Kehityspoliittinen toimikunta TÄYSISTUNTO Utvecklingspolitiska kommissionen Development Policy Committee

Transkriptio

1 Täysistunto Paikka: Pikkuparlamentti, suuren valiokunnan huone Osallistujat Jäsenet: pj. Aila Paloniemi (kesk, saapui klo 09.15), Pia Björkbacka (SAK), Susanna Huovinen (sdp, poistui klo 10.35), Seppo Kallio (MTK), Jussi Kanner (Kehys ry vara), Elina Korhonen (Naiset ja tytöt painopiste), Antero Laukkanen (kd, saapui klo 09.15, poistui klo 10.00), Timo Lappalainen (Kepa), Elina Multanen (Naiset ja tytöt painopiste), Mika Niikko (ps, saapui klo 09.35, poistui 09:50), Julia Ojanen (UM kumppanuusjärjestöt), Jussi Pakkasvirta (Unipid), Timo Palander (SY) ja Hanna Sarkkinen (vas), Jani Toivola (vihr, saapui klo 09.20) Asiantuntijajäsenet: Pertti Anttinen (UM), Tuuli Juurikkala (VM), Elina Kalkku (UM), Vesa Kotilainen (SM), Kristiina Kumpula (SPR), Sari Lehtiranta (UM), Satu Leino (STM), Annika Lindblom (Kestävän kehityksen toimikunta), Jyrki Nissilä (UM), Jyrki Pulkkinen (UM), Kalle Sysikaski (Rauhanliitto), Hannu Vainonen (OKM) Muut: Sanna Pulkkinen/UM, Marko Ulvila (Siemenpuusäätiö) Sihteeristö: Marikki Stocchetti, Katja Kandolin 1. Kokouksen avaus Varapuheenjohtaja Hanna Sarkkinen avasi kokouksen klo Pöytäkirjojen hyväksyminen Hyväksyttiin seuraavat pöytäkirjat: täysistunto ja työvaliokunta Kansalaisjärjestöjen evaluaatiokierros: näkökulmia arvioprosessiin, tuloksiin ja ohjelmatuen tulevaisuuteen Ulkoministeriön teettämä riippumaton arvion 22 suomalaisen kansalaisjärjestön kehitysyhteistyöstä on ollut viime vuosien merkittävimpiä evaluaatiohankkeita. Se julkaistiin kolmessa eri osassa vuosien aikana. Evaluaatiokokonaisuus valmistui syyskuussa Sen synteesiraportti vetää yhteen havainnot järjestöjen kehitysyhteistyöohjelmista ja ohjelmatuesta rahoituskanavana. Ohjelmatuki on merkittävin ministeriön kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön myöntämä tuki. Sen osuus on noin 75 prosenttia tuesta, jota ulkoministeriön kansalaisyhteiskuntayksikkö myöntää järjestöille. Arviointi kattoi kooltaan ja mandaatiltaan hyvin erityyppisiä kansalaisjärjestöjä, mikä teki hankkeesta haastavan sekä evaluoinnin että järjestöjen näkökulmasta. Hankkeen laajuuden vuoksi sitä toteuttivat eri arviointitiimit. Prosessi on myös ollut hyvin työvoimaintensiivinen. Kehityspoliittinen toimikunta on ollut mukana kommentoimassa arviointiraportteja mm. kehitysyhteistyön määrärahaleikkausten näkökulmasta. Tulemme myös seuraaman evaluaation suositusten toimeenpanoa. Evaluaation kokonaistulos on ohjelmatukijärjestöjen kannalta positiivinen. Se osoittaa, että järjestöt tekevät pääsääntöisesti kustannustehokkaasta työtä ruohonjuuritasolla. Arvio toteaa, että järjestöjen työ on tuottanut hyviä tuloksia erityisesti palvelujen tarjoamisessa ihmisille, joita muu kehitysyhteistyö ei tavoita. Järjestöt pystyvät myös toimimaan vaikeissa olosuhteissa, kuten hauraissa valtioissa. Ohjelmatuki on instrumenttina lisännyt kansalaisjärjestöjen ja Suomen julkisen sektorin toteuttaman kehitysyhteistyön täydentävyyttä. Evaluoinnin esiintuomat haasteet ovat tuttuja myös muualta kehitysyhteistyöstä. Ne liittyvät pitkän aikavälin tuloksellisuuteen, työn pitkäjänteisyyteen ja kestävyyteen sekä paikallisten kansalaisyhteiskuntien vahvistamiseen. Myös läpileikkaavien tavoitteiden, kuten sukupuolten tasa-arvon, huomioiminen nousivat esille kehittämiskohteina. Arviointi esittää suosituksia sekä kansalaisjärjestöille että ulkoministeriölle, joista kuulemme tarkemmin täysistunnossa.

