Lausunto. Onko teillä kommentoitavaa kohtaan 1? Pakollinen kysymys. Mikäli ei, voitte siirtyä kohtaan 2.

Transkriptio

1 Porvoon kaupunki Lausunto / Asia: VM037:00/2016 Hallituksen esitysluonnos eduskunnalle maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa, ohjaus ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi Kohta 1. Tässä voitte kommentoida maakunnalle nyt siirrettäviksi ehdotettavia tehtäviä tehtäväaloittain: kattavatko ehdotukset kaikki tehtäväalan tehtävät, jotka pitäisi siirtää? (1. MAKU II yleisperustelut luvut ) Onko teillä kommentoitavaa kohtaan 1? Pakollinen kysymys. Mikäli ei, voitte siirtyä kohtaan 2. Kyllä (vastauskohdat aukeavat, jos tämä vaihtoehto valitaan) Terveydensuojelu, tupakkavalvonta, elintarvikevalvonta sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta ja eläinlääkäripalvelut (HE 2.3.1) Terveydensuojelujaosto päättää antaa hallituksen esitysluonnoksesta liitteenä olevan lausunnon sekä toteaa seuraavaa: Porvoon terveydensuojelujaosto katsoo, että vastuuta ympäristöterveydenhuollosta ei tule siirtää maakunnalle. Kaupungeilla tulee olla mahdollisuus säilyttää ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuu omalla päätöksellään. Perusteluna on, että ympäristöterveydenhuolto on osa kunnallisten lupa ja valvontatoimintojen kokonaisuutta ja sillä on selkeä rooli myös kuntien elinvoiman kannalta keskeiseen maankäyttöön. Ympäristöterveydenhuollon siirtämiseen maakuntien hoidettavaksi ei ole esitetty selkeitä tehostamis tai laatuperusteluita verrattuna nykytilanteeseen. Porvoon terveydensuojelujaoston lausunto valtionvarainministeriölle maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa, ohjaus ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevaa lainsäädäntöä koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta Kaikkia Ympäristöterveydenhuollon alaa koskevia lakiluonnoksia koskeva palaute Lausuntopalvelu.fi 1/34

2 Maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa koskevassa hallituksen esitysluonnoksessa on ehdotettu muutoksia lähes kaikkiin lakeihin, joissa on säädetty kunnan elintarvike, tupakka ja terveydensuojeluviranomaisen toimivallasta ja tehtävistä sekä eläinlääkintähuoltoa koskevien lakien mukaisesta toimivallasta ja tehtävistä. Näitä lakeja ovat mm. tupakkalaki, lääkelaki, terveydensuojelulaki, vesihuoltolaki, laki kasvinsuojeluaineista, elintarvikelaki, eläinsuojelulaki, laki eläinten kuljetuksesta, laki eläintunnistusjärjestelmästä, eläintautilaki, laki eläimistä saatavista sivutuotteista, rehulaki, eläinlääkintähuoltolaki, laki eläinten lääkitsemisestä, laki eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta, laki maataloustuotteiden markkinajärjestelystä, laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta, laki maatalouden tukien toimeenpanosta sekä ympäristönsuojelulaki. Lakiluonnos maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnassa on täysin uutta lainsäädäntöä. Säteilylakiin ei ole ehdotettu muutoksia, vaikka myös siinä säädetään kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtävistä. Muutoksia ei ole tässä vaiheessa esitetty alemman asteisiin säädöksiin. Ympäristöterveydenhuoltoon liittyvistä viranomaistehtävistä, eri viranomaisten välisestä tehtäväjaosta ja vastuista on säädetty useissa edellä kuvatun lainsäädännön nojalla annetuissa asetuksissa sekä eräissä kansainvälisten sopimusten voimaanpanoa koskevissa asetuksissa (esim Asetus 13/1989 ruumiiden kuljettamista koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta). Erityisesti eläinten hyvinvoinnin valvontaan ja eläintautien valvontaan on lakiluonnoksiin kirjattu useita kokonaan uusia vastuita maakunnille. Valtaosa tällä hetkellä aluehallintoviraston tehtäviin sisältyvästä siirtyy maakuntien vastuulle. Alustavien tietojen perusteella aluehallintovirastoista maakuntiin siirtyvä henkilöstöresurssi vaikuttaa siirtyvien tehtävien määrään ja uusiin tehtäviin nähden alimitoitetulta. Ympäristöterveydenhuollon viranomaistoiminnan sekä ylipäätään maakunnalle siirtyvien tehtävien sujuvuuden varmistamiseksi tulisi tehtäviin liittyvä lainsäädäntö laatia mahdollisimman yhdenmukaiseksi yleisten toimivaltuuksien (viranomaistoimielin, maakunnan valvonta ja toimintasuunnitelmat, maakunnan yleiset määräykset, kiireellisten määräysten antaminen, henkilöstön pätevyysvaatimukset), maakuntien välisen sekä maakunnan ja ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuussa olevan kunnan välisen yhteistyön, delegointioikeuksien, pakkokeinojen käytön (uhkasakko sekä teettämis ja keskeyttämisuhka) ja muutoksenhaun osalta. Nyt esitetyissä maakuntauudistuksen toimeenpanoon liittyvässä lainsäädännössä on merkittäviä eroavaisuuksia. Terveydensuojelulain muutosluonnos 7 edellyttää monijäsenistä viranomaistoimielintä, kun ympäristöterveydenhuollon lakien muut muutosluonnokset eivät sitä edellytä. Tupakkalain, lääkelain, eläinsuojelulain ja eläintautilain nojalla annettuihin päätöksiin ei saa lakiluonnosten mukaan hakea oikaisua, kun se muiden lakien osalta on pääsääntö. Elintarvikelain muutosluonnoksen 74 :n mukaan oikaisua voi hakea siten kuin hallintolaissa säädetään Lausuntopalvelu.fi 2/34

