ENERGIATEHOKKUUDEN NYKYTILA STORA ENSO METSÄLLE URAKOIVISSA PUUNKORJUU- JA PUUTAVARAN KAUKOKULJETUSYRITYKSISSÄ. Miikka Hourula

Transkriptio

1 Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta Faculty of Science and Forestry ENERGIATEHOKKUUDEN NYKYTILA STORA ENSO METSÄLLE URAKOIVISSA PUUNKORJUU- JA PUUTAVARAN KAUKOKULJETUSYRITYKSISSÄ Miikka Hourula METSÄTIETEEN MAISTERIN TUTKIELMA JOENSUU 218

2 2 Hourula Miikka Energiatehokkuuden nykytila Stora Enso Metsälle urakoitsevissa puunkorjuu- ja puutavaran kaukokuljetus yrityksissä. Itä-Suomen yliopisto. Luonnontieteiden ja metsätiedeteiden tiedekunta, Metsätieteiden osasto. Metsätieteen pro gradu, erikoistumisala metsä-, energia- ja puuteknologian erikoistumisala. 76s. Tiivistelmä Puunkorjuu- ja puutavaran kaukokuljetusyritysten energiatehokkuus tunnetaan heikosti. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Stora Enso Metsälle urakoitsevien korjuu- ja kaukokuljetusyritysten energiatehokkuuden nykytila. Kokonaiskuva muodostettiin yrittäjien energiatehokkuuden tietämyksestä ja suhtautumisesta sekä energiatehokkuuden roolista yrityksissä. Tutkimuksen taustalla oli Stora Enso Metsän energiatehokkuuden johtamisjärjestelmä (ISO 51), jonka tavoitteena on 4 % ominaisenergiankäytön tehostaminen vuoteen 22 mennessä vuoden 215 lähtötasoon nähden. Tutkimusta varten haastateltiin 25 puunkorjuu- ja 25 puutavaran kaukokuljetusyrittäjää marras-joulukuussa 217. Aineistoa luokiteltiin toimialaryhmiä sekä korjuu- ja kuljetusmääräluokkia käyttäen ja saatujen tulosten merkitsevyyttä testattiin ei-parametrisille aineistoille soveltuvilla Mann-Whitneyn U-testillä sekä Kruskall-Wallis -testillä. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan energiatehokkuudella on kohtalaisen tärkeä rooli puunkorjuu ja puutavaran kaukokuljetusyritysten toiminnan taustalla. Vastausten perusteella energiatehokkuuden teemaa sivutaan keskusteluissa jopa viikoittain molemmissa toimialaryhmissä. Kalustohankintojen yhteydessä energiatehokkuus nähtiin puunkorjuuyrityksissä kymmenenneksi tärkeimpänä ja kaukokuljetusyrityksissä viidenneksi tärkeimpänä tekijänä. Tutkimuksen keskeisimpiä havaintoja oli, että puutavaran kaukokuljetuksissa energiatehokkuudella on puunkorjuuta keskeisempi rooli. Tulosten tulkinnassa havaittiin, että käsite energiatehokkuus on erityisesti puunkorjuun yhteydessä vielä vierasta, mutta moni energiatehokkuuden osatekijä, kuten tuottava hakkuutyö ja polttoaineen kulutus, ovat tuttuja. Energiatehokkuuskoulutuksia koskevien tulosten perusteella polttoainetaloudellinen työskentely ei toistaiseksi kuulu keskeisesti puunkorjuualan koulutukseen, toisin kuin puutavaran kaukokuljetuksessa. Lisäksi vastauksien perusteella tietoa energiatehokkuudesta ja energiatehokkuuden kehittämiskeinoista kaivattiin useissa yrityksissä. Energiatehokkuuteen suhtauduttiin positiivisesti Stora Enso Metsän yrittäjäkunnassa. Puunkorjuuyrityksistä 84 % ja puutavaran kaukokuljetusyrittäjistä 1 % oli samaa mieltä, että energiatehokkuutta parantamalla on mahdollista parantaa yrityksen kannattavuutta. Lähes kaikki yrittäjät olivat valmiita osallistumaan energiatehokkuuden kehitystyöhön yhdessä Stora Enso Metsän kanssa, mikä luo positiivisen pohjan kehittää puunhankinnan energiatehokkuutta. Avainsanat: Energiatehokkuus, Puunkorjuu, Puutavaran kaukokuljetus, Polttoainetehokkuus, Puunhankinta

3 3 Hourula Miikka Current state of energy efficiency in wood harvesting and timbertrucking contracting companies of Stora Enso. University of Eastern Finland. School of Forest Sciences. Master s thesis in Forest Science in specialization forest, energy and wood technology. 76p ABSTRACT Wood harvesting and timber-trucking company s energy efficiency is poorly known. The aim of this research was to find out current state of energy efficiency in logging and timbertrucking contracting companies of Stora Enso. Whole picture was summarized from entrepreneur s knowledge and attitudes towards energy efficiency and energy efficiency s role in companies. Stora Enso Wood Supply Finland has energy efficiency management system which aim is to increase 4 % of energy efficiency till 22 from 215 level. 25 logging and 25 timber-trucking entrepreneurs contracted to Stora Enso Wood Supply Finland were interviewed in November and December 217. Half structured interview form included five sections (background, education, machines, monitoring and energy efficiency of logging and timber-trucking). Material were categorized by using business of enterprises and volume of operations. Non-parametric tests Mann-Whitney U-test and Kruskall-Wallis -test were used to test the significance of results. Energy efficiency have relative high role on the background in wood harvesting and timbertrucking companies. The result shows that energy efficiency theme is part of discussion even weekly. In machine investments energy efficiency was tenth important factor in wood harvesting and fifth important in timber-trucking. Entrepreneurs estimated that energy efficiency is going to have bigger role in investments both in logging (76 % agreed) and timbertrucking (84 % agreed). The one of the most significance observation was that energy efficiency is more significance in timber-trucking than in wood harvesting. Deeper look of results showed that energy efficiency is unfamiliar especially in logging companies but its parts such as efficient harvesting and fuel consumption are familiar. According to entrepreneur s energy efficiency does not have major role in wood harvesting operator education such as it has in timber-trucking. In addition, answers marked out there is need for extra information about energy efficiency in companies. The entrepreneurs had positive attitude towards energy efficiency among Stora Enso contracting companies. 84 % of logging and 1 % of timber-trucking companies agreed that improvements in energy efficiency improve profitability of their business. Furthermore, almost all of entrepreneurs were willing to take part on development work together with Stora Enso Wood Supply Finland which makes positive basement to continue energy-effective work. Keywords: Energy efficiency, Wood harvesting, Timber-trucking, Fuel consumption, Wood supply

4 4 ALKUSANAT Pro gradu -tutkielma toteutettiin yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston ja Stora Enso Metsä Oyj:n kanssa. Tutkielma on osa väitöskirjaprojektia, jossa selvitettiin Stora Enso Metsän kanssa sopimuksessa olevien puunkorjuu- ja puutavaran kaukokuljetusyritysten energiatehokkuutta ja energiatehokkuuden kehittämismahdollisuuksia. Hanna Haavikon väitöskirja on kolmiosainen, jonka ensimmäiseen osaan tämä Pro Gradu -tutkielma sisältyy. Haluaisin osoittaa erityiskiitokset Hanna Haavikolle joustavasta ja tuloksellisesta yhteistyöstä. Kiitokset arvokkaasta tuesta kuuluvat ohjaajille Stora Enso Metsän kehitypäälikölle Kalle Kärhälle sekä Itä-Suomen yliopiston metsäteknologian professorille Teijo Palanderille. Lisäksi haluan mainita Krista Lapin ja Tuomas Viskarin, jotka toimivat tärkeänä taustatukena.

