Maaseudun luonnon monimuotoisuuskohteilta täydennystä ruokapöytään - Kokeile villejä vihanneksia!

Transkriptio

1 Maaseudun luonnon monimuotoisuuskohteilta täydennystä ruokapöytään - Kokeile villejä vihanneksia! Villiyrtillä tarkoitetaan sellaista luonnonvaraista kasvia, jota voidaan käyttää ravinnoksi, mausteeksi, juoman aineksena, rohdoksena tai kosmeettisissa valmisteissa. Viljelypanoksia ei tarvita ja kuljetusmatkaa on vähän tai ei lainkaan parhaimmillaan niitä voidaan poimia omasta pihasta tai muutaman sadan metrin päästä. Itse poimien villivihannekset ovat ilmaista lähiruokaa. Esimerkiksi niityt ja muut monimuotoiset maatalouselinympäristöt tarjoavat erinomaisia kasvupaikkoja luonnon villiyrteille. Villiyrttien kasvupaikat toimivat myös monipuolisen maiseman esille tuojina. Tutustu oman lähialueesi villivihannestarjontaan! Villivihanneksista makua elämään Villivihanneksiksi on kutsuttu entisaikoina kaikkia luonnonvaraisia kasveja, joita voidaan käyttää ihmisen ravintona, mukaan lukien myös sienet ja marjat. Nykypäivänä monet puhuvat kreikkalaisperäisestä sanasta horta. Horta on kreikkaa, ja tarkoittaa villiä vihreää luonnosta löytyvää syötävää. Luonnonyrtit antavat hienoa makua ruokiin. Ne sisältävät runsaasti antioksidantteina toimivia vitamiineja, hivenaineita ja flavonoideja. Villivihannekset voivat olla ravinto-arvoltaan jopa parempia kuin vastaavat viljellyt kasvit. Rohdoksiksi käsitetään sianpuolukka, suopursu, kuismat, näsiä, paatsama, pietaryrtti ja väinönputki. Niillä on tutkitusti todettu olevan rohdosvaikutuksia. Muut luonnonyrtit ovat elintarvikkeita, joilla ei saa ainakaan markkinointimielessä esittää olevan erityisiä sairauksia ehkäiseviä vaikutuksia. Moni villivihannes kannattaa hyödyntää nuorina versoina heti alkukeväästä. Ne rikastuttavatkin ruokavaliotamme ja valikoimaamme ennen varsinaisen viljellyn satokauden alkua. Samalla lisätään hyvinvointia luonnossa liikkuen. Vain teepensaan lehdistä tehtyä juomaa saa kutsua teeksi, villivihanneksista voidaan valmistaa haudetai yrttijuomaa. Villivihannesten kerääminen Kerää vain syötäväksi sopivia kasveja, jotka tunnistat varmasti. Paras sää haudejuoma-ainesten keräämiselle on kuiva ja puolipilvinen. Jos villivihannekset käytetään tuoreena, ei säällä ole merkitystä. Paras aika on ennen keskipäivää, kuitenkin kasteen haihduttua. Hyvä keruuastia on puhdas ja ilmava kori, jossa on eri lajeille omat lokerot tai rasiat. Apuvälineinä kannattaa olla sakset ja muovi- tai näppylähanskat. o Kerää nuoria, terveitä, hyväkuntoisia kasveja. o Kerää vain vähän kasvupaikastaan eli vuosittain korkeintaan noin kolmannes. Marjantuotanto voi vaarantua, jos marjojen lehdet kerätään pois. o Kerää vain sen verran kuin tarvitset tai jaksat kerralla säilöä. o Kerättäessä on noudatettava luonnonsuojelun vaatimuksia, eikä luontoon saa jättää keruu-jälkiä tai roskia. o Luonnonyrttejä ja kukkia saa kerätä ilman maanomistajan lupaa, kunhan ei kerää juurineen. Lupa tarvitaan aina, kun kerätään kasveja juurineen, varpukasveja, puiden lehtiä, kerkkiä ja neulasia ja silloin, kun kerätään myyntiä varten. o Varmista alueen puhtaus.

