Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 29/2008 vp Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta "Metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjuminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi" Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 21 päivänä marraskuuta 2008 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission tiedonannosta "Metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjuminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi" (E 109/2008 vp) maa- ja metsätalousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa on ollut kuultavana - metsäneuvos Heikki Granholm, maa- ja metsätalousministeriö. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus EU:n komission tiedonannossa (EC 2008b) tavoitteeksi määritellään, että ilmasto ei lämpenisi enempää kuin 2 celsiusastetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Jotta tavoite voitaisiin saavuttaa, pitäisi kokonaispäästöjä vuoteen 2050 mennessä leikata ainakin 50 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Tiedonannon mukaan REDD:n toteuttaminen on lähes välttämätöntä, mikäli päästövähennystavoitteet halutaan saavuttaa. Tiedonannon mukaan metsäkatoa on torjuttava useilla eri osa-alueilla, kuten vahvistamalla paikallisella ja kansallisella tasolla hallintoa ja instituutioita sekä tunnustamalla taloudelliset tekijät yhdeksi metsäkatoon vaikuttavaksi tekijäksi. Ratkaisua tarvitaan maailmanlaajuisella tasolla. Toiminnan suunnitteluun, seurantaan ja arviointiin vaaditaan laadukasta tietoa. Tiedonannon mukaan metsäkadon tulokselliseen torjuntaan tarvitaan huomattavasti rahoitusta, jolla autetaan kehitysmaita vahvistamaan omia valmiuksiaan ja kannustetaan puuttumaan metsäkadon taustalla oleviin tekijöihin. Tiedonantoon liittyvässä kustannusanalyysissä on arvioitu, että metsäkadon etenemisvauhdin puolittaminen vuoteen 2020 mennessä maksaisi noin miljardia euroa vuodessa. EU:n tasolla tulee tiedonannon mukaan varata asianmukainen rahoitussumma vuosiksi Rahoituksella tuettaisiin ensisijaisesti kehitysmaiden toteuttamia metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen hidastamis- ja pysäyttämistoimia sekä toimia, joilla kehityssuun- E 109/2008 vp Versio 2.0

2 ta saadaan kääntymään. Rahoituksen kokonaismäärä riippuu siitä, missä määrin kehitysmaat toteuttavat päästöjä vähentäviä toimenpiteitä. Metsätalouden toimenpiteiden sisällyttäminen hyvityksinä EU:n päästökauppajärjestelmään (ETS) ei ole tässä vaiheessa realistista. Metsäkadosta aiheutuvat päästöt ovat karkeasti arvioiden kolme kertaa suuremmat kuin EU:n päästökauppajärjestelmällä säänneltävä päästömäärä. Koska EU:n ETS-järjestelmä on tällä hetkellä ainoa merkittävä toiminnassa oleva päästökauppajärjestelmä maailmassa, yrityksille ei voida antaa mahdollisuutta ostaa toteutumatta jääneestä metsän hävittämisestä päästöhyvityksiä, sillä se horjuttaisi vakavasti järjestelmän sisäistä tarjonnan ja kysynnän tasapainoa. Metsätalouden toimenpiteistä saatavien hyvitysten hyväksymistä EU:n päästökauppajärjestelmään pitäisi harkita ainoastaan täydentävänä välineenä ja pidemmällä aikavälillä vuoden 2020 jälkeen. Euroopan yhteisön ja EU:n jäsenvaltioiden rahoittama kehitysapu voi olla yksi keino kehitysmaiden hallinnon järjestelyjen kehittämiseen ja teknisten kysymysten ongelmiin. Apu voidaan kanavoida nykyisten kansallisten järjestelyjen kautta sekä tarkoitusta varten perustettavien kansainvälisten ja monenvälisten järjestelyjen kautta. Julkista rahoitusta voidaan täydentää yksityisistä lähteistä saatavalla rahoituksella. Tiedonannon mukaan EU:n tulisi asettaa tavoitteeksi YK:n tulevaa ilmastosopimusta koskevissa neuvotteluissa