Väliaikaraportti talvi

Transkriptio

1 Väliaikaraportti talvi Taustaa Kanadalaiset ruusut ovat olleet mainio lisä Suomen ruusutarjontaan. Ruusut kukkivat myöhään syksyyn. Niiden kasvutapa jakautuu kahteen pääryhmään: vanhemmat jo luvuilla markkinoille tulleet pilariruusuina tunnetut matalat köynnösruusut sekä myöhemmin saapuneet matalakasvuiset pensasruusut, jotka on jalostettu korvaamaan ryhmäruusuja Kanadan kylmillä vyöhykkeillä. Kokemukset ovat Suomessa olleet vaihtelevia. Pääsääntöisesti ruusut eivät meillä ole olleet yhtä kestäviä ja pitkään kukkivia kuin Kanadassa. Etelä-Suomen lumettomat ja sateiset talvet eivät tarjoa yhtä hyvää suojaa kuin Kanadan aurinkoiset syksyt sekä talvien paksu lumipeite. Pohjoinen sijaintimme merkitsee paria kuukautta lyhyempää kasvukautta sekä viileitä ja sateisia kesiä. Ruusut eivät aina ehdi kukkia toistamiseen eivätkä tuleentua ajoissa. Toisaalta useat lajikkeet ovat menestyneet hyvin ainakin alimmilla kasvuvyöhykkeillämme. Kasvu- ja kestävyystietojen suuri vaihtelevuus on ollut harmin aihe. Joukko ruusunystäviä ryhtyi ideoimaan maanlaajuista talvenkestokoetta kanadalaisille kesällä Suomen Ruususeura saatiin mukaan. Myös Blomqvistin taimisto ja Hongiston taimisto liittyivät kokeen sponsoreihin. Koetta ajateltiin alun perin suppeampana, mutta pian kävi ilmi, että jos osallistujia aiotaan saada, on järkevämpää ottaa mukaan kaikki tarjolla olevat matalakasvuiset pensasruusut. Niiden verrokeiksi sijoittautuivat automaattisesti jo kauan markkinoilla olleet kanadalaiset pilariruusut. Muutama kestävä ryhmäruusu ja muu koeteltu lajike otettiin mukaan verrokkeihin. Kokeeseen hyväksyttiin sekä vartetut että omajuuriset ruusut. Varsinaisista koeruusuista 93% oli kotimaisia omajuurisia taimia. Aiemmin istutettujen verrokkien joukossa oli 18% ulkomaisia, todennäköisesti vartettuja taimia. Osallistujat maksoivat itse koetaimensa lukuun ottamatta Hongiston taimiston tarjoamia uusia, toistaiseksi vielä nimettömiä lajikkeita, jotka taimisto halusi mukaan kokeeseen. Taimia hankittiin alueittain myös yhteis- eli kimppatilauksina, joihin osallistui n. 40 henkeä. Taimet istutettiin keväällä ja kesällä 2016 ja viime talvi oli ensimmäinen seurantatalvi, joka osoittautui ruusuille vaikeaksi. Osa osallistujista arvioi talven raskaammaksi kuin edellisen tappotalven , sillä kuolleisuus oli joillain alueilla suurempaa. Ilmatieteen laitoksen julkaisemien tilastojen mukaan toukokuu oli poikkeuksellisen kylmä koko maassa. Lämpötilat olivat etelärannikolla -1,3 astetta, Vaasassa -1,7, Joensuussa -2,9, mutta Oulu Kuusamo-linjalla jo -3,6 astetta normaalia kylmempiä, mitkä ovat huomattavan suuria poikkeamia. Ruusut kukkivat keskimäärin kolme viikkoa normaalia myöhemmin koko maassa. On mahdollista, että poikkeuksellisen kylmän kevään ja kesän vaikutus näkyy myös ensi talven talvenkestossa, kuten tapahtui vuonna 2015 ja talvella Väliaikatietoja Kokeen sähköisen vastauslomakkeen palautti 