2 Villivihanneksilla on taipumus kerätä itseensä raskasmetalleja. o keruupaikan lähellä ei saa olla saastuttavia tehtaita tai liikennettä. o aivan kaupunkien keskustoista ei kannata kerätä. o vilkasliikenteiseltä tieltä etäisyys keruupaikalle on oltava n. 200 m, muiden teiden varsilta m. o lannoitettuja metsä- ja peltoalueita sekä alueita, joissa on käytetty torjunta-aineita, on hyvä välttää. o runsastyppisiltä paikoilta, esim. navettojen taustalta tai kompostin ympäriltä ei kannata kerätä. Suuremman erän keräämiseen kannattaa hankkia lupa maanomistajalta. Samalla voi kysyä alueen puhtaudesta. Jokamiehen oikeudet Sallittua on kulkea toisen maalla ja tilapäisesti yöpyä, kerätä sieniä, marjoja, kukkia ja ruohomaisia kasveja Kiellettyä on ilman lupaa: ottaa kasvavasta puusta oksia, juurta, tuohta, kuorta, lehtiä, pihkaa, mahlaa, terhoja, pähkinöitä ja käpyjä; ottaa puuta kasvavasta, kuolleesta tai kuivuneesta puusta; ottaa sammalta, jäkälää tai turvetta; kerätä mitään toisen viljelymailta ja pihaalueilta (tai kulkea siellä); tehdä avotulta tai polkuja. Villivihannesten käyttö ja käsittely Vihanneskäyttö Vihannesyrttejä käytetään mm. salaateissa, leipä- ja sämpylätaikinoissa, leivän päällä levitteissä, keitoissa, muhennoksissa ja vihannespaistoissa. Vihannesyrttejä ovat mm. nokkonen, maitohorsma, poimulehti ja vuohenputki. Maustekäyttö Yrtit antavat makua ruokaan ja niillä voi osittain korvata suolan käyttöä. Mausteina käytetään mm. katajanmarjoja ja -versoja, mustaherukan lehtiä, siankärsämön kukintoja ja voikukkaa. Käyttö juomien raaka-aineena Juomiin soveltuvat tuoreina tai kuivattuna lähes kaikki yrtit, esim. kanervan ja valkoapilan kukkaa, koivun, ahomansikan, maitohorsman, mustaherukan, mustikan ja voikukan lehdet. Kuumassa vedessä haudutettua juomaa valmistetaan yleensä kasvien lehdistä ja kukista; kasvin muista kovemmista osista tehdään puolestaan keitettä tai kylmähaudetta. Neste voidaan käyttää sisäisesti kuumana tai kylmänä juomana tai kylpyinä ja kääreinä. Rohdoskäyttö Rohdoskäytöllä tarkoitetaan yrttien käyttöä terveyden edistämiseksi. Monet yrtit sisältävät antioksidantteja ja eteerisiä öljyjä, jolloin vaikutukset näkyvät esim. ruoansulatusta edistävänä tai antibakteerisina vaikutuksina. Saaliin käsittely Saalis on käsiteltävä mahdollisimman pian, koska kasvit nuupahtavat äkkiä etenkin huoneenlämmössä. Perkaamista helpottaa, kun kasvit ovat lajiteltu jo keruuvaiheessa omaan astiaan. Villivihannekset kannattaa huuhdella kylmällä vedellä ennen kokkausta tai säilöntää. Näin saadaan roskat, multa ja hiekka pois. Huuhtomisen jälkeen ne kuivataan talouspaperilla, keittiöpyyhkeellä tai salaattilingolla. Villivihanneksia voidaan käyttää tuoreena, pakastettuna, kuivattuna tai hiostettuna. Tuoreet kasvit sopivat erityisesti mm. salaatteihin, muhennoksiin tai viherjuomiin. Tuoreena maku on parhaimmillaan ja vitamiinit, kivennäisaineet sekä antioksidantit runsaimmillaan. Pakastaminen Pakastaminen sopii villivihanneksille, joita käytetään ruoanvalmistuksessa. Pakastettaessa maku, ravinteet ja rakenne säilyvät hyvin. Ennen pakastamista kasvit huuhdellaan ja kastellaan nopeasti kuumaan veteen esimerkiksi metallisen lävikön tai siivilän avulla. Kuumakasteluksi riittää n sekuntia. Pikainen höyrytys tai pienessä vesitilkassa kiehautus sopii myös, mutta väri, maku, vitamiinit ja koostumus voivat kärsiä hieman enemmän kuin kuumakastelussa. Kuumennuksen jälkeen vihannesaineksista puristetaan ylimääräinen vesi pois ja jaetaan kerta-annoksiin pakastuspusseihin tai pieniin rasioihin. Villivihannekset kannattaa pakastaa silppuamatta. Pakastetuista villivihanneksista saa helposti ravinteikkaan lisän ruokalajeihin. Sulatettuna ne on kätevä lisätä esim. keittoihin, patoihin, laatikko-ruokiin, muhennoksiin ja kastikkeisiin. Luonnonyrteistä erityisesti voikukka, nokkonen, maitohorsma, vuohenputki ja poimulehti sopivat pakastettavaksi.