3 maakuntalain 139 : tarkoitetulta viranomaiselta. Viittaus osoittaa väärään maakuntalain pykälään. Hallituksen esityksessä maakuntalaiksi oikaisuvaatimusviranomaisesta (HE15/2017vp) säädetään 130 :ssä. 139 :ssä säädetään päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta. Terveydensuojelulain muutosluonnoksen 56 :n mukaan oikaisua viranhaltijan päätökseen haetaan terveydensuojeluviranomaisena toimivalta toimielimeltä. Muutosta valvontasuunnitelmaa sekä yleisiä määräyksiä ja taksaa koskevaan päätökseen saisi hakea terveydensuojelulain lakiluonnoksen 56 :n, elintarvikelain muutosluonnoksen 74 :n, tupakkalain muutosluonnoksen 106 :n ja eläinten lääkitsemisestä annetun lain muutosluonnoksen 49 :n mukaan siten kuin maakuntalaissa säädetään ja muista päätöksistä siten kuin hallintolain käyttölaissa säädetään. Samoin lääkelain muutosluonnoksen 102b :n nojalla muutosta taksaa koskevaan päätökseen haetaan valittamalla siten kuin maakuntalaissa säädetään ja valvontaa koskevaan päätökseen siten kuin hallintolain käyttölaissa. Sivutuotelain 73 :n, eläintautilain 116 :n, eläinsuojelulain 51 :n, eläinten kuljetuksesta annetun lain 46 :n muutosluonnosten nojalla muutosta kaikkiin päätöksiin haettaisiin valittamalla siten kuin hallintolain käyttölaissa säädetään. Eläinlääkäripalveluista annettavan lain 35 :n mukaan kaikista päätöksistä saisi muutosta hakea siten kuin maakuntalaissa säädetään. Tupakkalain muutosluonnoksen 86, 87 ja 105 :n mukaiset uhkasakot tuomitsee maksettavaksi hallintooikeus tai markkinaoikeus, kun muissa lakiluonnoksissa sakon tuomitsee maksettavaksi uhkasakon määrännyt viranomainen. Terveydensuojelulain muutosluonnoksen 7 :ssä säädetään, että maakuntavaltuusto voi antaa maakunnan terveydensuojeluviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle tai jaostolle. Maakunnan terveydensuojeluviranomaisella ei kuitenkaan ole oikeutta siirtää 6 :ssä tarkoitettua valvontasuunnitelman hyväksymistä koskevaa toimivaltaansa alaiselleen viranhaltijalle. Muissa laeissa ei säädettäisi toimivallan delegointimahdollisuudesta eikä luonnoksissa ole rajoitettu valvontasuunnitelman mukaisen toimivallan delegointimahdollisuutta. Säännös kiireellisen päätöksen antamiseen liittyvästä toimivallasta poistuisi elintarvikelain 63 :n ja eläintautilain 25 :n kumoamisen johdosta. Terveydensuojelulain 51.2 :n vastaava säännös jäisi kuitenkin edelleen voimaan. Myös eläinsuojelulain 44 :n valtuutus kiireellisiin toimiin jäisi edelleen voimaan. Elintarvike ja eläintautilaissa on syytä säilyttää säännökset viranhaltijoiden toimivallasta kiireellisiä toimia edellyttävissä tilanteissa toiminnan tehokkuuden varmistamiseksi. Terveydensuojelulain 7 :n mukaan maakunta voi sopia toisen maakunnan kanssa, että maakunnalle tai sen viranomaiselle tässä laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen maakunnan viranhaltijan hoidettavaksi. Vastaava säännös on maakuntalain esitöiden (HE 15/2017 vp) mukaan tulevan maakuntalain 51 :ssä. Muussa maakuntauudistukseen sisältyvässä ympäristöterveydenhuollon lakimuutoksissa ei säädettäisi maakuntien välisestä yhteistyöstä. Viranhaltijan pätevyysvaatimuksista on säädetty elintarvikelain 35 :ssä ja terveydensuojelulain 7 :ssä. Pätevyysvaatimuksia on syytä lakiuudistusten yhteydessä tarkentaa siten, että ne koskisivat vain viranhaltijoita, jotka käyttävät itsenäistä ratkaisuvaltaa valvontatehtävässään. Esimerkiksi pelkästään näytteenotto tai muuta teknisluonteista mittaus tai tarkastustehtäviä suorittavalta viranhaltijalta ei tulisi edellyttää korkeakoulututkintoa, jos viranhaltijalla on tehtävään liittyvä muu erityispätevyys. Tupakkalaista, lääkelaista, eläintautilaista ja eläinsuojelulaista puuttuvat pätevyysvaatimukset kokonaan. Pätevyysvaatimusten lisääminen edellä Lausuntopalvelu.fi 3/34

4 mainittujen lakien muutosesityksiin on tarpeellista niiden henkilöiden osalta, jotka käyttävät valvontatehtävässään itsenäistä ratkaisuvaltaa. 3. Tupakkalaki Lakiluonnoksen 7 :ssä säädetään maakunnan tehtävistä. Voimassa olevassa tupakkalaissa oleva aluehallintoviranomaiselle säädetty tehtävä alueellisesta toiminnasta tupakoinnin lopettamiseksi ei siirtyisi lakiluonnoksen mukaan maakunnalle. Tehtävä voisi tulevaisuudessa olla osa maakunnan ehkäisevää päihdetyötä sekä terveydenedistämisen tukea kunnille, jos tehtävä siirtyisi maakunnille nykyisessä muodossa. 2. Terveydensuojelulaki Lakiehdotuksen 6.4 :n mukaan kansainvälisen terveyssäännösten mukaiset satamat nimeää Valtion lupa ja valvontavirasto. Kyseisen momentin viimeiseen virkkeeseen on jäänyt viittaus kunnan terveydensuojeluviranomaiseen. Myös voimassa olevassa terveydensuojelulain 20 a :ssä on säädetty tehtäviä kunnan terveydensuojeluviranomaisille, mutta lain muutosluonnoksessa ei ole esitetty tehtävien siirtoa maakunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Lakiehdotuksen 13 :ssä säädetään eräitä toimintoja koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta. Toiminnanharjoittajan on tehtävä viimeistään 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus maakunnan terveydensuojeluviranomaiselle muun muassa jatkuvaa hoitoa antavan sosiaalihuollon toimintayksikön sekä vastaanottokeskuksen käyttöönotosta. Maakuntauudistuksen yhteydessä tulisi tarkistaa ja tarvittaessa selkeyttää eri viranomaisten tehtävien toimivallan rajauksia. Esimerkiksi sosiaali ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta annetussa lakiluonnoksessa säädettäisiin Valtion lupa ja valvontaviranomaisen toimivallasta valvoa sosiaali ja terveyspalvelujen toimitiloja. Valvonta kattaisi myös sosiaalihuollon toimintayksiköt. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisun 1/2012 mukaan merkittävien kosteusvaurioiden esiintyy eniten hoitolaitoksissa. Terveydensuojeluviranomainen voi ilman jääviysongelmaa valvoa muiden kuin työnantajana toimivan maakunnan sosiaalipalveluissa käytettäviä tilojen terveellisyyttä. Mikäli vastaava tehtävä ei sisälly sosiaali ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavan lain nojalla toteutettavaan valvontaan, tulisi muiden huoneistojen terveellisyyden valvonnan toimivaltuudet selkeyttää ja resurssit sekä osaaminen turvata lainsäädännön avulla myös muiden jatkuvaa hoitoa antavien sosiaali ja terveydenhuollon yksiköiden osalta. Lakiluonnoksen 42 ja 43 :ssä säädetään hautaamisesta aiheutuvien terveyshaittojen sekä hautaamiseen, ruumiin kuljettamiseen sekä haudatun ruumiin siirtämiseen liittyvästä asetuksenantovaltuudesta. Voimassa olevassa terveydensuojeluasetuksessa (1280/1994) sekä asetuksessa ruumiiden kuljettamista koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta (13/1989) on säädetty tarkemmin kunnan terveydensuojeluviranomaisen / terveystarkastajan tehtävistä. Tehtävien on tarkoitus siirtyä maakunnan vastuulle. Voimassa olevan hautaustoimilain (457/2003) 8, 16 ja 17 :n mukaiset viranomaistehtävät on maakuntauudistuksessa tarkoitus siirtää aluehallintovirastosta Valtion lupa ja valvontaviraston vastuulle. Maakuntauudistuksen yhteydessä tulisi tarkistaa ja tarvittaessa selkeyttää eri viranomaisten tehtävien toimivallan rajauksia. Kaikki Lausuntopalvelu.fi 4/34

