PJ:n palsta. Jari Vanhakylä

Transkriptio

1 1

2 2 PJ:n palsta Moi! Jälleen on vuosi takana. Monet varmaan ihmettelevät, mihin jäi Halisten Ukot vuodelta No, hallitus päätti, että lehti julkaistaan jatkossa kerran vuodessa keväällä, jolloin mukana tulee olemaan luonnollisesti kuluneen vuoden kohokohdat sekä tulevat tapahtumat, jäsenmaksu ja muuta infoa. Kulunut vuosi toi jälleen joukolle aukkilaisia uusia kokemuksia ja kohtaamisia uusien kalalajien kanssa takuulla erilaisessa ympäristössä. Kuten lehden kannestakin näkee, käytiin kalastelemassa hieman avaremmilla seuduilla Pohjois- Ruotsin Pältsa-tunturin kupeessa. Reissu oli mahtava jo pelkästään maisemien vuoksi, mutta oli joessa kalaakin. Uutena lajina monelle oli rautu, joita saatiin yläjuoksulta, puurajalla olevan vesiputouksen yläpuolelta. Hyvän kokoisia harjuksia löytyi tähystämällä kristallin kirkkaasta vedestä alajuoksulta. Keväällä narrattiin kaloja tuttuun tapaan Merikarvian joella, mutta samalla reissulla käytiin myös harjoittelemassa putkiperhojen tekoa kalastusyritys Eumerin oppaan johdolla. Saaliiksi jäi muutamia peruspulskia kirjolohia ja pieniä taimenia, tosin joessa kummitteli taimenten isoisä, johon eivät perhot tepsineet. Syksyllä käytiin Kasnäsin eteläpuolella kalastelemassa meritaimenta, mutta saaliiksi jäi vain märät vaatteet sekä kourallinen haukia, joista suurin oli Jussin kuusikiloinen, eli melko hyvä saalis sekin. Pakkomielle meritaimeniin ajoi merelle yhä uudestaan syksyn edetessä. Kävin Juhon kanssa useita kertoja Kustavissa ʛٺ pommittamassa rantoja hopeakyljen toivossa, mutta harvassa olivat kalat. Lopulta kova yritys kuitenkin palkittiin ja henkilökohtaisesti kalastuskauteni päättyi 3,5 kilon taimenen nappaamiseen Kustavista Jesh! Muuta toimintaa vuonna 2008 olivat mm. Meri Kutsuu messut ja järjestämämme kolmipäiväinen perhokurssi, jossa myös harjoiteltiin kalastusta Liedon Nautelankoskella. Lisäksi olimme mukana valtakunnallisen kalastuspäivän tapahtumassa esittelemässä urheilukalastajan ja kalakuvaajan välineitä. Itse olen nyt kolme kertaa ollut mukana seuran pohjoisilla kalastusreissuilla ja täytyy myöntää, että porukkamme on saanut paljon arvokasta kokemusta erämaakalastuksesta. Ensimmäisellä kerralla kaikki oli uutta ja vanhojen opeista huolimatta jotain joutui silti oppimaan kantapään kautta. Vieläkin on monia asioita, joihin pitää kiinnittää erityistä huomiota, mutta lähtemisen kynnys ei enää ole mitenkään suuri, päinvastoin, lapinhulluus on iskenyt. Jari Vanhakylä

3 3 AUK:n hallitus 2009: Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Muut jäsenet Jari Vanhakylä Seppo Heikinmaa Jyrki Kovanen Juho Mattila Erkka Kuusisto Sami Gustafsson Valtteri Raudaskoski Jäsenmaksut vuodelle 2009: Aikuiset yli 18v Nuoret alle 18v Liittymismaksu Jäsenmaksu maksetaan tilille: Viestiksi Jäsenmaksu AUK 2009-Oma nimi- Valtion lupamaksut 2009 Kalastuksenhoitomaksu maksetaan tilille Nordea Merkitse saajaksi maa- ja metsätalousministeriö. Hinnat ovat 20 Euroa/vuosi tai 6 Euroa/ 7 vrk Läänikohtaiset viehekalastusmaksut 29 Euroa/vuosi tai 7 Euroa/ 7 vrk ja ne maksetaan oman läänin mukaan: - Etelä-Suomen lääni: Länsi-Suomen lääni: Itä-Suomen lääni: Oulun lääni: Lapin lääni: Kutsu kevätkokoukseen Aurajoen Urheilukalastajat ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään kello alkaen kerhotiloissamme osoitteessa Pyhän Katariinan Kirkkoaukio 3. Kokouksessa käydään läpi mm. vuoden 2008 toimintakertomus ja tulevia retkiä. Tervetuloa!

