, että referoitaessa samaa lähdettä usean kappaleen verran alaviite merkittäisiin vasta viimeisen kappaleen jälkeen. Se voi aiheuttaa väärinkäsityksiä. Parempi on tällöin merkitä samaan lähteesen viittaava alaviite jokaisen kappaleen loppuun, vaikka se tuntuisikin puuduttavalta toistolta. Usein kappaleet rakentuvat useammasta, lyhyesti ilmaistusta asiakokonaisuudesta, jotka perustuvat eri lähteisiin. Tällöin on suositeltavaa sijoittaa alaviite jokaisen tällaisen kokonaisuuden jälkeen, käytännössä 1-3 virkkeen jälkeen. Kappaleen viimeisen pisteen jälkeen oleva alaviite tarkoittaa tälla tavalla rakennetussa kappaleessa vain sitä osuutta, joka alkaa edellisen alaviitteen jälkeen. Oma analyysi johtopäätökset erotetaan referoinnista helpoimmin siten, että ne sijoitetaan kappaleessa viimeisen alaviitteen jälkeen. Kappaleen viimeinen virke virkkeet, jotka eivät pääty alaviitteeseen, ymmärretään aina tekijän omiksi johtopäätöksiksi. Kirkkohistorian tutkimuksissa alaviitteissä pyritään ilmoittamaan yleensä vain käytetyt lähteet ja kirjallisuus. Siksi on pyrittävä mahdollisimman pitkälle välttämään erilaisten asiatäydennysten lisäselitysten sisällyttämistä alaviitteisiin; kaikki olennainen on mieluiten saatava mahtumaan itse tekstiin. 1

2 II KIRJALLISUUDEN MERKITSEMINEN 1. TAVALLINEN ITSENÄINEN TEOS ELI MONOGRAFIA Mustakallio, Hannu 2009 Pohjoinen hiippakunta. Kuopion-Oulun hiippakunnan historia Helsinki: Kirjapaja. Alaviitteessä: Mustakallio 2009, 345. HUOM! Myös kirjan alaotsikko merkitään kirjallisuusluetteloon. HELKA- ja FENNICA-luettelossa pää- ja alaotsikko on erotettu kaksoispisteellä. Gradussa ne erotetaan pisteellä. HUOM! Viimeiseksi merkitään kustannuspaikka ja kustantaja (esimerkissä Helsinki: Kirjapaja), ei painopaikkaa, kuten vanhemmissa tutkimuksissa näkee tehdyn. Robertson, Edwin 1989 Dietrich Bonhoeffer. Elämä ja julistus. Lohja: Karas-Sana. Alaviitteessä: Robertson 1989, (Huomaa ajatusviiva sivunumerojen välissä!) HUOM! Jos kyseessä on toinen myöhempi painos: Brown, Callum G The Death of Christian Brin. Understanding Secularisation Second edition. London & New York: Routledge. HUOM! Mikäli alaviitteessä on useampia kirjallisuuteen kuuluvia nimekkeitä, ne erotetaan toisistaan puolipisteellä. Nimekkeet ilmoitetaan aikajärjestyksessä kustannusvuoden mukaan vanhimmasta uusimpaan, EI AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ! Esimerkki: Andersson 1994, 23; Svensson 1995, 15; Pettersson 2000, TIETEELLISESSÄ SARJASSA JULKAISTU TEOS a. väitöskirja 2