2 Arviointi suosittelee mm. ohjelmatuen kestoksi entisen kolmen vuoden sijaan vähintään neljää vuotta sekä Suomen edustustojen roolin vahvistamista järjestöjen kumppanina kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnan tukemisessa. Täysitunnossa kartoitettiin kokemuksia arvioprosessista, sen tuloksista ja keskeisistä suosituksista eri näkökulmista sekä keskusteltiin miten oppeja ja havaintoja voitaisiin hyödyntää tulevaisuudessa. Alustuspuheenvuorot: Jyrki Pulkkinen, yksikön päällikkö UM/EVA-11 ja Sanna Pulkkinen, vastuuvirkamies UM/EVA-11: CSOevaluaatio ja sen toteutus: Arvioinnin (CSO 1-3) tarkoituksena oli arvioida miten ohjelmatuella voidaan tukea kansalaisjärjestölinjauksen tavoitteita. Kansalaisjärjestöjen ohjelmatuen tavoitteita ovat kansalaisyhteiskunnan toimintaa tukevan ympäristön luominen, vaikuttamistyön tekeminen sekä sellaisten palvelujen tarjoaminen, joihin valtioiden oma kapasiteetti ei riitä. Evaluointi arvioi järjestöjen ohjelmia suhteessa tavoitteisiin käyttäen OECD/DAC evaluointikriteereitä. Evaluoinnissa arvioitiin myös ohjelmatukijärjestöjen tulosohjausjärjestelmiä (CSO1) sekä yhdessä osassa (CSO2) myös humanitaarisen avun kanavointia järjestöjen kautta. Evaluointien pohjalta tehtiin yhteenveto (meta-analyysi), jossa koottiin keskeiset tulokset erityisesti ohjelmatuki-instrumentin näkökulmasta. Evaluoinneissa huomioitiin järjestöjen ominaispiirteet ja ohjelma. Evaluointi tehtiin ohjelmatuesta, ei koko järjestöstä. Evaluoinnin perusteella järjestöjä ei voida asettaa paremmuusjärjestykseen, koska jokainen toteuttaa erilaista ohjelmaa erilaisessa kontekstissa. Ulkoministeriö evaluoi kaikkien ohjelmatukea saavien 22 kansalaisjärjestön ohjelmat ohjelmat kolmessa osassa: - CSO1: Crisis Management Initiative, Felm, Reilu kauppa, Suomen pakolaisapu, Taksvärkki ja WWF Suomi. Valmistui syyskuussa CSO2: Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Punainen Risti, Pelastakaa lapset, Fida, World Vision Suomi ja Plan Suomen ohjelmat sekä järjestöjen kautta kanavoitu humanitaarinen apu. Valmistui maaliskuussa CSO3: Arvio lopuista ohjelmatukijärjestöistä, säätiöistä ja kattojärjestöistä (Demo Finland, Frikyrklig Samverkan, SASK, Solidaarisuus, Vammaiskumppanuus, Abilis, Kios, Siemenpuu, Kepa ja Kehys), sekä yhteenveto kaikista kolmesta evaluoinnista. Valmistui syyskuussa 2017 Ohjelmatukievaluoinnin johdon vastineen laadinta on alkanut. Haasteena evaluoinnissa oli mm. se, että kyseessä on laaja kokonaisuus jossa useita toimijoita. Evaluointia ei voitu toteuttaa yhdellä kertaa, joten toteutukseen meni aikaa. Useilla toimijoilla oli myös samanaikaisesti omia evaluointi-, tarkastus- ja kehittämistoimia meneillään. Evaluointi käsitti 22 järjestön ohjelman, ministeriön ja ohjelmatukimodaliteetin arvioinnin. Jouduttiin tasapainottelemaan toisaalta siinä, että saatiin tietoa ylempää