35 henkilöä. Osallistujia oli vyöhykkeillä 1A, 1B, 2, 3, 4, 5 ja 6. Kokeessa oli mukana kanadalaisia koelajikkeita 34, niiden verrokkeja 9 ja uusia kotimaisia lajikkeita 9 kappaletta, yhteensä 52 koelajiketta. Koeruusuja oli yhteensä 674. Kun osallistujat jakautuivat melko tasaisesti vyöhykkeille 1 5, merkitsee tämä sitä, että yhden lajikkeen koeyksilöitä on vyöhykettä kohti usein vain muutamia, joskus yksi ainoa kappale. Lajikkeiden suuri merkitsee myös sitä, että koeyksilöiden kokonais yhtä lajiketta kohti on välillä niin pieni, ettei tulos joka lajikkeen kohdalla ole tilastollisesti merkittävä. Näin ollen kokeen tulokset ovat vain suuntaa antavia. Tilastoa luettaessa on pidettävä mielessä, että kyseessä ovat vasta ensimmäisen koetalven tiedot, joiden perusteella ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä lajikkeista. Koe on kolmivuotinen ja loppuraportti tehdään syksyllä Kokeen lopputuloksia sekä lajikkeiden talvenkestoa ja viljelyarvoa voidaan arvioida vasta silloin. Talvisuojaus Kokeen hoitosuositukset sallivat koelajikkeille melko vapaan hoidon tai hoitamatta jättämisen. Jotta koetuloksista muodostuisi vertailukelpoisia, asettivat kokeen järjestäjät kuitenkin osallistumisen ehdoksi, että taimet istutetaan vähintään 15 cm syvyyteen mullan pinnasta ja että ne tyvimullitetaan talveksi 20 cm:n korkeudelle. Kokeen järjestäjillä oli usean vuoden kokemus monelta eri vyöhykkeeltä ja selkeä yleisnäkemys, että ilman näitä toimenpiteitä taimet eivät selviydy eli kokeen järjestäminen olisi turhaa. 1

2 Tiedettiin etukäteen, että jos taimet istutetaan maanpintaan eikä niitä mitenkää talvisuojata, pärjäävät ne melko hyvin vyöhykkeellä 1 ja kohtalaisesti vyöhykkeellä 2, mutta eivät pohjoisempana. Tämä ennakkoolettamus osoittautui ensimmäisen talven tuloksia tarkasteltaessa useimpien lajikkeiden kohdalla oikeaksi. Kuolleisuus Koko yhteenvedon vaikeimmin tulkittavaksi asiaksi osoittautui taimien kuolleisuus. Vaikeaksi arvioituna koetalvena taimien kuolleisuus vaihteli 1A-vyöhykkeen nollasta 3- ja 5-vyöhykkeiden prosenttiin. Keskimäärin taimien raportoitu kuolleisuus oli 14% koko maassa. Kun taimien paikoin suurehko kuolleisuus rupesi kummeksuttamaan, jouduin tarkastelemaan asiaa lähemmin ja osoittautui, että taimia paleltui eniten siellä, missä kokeen talvisuojaussuosituksia ei ollut noudatettu, varsinkaan jos taimia ei oltu talveksi tyvimullitettu. Taimia on istutettu kaikille syvyyksille välillä 0 cm eli maanpinnasta aina yli 30 cm:n syvyyteen asti. Osa taimista on jäänyt mullittamatta ja loppuja on mullattu eri korkeuksille välillä 5 25 cm. Lisäksi myyrien ja jänisten osuutta on vaikeaa arvioida. Jos myyrät syövät koko juuriston ja taimi kuolee tai jänikset popsivat kaikki maanpäälliset osat, ei se tietenkään voi olla lajikkeen vika. Jotta lajikkeiden tulokset olisivat keskenään vertailukelpoisia, jouduttiin osa kuolleisuudesta jättämään mainituista syistä tulosten ulkopuolelle. Korjattu