3 Lauha, Aila 1990 Suomen kirkon ulkomaansuhteet ja ekumeeninen osallistuminen SKHST 150. Diss. Helsinki. Helsinki: SKHS. Alaviitteessä: Lauha 1990, 101. Huhta, Ilkka 2007 Täällä on oikea Suomenkansa. Körttiläisyyden julkisuuskuva SKHST 186. Diss. Helsinki. 2. p. Helsinki: SKHS. Alaviitteessä: Huhta 2007, 13. Lyhenteistä: SKHST = Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia Diss. = väitöskirja, ja sen jälkeen mainittu paikkakunta tarkoittaa yliopistoa, jossa väitöskirja tarkastettiin. Åbo Akademissa valmistuneet väitöskirjat: Diss. Åbo. Joensuussa valmistuneet väitöskirjat: Diss. Joensuu (UEF). UEF: University of East Finland. b. monografia, joka ei ole väitöskirja Kääriäinen, Kimmo 1993 Atheism and Perestroika. Suomalaisen tiedeakatemian toimituksia B 270. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia. Alaviitteessä: Kääriäinen 1993, ARTIKKELI KOKOOMATEOKSESSA TAI TIETEELLISESSÄ AIKAKAUSKIRJASSA Heinonen, Reijo 1982 Saksan kirkollisministeriö TA. Alaviitteessä: Heinonen 1982,

4 TA = Teologinen Aikakauskirja HUOM! Mikäli aikakauskirjalla on juokseva sivunumerointi läpi vuoden, ei ole tarpeen ilmoittaa lehden numeroa. Vahros, Igor 1981 Esipappi Avvakum vanhan uskon puolustajana ja kirjailijana. Ortodoksia 31. Alaviitteessä: Vahros 1981, 86. Bouchenski, J. M Marxism-Leninism and Religion. Religion and Atheism in the USSR and Eastern Europe. London: Macmillan. Alaviitteessä: Bouchenski 1975, 241. HUOM! Kun merkitään kokoomateoksessa oleva artikkeli, kirjan toimittajan/toimittajat voi myös merkitä. Välttämätöntä se ei ole, mutta joskus voi olla hyödyllistä tietää toimittajien nimet. Toimittajat merkitään heti kirjan nimen jälkeen. Hintikka, Kaisamari 2010 Kirkkojen yhteistyö. Kirkot ja uskonnot itäisessä Euroopassa. Toim. Maija Turunen. Helsinki: Edita. Alaviitteessä: Hintikka 2010, TOIMITETTU TEOS Toimitetut teokset merkitään niiden nimekkeen, ei toimittajien mukaan. WCE 1982 World Christian Encyclopedia. A Comparative Study of Churches and Religions in the Modern World AD Ed. David B. Barrett. 4

5 Alaviitteessä: WCE 1982, 553. Nairobi & Oxford & New York: Oxford University Press. Lyhenteen WCE (jonka voi kehitellä itse, jollei jotakin vakiintunutta jo ole) tilalle voi laittaa myös teoksen otsikon kokonaan. Toimittaja lyhennetään suomeksi Toim., ruotsiksi Red., englanniksi Ed. ja saksaksi Hg. Toimittaja(t) mainitaan yleensä vain, jos kirja merkitään luetteloon kokonaisuutena. Kirjallisuusluettelossa HCEC 1995 The HarperCollins Encyclopedia of Catholicism. Ed. Richard P. McBrien. San Francisco: HarperCollins. Alaviitteessä: HCEC 1995, 103. Reformaatio 2008 Reformaatio. Henkilökuvia ja tutkimussuuntia. Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran ja Suomen kirkkohistoriallisen seuran yhteisessä symposiumissa marraskuussa 2007 pidetyt esitelmät. Toim. Joona Salminen. STKSJ 257. SKHST 208. Helsinki: STKS & SKHS. HUOM! Kun kyseessä on kahden kustantajan, tässä kahden tieteellisen seuran, yhteisjulkaisu, merkitään kumpikin taho kustantajaksi. Jos teos kuuluu kummankin seuran julkaisusarjaan, merkitään kumpikin sarjatieto. 5. PRO GRADU -TUTKIELMA Bergström, Milla 2004 Pyhä Pius XII vai Hitlerin paavi? Vuosina käyty keskustelu paavi Pius XII:n suhtautumisesta holokaustiin. Yleisen kirkkohistorian pro gradu -tutkielma. Hc. Alaviitteessä: Bergström 2004, 33. HUOM! Hc tarkoittaa Helsingin yliopiston pääkirjasto eli Kaisa-talon kirjastoa. Vanhempien gradujen kirjallisuusluetteloissa näkee kirkkohistorian gradujen kohdalla merkinnän HYTTK Ht., jotka viittaavat entiseen teologisen tiedekunnan omaan kirjastoon. Kaikki teologisen tiedekunnan 5