strategiselta tasolta ja toisaalta järjestöjen ohjelmien tasolta. Tuloksia ja suosituksia: 1. Relevanssi: Ohjelmatuki on vahvistanut kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöohjelmien tarkoituksenmukaisuutta. Yhtenäisen ohjelman rakentaminen hajanaisen hankekokonaisuuden tilalle vaatii kuitenkin vielä ponnisteluja. Suositus: Ohjelmatuen säilyttäminen vähintään nelivuotisena sekä sen ja muiden yhteistyömuotojen keskinäistä täydentävyyden vahvistaminen kuten humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön yhteyksien. 2. Tuloksellisuus: Ohjelmat tuottavat välittömiä tuloksia, erityisesti palvelun tarjonnassa, ja kohdistuvat ruohonjuuritasolle. Sen sijaan pidemmän aikavälin tuloksista ja vaikutuksista sekä yhteistyön vaikutuksesta kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen ei ole järjestelmällistä, todennettua tietoa. Suositus: Selkiyttää palvelun tarjonnan ja kapasiteetin vahvistamisen yhteys vaikuttamistoimintaan ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen. 3. Suunnittelu: Tulosjohtaminen on vahvistunut evaluointijakson aikana. Useimmat muutosteoriat ovat vielä vaillinaisia eivätkä kerro ohjelmien yhteyttä vaikutusten (kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen) saavuttamiseen. Tarvearviointeja (sukupuoli ja haavoittuvuus) ei tehdä systemaattisesti. Suo-

3 situs: Ohjelmien suunnitteluvaiheessa enemmän huomiota muutosteorioihin (miten vaikutukset saavutetaan), tarveanalyyseihin (sukupuoli ja haavoittuvassa asemassa olevat) ja ihmisoikeusperustaisuuteen. 4. Raportointi, monitorointi ja evaluointi: Järjestöt ovat rakentamassa tulosohjausjärjestelmiään. Raportointi tapahtuu pääsääntöisesti hanke- eikä ohjelmatasolla. UM:n vaatimus vuosittaisesta raportoinnista ei mahdollista pidempiaikaisten tulosten tallentamista. Evaluoinnit ovat usein heikkolaatuisia. Suositus: Seurannan, arvioinnin ja raportoinnin kehittäminen (sekä UM että järjestöt). 5. Koordinointi ja täydentävyys: Koordinointi on vahvempaa Suomessa ja kansainvälisesti mutta maatasolla tapahtuu vähemmän. Humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön linkitys kaipaa vahvistusta. Suositus: Koordinoinnin ja täydentävyyden parantaminen mm. kehittämällä humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön linkittämistä, järjestöjen yhteisohjelmoinnilla ja vahvistamalla UM:n/edustustojen ja järjestöjen keskustelua. 6. Tehokkuus: Järjestöt ovat kustannustietoisia ja tehokkaita maksatusten, hallinnollisten kulujen ja omarahoituksen suhteen. Ohjelmatuki on vahvistanut tehokkuutta ulkoministeriössä vähentäen hallinnosta taakkaa. Suositus: Kustannustehokkuusanalyysien ja rahoitusstrategioiden vahvistaminen. 