5 5 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO TUTKIMUKSEN AINEISTO JA MENETELMÄ Haastattelulomake Aineiston keruu Aineisto Aineiston tilastollinen analysointi TULOKSET Koulutus Keskustelu Tuottavuuden seuranta Kalustohankinnat Energiatehokkuustoimenpiteet Energiatehokkuuteen vaikuttavat asiat Yrityskoon vaikutus Väittämät Yrityskoon vaikutus TARKASTELU Tulosten luotettavuus Erot toimialojen välillä Erot yrityskokojen välillä Tietämys, suhtautuminen ja rooli Tietämys energiatehokkuudesta Suhtautuminen energiatehokkuuteen Energiatehokkuuden rooli yrityksissä Energiatehokkuuden nykytila KIRJALLISUUS LIITE 1 ENERGIATEHOKKUUDEN MÄÄRITELMÄ LIITE 2 HAASTATTELULOMAKE PUUNKORJUUYRITTÄJILLE LIITE 3 HAASTATTELULOMAKE AUTOKULJETUSYRITTÄJILLE... 69

6 6 1 JOHDANTO Energiatehokkuus on ajankohtainen teema metsätaloudessa. Puun kokonaiskäytön on arvioitu kasvavan metsäteollisuuteen kohdistuvien investointien seurauksena ja yhtä lailla puunkorjuun sekä puutavaran autokuljetusten kokonaisenergiankulutus tulee kasvamaan. Kuitenkin samaan aikaan ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat näkyä kiihtyvällä tahdilla ja fossiilisten polttoaineiden kustannukset nousevat (TEM 214a). Järjestelmiä ja toimintatapoja on pystyttävä viemään kohti energiatehokkaampaa ja ilmastoystävällisempää yhteiskuntaa kestävästi. Huomiota tulee kiinnittää siihen, että ratkaisut ovat toimintavarmoja ja kustannustehokkaita kilpailukyky säilyttäen. Lisäksi suunnittelussa tulee huomioida Suomen erityisolosuhteet, kuten kylmä ilmasto sekä pitkät etäisyydet, jotka luovat energiatehokkuuden ratkaisuille omat haasteensa (TEM 217). Suomi on sitoutunut niin kansallisissa kuin kansainvälisissäkin sopimuksissa hillitsemään ilmastonmuutosta ja energian käytön kasvua. Osana ilmastopolitiikkaa Eurooppa neuvosto vahvisti vuoteen 23 ulottuvat ilmastotavoitteet Brysselissä (Eurooppa neuvosto 214). Euroopan Unionin tavoitteena on vuoteen 23 mennessä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 4 % vuoden 199 tasoista, saada uusiutuvan energian osuudeksi energiankulutuksesta vähintään 27 % sekä pyrkiä parantamaan energiatehokkuutta vähintään 27 % verrattuna tilanteeseen, jossa toimenpiteitä ei tehdä (Eurooppa neuvosto 214). Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman tavoitteet ovat vielä Euroopan Unionin yleisiä tavoitteitakin kunnianhimoisempia, esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden osuus pyritään kasvattamaan yli 5 %: iin jo vuoteen 23 mennessä (TEM 217). Kokonaisuuden kannalta kyseiset tavoitteet ovat kuitenkin vasta välitavoitteita matkalla kohti täysin hiilineutraalia yhteiskuntaa (TEM 217). Vuoden 23 energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi Euroopan komissio loi vuonna 212 energiatehokkuusdirektiivin (EED), joka määrittelee tavoitteen saavuttamisen keinot yksityiskohtaisemmin. Puolestaan energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanoa säädellään Suomessa energiatehokkuuslailla (TEM 214b). Energiatehokkuuslaki velvoittaa suuria yrityksiä tekemään energiakatselmuksen, jossa tulee raportoivat energiatehokkuus tavoitteista ja kehityksestä (TEM 214b). Neljän vuoden välein suoritettavalta lain vaatimalta

7 7 katselmukselta voi vapautua, mikäli yritys raportoi energiatehokkuudesta jollekin sertifioidulle standardille (TEM 214a). Stora Enso Metsän käytössä oleva ISO 51 - energiahallintajärjestelmä on yksi näistä standardeista. Paine kasvihuonekaasupäästöjen määrän vähentämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi kasvaa jatkuvasti. Polttomoottoreiden kautta vapautuu merkittäviä määriä hiilidioksidia ilmakehään ja tehokkain keino laskea näitä päästöjä olisi korvata fossiiliset polttoaineet uusiutuvilla (TEM 214a). Kuitenkin uusiutuvien polttoaineiden osuutta on vaikea nostaa asetettuihin tavoitteisiin, mikäli polttoaineiden globaali kokonaiskysyntä jatkaa kasvuaan (EU 29/28/EY). Tästä syystä Euroopan Unionin direktiivissä (EU 29/28/EY) on linjattu, että energiankokonaiskulutusta on rajoitettava energiatehokkuutta parantamalla. Energiatehokkuuden on yleisesti tunnustettu olevan kustannustehokkain keino ratkaista energiankäyttöön liittyviä ongelmia (IEA 214). Suomi on edelläkävijä älykkäissä sähköverkoissa ja -mittareissa sekä energiatehokkaassa sähkönkäytössä, mikä perustuu pitkäjänteiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan (TEM 217). Panostamalla energiatehokkaaseen ja raaka-ainetehokkaaseen teknologiaan ja toimintatapoihin voidaan polttoaineen kulutusta ja hiilidioksidipäästöjä laskea. Energiatehokkaiden sähköjärjestelmien ja energiatehokkuuden ympärillä on myös hyvät olosuhteet uuden liiketoiminnan synnylle (TEM 217). Kehitystyöllä ja riittävillä investoinneilla energiavarojen käytön tehokkuudesta voi syntyä Suomelle kilpailuetu muihin markkinoihin nähden. Fossiilisten energiavarojen riittävyydestä on tullut globaali ongelma. On arvioitu, että runsaiden ja halpojen resurssien aikakausi on jäämässä taakse ja luonnonvaroista tulee kasvava pula (Euroopan komissio 211). Tämä puolestaan johtaa fossiilisten polttoaineiden maailmanmarkkinahintojen nousuun, mikä tekee taloudesta entistä epävakaamman (Euroopan komissio 211). Puunkorjuu- ja puutavaran kaukokuljetusyritysten kannalta ongelmallista on se, että yritysten kustannukset ovat erittäin kytkeytyneitä raakaöljyn hintaan. Vaihtoehtoisia energiamuotoja on toistaiseksi vielä hyvin vähän ja tästä syystä raakaöljyn hinnan vaihteluilla on erittäin suuri rooli yritysten kustannusrakenteessa. Metsäkoneyrityksissä polttoainekustannukset muodostavat vajaa 12 % ja puutavaraautoyrityksissä reilu 3 % kustannuksista, riippuen kulloisesta polttoaineen hintatasosta (Metsäalan kone- ja autokustannusindeksi 218). Toimialojen väliseen eroon vaikuttaa