6 gradut löytyvät nykyään kampuskirjastosta. HUOM! Vaikka gradut eivät ole painettuja, ne merkitään kuitenkin kirjallisuuteen, koska ne ovat tutkimusta. : Björkgren, Malena 2004 I nöd och lust. Feministiska perspektiv på mäns våld mot kvinnor inom kristen tradition. Pro gradu -avhandling i systematisk teologi. ÅAHB. Alaviitteessä: Björkgren 2004, 26. ÅAHB = Åbo Akademis huvudbiblioteket 6. KIRJALLA ON USEITA TEKIJÖITÄ Heikkilä, Tuomas & Lehmijoki-Gardner, Maiju 2002 Keskiajan kirkko. Uskonelämän muotoja läntisessä kristikunnassa. Tietolipas 185. Helsinki: SKS. Alaviitteessä: Heikkilä & Lehmijoki-Gardner 2002, 350. SKS = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 7. INTERNETISTÄ LÖYTYVÄ TUTKIMUSKIRJALLISUUS Internetistä löytyy paljon tutkimusta, joka on alun perin julkaistu painettuna. Tällaiset tutkimukset merkitään kirjallisuusluetteloon muun kirjallisuuden joukkoon samoin bibiliografisin tiedoin kuin muutkin teokset. Muiden merkintöjen jatkoksi merkitään se internet-osoite -sivusto, josta teos on löydettävissä. Alaviitteissä tällaisiin tutkimuksiin viitataan kuten muuhunkin kirjallisuuteen. Internetversioina ne ovat useimmiten näköispainoksia, jolloin niissä on sama sivunumerointi kuin alkuperäisessä painetussa versiossa. Esimerkiksi: 6

7 Laine, Esko M Viljo Mömmö ja Jumalan valtakunta. Mikrohistoriallinen näkökulma teologiaan ja kirkkoon 1910-luvun Suomessa. TA. < Katsottu Alaviitteessä: Laine 1999, sivunumero. Ketola, Mikko 2005 Onko antisemitismi vain katsojan silmissä? The Passion of the Christ -elokuvan vastaanotto Yhdysvalloissa. Kirkko, de, viestintä. Markku Heikkilän juhlakirja. SKHST 197. Helsinki: SKHS. < Katsottu Alaviitteessä: Ketola 2005, sivunumero. Kun on kyse aikakauslehtien elektronisista arkistoista, artikkelin julkaisuvuosi on yleensä helppo todeta. Sivunumeroita ei yleensä näissä tapauksissa ilmoiteta, ellei niitä ole selvästi merkitty (esim. pdf-tiedostot). Kirjalllisuusluettelossa: Chadwick, Owen 1998 Pius XII: the legends and the truth. The Tablet < Katsottu Alaviitteessä: Chadwick OMAKUSTANNE Salmesvuori, Päivi 2009 Power and Authority. Birgitta of Sweden and Her Revelations. Diss. Helsinki. [Helsinki]: [Päivi Salmesvuori]. Omakustanteista täytyy kustannuspaikka ja kustantaja yleensä päätellä. Jos ei mitään kustannusyhtiötä ole ilmoitettu, täytyy olettaa, että kirja on tekijän itse kustantama. Kustannuspaikaksi oletetaan väitöskirjojen ollessa kyseessä yleensä väittelypaikkakunta tekijän asuinpaikka. Jos nämä asiat joudutaan päättelemään/olettamaan, kumpikin tieto merkitään hakasulkeisiin. 7