Läheisten kertomaa. Läheisen ohjaus terapiatyössä

Transkriptio

1 Läheisten kertomaa Läheisen ohjaus terapiatyössä

2 YHTEISTOIMINNAN PERUSTA Kuntoutuksessa on kunnioitettava kuntoutujaa, mutta myös lähiverkostoa ja kuntoutuksen merkityksen löytymistä heille. (Terapeutti) Arvostus: siitähän se lähtee! (Liikuntavammaisen nuoren aikuisen avustaja) Itse opettelen aina jokaisesta uudesta kielestä vähintään yhden sanan kunnioittamisen osoittamiseksi ja luottamuksen luomiseksi. (Terapeutti) Avoimuus, kunnioitus, jousto, huomioonottaminen. Kysymykset, aikaa keskustelulle, avoin ilmapiiri. Aina on tunne, että voi kysyä neuvoa. (Erityislastentarhanopettaja integroidussa erityisryhmässä) Hyvässä ohjaustilanteessa kaikki osapuolet, niin terapeutti, henkilökunta ja lapsi voivat jakaa asioita, lasta kannustetaan ja kuullaan. (Varhaiskasvatuksen erityisopettaja)

3 LUOTTAMUS ON RAKENTUNUT YHTEISTOIMINNASSA Liikuntavammaisen nuoren aikuisen pitkäaikainen avustaja Ei oo järkeä toimia ryhmässä vaan ryhmänä. Ei niin että jokainen tekee jotain tietämättä mitä muualla tapahtuu. Mun avustettavan terapeutit on pitkän ajan työskennelleet hänen kanssaan. Ei se yhteistyö ole ollut siinä valmiina kun terapeutti on tullut uutena vaan se on rakennettu se yhteistyö siinä. Olen oppinut asioita terapeuteilta. Ja sitten on huomattu että me ollaankin arjessa tehty sama asia eri tavalla niin olen kertonut terapeutille että näin ollaan tehty. Siinä on just se että terapeutti luottaa. Siitä se luottamus rakentuu. Että molemmilta suunnilta tulee sitä eteenpäin menemistä. Terapeutit ovat kuunnelleet ja auttaneet. Jos on ollut jotain, on laitettu perään tekstiviestiä, ja jos ei ole saatu jotain asiakkaan kanssa ratkaisua niin terapeutti on hoitanut asiaa eteenpäin.

4 ERILAISISSA TILANTEISSA TARVITAAN ERILAISTA OHJAUSTA Joskus parhaiten voi oppia vain katsomalla ja tekemällä tilanteesta huomiota. (Erityisopettaja TOI-opetuksen luokassa) Ajan antaminen on mielestäni yksi hyvä tarpeiden huomioimisen mittari; joku ohjattava tarvitsee paljon aikaa reagoimiseen ja asioiden miettimiseen/ terapiaan orientoitumiseen. (Erityisopettaja TOI-opetuksen luokassa) Jotkut terapeutit käyttävät erilaisia vihkoja, joihin kirjataan ylös harjoiteltavia asioita, opittuja taitoja ja tavoitteita. Nämä ovat hyviä, koska näihin voi palata vaikka aina ei ehtisi juuri terapian jälkeen jutella. (Varhaiskasvatuksen erityisopettaja)

5 ERILAISISSA TILANTEISSA TARVITAAN ERILAISTA OHJAUSTA Liikuntavammaisen nuoren aikuisen pitkäaikainen avustaja Kun terapeutti ohjeistaa uutta avustajaa, ei voi sanella että sä teet näin. Oppiminen ei tapahdu yhdessä hetkessä. Tarvitaan aikaa. Terapeutin täytyisi aina olla kiireetön ja rauhallinen. Tarvitaan se aika ja se ohjaus ja se luottamus siihen että uusi avustaja osaa jotain tehdä. Tarvitaan rauhallinen ote ja sitä, että kuunnellaan oikeasti niitä jotka on asiakkaan kanssa. Silloin kun avustaja on kokenut ja kuntoutujalle tuttu mutta terapeutti on uusi, terapeutilla pitäisi olla kyky kuunnella mitä ja miten arjessa tehdään. Kysellä mites teillä sujuu ja mites te teette tämän? Jos terapeutti vaan tarttuu suoraan kiinni asiakkaaseen niin ei mikään suju.

