Linnunmaa Oy. Kotkamillsin tuulivoimasuunnitteluun liittyvä luontoselvitys 2012

Transkriptio

1 Linnunmaa Oy Kotkamillsin tuulivoimasuunnitteluun liittyvä luontoselvitys 2012 Petri Parkko & Markku Suoknuuti Raporttiluonnos

2 1. Selvityksen taustoja Kotkan Kotkamillsin tehdasalueelle on suunniteltu 3 4 tuulivoimayksikön rakentamista. Vaihtoehtotarkasteluissa VE1, VE2 ja VE3 on mukana 5 mahdollista sijoituspaikkaa (kartta 1), sillä VE2:n sijoituspaikat 1 ja 2 käsitellään yhtenä kokonaisuutena (kartta 1, punaisella ympyröity alue). Vaihtoehdossa VE2 on siis vain 3 voimalan sijoituspaikkaa, muissa vaihtoehdoissa 4. Kartta 1. Tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen vaihtoehtotarkastelu VE1, VE2 ja VE3 Kotkamillsin ja Hallan alueilla. Suunnittelua varten tarvittiin tiedot suunniteltujen sijoituspaikkojen merkittävistä luontoarvoista: pesimälinnustosta, uhanalaislajistosta ja EU:n luontodirektiivin IV-liitteen eliölajeista. Muuttolinnuston osalta arviointiin käytetään Hallassa 2011 kerättyä linnustotietoa (Kuitunen & Parkko 2011). Linnunmaa Oy tilasi luontoselvityksen Suunnitteluaikataulun kiireellisyyden tehtiin ensimmäinen maastokäynti alueelle toukokuussa. Kevään luontoselvityksistä annettiin väliraportti Luontoselvityksiä täydennettiin kesän 2012 aikana lepakko-, hyönteis-, ja kasvillisuusselvitysten osalta. Lepakoilla on erityisen suuri merkitys kaikessa maankäytön ohjaamisessa. Kaikki lepakkolajimme ovat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeja, joiden lisääntymis- ja 2

3 levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty. Lisäksi Suomen allekirjoittama EUROBATS-sopimus edellyttää lepakkojen siirtymä- ja ruokailualueiden sekä muuttoreittien huomioimista maankäytön suunnittelussa. 2. Tutkimusmenetelmät ja aineisto Ensimmäisen maastokäynti Kotkamillsin alueelle tehtiin Käynnillä kartoitettiin koko ranta-alue pohjoisimpien ja eteläisimpien suunniteltujen tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen välillä. Alueella havainnoitiin alueen pesimälinnustoa sekä kasvillisuutta. Ajankohta oli hyvä pesimälinnuston havainnointiin, mutta kasvillisuudesta voitiin tehdä vain esiselvitys. Tutkimuspäivänä uhanalaislajistolle merkittävistä putkilokasvilajeista monet olivat kuitenkin jo hyvin havaittavissa, kuten pietaryrtti, ketomaruna ja päivänkakkara. Perhosasiantuntija Markku Suoknuuti teki karttojen ja toukokuussa 2012 tehtyjen kasvillisuuskuvausten perusteella arvion alueiden merkittävyydestä perhoslajistolle. Arvioinnin perusteella suunniteltiin ja kohdennettiin kesän 2012 maastotutkimukset uhanalaisten hyönteislajien kannalta merkittävimmille alueille. Kesän 2012 hyönteis- ja kasvillisuusselvitykset tehtiin ja 1.8. Säätila oli hyvä hyönteisten havainnointiin: lämpötila +21 C, enimmäkseen aurinkoista ja heikkoa tuulta. Perhosia selvitettiin kiertämällä tutkimusalue läpi ja pyydystämällä yksilöitä haavilla määritettäviksi. Samana päivänä selvitettiin muuta hyönteislajistoa, erityisesti luteita, haavimalla kenttähaavilla suunniteltujen tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen kasvillisuutta. Luteita kuvattiin ja osa yksilöistä tallennettiin määritystä varten. Toisena hyönteishavainnointipäivänä 1.8. seulottiin ruderaattialueiden kariketta ja nurmimailaskasvustoja sekä havainnoitiin maan pinnalla liikkuvia hyönteisiä tarkastelemalla kasvillisuuden väliin jääviä paljaita maalaikkuja sekä kasvien tyviä. Seulokset karistettiin valkoiselle kankaalle, josta esiin ryömiviä hyönteisiä kerättiin keruuastioihin määrittämistä varten. Säätila 1.8. ei ollut erityisen hyvä korkealla kasvillisuudessa liikkuvien hyönteisten havainnointiin, mutta maassa liikkuvat lajit olivat aktiivisesti liikkeellä: lämpötila C, ajoittain aurinkoista, heikkoa tuulta. Museomestari Veikko Rinne Turun Yliopiston 3