8 8 merkittävästi se, että metsäkoneissa voidaan hyödyntää kevyemmin verotettuja moottoripolttoöljyjä (Polttoaineverolaki 1472/1994). Esimerkiksi puutavara-autoyrityksissä polttoainekustannukset ovat suurin yksittäinen kustannuserä (Metsäalan kone- ja autokustannusindeksi 218). Tällä hetkellä raakaöljyn Brent-laadun hinta on noin 7 $/barreli (Oilprice.com 217). Mikäli raakaöljyn hinta on nykyistä korkeammalla tasolla, on todennäköistä, että yrityksillä on mielenkiintoa kehittää heidän yrityksensä energiatehokkuutta (Rohdin & Thollander 26, Rohdin ym. 27, Trollander & Ottosson 28, Thollander ym. 213, Brunke ym. 214). Suomen puunhankintaa operoi pienet metsäkone- ja puutavara-autoyritykset. Yritysten tuloksentekokyky on ollut tällä vuosikymmenellä heikko (Soirinsuo 212, Hourunranta ym. 213). Vaihtoehtoisia keinoja tuloksen parantamiseen on lähdetty hakemaan, ja yhtenä keinona on energiatehokkuuden parantaminen. Yleisesti ottaen pienissä yrityksissä polttoaine- ja energiatehokkuus ei useinkaan ole yhtä pitkälle vietyä verrattuna suurempiin yrityksiin (Zhang 216). Näissä yrityksissä energiatehokkuuden päätöksentekoprosessin ja jalkauttamisen esteeksi muodostuvat usein taloudellinen kyvyttömyys sekä omien kehityskohteiden tunnistamattomuus (Trianni ym. 215). Puunkorjuu- ja puutavaran kaukokuljetusyrityksien keskikoko on kasvanut viime vuosina, kun Stora Enso Metsä ja useat muut puunhankintaorganisaatiot ovat siirtäneet toimintoja urakoitseville yrityksille yhä enemmän. Samalla vastuu ja resurssit toiminnan kehittämiseen ovat kasvaneet. On todettua, että yrityskoon kasvaessa myös energiatehokkuuteen liittyvien päätöksentekoprosessien esteet pienentyvät (Trianni ym. 215). Puunkorjuu ja kaukokuljetusyritysten tuleekin nykyisin pystyä huomioimaan yritystoiminnassaan niin ekologinen, ympäristöllinen, sosiaalinen, kulttuurillinen kuin myös taloudellinen kestävyys (Sustainability guidelines of Stora Enso 218). Yritysimagoltaan vastuullisten toimijoiden voidaan ennustaa olevan yhä halutumpia metsätalouden yhteistyökumppaneita lähitulevaisuudessa. Energiatehokkuudella yritysten on mahdollista luoda lisäarvoa omalle yritystoiminnalleen. Energiatehokkuutta ja energiankulutusta tulee tarkastella osa-alueittain. Energiankulutus voidaan jakaa suoraan energiankulutukseen, kuten polttoaineen kulutukseen, sekä epäsuoraan energiankulutukseen, joka syntyy esimerkiksi tuotantopanosten ja työvälineiden valmistuksesta (Nyholm ym. 25). Tätäkin tärkeämpää on kuitenkin hahmottaa koko

9 9 toimintaketjun energiankulutus ja -tehokkuus, sillä yhden osa-alueen optimointi voi vaikuttaa muihin osa-alueisiin heikentävästi (Kallionpää ym. 21). Yhteiskunnan ohjaustoimenpiteillä on merkittävä rooli energiatehokkuuden kehityksessä. Energiaverotuksella on säätelevä vaikutus esimerkiksi nestemäisten polttoaineiden hintaan, mikä vaikuttaa yritysten käyttäytymiseen. Pelkillä säädöksillä, direktiiveillä ja sertifikaateilla ei kuitenkaan energiatehokkuutta yksistään paranneta, vaan muutosta tarvitaan myös ihmisten asenteisiin. Energiatehokkuusajattelu tulisi olla osa jokapäiväistä toimintaa, jolloin yksittäisistä energiatehokkuuden projekteista syntyy jatkuvia prosesseja. Koulutuksella voidaan opettaa oikeaoppisia työskentelytapoja sekä lisätä ymmärrystä energiatehokkuuden merkityksestä. On myös hyvä huomata, että yrityksen energiatehokkuus ei koske pelkästään konekuljettajan työskentelyä, vaan siihen tulee yhtä lailla osallistua niin yrityksen toimihenkilöt, palvelujen tilaajat, palvelujen ostajat, kaluston valmistajat sekä infrastruktuuria ylläpitävät tahot (Väkevä ym. 24). Stora Enso Oyj Metsä on sitoutunut ISO 51 standardin ehtoihin. ISO 51 on sertifioitu energianhallintajärjestelmä, joka määrittelee reunaehdot ja vaatimukset energiatehokkuuden johtamisjärjestelmän luomiselle, ylläpidolle ja kehittämiselle (ISO 211). Se edellyttää, että energiatehokkuustason osalta keskeisten toimintojen ominaisuuksia tulee määritetyin aikavälein seurata, mitata ja analysoida (ISO 211). Lisäksi Stora Enso Metsän ja sen sopimusyritysten työntekijöiden tulee tietää ja ymmärtää konsernin energiaperiaatteet sekä heillä tulee olla riittävä osaaminen toimia näiden periaatteiden mukaan (ISO 211). ISO 51 energiahallintajärjestelmän pohjalta Stora Enso Metsä on luonut oman energiatehokkuuden johtamisjärjestelmän. Energiapäämääriä ja -tavoitteita määriteltäessä Stora Enso Metsä on huomioinut energiatehokkuutta ohjaavat sitoumukset ja velvoitteet, kuten esimerkiksi energiatehokkuuslain. Stora Enso Metsä tavoittelee 4 % ominaisenergiankäytön tehostamista vuoden 215 tasosta vuoteen 22 mennessä. Energiapäämäärien toteuttamiseksi on muodostettu toimenpidesuunnitelma, jossa hyödynnetään eri katselmusten tuloksia energiantehostamispotentiaalien mallintamiseksi. Toimenpidesuunnitelma sisältää toimenpideohjelmat Stora Enso Metsän kaikkien toimintojen

10 1 osa-alueille: yksityismetsien osto, toimituskaupat, metsänhoitopalvelut, energiapuun hankinta, korjuu, kuljetus ja terminaalit. (Stora Enso Oyj Metsä 215) Metsäkoneiden ja puutavara-autojen polttoaineen kulutusta on tutkittu melko runsaasti niin kansainvälisesti kuin Suomessakin (Koskinen & Pennanen 1986, Brunberg ym. 2, Rieppo & Örn 23, Nordfjell & Athanassiadis 23, Brunberg ym. 25, Jönsson 27, Brunberg 213, Manner ym. 216). Kuitenkaan puunkorjuun ja puutavaran kaukokuljetuksien energiatehokkuuteen liittyvää tutkimusta ei löydy. Energiatehokkuuden merkitys yritysten kannattavuuteen on toistaiseksi ollut suhteellisen pieni; raakaöljyn hinta on pysytellyt kohtuullisella tasolla eikä yhteiskunnan ohjaustoimenpiteillä ole saatu riittäviä taloudellisia kannustimia puunkorjuun ja puutavaran autokuljetusten energiatehokkuuden kehittämiselle. Lisäksi energian kulutusta hillitsevä kansainvälinen politiikka on etupäässä kohdistunut sähköenergian käyttöön eikä niinkään polttoainetehokkuuteen (Zhang 216). Tutkimuksen tekemistä on osaltaan hidastanut energiatehokkuuden raportoinnin standardien määrittelyn vaikeus. Kvantitatiivisen tutkimuksen tekeminen edellyttää käsitteiden operationalisointia eli määrittämistä mitattavissa oleviksi analyyttisiksi käsitteiksi (Paaso 24). Operatinalisointiin ei ole toistaiseksi kuitenkaan lähdetty. Aiheen tutkimattomuuden johdosta tutkimuksella on vähintään kohtalainen rooli tieteellisessä ympäristössä. Lisäksi energiatehokkuus on yksi ajankohtaisimmista puunhankintaan kohdistuvista muutosvoimista tällä hetkellä. Vastataksemme globaaleihin haasteisiin, tietoa nykyisestä energiankäytöstä ja potentiaalisista keinoista sen käytön vähentämiseksi tarvitaan yhteiskunnan kaikilta osa-alueilta. Jo pienellä energiatehokkuuden parannuksella voidaan saada aikaan koko yhteiskunnan tasolla merkittäviä vähennyksiä päästöjen määrän sekä muodostamaan kustannussäästöjä yrityksille. Tuloksia on mahdollista hyödyntää myös metsäalan energiatehokkuuden mittaroinnin kehittämisessä. Stora Enso Metsän keskeisiin periaatteisiin kuuluu vanhojen ajatusmallien kyseenalaistaminen ja toiminnan kehittäminen. Pienyritysvaltaisilla puunkorjuu- ja puutavaran kaukokuljetusaloilla on toistaiseksi ollut heikosti resursseja ja osaamista tutkimuksen toteuttamiseen. Tässä suhteessa Stora Enso Metsällä on paremmat edellytykset ja sen periaatteisiin kuuluu tutkimustiedon tuottaminen, mikä voi konsernin lisäksi hyödyttää