5 hautaustoimintaan, ruumiin tai tuhkan siirtoon sekä ruumiiden kuljettamiseen liittyvät viranomaistehtävät olisi tarkoituksenmukaisinta keskittää yhdelle viranomaiselle, joka huolehtisi tarvittavien lupien ja todistusten myöntämisestä, valvonnasta sekä asiakasneuvonnasta. Toiminnan järjestäminen yhdessä viranomaisessa selkeyttäisi asioiden hoitoa asiakkaan kannalta ja myös varmistaisi, että asiaa hoitava viranomainen hallitsisi koko asiakokonaisuuden. Kunnan terveydensuojeluviranomaiselle määrätään tehtäviä säteilylain 44a.2 :ssä ja 44b.1 :ssä. Säteilylain muutos ei sisälly maakuntauudistukseen liittyviin lakimuutosehdotuksiin. 41. Laki kasvinsuojeluaineista annetun lain muuttamisesta Lakiluonnoksen 22 :ssä säädetään kasvinsuojeluaineen lentolevityksen toteuttamisesta. Sen mukaan kasvinsuojeluaineen lentolevitys on suoritettava erityistä huolellisuutta noudattaen ja siten, ettei siitä aiheudu vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle tai kohtuutonta haittaa ympäristölle. Lentolevityksestä on hyvissä ajoin ennen levitystä ilmoitettava maakuntalaissa ( / ) tarkoitetulle maakunnalle. Voimassa olevassa laissa lentolevityksestä tulee ilmoittaa terveydensuojeluviranomaiselle ja eläinlääkärille. Lakiluonnoksen sanamuoto voi vaarantaa tiedon kulun asianomaisille viranomaisille. Lakiluonnosta on syytä muuttaa siten, että ilmoittaminen lentolevityksestä tulee tehdä maakunnan terveydensuojeluviranomaiselle ja eläinlääkärille. 55. Elintarvikelaki Perustelumuistion mukaan ensisaapumisvalvontaa koskeva elintarvikelain 42 kumottaisiin ja salmonellavalvontaohjelman osalta voimaan jäävä ensisaapumispaikkavalvonta siirrettäisiin maakunnan tehtäväksi osana muuta riskiperusteista elintarvikevalvontaa. Lausunnolla olevassa lakiluonnoksessa 42 :ää ehdotetaan kumoamisen sijaan kuitenkin muutettavaksi, mutta esitystä pykälän muutoksesta ei ole sisällytetty lakiluonnokseen. Ensisaapumispaikkavalvonnan siirto kokonaisuutena maakunnan vastuulle on tarkoituksenmukaista ja vähentää ensisaapumisvalvonnan suunnitteluun ja maksuihin liittyvää byrokratiaa olennaisesti nykytilaan verrattuna. Ensisaapumistoiminnan ilmoitusvelvollisuutta, omavalvonnan erityisvaatimuksia ja salmonellavalvontaa koskevaa 23 :ää ei ehdoteta muutosta. Pykälän mukaan ensisaapumistoimija tekee ilmoitukset Elintarvikevirastolle tai Elintarvikeviraston nimeämälle valvontaviranomaiselle. Valvonnan kannalta olisi tarkoituksenmukaisempaa, että tarvittavat ilmoitukset tehtäisiin valvovalle viranomaiselle eli tulevaisuudessa maakunnalle lukuun ottamatta teurastamoja ja niiden yhteydessä olevia laitoksia, joiden osalta ilmoitukset tehtäisiin jatkossakin Elintarviketurvallisuusvirastolle. Mikäli ensisaapumisvalvonta on tarkoitus jättää voimaan perustelumuistion mukaisesti ainoastaan salmonellavalvonnan osalta, olisi lakiluonnoksen jatkovalmistelussa hyvä tarkastella myös mahdollisia muutostarpeita lain 60 ja 83 :ään. Lähtökohtana tulisi valvontaa koskevan lainsäädännön osalta olla, että sama viranomainen tarkastaisi kohteen kaikki elintarvikevalvontaan liittyvät osaalueet sekä elintarvikehygienian sekä alkoholi ja luomusäädösten vaatimusten täyttymisen. Viranomaisten johto ja ohjaussuhteiden tulee olla selkeät silloin, kun toinen viranomainen valvoo samalla muun viranomaisen johtamaa kokonaisuutta. Lausuntopalvelu.fi 5/34

6 58. Lakiluonnos luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta annetun lain muuttamisesta Voimassa olevan lain (294/2005) 5 :n mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto on lain 1 :n mainitussa EU:n lainsäädännössä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen. Voimassa olevan elintarvikelain (23/2006) 3 :n mukaan elintarvikelakia sovelletaan edellä mainittuun EUlainsäädäntöön siltä osin, kun niiden täytäntöön panosta ei säädetä muualla laissa. Luonnonmukaisen tuotannon valvontaa toteutetaan siten osin elintarvikelain ja osin luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta annetun lain nojalla ja luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden alkutuotannon, alkutuotannon tuotteiden pakkauksen, valmistuksen, tukku ja vähittäismyynnin ja tarjoilun osalta elintarvikelain ja luomulain toimivaltuudet näyttävät olevan päällekkäisiä. Luonnonmukaisen tuotannon valvontaan osallistuvat tällä hetkellä kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen lisäksi, osin siis päällekkäisellä toimivallalla, Elinkeino, liikenne ja ympäristökeskus, Evira, Valvira, Tulli sekä Eviran valtuuttamat tarkastajat. Maakuntavalmisteluun liittyvien lakimuutosten yhteydessä olisi mahdollista selkeyttää valvonnan kokonaisuutta ja sisällyttää luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta annetun lain sisältö elintarvikelakiin. Valvonnan kokonaisuus tulisi suunnitella siten, että päällekkäisyys puretaan viranomaisten toimivallan osalta ja maakunta voisi tarkoituksenmukaisuusperusteella yhdistää nyt eri viranomaisten samassa kohteessa tekemät tarkastukset tehtäväksi yhdellä valvontakäynnillä. Lähtökohtana tulisi valvontaa koskevan lainsäädännön osalta lisäksi olla, että sama viranomainen tarkastaisi kohteen kaikki elintarvikevalvontaan liittyvät osaalueet sekä elintarvikehygienian sekä alkoholi ja luomusäädösten vaatimusten täyttymisen. 31. Laki eläinsuojelulain muuttamisesta Lakiluonnoksen 35 :ssä säädettäisiin maakunnan vastuista. Kokonaan uutena tehtävänä lakiluonnokseen on kirjattu maakunnalle velvoite järjestää eläinsuojeluvalvontaan liittyvien kiireellisten tehtävien hoitaminen myös virkaajan ulkopuolella. Tällä hetkellä kiireellisistä eläinsuojeluvalvonnan tehtävistä vastaa virkaajan ulkopuolella poliisi. Uusi velvoite eläinsuojelupäivystyksen järjestämisestä voidaan suurimmassa osassa maata järjestää muun eläinlääkäripäivystyksen yhteydessä. Niissä kunnissa, joissa eläinlääkäripäivystyspalvelut hankitaan ulkopuoliselta palveluntuottajalta, uusi velvoite edellyttää merkittävää lisäresurssointia. 32. Laki eläinten kuljetuksesta annetun lain muuttamisesta Lakiluonnoksen 25 :ssä säädetään maakunnan vastuista. Kokonaan uutena tehtävänä lakiluonnokseen on kirjattu maakunnalle velvoite järjestää eläinkuljetusten valvontaan liittyvien kiireellisten tehtävien hoitaminen myös virkaajan ulkopuolella. Tällä hetkellä kiireellisistä tehtävistä vastaa virkaajan ulkopuolella poliisi. Uusi velvoite eläinkuljetuksiin liittyvän päivystyksen järjestämisestä voidaan suurimmassa osassa maata järjestää muun eläinlääkäripäivystyksen yhteydessä. Niissä kunnissa, joissa eläinlääkäripäivystyspalvelut hankitaan ulkopuoliselta palveluntuottajalta, uusi velvoite edellyttää merkittävää lisäresurssointia. Lausuntopalvelu.fi 6/34

7 Voimassa olevan lain 47 :ssä säädetään kunnalle maksettavasta korvauksesta kunnaneläinlääkärin suorittamasta tarkastuksesta. Lakiluonnoksessa ei pykälään ole ehdotettu muutosta, vaikka tehtävä on tarkoitus siirtää maakunnan vastuulle. 39. Laki eläintautilain muuttamisesta Lakiluonnoksen 85 :ssä säädetään maakunnan vastuista. Maakunnan on esimerkiksi järjestettävä helposti leviävien ja vaarallisten eläintautien torjuntaan ja tautitilanteen selvittämiseen sekä eläinten ja tuotteiden jäsenvaltioiden välisten siirtojen ja viennin valvontaan liittyvien kiireellisten tehtävien hoitaminen myös virkaajan ulkopuolella. Tällä hetkellä aluehallintovirastot vastaavat helposti leviäviin ja vaarallisiin eläintauteihin liittyvästä päivystyksestä virkaajan ulkopuolella. Viennin valvontaan ja eläinten sekä tuotteiden jäsenvaltioiden välisiin siirtoihin liittyvät kiireelliset tehtävät virkaajan ulkopuolella on täysin uusi tehtävä, johon ei tällä hetkellä ole maakuntaan siirtyvissä organisaatioissa varattu resursseja. Eviran vastuulla on tällä hetkellä sekä eläinlääkinnällistä rajatarkastusta koskevan lakiluonnoksen mukaan eläinten ja eläintuotteiden kolmasmaavientiin ja tuontiin liittyvät tarkastukset. Kiireellinen eläinten ja eläintuotteiden jäsenmaiden väliseen tuontiin tai vientiin liittyvät tarkastukset olisi tarkoituksenmukaista teettää samalla henkilökunnalla silloin, kun rajanylityspaikat ovat esimerkiksi satamissa ja lentoasemilla samat. 62. Laki rehulain muuttamiseksi Lakiluonnoksen 20 :ssä säädetään rehualan toimijan hyväksymisestä. Maatilan ja vesiviljelylaitoksen on ennen toiminnan aloittamista haettava toiminnalleen maakuntalaissa ( / ) tarkoitetun maakunnan hyväksyminen, jos tarkoituksena on harjoittaa rehuhygieniaasetuksen 10 artiklan 1 c kohdassa tarkoitettua tuottamista oman tilan tarpeisiin tai TSE asetuksen liitteessä IV tarkoitettua toimintaa tai lääkerehujen valmistusta. Voimassa olevassa lainsäädännössä rehualan toimijan hyväksyminen kuuluu Eviralle. Maakuntaan siirtyvissä organisaatioissa ei ole tällä hetkellä henkilöstöresurssia tehtävän hoitamaiseen. 37. Laki eläinlääkintähuoltolain muuttamisesta Säädöksen uusi nimi olisi lakiluonnoksen mukaan Laki eläinlääkäripalveluista. Lain 3 :ssä säädettäisiin eräistä määritelmistä. Määritelmien riittävän tarkka muotoilu on tärkeä sen arvioimiseksi, onko kyseessä maakunnalle laissa määrätyn tehtävän hoitaminen vai sellaisen tehtävän hoitaminen, joka edellyttää kilpailusäännösten mukaan toiminnan yhtiöittämistä. Lakiluonnoksen 3 :n 4 kohdan mukaan laissa tarkoitetaan peruseläinlääkäripalvelulla eläinlääkäripalvelua, jota annetaan vain eläinlääketieteellisen yleistutkimuksen tai kliinisen tutkimuksen perusteella eläintenpitopaikoissa tai tavanomaisissa eläinlääkärin vastaanottotiloissa. Lausuntopalvelu.fi 7/34