6 LUOTTAMUS KUNTOUTUMISEEN Lapsen äiti Kyllähän se tietysti oli oikeastaan tiedetty kun ymmärrettiin hänen kokonaistilanne, kaikki sairaudet. Tavallaan oltiin valmistauduttu siihen että voi tuntua raskaalta ja kyllähän se tietysti tuntuikin. Ei se sitten kuitenkaan kauheasti jäänyt mieltä painamaan vaan tehtiin yhdessä töitä asian eteen, oli sellainen luottamus siihen puheterapiaan. Varmaan mä koko ajan koin että terapeutilla oli vahva ammattitaito ja hän osasi aina sanoa niissä tilanteissa että hänellä oli niin kuin se näkemys siinä ja hän osasi aina sanoa missä mennään ja mitä tehdään ja että aina oli joku ratkaisu mitä tehdään. Sitten jos tuntui, ettei jokin toimi, niin ei jääty junnaamaan vaan sitten kokeiltiin jotain toista keinoa. Kyllä mulle tuli sellainen vahva luottamus siitä, että terapeutilla oli joku ajatus ja näkemys.

7 TIETO JA OHJAUS MIELUITEN HENKILÖKOHTAISESTI Lapsen äiti Lapsi sai terapiaa ensin kotona kolmevuotiaaksi asti ja palattuani töihin terapiat siirtyivät päiväkotiin, toisinaan käyntejä oli myös kotona koska lapsen vointi ja toimintakyky oli siellä parempi. Pyrin olemaan mukana terapiatilanteissa mahdollisimman usein, sillä koin sen olevan kaikkein hedelmällisintä terapian tavoitteiden onnistumisen kannalta. Lapsihan ei kyennyt näyttämään mitä oli terapiassa harjoitellut, eikä reissuvihon välityksellä useinkaan saanut tarpeeksi tarkkaa kuvaa siitä, mitä terapeutti hakee. Varsinkin fysioterapiassa harjoitteiden näkeminen on todella tärkeää ja usein myös terapeutin kädestä pitäen ohjaaminen on välttämätöntä oikeiden otteiden ja toimintatapojen löytämiseksi.

8 POTENTIAALIN NÄKEMINEN Lapsen äiti: Hyvä ohjaustilanne terapiassa auttaa näkemään lapsen potentiaalin. Terapeutin ammattitaito saa esiin sellaista, jonka vanhempi on kenties aiemmin ajatellut olevan liian vaikeaa tai mahdotonta tai jota vanhempi on toivonut, mutta hänellä ei ole ollut keinoja toteutukseen. Lapsen potentiaalin näkeminen motivoi jatkamaan harjoitteita kotona, siihen liittyy myös lapsen ilo ja ylpeys omasta osaamisestaan sekä vanhemman ilo ja ylpeys lapsensa osaamisesta - molemmat asioita, jotka eivät vaikeavammaisen lapsen elämässä ole itsestään selviä. Terapeutit olivat arjessa todella tärkeä tuki, sillä he näkivät lapsessa saman, mitä minä: potentiaalia ja mahdollisuuksia, eikä vain vammoja ja sairauksia.

9 YHDESSÄ TEKEMINEN Lapsen äiti: Osallistuin puheterapiaan paljon, pitkän aikaa aina. Lapsi kommunikoi mun kauttani ja haki multa tuen, ei puhunut puheterapeutille suoraan. Aluksi mietittiin, olisiko lapsi ollut terapiassa myös yksin mutta terapeutin mielestä oli parempi että olin mukana." Paljon leikittiin ja harjoiteltiin leikin kautta terapiassa sitä mallia hänelle puheesta. Mä harjoittelin paljon sitä samaa leikin sanottamista sitten kotonakin: mä sanotin kotonakin sitä mitä lapsi teki leikissä, vaikka mitä hänen leikissään eläimet ja muut tekee. Ja kun se oli niin tiheästi se puheterapia joka viikko niin siinä tuli aina myös se, että käytiin läpi se, miten viikko on mennyt. Jos olisi ollut pidempi aika niin olisi helpommin jäänyt ilmaan se asia mutta kun oli se viikko niin sitten tehtiin kotona niitä sovittuja asioita eikä tullut mitään kyllästymistä kun viikon päästä oli aina joku uusi juttu. Oli pieniä lyhyitä ytimekkäitä juttuja ja aina lyhyt aika kun sitä harjoiteltiin ja sitten vaihtui.