11 11 sopimusyrityksiä, kuin myös joiltain osin koko metsäalaa. Sidosryhmien välinen yhteistyö onkin välttämätöntä alan kehityksen kannalta. Metsäkone- ja puutavara-autoyritysten energiatehokkuus tunnetaan heikosti. Tämä huomattiin Stora Enso Metsässä ja asiaa haluttiin lähteä tutkimaan. Tutkimustavoitteena onkin selvittää (1) energiatehokkuuden nykytaso Stora Enso Metsälle urakoivissa puunkorjuuja puutavaran kaukokuljetusyrityksissä, (2) puunkorjuu- ja puutavaran kaukokuljetusyrittäjien suhtautuminen energiatehokkuutta kohtaan sekä (3) yrittäjien tietämys energiatehokkuuteen liittyen. Saadun tiedon pohjalta voidaan luoda parempia toimintamalleja, mikä mahdollistaa puunkorjuu- ja puutavaran kaukokuljetusyrityksille paremmat edellytykset kehittää energiatehokkuutta ja tätä kautta karsia turhia kulueriä pois. Toiminnan tehostaminen luo kestävämmän pohjan liiketoiminnalle ja mahdollistaa kilpailukyvyn säilymisen yhä tiukentuvassa toimintaympäristössä. Tutkimusprojektilla sekä haastattelutilanteella halutaan lisäksi saada yritykset käsittelemään energiatehokkuutta osana muita keskeisiä teemoja, kuten turvallisuutta ja ympäristöä. Muuttuneen arvomaailman pohjalta yrityksissä on valmius vaatia energiatehokkaampia ratkaisuita myös heidän yhteistyöyrityksiltä. 2 TUTKIMUKSEN AINEISTO JA MENETELMÄ 2.1 Haastattelulomake Haastattelulomakkeen kysymykset käsittelivät energiatehokkuutta hyvin laaja-alaisesti, sillä tarkoituksena oli kerätä pohjatietoa energiatehokkuuden nykytilasta puunkorjuuyrityksissä (liite 2) ja puutavaran kaukokuljetusyrityksissä (liite 3). Henkilöhaastatteluilla selvitettiin yrittäjien suhtautumista ja asennoitumista energiatehokkuutta kohtaan sekä keskeisiä tekijöitä, joita puunkorjuu- ja puutavaran kaukokuljetusyrittäjät pitivät tärkeinä puunhankinnan energiatehokkuuden kannalta. Lisäksi haastatteluilla selvitettiin energiatehokkuuden roolia yritysten toiminnassa ja päätöksissä sekä energiatehokkuuden seurannan tasoa. Aiemman vastaavan tutkimuksen puuttuessa tuli kysymyksien asiasisältöä ja oikeaa muotoilua miettiä erityisen tarkasti. Puunkorjuun ja puutavaran kaukokuljetusten toimialakohtaisia

12 12 asiantuntijoita kuultiin niin Stora Ensosta kuin myös muistakin asiantuntijaorganisaatioista. Haastattelulomake verifioitiin suorittamalla yhteensä neljä koehaastattelua Stora Enso Metsän puunkorjuu- ja puutavaran kaukokuljetusyrittäjille. Verifioinnin avulla tehtiin korjauksia kysymysten muotoiluun ja asiasisältöön. Muutokset olivat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että koehaastatteluissa kerätty aineisto voitiin valtaosin hyödyntää tutkimuksessa. Huomattiin, ettei hakkuukoneiden ja kuormatraktorien vastaukset eronneet paljoakaan toisistaan ja toisaalta lomake oli kokonaisuudessaan pitkä ja raskas. Lisäksi koehaastatteluissa täsmentyi loputkin haastattelun läpivientiin ja kysymysten esittämiseen liittyneet periaatteet siten, että eri haastattelijoiden vaikutus tuloksiin minimoitui. Haastattelulomake valmistui marraskuussa 217 ja se lähetettiin haastateltaville etukäteen tarkasteltavaksi noin kaksi viikkoa ennen itse haastattelua. Puunkorjuuyritysten ja kaukokuljetusyritysten lomakkeet olivat sisällöltään hyvin pitkälti samanlaiset. Pieniä eroja esiintyi kysymysten tematiikassa sekä strukturoitujen kysymysten vastausvaihtoehdoissa. Kysymyslomake muodostui pääpiirteissään seuraavista osioista: taustatiedot, koulutus, kalusto, toiminnan seuranta sekä puunkorjuu energiatehokkuus. Lisäksi metsäkoneyrittäjiltä kysyttiin erikseen keskimääräistä leimikon keskikokoa harvennusja uudistushakkuu kohteilla sekä kaluston keskimääräistä siirtomatkaa ja keinoja vähentää tai organisoida konesiirtoja energiatehokkaammaksi. Kaikkiaan puunkorjuuyritysten lomakkeessa oli 17 kysymystä ja kaukokuljetusyritysten lomakkeessa 14 kysymystä. Haastattelu oli luonteeltaan puolistrukturoitu haastattelu. Kaikki esitetyt kysymykset ja niiden järjestys oli määritelty etukäteen. Kysymykset koostuivat niin strukturoiduista kuin myös avoimista kysymyksistä. Strukturoiduissa kysymyksissä vastausvaihtoehdot oli annettu valmiiksi ja vastaajan tehtäväksi jäi valita parhaiten hänen mielipidettään kuvaava vaihtoehto. Strukturoitujen kysymysten etuna oli, että niiden testauksessa voitiin hyödyntää tilastollisia testejä. Kaikkia kysymyksiä ei kuitenkaan voitu esittää strukturoidussa muodossa. Tämä johtui siitä, että tutkimusaihe oli entuudestaan tutkimaton ja tästä syystä tutkittavasta aiheesta haluttiin muodostaa ennen kaikkea mahdollisimman kokonaisvaltainen käsitys. Avoimet kysymykset soveltuivat erinomaisesti tällaiseen pohjatiedon keruuseen.

13 13 Haastattelulomakkeen lisäksi yrittäjille jaettiin haastattelutapaamisen yhteydessä lyhyt määritelmä energiatehokkuudesta (liite 1). Kooste sisälsi energiatehokkuuden yksinkertaistetun ja helppotajuisen määritelmän (saadun tuotoksen suhde kulutettua energiayksikköä kohden) sekä tiivistelmän siitä, mitä energiatehokkuus tarkoittaa puunkorjuussa ja puutavaran kaukokuljetuksissa. Määritelmä käytiin huolella läpi yhdessä haastateltavan kanssa ennen virallisen haastatteluosuuden alkua. 2.2 Aineiston keruu Stora Enso Metsän puunkorjuuyrittäjien sekä kaukokuljetusyrittäjien kanssa käydyt haastattelut toteutettiin marras-joulukuussa 217. Haastatteluista noin kaksi kolmasosaa toteutti Miikka Hourula ja loput Hanna Haavikko. Haastattelututkimuksen kohderyhmä koostui 25 puunkorjuuyrityksestä ja 25 kaukokuljetusyrityksestä. Kaikkiaan Stora Enson kanssa sopimuksessa oli 34 metsäkoneyritystä ja 34 puutavara-autoyritystä eli kohderyhmä kattoi 73,5% metsäkoneyrityksistä ja 73,5% puutavara-autoyrityksistä. Tutkimukseen kutsutut yritykset valittiin mahdollisimman tasaisesti kolmen eri hankinta-alueen (etelä, itä ja pohjoinen) välillä siten, että molemmista ryhmistä yhdelle hankinta-alueelle tuli yhdeksän yritystä ja kahdelle muulle kahdeksan yritystä. Puunkorjuuyritysten hankinta-alueittainen lukumäärä rajasi haastatteluiden määrän kyseisen kaltaiseksi. Mikäli hankinta-alueella oli yrityksiä vähimmäisvaatimusta enemmän, voitiin haastateltavien valinnassa tehdä pientä subjektiivista valintaa. Valinnan kriteereinä käytettiin yritysten laajavastuisuutta sekä yhteistyökykyä Stora Enso Metsän kanssa. Valinnan tukena hyödynnettiin paikallisten yrittäjäja kuljetusesimiesten asiantuntemusta. Haastatteluihin osallistuneista metsäkoneyrityksistä 96 % oli laajavastuisia puunkorjuuyrityksiä eli niin kutsuttuja tähtiyrityksiä. Stora Enson toimintamalliuudistus kaukokuljetusten osalta kohti laajavastuisempia kuljetusyritysten yhteenliittymiä oli vielä vaiheessa. Näin ollen osa haastatteluihin kutsutuista kuljetusyrityksistä oli jo lähtökohtaisestikin niin sanottuja perinteisiä yrityksiä. Tämän lisäksi monen vastikään perustetun laajavastuisen kuljetusyrityksen kohdalla haastattelu päätettiin tehdä haastateltavan oman yrityksen osalta, joka oli siis samalla yksi laajavastuisen kuljetusyrityksen osayrityksistä. Näin varmistettiin, että haastateltavalla oli riittävä tuntemus yrityksestä, jota

