Pieni Villiyrttiopas

Transkriptio

1 Pieni Villiyrttiopas Hyvinvointia luonnosta! Kuvat ja tekstit: Helsinkiwildfoods; Villiyrtit - hyvinvointia kotikulmilta (WSOY) Oppaan kokoajat: Marianna Suonpää ja Tiina Parkkima, Allergia-, iho- ja astmaliitto ry

2 VUOHENPUTKI Vuohenputken tunnistaa kolmisormisesta lehdistä, joita koristaa sahareunaiset muodot. Kasvivarressa on v-muotoinen kouru. Saadessaan kasvaa vapaasti se voi kasvaa noin 80 senttimetriä korkeaksi kasviksi, jota koristaa vihertävänvalkoiset sarjakukat. Tämä villivihannes kannattaa oppia tunnistamaan varmasti, sillä monet sarjakukkaisten heimon kasvit ovat myrkyllisiä ja osa niistä jopa erittäin myrkyllisiä. Myös vaaraton karhunputki muistuttaa vuohenputkea. Villiyrttiharrastajalle vuohenputki on suurta herkkua. Maku on helppo, rapea ja sellerimäinen. Lisäksi maku ja tuoksu muistuttavat pirteää porkkanan naattia. Vuohenputki on siitä huippu villivihannes, että sillä on pitkä satokausi. Se puskee maasta jo aikaisin keväällä ja kasvaa pitkälle syksyyn. Kasvi tekee myös uutta versoa läpi kesän ja sen maku onkin parhaimmillaan nuorissa suppuisissa yksilöissä. Vuohenputki sopii erinomaisesti salaattiin, kaaliruokiin, yrttipestoihin, muhennoksiin, pataruokiin, keittoihin ja pitsan päälle. Lehtiä voi myös kuivattaa tai pakastaa myöhempää käyttöä varten. Kuivatusta vuohenputkesta ja nokkosesta saa yhdessä laadukkaan suolan kanssa oivan mausteen. Tunnistus: cm monivuotinen ruoho, joka leviää voimakkaasti juurakkonsa avulla, lehdet ovat toistamiseen 3-sormiset, epäsymmetrisen sahalaitaiset, vihertävän valkoiset, sarjana kasvavat kukat Kasvupaikat: Pihat, puutarha, pellot, lehtoalueet, pientareet, metsänreunat Hyödyt ja ravintoaineet: Sisältää magnesiumia, rautaa ja C-vitamiinia Käyttö: salaattiin, kaaliruokiin, yrttipestoihin, muhennoksiin, pataruokiin, keittoihin ja pitsan päälle, erityisen herkullinen tomaattiruuissa Kuva: Anna Nyman

3 VOIKUKKA Voikukan Taraxacum -kasvisukuun kuuluu noin puolituhatta lajia, mutta kaikki voikukat ovat syötäviä. Tämä auringon kanssa kilpaa hymyilevä kasvi ilahduttaa meitä tienpientareilla, niityillä, rannoilla, joen- ja puronvarsilla, lehdoissa, metsien laidoilla ja viljelymailla heti lumien sulamisen jälkeen ja siitä pitkälle syyskesälle saakka. Innokkain villiruokafani kerää myös syksyisin juuria talteen ja istuttaa ne ruukkuun, jotta voi saada lehtisatoa talvikuukausina sisällä. Voikukasta kelpaa syötäväksi koko kasvi juurista lähtien. Herkuttelija valitsee pienet heleät vaaleanvihreät sileälaitaiset lehdet lautaselleen ja ravintohifistelijä nappaa keräyskoriinsa myös sahalaitaiset antioksidanttipitoiset vihreät superlehdet. Voikukan paksua porkkanamaista pääjuurta voi käyttää myös kahvinkorvikkeena, keitoissa, lisukkeena ja padoissa. Mykeröistä saa loihdittua simaa, mehua tai hilloa. Nupuista saa tehtyä pikkelsiä tai kapristyyppisiä säilykkeitä. Voikukka lautasella saa kehon hykertelemään, koska se sisältää mainion annoksen muun muassa A-, K ja B-ryhmän vitamiineja, beetakaroteenia ja rautaa. Lisäksi varsinkin kaikkein kitkerimmät voikukat ovat hyvä C-vitamiinin lähde. Tunnistus: Pariliuskaiset lehdet ruusukkeena, lehdet muodoltaan vaihtelevia, cm korkea monivuotinen ruoho, vahva pääjuuri, sisältää runsaasti valkoista maitiaisnestettä, yksi keltainen mykerö onton, sileän ja lehdettömän vanan päässä Kasvupaikat: Alkuperäisenä merenrannoilla, puron- ja joenvarsien niityillä ja lehdoissa/ rikkaruohona kaikkialla viljelymailla, niityillä ja tienvarsilla Hyödyt ja ravintoaineet: Sisältää karoteenia sekä B-, C- ja D-vitamiineja. Käyttö: Lehdet tuoreena, pakastettuna tai kuivattuna ruuanlaitossa tai haudukkeena, juuret keitettynä tai paahdettuna, mykeröt ja mykerönuput tuoreena tai juomien valmistukseen Kuva: Anna Nyman Kuva: Annika Hannus