ja raportissa huomioitu kuolleisuus oli keskimäärin 4 6% ja yhtä suurta vyöhykkeillä 2 5. Kuolleisuus on huomioitu lajikkeen saamassa kokonaispistessä siten, että kuollut taimi sai nolla pistettä, mikä on laskennallisesti huomioitu keskiarvossa. Jos lajikkeen piste vyöhykkeellä on 0, merkitsee se, että kaikki vyöhykkeen koetaimet kuolivat. Viiva merkitsee, ettei vyöhykkeellä ollut lajikkeen taimia. Muita huomioita Kuten odotettavissa oli, parhaiten menestyivät taimet, jotka olivat riittävästi talvisuojattuja. Lisäsuojaus paransi selvästi tuloksia. Tämä kävi parhaiten ilmi vyöhykkeillä 4 5. Järjestys tulosten paremmuusjärjestyksessä on seuraava: - ohjeiden mukainen istutus -15 cm ja multaus +20 cm - edellinen lisättynä havuilla - syvempi istutus cm - edellinen lisättynä katteella, suojaturpeella, peitteellä, lumikatteella tai näiden yhdistelmillä. Viimeisellä tavalla säilyivät kaikkein arimmatkin ruusut viitosvyöhykkeellä. Tulokset ovat selkeä näyttö talvisuojauksen tehokkuudesta. Koska menetelmät vaativat kuitenkin paljon työtä ja vaivannäköä, ei voida lähteä siitä, että lajikkeita suositeltaisiin monimutkaisin suojausehdoin. Selkein yksittäinen tekijä, joka huomattavasti paransi talvenkestoa, oli 20 cm:n tyvimultaus. Mielenkiintoisena seikkana kävi ilmi, ettei 10 cm:n mullituksella juuri ollut vaikutusta. Joillain osallistujilla oli useampi kappale samaa lajiketta ja he olivat suojanneet ne eri tavoin. Köynnösruusujen osalta voidaan huomioida, että versojen taivutus maahan ja peittäminen joko katteella tai havuilla selkeästi vähensi versojen paleltumisastetta, mutta ei ollut ratkaisevaa talvenkeston kannalta, ellei tyviä ollut mullitettu. Tyvimultauksen on maailmanlaajuisesti todettu suojaavan kasveja talven ja erityisesti kevään nopeiden lämpötilavaihteluiden aikana ja sitä suosittelevat kasvien jalostajat ja tuottajat ruusuille jo Keski-Euroopassa, Pohjoismaista puhumattakaan. Kokeneilla ruusunkasvattajilla istutussyvyys syvenee pohjoiseen mentäessä. Esim. jo ennen kokeen alkamista istutetut verrokit on istutettu keskimäärin seuraavasti: 1-vyöhyke 0 10 cm 2-vyöhyke 5 15 cm 3-vyöhyke cm 4-vyöhyke cm 5-vyöhyke cm tai syvempään. 2

3 Tämä kertonee siitä, että kokemus on opettanut ottamaan vyöhykkeen vaatimukset huomioon ja että syvempään istuttaminen on aiemmin tuottanut parempia tuloksia. Osallistujilla oli taipumus antaa lajikkeelle parempi yleisarvosana kuin mitä sen talvenkestosta ja kukinnasta saamat pistet edellyttäisivät. Tämä ehkä kielii siitä, että osallistujat olivat valmiita hyväksymään joitain puutteita, jos muuten pitivät ruususta. Kokonaisarviona voidaan todeta, että ensimmäisenä talvena tulokset olivat hieman odotettua huonompia. Jotkut melko kestäviksi arvioidut lajikkeet selviytyivät paikoitellen nipin napin talvesta. Viileä ja paikoin sateinen kesä verotti kukintapisteitä sekä n että keston osalta. Toisaalta joukossa oli yllättäjiä ja osa vielä pelkkää numeroa kantavista uusista kotimaisista lajikkeista selviytyi odotettua paremmin. Taimet saapuivat kesällä saman kevään pistokastaimina ja olisivat kenties hyötyneet pidemmästä jatkokasvatuksesta ruukussa. Osa taimista ei jaksanut keväällä nousta mullituksen alta. Koepisteet Vastaajat antoivat lajikkeille pisteitä nollasta viiteen neljässä eri kategoriassa. 