8 Määritelmä rajaa peruseläinlääkäripalvelun ulkopuolelle kunnaneläinlääkärille kuuluvia tehtäviä kuten terveydenhuollon ja kliinisten näytteiden oton sekä tutkimuslaitteiden käytön. Esimerkiksi Elintarviketurvallisuusvirasto on valtakunnallisessa ohjelmassa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta sekä kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista määritellyt ultraäänilaitteen kuuluvan kunnaneläinlääkärin vastaanoton perusvarusteluun. Lainkohtaa ehdotetaankin edellä mainituilla perusteilla muutettavaksi seuraavalla tavalla: kohta 4) peruseläinlääkäripalvelulla tarkoitetaan eläinten terveydenhuoltopalvelua sekä eläinlääkäripalvelua, jota annetaan eläinlääketieteellisen yleistutkimuksen tai kliinisen tutkimuksen perusteella eläintenpitopaikoissa tai tavanomaisissa eläinlääkärin vastaanottotiloissa, ei kuitenkaan eläimen pitämistä hoidettavana eläinlääkärinavun antamista tai siihen liittyvää tutkimusta varten. Peruseläinlääkäripalvelua ovat myös kliinisten näytteiden otto sekä maakunnan eläinlääkärin tavanomaiseen vastaanottovarustukseen kuuluvilla laitteilla tehtävät muut tutkimukset. Lakiluonnoksen 3 5 kohdan mukaan kiireellisellä eläinlääkäriavulla tarkoitetaan äkillisesti ja vakavasti sairastuneen tai vahingoittuneen eläimen eläinlääketieteellistä yleistutkimusta tai kliinistä tutkimusta. Vakavalla sairastumisella ja vahingoittumisella ymmärretään yleisesti tarkoitettavan henkeä uhkaavaa sairastumista ja vahingoittumista. Lainkohdan muotoilun perusteella kiireellistä eläinlääkäriapua ei olisi sellainen eläinlääkärinapu, joka on tarpeen kun eläin sairastuu tai vahingoittuu muutoin kuin välittömästi henkeä uhkaavalla tavalla. Esimerkiksi äkillinen korva tai ihotulehdus, äkillinen ontuma, ja haavat voivat eläimen kärsimyksen vuoksi edellyttää eläinlääkärin hoitoa päivystysaikana, vaikka ne eivät yleensä uhkaa potilaan henkeä. Myöskään synnytyksiä ei pidetä yleisesti sairastumisena tai vahingoittumisena, vaikka siinä usein tarvitaan kiireellistä eläinlääkärin apua. Termi Kiireellinen eläinlääkäriapu kertoo jo itsessään, että kyse on kiireellisesti tarvittavasta eläinlääkärin avusta. Eläinlääkärin avun tarve voi olla kiireellistä sen vuoksi, että eläimen äkillinen sairastuminen tai vahingoittuminen uhkaa sen henkeä tai että siitä aiheutuu eläimelle kärsimystä. Jos kiireellinen eläinlääkäriapu on tarpeen määritellä laissa, parempi muotoilu olisi: Kiireellisellä eläinlääkäriavulla tarkoitetaan äkillisesti ilmaantuvassa hoidon tarpeessa annettavaa eläinlääkärin apua. Silloin hoitavalle eläinlääkärille jää esitietojen ja asiantuntemuksensa perusteella mahdollisuus arvioida avun tarpeen kiireellisyyttä. Lakiluonnoksen 10 :ssä säädettäisiin maakunnan eläinlääkäripalveluita koskevasta suunnitelmasta. Säännöksen mukaan maakunnan on palvelun mitoitusta suunniteltaessa otettava huomioon yksityisten eläinlääkäripalvelujen tuottajien maakunnan alueella tarjoamat palvelut. Säännös yksityisten eläinlääkäripalvelujen tuottajien huomioon ottamisesta on merkitykseltään epäselvä ja tarpeeton. Kilpailulain (948/2011) 30 a ja 30b :n perusteella julkista palvelua tarjoava yksikkö ei saa vääristää terveen kilpailun edellytyksiä ellei toiminnan rakenne perustu suoraan lainsäädäntöön taikka jos kilpailulain soveltaminen estäisi merkittävän kansalaisten hyvinvointiin, turvallisuuteen tai muuhun sellaiseen yleiseen etuun liittyvän tehtävän hoitamisen. Esimerkiksi silloin, kun maakunnan toimialueella ei voida ostaa kaikkia kotieläimiä kattavaa päivystystä yksityisiltä palveluntuottajilta, tuottaa maakunta eläinlääkäripäivystyspalvelut omana toimintanaan. Päivystys määrittää käytännössä tarvittavan eläinlääkäriresurssin, jota ei voida pienentää alueen yksityisten palvelujen perusteella vaarantamatta kilpailulain 30b :ssa tarkoitettuna merkittävänä yleisenä etuna pidettävän eläinlääkäripäivystyksen hoitamista. Lausuntopalvelu.fi 8/34