kansainvälisesti rahoitettavan kannustinohjelman perustaminen metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen rajoittamiseksi kehitysmaissa. Ohjelmaan saisivat osallistua kaikki kehitysmaat, jotka ratifioivat tulevan sopimuksen ja jotka pystyvät auttamaan tulevan kansainvälisen ilmastopolitiikan puitteissa sovitun yhteisen maailmanlaajuisen päästöjenvähennystavoitteen saavuttamisessa sitoutumalla sellaisiin kansallisiin toimenpiteisiin, joilla vähennetään metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvia päästöjä. Tätä varten tiedonannossa ehdotetaan maailmanlaajuisen metsähiilimekanismin perustamista sekä metsäkadon mukaan ottamista hiilimarkkinoille kokeiluluontoisesti. Maailmanlaajuisen metsähiilimekanismin (Global Forest Carbon Mechanism) institutionaalisia ja toiminnallisia puitteita ei tiedonannossa ole vielä määritetty ja mekanismin käyttöönotossa voitaisiin harkita jo olemassa olevien järjestelyjen hyödyntämistä. Mekanismiin saisivat osallistua kaikki kehitysmaat, jotka ratifioivat tulevan sopimuksen ja sitoutuvat sen puitteissa toteuttamaan toimenpiteitä metsäkadon rajoittamiseksi. Mekanismin pitäisi tukea kehitysmaiden omien valmiuksien vahvistamista. Rahoituksen edellytykseksi asetetaan, että mekanismin täytäntöönpano tapahtuu kansallisella tasolla ja siinä on mukana koko metsäsektori, jotta maan sisäisen hiilivuodon riski olisi mahdollisimman pieni. Tiedonannossa esitetään, että mekanismissa on pyrittävä maksimoimaan toiminnalla saatavat muut hyödyt, kuten biologisen monimuotoisuuden säilyminen ja köyhyyden väheneminen. Mikäli muut hyödyt pystytään arvioimaan, kannustavaa rahoitusta voitaisiin mahdollisesti ohjata ensisijaisesti niihin toimiin, joiden lisähyödyt ovat suurimmat. Metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjuntatoimiin tarkoitettu maakohtainen rahoitustuki on suoritusperusteinen ja edellyttää, että tulokset on näytetty toteen. Rahoituksen ehdoksi on asetettava, että maassa on toimivat metsähallintorakenteet ja että metsistä riippuvaisten väestönosien oikeuksia kunnioitetaan. Tiedonannon mukaan EU:n tulisi olla valmis tutkimaan myös hyvin suunniteltujen markkinalähestymistapojen tarjoamia mahdollisuuksia metsäkadon vähentämisen rahoitukselle nimenomaan vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Metsitys- ja uudelleenmetsitystoimet hyväksytään kaudella tiukoin määrällisin rajoituksin keinoiksi noudattaa valtioiden ilmastosopimusvelvoitteita ja niistä voidaan saada hyvityksiä puhtaan kehityksen mekanismissa. Käytäntöä pitäisi jatkaa samoin rajoituksin vuoden 2012 jälkeenkin. Lisäksi komissio aikoo testata, voisivatko valtiot hyödyntää metsäkatohyvityksiä ilmastosopimusvelvoitteiden noudattamisessa. Tiedonannossa on esitetty, että monilla EU:n sisäisillä ja ulkoisilla toimilla voidaan vaikuttaa välillisesti metsäkatoon. Metsien suojelua ja 2

3 kestävää käyttöä voidaan edistää merkittävästi monien eri alojen esimerkiksi kauppa, energia, maatalous, elintarviketurva ja kehitysyhteistyö toiminnalla. EU:n toimenpiteiksi metsien kestävän hoidon edistämiseksi ja tukemiseksi on tiedonannossa lueteltu: Metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevan toimintasuunnitelman toteuttaminen, aktiivinen toiminta olemassa olevilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien metsäfoorumissa (UNFF), sekä pohtimalla, miten metsiä koskevaa UNFF:n oikeudellisesti sitomatonta välinettä (NLBI) pitäisi vuonna 2015 tarkistaa, ympäristöä säästävillä julkisilla hankinnoilla, lukemalla ympäristömerkin kaltaisten välineiden ja metsäsertifiointijärjestelmien käyttöä, laatimalla puulle ja muulle uusiutuvan energian tuotantoon käytettävälle biomassalle kestävään kehitykseen liittyvät kriteerit, hyödyntämällä eurooppalaisia aloitteita, joilla voidaan seurata maankäytön muutoksia. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti myös metsien suojelun ja metsien kestävän hoidon ja käytön keinojen ottamiseen osaksi ilmastosopimuksen keinovalikoimaa. Lähestymistavoissa ja toimintamuodoissa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että ne palkitsisivat toteutunutta myönteistä kehitystä ja että metsäkadon vähentämiseksi tehtävissä toimissa otetaan huomioon toimien kustannustehokkuus sekä muut metsien suojelulle ja kestävälle käytölle asetetut tavoitteet. Käytännön toteuttaminen edellyttää politiikkamuutoksia, laajamittaista seurantamenetelmien kehittämistä ja kehitysmaiden instituutioiden ja osaamisen parantamista. Kehitysmaiden metsäkadon torjuntaelementin tulee tuottaa todellista ilmastohyötyä ja olla kestävän metsätalouden periaatteiden mukainen. Elementti tulee kansainvälisen hiilivuodon mahdollisimman tehokkaaksi välttämiseksi toteuttaa siten, että siihen kuuluu riittävän suuri joukko niitä kehitysmaita, joissa metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen on suurinta tai sen riski on merkittävä. Tehokas toiminta metsäkadon vähentämiseksi saattaa edellyttää uuden rahoitusmekanismin perustamista. Mekanismin tulisi tukea kehitysmaiden omien valmiuksien vahvistamista, mekanismin täytäntöönpanon tulisi tapahtua kansallisella tasolla, ja siinä tulee olla mukana koko metsäsektori, jotta maan sisäisen hiilivuodon riski olisi mahdollisimman pieni. Lisäksi maassa tulee olla toimivat hallintorakenteet metsien kestävän kehityksen turvaamiseksi, ja metsistä riippuvaisten väestönosien oikeuksia tulee kunnioittaa. Lähtökohtaisesti valtioneuvoston mielestä ei ole tässä vaiheessa aiheellista ottaa kantaa mahdollisen uuden rahoitusinstrumentin perustamiseen, hallinnointiin tai siihen, tuleeko rahoitus julkisista varoista vai yksityiseltä sektorilta. Valtioneuvosto on valmis osallistumaan eri vaihtoehtojen arviointiin. Valtioneuvosto suhtautuu periaatteessa myönteisesti metsäkadon ja metsien heikkenemisen torjunnasta mahdollisesti syntyvien päästöyksiköiden rajoitettuun hyödyntämiseen valtioiden päästövelvoitteiden hoitamisessa Valtioneuvosto suhtautuu periaatteessa kielteisesti tällaisten päästöyksiköiden hyödyntämiseen EU:n päästökaupassa sekä kannanottoihin mahdollisesta myöhemmästä hyödyntämisestä vielä tässä vaiheessa. Valtioneuvosto katsoo, että ottaen huomioon metsäkadon vähentämisen merkityksen ilmastosopimuksen kokonaisuudessa, mahdolliseen rahoitukseen voidaan sitoutua vasta sitten, kun keskeiset sopimuksen elementit ovat tiedossa. 3

4 VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan suhtautuu myönteisesti myös metsien suojelun sekä metsien kestävän hoidon ja käytön keinojen ottamiseen osaksi ilmastosopimuksen keinovalikoimaa. EU:n tavoitteeksi on komission tiedonannossa määritelty ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Tavoitteen saavuttamiseksi kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä tulee leikata ainakin 50 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Valiokunta toteaa, että lähes 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin trooppisten metsien hävittämisestä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kehitysmaiden metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjuminen on välttämätöntä, mikäli päästövähennystavoitteet halutaan saavuttaa. Metsäkatoa on pyritty vähentämään kansainvälisen metsäyhteistyön avulla jo 1980-luvulta lähtien, mutta metsien häviämistahti on edelleen huomattava. Tulevissa ilmastonmuutoksen puitesopimusta koskevissa YK:n neuvotteluissa komissio