4 Eläinmuseon Biodiversiteetti- ja ympäristötieteen osastolta varmisti valokuvista harvinaisten ludelajien määritykset. Molempina hyönteistutkimuspäivinä havainnoitiin myös suunnittelualueen kasvillisuutta. Lepakkoselvitykset tehtiin detektorikuunteluna klo , klo ja klo :35 kiertämällä koko suunnittelualue lähiympäristöineen jalkaisin läpi. Detektori on laite, joka muuttaa lepakkojen kaikuluotausäänet korvin kuultaviksi. Eri lajeilla on tietyt kaikuluotaustaajuudet (khz) ja luotausäänet, joiden perusteella lajit pystytään määrittämään. Lepakkoselvityksessä detektorin taajuutta muutettiin kävelyn aikana khz välillä, jolloin eri luotaustaajuuksia käyttävät lepakot tulivat havaituiksi. Sää oli kaikkina kuunteluöinä hyvä lepakkojen saalistelun ja havainnoinnin kannalta: lämpötila +11 C, puolipilvistä, heikkoa tuulta; lämpötila oli + 11 C, pilvisyys 7/8, heikkoa tuulta; lämpötila oli +16 C, tuulisuus 3 m/s. Perhosasiantuntija Markku Suoknuuti teki perhosselvityksen ja arvioinnin alueen merkityksestä uhanalaisille perhoslajeille. Luontokartoittaja (eat) Petri Parkko teki muut hyönteisselvitykset sekä lepakkoja putkilokasviselvitykset. Lepakkoselvityksessä ja avusti luontoharrastaja Riku Rinnekangas, avustajana oli myös Petra Tynninen. Suoknuuti kirjoitti raportin perhosia koskevan osuuden ja Parkko muut osuudet. Lajien uhanalaisuus on uusimman uhanalaismietinnön (Rassi ym. 2010) mukainen. Raportissa käytetyt lyhenteet: EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä. Luteiden määritys, nimistö ja yleisyys perustuvat Suomen luteet -kirjaan (Rintala & Rinne 2010). 3. Tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen kasvillisuuden yleiskuvaukset 3.1. Sijoituspaikat 1 ja 2 (kartta 1) Sijoituspaikat 1 ja 2 ovat avoimen puuvarastokentän pohjoisosassa. Rantaviivassa kasvaa kapeana kasvustona matalaa puustoa: ainakin tervaleppää, metsävaahteraa ja raitaa. Sijoituspaikalla 1 puukasojen ja rannan puuston välissä on hyvin pienialainen, alle 10 m 4

5 levyinen hiekkakenttä, jossa kasvaa ahosuolaheinää, kannusruohoa ja pietaryrttiä. Itään päin mentäessä kasvillisuus muuttuu rehevämmäksi, sillä kentällä on paksu kerros puun kuorta: leskenlehteä, rönsyleinikkiä, maitohorsmaa ja nokkosta. Sijoituspaikka 2 on aivan energiapuukasan vieressä. Kasan ja rannan välissä on kapea ruderaattialue, jossa pohjalla soraa ja puiden kuoria. Pietaryrtti kasvaa paikalla runsaana ja lisäksi löytyy mm. pujoa, maitohorsmaa ja kannusruohoa. Kuva 1. Sijoituspaikan 2 naurulokkikolonia energiapuukasassa. Kotkamills Petri Parkko 3.2. Sijoituspaikka 3 Sijoituspaikka sijaitsee aivan puhdistamoaltaan pohjoispuolella. Kahden pienen huoltorakennuksen välissä on hiekkainen kenttä, jossa kasvaa heinäkasvillisuuden lisäksi melko runsaasti pietaryrttiä, paimenmataraa, ketohopeahanhikkia, ahomansikkaa laajoina kasvustoina, pujoa, ahosuolaheinää, piikkiohdaketta sekä hieman idänukonpalkoa Bunias orientalis ja muutama fertiili pikkutakiainen Arctium minus. Pohjoisemman huoltorakennuksen tuntumassa 5