10 YHDESSÄ TEKEMINEN Lapsen äiti: Mä tykkäsin niistä tehtävistä. Siinä mielessä, kun ne oli just tarpeeksi pieniä ja yksinkertaisia, että ne oli helppo toteuttaa siinä arjessa ja aina keskittyttiin just johonkin vaikka yhteen sanaan. Kerran esimerkiksi harjoteltiin sitä h-kirjainta ja se harjoitussana oli ohi niin että se h tuli sanoa korostetusti, ja kun me vaikka käveltiin kadulla ja kun auto meni ohi niin lapselle sanottiin että ohi, auto meni ohi että lapsi lähtis harjoittelemaan ja hän sai siinä mallia miten se h sanottiin. Ne ei olleet sellaisia että nyt istutaan ja tehdään vaan nimenomaan ne oli sellaisia että ne liittyi siihen arkeen ja siihen toimintaan, että ei tarvinnut järjestää mitään hetkeä vaan ne toteutui siinä arjen touhussa.

11 ERI TERAPEUTTIEN YHTEISPELI Mun työssäni on ollut onni että kaikki terapeutit on keskenäänkin tehneet yhteistyötä. Kun on esimerkiksi ollut kokeilua kommunikaatiovälineiden käytöstä niin fysioterapeutti on katsonut että miten kroppa ja raajat antavat myöten ja toimintaterapeutti käyttötavat ja välineitä ja puheterapeutti sitten niitä kommunikaatioasioita. Olen kyllä ollut kertomassa että näin sovittiin mutta on ollut myös niitä yhteisiä kertoja terapeuteilla. Muuten olisin joutunut välikädeksi, viestin viejäksi. (Liikuntavammaisen nuoren aikuisen pitkäaikainen avustaja) Joskus terapeuttien tavoitteet ovat tavallaan toistensa tavoitteet poissulkevia, mutta juuri siksi yhteisterapiamahdollisuus on mahtava, koska tilanteista voidaan keskustella ja miettiä, mikä olisi kaikista relevanteinta oppilaan kannalta, ja millä keinoilla tavoitteisiin voitaisiin yhdessä päästä. (Erityisopettaja TOI-opetuksen luokassa)

12 OHJAUS KANTAA ARKEEN Mä olin paljon vähemmän mukana puheterapiassa mutta osallistuin sitten kotona. Meillehän tuli aina jonkunlaisia tehtäviä kotiin ja niitä me sitten yritettiin hirveesti tehdä siellä kotona. Ihan hauskoilta tuntui tehtävät, ne oli sopivan lyhyitä ja yksinkertaisia ja keskityttiin aina johonkin tiettyyn juttuun. Yleensä ne liittyi johonkin tekemiseen tai johonkin leikkiin. (Lapsen isä) Sinnikäs toistaminen, pienet hetket tärkeitä, sama asia terapiassa ja arjen hetkissä. (Erityislastentarhanopettaja integroidussa erityisryhmässä) Aluksi oli vaikea puhua asioista. Kun totuimme teihin terapeutteihin, opimme luottamaan, että haluatte auttaa, ja siitä [ohjauksesta] oli paljon apua. Oli helpottavaa jutella, opimme ymmärtämään, miksi lapsi teki niin kuin teki esim. löi päätään seinään. (Äiti, lapsen sisaruksen tulkkaamana)

13 OHJAUS KANTAA ARKEEN Terapeutti: Ohjaamisessa tulisi osata oikealla tavalla ja oikein ajoitettuna osattava synnyttää ajatusta siitä, ettei kuntoutuminen tapahdu terapiassa vaan arjessa. Mutta kuntoutujan lähiverkoston resurssit huomioiden. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Silloin on mietittävä miten ja millainen verkosto saadaan rakennettua esim. ammattilaisista. Arkeen liittyvät ja arjessa harjoiteltavat tavoitteet vahvistavat onnistuessaan myös lähiverkoston uskoa omaan osaamiseen ja arjen merkitystä kuntoutuksessa. Terapeutti auttaa alkuun ja parhaimmillaan se käynnistää lähiverkostossa arjessa tapahtuvia kuntoutusta tukevia ratkaisuja.