3 Kuivaus Kuivattujen villivihannesten varastointi vie vähän tilaa. Kuivatut tuotteet säilyvät myös sähköttömissä mökki- ja retkiolosuhteisissa. Kuivattujen villivihannesten ja - yrttien käyttö on helppoa. Niitä voi ripotella miltei mihin tahansa ruokaan. Puhtaat luonnonyrtit ovat valmiita kuivattavaksi sellaisenaan, mutta juuriosa pestään ja pilkotaan ohuiksi viipaleiksi. Kuivauksen on tapahduttava mahdollisimman pian keräämisen jälkeen sekä mahdollisimman nopeasti. Näin säilytetään yrttien maku ja vitamiiniarvot parhaimmillaan. Eri yrttilajit kuivataan toisistaan erillään, etteivät miedoimmat lajit saisi sivumakuja voimakkaamman makuisista yrteistä. Kuivattaessa yrteistä poistuu n. 70 % vettä. Ihanteellinen kosteus-pitoisuus kuivatuilla yrteillä on korkeintaan 5 %. Kasvien kuivatuslämpötilaksi suositellaan maksimissaan 35 astetta, korkeammassa lämpötilassa ne tummuvat. Yrtit kuivataan ohuena kerroksena huoneenlämmössä, pölyttömässä ja puhtaassa paikassa, jossa on hyvä ilmanvaihto. Tehokkain ja paras kuivausmuoto on hyötykasvikuivuri. Kuivausta voi tehdä myös ripustamalla yrttinippuja harvakseen narulle tai tangolle kuivumaan. Kuivausaikaan vaikuttaa niiden sisältämä vesimäärä ja kuivausolot. Paksulehtiset kasvit kuivuvat ohutlehtisiä hitaammin. Kuivurissa yrtit kuivuvat muutamassa tunnissa. Umpinaisia tiloja kuivaamisessa tulee välttää, koska kosteus voi nousta liian korkeaksi ja kuivattavat kasvit saattavat homehtua. Kasvit ovat tarpeeksi kuivia, kun ne murenevat käsiin. Nahkeissa ja pehmeissä yrteissä on liikaa kosteutta. Kuivatut yrtit säilytetään sellaisenaan valolta suojattuna paperipusseissa tai lasi- ja peltitölkeissä. Yrtit jauhetaan vasta, kun niitä käytetään, etteivät ne menetä tärkeitä vitamiineja turhaan. Säilyvyysaika kuivatuilla yrteillä on noin vuosi. Kuivayrttejä voidaan käyttää viherjauheena keittoihin, muhennoksiin, munakkaisiin, leivontaan tai viilin ja jugurtin päälle. Hiostaminen eli fermentointi Yrttien hiostusta eli fermentoitumista käytetään etenkin, kun tehdään yrttijuoma-aineksia. Hiostuksessa kosteuden, hapen ja entsyymien vaikutuksesta syntyy uusia aromiyhdisteitä ja mahdolliset karvaat parkkiaineet hajoavat. Hiostamista suositellaan ahomansikalle, lillukalle, maitohorsmalle, mesiangervolle, mesimarjalle, pihlajalle ja vadelmalle. Valmiit teeainekset säilytetään aromitiiviissä purkissa. Niitä voidaan käyttää sellaisenaan tai sekoituksena muiden lajien kanssa. Nokkonen Nokkonen on hyvän makuinen ja voimakas luonnonyrtti. Nokkosesta kerätään nuoret 5 10 cm mittaiset versot ja lehdet keväällä sekä alkukesästä ennen kukintaa. Jos nokkosta leikataan, voidaan uusia versoja ja lehtiä kerätä pitkin kesää. Siemenet kerätään