14 14 hän edusti. Loppujen lopuksi noin puolet (52 %) haastatelluista kuljetusyrityksistä oli laajavastuisia yrityksiä. Haastatteluun osallistuneita yrittäjiä lähestyttiin yrittäjä- ja kuljetusesimiesten kautta saatekirjeellä, jossa oli kerrottu energiatehokkuushaastatteluiden taustoista sekä toteuttamisesta. Saatekirjeellä pyrittiin ennakkotiedottamaan yrittäjiä tulevista haastatteluista sekä helpottamaan haastatteluiden sopimiseen ja aikataulujen yhteensovittamiseen liittynyttä haastetta. 2.3 Aineisto Yritysten ja yrittäjien taustatietoja kysyttiin kattavasti haastattelulomakkeen alkupuolella. Molempia toimialaryhmiä koskevat taustatiedot (haastateltavan asema, yhtiömuoto, hankinta-alue, korjuu/kuljetusmäärä, kalustomäärä, metsäasiakasmäärä) sekä pelkästään korjuuyrityksiä koskevat taustatiedot (leimikon koko, siirtomatkat) olivat pohjana aineiston myöhemmälle tarkastelulle ja luokittelulle. Haastattelut pyrittiin järjestämään yrityksen strategisesta ja operatiivisesta toiminnasta vastaavan henkilön kanssa. Tällä pyrittiin varmistamaan, että vastaajalla oli mahdollisimman hyvä kuva yrityksen toiminnasta ja kyky vastata kysymyksiin luotettavasti. Yritysten toiminnasta vastaavien (toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja, vastuunalainen yhtiömies, elinkeinoharjoittaja ja hallituksen jäsen) osuus haastateltavista oli suuri puunkorjuu- ja puutavaran kaukokuljetusyrityksissä (8 % / 96 %) (kuva 1). Aikataulujen yhteensovittamiseen liittyneistä ongelmista johtuen osa (2 % / 4 %) haastatteluista toteutettiin yrityksen muun henkilöstön (työnjohtaja ja toimihenkilö) kanssa. Heidän kohdalla varmistettiin etukäteen, että vastaajalla oli esitettyjen kysymysten näkökulmasta riittävä tietämys yrityksen toiminnasta. Myöhemmin tutkimuksessa haastatteluun osallistuneista käytetään nimitystä yrittäjät.

15 Osuus (%) Osuus (%) 15 1% 9% 8% 7% 6% 5% 4% 3% 2% 1% % 52% 56% 2% 12% 12% 4% 12% 16% % 4% 4% 4% 4% % Puunkorjuuyritykset Kaukokuljetusyritykset Kuva 1. Haastatteluun osallistuneiden henkilöiden asema puunkorjuu- ja kaukokuljetusyrityksissä. Selkeästi yleisin yhtiömuoto tutkimukseen osallistuneiden metsäkone- ja puutavaraautoyritysten keskuudessa oli osakeyhtiö (92 % / 76 %) (kuva 2). Muiden yhtiömuotojen määrä oli huomattavasti alhaisempi ja ne jakautuivat kommandiittiyhtiöön (8 % /12%), avoimeen yhtiöön ( % / 8 %) ja toiminimeen ( % / 4 %). 1% 9% 8% 7% 6% 5% 4% 3% 2% 1% % 92% 76% 12% 8% 8% 4% % % Osakeyhtiö Kommandiittiyhtiö Avoin yhtiö Toiminimi Puunkorjuuyritykset Kaukokuljetusyritykset Kuva 2. Tutkimukseen osallistuneiden puunkorjuu- ja kaukokuljetusyrityksien yhtiömuoto. Yrityksien koko hakattujen ja kuljetettujen kiintokuutiometrien suhteen vaihteli suuresti molemmissa toimialaryhmissä, sillä kaikki yritykset eivät vielä olleet uuden toimintamallin mukaisia yhteenliittymiä. Toimintavolyymiin laskettiin kaikille metsäasiakkaille, eli myös

16 Osuus (%) 16 muille urakanantajille kuin Stora Enso Metsälle, toteutettu toiminta. Yritykset jaettiin vuosien toimintavolyymin keskiarvon eli korjattujen ja kuljetettujen kuutiometrien mukaan viiteen luokkaan (kuva 3). Puunkorjuuyrityksissä keskimmäiset luokat m³ ja m³ korostuivat ääriryhmiä enemmän siten, että otosryhmän keskiarvo oli likimain 3 m³. Kaukokuljetusyritysten toimintavolyymi jakaantui selkeästi korjuuyrityksiä tasaisemmin ja yritysten määrä kaikissa luokissa oli noin 2 %. Keskimääräinen toimintavolyymi kaukokuljetusyrityksissä oli liki 37 kuljetettua kiintokuutiometriä vuodessa < 15 m³ m³ m³ m³ 6 m³ Puunkorjuuyritykset Kaukokuljetusyritykset Kuva 3. Haastatteluihin osallistuneet puunkorjuu- ja kaukokuljetusyritykset luokiteltuna korjuu ja kaukokuljetus määrien pohjalta. Vuosien kalustomäärien keskiarvot noudattelivat hyvin pitkälle puunkorjuu- ja kaukokuljetusmääriä. Metsäkoneyrityksissä kalustonmäärään laskettiin vain täydet korjuuketjut (hakkuukone + kuormatraktori). Puunkorjuuyrityksissä suurimmat frekvenssit syntyivät 6 13 korjuuketjun välillä ja puolestaan kaukokuljetusyrityksissä hieman alemmas 1 8 puutavara-auton välille kuitenkin siten, että yli puolet yrityksistä jäi alle kymmeneen korjuuketjuun tai puutavara-autoon (kuva 4). Korjuuketjujen määrä vaihteli yhdestä ketjusta 27 ketjuun ja puutavara-autojen hajonta oli likimain sama, Keskimääräinen

17 Osuus (%) 17 korjuuketjujen määrä metsäkoneyrityksissä oli vajaa 1 ja puutavara-autokaluston määrä kaukokuljetusyrityksissä noin Puunkorjuuyritykset Kaukokuljetusyritykset Kuva 4. Haastatteluihin osallistuneet puunkorjuu- ja kaukokuljetusyritykset luokiteltuna puunkorjuuketju ja puutavara-auto määrien mukaan. Metsäasiakkaiden määrä eli asiakkaat, joille yritys oli sitoutunut suorittamaan puunkorjuuta tai puutavaran kaukokuljetusta, vaihteli paljon toimialajoukkojen sisällä. Sen sijaan toimialojen jakauma sekä keskiarvo (1,92 / 1,96) olivat lähes identtiset. Yritysten osuus tippui tasaisesti metsäasiakasmäärien kasvaessa (kuva 5). Vuosina % yrityksistä suoritti puunkorjuuta vain Stora Enso Metsälle, 24 % kahdelle toimijalle, 16 % kolmelle toimijalle ja 12 % neljälle tai useammalle toimijalle. Kaukokuljetusyritysten metsäasiakasmäärät noudattivat hyvin samanlaista jakaumaa: 44 % vain Stora Enso Metsälle, 28 % kahdelle asiakkaalle, 16 % kolmelle asiakkaalle ja 12 % neljälle tai useammalle asiakkaalle.