14 OHJAUS KANTAA ARKEEN Yhdessä on hyvä pohtia lapsen kokonaistilannetta. Puheterapeutti antaa ryhmällemme hyviä vinkkejä arkeen, kuinka tukea kuntoutusta. (Erityislastentarhanopettaja integroidussa erityisryhmässä) Koko ajan terapeutti selitti mulle että miksi tehdään näin ja perusteli niitä asioita, kaikelle oli aina joku perustelu, että mitä tässä toiminnassa tuetaan ja sitten niitä oli helppo kotonakin tehdä, kun oli sellainen selkeä ajatus että mitä tehdään ja erityisesti miksi tehdään, ja sitten puhuttiin niistä kotonakin ja molemmat tehtiin niitä lapsen kanssa. (Lapsen äiti)

15 KUNTOUTUS SOPII HYVIN ARKEEN Erityisopettaja TOI-opetuksen luokassa Kokemukseni kuntoutuksesta on pelkästään positiivinen. Koulussa ei ole sellaista spesifiä ammattitaitoa, jota eri alojen terapeutit jakavat oppilaalle sekä meille työntekijöille työskennellessään oppilaan kanssa. Omassa luokassani kuntoutus on ensiarvoisen tärkeää, sillä jokaisella lapsella on moninaisia haasteita niin kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen kuin myös motoristen taitojen ja arjen eri osa-alojen kohdalla. Terapioiden tavoitteita voimme kätevästi liittää myös koulussa harjoiteltaviin taitoihin. Paras mahdollinen tilanne on, kun kuntoutujalla luokassani on kuntoutumisen tukena ns. moniammatillinen tiimi, johon kuuluvat vanhemmat, terapeutit ja koulun väki. Usein vaikeavammaisen lapsen tarpeet ovat niin moninaiset, että työlle ja kuntoutukselle tulee vahvempi pohja, kun monta ammatillista tahoa miettii yhdessä lapsen parasta. Kun lapsen tavoitteita voidaan harjoitella kotona, terapiassa sekä koulussa, on monta eri mahdollisuutta ja tilannetta tavoitteiden harjoittelemiseksi ja niiden viemiseksi eteenpäin.

16 KOKEMUSTA MONENLAISISTA HYVIN TOIMIVISTA OHJAUKSISTA Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Hyviä kokemuksia on myös toisinaan tapahtuvasta yhteisestä ja yhdessä suunnitellusta toiminnasta, jossa terapeutti tulee mukaan lapsiryhmän toimintaan ja esim. pienryhmässä voidaan vaikka toteuttaa kuvin tuettua leikkiä. Toiset terapeutit tekevät ohjaustyötään toisinaan olemalla mukana ryhmän toiminnassa, samalla tekevät havaintoja ja jakavat vinkkejä ja auttavat lasta ja henkilökuntaa löytämään sopivia toimintamalleja. Tämä on toimiva tapa, mutta joskus tällainen toimintatapa on tuntunut siltä ettei terapeuteilta saa juurikaan mitään ideoita tai ohjausta vaan he hakevat omalle toiminnalleen vahvistusta. Tällaisessa ohjauksessa terapeutin ja terapian tavoitteet jäävät usein epäselviksi. Siis tarkoitan että terapia ei voi perustua pelkästään tällaiselle toimintatavalle.

17 KOKEMUSTA MONENLAISISTA HYVIN TOIMIVISTA OHJAUKSISTA Terapeutti Ohjauksen onnistuminen vaatii yksilöllistä kohtaamista työyhteisön tai perheen toimintakulttuurin tuntemista / arvostamista. Joskus ohjaus voi olla selkeästi erillinen ohjauskerta, useimmiten kuitenkin myös jatkuvaa rinnalla kulkevaa ja alati kuntoutuksen ja kuntoutumisen mukaan muuttuvaa. Ohjaamiskäytäntöjen tulisi myös olla mahdollista joustaa ja elää kuntoutujan muuttuvan elämäntilanteen sekä ympäristön muutosten mukaan tarkoituksenmukaisesti ja elämässä mukana. Tämä edellyttää joustavuutta myös kuntoutussuunnitelmiin, jotta muuttuviin tilanteisiin voidaan vastata. Kuntoutussuunnitelmiin tulisi kartoittaa myös enemmän vuoropuhelussa kuntoutujan elämäntilanteen realiteetteja, mahdollistavatko ne asetetut tavoitteet tai suunnitellut asiat vai vaatiiko niiden kypsyttely enemmän ohjausta.