7. Ohjelmatuen hallinnointi: Ohjelmatuki on vähentänyt hallinnollista taakkaa UM:ssä, mutta rajalliset henkilöresurssit ovat vähentäneet mahdollisuutta strategisempaan tarkkailuun. Vuosikeskustelujen ajoituksen vuoksi ne eivät vaikuta ohjelmien seuraavan vuoden suunnitteluun. Joiltain järjestöiltä puuttuu systemaattinen riskihallinto. Suositus: UM:n tulisi parantaa ohjelmatukihallintoa varmistamalla henkilöresurssit ja kehittämällä UM:n ja järjestöjen vuosikeskusteluja strategisempaan suuntaan ja ajoittamalla ne siten, että keskustelut vaikuttavat seuraavan vuoden suunnitelmiin, sekä edellyttämällä riskinhallintaa. 8. Kapasiteetin vahvistaminen: Paikallisten kumppanien kapasiteettia on vahvistettu erityisesti hankkeisiin liittyen. Korirahoitusta käytetään vähän. Paikallinen omistajuus ja sitoutuminen on avainkysymys kestävyyden varmistamiseksi. Suositus: Kapasiteetin vahvistamisessa huomiota pitäisi kiinnittää enemmän institutionaalisen kapasiteetin vahvistamiseen. 9. Kestävyys: Ohjelmatuki vahvistaa kestävyyttä, sillä antaa mahdollisuuden pitkäaikaiseen ja joustavaan yhteistyöhön. Kestävyyssuunnitelmien puuttuminen on kuitenkin heikkous etenkin, jos on pitkäaikainen yhteistyö luo riippuvuuden. Suositus: Kestävyyssuunnitelmien systemaattinen laatiminen ja päivittäminen sekä lisähuomiota paikallisten kumppanien taloudelliseen kestävyyteen. 10. Läpileikkaavat tavoitteet: Kansalaisjärjestöt huomioivat hyvin läpileikkaavia tavoitteita lukuun ottamatta ilmastokestävyyttä. Tuloksista on kuitenkin vähän tietoa. Suositus: Seurannan ja raportoinnin kehittäminen ja huomiota ilmastokestävyyteen. 11. Globaalikasvatus: Globaalikasvatuksella voidaan vahvistaa suomalaisten sitoutumista kehitysyhteistyöhön. Tuloksista tarvitaan enemmän tietoa. Suositus: Globaalikasvatuksen laajentaminen ja tulosten seuraaminen ja arviointi. Evaluaatiokokemukset ja opit kansalaisjärjestöjen näkökulmasta: o Kattojärjestöt: - Timo Lappalainen/KEPA: Järjestöille oli ollut hiukan epäselvyyttä siinä, arvioitiinko evaluaatiossa instrumenttia vai järjestöjä. Myös ajankohta oli haasteellinen: oli juuri toteutettu suuret kehitysyhteistyön leikkaukset ja instrumentin uudistus. Myös rahoituspäätöksiä odoteltiin kun evaluaatiota tehtiin. Instrumentti todettiin hyväksi ja toimivaksi; se on joustava ja mahdollistaa pitkäjänteisen ja ennakoitavan työn. Ohjelmatuki tulee säilyttää, mutta ohjelmatuen kehitys ei tule olla pois muilta instrumenteilta. - Jussi Kanner/Kehys ry: evaluaatiossa ei ollut tarkoituksena verrata ohjelmatukea muihin instrumentteihin. Huomattiin ohjelmatuen täydentävyys suhteessa muihin kehitysyhteistyön muotoihin: tuloksellista ja tehokasta kehitysyhteistyötä alueilla, joita muut instrumentit eivät tavoita. Järjestöt ovat alkaneet jo evaluaation oppien hyödyntämisen. Ohjelmatukihakemuksia kirjoitettaessa järjestöt olivat sikäli epätasa-arvoisessa asemassa, että niitä evaluoitiin eri aikaan ja rahoitushaku oli käynnissä osaa evaluaoitaessa. Kustannustehokkuus on vaikuttamistyössä hankalampaa kuin muissa toimissa.