18 Osuus (%) 18 1 % 9 % 8 % % 6 % 5 % % 3 % 2 % % % Puunkorjuuyritykset Kaukokuljetusyritykset Vain Stora Enso 2 asiakasta 3 asiakasta 4 asiakasta Kuva 5. Metsäasiakkaiden määrä puunkorjuu- ja kaukokuljetusyrityksissä vuonna 217. Leimikon koko erosi vastaajaryhmän korjaamien harvennusleimikoiden (29 m³/leimikko) ja uudistusleimikoiden (45 m³/leimikko) välillä selkeästi. Puolestaan puunkorjuukaluston keskimääräinen siirtomatka leimikolta toiselle oli keskimäärin 27,2 km. Siirtomatkojen pituus vaihteli 15 4 km välillä. On kuitenkin huomioitava, että vain harvalla yrityksellä oli tiedossa tarkkaan gps-seurantaan tai kirjanpitoon pohjautuvaa tietoa siirtomatkoista, ja näin ollen siirtomatkat pohjautuivatkin valtaosin haastateltavien arvioihin. 2.4 Aineiston tilastollinen analysointi Tulosten luotettavan tulkinnan kannalta tuli aineiston luotettavuus ja yleistettävyys varmistaa tilastollisilla testeillä. Aineiston analysointi suoritettiin IBM SPSS Statistics 24 tilastoohjelmalla. Havaintoaineisto jakautui luokittelu, järjestys, välimatka ja suhdeasteikollisiin muuttujiin. Kunkin kysymyksen muotoilu oli mietitty etukäteen siten, että tilastollinen testaus olisi mahdollisimman helppoa sekä luotettavaa, ja tulokset kuvaavat mahdollisimman hyvin tutkittuja ilmiöitä.

19 19 Tilastollinen testaus jakautuu pääpiirteissään kahteen ryhmään: korrelaatio- ja varianssianalyyseihin (Metsämuuronen 22a). Tässä tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita vain eri ryhmien välisistä variansseista. Varianssianalyysit voidaan edelleen jakaa normaalijakautuneiden aineistojen parametriseen testaamiseen sekä einormaalijakautuneiden aineistojen ei-parametriseen testaamiseen (Metsämuuronen 22a). Ei-parametrisilla testeillä ei ole parametristen testien tavoin jakauma- ja mittaasteikkovaatimuksia (Metsämuuronen 22a). Tässä tutkimuksessa sovellettiin kahta eiparametrista tilastollista testiä: Mann-Whitneyn U-testiä ja Kruskall-Wallis -testiä. Mann- Whitneyn u-testi soveltui kahden ryhmän vertailuun ja Kruskal-Wallis testi kolmen tai useamman ryhmän vertailuun (Nummenmaa, 24). Mann-Whitneyn u-testin ja Kruskal- Wallis testin tulokset kuvasivat saadun eron luotettavuutta eli toisin sanottuna sitä, kuinka suurella todennäköisyydellä ero johtuu pelkästä sattumasta tai otantavirheestä (Nummenmaa, 24). Saadun p-arvon pohjalta voitiin päätellä kuinka suurella todennäköisyydellä nollahypoteesi, ryhmien välisten jakaumien samankaltaisuudesta, voitiin hylätä (Nummenmaa, 24). Mielipideasteikot ovat aina lähtökohtaisesti järjestysasteikoita. Tämän tutkimuksen kysymykset ja mielipideasteikkojen vastausvaihtoehdot olivat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että mielipideasteikkojen vastausvaihtoehdot voitiin nähdä määrällisinä. Mielipideasteikkojen sanamuodot oli valittu siten, että vastausten merkitys olisi mahdollisimman yksitulkintainen ja vastausten välinen kvantitatiivinen ero olisi mahdollisimman saman suuri. Ehkä parhaiten tässä onnistuu niin kutsuttu Likert-asteikko, joka perustuu viisiportaiseen luokitteluun, Täysin eri mieltä, Jokseenkin eri mieltä, Ei samaa eikä eri mieltä, Jokseenkin samaa mieltä ja Täysin samaa mieltä. Mielipideasteikkojen määrällinen luonne mahdollisti keskiarvojen laskemisen vastauksista sekä niiden tilastollisen testauksen ei-parametrisillä testeillä (Mann- Whitneyn U-testi ja Kruskall-Wallis testi). Avoimia kysymyksien analysointi jätettiin tietoisesti hyvin pääpiirteiselle tasolle. Menetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Haastateltavien vastaukset purettiin asiasisällöltään pieniin osiin kokonaiskuvan ymmärtämiseksi. Asiasisällöltään eriävistä vastauksista muodostettiin kustakin oma luokkansa. Lopulta jokaiselle luokalle laskettiin

20 2 havaintojen lukumäärä sen mukaan, kuinka moni vastaaja oli asian maininnut. Tämän pohjalta muodostetuille luokille voitiin laskea frekvenssi. Tutkimuksen tulosten luotettavuuden esittäminen toteutettiin käyttämällä testien todellisia p-arvoja sekä niin kutsuttuja merkitsevyystasoja. Merkitsevyystasot kuvaavat sitä, kuinka luotettava tulos on (Metsämuuronen 22a). Merkitsevyystasoiksi valittiin yleisesti paljon käytetyt tilastollisesti melkein merkitsevä (p =,5), tilastollisesti merkitsevä (p =,1) sekä tilastollisesti erittäin merkitsevä (p =,1) (Metsämuuronen 22a). Merkitsevyystasojen ansiosta tulokset voitiin esittää ymmärrettävässä ja helppolukuisessa muodossa myös tekstin sisällä. 3 TULOKSET Stora Enso Metsän kanssa urakointisopimuksessa olevien puunkorjuu- ja kaukokuljetusyrityksille suunnatun haastattelututkimuksen tulokset esitellään teemoittain tässä osiossa. Tulokset on kuvattu prosentuaalisina frekvenssiosuuksina ja keskitunnuslukuina (keskiarvo ja mediaani). Lisäksi saatujen tulosten tilastollinen luotettavuus on raportoitu. Tulokset poikkesivat ennakko-odotuksista erityisesti vastaajajoukon homogeenisuuden suhteen. Erot toimialaryhmien sekä muiden luokitteluasteikkojen tuloksissa jäivät hyvin pieniksi. 3.1 Koulutus Oli tiedossa, ettei Stora Enso Metsä ollut järjestänyt energiatehokkuus koulutuksia. Tässä tutkimuksessa oltiin kuitenkin kiinnostuneita siitä ovatko yritykset itse järjestäneet tai onko heidän henkilöstö osallistunut energiatehokkuuskoulutuksiin. Suoranaisia energiatehokkuuskoulutuksia, joissa toimintaa olisi tarkasteltu puhtaasti energiatehokkuuden näkökulmasta, ei oltu järjestetty tai niihin ei oltu osallistuttu tutkimukseen osallistuneissa puunkorjuu- ja kaukokuljetusyrityksissä vuosien aikana. Sen sijaan yritysten henkilöstö oli järjestänyt ja ennen kaikkea osallistunut ulkopuolisten tahojen järjestämiin koulutuksiin, joissa koulutetut asiat olivat joko suoraan tai välillisesti liittyneet toiminnan energiatehokkuuteen. Energiatehokkuuskoulutuksiin osallistumista selvitettiin avoimella