ehdottaa EU:n neuvottelutavoitteeksi, että maapallon metsäkato pysäytetään vuoteen 2030 mennessä ja olemassa olevien trooppisten metsien hävittäminen rajoitetaan puoleen nykyisestä vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi metsäkatoa on torjuttava useilla eri osa-alueilla, kuten vahvistamalla paikallisella ja kansallisella tasolla hallintoa ja instituutioita sekä tunnustamalla talousasiat yhdeksi tärkeäksi metsäkatoon vaikuttavaksi tekijäksi. Valiokunta toteaa, että tavoitteen saavuttamisessa vaaditaan kansainvälisen tason ratkaisuja. Toimenpiteiden suunnittelussa, seurannassa ja arvioinnissa tarvitaan laadukasta ja kattavaa tietopohjaa sekä käytännön ratkaisumalleja. Suomi on esimerkki maasta, jossa metsillä on perinteisesti ollut suuri kansantaloudellinen merkitys. Metsien teollinen hyödyntäminen pitkäjänteisesti kestävällä tavalla on edistänyt köyhyyden poistamista ja eri väestöryhmien vaurastumista, eikä metsien taloudellinen hyödyntäminen ole johtanut metsien häviämiseen, vaan entistä suurempaan metsien puuntuotokseen. Metsien hävittämiskielto on ollut suomalaisen metsälainsäädännön peruslähtökohtana ensimmäisestä, vuoden 1886 metsälaista lähtien. Puuston vuotuinen kasvu on ollut 1970-luvun puolivälistä lähtien prosenttia puuston poistumaa suurempi. Metsäala on Suomessa säilynyt lähes muuttumattomana viimeiset 40 vuotta, kun puuston tilavuus on vastaavana ajanjaksona kasvanut yli 40 prosenttia. Kasvanut metsien tuotto on samalla helpottanut myös metsien suojelutarpeiden ja moninaiskäytön turvaamista. Suomessa metsien käytön taloudellisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä huolehtimista edesauttaa muualla melko harvinainen perhemetsätalous. Suomen metsiin ja maaperään on sitoutunut runsas hiilivarasto, joka puuston tilavuuden lisääntyessä edelleen kasvaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että kehitysmaiden metsäkatoa ja metsien kunnon heikkenemistä ryhdytään torjumaan osana ilmastosopimusjärjestelmää. Samalla tulee pyrkiä saamaan metsien suojelu ja kestävä hoito osaksi ilmastosopimuksen keinovalikoimaa. Valiokunta toteaa, että maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseen tarvitaan globaali ratkaisu. Tarvittavat toimenpiteet voidaan jakaa ilmastonmuutoksen torjumiseen ja aavikoitumisen leviämisen estämiseen. Aavikoitumista aiheuttavat metsäkato ja muu kasvillisuuden väheneminen sekä eroosio ja maaperän kuluminen. Aavikoitumiseen liittyy hiekka-aavikoiden leviämisen lisäksi kuivuusalueiden maaperän kunnon vähittäinen heikkeneminen. Aavikoituminen on merkittävä uhka maapallon kuivuusalueilla, mutta sitä voidaan tehokkaasti torjua järkevällä maankäytöllä ja maaperän sekä vesivarojen käytöllä. Ihmisen toimin aavikoituminen voidaan pysäyttää tai sitä hillitä, jos siihen on käytössä riittävästi suunnitelmallisuutta ja voimavaroja. Päämääränä tulee olla sellainen toimintaympäristö, jossa paikalliset ihmiset pystyvät itse pysäyttämään maaperän tuottokyvyn heikkenemisen. 4

5 Ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevissa lähestymistavoissa ja toimintamuodoissa tulee kiinnittää huomiota siihen, että ne palkitsevat toteutunutta myönteistä kehitystä ja että metsäkadon vähentämiseksi tehtävissä toimissa otetaan huomioon kustannustehokkuus sekä muut metsien suojelulle ja kestävälle käytölle osoitetut tavoitteet. Käytännön toteuttaminen edellyttää politiikkamuutoksia sekä laajamittaista ja systemaattista seurantamenetelmien kehittämistä. Valiokunta pitää tärkeänä, että metsäkadon torjuntaelementeillä saadaan aikaan todellisia ilmastohyötyjä ja että ne ovat kestävän metsätalouden periaatteiden mukaisia. Kansainvälisen hiilivuodon tehokkaaksi välttämiseksi