syksyllä. Nokkosta voi kuivata tai ryöpättynä pakastaa. Ryöppäysaika on n. 30 sekuntia, jonka jälkeen nopea jäähdytys kylmässä vedessä. Näin yrtti pysyy napakkana. Tuore nokkonen säilyy viileässä pari päivää. Nokkosta voi kuivata varsineen ja riipiä lehdet irti kuivana. Nokkosta käytetään pinaatin tavoin keitoissa, muhennoksissa, ohukaisissa, kastikkeissa ja leivonnassa. Se on hyvä rosvopaistin mauste ja käy myös osaksi yrttijuomaan. Nokkosen ryöppäysvettä voi käyttää hiushuuhteeksi. Vinkkejä: o Kuivattu nokkonen saa lisää makua, kun sitä marinoi öljyssä ja viinietikassa mausteyrttien kanssa n. 15 minuuttia ennen käyttöä. Minttu ja nokkonen sopivat hyvin yhteen. o Kerää nokkosen kukkia ja laita niitä vesikannuun saat herkullisen makuveden, jossa on hieman vaniljan aromia. o o Nokkosvesi lannoitteena: Ämpärillinen tuoreita nokkosia, jonka päälle kaadetaan ämpäri täyteen vettä. Annetaan muhia 2 viikkoa välillä sekoittaen. Ennen käyttöä nokkosvesi laimennetaan suhteessa 1:10. Nokkosvesi kasvinsuojeluaineena mm. kirvojen torjuntaan: 1 kg tuoreita nokkosia + 10 l vettä. Annetaan tekeytyä vuorokausi. Käytetään laimentamatta. Nokkospaistos 2 sipulia 1 rkl öljyä 2 valkosipulin kynttä 1½ dl ryöpättyä soseutettua nokkosta ¼ tl suolaa ¼ tl valkopippuria 150 g fetajuustoa 3 dl maitoa 4 munaa Hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Hauduta hetki voissa tai öljyssä. Lisää loput ainekset joukkoon, feta murennettuna. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja paista 175 asteessa noin 1 h. Tarkista, että seos on hyytynyt. Tarjoa vihreän salaatin kera.

4 Pihlaja Pihlajasta käytetään silmut tuoreena (keräysaika vain muutama päivä keväällä!), nuoret lehdet ennen kukintaa kuivattuina ja marjat kypsinä syksyllä. Lehdet kuivataan, jonka jälkeen ne riivitään irti ja otetaan ruotiosa pois. Hiostus antaa lehtiin hienon karvasmantelimaisen maun. Yrttijuomiin sopivat sekä tuoreet että kuivatut lehdet. Marjojen pakastaminen vähentää niiden happamuutta. Kuivatut ja jauhetut marjat sopivat leipiin, kakkuihin, kekseihin ja puuroihin, kokonaisina kuivatut naposteluun rusinoiden tapaan. Tuoreista marjoista voi tehdä marmeladeja, hilloja ja makeisia. Varo hyönteisten ja ruostesienien vaurioittamien lehtien keräämistä. Lehtien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Pihlajanlehtijuoma 10 l pihlajanlehtiä (tuoreita) 6 l vettä 50 g sitruunahappoa 1 kg sokeria Keitä vesi, lisää sitruunahappo. Kaada edellinen pihlajanlehtien päälle. Anna olla yksi vuorokausi. Siivilöi lehdet pois. Keitä juoma ja lisää sokeri. Pullota kuumennettuihin pulloihin ja täytä piripintaan. Säilyy keittämättä jääkaapissa pari päivää. Juoman voi myös pakastaa. Nautitaan