21 21 kysymyksellä. Valmiita vastausvaihtoehtoja ei annettu, vaan tulokset koostettiin haastateltavien kertomusten pohjalta. Kaikkiaan metsäkone- ja puutavara-autoyrittäjistä suuri osa (8 % / 96 %) oli järjestänyt tai heidän henkilöstö oli osallistunut energiatehokkuutta kehittäneeseen koulutukseen. Yleisin energiatehokkuuskoulutus oli kaluston käyttökoulutus (kuva 6). Vajaassa puolessa metsäkoneyrityksiä (48 %) ja neljä viidesosassa puutavara-autoyrityksiä (8 %) oli osallistuttu kaluston käyttökoulutukseen. Kaluston käyttökoulutukset olivat metsäkone- ja puutavaraautovalmistajien järjestämiä koulutuksia kaluston oikeaoppiseen ja energiatehokkaaseen käyttöön sekä kaluston säätöjen tarkistamiseen ja korjaamiseen. Ennakoivan ajon koulutukset olivat kaukokuljetusyritysten kuljettajille (72 %) pakollinen koulutus, joka jokaisen kuljettajan tulee käydä vähintään viiden vuoden välein säilyttääkseen ammattipätevyyden (Laki kuormaja 27). Monissa yrityksissä (12 % / 12 %) oli järjestetty yrityksen omiin tarpeisiin räätälöityjä taloudellisen työskentelyn koulutuksia. Haastateltujen kuljetusyrittäjien mukaan näillä koulutuksilla voitiin hyväksilukea ennakoivan ajon direktiivikoulutus. Toimialaryhmistä 2 % / 12 % vastasi järjestäneensä sisäistä opastusta yrityksessään sellaisiin osa-alueisiin, joilla oli ollut kehittävää vaikutusta myös toiminnan energiatehokkuuteen. Edellä mainittuihin koulutusluokkiin sopimattomat koulutukset laskettiin kohtaan muu koulutus (8 % / %). Tähän luokkaan sijoitettiin muut puunhankinnan energiatehokkuutta edesauttaneet koulutukset, kuten esimerkiksi katkontakoulutukset. Kaluston käyttökoulutus 48 8 Ennakoivan ajon koulutus (direktiivikoulutus) 72 Pyynnöstä järjestetty taloudellisen työskentelyn koulutus Yrityksen sisäinen opastus Muu koulutus Osuus (%) Puunkorjuuyritykset Kaukokuljetusyritykset Kuva 6. Toiminnan energiatehokkuutta kehittäneet koulutukset, joihin puunkorjuu- ja kaukokuljetusyrittäjät mainitsivat henkilöstönsä osallistuneen vuosina 216 ja 217.

22 22 Yrittäjiltä kysyttiin, olisiko heidän yrityksellään tarvetta energiatehokkuuskoulutukselle tai opastukselle seuraavan kahden vuoden aikana Yrittäjillä oli mahdollisuus kertoa avoimena kysymyksenä esitettyyn kohtaan useampiakin kohdealueita, joihin heidän yrityksessään olisi tarve kohdentaa energiatehokkuuskoulutusta. Kaikista kyselyyn vastanneista puunkorjuuyrittäjistä 84 % vastasi energiatehokkuuskoulutukselle olevan tarvetta. Kun eri koulutusalueiden saamat havainnot laskettiin yhteen, eniten havaintoja keräsi energiatehokkaat työskentelytavat (28 %) ja koneen säädöt (28 %). Useampi kuin yksi haastateltava mainitsi myös energiatehokkuutta parantavat toimintatavat (8 %), energiatehokkaan työmaan toteutusjärjestyksen (8 %) sekä seurantajärjestelmien hyödyntämisen ja käytön (8 %). Energiatehokkaat työskentelytavat Koneen säädöt Energiatehokkuutta parantavat toimintatavat Energiatehokas työmaan toteutusjärjestys Seurantajärjestelmien käyttö ja hyödyntäminen Ketjutusten optimointi Minimirunkojen katkonta Osuus (%) Kuva 7. Puunkorjuuyrittäjien mainitsemat osa-alueet, joihin kohdistuva energiatehokkuuskoulutus olisi tarpeellista seuraavina kahtena vuotena 218 ja 219. Kaukokuljetuksien kohdalla energiatehokkuuskoulutuksille nähtiin tarvetta lähes kaikissa kaukokuljetusyrityksissä (92 %) hieman puunkorjuuyrityksiä useammin, mutta hajonta eri koulutuskohteisiin oli huomattavasti pienempää kuin korjuuyrityksissä (kuvat 7 ja 8). Taloudellisen ajotavan mainitsi 56 % yrittäjistä, mitä selittää se, että haastateltavien mukaan puutavara-autoyritysten kuljettajien on uusittava kyseinen ammattipätevyys vähintään viiden vuoden välein. Yrittäjistä 16 % näki tarvetta autojen säätöihin liittyvälle koulutukselle ja yhtä suuri osa yrittäjistä (16 %) mainitsi myös ajojärjestelyjen suunnittelun osa-alueena, jossa olisi kehittämisen tarvetta.

23 23 Taloudellinen ajotapa 56 Auton säädöt Ajojärjestelyjen suunnittelu Osuus (%) Kuva 8. Kaukokuljetusyrittäjien mainitsemat osa-alueet, joihin kohdistuva energiatehokkuuskoulutus olisi tarpeellista seuraavina kahtena vuotena 218 ja Keskustelu Haastatteluilla selvitettiin energiatehokkuus teeman esiintymistä yritysten keskustelussa vuoden 217 aikana. Keskusteluiden yleisyys oli pohjatietoa arvioitaessa energiatehokkuuden nykytilaa puunkorjuu- ja kaukokuljetusyrityksissä. Sanan energiatehokkuus ei itsessään vaadittu esiintyvän keskustelussa, vaan esimerkiksi polttoaineen säästämiseen liittyvä keskustelu hyväksyttiin energiatehokkuudesta keskustelemiseksi. Puunkorjuu- ja puutavaran kaukokuljetusyritysten frekvenssit olivat keskenään hyvin samansuuntaiset kaikkien kolmen keskusteluryhmän kohdalla (kuvat 9 ja 1), kuitenkin siten, että kaukokuljetusyrityksissä vastausten ääripäät (energiatehokkuudesta ei ole keskusteltu / päivittäin) korostuivat puunkorjuuyrityksiä enemmän. Selkeästi eniten energiatehokkuus oli esillä oman henkilöstön kanssa käydyissä keskusteluissa, sillä yli puolet korjuu ja kuljetusyrittäjistä (64 % / 56 %) kertoi henkilöstönsä käyneensä keskustelua viikoittain tai jopa päivittäin. Yrittäjäkolleegoiden kanssa vähintään viikoittaista keskustelua kävi noin kolmannes metsäkone- ja puutavara-autokuljetusyrityksistä (36 % / 32 %). Puolestaan Stora Enson toimihenkilöiden kanssa teema oli hyvin harvoin esillä, sillä vähintään viikoittaista keskustelua oli vain viidesosassa yrityksistä (2 % / 2 %).