9 Maakunta tulisi 10 :ssä velvoittaa huolehtimaan palvelun mitoitusta suunnitellessaan laissa määriteltyjen tehtävien järjestämisestä sekä ottaa palvelujen kokonaisuutta suunnitellessaan huomioon eläinten hyvinvoinnin ja eläintautien valvonnan järjestäminen, muiden lakisääteisten eläinlääkäripalvelujen järjestäminen sekä palvelun kokonaiskustannukset. Maakunnalla tulee olla lailla säädettyjen eläinlääkäripalvelujen järjestämisen lisäksi oikeus tuottaa myös muita eläinlääkäripalveluja silloin, kun se julkisen eläinlääkintähuollon kokonaisuus ja kilpailulain 30b huomioon ottaen on perusteltua. Esimerkiksi eläinlääkäreiden valmius päivystysluonteisten leikkausten hoitoon voidaan varmistaa vain sillä, että eläinlääkärillä on mahdollisuus kiireettömien, peruseläinlääkäripalveluihin kuuluvien leikkausten avulla ylläpitää leikkaustoimintaan liittyvää osaamistaan. Lain 11 :ssä säädettäisiin peruseläinlääkäripalvelusta. Maakunnan on järjestettävä arkipäivisin virkaaikana saatavilla oleva peruseläinlääkäripalvelu kotieläimiä varten. Maakunnan ei tarvitse järjestää peruseläinlääkäripalvelua muita kotieläimiä kuin hyötyeläimiä varten siltä osin kuin palvelua on alueella muutoin saatavilla. Maakunnan tarjotessa peruseläinlääkäripalvelua kilpailutilanteessa markkinoilla se voi yhtiöittämisvelvollisuuden estämättä hoitaa tehtävää omana toimintanaan edellyttäen, että palvelusta peritään 21 :ssä tarkoitettuja maksuja ja ettei toimintaan sovelleta, mitä 22 :ssä säädetään. Säännös selkeyttää voimassa olevan lainsäädännön monitulkintaisuutta ja mahdollistaa sen, että maakunta ottaa huomioon eläinlääkintähuollon kokonaisuuden toimintaa järjestäessään. Peruseläinlääkäripalvelujen järjestämistä ei käytännössä voida erottaa eläinten hyvinvoinnin ja eläintautien valvonnan järjestämisestä, eläintautitilanteisiin varautumisesta eikä kiireellisen eläinlääkäripalvelun järjestämisestä. Lisäksi pykälä mahdollistaa muiden lakisääteisten eläinlääkäripalvelujen järjestämisen, palvelun kokonaiskustannusten, yksityisten palvelujen tarjonnan alueellisen vaihtelun sekä eläinlääkäreiden osaamisen ylläpidon huomioon ottamisen toiminnan järjestämisessä. Säännös ei myöskään ole ristiriidassa kilpailulain (948/2011) 30 a ja 30b :n kanssa, koska maakunnallisen eläinlääkintähuollon pilkkominen yhtiöitettävään palveluun ja viranomaispalveluun voi vaarantaa ympärivuorokautisen eläinlääkäripäivystyksen (kiireellinen hoito, kiireelliset eläintauti ja eläinsuojelutehtävät) järjestämisen sekä varautumisen laajoihin eläintautitilanteisiin. Lain 17 :ssä säädettäisiin eläinlääkäripalvelujen järjestämisestä. Lakiluonnoksessa maakunnan velvollisuudeksi säädetään peruseläinlääkäripalvelujen ja kiireellisen eläinlääkärinavun järjestäminen alueellaan. 17 :n perusteella maakunta voi tehdä eläinlääkäripalvelujen järjestämiseksi sopimuksen palvelujen tuottamisesta yksityisen tuottajan kanssa. Säännöksestä puuttuu kokonaan muut maakunnan eläinlääkäripalvelujen järjestämistavat: palvelujen järjestäminen omana tuotantona sekä palvelujen järjestäminen nykyisellä tavalla osittain ammatinharjoittajina toimivien virkaeläinlääkäreiden avulla. Edellä kuvatun perusteella säännökseen tulee lisätä muut toiminnan järjestämisvaihtoehdot. Samassa yhteydessä on tarpeen lisätä säännös vastaavan johtajan pätevyysvaatimuksista silloin, kun maakunta tuottaa itse kaikki eläinlääkäripalvelut tai ostaa ne ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Ehdotus lakiluonnoksen 17 :än muuttamiseksi: "Maakunta voi tehdä yksityisen tuottajan kanssa sopimuksen 11 ja 13 :ssä säädettyjen palvelujen tuottamisesta. Eläinlääkäripalvelujen hankinnasta vastaavan viranhaltijan tulee olla Suomessa laillistettu eläinlääkäri." Lausuntopalvelu.fi 9/34

10 "Maakunta voi tuottaa lakisääteiset eläinlääkäripalvelut omana tuotantonaan. Maakunnan eläinlääkäripalveluista vastaavan johtajan tulee olla Suomessa laillistettu eläinlääkäri." Tässä vaihtoehdossa maakunta vastaisi kokonaisuudessaan eläinlääkäripalvelujen tuottamiseen liittyvistä tehtävistä, tarvittavien lääkkeiden ja tarvikkeiden hankinnasta ja tukipalvelujen hankinnasta (esim. kliinisen laboratorion palvelut ja kuvantamispalvelut). Maakunta järjestäisi palveluksessaan oleville eläinlääkäreille asianmukaisesti varustetun vastaanoton, tarvittavat työvälineet sekä eläinlääkintäauton sairasmatkoja varten. Maakunta myös perisi eläimen omistajalta maksun eläinlääkintäpalveluista, käytetyistä ulkopuolisista palveluista, lääkkeistä ja tarvikkeista sekä sairasmatkojen matkakustannuksista. Maakunnan palveluksessa olevat eläinlääkärit ja avustava henkilöstö olisivat maakunnan palveluksessa työsopimus tai virkasuhteessa. Henkilöstön tehtävät sisältyisivät työaikalain (605/1996) soveltamisalaan. Virkasuhteessa olevat maakuntaeläinlääkärit voivat hoitaa myös eläinten hyvinvoinnin ja eläintautien valvontatehtäviä. "Maakunta voi tuottaa lakisääteiset eläinlääkäripalvelut palveluksessaan olevien ammatinharjoittajina toimivien virkaeläinlääkäreiden avulla". Vaihtoehto vastaa nykyistä julkisten eläinlääkäripalvelujen järjestämistapaa. Tässä vaihtoehdossa maakunnalla on palveluksessaan virkasuhteisia eläinlääkäreitä, joilla on velvollisuus olla tavoitettavissa maakunnan määrääminä aikoina ja hoitaa tietoonsa tulleet maakunnan lakisääteiset tehtävät, osallistua päivystykseen sekä sitoutua virkaehtosopimukseen eläimen omistajalta ja maakunnalta perittävien palkkioiden osalta. Maakunta tarjoaa eläinlääkäreiden käyttöön asianmukaisesti varustetun vastaanoton sekä tarvittavat työvälineet. Eläinlääkärit vastaavat itse käyttämiensä lääkkeiden ja tarvikkeiden hankinnasta, eläinten hoitoon liittyvien tukipalvelujen hankinnasta (esim. kliinisen laboratorion palvelut ja kuvantamispalvelut) sekä siitä, että heillä on käytössään kulkuväline sairasmatkoja varten. Eläinlääkäreillä on oikeus periä eläimen omistajalta virkaehtosopimuksen mukainen maksu hoidosta sekä käyttämiensä eläimen hoitoon liittyvien palveluiden, lääkkeiden ja tarvikkeiden kustannukset sekä matkakustannukset. Eläinlääkäreillä on lisäksi oikeus periä maakunnalta virkaehtosopimuksen mukainen palkkio hoitamistaan virkatehtävistä. Eläinlääkärit eivät ole työaikalainsäädännön piirissä. Heillä olisi oikeus hoitaa muita kuin maakunnan lakisääteisiä tehtäviä maakunnan vastaanottotiloissa, jos näiden tehtävien hoitamisesta ei aiheudu lakisääteisten tehtävien hoitamiselle häiriöitä. Edellä mainittujen muiden tehtävien hoitamista ei pidetä maakunnan tehtävien hoitamisena eikä niitä siten koske kilpailulainsäädännön rajoitukset. Lakiluonnoksen 19 :ssä säädettäisiin maakunnan palveluksessa olevan eläinlääkärin palkkioista ja korvauksista. Kuntatyönantaja ja Suomen eläinlääkäriliitto ovat aloittaneet praktikkoeläinlääkäreiden palkkausjärjestelmän uudistamisen. On mahdollista, että virkaehtosopimukseen sisällytetään tulevaisuudessa mahdollisuus kokonaispalkkajärjestelmään myös eläinlääkäreiden osalta. Säädöksen teksti on syytä muotoilla siten, että se ottaa huomioon virkaehtosopimuksen mahdollisen muutoksen sekä nyt käytössä olevan palkkausjärjestelmän. Mikäli nykyinen praktikkoeläinlääkäreiden palkkausjärjestelmä voi olla käytössä lakimuutosten voimaan tullessa, tulee praktikkoeläinlääkäreillä esimerkiksi olla oikeus nykyiseen tapaan periä maakunnalta virkaehtosopimuksen mukainen palkkio sellaisista virkaan kuuluvista tehtävistä, joista heillä ei ole oikeutta periä palkkiota suoraan eläimen omistajalta. Lakiluonnoksen 21 :ssä säädettäisiin maakunnan perimistä maksuista. Jos maakunta tuottaa eläinlääkäripalvelut omana palvelutuotantonaan ja maakunnan palveluksessa olevat eläinlääkärit ovat kokonaispalkkauksen Lausuntopalvelu.fi 10/34