laimennettuna. Maitohorsma Maitohorsmasta käyttökelpoista ovat verso, lehdet ja kukat. Lehdet kerätään ennen kukintaa kesä- heinäkuussa. Maitohorsma kannattaa pestä salaatin tapaan. Versot säilyvät jääkaapissa noin viikon, kukat muutaman päivän. Nuoret versot ovat parhaimmillaan sentin korkuisina. Versot höyrytetään ja nautitaan voin, suolan ja sitruunan kera parsan tavoin. Nuoret vihreät lehdet sopivat salaatteihin. Sipulin kanssa kuullotettuna ne sopivat munakkaisiin, gratiineihin ja muhennoksiin. Maitohorsma sopii kaalien kanssa keittoihin, wokkeihin ja kiusauksiin, munakoiso on myös hyvä makupari sen kanssa. Kuivattu horsma sopii hyvin makeisiin jälkiruokiin ja leivonnaisiin, etenkin mansikka-jälkiruokiin. Kukat, hiostetut ja kuivatut lehdet käytetään yrttijuomiin. Tunnetuin tee on Iivanan tee, joka on hiostettu maitohorsmanlehtijuoma. Kukat kerätään heti kukittuaan. Kukkia voidaan käyttää myös jääpaloihin, hyytelöön, juomiin ja koristeeksi. Vinkkejä - Muutama ruokalusikallinen jauhettua kuivahorsmaa, hieman aitoa vaniljajauhetta ja kuivattuja karpaloita uudistaa pannaritaikinan. Maku paranee entisestään, jos aidon korvaa taikinassa kauramaidolla tai kookosmaidolla. - Miellyttävän makuinen, kauniin värinen makuvesi tulee laittamalla vesikannuun tuoreita maitohorsmankukkia. Maitohorsman versoja ja ruskistettua voisulaa 40 kpl nuoria maitohorsmanversoja (max. 20 cm korkeita) 100 g voita 2 valkosipulin kynttä 1 laakerinlehti murskattuna muutama oksa tuoretta timjamia 1 sitruunan mehu puristettuna Laita voi kuumalle ja anna kiehua niin, että kaikki neste haihtuu, jolloin voin maitohera alkaa ruskistua. Kun pähkinänruskea väri on saavutettu, lisää, valkosipuli ja yrtit kattilaan, säädä sitruunanmehu joukkoon, sekoita hyvin ja anna voin maustua vielä viiden minuutin ajan. Siivilöi mausteet pois, niin että ruskea maitohera jää joukkoon eli ei liian tiheällä siivilällä. Keitä maitohorsman versoja viitisen minuuttia merisuolalla maustetussa vedessä, valuta ja pyöräytä kulhossa tai pannulla ruskistetun voisulan kanssa. Koivu Koivusta kerätään nuoret lehdet touko-kesäkuun aikana ennen juhannusta. Nuoria, enintään neljän viikon ikäisiä, koivunlehtiä käytetään hienonnetun persiljan tavoin antamaan lisämakua ja väriä annokseen. Rauduskoivun lehtiä pidetään aromiltaan parempana ja siinä on enemmän C-vitamiinia kuin muissa koivulajikkeissa. Koivun lehdet kuivataan tai pakastetaan silppuna. Kuivatut lehdet käytetään yleensä yrttijuomana, mutta ne sopivat hyvin myös viherjauheeseen tai maustesuolaseokseen. Tuoreena tai pakastettuna koivun lehdet sopivat hyvin esim. villiyrttisalaattiin, kesä-keittoon, perunasalaattiin, merilohen ja hapanimelä-kastikkeen mausteeksi.