torjunta tulee toteuttaa siten, että toimenpiteet tehdään niissä kehitysmaissa, joissa metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen on suurinta tai sen riski on merkittävä. Valiokunta toteaa, että globaalista trooppisesta metsäkadosta keskeinen osa tapahtuu noin 8 10 maassa. Valiokunta katsookin, että näihin avainvaltioihin ja niissä harjoitettuun metsäpolitiikkaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Kaikille kehitysmaille tulee kuitenkin tarjota mahdollisuus osallistua metsäkadon pysäyttämiseen liittyvien mekanismien käyttöönottoon. Suomessa metsäosaaminen on kansainvälisesti arvioituna erittäin korkealla tasolla. Valiokunta toteaa, että Suomi on jo pitkään ollut aktiivinen metsäalan kehitysyhteistyöpolitiikassa, erityisesti lukuisissa metsien hoitoon ja puunistutukseen liittyvissä hankkeissa. Hanketoiminnan ohella suomalaisilla asiantuntijoilla on ollut kysyntää kansainvälisissä luonnonvarojen kestävän käytön ja hoidon alan organisaatioissa ja tutkimuslaitoksissa. Jatkossakin tulee panostaa siihen, että Suomen kansainvälisessä metsäpolitiikassa ja kehitysyhteistyössä pyritään aktiivisesti edistämään kestävää metsätaloutta ja torjumaan trooppista metsäkatoa. Komission tiedoksiannossa todetaan, että metsäkadon tulokselliseen torjuntaan tarvitaan huomattavasti rahoitusta, jolla autetaan kehitysmaita vahvistamaan omia valmiuksiaan ja kannustetaan puuttumaan metsäkadon taustalla oleviin tekijöihin. Tehokas metsäkadon vähentäminen saattaa edellyttää kokonaan uuden rahoitusmekanismin perustamista. Ensin tulee kuitenkin selvittää ja arvioida, voidaanko tavoitteita riittävästi edistää nykyisillä rahoitusmekanismeilla. Valiokunta katsoo valtioneuvoston kantaan yhtyen, että tässä vaiheessa ei ole vielä mahdollista ottaa lopullista kantaa uuden rahoitusinstrumentin perustamiseen tai rahoitukseen. Rahoitusmekanismien tulisi tukea kehitysmaiden omien valmiuksien vahvistamista, täytäntöönpanon tulisi tapahtua kansallisella tasolla, ja siinä tulisi olla mukana valtion koko metsäsektori maan sisäisen hiilivuotoriskin pienentämiseksi. Lisäksi kehitysmaissa tarvitaan toimivia hallintorakenteita kestävän kehityksen turvaamiseksi ja metsistä riippuvaisten väestönosien oikeuksien turvaamiseksi. Monissa trooppisen metsätalouden maissa tarvittaisiin valtion omistuksen tilalle uusia maanomistuksen ja metsien hallinnan muotoja, kuten perhe-, kylä- ja yhteisömetsätaloutta. Näin voidaan edistää sekä paikallisten ihmisten toimeentuloa että metsien suojelua. On ilmeistä, että trooppisten metsien häviämistä pystyvät hillitsemään parhaiten ne maat, jotka ovat valmiita siirtämään metsiä koskevaa päätöksentekoa lähemmäksi paikallisia asukkaita ja muita metsistä riippuvaisia yhteisöjä. Valiokunta korostaa, että Suomessa metsänhoidon päätavoitteita ovat jo pitkään olleet hyvälaatuisen puuraaka-aineen tuotanto, metsien biologinen monimuotoisuus ja metsien moninaiskäyttö. Metsien hävittämiskielto on ollut suomalaisen metsälainsäädännön peruslähtökohtana vuodesta 1886 lähtien. Metsien hiilivarastojen parantaminen, metsien globaali kestävä käyttö ja metsävarojen hoito tulee ottaa keskeiseksi osaksi ilmastosopimusta. Lausunto Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan edellä esitetyin painotuksin. 5

6 Helsingissä 9 päivänä joulukuuta 2008 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa vpj. jäs. Pertti Hemmilä /kok Susanna Haapoja /kesk Hannu Hoskonen /kesk Anne Kalmari /kesk Johanna Karimäki /vihr Lauri Kähkönen /sd Esa Lahtela /sd Mats Nylund /r Klaus Pentti /kesk Petri Pihlajaniemi /kok Erkki Pulliainen /vihr Pekka Vilkuna /kesk. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Jaakko Autio. 6