24 24 Energiatehokkuudesta keskustelu oman henkilöstön kanssa Energiatehokkuudesta keskustelu yrittäjäkolleegoiden kanssa Energiatehokkuudesta keskustelu Stora Enson toimihenkilöiden kanssa % 2 % 4 % 6 % 8 % 1 % Osuus (%) Energiatehokkuudesta ei ole keskusteltu Harvemmin kuin kuukausittain Kuukausittain Viikoittain Päivittäin Kuva 9. Puunkorjuuyrittäjien arvio, energiatehokkuuskeskusteluiden yleisyydestä vuonna 217. Energiatehokkuudesta keskustelu oman henkilöstön kanssa Energiatehokkuudesta keskustelu yrittäjäkolleegoiden kanssa Energiatehokkuudesta keskustelu Stora Enson toimihenkilöiden kanssa % 2 % 4 % 6 % 8 % 1 % Osuus (%) Energiatehokkuudesta ei ole keskusteltu Kuukausittain Päivittäin Harvemmin kuin kuukausittain Viikoittain Kuva 1. Kaukokuljetusyrittäjien arvio, energiatehokkuuskeskusteluiden yleisyydestä vuonna 217. Kolmen keskustelun kohderyhmän (oma henkilöstö, yrittäjäkolleegat ja Stora Enson toimihenkilöt) väliset vastaukset poikkeavat toisistaan tilastollisesti erittäin suurella todennäköisyydellä niin puunkorjuuyrityksissä (χ2 = 12.8; p =,2) kuin myös kaukokuljetusyrityksissä (χ2 = 11.6; p =,3). Testin nollahypoteesina oli, että testattujen

25 25 ryhmien jakauma oli sama kaikkien kolmen ryhmän välillä. Tulos oli kuitenkin alle asetetun merkitsevyysrajan (p =,5), joten nollahypoteesi voitiin hylätä. Sen sijaan vertailtaessa kahta eri toimialaryhmää, puunkorjuuyrityksiä ja kaukokuljetusyrityksiä, toimialaryhmien väliset erot muodostuivat niin pieniksi, ettei tilastollisen merkitsevyyden raja alittunut yhdenkään keskustelujoukon (oma henkilöstö, yrittäjäkolleegat, Stora Enson toimihenkilöt) osalta. Keskustelujoukoista vain Stora Enson toimihenkilöiden kanssa käytyjen keskusteluiden p-arvo (p =,1) oli edes lähellä merkitsevyysrajaa (p =,5). 3.3 Tuottavuuden seuranta Puunkorjuu ja kaukokuljetustyöhön liittyvien energiatehokkuuden kehityskohteiden löytämistä ja tunnistamista auttaa, mikäli tukena on järjestelmien tuottamaa tietoa. Tiedon avulla energiatehottomat kohteet voidaan selkeästi osoittaa ja tietoa voidaan käyttää vertailuaineistona kehitystä tukemassa. Energiatehokkuuden mittaamiseen edellytetään niin tietoa tuotoksesta kuin myös energiankulutuksesta. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää tuottavuuden seurantayksiköitä. Tieto tukee energiatehokkuuden mittareiden luontiin liittyvää tutkimusta. Haastatteluiden yhteydessä kävi ilmi, että tuottavuuden tarkastelu yrityksissä oli luonteeltaan jatkuvaa, eikä ajallisen ulottuvuuden mukana pito ollut näin ollen järkevää. Puunkorjuuyrityksissä yleisin tuottavuuden seurantaan käytetty yksikkö oli m3/yritys, jota lähes kaikki yrittäjät (96 %) vastasivat seuraavansa (kuva 11). Yli puolet vastaajista valitsivat vaihtoehdoista myös m3/kone (72 %), m3/kuljettaja (68 %) ja m3/hakkuutapa (6 %). Kiintokuutiometri pohjaiset tunnusluvut muodostavat siis puunkorjuuyritysten toiminnan seurannan pohjan.

26 Osuus (%) Kuva 11. Haastateltujen puunkorjuuyrittäjien valitsemat yksiköt, joilla heidän yrityksensä on seurannut konetyön tuottavuutta vuonna 217. Tuloksista rajattu pois vain yhden havainnon saaneet yksiköt. Puutavaran kaukokuljetusyrityksissä seurattujen tunnuslukujen määrä oli puunkorjuuyrityksiä laaja-alaisempi. Kiintokuutiometrien lisäksi tuotoksen valtayksikköinä oli myös kuljetetut tonnit (tn) sekä kuormien määrä (kuorma) (kuva 12). Yrittäjien vastausten pohjalta yleisin seurattu tunnusluku (72 %) puutavaran kaukokuljetusyrityksissä oli sama kuin puunkorjuuyrityksissäkin, m3/yritys. Toiseksi yleisin (56 %) tuottavuuden seurantayksikkö (tn/kuorma) nousi esiin valmiiden vastausvaihtoehtojen ulkopuolelta. Kolmanneksi yleisin tunnusluku oli kuorma/auto (4 %). Loput yli yhden havainnon saaneet vaihtoehdot sijoittuivat tasaisena joukkona 36 % ja 12 % välille.

27 Osuus (%) Kuva 12. Haastateltujen kaukokuljetusyrittäjien valitsemat yksiköt, joilla heidän yrityksensä on seurannut puutavarakuljetusten tuottavuutta vuonna Kalustohankinnat Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli selvittää energiatehokkuuden roolia osana yritysten päätöksentekoa. Osana tätä haluttiin tietää, kuinka suuri merkitys energiatehokkuudella on ollut kalustohankinnoissa viimeisen kahden vuoden aikana. Luotettavien ja vertailukelpoisten vastausten kannalta energiatehokkuutta kysyttiin yhdessä muiden kaluston hankintaan vaikuttavien tekijöiden kanssa. Vastausten jakautuminen on esitetty kuvissa 13 ja 14. Metsäkoneyrittäjät arvostivat kalustohankinnan yhteydessä eniten kaluston luotettavuutta ja toimintavarmuutta (kuva 13). Kaikki vastaajat (1%) pitivät luotettavuuden ja toimintavarmuuden merkitystä tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Huoltoverkoston kattavuuden merkitystä isona piti 96 % vastaajista ja hakkuukoneen sopivuutta eri hakkuutavoille pidettiin tärkeänä 86 %:ssa yrityksiä. Vähiten merkitystä koettiin olevan urakanantajan toiveella ja päästöillä, joilla valtaosa yrittäjistä arvioi olevan vain vähän tai ei lainkaan merkitystä.

28 28 Luotettavuus/toimintavarmuus Huoltoverkoston kattavuus Sopivuus eri hakkuutavoille Ergonomia Varaosien hinta Huoltokustannukset Pyörien lukumäärä Soveltuvuus pehmeille maille Hankintahinta Energiatehokkuus Merkki Kuljettajan toivomus Polttoaineen kulutus Moottoriteho Paino Muiden yrittäjien suositukset Urakanantajan toive Päästöt (CO2, HC, PM, NOx, NH3) % 2 % 4 % 6 % 8 % 1 % Osuus (%) Ei lainkaan merkitystä Vähän merkitystä Jonkin verran merkitystä Paljon merkitystä Erittäin paljon merkitystä Kuva 13. Haastateltujen puunkorjuuyrittäjien näkemys, miten eri tekijät ovat vaikuttaneet heidän yrityksensä metsäkoneiden hankintapäätöksiin vuosina 216 ja 217. Puutavara-autokuljetusyritysten eniten arvostamat asiat kalustohankintojen yhteydessä ovat nähtävissä kuvasta 14. Akselien määrä kohosi vastauksista lasketun keskiarvon perusteella merkityksellisemmäksi (1 %) tekijäksi puutavara-autoyrityksissä. Näin siitä huolimatta, että osa vastaajista arvioi sillä olevan vain vähän merkitystä. Kuten metsäkoneyritystenkin tapauksessa, puutavara-autoyrityksissä kaluston luotettavuus ja toimintavarmuus sijoittui listan kärkipäähän. Luotettavuus ja toimintavarmuus arvioitiin kokonaisuudessaan likimain yhtä merkitykselliseksi kuin akselien määrä ja sen kohdalla 1 %:a yrittäjistä kertoi sillä olevan joko paljon tai erittäin paljon merkitystä. Erittäin paljon merkitystä vastausten määrä oli kuitenkin akselien määrä -kohtaa alhaisempi. Sen sijaan muiden yrittäjien suositukset (2 %) sekä urakanantajan toiveen (8 %) vain harva vastaaja näki merkityksellisenä asiana kalustovalintoja tehdessään.