4 o Ohjelmatukijärjestöt Julia Ojanen, Plan International Suomi: Ohjelmatukijärjestöille on tärkeää säilyttää itsenäisyys oman työnsä suunnittelun osalta. Huolena on, että ohjaaminen lisääntyy evaluaation myötä. Kansalaisyhteiskunnan itseisarvoa ja autonomista tilaa suunnitella toimintaansa tulee kunnioittaa. Kansalaisyhteiskunta ei ole vain kanava kehitysyhteistyölle, vaan itseisarvo. Joustavuutta tulisi vahvistaa; on hyvä saada ohjeistuksia, mutta joustavuus parantaa työn relevanssia. Kun on liikkumatilaa, pystytään ketterästi reagoimaan yhteiskunnan trendeihin. Tämä henki on tärkeää säilyttää. Kustannustehokkuuden osalta tulisi vertailla eri ratkaisuja, ei hintaa per edunsaaja. Humanitaarinen rahoitus tulisi harkita monivuotiseksi, koska kriisit ovat pitkäkestoisia. Monivuotiset rahoitukset palvelisivat paremmin, mutta myös nopeaa rahoitusta on oltava. Ohjelmatukijärjestöt toivovat, että sitoumus vahvistaa instrumenttia näkyy johdon vastineessa. o Säätiöt - Marko Ulvila, Siemenpuusäätiö: Säätiöiden toimintatapa on erilainen: säätiöt rahoittavat kehitysmaiden järjestöjä. Tulokset olivat evaluaatiossa kannustavia. Ja säätiöt yrittävät hyödyntää evaluaatiota mahdollisimman hyvin. Haasteena ovat säätiöiden ominaispiirteet ja erilaiset toimintatavat verrattuna muihin evaluoitaviin järjestöihin. Näitä erityispiirteitä ei huomioitu riittävästi arvioinnissa. Evaluaatiossa arvioitiin kolme säätiötä yhdessä, joka tarkoitti vähemmän aikaa per säätiö ja aiheutti tiettyä epätasapainoa. Myös evaluaation toimeksiannossa olisi tullut näkyä säätiöiden ja järjestöjen erityyppinen toiminta. Epävarmuus rahoituksesta on vaikuttanut säätiöiden työhön; toiminnan jatkuvuus on vaakalaudalla. Tähän mennessä on luotettu, että rahoitusta saadaan ja jatkettu toiminnan kehitystä. Tammikuussa 2018 nähdään miten paljon rahoitusta on tulossa. o Kommenttipuheenvuoro Jyrki Nissilä, yksikön päällikkö, UM kansalaisyhteiskuntayksikkö: Ulkoministeriön kansalaisjärjestöyksikkö, KEO-30 on ollut kiireinen ohjelmatuen haun kanssa (206 miljoonaa neljälle vuodelle) ja se on vienyt kaiken ajan yksikössä. Sen vuoksi evaluaation purkaminen on vielä tekemättä. Evaluaatioprosessi on ollut opettavainen ja siitä on saatu runsaasti suosituksia. Johdonvastineprosessi alkoi UM:ssä juuri, suositukset käydään läpi huolellisesti ja reagoidaan niihin. Suositukset ovat hyödyllisiä ja niitä tullaan harkitsemaan sellaisinaan. Osa suosituksista vaatii lisätyötä, esim. nelivuotinen ohjelmatukikausi on ollut järjestöjen pitkäaikainen toive. UM:ssä koordinaation ja täydentävyyden vahvistus; sektorineuvonantajien roolia tulisi parantaa ja ottaa mukaan vuosikeskusteluihin. Jotkut järjestöt ovatkin käyttäneet neuvonantajia ohjelmiensa suunnitteluun. Siiloutumisesta tulisi pyrkiä pois. Mm. hankeseurantamatkoilla mukana voisivat olla KEO-30, alueosasto, humanitaarinen osasto sekä suurlähetystön edustus. Näin laajennettaisiin tietoisuutta. Kansalaisjärjestöyksiköltä on leikattu myös huomattavasti henkilöstöresursseja: 2014: 18+harjoittelijat (2), 2018: 12.Tämä tarkoittaa sitä, että työtä on priorisoitava vahvasti ja mietittävä sitä, mitä voidaan