11 piirissä, tulee maakunnalla olla oikeus periä eläimen omistajalta hyväksymänsä taksan mukainen maksu myös eläimen hoidosta, käytetyistä lääkkeistä ja tarvikkeista sekä eläimen pitopaikalle tehdyn sairasmatkan matkakustannuksista. Maakunnan tulisi lisäksi maksutaksasta päättäessään huolehtia siitä, että sen järjestämien palvelujen hinnoittelu ei kohtuuttomasti vääristä kilpailutilannetta markkinoilla. 61. Lakiluonnos maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa Laki maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa olisi täysin uutta lainsäädäntöä. Lakiluonnokseen ei ole kirjattu näkyviin lain tavoitetta. Lakiluonnoksessa määrätään maakunnan järjestämisvastuusta muualla laissa säädettyjen maksajaviraston tehtävien osalta. Ympäristöterveydenhuollon osalta laki liittyisi esimerkiksi voimassa olevassa lainsäädännössä kunnan elintarvikeviranomaiselle määrättyihin valvontatehtäviin sekä aluehallintoviranomaiselle määrättyihin eläinten hyvinvoinnin valvontatehtäviin (täydentävien ehtojen valvonta). Lakiluonnoksen 2 :ssä säädetään maakunnan velvollisuudesta huolehtia laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamisen järjestämisestä ja 3 :ssä säädetään maakunnan ja maaseutuviraston välisestä sopimuksesta. Koska ympäristöterveydenhuoltoon sisältyvien tehtävien osalta kyse on voimassa olevassa lainsäädännössä säädettyjen ja maakunnalle siirtyvien tehtävien järjestämisestä, on lakiluonnoksen 3 :ssä mainittu maakunnan ja maaseutuviraston välinen sopimus tarpeeton. Sopimus olisi tarpeen, jos maaseutuvirasto tai maakunta siirtää sille laissa määrättyjä maksajavirastotehtäviä muulle viranomaiselle. Maksajaviraston tehtävien hoitoon liittyvät erityiset vaatimukset on sopimuksen sijaan kuvattava asianomaista tehtävää koskevassa lainsäädännössä tai viitata em. lainsäädännössä näiden vaatimusten osalta asiaa koskevaan EUlainsäädäntöön. Mikäli maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annettavan lain tarkoituksena on selkeyttää maakunnan vastuulla olevien maksavirastotehtävien kokonaisuutta, tulisi siinä yksilöidä maakunnan vastuulla olevat tehtäväkokonaisuudet tai lakiin tulisi lisätä viittaukset näihin tehtäväkokonaisuuksiin liittyvään kansalliseen ja EUlainsäädäntöön. Lakiluonnoksen puutteellisuus tältä osin vaikeuttaa 4 :n mukaisen maakunnan järjestämistehtävään liittyvää EUsäädöksissä edellytettyä suunnittelua ja resurssointia. Kansallisessa lainsäädännössä ei tule tarpeettomasti rajoittaa maakunnan itsehallintoa lakisääteisten tehtäviensä järjestämisessä. Maksajavirastotehtäviä koskevassa EUlainsäädännössä ei ole esteitä sille, että maakunta siirtäisi lakisääteisiä tehtäviään organisaationsa osana toimivalle maakunnan liikelaitokselle, jos se maakunnan vastuulle kuuluvien tehtävien kokonaisuus huomioon ottaen on tarkoituksenmukaista (Delegoitu maksajavirastoasetus liite 1, kohta 1 C 2). Maakuntalakiluonnoksen mukaan maakunnan liikelaitos toimii maakunnan osana eikä perusteluiden mukaan ole erillinen oikeushenkilö. 26.Lakiluonnos yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain muuttamisesta Lausuntopalvelu.fi 11/34

12 Lakiluonnoksen 4 6 :ssä säädetään viranomaisista. 6 :n viittaus Elintarviketurvallisuusvirastoon ja elintarvikelain nojalla toteutettavaan kalastustuotteiden jäljitettävyyden valvontaan on lakiluonnoksen perusteluiden mukaan vain informatiivinen. Voimassa olevan lain 11 :ssä säädetään valvontaviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa maaseutuvirastolle havaitsemistaan rikkomuksista. Pykälään ei ole esitetty muutoksia maakuntauudistuksen johdosta. Eviralle ja maakuntien elintarvikeviranomaisten vastuulle ei ilmeisesti ole tarkoitus säätää velvoitteita 11 nojalla, vaikka maakuntien elintarvikeviranomaiset tulisivat tosiasiallisesti valvomaan muun elintarvikevalvonnan yhteydessä vähittäismyyntipaikoissa kalastustuotteiden jäljitettävyyttä tai merkintöjä ja osallistuvat siten myös EU:n yhteisen kalastuspolitiikan valvontaan. 1. Lakiluonnos ympäristönsuojelulain muuttamisesta Lakiluonnoksen 222 :ssä säädetään viranomaisten oikeudesta saada tietoja ympäristönsuojelun tietojärjestelmästä. 4 momentissa oleva viittaus kunnan terveydensuojeluviranomaiseen on syytä korjata viittaukseksi maakunnan terveydensuojeluviranomaiseen. 6. Lakiluonnos ulkoilulain muuttamisesta Osa ulkoilulain mukaisesta toimivallasta siirtyisi esityksen mukaan maakunnan vastuulle. Voimassa olevan ulkoilulain 3 luvussa säädetään leirintäalueita koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta ja valvonnasta. Lain 23 :n mukaan leirintäaluetta koskevien tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvoo kunnan leirintäalueviranomainen. Kunnan leirintäalueviranomaisen toimivalta on osin päällekkäinen terveydensuojeluviranomaisen toimivallan kanssa. Osassa kunnista terveydensuojeluviranomainen toimii kunnan leirintäalueviranomaisena. Terveydensuojeluviranomainen valvoo terveydensuojelulain 28 :n nojalla leirintäalueita ja lain 13, 22, 26, 29 ja 30 nojalla leirintäalueiden majoitustiloja, saunatiloja, talousvettä, käymäläjärjestelyjä, viemäröintiä, jätehuollon järjestelyjä sekä uimarantoja. Toimivalta on osin päällekkäinen kunnan leirintäalueviranomaisen kanssa. Maakuntauudistuksen yhteydessä tulisi tarkistaa ja tarvittaessa selkeyttää eri viranomaisten tehtävien toimivallan rajauksia leirintäalueita koskevan valvonnan osalta. Kaikki leirintäalueisiin liittyvät viranomaistehtävät olisi tarkoituksenmukaisinta keskittää yhdelle viranomaiselle, joka huolehtisi ilmoitusten käsittelystä, valvonnasta sekä asiakasneuvonnasta. Maatalous ja maaseudun kehittäminen (HE 2.3.2) Lausuntopalvelu.fi 12/34