5 Mahla on lehtipuiden, kuten koivun, ravintoliuos, joka on pääosin (99 %) puiden juurillaan maasta ottamaa vettä. Mahla sisältää puun varastoimia ravintoaineita, joita se tarvitsee kasvunsa käynnistämiseen keväällä. Mahla alkaa virrata maan sulaessa pintaosistaan, kun puut alkavat ottaa maasta vettä, yleensä huhti-toukokuussa. Mahla sisältää luonnon sokereita, erilaisia hedelmähappoja ja pieniä määriä myös hivenaineita kuten kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja mangaania, sekä jonkin verran C-vitamiinia. Mahlan juoksuttaminen tapahtuu yleensä poraamalla runkoon reikä, josta neste juoksutetaan astiaan muoviletkun avulla. Pienistä koivuista voi parhaimpaan aikaan juoksuttaa noin 5 litraa mahlaa vuorokaudessa ja suuremmista jopa 15 litraa vuorokaudessa. Hygienia on mahlankeruussa ensiarvoisen tärkeää, sillä mahla pilaantuu helposti. Koivun mahla säilyy vain noin 2 vrk jääkaapissa. Pakastettaessa mahla säilyy hyvin. HUOM! Koivun lehtiä ei suositella jatkuvaan päivittäiseen käyttöön. Saattaa aiheuttaa joillekin allergisia reaktioita. Lehtien ja mahlan keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Vitamiinisalaatti 3 porkkanaa raasteena 1 dl pieniä koivunlehtiä 1 dl puolukkaa sitruunanmehua sokeria Sekoita aineet keskenään ja mausta. Kuusenkerkkä Kuusenkerkkä on kuusen nuori, vaaleanvihreä vuosikasvain. Kuusenkerkät sisältävät runsaasti C-vitamiinia. Kuusenkerkistä kannattaa nyppiä kuoriosa pois. Ne säilyvät tuoreina huoneen lämmössä tai jääkaapin vihanneslokerossa noin viikon. Parhaimmillaan ne ovat tuoreina, mutta kerkät voi myös pakastaa. Tuoreet kerkät sopivat mausteeksi tuoresalaattiin ja leivän päälle, keittoihin, muhennoksiin ja laatikoihin sekä hilloihin, siirappiin ja makeisiin. Niistä voi hauduttaa myös juomaa. Käytössä on hyvä huomioida, että kuusi saattaa aiheuttaa allergisia oireita. Kerkkien kerääminen vaatii maanomistajan luvan. Kuusenkerkkäsiirappi 5-6 l kuusen vuosikasvaimia eli kuusenkerkkiä 1 kg sokeria vettä Huuhtele kerkät. Peitä kylmällä vedellä niin, että ne juuri peittyvät. Anna seisoa vedessä yön yli. Keitä kerkkiä liotusvedessä noin 2 tuntia sekoittaen koko ajan pohjia myöten ettei seos pala pohjaan. Siivilöi seos. Nestettä pitäisi olla jäljellä noin 1,5 litraa. Lisää sokeri ja keitä seosta vielä toiset 2 tuntia sekoittaen pohjia myöten pohjaan palamisen estämiseksi. Seos on nyt siirappimaista ja kovettuu vähitellen. Kaada seos kuumennettuihin lasipurkkeihin. Kovaa marmelosta saa lisäämällä hyydytysaineitta. Valmiin marmelon väri on punaruskea. Kuusenkerkkäjuoma 1,5 l kiehuvaa vettä 4 dl kuusenkerkkiä 0,5-1 dl hunajaa Murskaa kuusenkerkät ja kaada niiden päälle kiehuva vesi. Anna jäähtyä haaleaksi ja liuota juomaan hunaja. Mustikka Mustikan lehdet kerätään keskikesällä riipimällä sellaisilta kasvupaikoilta, missä marjonta on vähäistä. Mustikan marjojen paras poiminta-aika on heinäkuun lopusta syyskuun alkuun. Sato on runsaimmillaan noin kahden viikon ajan marjojen tummansiniseksi muuttumisen jälkeen. Sekä lehdet että marjat sopivat kuivattuna teenkaltaiseksi yrttijuomaksi. Mustikan lehtiä voi käyttää tuoreena salaatteihin, mutta ne eivät sovellu pitkäaikaiseen käyttöön tai munuaissairauksista kärsiville, sillä lehdet sisältävät oksaalihappoa. Diabeetikkojen on hyvä myös muistaa, että mustikan lehdistä tehty yrttijuoma alentaa verensokeria. Vadelma Vadelma on Etelä-Suomen satoisimpia luonnonmarjoja. Toisen vuoden versoista kerätään lehdet alkukesällä ennen kukintaa. Ensimmäisen vuoden versoista voidaan lehtiä kerätä vielä elokuussakin. Lehdet irrotetaan käsin tai saksilla niin, että ruotia tulee mahdollisimman vähän mukaan. Vadelman marjojen parasta poiminta-aikaa on heinäelokuu. Vadelmasatoa vähentävät mm. talvivauriot, kukinta-aikaiset hallat, monet tuhoeläimet ja virustaudit. Lehdet ovat miellyttävän makeita, ja hiostettuna makoisaa yrttijuoma-ainesta. Vadelmia käytetään mm. tuoreeltaan, marja-jauhoseoksiin, marjakeittoihin, marjakiisseleihin, leivonnaisiin ja marjateehen. Marjoja säilötään pakastettuna, mehuna, hillona ja kuivattuna. Lehtiä voidaan kuivata tai pakastaa.