6 kasvaa paljon paimenmataraa, päivänkakkaraa ja ahomansikkaa laajoina kasvustoina sekä kyläkarhiaista ja mäkilemmikkiä. Sijoituspaikan pohjoispuolen kentällä (kuva 2) on paksuja sahajauhokasoja, joissa on niukasti kasvillisuutta, mutta alueella kasvaa kuitenkin runsaasti pietaryrttiä ja pujoa, valkomesikkää, harmiota, leskenlehteä, peltosauniota, paimenmataraa sekä parikymmentä fertiiliä ukontulikukkaa Verbascum thapsus. Tulikukkien kukinnoista löytyi kesällä 2012 silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltu kalvaslude Campylomma verbasci (ks Silmälläpidettävät (NT) lajit). Nurmimailanen Medicago lupulina on sekä suunnitellulla tuulivoimalan sijoituspaikalla että pohjoispuolen kentällä huomattavan runsas ja muodostaa laajoja yhtenäisiä kasvustoja. Kuva 2 (vas.). Sijoituspaikan 3 pohjoispuolella oleva avoin kenttä. Kuva 3 (oik.). Sijoituspaikka 4 on kapeassa kärjessä. Kotkamills Petri Parkko Sijoituspaikan eteläpuolen meren ja puhdistamoaltaan välisellä kapealla kannaksella kasvaa erityisen paljon ahosuolaheinää ja kanadankoiransilmää, pujoa ja pietaryrttiä. Lisäksi alueelta löytyi toukokuussa muutamien m² kasvusto harvinaista tulokaskasvia sykeröhärkkiä Cerastium glomeratum. Laji on yleistynyt viime vuosina joutomailla (Henry Väre, kirjall. ilm.) Sijoituspaikka 4 (kuva 3) Paikka sijaitsee etelään pistävässä kärjessä, jonka rannoilla kasvaa joitakin rauduskoivuja, nuoria pihlajia ja metsävaahteroita sekä muutama tuomi ja terttuselja. Erilaisesta tuodusta kiviaineksesta muodostuva kärki on hiekkapohjainen ja sillä kasvaa etenkin ahomansikkaa ja 6

7 pietaryrttiä sekä pelto-ohdaketta, voikukkia ja joitakin piikkiohdakkeita. Aivan kärkiosasta löytyy runsaasti paimenmataraa, hyvin runsaasti ahomansikkaa sekä syyläjuurta muutaman neliön kasvusto Sijoituspaikka 5 Avoin kenttä, joka toimii tehtaan varastoalueena. Kasvillisuutta on melko pienialaisesti: hieman ketomarunaa, pujoa sekä melko runsaasti pietaryrttiä. Rannan tuntumassa, kentän itäreunassa kasvaa kierumataraa Galium aparine. Kuva 4. Sijoituspaikan 6 avointa osaa hallitsevat sahanpurukasat. Tieura on viiksisiippojen ruokailualuetta. Kotkamills Petri Parkko 3.5. Sijoituspaikka 6 (kuva 4) Suunnitellulle tuulivoimalan sijoituspaikalle johtaa pohjoisesta hiekkatie, jonka reunoilla on kapeana kasvustona ahomansikkaa, pietaryrttiä, hanhikkeja ja nurmimailasta. Alueen varsin 7