4 4 Seuraposti jatkossa sähköisenä Hallitus päätti syyskokouksessa, että seuraposti lähetetään jatkossa sähköisesti niille, jotka ovat jäsenrekisteriimme sähköpostiosoitteensa antaneet. Jos arvelet, että sähköpostiosoitteesi puuttuu rekisteristämme, se on muuttunut tai haluat edelleen perinteistä postia, lähetä tieto asiasta osoitteeseen Ilmoitathan myös muista mahdollisista muutoksista. Tapahtumia AUK:n kevätkokous Kevään viimeinen kerhoilta Syksyn ensimmäinen kerhoilta Kerhoillat Kerhoillat jatkuvat normaalisti vaihtelevalla ohjelmalla Pyhän Katariinan Kirkkoaukio 3:ssa. Talvikalastusta sisällä ja ulkona Jos kelejä riittää, koitetaan taas päästä pilkille lähivesille. Seuran virtuaaliset pilkkikisat käydään kerhotiloissa 23.3 Pro Pilkki 2-pelissä. Ota mukaan läppäri (tai muu tietokone) ja verkkokaapeli. ኀҩ Kevään ja syksyn kalaretket saaristoon Tarkempia suunnitelmia ei ole tehty, mutta harkinnan arvoisia kohteita ovat mm. Kasnäs ja Houtskari. Melko varmasti teemme myös päiväretkiä Kustaviin tai muualle lähistölle. Näistä asioista keskustellaan nettipalstallamme tarkemmin sopivan ajankohdan lähestyessä. Perhokalastusta Todennäköinen paikka on Merikarvian joki keväällä toukokuun lopussa. Jos kiinnostusta ja lähtijöitä riittää, voimme tehdä viikonloppuretken myös johonkin Keski-Suomen joelle. Kesän kalareissu lappiin Tänäkin vuonna lähdetään katsomaan tuntureita. Suunnitelmissa on viikko Suomen korkeimman kohdan, Halti-tunturin, läheisyydessä virtaavan Valtijoen varrella. Paikanpäälle on tarkoitus mennä lentäen ja takaisin vaeltaen keventyneellä rinkalla. Ajankohtana on elokuun ensimmäinen viikko. Ajankohtaiset tiedot tapahtumista löytyvät nettisivuiltamme ja keskustelupalstalta, kannattaa seurata!

5 Vuonna 2008 tapahtunutta Kuluneena vuonna tuli vietettyä todella paljon aikaa veden äärellä seurakaverien kanssa. Varsinkin syksyllä oli mukavaa, kun tuli tehtyä porukalla useita päiväreissuja merelle, joskin saalista tuli hieman vaihtelevasti. Kerhoilloissa ja nettipalstalla sovittiin päivistä ja tehtiin pieniä retkiä, kiitokset Erkalle ja Sepolle autokyydeistä, sekä veneen kärräämisestä. Mukaan mahtui niin Busteriajelua parimetrisessä aallokossa taimenmatalikolla, kolmekiloinen meribroileri perholla, kuin myös puheenjohtajan komea 3.5 kg taimen pikkupakkasessa. Jatketaan samaan malliin ensi keväällä, kunhan jäät sulavat. Ainakin hauki- ja taimenreissuja tullaan tekemään, jos vaikka välillä muuallekin, kuin Kustaviin. Rupesi meinaan vähän polttelemaan viime syksyn kuvia selaillessa... Ja eiköhän tässä välillä käydä pilkilläkin. Keväällä ohjelmassa oli perinteinen viikonlopun Merikarvia-visiitti, majapaikkana jälleen Lankosken Onnela. Kalasteltua tuli Lankoskella, Puukoskella ja Konihaaroissa. Samalla reissulla käytiin myös treenaamassa putkiperhojen sidontaa ja keventämässä lompakoita Eumerin myymälässä. Kalatkin olivat hyvällä syönnillä, allekirjoittanut ainakin nautiskeli sydämensä kyllyydestä taimenien pinturoinnista iltahämärässä. Kohokohtia olivat tämän lisäksi mm. Topin ensimmäinen mitallinen kirjo, Erkan puolimetrinen pupataimen ja Eumerin niskan taimenmörön pakovana suvantoon. Tänäkin keväänä tullaan tekemään ʛٺ viikonlopun perhoreissu, todennäköisesti taas Merikarvialle. Syksyllä jäi hampaankoloon myös Kasnäsin taimenet. Ehkäpä suuntaamme myös sinne ihmettelemään upeita taimenrantoja kevätauringossa. Juho Mattila 5

