ja kulttuurienvälisen kasvatuksen tärkeimmäksi

Transkriptio

1 Esittely Monilukutaito mitä se on? Marjo Räsänen, Visuaalisen Kulttuu rin monilukukirja. Aalto-yliopisto, Helsinki Visuaalisen kulttuurin monilukukirja on erinomainen avaus monilukutaitoon ja kulttuurikasvatuk seen. Se selventää esija perusopetuksen valtakunnallisten opetussuunnitelmien laaja-alaisen oppimi sen monilukutaito-käsitettä avartaen sitä sekä yleisellä tasolla että erityisesti kuvataide-oppiaineen näkökulmasta. Kirjan edustamassa kokonaisvaltaisen taidepedagogiikan näkemyksessä taiteet nähdään osana laajempaa kulttuurikasvatusta. Keskeisi nä tekijöinä painottuvat visuaalisen kulttuu rin lukutaito sekä sen olennaisena osana kulttuurinen moninaisuus, mikä teema onkin kirjassa perustellusti vahvasti esillä. Kulttuurisesti moninaistuvassa Suomessa ja koulussa nämä tekijät korostuvat tulevaisuudessa entistä enemmän kulttuurikasvatuksen ja kuvataideopetuksen näkökulmina. Kirjan vahva arvoeettinen painotus tuntuu nykyisessä maailmantilanteessa erityisen tärkeältä. Monikulttuurisen ja kulttuurienvälisen kasvatuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi asetetaan teoksessa yksilöiden ja ryhmien moninaisuuden ja muuttuvuuden ymmärtäminen sekä epävarmuuden sietokyvyn oppiminen toiseuden kohtaamisessa. Kirjan konkreettiset viittaukset uuden opetussuunnitelman perusteisiin auttavat purkamaan ajatusta suomalaisesta homogeenisesta kulttuurista, ja ne tarjoavat työkaluja, jotka auttavat ymmärtämään kulttuurista moninaisuutta muuna kuin poikkeuksena kantasuomalaisuudesta. Räsänen haastaa sopeuttamiseen tähtäävän monikulttuurisen kasvatuksen ja tarjoaa tilalle tasa-arvoisempaa ja muutokseen tähtäävää kulttuurikasvatusta. Kaikkiaan Räsäsen teos on tervetullut kriittinen puheenvuoro tässä kotouttamisen puheiden ajassa. Monilukutaito hahmottuu teoksessa kokonaisvaltaisena oppimiskäsityksenä, jossa verbaalinen, numeerinen, visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen ilmaisu täydentävät toisiaan. Erilaisia esitys- ja ilmaisutapoja ja -muotoja avataan teoksessa modaliteetin käsitteen avulla. Eri modaaliteetit hyödyntävät lukutaitojen tutkimista ja erilaisia representoinnin ja kommunikoinnin muotoja. Kirjassa esitetty monilukutaito tarjoaa välineitä erityisesti kuvien moniaistiseen vastaanottamiseen ja kriittiseen tulkintaan rohkaisten myös toimintaan. Räsänen painottaakin, että lukutaito on jotakin, mitä ihmiset tekevät, ei jotakin, mitä he saavuttavat. Lukutaitoon kuuluu kyky tuottaa, välittää ja tulkita viestejä. Kirja on suunnattu ensisijaisesti kuvataidekasvatuksen opiskelijoille, opettajille ja opettajakouluttajille. Kirjan seikka peräisyys ja monipuolinen lähdemateriaali kiinnostaa varmasti teoreettisesti suuntautuneita alan toimijoita sekä tutkijoita. Kirjan monipuolinen lähteiden käyttö antaa hyvän kuvan visuaalisen kulttuurikasvatuksen ja taidekasvatuksen kotimaisesta ja kansainvälisestä tutkimuksesta. Kirja toimii myös erinomaisena käsikirjana muun muassa avainkäsitteet sisältävän asiahakemiston ansiosta. Se on oiva työkalu lukijalle, joka on tottunut digitaalisen tekstimuodon mahdollistamiin asiasanahakuihin. Kirjassa pyritään luomaan yhteyksiä eri tutkimusaloihin ja -teorioihin ja synnyttämään käsitys elävästä tieteidenvälisestä verkostosta kuvataidekasvatuksen taustalla. Läpi työn kulkee vilpitön tavoite kartoittaa aihepiiri tarkasti ja ottaa se kunnianhimoisesti haltuun. Kirja sopii lukijalle, joka ei pelästy monimutkaisiakaan rakenteita: kirjassa on käytössä sekä alaviitteet että loppuviitteet. Alaviitteet tarjoavat lisätietoa ja -ajatuksia, ja loppuviitteet sisältävät leipätekstiä tarkentavia kirjallisuusviitteitä. Vaikka joissain kohdin näiden välinen ero ei 1

