RIBÄCKENS VINDKRAFTSPARK HUR ÄNDRINGEN AV KRAFTVERKSTYP PÅVERKAR FÅGELBESTÅNDET

Transkriptio

1 BILAGA 7 RIBÄCKENS VINDKRAFTSPARK HUR ÄNDRINGEN AV KRAFTVERKSTYP PÅVERKAR FÅGELBESTÅNDET Inledning Delgeneralplanen för Ribäckens vindkraftspark i Malax godkändes av fullmäktige och har vunnit laga kraft. Delgeneralplanen gör det möjligt att bygga 5 vindkraftverk med en högsta tillåtna höjd på 200 meter. I Ribäcken planerar man nu att bygga vindkraftverk med en totalhöjd på högst 250 meter, alltså 50 meter högre än vad som tillåts i planen. Förutom att totalhöjden ändras blir kraftverkens rotordiameter i den nya situationen också större (tidigare 120 meter, nu 150 meter). Kraftverkens byggnadsområden förblir desamma som i den tidigare planen. I det här dokumentet bedöms vilka konsekvenser ändringen av kraftverkens rotorstorlek och totalhöjd innebär för fågelbeståndet. Figur 1. De tv-områden som anges i Ribäckens nuvarande vindkraftsdelgeneralplan ändras inte i den plan som nu ska uppdateras. Sammanfattande beskrivning av flyttande och häckande fåglar i Ribäcken I Sydösterbotten och Kvarkenområdet utgör Bottniska vikens strandlinje den viktigaste ledlinjen för fåglarnas flyttning. Området i Ribäcken ligger på ett skogs- och mossdominerat område, som närmast cirka 10 kilometer från Bottniska vikens strandlinje. Därför flyger en del av de flyttfåglar som följer Bottniska vikens strandlinje ganska nära väster om utredningsområdet och delvis också över det. Speciellt sädgässens och tranornas flyttstråk är fördelade över en ganska bred sektor också mot inlandet. Det innebär att de här artgruppernas flyttning, speciellt när det gäller tranorna, är ganska omfattande vid utredningsområdet både på vårarna och på höstarna. Då höst- och vårflyttningen studerades i samband med projektet (2012) observerades att bl.a. 271 gäss och 1020 tranor på genomflyttning flög via projektområdet. 1