6 6 Kummaeno 2008 Heinäkuun lopulla meidän oli taas aika pakata rinkat mersuun ja ottaa kompassisuunta kohti pohjoista. Tällä kertaa kohteenamme oli edellisvuosista poiketen Ruotsin lapissa virtaava Kummajoki. Kevyen kahdentoista tunnin köröttelyn jälkeen saavuimme Saanan juureen Kilpisjärvelle, missä nautimme vielä hetken sivistyksestä ennen vaelluksen alkua. Kilpisjärveltä jatkoimme Malla -veneellä lähelle kolmen valtakunnan rajaa, josta todellinen matkamme alkoi. Vaelluksemme läpi Duoibalin ylängön jylhien maisemien veti itälapin koivikkoerämaahan tottuneen seurueemme välillä hiljaiseksi. Tunturit joita näytti riittävän silmänkantamattomiin yksinkertaisesti mykistävät pienen kalastajan. Toisaalta yli 25 kilon rinkka ja loppumattomiin jatkuva ylämäki saattoivat osaltaan vaikuttaa joukon puheliaisuuteen. ʛٺ Osan porukasta yöpyessä matkalla me Juhon, Samin, Valtterin ja Jarin kanssa rykäisimme nuoruuden innolla suoraan Pältsatunturin juurelle. Perillä meidät toivotettiin ensin tervetulleeksi Pältsanin tunturituvanvartijan toimesta, minkä jälkeen lähdimme melkoisen uupuneina etsimään sopivaa leiripaikkaa. Onneksi löysimme nopeasti sopivan leiripaikan aivan joen rannalta. Vaelluksen väsyttämät jalat eivät nimittäin olleet enää järin yhteistyöhaluisia. Pikaisen iltapalan ja telttojen pystytyksen jälkeen nukahdimme kuin pienet lapset. Seuraavana päivänä aloitimme kalastuksen leirin yläpuoliselta jokiosuudelta. Ikävä kyllä Ahti oli kitsaalla päällä, eikä seurueellemme osunut paria pikkurautua ihmeellisempää saalista. Allekirjoittanut esimerkiksi keitteli kylmänviileästi muniaan iltanuotiolla.

7 Toinen kalastuspäivä olikin sitten aivan toista maata. Porukan hajaantuessa ympäri jokea minä lähdin Valtterin kanssa rämpimään jokea alaspäin. Valtterin taistellessa tiensä läpi viheliäisen rantapusikon minä siirryin kahlaamaan pitkin hiekkapohjaista jokea, jossa liikkuminen oli huomattavasti helpompaa. Eräässä joenmutkassa Valtteri huomasi tumman varjon uivan hiljalleen meitä kohti. Harjushan se siellä pulikoi. Pulssini nousi toiseen potenssiin samalla kun Valtteri yritti rannalta käsin näyttää missä kala sijaitsi. Lopulta sain harjuksen tähtäimeen ja heitin. No, päin helvettiähän se meni kuten seuraavatkin heitot, joiden jälkeen kala kyllästyi ja pakeni paikalta. Kalan näkeminen toi kuitenkin uutta intoa. Seuraavan mutkan takana näimme lupaavia tuikkeja joen toisella puolella. Ikävä pintavirtaus joen keskellä esti kalastamisen joen yli, joten Valtteri joutui kahluuhousuttomana jäämään kameramieheksi. Minä puolestani kahlasin joen yli ja hiivin varovasti jyrkkää rantatörmästä 㶈 Ͽ pitkin kalojen yläpuolelle. 7