ulkoistaa. Opetushallituksen kanssa on käynnistymässä yhteistyö globaalikasvatuksen osalta. Vaikuttavuudesta pyritään huolehtimaan ja katsotaan miten hoitaa asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Vertailu muihin instrumentteihin ei ollut evaluaation tarkoitus, mutta instrumentin elinvoimaisuus ja kilpailukyky muihin instrumentteihin verrattuna on säilytettävä, jotta järjestöt saisivat tukea jatkossakin. Keskustelua Evaluaatiota pidettiin hyvänä ja tärkeänä oppimisprosessina, mutta todettiin, että se ei saa tarkoittaa, että ohjataan tai rajoitetaan kansalaisjärjestöjen omaa agendaa. Todettiin, että järjestöjen kannalta olisi parempi, jos evaluaatio olisi systemaattista, eikä tapahtuisi yhdessä rysäyksessä kerralla. Globaalikasvatuksesta todettiin, että se on laajempi spektri kuin opetussuunnitelmat. Järjestöjen gglobaalikasvatusresurssit tulisi turvata. o Kehityspolitiikan johdon terveiset: Elina Kalkku, alivaltiosihteeri, UM kehityspolitiikka (paikalla klo 10-): Evaluaatio on herättänyt paljon keskustelua ja se on hyvä asia. Se on normaali osa UM:n toimintaa, ja kohdistui myös UM:öön ennen kaikkea. Ajoitus ei ollut ideaali. On muistettava, että myös UM:ssä oli leikkaukset, mutta silti päätettiin tehdä evaluaatio. Ei ollut järkeä myöskään viivyttää rahoituspäätöksiä evaluaation takia. Ohjelmatukijärjetöt ovat suuria, kokeneita ja ammattimaisesti toimivia toimijoita alalla. Suomen kehityspoliittiset tavoitteet heijastuivat hyvin järjestöjen tavoitteisiin. Järjestöjen toiminta on hyvää ja tarkoituksenmukaista, ja järjestöt tavoittavat työllään

5 heikoimmassa asemassa olevia köyhiä. Kotimainen toiminta ja vaikuttaminen myös tärkeää järjestötyötä. Pitkäjänteisyys on järjestöjen toive, jonka UM lupaa täyttää pidentämällä rahoituskautta kolmesta vuodesta nelivuotiseksi evaluaatiosuositusten mukaisesti. o Järjestöt ovat halunneet olla mukana muussa valtiollisessa kehitysyhteistyössä, mm. maaohjelmien ja strategioiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Tätä on pyritty lisäämään. Toisaalta järjestöt eivät halua olla ohjattavana; tasapaino on löydetty. Keskinäinen koordinaatio on tärkeää, eikä kyse ole siinä ohjauksesta, vaan yhteisestä näkökulmasta ja yhteisten hyötyjen kartoittamisesta. Kansalaisjärjestöt tavoittavat ihmiset eri tavalla kuin ministeriö ja järjestöjen autonomia on senkin takia tärkeää. Vaikuttavuus: mitä jää jäljelle kun järjestö lähtee, on tärkeää turvata jo suunnitteluvaiheessa. Kansalaisyhteiskunnan tukeminen paikan päällä kehitysmaissa on tärkeää. Johdon vastine on työn alla, yksityiskohtaiset keskustelut ovat käynnissä; evaluaation mukaan instrumentti on tarkoituksenmukainen. Työryhmä kansalaisjärjestöjen kanssa on hyvä idea. Myös ministeriön toimintaan tuli suosituksia ja ne tutkitaan huolellisesti. Keskustelu jatkuu Todettiin, että kehitysyhteistyön leikkauksista huolimatta tulisi taata hallinnon riittävät resurssit. Ylipäätään oltiin sitä mieltä, että järjestöt tekevät upeaa työtä, jolla saavutetaan tuloksia. Kuitenkaan ei ole evidenssiä pitkän aikavälin tuloksista ja tämä on järjestelmän ongelma, johon pitää paneutua. Yritysten roolin