6 Valevadelmapiirakka vuoan halkaisija n cm Täyte 250 g porkkanoita 2 dl puolukoita 2 rkl hienonnettuja vadelman lehtiä 0,5 dl tai maun mukaan hunajaa Pohja 75 g voita tai margariinia 0,25 dl sokeria 1 munan keltuainen 1,25 dl vehnäjauhoja 1,25 dl hienoksi rouhittuja maapähkinöitä 0,5 tl leivinjauhetta Päälle 1 munan valkuainen 1 prk (250 g) maitorahkaa 0,25 dl tai maun mukaan hunajaa Kuori, keitä ja soseuta täytteen porkkanat. Soseuta sekaan puolukat. Lisää vadelmanlehdet ja makeuta hunajalla maun mukaan. Voitele vuoka. Erottele munan valkuainen ja keltuainen. Vatkaa ensin valkuainen vaahdoksi puhtaassa, kuivassa astiassa valmiiksi päällystä varten. Voit jatkaa samoilla vatkaimilla pohjan tekoa pesemättä vatkaimia. Vatkaa pohjan rasva ja sokeri kuohkeaksi. Lisää munan keltuainen ja vatkaa se rasvaseokseen. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinaan. Taputtele taikina vuoan pojalle ja reunoille. Jauhota kättä tarvittaessa. Lisää päälle porkkanapuolukkasose. Sekoita maitorahka ja hunaja. Lisää varovasti sekoittaen vaahdotettu valkuainen. Tarkista makeus. Nostele rahkaseoksesta nokareita porkkana-puolukkaseoksen päälle. Levitä nokareet veitsellä tai ohukaislastalla tasaiseksi pintakerrokseksi. Paista 180 asteessa noin 0,5 tuntia. Koristele piirakka ennen tarjoilua pienillä vadelman lehdillä. Poimulehti Poimulehti on cm korkea monivuotinen ruoho. Suomessa esiintyy noin 25 lähes samannäköistä monivuotista poimulehtilajia. Lehdet ovat sormijakoiset ja varsinkin nuorina poimuttuneet. Poimulehti on helppo tunnistaa piparkakkumaisista lehdistään, joihin kostealla säällä muodostuu kastepisaroita. Touko-elokuussa ilmestyvät latvakukinnot ovat pienet ja kellertävän vihreät. Monenlaiset avoimet puoliavoimet, usein ihmisen vaikuttamat tai rehevät kasvupaikat, kuten niityt, tienvarret ja rannat ovat poimulehdelle mieluisia kasvupaikkoja. Poimulehti tarvitsee aurinkoisen tai puolivarjoisan paikan, jossa on kuiva tai tuore hiekkamaa. Lehtiä kerätään alkukesällä kukkimiseen saakka. Nuoret aluslehdet poimitaan yksitellen käsin puolivarjoisasta paikasta. Lehtiä kannattaa maistella jo keruuvaiheessa, sillä eri poimulehtilajien lehtien karvaisuus, kovuus ja maku poikkeavat toisistaan. Lehtiruoti poistetaan. Miedon kirpeät lehdet sopivat yrttijuomiin, keittoihin sekä leivontaan. Ne maistuvat myös salaatissa tai voileivän päällä. Kukat ja siemenet sopivat mausteeksi. Luonnon poimulehdet sopivat myös hyvin puutarhassa viljeltäviksi sekä koristeellisuutensa että syötävyytensä vuoksi. Puna- ja valkoapila Apilan lehtiä, nuoria latvuksia ja kukintoja kerätään alkukesällä. Lehdet kerätään ennen kukkimista ja kukinnot kukkien avauduttua. Lehdet ja kukinnot irrotetaan tai leikataan kokonaisina. Kuivaamisen jälkeen lehdet ja kukinnot voidaan irrottaa musertamalla. Apilan maku on pehmeän mieto ja