8 8 Aluksi yritin heittää rannalta, mutta rantapusikko esti aikeeni. Seuraavaksi laskeuduin takaisin jokeen säikäyttäen samalla muutaman kalan tiehensä. Eräs kovaonninen kala ei kuitenkaan huomannut minua, vaan haksahti tarjoamaani legendaariseen mustaan klinkhameriin. Viimeinkin tili aukesi. Valtterin harjustili aukesi hieman alempana. Huomasimme jo kaukaa kalojen tuikkivan paikassa, jossa joen kaksi uomaa yhtyivät. Annoin kahluuhousuni Valtterille, jolloin hän pääsi kahlaamaan joen toiselle puolelle. Samalla minä ryömin rantapusikossa kalojen kohdalle. Kirkkaassa vedessä näin selvästi kalojen liikkeet, joita yritin selittää Valtterille. Valtterin ensimmäinen heitto osui täydellisyyttä hipoen pari metriä kalan yläpuolelle. Perho lähti hiljalleen valumaan virran mukana. Näin kuinka harjus nousi pohjasta perhon lähestyessä sen olinpaikkaa. Ikävä kyllä löysä siima loppui juuri perhon ollessa kalan kohdalla. Ohi pisti! Ohi pisti! huusin, kun perho viisti 5 senttiä ohi kalan iskun. Toista kertaa ʛٺ Valtteri ei kuitenkaan erehtynyt. Samaiselta akvaariopoolilta nappasimme vielä pari mukavaa ruokakalaa, minkä jälkeen etsimme sopivan nuotiopaikan. Pussipastoja valmistaessamme huomasimme jälleen lupaavia tuikkeja joen toisella puolella. Valtteri päätti keskeyttää ruokailunsa hetkeksi ja koittaa, josko kalat haksahtaisivat perhoon. Minä puolestani jäin nauttimaan esityksestä ja gourmetjuustopastastani. Nopeastihan sieltä kaveri

9 siimanpäähän tärähti. Kunnon taistelun jälkeen Valtterin haavin pohjalla makasi komea 47 senttinen peto. Taisi olla Valtterin perhoharjusenkka. Takaisin leiriin rämmimme läpi hirvittävän vaivaiskoivuhelvetin samalla kun hyttyset, nuo kaksisiipiset perkeleet, himoitsivat vertamme. Parinsadan metrin päässä olisi kyllä mennyt mukava mönkijäura, mutta ne ovat neideille. Reissun aikana kävimme kummajoen yläjuoksulla tarkoituksenamme huiputtaa Pältsatunturi. Matkalla ylös pysähdyimme pienelle rautupoolille, josta Juho ja minä nappasimme molemmat uudet rautuennätykset. Oma kalani oli ehtinyt venymää tuliseen 15 senttimetrin mittaan. Pältsanin juurelta jatkoimme Juhon ja Samin kanssa luonnollisesti suoraan ylös. Pian puntti alkoi kuitenkin tutista, kun mäen jyrkkyys kasvoi ja tukeva maa alkoi muuttua vaaralliseksi kivikoksi. Lopulta päätimme jättäytyä eräälle tasanteelle Juhon kännykkägepsin mukaan 1256 metrin korkeuteen. Upeiden vuoristomaisemien keskeltä onnistuimme jopa saamaan puhelinyhteyden ulkomaailman. Syvällä jokilaaksossa kentästä ei nimittäin ollut tietoakaan. Laskeuduttuamme jälleen maankamaralle Sami lähti takaisin leirille saunomaan. Me Juhon kanssa kävimme katsastamassa kaksi komeaa tunturijärveä. Tunturijärvien syvänsininen vesi suorastaan käski heittämään muutaman heiton. Kalat niistä kyllä uupuivat, 㶈 Ͽ mutta ajatushan on tärkein. 9

10 10 Viikon intensiivisen kalastuksen jälkeen meidän oli viimein purettava leiri ja ylitettävä jälleen karu ylänkö. Tällä kertaa matka kului kevyesti alamäen ja kevyemmän rinkan ansiosta. Yövyimme vielä yhden yön Kilpisjärven rannalla lepäillen ja totutellen pöydän ääressä syömiseen. Viimein palasimme Malla -veneellä sivistyksen pariin ja aloitimme matkamme kohti kotia. Loppuun täytyy vielä todeta, että matkalta jäi vielä hieman hampaankoloon etenkin rautujen osalta, joten emmeköhän vielä joskus palaa Pältsatunturin juurelle Erkka Kuusisto Hopean 㶈 Ͽ perässä Lokakuinen lauantai-aamu oli valjennut ja pakkailimme varusteita veneeseen. Mökkisaaren korkeiden kallioiden yli humisi puuskissa varsin reippaan oloinen tuuli. Viisi minuuttia myöhemmin kurvasimme Holman saaren suojasta Gullkronan aukon reunaan. Sen jälkeen olikin hiukan veneen laidoissa pitelemistä ja kyyti eksoottisen kosteaa. Taimenia tänne on tultu hakemaan, läpi vaan! Kuskilla kädet täynnä ratin kanssa, kartturi lukee merikorttia ja äyskäröi toisella kädellä. Kuusi urhoa kaksi venettä trailereilla oli edellisenä iltana saapunut Kasnäsiin. Veneet laskettua lähdimme suunnistamaan mökkisaareen, keli mukavan pilvinen ja näkyvyys illalla mallia säkkipimeä. Sepon valonheittimen ja kahden karttaplotterin avulla köröttelimme Holman saareen ja hetken kuluttua löytyi myös rannassa oleva mökkimme. Veneet terassiin kiinni ja mökkiä ihmettelemään. Loppuilta kului merikortteja tutkiessa, pelivälineitä kasatessa ja vertaillessa sekä makkaraa grillatessa. Löytyipä mökistä myös