arviointi kehitysmaiden resurssipohjan kasvattajina on vaikeaa arvioida. Suomi ei olisi syntynyt ilman kansalaisliikkeitä ja siksi järjestöjen tuki on tärkeää. Valtion tehtävä ei ole vaikuttaa kansalaisyhteiskunnan toimintaan, vaikka järjestöjä evaluoidaankin. Evaluaatiota tarvitaan päätöksenteon pohjaksi, mutta siinä tulee välttää ylibyrokraattisuuden ansa. Tulee myös pohtia missä määrin järjestöjen varat menevät hallinnointiin tai tekemiseen ja kuinka paljon järjestöjä ohjataan ohjeilla ja arvioilla. Tämä jännite on todellinen ja rajankäynti pidettävä mielessä. Kysyttiin myös alivaltiosihteeri Kalkulta globaalirahoituksen siirrosta UM:stä OKM:ään. AVS Kalkku vastasi, että suuri osa globaalikasvatuksen yleisöä on koululaiset ja siksi toiminta suunnataan OKM:lle ja kouluille. On kuitenkin tiedostettu, että globaalikasvatukseen on syntymässä aukko ja siitä on tarkoitus käydä järjestöjen kanssa keskustelua. Korostettiin myös järjestöjen osallistamista maaohjelmien dialogiin sekä humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön täydentävyyttä ja rahoituksen joustavuutta. Paikallinen osaaminen on tärkeää katastrofien ratkaisemisessa ja järjestöillä tärkeä rooli palveluntuottajina, mutta myös demokratian ja osallisuuden vahvistamisessa. Ulkoministeriön kansalaisyhteiskuntayksikön päällikkö, Jyrki Nissilä totesi vielä, että järjestöjen rahoituspäätösten valmistelussa on hyödynnetty evaluaatiota järjestökohtaisesti. Kolmannen evaluaatioon osallistuneiden järjestöjen osalta evaluaatio ei ehtinyt valmistua, mutta luonnokset ovat olleet käytössä jo keväällä Globaalikasvatuksen osalta Nissilä totesi, että kehitysviestinnän järjestäminen mietityttää vielä. UM on myös lisännyt tukea järjestöille EU-tuen omarahoitusosuuden kattamisessa: UM maksaa omarahoitusosuudesta 50% ja tätä lisättiin vielä 22%. Tätä kautta on saatu paljon varoja suunnattua järjestöjen käyttöön paikkaamaan aukkoja. Huomioitiin myös se, että on olemassa muutakin tietoa kuin UM:n evaluaatiot ja että vieläkin tärkeämpää on seuranta ja toiminnan parantaminen. Lisäksi keskusteltiin yhteismitallisista vaatimuksista järjestöille ja muille instrumenteille. Vaatimustason on oltava sama kaikille, huomioiden toimijan erityispiirteet. Jyrki Pulkkinen EVA-11 kertoi, että evaluaatioiden ajoittaminen on aina vaikeaa ja että kritiikki on tervetullutta. Tulisi pohtia sitä, mikä arvioinnin rooli on kokonaisuudessaan? Onko kyseessä valvonnan väline vai oppiminen? Kysymyksiä ovat myös mitä arvioidaan ja mitä ei ja kuka arvioi? Miten arvioidaan eri tasoilla hanketaso, politiikkataso. UM:n toimintaa arvioidaan myös järjestöjen näkökulmasta. Kyseessä on yhteinen oppiminen ja arviointi. Tätä arkkitehtuuria on kehitettävä, varsinkin kun Agenda2030 asettaa taas uudet tavoitteet ja kehikon. Kysymys on myös, onko meillä resursseja arviointiin? YK:ssa arviointiin käytetään noin 3%, UM:ssä arviointitoimintaan käytetään noin 0,2%. Voidaan siis sanoa, että arviointiin ei mene liikaa rahaa UM:ssä. Toinen kysymys on sitten se, onko arviointi kulu vai sijoitus oppimiseen ja kehittämiseen. Globaalisti ajatellaan sijoituksena yhteiseen oppimiseen.