8 pienialaisella avoimella alueella kasvaa mm. tyrniä, runsaasti ahomansikkaa, vähän kyläkellukkaa, pietaryrttiä ja piikkiohdaketta. Muuten sijoituspaikan tienoo kasvaa nuorta lehtipuustoa: koivua, pajuja, harmaaleppää. Alue rajoittuu länsireunastaan suuriin sahanpurukasoihin. Kartta 2. Lepakkojen ruokailualueena käyttämä tie on osoitettu punaisella nuolella. Uhanalaisille Hyönteislajeille tärkeä paahdeympäristö on täytetty karttaan vihreällä ja osoitettu nuolella. 4. Lepakkojen ruokailualue (kartta 2) Alueelta löytyi kesän 2012 lepakkokuunteluissa yksi lepakkojen ruokailualue, jossa havaittiin useita viiksi- / isoviiksisiippoja ja yksi pohjanlepakko. Alue on tuulilta melko suojainen nuorten lehtipuiden reunustama pohjois-eteläsuuntainen soratie (kuva 4), joka johtaa 8

9 suunnitellulle tuulivoimalan sijoituspaikalle 6. Viiksisiipat saalistivat lentäen matalalla edestakaisin tieuraa seuraten. 5. Tutkimusalueen pesimälinnusto (kartta 1) 5.1. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Kivitasku Oenanthe oenanthe (VU) Suunnittelualueella pesii ainakin 3 kivitaskuparia: havaittiin yksi pari (kuvat 5 ja 6) sekä kaksi laulavaa koirasta. Maatalousympäristössä suuresti harvinaistuneen kivitaskun tärkeimmät pesimäpaikat ovat nykyisin erilaisia teollisuus- ja varastoalueita. Kuva 5 (vas.). Kivitaskukoiras. Kuva 6 (oik.). Kivitaskunaaras. Kotkamills Petri Parkko Naurulokki Larus ridibundus (NT) Suunnittelualueella pesi 2012 kaksi koloniaa (kartta 2), joista pohjoisempi energiapuukasoilla aivan alueen koillisnurkassa (kuva 1) ja eteläisempi pohjoisosankentän ja puhdistamoaltaan välisellä avoimella kentällä sahanpurukasassa. Kahdessa koloniassa pesi yhteensä n. 200 naurulokkiparia. Rantasipi Actitis hypoleucos (NT) Suunnittelualueen kivikkoisella rannalla havaittiin soidintava rantasipi. Laji on taantumastaan huolimatta edelleen varsin yleinen laji Kymenlaakson rannikolla. 9

10 Punajalkaviklo Tringa totanus (NT) Lepakkoselvityksen yhteydessä havaittiin suunnittelualueella varoitteleva emolintu. Laji on pesinyt jossakin Kotkamillsin tehdasalueen tuntumassa, mutta koska lajista ei tehty havaintoja aiemmilla käyntikerroilla, ei pesintä tapahtunut suunnittelualueella tai sen läheisyydessä. Kartta 2. Kotkamillsin alueen naurulokkikoloniat 2012 ovat merkitty sinisillä palloilla EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Kalatiira Sterna hirundo Suunnittelualueella pesi 2012 ainakin yksi kalatiirapari. Muualla tehdasalueella pesii todennäköisesti useita pareja. Suomen kalatiirakanta on arvioitu elinvoimaiseksi (LC). Laji pesii tyypillisesti tehdasalueilla ja rakennusten katoilla. 10

11 Pikkulepinkäinen Lanius collurio (kuva 7) Suunnittelualueella pesi sijoituspaikalla 3 pikkulepinkäispari. Emolinnut varoittelivat paikalla ja Kuva 7 (vas). Suunnittelualueella 2012 pesinyt pikkulepinkäisnaaras ukontulikukan kukinnolla. Kuva 8 (oik). Myöhäinen kalalokin uusintapesye sijoituspaikan 5 tuntumassa. Kotkamills Petri Parkko 5.3. Muita alueen pesimälintuja 2012 Kalalokki Larus canus Suunnittelualueella ja sen tuntumassa pesi 2012 n. 10 kalalokkiparia. Pesät eivät sijainneet tuulivoimaloiden sijoituspaikoilla. Alueella havaittiin myöhäinen pesintä: pesässä oli vielä kaksi untuvikkoa (kuva 8), vaikka suurin osa kalalokin poikasista oli jo lentokykyisiä. Merilokki Larus marinus (raportin kansikuva) Suunnittelualueella pesi 2012 yksi merilokkipari sijoituspaikan 5 pohjoispuolella. Meriharakka Haematopus ostralegus (kuva 9) Suunnittelualueella pesi 2012 vähintään 3 meriharakkaparia ja alueelta löytyi myös pesä (kuva 10). 11