18 KOKEMUSTA MONENLAISISTA HYVIN TOIMIVISTA OHJAUKSISTA Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Hyvä ohjaustilanne voi tapahtua spontaanisti. Esimerkiksi, jos terapiassa on käsitelty jotain asiaa, niin heti terapian jälkeen terapeutti tulee kertomaan yhdessä lapsen kanssa esimerkiksi nyt harjoiteltavasta taidosta tai jo opitusta asiasta. Tällöin tuo asia on juuri sillä hetkellä käyty läpi ja ohjaustilanne tapahtuu oikeaan aikaan. Aina arjessa ei ole aikaa pidemmälle ohjauskeskustelulle, tällöin on esimerkiksi sovittu säännöllisin väliajoin pienestä ohjauskeskustelusta, joissa päivitetään tilannetta.

19 OHJAUS ARJEN MUUTOSTILANTEISSA Terapeutti Siirtymävaihe on siksikin tärkeä, että nuorelle voi tulla tarve kokeilla itsenäistymistä kuntoutuksesta, joka voi olla hyväkin asia ellei vahingoita nuorta. Nuorella on kuitenkin oltava mahdollisuus peruuttaa takaisin kuten lapsuudenkodissakin käydään. Siirtymävaiheen merkitys on suuri nuoren ottaessa vastuun itsestään niillä eväillä, jotka hän on elämässään tätä ennen saavuttanut. Kuntoutuksen piirissä olleelle nuorelle tulisi turvata mahdollisuus luottavaisin mielin kasvaa kohti siirtymävaihetta ilman pelkoa omilleen jäämisestä. Pitkään nuoren elämässä olleiden merkittävien suhteiden ja yhteyksien muuttumiseen tulee myös valmistautua ja tehdä muutos yksilölliseen tahtiin.

20 OHJAUS ARJEN MUUTOSTILANTEISSA Terapeutti Kuntoutuksen suunnittelussa tulisi tarkasti miettiä kokonaisuutta, jos lapsella tai nuorella ei ole perheen muodostamaa vahvaa tukiverkkoa. Kuntoutuksen merkitys voi tällöin olla huomattavasti moninaisempi ja yhteistyökuvioiden muodostaminen pelkästään ammattilaisten toimesta ilman lähipiirin kontrollia on alttiimpi haavoittumaan. Jollakin tulisi aina olla koppi nuoresta, mahdollisuus vastata niihin tarpeisiin joita nuoren elämässä vastaan tulee. Erityisesti siirtymävaihe lasten kuntoutuksen vastuualueelta aikuisten vastuualueelle on huolehdittava aukottomaksi. Lähetteen laittaminen eteenpäin ei saa katkaista hoitosuhdetta ennen kuin hoito on jo toisen tahon kontolla. Siirtymävaiheen yhteiset tutustumiskäynnit aikuisten puolelle ainakin jollain saralla voisivat olla yksi vaihtoehto.

21 ERILLISET KESKUSTELUAJAT HYVIÄ Lapsen isä Lapsen kuullen ei voisi vaikka puhua sitä, jos olisi eri mieltä jostain asiasta terapeutin kanssa, se olisi lapselle ristiriitainen tilanne. Jos lapsi on kuulemassa on tärkeää että lapsi kuulee että kaikilla aikuisilla on samat ajatukset. Miten lapsi voisi käydä terapiassa jos ajattelisi että äiti ja isä ei ole kaikesta samaa mieltä? Hienosti asiakasta kunnioittaen keskusteltiin. Koskaan ei puhuttu hänen kuulleessaan mitään huolia, ei terapeutti eikä me vanhemmat. En koe että lapsella olisi ollut terapiasta jotenkin huolestunut olo, hänellä oli siellä vaan kivaa. Varmaan se olisi ollut iso haaste myös juttelussa se, että kun lapsi halusi ja vaati huomiota niin se olisi ollut vaikeaa hänelle, jos aikuiset olisi puhuneet vaan keskenään. Hän olisi kyllä vaatinut huomion eikä keskustelu olisi varmaan onnistunut.

