PJ:n terveiset. Jari Vanhakylä

Transkriptio

1

2 PJ:n terveiset Nyt ovat armeijan aamut takanapäin ja on aika siirtyä kohti uusia haasteita. Olen siis Jari Vanhakylä, 20-vuotias opiskelemaan pyrkivä kalastuksen ja valokuvauksen harrastaja. Kiinnostuksiani ovat luontoaiheisten harrastusten ohella mm. tietotekniikka. Ja kuten sanoin, armeija tuli suoritettua Korppoossa ja samalla nähtyä lisää Suomen saaristoa, kaloineen. J Maamme tarjoamista kalastuskohteista rakkaimmiksi ovat muodostuneet kotoinen Nautelankoski sekä lapinhulluuden myötä Näätämöjoki. Molemmat ovat luonnonkauniita kalapaikkoja, mikä on tärkeää päästäkseen oikeaan fiilikseen. Henkilökohtainen kalaennätykseni on 6,5 kiloinen hauki Littoistenjärvestä, joka on läheisyytensä vuoksi myös suosikkipaikkojani. Olen yhdistänyt kalastuksen ja valokuvauksen käsi kädessä kulkeviksi harrastuksiksi. Sanotaan, että jos ottaa haavin mukaan kalaretkelle, saa palata tyhjin käsin. En kuitenkaan usko kameran aiheuttavan samaa vaikutusta: kalat ovat suostuneet kuviin kotivesiensä edustalla. Toisaalta joskus käy niin, että en tiedä kumpaa tekisi mieluummin, uittaisi siimaa vai kuvaisi kaikkea mielenkiintoista ympärilläni. Yhdistyksen kalaretkiltä olen saanut hienoja kuvia, kokemusta ja myös kalaa. Viimeaikoina seuramme toiminta on kaiken lisäksi alkanut hieman elpyä uusien nuorten jäsenien ansiosta, mutta edelleen haikaillaan ajatusta nähdä myös muita seuramme jäseniä kerhoilloissa. Itse liityin Aurajoen Urheilukalastajiin joskus pienenä ala-asteikäisenä. Muistan, että seuran toiminta oli tuolloin aktiivista ja Kädenjälkikeskuksessa tehtiin ahkerasti vaappuja ja muita kalastusvälineitä. Nuoret ja vanhat tuntuivat jakaantuneen tuolloin aika pitkälti omiin ryhmiinsä, mutta apua ja tukea sai silti jokaiselta. Henki oli hyvä. Nyt aktiivisen väen vähennyttyä koko porukka on toiminut yhdessä ja tilaa tuntuisi olevan vielä monelle. Tulkaahan kaikki mukaan! Lopuksi vielä kiitokset Mikko Ellménille tähänastisesta puheenjohtajuudesta. Hallitus laitettiin vuosikokouksessa uusiksi ja tämä kokoonpano on mainittu seuraavalla sivulla. Jari Vanhakylä

3 AUK:n hallitus 2007: Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Muut jäsenet Jari Vanhakylä Seppo Heikinmaa Jyrki Kovanen Valto Peltonen Jäsenmaksut vuodelle 2007: Aikuiset yli 18v. 25 Nuoret alle 18v. 15 Liittymismaksu 0 Juho Mattila Erkka Kuusisto Sami Gustafsson Valtteri Raudaskoski Jäsenmaksu maksetaan tilille: Viestiksi Jäsenmaksu AUK Oma nimi- Kotisivut päivittyneet Aurajoen Urheilukalastajien kotisivut ovat kokeneet jälleen kerran muutoksen. Uusi ulkoasu pyrkii olemaan selkeä ja kevyt. Verkossa on esillä mm. yhdistyksen tapahtumakalenteri sekä hallituksen yhteystiedot. Jäseneksi liittyminen on myös mahdollista netin kautta. Sivuilla on myös kuvagalleria jäsentemme kalastusaiheisia kuvia varten ja paljon muuta. Ottakaa selain alle ja tutustukaa:

4 Valtion lupamaksut 2007 Kalastuksenhoitomaksu maksetaan tilille Nordea Merkitse saajaksi maa- ja metsätalousministeriö. Hinnat ovat 20 Euroa/vuosi tai 6 Euroa/ 7 vrk Läänikohtaiset viehekalastusmaksut ovat 27 Euroa/vuosi tai 6 Euroa/ 7 vrk ja ne maksetaan oma läänin mukaan: - Etelä-Suomen lääni: Länsi-Suomen lääni: Itä-Suomen lääni: Oulun lääni: Lapin lääni: Tapahtumia Kalastusmatka Lappiin AUK:n perinteinen junnujen kesän kalastusreissu tehdään taas tänä kesänä omalle "kotijoelle", eli Näätämö-joelle, ja junnujen taholla lähtöhaluja on ilmennytkin ihan kiitettävästi. Retken ajankohta on alustavasti myös perinteinen; pe su. Ilmoittatumiset kerhoilloissa, tai Valtolle valto.peltonen@pp1.inet.fi Lohiadressi Tue Suomen lohi- ja taimenkantaa allekirjoittamalla lohiadressi netissä osoitteessa Adressin tarkoitus on vaikuttaa hallituksen lohipolitiikkaan turvataksemme näiden lajien tulevaisuus. Kevään Merikarviaretki Kevään aikana tullaan kiinnostuneiden määrästä riippuen järjestämään lähes perinteeksi muodostunut Merikarvianjoen reissu. Tulkaa ilmoittautumaan retkelle kerhoiltoihin. Myös netissä voit kertoa kiinnostuksestasi. AUK:n kevätkokous pidetään Kevään viimeinen kerhoilta on Samana päivänä pidetään Näätämöjoelle lähtijöiden kesken palaveri. Syksyn ensimmäinen kerhoilta on

5 Välittämisestä Kysehän nyt ei ole kiinteistönvälityksestä tai sähkönsiirrosta, vaan asiasta jota Perhokalastus-lehden kolumnisti Jouko Keto käsittelee lehden numerossa 5/2006 otsikolla " Kadonneen talkoohengen metsästys", kun hän puhuu antamisesta ja vastuunkannosta. Joukolla on hauska, kuvaava sitaatti entiseltä tytöltä: " On se kummaa, kun antaa, niin itsekin saa." Antamisesta ja vastuunkannosta minäkin haluan hiukan puhua. AUK:n toiminnan pääfunktionahan on alueellaan viedä vapaa-ajankalastuksen aatetta eteenpäin, mutta pelkkä aate ei riitä, ei sen varassa kukaan jaksa paahtaa vuodesta toiseen - ja ihmisethän käyvät kalassas joka tapauksessa. Ihmiset - siinähän se on. Seuratyötä pyörittävät yksityiset ihmiset. Porukan koossa pitävä liima tai pruukki on kaverusten viihtyminen keskenään hyvän harrastuksen parissa; läpän heitto kerhoillan pakerrusten lomassa, kalastus ja lerinuotion äärellä istuskelu Näätämöllä, jne. Halu kulkea ja harrastaa yhdessä synnyttää sen yhtenäisyyden, jonka varassa seuran toiminta lepää, tästä yhteisyyden tunteesta antamisen ja vastuunoton tarve meihin tulee - jos on tullakseen. Itse olen aikoinani sattuman heittämänä tullut seuran toimintaan mukaan yli viiskymppisenä v. -93, enkä ollut vuosikymmeniin harrastanut minkäänsorttista kalastusta, ja voin sanoa että paljon olen saanut, paljon myös oppinut vielä vanhoilla päivilläni. Nuorena oppi on itsestäänselvyys, vahempana se on bonusta. AUK:n toimintaan osallistumiseni painottuminen juniorityöhön juontuu alkuvuosina havaitsemastani junnujen huonosta kohtelusta - pitää mennä heikompien puolelle - tauti, josta ei pääse irti.tietysti juniorityö kuuluu meille kaikille, sen kauttahan meillä on käytössä kerhotilat ja toiminnan edellytykset. Mukavaa olisi saada taas seniorikalastajatkin kiinnostumaan seuraelämästä, mutta kovin vaikealta se tuntuu, nythän eletään yhteiskunnassamme näitä minäitsemuistaviis - aikoja. Oma hieno reseptinsä porukan kasvattamiseen Erkalla; hän on tuonut 2 kaveriaan mukaan toimintaan, eli yhdestä on tullut kolme! Mistähän ne 2 eläkevaaria tempaisisi? Nyt, uutta vuotta 2007 aloitellessa, tuntuu siltä että seuran aallonpohja on - taas kerran - sivuutettu. Meillä on nyt hyvä pieni porukka kasassa ja tekemisen meininki, junnujen urheiluharkkojen osuminen kerhoillalle vähän rassaa, mutta siihen tulee sopeutua, urhelukalastajiahan tässä ollaan. Uusi puheenjohtajamme Jari pisti heti tuulemaan ja teki meille uudet, hienot ja raikkaat nettisivut, joita on ilo katsella. Toiset puhuu - toiset tekee. Kiitos Jari, yhdessä jatketaan! Vavanrakennusta, perhonsidontaa, kohti Näätämöä ja mitä vielä? Tule kertomaan meille sinäkin.