hunajainen. Puna- ja valkoapilan kukinnot sopivat yrttijuomaksi. Kukinnot ja lehdet sopivat mm. keittoihin, muhennoksiin, pannukakkuun ja leipään. Horta-punajuurisalaatti 4 punajuurta 100 g cashew- tai hasselpähkinöitä 1 rkl paahdettuja kurpitsansiemeniä 1 rkl avokadoöljyä (myös rypsiöljy käy) 2 rkl sitruunamehua 12 ketunleipää 2 dl sekalaista villivihannesta (puna-apila, poimulehti, maitohorsma, voikukka tms.) suolaa ja mustapippuria Kuori punajuuret ja leikkaa ne 2-3 cm paloiksi. Keitä palat kevyesti suolatussa vedessä. Nosta kypsät punajuuret kulhoon ja jäähdytä. Rouhi pähkinät ja silppua villivihannekset, lisää ne punajuuren joukkoon. Sekoita öljy ja sitruunamehu ja lisää ne salaatin joukkoon. Sekoita kevyesti ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Salaatti maistuu kalan tai kalkkunan lisukkeena tai sellaisenaan hyvän leivän kera. Raija ja Jouko Kivimetsä: Hulluna hortaan hyvinvointia ja herkkuja villivihanneksista

7 Ketunleipä Ketunleipä eli käenkaali on villivihannesruokien raikastaja, koska se sisältää oksaalihappoa. Siksi sitä ei sovi syödä paljoa ja erityisesti munuaisvaivaisten on syytä välttää sitä. Käenkaalia kerätään varsineen, mutta ei juurineen, jotta satoa saataisiin myöhemminkin. Kerätyt käenkaalin lehdet ja varret pestään salaatin tapaan. Kukista poistetaan roskat sormin. Paperiin tai kankaaseen kääritty käenkaali säilyy jääkaapissa noin viikon. Sen maku on kirpeän sitruunainen, happaman raikas, joten se sopii maustajaksi salaatteihin ja marinadeihin. Monikäyttöinen ruokayrtti sopii hapokkuutensa ja karvautensa vuoksi parhaiten lihan ja maitotuotteiden kumppaniksi. Samaa kipakkuutta on kuusenkerkässä ja mustikan nuorissa lehdissä. Jos näitä kolmea villivihannesta silputaan hienoksi saman verran astiassa ja lisätään joukkoon ripaus hunajaa ja suolaa, saadaan oiva hilloke nokkosletuille ja riistaruoan lisäkkeeksi. Käenkaalia lisäämällä saadaan potkua keittoihin ja smoothieenkin. Se sopii hyvin myös tomaatin makupariksi. Vihersmoothiet Viherjuoma Kypsä banaani Kourallinen villivihanneksia valinnan mukaan: - nuoria voikukan lehtiä tai kukan terälehtiä - mustaviinimarjapensaan lehtiä - ruohosipulia - maitohorsman lehtiä, latvusta tai kukkia - koivun lehtisilmuja - vadelman lehtiä - nuoria pihlajan lehtiä - poimulehtiä - ahomansikan lehtiä - mustikan lehtiä - apiloita - nuorta vesiheinää Sekä kaksi lasillista vettä Vehreä vihersmoothie pari kourallista villivihanneksia (osa voi olla myös salaattia) 1 banaani 1 omena 1 rkl hunajaa 3,5 dl vettä (0,25 tl suolaa) Sekoita blenderissä tai sauvasekoittimella pehmeäksi pirtelöksi. Vinkki: Lisää omenan sijaan smoothieen 2 dl marjoja! Lisätietoa: Ruoka- ja kotitalousasiantuntija Helena Lahdenperä, Puh Silppua vihreät, paloittele banaani, lisää vesi vähitellen tehosekoittimeen ja sekoita sakeaksi juomaksi. Kuva: Kaisa Myllykangas