13 Maataloustuotteiden markkinajärjestelyt, maatalouden tuotantopanosten turvallisuus, laatu ja käyttö sekä kasvinterveyden valvonta (HE 2.3.3) 41. Laki kasvinsuojeluaineista annetun lain muuttamisesta Lakiluonnoksen 22 :ssä säädetään kasvinsuojeluaineen lentolevityksen toteuttamisesta. Sen mukaan kasvinsuojeluaineen lentolevitys on suoritettava erityistä huolellisuutta noudattaen ja siten, ettei siitä aiheudu vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle tai kohtuutonta haittaa ympäristölle. Lentolevityksestä on hyvissä ajoin ennen levitystä ilmoitettava maakuntalaissa ( / ) tarkoitetulle maakunnalle. Voimassa olevassa laissa lentolevityksestä tulee ilmoittaa terveydensuojeluviranomaiselle ja eläinlääkärille. Lakiluonnoksen sanamuoto voi vaarantaa tiedon kulun asianomaisille viranomaisille. Lakiluonnosta on syytä muuttaa siten, että ilmoittaminen lentolevityksestä tulee tehdä maakunnan terveydensuojeluviranomaiselle ja eläinlääkärille. 61. Lakiluonnos maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa Laki maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa olisi täysin uutta lainsäädäntöä. Lakiluonnokseen ei ole kirjattu näkyviin lain tavoitetta. Lakiluonnoksessa määrätään maakunnan järjestämisvastuusta muualla laissa säädettyjen maksajaviraston tehtävien osalta. Ympäristöterveydenhuollon osalta laki liittyisi esimerkiksi voimassa olevassa lainsäädännössä kunnan elintarvikeviranomaiselle määrättyihin valvontatehtäviin sekä aluehallintoviranomaiselle määrättyihin eläinten hyvinvoinnin valvontatehtäviin (täydentävien ehtojen valvonta). Lakiluonnoksen 2 :ssä säädetään maakunnan velvollisuudesta huolehtia laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamisen järjestämisestä ja 3 :ssä säädetään maakunnan ja maaseutuviraston välisestä sopimuksesta. Koska ympäristöterveydenhuoltoon sisältyvien tehtävien osalta kyse on voimassa olevassa lainsäädännössä säädettyjen ja maakunnalle siirtyvien tehtävien järjestämisestä, on lakiluonnoksen 3 :ssä mainittu maakunnan ja maaseutuviraston välinen sopimus tarpeeton. Sopimus olisi tarpeen, jos maaseutuvirasto tai maakunta siirtää sille laissa määrättyjä maksajavirastotehtäviä muulle viranomaiselle. Maksajaviraston tehtävien hoitoon liittyvät erityiset vaatimukset on sopimuksen sijaan kuvattava asianomaista tehtävää koskevassa lainsäädännössä tai viitata em. lainsäädännössä näiden vaatimusten osalta asiaa koskevaan EUlainsäädäntöön. Mikäli maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annettavan lain tarkoituksena on selkeyttää maakunnan vastuulla olevien maksavirastotehtävien kokonaisuutta, tulisi siinä yksilöidä maakunnan vastuulla olevat tehtäväkokonaisuudet tai lakiin tulisi lisätä viittaukset näihin tehtäväkokonaisuuksiin liittyvään kansalliseen ja EUlainsäädäntöön. Lakiluonnoksen puutteellisuus tältä osin vaikeuttaa 4 :n mukaisen maakunnan järjestämistehtävään liittyvää EUsäädöksissä edellytettyä suunnittelua ja resurssointia. Lausuntopalvelu.fi 13/34

14 Kansallisessa lainsäädännössä ei tule tarpeettomasti rajoittaa maakunnan itsehallintoa lakisääteisten tehtäviensä järjestämisessä. Maksajavirastotehtäviä koskevassa EUlainsäädännössä ei ole esteitä sille, että maakunta siirtäisi lakisääteisiä tehtäviään organisaationsa osana toimivalle maakunnan liikelaitokselle, jos se maakunnan vastuulle kuuluvien tehtävien kokonaisuus huomioon ottaen on tarkoituksenmukaista (Delegoitu maksajavirastoasetus liite 1, kohta 1 C 2). Maakuntalakiluonnoksen mukaan maakunnan liikelaitos toimii maakunnan osana eikä perusteluiden mukaan ole erillinen oikeushenkilö. Kalatalous ja vesitalous (HE 2.3.4) 26.Lakiluonnos yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain muuttamisesta Lakiluonnoksen 4 6 :ssä säädetään viranomaisista. 6 :n viittaus Elintarviketurvallisuusvirastoon ja elintarvikelain nojalla toteutettavaan kalastustuotteiden jäljitettävyyden valvontaan on lakiluonnoksen perusteluiden mukaan vain informatiivinen. Voimassa olevan lain 11 :ssä säädetään valvontaviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa maaseutuvirastolle havaitsemistaan rikkomuksista. Pykälään ei ole esitetty muutoksia maakuntauudistuksen johdosta. Eviralle ja maakuntien elintarvikeviranomaisten vastuulle ei ilmeisesti ole tarkoitus säätää velvoitteita 11 nojalla, vaikka maakuntien elintarvikeviranomaiset tulisivat tosiasiallisesti valvomaan muun elintarvikevalvonnan yhteydessä vähittäismyyntipaikoissa kalastustuotteiden jäljitettävyyttä tai merkintöjä ja osallistuvat siten myös EU:n yhteisen kalastuspolitiikan valvontaan. Aluekehittämisviranomaisten eräät tehtävät (HE 2.3.5) Alueellisen lyhyen, pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakointi ja alueellisten koulutustavoitteiden valmistelu (HE 2.3.6) Maakunnan suunnittelu ja maakuntakaavoitus (HE 2.3.7) Lausuntopalvelu.fi 14/34

15 Kuntien alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimien järjestämisen edistäminen (HE 2.3.8) Luonnon monimuotoisuuden suojelun edistäminen ja kulttuuriympäristön hoito (HE 2.3.9) Maastoliikennelain yleinen valvonta ja erityislupien myöntäminen liikuntarajoitteisille (HE ) Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyyn liittyvät valvontatehtävät (HE ) Alueellisen liikuntaneuvoston asettaminen yhteistyössä muiden maakuntien kanssa sekä liikunnan edistäminen maakunnassa alueellisen liikuntaneuvoston toiminnan kautta sekä ulkoilureittitehtävät (HE ) Vesihuollon edistäminen ja suunnittelu, vesivarojen käytön ja hoidon sekä turvariskien hallinnan tehtävät, alueelliset luonnonvaratehtävät ja huolehtiminen ympäristö, vesihuolto ja vesistötöiden toteuttamisesta (HE ) 24. Luonnos laiksi vesihuoltolain muuttamisesta Lakiluonnoksessa ehdotetaan muutettavaksi lain 4, 20 d ja 29 :ää. 4 :ssä säädetään viranomaisille kuuluvista tehtävistä. Luonnoksen mukaan valvontaviranomaisia ovat toimialoillaan maakunta ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Maakunnan vastuulle siirtyisivät voimassa olevassa vesihuoltolaissa elinkeino, liikenne ja ympäristökeskukselle sekä kunnan terveydensuojeluviranomaiselle määrätyt tehtävät. Voimassa olevan vesihuoltolain 8 :n nojalla Lausuntopalvelu.fi 15/34

16 kunnan on pyydettävä lausunto terveydensuojeluviranomaiselta ennen vesihuoltolaitoksen toimintaalueen hyväksymistä. Lain 11 :n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tulee pyytää kunnan terveydensuojeluviranomaiselta lausunto ennen vapautuksen myöntämistä kiinteistölle säädetystä liittymisvelvollisuudesta vesihuoltolaitoksen verkostoon. Lausuntojen avulla terveydensuojeluviranomainen toteuttaa vesihuoltolain tavoitetta turvata moitteeton talousvesi ja terveydensuojelun kannalta asianmukainen viemäröinti. Lakimuutos voi esitetyssä muodossa johtaa siihen, että terveydellisten seikkojen painotus vesihuoltolain valvonnassa vähenee. Lakiluonnokseen on syytä lisätä tarpeelliset muutokset lain 4 ja 11 :n osalta siten, että ne viittaisivat jatkossa maakunnan terveydensuojeluviranomaiseen. Vesien ja merensuojelu, vesien ja merenhoidon järjestäminen ja toteuttaminen sekä merialuesuunnittelu (HE ) Ympäristötiedon tuottaminen ja ympäristötietouden parantaminen (HE ) Alueelliset romaniasiain neuvottelukuntia ja romaniasioita koskevat tehtävät (HE ) Yhteispalveluiden alueellinen järjestäminen ja kehittäminen (HE ) Saariston liikenteen suunnittelu ja järjestäminen (HE ) Maakunnan ja sen alueen kaikkien kuntien tekemällä sopimuksella maakunnan hoidettavaksi kunnissa siirretyt rakennusvalvonnan ja ympäristötoimen järjestämisen tehtävät, joiden hoitamiseen kunnat ovat osoittaneet maakunnalle rahoituksen (HE ) Lausuntopalvelu.fi 16/34