6 Kevätterveiset entisen tytön sanoin:" On se kummaa, kun antaa, niin itsekin saa!" Valto Noin 7 veljestä Lankoskella

7 Merikarvia Kesän lapinmatkan jäätyä väliin oli porukalla kova hinku päästä hieman kotinurkkia kauemmas siimoja pesemään. Niinpä päätimme järjestää viikonloppureissun Merikarvialle, kirjolohta narraamaan (oikeasti kaikilla kiilsi nousulohen kylki silmissä, vaikka sitä kukaan ei myöntänytkään). Minä, Jussi ja Topi olimme sopineet Juholta kyydin joelle ja matkaan lähdettiin aamuvarhaisella. Matka sujui rennoilla fiiliksillä, vaikka mieltä hieman kaiversivat viimeaikojen sateet, jotka olivat saattaneet nostaa joen pintaa liiaksi. Saavuimme Köffille, huoltoasemalle, jonne olimme sopineet tapaamisen porukan toisen puolen kanssa, reilusti ennen puolta päivää. Muita ei

8 näkynyt vielä missään, niinpä meille ei jäänyt muuta mahdollisuutta, kuin nauttia siihen väliin aamukahvit. Oli alkanut sataa, kun loput seurueestamme saapui Köffiin. Manailimme hetken säätä ja Sepen äitynyttä flunssaa, mutta totesimme lopulta, ettei tässä nyt mikään auttanut ja lunastimme itsellemme kalastusluvat. Joella koin aikamoisen yllätyksen, kun alkusyksystä niin mukavan rauhallisesti virrannut koski olikin muuttunut suoranaiseksi ränniksi, toki siellä täällä näkyi kiviä pinnassa, mutta kokonaisvaikutelma oli varsin häijy. Iskin siiman päähän tumman sarvijaakon, jonka jälkeen lähdimme Jussin ja Topin kanssa koluamaan Lankoskea laavun puoleiselta rannalta käsin, hiljalleen alaspäin edeten. Kalastimme varsin tarkasti reilua painotusta käyttäen kaikki ulottuvissamme olevat kiven taustat ja muut hiljaisemman virran alueet, laihoin tuloksin. Kun koski haarautui laitosuomaan ja luonnonuomaan, valitsimme laitosuoman sen otollisemman vedenkorkeuden takia. Heti haarautumisen jälkeen koski hiljeni pieneen monttuun, jota jäin tahkoamaan hetkeksi. Heitin sarvijaakkoni aivan montun yläpuolen viimeisiin kuohuihin ja annoin perhon vajota hetken. Tein pari pientä uittonykäystä ja silloin tärähti. Kala oli pieni taimen, jonka hilasin nopeasti ylös ja päästin menemään. Tili oli avattu. Jatkoimme vielä jonkin aikaa laitosuomaa ja vaihdoimme sitten takaisin luonnonuomaan, jossa virta oli huomattavasti kovempi. Tästä seurasi topille hieman ongelmia, kun ei saappaanvarsi tuntunut riittävän. Hetken kuluttua huomasimme toisella puolella jokea varsin kalaisan näköisen hidasvirtaisen paikan. Matkaa sinne oli reilut 20 metriä, joten paikka oli täysin tehokkaan kalastusetäisyyden ulkopuolella, mutta laiskoja kun olemme, emme jaksaneet vaihtaa puolta, vaan päätimme viskoa perhoa kahden voimakkaan virran ja kivikon yli ottipaikalle. Toivotonta Sillä kerralla ei muuta maailmoja mullistavaa tapahtunut, jos ei lasketa kovaonnista simpukkaa, joka joutui Juhon koukun lävistämäksi. Seuraavaksi suuntasimme kohti majapaikkaamme, jonne aioimme viedä ylimääräiset tavarat odottelemaan iltaa. Majapaikka oli varsin mukavan näköinen matkailumaatila, jonka pihassa käyskenteli pari laiskan näköistä lammasta ja nuori kissapoikue. Tilan emännältä saimme tietää, että meille oli varattu oikein sauna illaksi. Tässä vaiheessa Sepen flunssa oli äitynyt niin pahaksi, että hän päätti lähteä ajelemaan kohti kotia. Tilalle kuskiksi kutsuttiin Valtterin isä, joka lupasi lähetä tulemaan. Kun olimme saaneet tavaramme siirrettyä asuntoomme, suuntasimme takaisin joelle. Minä, Juho, Valtteri ja Jari päätimme lähteä alaspäin Puukoskelle kun loppu porukasta jäi Lankoskelle. Jonkin aikaa seikkailtuamme Merikarvian metsäteillä (jumankauta mikä labyrintti) löysimme Puukosken, joka oli huomattavasti rauhallisemmin virtaava ja jonkin verran matalampi, kuin Lankoski. Varsinkin kosken niska