2 BILAGA 7 Största delen av de häckande fåglarna i området består av arter som är typiska för barroch blandskogar. Rikligast förekommer bl.a. bofink (Fringilla coelebs), lövsångare (Phylloscopus trochilus), rödhake (Erithacus rubecula) och trädpiplärka (Anthus trivialis). Däremot är antalet arter som är typiska för lövskog betydligt mindre på utredningsområdet. Det häckande fågelbeståndets medeltäthet på utredningsområdet är enligt linjetaxeringsmaterialet cirka fågelpar per kvadratkilometer, vilket är något lägre än den genomsnittliga fågeltätheten i mellersta Finland och Österbotten ( par/km 2, Väisänen m.fl. 1998). Resultatet motsvarar utredningsområdets allmänt karga karaktär. Enligt utredningarna häckade åtminstone 8 olika skyddsmässigt beaktansvärda arter på området sommaren Hur ökad rotorstorlek på kraftverken påverkar flyttfåglarna Ökad rotordiameter på kraftverken innebär större area där det föreligger kollisionsrisk för fåglar som flyger genom vindkraftsparken än i den tidigare situationen. I den ursprungliga plansituationen var kraftverkens rotordiameter 120 meter, i den nya situationen kan den vara 150 meter. Hur ändringen av kraftverkens rotordiameter påverkar fåglarnas kollisionsrisk kan teoretiskt uppskattas enligt s.k. Bands modell (Band m.fl. 2007). I Ribäcken ökar den beräknade kollisionsrisken för fåglarna på vindkraftsprojektets område i den nya situationen en aning på grund av större kollisionsarea. Om exempelvis antalet sädgäss som flyttar på riskhöjd genom projektområdet antas vara 300 fåglar och väjningsprocenten är 98 %, skulle antalet kollisioner i det ursprungliga planalternativet (5 kraftverk, rotordiameter 120 m) bli 0,054 individer per år (alltså på 18 år skulle en fågel kollidera). I den nya situationen (5 kraftverk, rotordiameter 150 m) skulle antalet kollisioner bli 0,073 individer per år (alltså på 14 år skulle en fågel kollidera). Motsvarande jämförelse med 1000 genomflyttande tranor: i det ursprungliga planalternativet (5 kraftverk, rotordiameter 120 m) skulle antalet kollisioner bli 0,259 individer per år (alltså på 4 år skulle en fågel kollidera). I den nya situationen (5 kraftverk, rotordiameter 150 m) skulle antalet kollisioner bli 0,368 individer per år (alltså på 3 år skulle en fågel kollidera). Eftersom projektområdet och antalet kraftverk är litet blir antalet fågelkollisioner inte stort i någondera plansituationen. För Ribäcken bedöms antalet fågelkollisioner som helhet bli endast enstaka fall på årsnivå, vilket inte har någon betydelse för någon art på populationsnivå. Ändringen av kraftverkens totalhöjd har inte heller just någon inverkan på det tidigare uppskattade antalet fåglar som flyger på kollisionshöjd. Rotorns högsta punkt är i den nya situationen 50 meter högre än tidigare och rotorns lägsta punkt är 20 meter högre. Den här ändringen har i praktiken ingen större betydelse för de höjder som fåglarna har setts flyga på. Allmänt taget är antalet fåglar som flyger på meters höjd större än antalet som flyger på meters höjd. Då rotorns lägsta svepyta ligger på högre höjd innebär det sannolikt till och med att kollisionsrisken minskar. Kraftverksändringens inverkan på de häckande fåglarna En liten ökning av rotorstorleken eller en ändring av totalhöjden medför inga ändringar i konsekvenserna för de häckande fåglarna. Fågelarter som häckar på skogbevuxna områden flyger sällan på vindkraftverkens rotorhöjd under häckningstiden. Att svepytans lägsta punkt för kraftverkstypens rotor ändras från 80 till 100 meter över markytan har ingen praktisk betydelse för fåglarnas kollisionsrisk under häckningstiden, åtminstone blir risken inte större. Tvärtom kan man anta att risken minskar på grund av den högre höjden. Utgående från tidigare uppföljningar av flygningen samt observationer och konsekvensbedömningar utgör Ribäckens vindkraftsprojekt inget påtagligt kollisionshot och stör inte fiskgjusens boplatser, utan konsekvenserna bedöms som helhet bli små. På Ribäckens vindkraftsområde finns inga vattendrag som fiskgjusen utnyttjar för att söka föda, och projektområdet utgör inget hinder för födosöksflygningarna för de fiskgjusar som häckar i Malax. Ändringarna i kraftverkens totalhöjd eller rotorstorlek ändrar inte situationsbedömningen. 2

3 BILAGA 7 Monteringen av en större rotor och ett högre torn kräver något mera utrymme på kraftverkens resningsområde jämfört med den tidigare situationen, men som helhet blir ändringarna i den omgivande naturen små. I den uppdaterade situationen förblir tvområdena desamma i planen. Även om kraftverkens resnings- och monteringsområden eventuellt blir större ändar detta inte nämnvärt den tidigare situationen eller konsekvensbedömningen i fråga om häckande fåglar. 3