2 Kuva 1. Marjo Räsänen Naamioiden takana. ole ihan selkeä, tukee viittaustekniikka tekstin monitahoisuutta, ja sen sisällöissä esitelty konstruktivistinen pedagogiikka todentuu täten myös kerroksellisen tekstin rakentumisen keinona. Kirja on järjestelty kahteen osaan. Molemmat osat alkavat selkeyttävillä 2 johdannoilla samoin kuin kaikki pääluvut. Johdannot johdattelevat lukijaystävällisesti sekä päälukujen että alalukujen teemoihin. Ensimmäinen osan lähtökohta on taidepedagoginen, ja siinä Räsänen avaa käsityksiä kokonaisvaltaisesta taidekasvatuksesta, kulttuurisesta moni- naisuudesta, monilukutaidoista ja kulttuurin visualisoitumisesta. Kirjan toinen osa syventää sosiosemioott ista ja taideperustaista kuvatulkintaa sekä keskitt yy visuaalisen kulttuurin monilukumallin soveltamiseen kulttuuri-identiteetin näkökulmasta

3 Kuva 2. Marjo Räsänen Tytöt Sao Paulossa. kolmella osa-alueella: kuvanlukutaidossa, medialukutaidossa ja ympäristönlukutaidossa. Niistä kukin taustoitetaan alojen tutkimuksellisia viitekehyksiä, sisältöjä ja toimintatapoja vasten. Niitä ovat visuaalisen kultt uurin tutkimus ja taiteentutkimus, mediatutkimus se- kä materiaalisen kultt uurin tutkimus. Eri alueiden tutkimukselliset lähtökohdat käsitellään siten kunkin tiedeperustan ja pedagogiikan näkökulmasta. Sosiosemiotiikan periaatteet ja taideperustainen lähestymistapa koskevat sen sijaan kaikkia visuaalisen kultt uu- rin monilukutaidon periaatteita. Niiden avulla pyritään myös hahmott amaan, miten kuvataide täydentää koulun muissa oppiaineissa opittavia lukutaitoja. Samalla näkökulma sitoutuu visuaaliseen tiedonmuodostukseen ja tutkimusmetodologisuuteen laajemminkin. 3