6 4. KPT:n Nepalin matkadelegaation vahvistaminen KPT:n delegaation matka Myanmariin on peruttu ihmisoikeustilanteen ja siihen liittyvien poliittisten riskien vuoksi. Sen sijaan delegaatio matkustaa keväällä 2018 Nepaliin. Kathmandun edustuston kanssa matkan ajankohdaksi on sovittu Delegaation kokoa rajoitetaan niin, että matkalle osallistuvat Myanmarin matkalle ilmoittautuneet KPT:n varsinaiset jäsenet sekä sihteeristö. Työvaliokunnan kokouksessa hyväksyttiin myös varapuheenjohtaja Saara-Sofia Sirénin/kok osallistuminen matkalle. -Aila Paloniemi/kesk -Saara-Sofia Sirén/kok -Kari Kulmala/Sininen eduskuntaryhmä -Anders Adlercreutz/rkp -Elina Multanen/UNWomen -Jussi Pakkasvirta/UniPid -Marikki Stocchetti -Katja Kandolin Hyväksyttiin matkadelegaatio. 5. Tiedoksi o Terveiset kestävän kehityksen toimikunnan ja KPT:n yhteisistunnosta "Mitä johdonmukaisuus kestävässä kehityksessä merkitsee meille". Hallituksen Agenda2030 selonteossa ja eduskunnan selontekoa koskevassa kannanotossa peräänkuulutetaan politiikkajohdonmukaisuuden edistämistä määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti. Johdonmukaisuus on koko kestävän kehityksen toimintaohjelman ja sen tavoitteiden onnistumisen edellytys, mutta sen vieminen käytäntöön on haasteellista. Tilaisuudessa käsittelimme sitä, mitä kestävän kehityksen edellyttämä johdonmukaisuus merkitsee meille ja miten se näkyy toiminnassamme. Täysistunnossa kommentoitiin yhteisistunnon ideoita ja mahdollisia jatkotoimenpiteitä. Todettiin, että ensi vuonna budjettivalmistelun pohjaksi tulee kestävän kehityksen Agenda2030, joka tulee jalkauttaa myös maakuntastrategioihin ja ohjeisiin ja ottaa huomioon myös kestävissä julkisissa hankinnoissa. Myös Ulkoministeriössä tullaan ensi vuonna tekemään laajempi kartoitus kehityspoliittiseen johdonmukaisuuteen liittyen EU-puheenjohtajuuskauttakin silmällä pitäen. Kauppasopimuksiin tulee ottaa vahvemmin fossiilisia polttoaineita koskevia pykäliä mukaan. KPT tulee edistämään kehityspolitiikan pysyvää perustaa, kehityspolitiikan rahoitustason ja sen tiekartan vahvistamista niin, että se on eduskunnan ponnen kanssa linjassa. Sen lisäksi KPT edistää sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista sekä kestävän kehityksen huomioon ottamista vienninedistämisessä. o KPT:n Gender-kysely lähetetään UM:n henkilöstölle tammikuussa Kysely palvelee KPT:n Suomen kehityspolitiikan tila 2018 raportin laadintaa. 6. Muut tapahtumat o KPT-Finnfund gender syväluotaus. Keskustelu sukupuolten tasa-arvon edistämisen menetelmistä Finnfundin hankkeissa klo 11 12:15, Pikkuparlamentti, Tervaleppä-kabinetti. o Suomen OECD DAC:in vertaisarvion tulokset keskustelu klo 10 11:30 UM Kirkkokatu 12. o KPT:n täysistunto klo 9-11 Pikkuparlamentti Suv-Sali. Aiheena Suomen OECD-politiikka ja vertaisarvion tulokset ja terveiset. Tasa-arvosuurlähettiläs Anne Meskanen esittäytyy. 7. Muut asiat Ei muita asioita.

7 8. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen klo