1. versojen paleltumisaste, 2. taimen kyky toipua talvivaurioista eli kasvuvoima, 3. kukinnan runsaus sekä 4. kukinnan uusiutuminen ja kesto. Lisäksi osallistujia pyydettiin antamaan lajikkeille kokonaisarvio vanhoin kouluarvosanoin neljästä kymmeneen, surkeasta loistavaan. Pistelaskussa paleltumisastetta painotettiin arvolla 2 ja toipumiskykyä kertoimella 3. Vyöhykkeiden pistemääriä on painotettu koeyksilöiden lukun mukaan. Monella osallistujalla oli useampi kappale samaa lajiketta. Lajikkeen kokonaispisteä eli vyöhykkeiden keskiarvoa on myös painotettu kunkin vyöhykkeen taimien lukun mukaan. Kokeen maksimipiste on 45 pistettä. Arvosanat jakautuvat seuraavasti p surkea p heikko p välttävä p tyydyttävä p hyvä p erinomainen p loistava Näissä oloissa on tyydyttäviä pisteitä pidettävä hyvänä saavutuksena ensimmäisenä kasvuvuonna. On muistettava, että taimet ovat vielä pieniä ja heiveröisiä ja että ne tulevina kahtena kesänä kasvavat kokoa ja alkavat kukkia voimakkaammin. Kuten oli odotettavissa, ovat verrokit tässä vaiheessa selvässä johdossa. Kasvit ovat usein jo täysi-ikäisiä, kauan ennen kokeen alkua istutettuja, kestäviä ja runsaasti kukkivia, joten ne ovat pistejonon kärjessä. Mielenkiintoista on nähdä kuinka lähelle niitä uudet koetaimet jatkossa pääsevät. Kiitän kaikkia yhteistyökumppaneita tuesta ja erityisesti kaikkia kokeeseen osallistuneita. Kotkassa 8. marraskuuta 2017 Jorma Koskinen Liitteenä tilasto lajikkeittain ja vyöhykkeittäin. 3

4 Kanadalaiset koelajikkeet Adelaide Hoodless Alexander Mackenzie Bill Reid Campfire Captain Samuel Holland Champlain Cuthbert Grant De Montarville Emily Carr Felix Leclerc Frontenac George Vancouver Hope for Humanity J.P. Connell Lambert Closse Louis Jolliet Lucy Irene Marie Victorin Morden Amorette Morden Belle Morden Blush Morden Centennial Morden Fireglow Morden Ruby Morden Snowbeauty Morden Sunrise Nicolas Prairie Celebration Prairie Dawn Prairie Joy Prairie Snowdrift Quadra William Booth Winnipeg Parks Kanadalaisia lajikkeita 34 Koeruusuja yhteensä Yhteispisteiden keskiarvo 25,55 25,55 4

5 Uusia kotimaisia risteytyksiä FMF FMF FMF FMF FMF FMF FMF FMF MFJ Kotimaisia lajikkeita 9 Koeruusuja yhteensä Yhteispisteiden keskiarvo 23,00 23 Kokeeseen valitut verrokit BONICA ( Meidomonac ) Henry Kelsey INGRID BERGMAN ( Poulman ) John Cabot John Davis NINA WEIBULL ( Poulwei ) POHJANTÄHTI ( Polstjärnan ) Thérèse Bugnet teresanruusu William Baffin Verrokkilajikkeita 9 Verrokkiruusuja yhteensä Verrokkien keskiarvo 29,66 29,66 Osallistujat vyöhykkeittäin Kokeessa lajikkeita yhteensä 52 Koeruusuja yhteensä