12 Kuva 9 (vas.). Varoitteleva meriharakkaemo. Kuva 10 (oik.). Meriharakan pesä. Kotkamills Petri Parkko 6. Tutkimusalueen hyönteiset Silmälläpidettävät (NT) lajit Piennarmataralude Polymerus vulneratus (kuva 11) Suunnitellulta sijoituspaikalta 3 saatiin kenttähaavilla yksi yksilö Piennarmataralude on kuivien ketojen, paahdekenttien ja pientareiden laji, jonka ravintokasvi Suomessa on yleensä keltamatara, mutta ulkomailla lajin tiedetään elävän myös mm. savikoilla (Rintala & Rinne 2010). Suunnittelualueelta ei löytynyt keltamataraa, joten todennäköisesti piennarmataraluteet käyttävät ravintonaan myös muita mataralajeja. Laji on Suomessa harvinainen ja erittäin paikoittaisena esiintyvä. Kymenlaaksossa tehtiin 2012 toinenkin havainto lajista Pyhtään Länsikylässä (Parkko 2012, julkaisematon). Kalvaslude Campylomma verbasci Suunnitellun sijoituspaikan 3 pohjoispuolen ruderaattikentän (kartta 2, eteläisempi pallo) ukontulikukilta saatiin kukintoja haaviin hakkaamalla ja ravistelemalla yksi yksilö. Laji elää tulikukilla ja oleilee yleensä syvällä kukinnoissa, jolloin sen löytäminen on vaikeaa. Kalvaslude on Suomessa harvinainen laji, josta on muutamia havaintoja Varsinais-Suomesta ja Uudeltamaalta (Rintala & Rinne 2010). Kotkamillsin havainto oli siis ensimmäinen Kymenlaakson alueelta. 12

13 Kuva 11. Harvinainen piennarmataralude kuuluu suunnittelualueen ludelajistoon. Kotkamills Petri Parkko Korentolude Chorosoma schillingii (kuvat 12 ja raportin kansikuva) Suunnittelualueen länsipuolen radanvarresta (kartta 2, kuva 13) saatiin kenttähaavilla kolme yksilöä, joten lajilla on selvästi lisääntyvä kanta alueella. Laji elää kuivilla ja hiekkaisilla paikoilla kuten dyynirannoilla ja heinikkoisilla kedoilla. Ravintokasveja Suomessa ovat ainakin mäkikaura, nadat ja kastikat, joista kahta viime mainittua löytyy Kotkamillsin tehdasalueelta. Laji on Suomessa harvinainen ja paikoittainen, eikä siitä ole aiempia havaintoja Kymenlaaksosta. 13