4 Kuvio 1. Monilukutaidot osana kokonaisvaltaista pedagogiikkaa. 4

5 Toisessa osassa pohdittu monilukumalli sitoutuu laajasti määriteltyyn kulttuuri-identiteetin käsitteeseen, yhteen kirjan keskeisistä, toistuvista ja kasvavista käsitteistä. Tämä on luontevaa, sillä monilukumalli perustuu näkemykseen, jonka mukaan jokainen ihminen kuuluu useisiin identiteettiä rakentaviin viiteryhmiin. Yksilön kulttuuri -identiteetti rakentuu yhteiskunnassa vallitsevan makrokulttuurin ja erilaisten osakulttuurien vuorovaikutuksessa. Mikrokulttuurit ovat jokaiselle yksilölle erilaiset, ja ne muuttuvat alati. Osakulttuureita ovat etnisyys, asuinpaikka, sosiaalinen asema, sukupuoli, ikä, kyvykkyys, kieli ja maailmankatso mus. On tärkeää huomata, että vuorovaikutus ei tapahdu ryhmien vaan yksilöiden välillä. Vaikka useiden eri ryhmien vaikutus yksilöön ymmärretään, ei yksilöä kuitenkaan määritellä tai leimata ryhmän edustajaksi. Kulttuuri-identiteetin määritteleminen hybridisten osa- ja mikrokulttuurien avulla purkaa toisten kulttuurit -ajattelua. Syntyy ymmärrys, ettei ole kulttuurista jakoa meihin ja toisiin, vaan kulttuurinen identiteetti on paljon monitahoisempi kysymys. Kirjan teoreettis-filosofinen viiteke hys kytkeytyy kokemukselliseen ja kogni tiivis-konstruktivistiseen ym märtä miseen ja oppimiseen. Lähestymistapa on selkeästi paikannettu, ja lukijan on helppo peilata muita mahdollisia viitekehyksiä esitettyä vasten. Kirja pyrkii myös ottamaan huomioon muita kuvataidekasvatuksen ja sen lähialojen lähestymistapoja, ja konstruktivistinen viitekehys laajeneekin muun muassa jälkistrukturalistisiin ja dekonstruktivistisiin kuvanlukutapoihin korostaen ymmärtämistä avoimempaa tulkintaa ja merkitysten uudelleen työstämistä. Monilukukirja on rakennettu konstruktivistisesti. Uusi asia esitellään edellisissä luvuissa esiteltyjen näkemysten varassa, mistä seuraa monien käsitteiden toistuminen eri luvuissa tarkasteltavien ilmiöiden rakentuessa edellisten päälle. Lukijan ymmärtäessä kirjan konstruktivistisen ja pedagogisen rakenteen on teemojen kehittelyä kiinnostavaa seurata, ja lukukokemus on palkitseva. Ratkaisu mahdollistaa myös kirjan jokaisen osuuden itsenäisyyden: käsikirjalle tyypillisesti teoksen kukin luku toimii omana kokonaisuutenaan. Kuvat ovat tärkeä osa monilukukirjaa. Niiden kautta tarkentuu ymmärrys siitä, mitä visuaalisen kulttuurin monilukutaidolla voidaan tarkoittaa. Kuvat osoittavat yhdessä tekstin kanssa, kuinka kuvat rakentavat merkityksiä ja kuinka niiden tulkinta on lopulta aina monimerkityksellistä. Erityisen hienoja ovat Esko Männikön, Jouko Lehtolan, Tanja Mikkolan, Marja Pirilän, Pekka Turusen ja Iiu Susirajan kuvat sekä monet kirjoittajan omat kuvaesimerkit. Kuvien lisäksi kirjassa on pääasiassa kahdenlaisia kuvioita, jotka kuvallistavat kirjan laajaa käsitekarttaa. Ensimmäiset havainnollistavat kussakin luvussa käytettyjä käsitteitä ja niiden suhteita lähitieteisiin ja lähitieteiden käsitteistöihin. Toiset kuviot antavat useimmiten värikkään kukan muodossa visuaalisen hahmon tekstissä konstruoiduille kulttuurisille ja pedagogisille teoriarakennelmille. Kaikkiaan monilukumalli rakentuu lukijan mielikuvissa moniulotteisena. Käy selväksi, että visuaalisen kulttuurin monilukumallin tavoitteena on transformatiivinen oppiminen, joka kriittisen pedagogiikan hengessä kyseenalaistaa olemassa olevat tietorakenteet ja viitekehykset. Lukukokemus tuottaa ymmärryksen siitä, että visuaalinen monilukutaito tarkoittaa aktiivista katsomista ja tietoiseksi tulemista omasta roolista merkitysten muodostamisessa. Taiteen tohtori Mira Kallio-Tavin on kansainvälisen taidekasvatuksen vanhempi yliopistonlehtorina Aalto-yliopistossa. Hänen tutkimuskiinnostuksensa liittyvät taideperustaisiin menetelmiin eettisyyden, kulttuurisen moninaisuuden ja kehollisuuden kysymyksissä, kriittiseen eläintutkimukseen sekä digitaalisen pelaamisen ja taidekasvatuksen väliseen suhteeseen. Hänen väitöstutkimuksensa käsittelee Toiseuden kohtaamista levinasilaisen etiikan ja kriittisen vammaistutkimuksen näkökulmasta. 5