22 ERILLISET KESKUSTELUAJAT HYVIÄ Lapsen äiti Asioista jutteleminen terapeutin kanssa oli hirmu tärkeää vaikka kyllä se tuntui pahaltakin kun oli niin paljon huolta Eihän niitä keskusteluja pysty käymään siinä samalla kun lapsi on, ei siinä pysty keskustelemaan niistä aikuisten asioista. Siinä tilanteessa ei voisi ottaa huolta puheeksi, kun ei voi lapsen kuullen puhua kaikista asioista. Lapsi vaatii oman huomion. Siinä ei ole tilaa sille aikuisten väliselle keskustelulle. Jos lapsi kuulisi niitä huolia, se tuottaisi hänelle huolta ja ahdistusta ja ehkä syyllisyyttä. Se vaikuttaisi hänen itsetuntoon, jos lapsi kokisi itsensä huonoksi, ettei hän osaa. Sille puheelle pitää olla ihan oma aika ja tila. Se huoli hälveni siitä koko ajan. Se keskusteltu oli niin oleellinen osa sitä terapiaa kun siinä nimenomaan puhuttiin siitä, että tehdään sitä yhdessä ja että meillä oli se yhteinen tavoite ja yhteinen projekti niin eihän sitä olisi voinut tehdä yhdessä, jos siitä ei olisi voinut keskustella että missä mennään ja siinä asetettiin niitä tavoitteita, niitähän me yhdessä mietittiin niitä tavoitteita sinne Kelan kaavakkeisiinkin. Siinä yhdessä sitouduttiin niihin tavoitteisin.

23 TUTTUUS TUOTTAA TULOSTA Erityisopettaja TOI-opetuksen luokassa Varsinkin vammaisen lapsen kohdalla toivoisin, että terapiaa olisi mahdollisimman paljon, siis toivottavaa olisi, että tapaamiskertojen väli ei olisi kovin pitkä. Usein aikaa kuluu tutustumiseen ja uudelleen aloitteluun, jos aikaa käyntien välissä on kulunut paljon. Hyvä toiminta rakentuu oppilaan tuntemisesta ja oppilaan tarpeiden tuntemisesta, ja ne saattavat vaikeavammaisen lapsen kohdalla selvitä toiselle osapuolelle vasta hyvin pitkän ajan tuntemisen jälkeen. Seurantaa on helppo toteuttaa, kun terapeutti tapaa säännöllisesti lasta ja samalla myös lapsen kanssa työskenteleviä aikuisia sekä tietysti vanhempia. Ja tuttuuden puute vaikuttaa! Hyvän yhteistoiminnan voi estää esimerkiksi terapeutin vaihtuminen (kilpailutukset ym). Terapeutin vaihtuessa yhteistyö alkaa alusta, ja tutustumiseen kuluva aika voi olla hyvinkin pitkä.

24 KUNTOUTUJAN MUUN ELÄMÄN NÄKEMINEN JA ARVOSTUS Erityislastentarhanopettaja integroidussa erityisryhmässä Puheterapeutin toiminta on positiivista ja perheen/lapsen näkökulma otetaan huomioon todella hyvin esim. aikoja sovittaessa: terapeutti ei halua lapsen olevan poissa ryhmän toiminnasta, lapsen etu on tärkein. Vaikka puheterapia on lapselle tärkeä, terapeutti ei väheksy /jätä huomioimatta muita toimintoja, vaan haluaa lapsen olevan niissä mukana.

25 KIRJAAMINEN Terapeuttina tulisi osata vielä selkeämmin kirjata erillisten ohjauskertojen lisäksi myös päivittäistä ohjausta, koska ohjaus on yksi vaikeimmista ja aikaa vievimmistä vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapioihin sisältyvistä asioista. Toisaalta se on myös kuntoutuksen tuloksellisuuden kannalta huomattavan merkittävä osa terapiatyötä. (Terapeutti)