11 11 kalastus-aiheisia lehtiä, joista imimme viimeisetkin tiedonjyväset, joilla taimenia narrattaisiin. Lauantaina sitten ryskittiin menemään taimenpaikoille paikoitellen puolitoistametrisessä aallokossa. Onneksi oli tukevat veneet ja taitavat kipparit mukana, hienosti pärjättiin. Ensimmäinen saartenväli, ja ranta on kuin suoraan oppikirjasta; pitkälle matalaa, hiekkapohjaa, irtokiviä, käsittämättömän kirkasta vettä. Ainostaan kalat puuttuu. Ensimmäinen kalakontakti tuli vasta muutaman tunnin intensiivisen jiikoiden nakkelun jälkeen, kieltämättä itesellkin hiukan nousi pulssi, kun Valtterilla oli hiekkapohjaisessa lahdessa pirteä kala kiinni. JK:n oli kuitenkin kelpuuttanut reilun kilon hauki. Tästä jatkettinkin hiukan sisäänpäin, kunnes löysimme vastustamattoman houkuttelevan haukipöheikön lahden pohjukassa. Tästä tartutettiinkin muutama petokala, niin perholla kuin uistimilla. Tästä touhusta innostuttiinkin vähän enemmän ja jatkettiin samanlaisten paikkojen tutkimista. Joitakin kalakontakteja saatiinkin, Valtterilla seuraili joku vähän tukevampikin 㶈 Ͽ kala Jarin kuvatessa veden alla omaansa. Nähtiinpä myös eräässä matalassa, hiekkapohjaisessa salmessa uiskentelevan pari siikaa. Loppupäivä sitten ajeltiin ympäriinsä, aina Rosalaan asti. Ainoat mainittavat tapahtumat tulivat pienessä lahdessa aukon reunalla, johon tuuli painoi maininkeja suoraan sisään. Pohjukassa syvä kaislikko ja kolmella ensimmäisellä heitolla parikiloisia kaloja kiinni. Jarille yksi ja minulle kaksi peräkkäisillä heitoilla. Allekirjoittaneen ensimmäiset jerkkikalat, jes toimiihan nämä! Toinen venekunta oli sitkeästi jatkanut taimenkalastusta, saldona Jussin kuusikiloinen enkkahauki ja pari Busteriin pyydystettyä aaltoa. Ilta kului perinteisesti saunan ja grillaamisen parissa. Kunnon löylyt ja ja ovesta melkein suoraan mereen! Saunan jälkeen iltapalat ja tiukat korttipeliturnaukset, ainoana miinuksena taisi olla Jussin gourmet-hauki, jolla ei ehkä ihan Iron Chefiä olisi voitettu. Seuraavan päivän suunnitelmat valmiiksi

12 12 mietittynä painumme pehkuihin nähden unia niistä hopeakyljistä, tai mistä kukin... Sunnuntaina oli tuuli hiukan rauhoittunut ja ajelimme Högsåran sisäpuolelta pohjoiseen kohti Majurin taimenpaikkoja. Jessus, mitä paikkoja olikin, mielettömän upeita rantoja. Täältä saatiinkin reissun ainoa taimenkontakti, Jarin keltaista jiikoota seurasi veneen viereen pikkutaimen kadoten välittömästi takaisin omaan valtakuntaansa. Tämä jäikin koko porukan ainoaksi kalakontaktiksi koko päivänä, vaikka sitkeästi yritimmekin ja haravoimme todella ison alueen päivän aikana. Vaikka taimentapahtumat jäivätkin todella niukoiksi, päätettiin yksin tuumin tulla samoille pelipaikoille joskus uudestaan. Oli aivan käsittämättömän kalaisan näköistä mestaa, pakko tuolla on joskus taimeniakin olla. Juho Mattila