4 LIITE 7 RIBÄCKEN TUULIVOIMAPUISTO VOIMALATYYPIN MUUTOKSEN VAIKUTUKSET LINNUSTOON Johdanto Maalahden Ribäckenin tuulivoimapuiston osayleiskaava on hyväksytty valtuustossa ja se on lainvoimainen. Osayleiskaava mahdollistaa 5 tuulivoimalan rakentamisen, joiden suurin sallittu kokonaiskorkeus on 200 metriä. Ribäckeniin on nyt suunnitteilla rakentaa tuulivoimalaitokset, joiden kokonaiskorkeus on maksimissaan 250 metriä eli 50 metriä kaavan sallimaa korkeampi. Kokonaiskorkeuden muutoksen lisäksi roottorihalkaisija tulisi uudessa tilanteessa olemaan voimaloissa isompi (aikaisemmin 120 metriä, nyt 150 metriä). Voimaloiden rakentamisalueet pysyvät aikaisemman kaavan mukaisina. Tässä asiakirjassa arvioidaan voimalan roottorikoon ja kokonaiskorkeuden muutoksesta aiheutuvat vaikutukset linnustoon. Kuva 1. Ribäckenin nykyisen tuulivoimaosayleiskaavan tv-alueet eivät muutu nyt päivitettävässä kaavassa. Ribäckenin muutto- ja pesimälinnuston kuvaus tiivistetysti Suupohjan ja Merenkurkun alueella Pohjanlahden rantaviiva muodostaa keskeisimmän lintujen muuttoa ohjaavan johtolinjan. Ribäckenin alue sijoittuu metsä- ja suovaltaiselle alueelle lähimmillään noin 10 kilometrin päähän Pohjanlahden rantaviivasta, minkä vuoksi osa Pohjanlahden rantaviivan tuntumaa seurailevasta lintumuutosta kulkee melko läheltä selvitysalueen länsipuolelta ja osittain myös sen päältä. Erityisesti metsähanhen ja kurjen muuttoreitit leviävät melko leveälle sektorille myös sisämaan suuntaan, minkä vuoksi näiden lajiryhmien muutto on selvitysalueella keväin syksyin melko voimakasta, erityisesti kurjen osalta. Hankkeen syys- ja kevätmuutonseurannassa (v.2012) havaittiin hankealueen kautta läpimuuttavana mm. 271 hanhea ja 1020 kurkea. 1