14 Kuva 12 (vas). Korentolude on Suomessa harvinainen lounainen laji, jonka löytyminen Kotkasta oli varsin yllättävää. Kuva 13 (oik). Radanvarren ruderaatti ketomarunakasvustoineen on uhanalaislajistolle Kotkamillsin merkittävimpiä alueita. Kotkamills Petri Parkko 6.2. Perhoset Suurin osa ranta-alueista, joille tuulivoimaloita nyt suunnitellaan, oli aiemmin ( luvuilla) ihmistoiminnan seurauksena avoimempia, paikoin lähes kasvittomia kenttä-alueita. Nykyinen kasvillisuus alueella onkin nuorta, lähinnä ihmistoiminnan vähyyden seurauksena syntynyttä. Kuitenkin tällaiset kuivat ja kuivahkot kentät ja muut alueet, joilla kasvillisuuden hoito on jäänyt vähemmälle tai loppunut jopa kokonaan, ovat usein perhoslajistollisesti merkittäviä ns. korvaavia elinympäristöjä. Vastaavia elinympäristöjä edustavat esim. vanhat sorakuopat, joilla kasvillisuuden luontaista kehitystä ei ole rajoitettu. Perhoslajistollisesti merkittävimpiä alueita kasvilajiston kannalta ovat vedenpuhdistamon pohjois- ja eteläpuoliset alueet (sijoituspaikka 3), puustoltaan (koivut, pajut yms.) osaksi umpeen kasvava entinen kuorimon ja hinaajien laiturin (sijoituspaikka 6) sekä aallonmurtajan välinen alue ja vanhat rata-alueen ketomaruna ja pujokentät raiteiden välissä (kartta 2, kuva 13). Putkilokasvilajistossa seuraavat suunnittelualueella tai sen lähituntumassa havaitut lajit tai kasvisuvut ovat ainakin hyviä joko aikuisten perhosten tai niiden toukkien ravintokasveja: apilat, leinikit, kannusruoho, kaunokit, keltamaite, ketomaruna, koivut, maitohorsma, matarat, nokkonen, pajulajit (erityisesti raita), pelto-ohdake, peltosaunio, peltovalvatti, pietaryrtti, piikkiohdake, pujo, ranta-alpi, rantaminttu, rohtomesikkä, siankärsämö, terttuselja, tervaleppä, tulikukat, valkomesikkä, vesihierakka, virnat ja voikukat. 14

15 Hallan ja Tiutisen vastaavanlaisilta ruderaattialueilta ja reunametsistä on tavattu suuri suurperhosten lajimäärä (Parkko & Suoknuuti 2012). Alueiden välillä on kapeahko lahti, mutta paljolti samaa kenttäkasvillisuutta. Esimerkiksi uhanalaisista lajeista viirupikkumittari Eupithecia pernotata (EN) pietaryrtillä ja pujon sukuisilla kasveilla sekä loistokaapuyökkönen Cucullia argentea (VU) ketomarunalla löytyvät varmasti jostakin Kotkamillsin tehdasalueelta. Lisäksi lukuisa joukko silmälläpidettäviä lajeja löytynee alueelta, kuten vastaavilta elinympäristötyypeiltä 1-2 kilometrin säteellä. 7. Päätelmät ja suositukset 7.1. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit Suunnittelualue ei ole kesän 2012 lepakkokuuntelujen perusteelle merkittävä lepakkoalue. Alueelta löytyi yksi lepakkojen käyttämä ruokailualue (kartta 2) läheltä suunniteltua tuulivoimalan sijoituspaikkaa 6. Paikka on nuoren lehtipuuston reunustama etelään johtava hiekkatie. Voimalan rakentamisella tuskin on merkitystä lepakkojen ruokailulle suunnittelualueella. Suunnittelualueelta ei löytynyt lepakkojen lisäksi muiden luontodirektiivin liitteen IV (a) eliölajien esiintymiä, eikä niiden esiintyminen alueella ole lepakkoja lukuun ottamatta todennäköistä Pesimälinnusto Suunnittelualue ei ole linnustollisesti merkittävä, eikä tuulivoimahankkeella ole haitallista vaikutusta uhanalaisille tai EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeille. Alueella havaittiin 2012 maastotöissä yksi uhanalainen (VU) laji ja kolme silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltua lajia. Havaitut lajit pesivät Kotkamillsin alueella tuulivoimaloista huolimatta. Koko alue on tälläkin hetkellä alati muuttuva ja voimakkaasti ihmisen muokkaama, eikä häirintävaikutus lisäänny merkittävästi tuulivoimaloiden myötä. 15