9 vaikutti kalaisalta, toisaalta vaikutelmaa latisti mummeli, joka heitteli nyrkin kokoista lusikkaa minne sattui. Päätin jättää niskan omaan arvoonsa ihan oman terveyteni takia. Illan hämärtyessä Valtterin isäkin (nimi ei millään muistu mieleen) liittyi seuraamme. Puukosken ainoaksi tapahtumaksi jäi Juhon mahdollinen tärppi. Siitäkin huolimatta reissu oli varsin antoisa, sillä maisemat olivat aika komeat. Illan pimettyä palasimme takaisin majapaikalle. Muut olivat jo grillailemassa kunnon kalamiehen iltapalaa, eli makkaraa, kun saavuimme. Ei ollut heitäkään onni potkaissut. Siinä me sitten söimme ja vietimme iltaa, puhuen syvällisiä ja vähän vähemmän syvällisiä asioita, kunnes talon isäntä tuli kertomaan meille hieman sammaltaen, että sauna oli vapaa. Kylän poikamiehillä oli ollut saunailta ennen meitä ja heillä oli mukava meno päällä. Eräs näistä puheliaista kavereista oli vielä saunalla, kun menimme sinne. Hän tarjosi meille asiantuntevan lausuntonsa kalastamisesta, sekä täysi-ikäisille kulauksen omatekoista pontikkaansa, tietysti molemmille jaloille. Loppuilta menikin sitten mukavasti saunoessa ja jutellessa. Seuraavana päivänä lähdimme aamupalan ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen takaisin Lankoskelle. Tällä kertaa suuntasimme Jussin ja Topin kanssa suoraan voimalauomaan ja jatkoimme siitä, mihin edellisenä päivänä jäimme. Aluksi paikka vaikutti varsin kalattomalta, mutta noin tunnin kalastettuani sain pienen taimenen nappaamaan sarvijaakkooni. Vedin sen nopeasti ylös ja päästin menemään. Sain vielä toisen pikku taimenen samalta koskipätkältä, mutta sen jälkeen oli hiljaisempaa. Puolenpäivän jälkeen kävimme porukalla syömässä kunnon erämiesten tapaan Köffissä lounaan. Tämän jälkeen palasimme jälleen voimalauomaan. Etenimme Jussin ja Topin kanssa rivakasti alas jokea pitkin. Aurinko oli alkanut paistaa ja sää oli muutenkin upea, mutta kaloista ei ollut tietoakaan. Jokikin alkoi alaspäin mentäessä hiljalleen madaltua niin paljon, ettemme varsinaisesti edes elätelleet toivoa kalasta, kunhan heittelimme. Uomien yhtymäkohdassa lähdimme kävelemään hiljalleen ylös luonnonuomaa, koska sopimamme lähtöaika alkoi lähestyä. Luonnonuomassa vesi oli niin korkealla, ettemme juuri heitelleet siinä, vaan palasimme nopeasti takaisin laavulle. Kuitenkin sen verran ehdimme hidastelemaan, että Jussi sai hörpättyä muumikahluuhousuihinsa vettä. Laavulla olivat vuorossa ryhmäkuvat ja päivien läpikäynti. Kävi ilmi, että reissun suurimman kalan sai Valtteri ruhtinaallisella 30 cm taimenella, toisaalta todisteena kalasta oli vain kamerakännykän kuva, josta mittasuhteet oli vaikea selvittää. Taisi pistää poika vähän omiaan joukkoon. Luonnollisesti siirsimme vastuun huonosta kalansaaliista epäsuotuisalle vedenkorkeudelle. Kalastajissahan ei tietenkään ollut mitään vikaa.

10 Kaiken kaikkiaan reissu oli todella mukava, majapaikka oli loistava ja reissun kruunasi mukava saunailta hyvässä seurassa. Kukapa niitä kaloja kaipaisikaan? Erkka Kuusisto

11 Aurajoen Urheilukalastajien uudet web-sivut nyt netissä! Käy tutustumassa osoitteessa