5 LIITE 7 Alueen pesimälinnustosta valtaosan muodostavat erityisesti havu- ja sekametsille ominaiset lintulajit, joista runsaslukuisimpina alueella esiintyvät mm. peippo (Fringilla coelebs), pajulintu (Phylloscopus trochilus), punarinta (Erithacus rubecula) ja metsäkirvinen (Anthus trivialis). Sen sijaan lehtimetsille ominaiset lajit ovat selvitysalueella harvalukuisempia. Pesimälinnuston keskitiheys on selvitysalueella kerätyn linjalaskentaaineiston perusteella noin lintuparia per neliökilometri, joka on hieman alhaisempi kuin Keski-Suomen ja Pohjanmaan alueen keskimääräinen lintutiheys ( paria/km2, Väisänen ym. 1998). Tulos vastaa hyvin selvitysalueen karuhkoa yleisilmettä. Selvitysten mukaan alueella pesi kesällä 2012 ainakin 8 suojelullisesti huomionarvoista lajia. Voimalan roottorikoon kasvun vaikutus muuttolinnustoon Voimalan roottorin halkaisijan kasvu tarkoittaa tuulipuiston läpi lentäville linnuille suurempaa törmäysriskipinta-alaa kuin aikaisemmassa tilanteessa. Alkuperäisessä kaavatilanteessa voimalan roottorin halkaisija oli 120 metriä kun se uudessa tilanteessa voi olla 150 metriä. Voimaloiden roottorikoon muutoksen vaikutusta lintujen törmäysriskiin voidaan teoreettisesti arvioida ns. Bandin mallilla (Band ym. 2007). Ribäckenin tapauksessa tuulivoimahankkeen lintuihin kohdistuva laskennallinen törmäysriski kasvaa uudessa tilanteessa hieman suurentuneen törmäyspinta-alan myötä. Jos esimerkiksi hankealueen kautta riskikorkeudella muuttavien metsähanhien lukumääräksi oletetaan 300 yksilöä ja väistöprosentiksi 98 %, syntyisi törmäyksiä alkuperäisessä kaavavaihtoehdossa (5 voimalaa, roottorihalkaisija 120 m) 0,054 yksilöä vuodessa (eli yksi lintu törmäisi kerran 18 vuodessa). Nyt tarkasteltavassa uudessa tilanteessa (5 voimalaa, roottorihalkaisija 150 m) törmäyksiä tapahtuisi 0,073 yksilöä vuodessa (eli yksi lintu törmäisi kerran 14 vuodessa). Vastaava vertailu 1000 kurjen läpimuuttomäärällä: törmäyksiä alkuperäisessä kaavavaihtoehdossa (5 voimalaa, roottorihalkaisija 120 m) 0,259 yksilöä vuodessa (eli yksi lintu törmäisi kerran 4 vuodessa). Nyt tarkasteltavassa uudessa tilanteessa (5 voimalaa, roottorihalkaisija 150 m) törmäyksiä tapahtuisi 0,368 yksilöä vuodessa (eli yksi lintu törmäisi kerran 3 vuodessa). Koska hankealue ja voimaloiden lukumäärä siellä pieni, ei lintujen törmäysmäärät muodostu korkeiksi kummassakaan kaavatilanteessa. Ribäckenin osalta lintujen törmäysmäärät arvioidaan jäävän kokonaisuudessaan yksittäistapauksiin vuositasolla, millä ei ole merkitystä mihinkään lajiin populaatiotasolla. Voimalan kokonaiskorkeuden muutos ei juurikaan vaikuta myöskään aiempaan arvioon törmäyskorkeudella lentäneiden lintujen määristä. Roottorin ylin kohta on uudessa tilanteessa 50 metriä korkeammalla aikaisempaan ja vastaavasti roottorin alin kohta 20 metriä korkeammalla. Tällä muutoksella ei ole käytännön kannalta kovin suurta merkitystä lintujen havaittuihin lentokorkeuksiin. Yleisesti ottaen lintujen yksilömäärät ovat suurempia metrin lentokorkeudella kuin metrin lentokorkeudella, joten roottorin alimman pyyhkäisypinnan nosto todennäköisesti jopa hieman vähentää riskiä törmäyksille. Voimalamuutoksen vaikutus pesimälinnustoon Roottorikoon lievä kasvu tai kokonaiskorkeuden muutos ei tuo muutoksia pesimälinnustoon kohdistuvissa vaikutuksissa. Metsäisillä alueilla pesivät lintulajit harvoin pesimäkaudellaan lentävät tuulivoimaloiden lapakorkeudella. Siten aikaisemman voimalaitostyypin roottorin pyyhkäisypinnan alimman kohdan (80 metriä maanpinnasta) muutoksella nykyiseen verrattuna (100 metriä maanpinnasta) ei ole käytännön merkitystä lintujen pesimäaikaiseen törmäysriskiin, ainakaan sitä suurentavasti. Päinvastoin, riskin voidaan olettaa entisestään vähenevän kasvaneen korkeuden myötä. Aiemmin tehtyjen lentoseurantojen, havaintojen ja vaikutusarvioiden perustella Ribäckenin tuulivoimahanke ei muodosta merkittävää törmäysuhkaa tai pesäpaikkoihin kohdistuvaa häiriötekijää kalasääskelle, vaan vaikutukset arvioidaan jäävän kokonaisuudessaan vähäisiksi. Ribäckenin tuulivoima-alueella ei ole sääksien ravinnonhankintaan käyttämiä vesistöjä eikä hankealue muodosta estettä Maalahdessa pesivien kalasääskien ravinnanhakulennoille. Muutokset voimalan kokonaiskorkeudessa tai roottorin kasvussa eivät muuta tilannearviota aikaisemmasta. 2

6 LIITE 7 Suuremman roottorin ja korkeamman tornin kasaus vie jonkin verran enemmän tilaa voimalan nostoalueelta aikaisempaan tilanteeseen verrattuna mutta kokonaisuudessaan muutokset ovat pienet ympäröivään luontoon. Päivitetyssäkin tilanteessa tv-alueet pysyvät kaavassa entisellään. Voimaloiden nosto- ja kasausalueiden mahdollinen kasvu ei muuta merkitsevästi aikaisempaa tilannetta tai vaikutusarviota pesimälinnuston suhteen. 3