16 7.3. Uhanalaiset hyönteiset Suunnittelualueelta löytyi tämän luontoselvityksen maastotöissä kolme silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltua harvinaista ludelajia, mutta ei uhanalaisia lajeja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei alueella niitä esiintyisi. Perusteellinen perhosselvitys vaatisi minimissään yhden kesäkauden jatkuvan perhospyynnin (valo- ja syöttipyydykset ja lähes viikoittaiset käynnit alueella) mikäli haluttaisiin kartoittaa alueen lajistosta edes suurin osa. Lisäksi kovakuoriaislajiston ja maan pinnalla liikkuvien ludelajien selvittäminen vaatisi koko maastokauden kestävää kuoppapyydysten käyttöä. Uhanalaisille hyönteislajeille merkittävimmät alueet Kotkamillsin tehdasalueella sijaitsevat suunniteltujen tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen ulkopuolella, kuten alueen länsipuolella olevassa radanvarressa (kartta 2). Suunnitelluilla sijoituspaikoilla kasvaa niukasti ketomarunaa (lähinnä vain sijoituspaikalla 5). Laji esiintyy muualla tehdasalueella, etenkin radanvarsilla, paikoin runsaina kasvustoina. Kaikilla suunnitelluilla sijoituspaikoilla kasvillisuutta on melko pienialaisesti, joten niiden merkitys uhanalaislajistolle on vähäinen. Rakennustöiden aikana todennäköisesti tuhoutuu jonkin uhanalaisen hyönteislajin esiintymä ainakin väliaikaisesti. Uhanalaisille hyönteislajeille suurin uhka Kotkamillsin alueella on kuitenkin avoimien alueiden sulkeutuminen pensaikon ja puuston lisääntyessä sekä avoimien kenttien asfaltointi. Jos alueelle rakennetaan tuulivoimaloita, tulisi niiden ympäristöt pitää jatkossa hiekkaisina avoimina kenttinä ja välttää liiallista siistimistä. Alueelle ei saa tuoda muualta maa-aineksia, joiden mukana alueelle voisi tulla mm. lupiinia tai muita haitallisia tulokaskasveja. Myös maaperän rehevöityminen maa-ainesten tuonnin myötä olisi tuhoisaa, sillä alueen luonnonsuojelullisesti merkittävät hyönteislajit elävät kuivilla ja kasvillisuudeltaan niukoilla biotoopeilla Putkilokasvit Suunnittelualueella ei ole samanlaista pitkää historiaa kuin läheisellä Hallan alueella, sillä suuri osa siitä on mereen rakennettua täyttömaata. Tästä syystä kasvillisuus on nuorempaa, eikä alueella esiinny purjelaivakauden painolastikasvillisuutta. Sen sijaan alueelle on tullut rahdin 16

17 mukana paljon erilaisia tulokaskasveja. Suunnittelualueelta ei löytynyt uhanalaisia tai EU:n luontodirektiivin IV- liitteen putkilokasvilajeja, mutta moni alueella esiintyvä putkilokasvilaji on merkittävä uhanalaisen hyönteisen tai sen toukan ravintokasvi (ks Uhanalaiset hyönteiset). 8. Haittojen lieventämistoimenpiteet Tuulivoimaloiden rakentaminen aiheuttaa haittaa Kotkamillsin alueen hyönteislajistolle hävittäen rakennuspaikoilta lajien käyttämät ravintokasvit. Tuulivoimaloiden rakentamisesta voi olla uhanalaisille hyönteislajeille kuitenkin jatkossa positiivista vaikutusta, sillä niiden ympäristöön voi syntyä puuttomia joutomaa-alueita, joille esimerkiksi puuston leviäminen ja sitä kautta varjostus (umpeenkasvu) rakentamisen jälkeen ei ole mahdollista ja joille siksi myös perhosille tärkeät ruoho- ja heinäkasvit leviävät ja voivat säilyttää elinvoimaisia kantoja ylläpitäen samalla monimuotoista hyönteislajistoa. Tästä syystä voimaloiden ympäristön laajaalainen asfaltointi ei ole suotavaa. Voimaloiden ympäristöstä puiden taimet on syytä poistaa mekaanisesti kiskomalla, sillä myrkyttäminen hävittää samalla alueen uhanalaislajistolle tärkeitä ravintokasveja. 9. Lähteet Kuitunen, K. & Parkko, P. 2011: Kotkan Hallan tuulivoimapuiston muuttolintuselvitys 2011 kevätmuutto ja syysmuutto. Tutkimusraportti 29 s. + liitteet. Parkko, P. & Suoknuuti, M. 2012: Kotkan Hallan tuulivoimasuunnitteluun liittyvät luontoselvitykset Raporttiluonnos 32 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Rintala, T. & Rinne, V. 2010: Suomen luteet. Hyönteistarvike TIBIALE Oy, Helsinki. 17