4 POIMULEHTI Poimunlehteä kasvaa niityillä, kedoilla, pientareilla ja valoisissa nuorissa Metsissä, joten kasvi on helppo löytää. Tarkkasilmäinen on ehkä huomannut, että poimunlehtien piparkakunmallinen muoto vaihtelee. Suomessa poimunlehtilajeja kasvaa ainakin 26. Kaikki poimunlehdet ovat syötäviä, maku tosin vaihtelee kasvupaikasta; varjossa kasvanut on miedomman makuinen kuin aurinkoisella paikalla kasvanut. Kuivassa paikassa kasvanut poimunlehti saattaa muuttua jopa kitkeräksi ja sitkeäksi. Tarkista aina poimittavan poimunlehden laatu, sillä härmä viihtyy varsinkin vanhempien poimunlehtien pinnalla. Paras tapa säilöä poimunlehteä on kuivaaminen. Lehtien lisäksi kannattaa ottaa talteen kasvin suloiset kukat, joita voi käyttää lehtien tapaan. Yleensä lehdistä poistetaan ruodit ennen säilöntää ja käyttöä. Ruuanlaitossa poimunlehteä voidaan hyödyntää pinaatin tavoin, tuoreena salaatissa tai siitä voi tehdä yrttijuomaa. Tunnistus: Monivuotinen ruoho, korkeus 4-50 cm, useita samannäköisiä eri lajeja, nuoret lehdet poimuttuneina, piparkakunmalliset lehdet, latvakukinto kellanvihreä Kasvupaikat: Ruohikot, ojanvarret, niityt ja kedot Hyödyt ja ravintoaineet: Sisältää karvasaineita, parkkiaineita, salisyylihappoa ja flavonoideja Käyttö: Yrttijuomiin. Tuoresilputtuna salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin Kuvat: Jarmo Toivanen

5 NOKKONEN Nokkosen keräily kannattaa aloittaa jo varhain keväällä. Nuoret nokkosen versot ovat mitä parhainta herkkua ja täynnä talvihorroksessa olevan kehoa herätteleviä ravinteita. Kasvukauden edetessä omaa nokkospuskaa kannattaa laiduntaa, sillä siten saa uutta tuoretta kasvustoa pitkään. Loppukesästä kannattaa keskittyä nokkosen siementen keräilyyn. C- ja E-vitamiinien lisäksi nokkonen on täynnä A-, ja K-vitamiinia, rautaa, kaliumia, mangaania ja kalsiumia. Nokkonen on myös parempi proteiinin ja ravintokuidun lähde kuin monet muut villiyrtit tai kasvatetut vihervihannekset. Nokkosesta käytetään myös siemenet, jotka ovatkin kasvin ravintorikkain osa. Ne sisältävät muun muassa kaikkia välttämättömiä aminohappoja, suuren määrän E-vitamiinia, piitä ja magnesiumia. Nokkosen siemenet ovat tosin yleensä täynnä pieniä hyönteisiä, minkä takia niitä kannattaa liottaa vedessä ennen kuivattamista ja käyttöä. Muun muassa nokkosperhonen munii nokkosen siementen kylkeen. Pinaatin tavoin käytettävää nokkosta kannattaa säilöä pakastamalla, hapattamalla ja kuivattamalla. Ennen pakastamista on hyvä ryöpätä nokkosia 3 5 minuuttia, jotta nitraattien määrä vähenee. Kun nokkonen on ryöpätty, kannattaa se huuhtoa ja puristaa siitä ylimääräinen vesi pois. Keitinveden voi käyttää hiustenhoitoon, muuhun hemmotteluun ja puutarhan lannoitteena. Kuivatettu villi nokkonen tulisi myös ryöpätä ennen käyttöä. Nokkosen siemenille riittää kuivatus, hyönteisten karkotuksen jälkeen. Tunnistus: Tummanvihreä, polttavakarvainen monivuotisruoho, cm korkea, vastakkaiset ja sahalaitaiset lehdet, pienet vihertävät kukat Kasvupaikat: Rantalehdot, pihapiirit, tienvarret Käyttö: Pinaatin tapaan muhennoksissa, pitsoissa, pestoissa, keitoissa, letuissa

6 MAITOHORSMA Horsmat ovat parhaimmillaan aikaisin keväällä, kun nuoret versot puskevat talven jäljiltä heräilevästä maasta. Versoja voi syödä parsan tapaan pannulla paistaen tai kattilassa höyryttäen, lisätä keittoihin, salaattiin tai muhennoksiin. Vanhemmista kuivatusta lehdistä voi valmistaa teetä tai viherjauhetta. Kuivatuista ja jauhetuista tärkkelyspitoisista juurista voi loihtia kahvin korviketta tai käyttää leivontajauhojen jatkeena. Kukista voi loihtia pinkkiä juomaa tai koristella niillä kakkuja ja salaatteja. Kukkia kerätessä kannattaa jättää luontoon kukkien vihreät osat, sillä niistä irtoaa kitkerää makua juomiin ja salaatteihin. Tunnistus: Kookas, monilehtinen, Suikeat ja kapeat lehdet, nuoret lehdet punertavia, purppuranpunaiset kukat, runsaskukkainen, vankka ja ontto varsi, cm korkea monivuotinen ruoho Kasvupaikat: Teidenvarsilla, avoimilla paikoilla, ratojen varsilla, hakkuualueilla, rannoilla Hyödyt ja ravintoaineet: Sisältää C- vitamiinia, karoteenia, kuitua ja kivennäisaineita Käyttö: Yrttiteessä, nuoria versoja parsan tapaan, kukkia salaateissa ja leivosten koristeena Kuvat: Aino Huotari; Jarmo Toivanen; Annika Hannus