17 Maakunnan muut tehtävät (HE ) Muut huomiot maakunnille siirtyvien tehtäväalojen osalta Muut mahdolliset huomionne tehtäväaloista Kohta 2. Tässä voitte kommentoida Valtion lupa ja valvontavirastoa koskevaa lakiehdotusta (2. Laki Valtion lupa ja valvontavirastosta), sen yksityiskohtaisia perusteluja sekä sitä koskevia yleisperusteluosuuksia: Muutos ja korjausehdotuksia Valtion lupa ja valvontavirastoa koskevaan lakiehdotukseen ja sen yksityiskohtaisiin perusteluihin sekä mahdolliset kommentit yleisperusteluihin Onko teillä kommentoitavaa kohtaan 2? Pakollinen kysymys. Mikäli ei, voitte siirtyä kohtaan 3. Kyllä (vastauskohdat aukeavat, jos tämä vaihtoehto valitaan) Luku 1 Valtion lupa ja valvontaviraston asema ja tehtävät (14 ) Kommenttinne näistä pykälistä Luku 2 Valtion lupa ja valvontaviraston organisaatio (5 ) Kommenttinne tästä pykälästä Luku 3 Valtion lupa ja valvontaviraston johtaminen (69 ) Kommenttinne näistä pykälistä Luku 4 Valtion lupa ja valvontaviraston ohjaus (1013 ) Kommenttinne näistä pykälistä Lausuntopalvelu.fi 17/34

18 Luku 5 Sosiaali ja terveysalan tehtävistä vastaavaa toimialaa koskevat erityissäännökset (1419 ) Kommenttinne näistä pykälistä Terveydensuojelulain muutosehdotuksen 13 :ssä säädetään eräitä toimintoja koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta. Toiminnanharjoittajan on tehtävä viimeistään 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus maakunnan terveydensuojeluviranomaiselle muun muassa jatkuvaa hoitoa antavan sosiaalihuollon toimintayksikön sekä vastaanottokeskuksen käyttöönotosta. Maakuntauudistuksen yhteydessä tulisi tarkistaa ja tarvittaessa selkeyttää eri viranomaisten tehtävien toimivallan rajauksia. Esimerkiksi sosiaali ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta annetussa lakiluonnoksessa säädettäisiin Valtion lupa ja valvontaviranomaisen toimivallasta valvoa sosiaali ja terveyspalvelujen toimitiloja. Valvonta kattaisi myös sosiaalihuollon toimintayksiköt. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisun 1/2012 mukaan merkittävien kosteusvaurioiden esiintyy eniten hoitolaitoksissa. Terveydensuojeluviranomainen voi ilman jääviysongelmaa valvoa muiden kuin työnantajana toimivan maakunnan sosiaalipalveluissa käytettäviä tilojen terveellisyyttä. Mikäli vastaava tehtävä ei sisälly sosiaali ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavan lain nojalla toteutettavaan valvontaan, tulisi muiden huoneistojen terveellisyyden valvonnan toimivaltuudet selkeyttää ja resurssit sekä osaaminen turvata lainsäädännön avulla myös muiden jatkuvaa hoitoa antavien sosiaali ja terveydenhuollon yksiköiden osalta. Luku 6 Eräiden ympäristönsuojelu ja vesiasioiden käsittely Valtion lupa ja valvontavirastossa (2023 ) Kommenttinne näistä pykälistä Luku 7 Erinäiset säännökset (2432 ) Kommenttinne näistä pykälistä Valtion lupa ja valvontavirastoa koskevat yleisperustelut ja muut huomiot Kommenttinne yleisperusteluista tai muut huomionne lakiehdotuksesta. (Pyydämme yksilöimään yleisperustelun osuuden, jota kommentoitte.) 2. Terveydensuojelulaki Lakiluonnoksen 8 :ssä on säädetty häiriötilanteisiin varautumisesta. 2 momentin mukaan Valtion lupa ja valvontaviraston on laadittava suunnitelma talousveden laadun turvaamiseksi onnettomuuksissa tai vastaavissa muissa häiriötilanteissa. Valtion lupa ja valvontavirastolle tulisi säätää velvollisuus varautua myös maakunnan aluetta laajempiin ympäristöterveydenhuollon häiriötilanteisiin. Laajavaikutteisissa häiriötilanteissa virasto voi lain 52 :n nojalla oikeus antaa Lausuntopalvelu.fi 18/34

19 määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveydellisen haita poistamiseksi tai sen syntymisen ehkäisemiseksi. Varautumisen avulla voidaan varmistaa tehokas viranomaisen toiminta. Lakiehdotuksen 13 :ssä säädetään eräitä toimintoja koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta. Toiminnanharjoittajan on tehtävä viimeistään 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus maakunnan terveydensuojeluviranomaiselle muun muassa jatkuvaa hoitoa antavan sosiaalihuollon toimintayksikön sekä vastaanottokeskuksen käyttöönotosta. Maakuntauudistuksen yhteydessä tulisi tarkistaa ja tarvittaessa selkeyttää eri viranomaisten tehtävien toimivallan rajauksia. Esimerkiksi sosiaali ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta annetussa lakiluonnoksessa säädettäisiin Valtion lupa ja valvontaviranomaisen toimivallasta valvoa sosiaali ja terveyspalvelujen toimitiloja. Valvonta kattaisi myös sosiaalihuollon toimintayksiköt. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisun 1/2012 mukaan merkittävien kosteusvaurioiden esiintyy eniten hoitolaitoksissa. Terveydensuojeluviranomainen voi ilman jääviysongelmaa valvoa muiden kuin työnantajana toimivan maakunnan sosiaalipalveluissa käytettäviä tilojen terveellisyyttä. Mikäli vastaava tehtävä ei sisälly sosiaali ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavan lain nojalla toteutettavaan valvontaan, tulisi muiden huoneistojen terveellisyyden valvonnan toimivaltuudet selkeyttää ja resurssit sekä osaaminen turvata lainsäädännön avulla myös muiden jatkuvaa hoitoa antavien sosiaali ja terveydenhuollon yksiköiden osalta. Lakiluonnoksen 42 ja 43 :ssä säädetään hautaamisesta aiheutuvien terveyshaittojen sekä hautaamiseen, ruumiin kuljettamiseen sekä haudatun ruumiin siirtämiseen liittyvästä asetuksenantovaltuudesta. Voimassa olevassa terveydensuojeluasetuksessa (1280/1994) sekä asetuksessa ruumiiden kuljettamista koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta (13/1989) on säädetty tarkemmin kunnan terveydensuojeluviranomaisen / terveystarkastajan tehtävistä. Tehtävien on tarkoitus siirtyä maakunnan vastuulle. Voimassa olevan hautaustoimilain (457/2003) 8, 16 ja 17 :n mukaiset viranomaistehtävät on maakuntauudistuksessa tarkoitus siirtää aluehallintovirastosta Valtion lupa ja valvontaviraston vastuulle. Maakuntauudistuksen yhteydessä tulisi tarkistaa ja tarvittaessa selkeyttää eri viranomaisten tehtävien toimivallan rajauksia. Kaikki hautaustoimintaan, ruumiin tai tuhkan siirtoon sekä ruumiiden kuljettamiseen liittyvät viranomaistehtävät olisi tarkoituksenmukaisinta keskittää yhdelle viranomaiselle, joka huolehtisi tarvittavien lupien ja todistusten myöntämisestä, valvonnasta sekä asiakasneuvonnasta. Toiminnan järjestäminen yhdessä viranomaisessa selkeyttäisi asioiden hoitoa asiakkaan kannalta ja myös varmistaisi, että asiaa hoitava viranomainen hallitsisi koko asiakokonaisuuden. Kohta 3 Tässä voitte kommentoida Ahvenanmaan valtionvirastosta annettua lakiehdotusta (3. Laki Ahvenanmaan valtionvirastosta), sen yksityiskohtaisia perusteluja sekä yleisperusteluosuuksia: Muutos ja korjausehdotuksia Ahvenanmaan valtionvirastoa koskevaan lakiehdotukseen ja sen yksityiskohtaisiin perusteluihin sekä mahdolliset kommentit yleisperusteluihin Onko teillä kommentoitavaa kohtaan 3? Pakollinen kysymys. Mikäli ei, voitte siirtyä kohtaan 4. Lausuntopalvelu.fi 19/34