Kenen vuoro? TEKSTI ANNE SEPPÄNEN KUVAT JUKKA-PEKKA MOILANEN, MARKKU OJALA, JYRKI LUUKKONEN

Transkriptio

1 RUUHKAA RYHMÄSSÄ Kenen vuoro? Joskus vain yksi kahdeksan kandin ryhmästä pääsee käsiksi potilaaseen. Oppimisessa liian paljon on tuurista kiinni, kun opetusryhmät ovat isoja. TEKSTI ANNE SEPPÄNEN KUVAT JUKKA-PEKKA MOILANEN, MARKKU OJALA, JYRKI LUUKKONEN Nukke ei vastaa todellista tilannetta Jenni Kalliokoski 5. vuosikurssi, Oulu Käytännön opetusta on liian vähän siihen nähden, kuinka käytännönläheiseen ammattiin tässä valmistutaan. Opiske - lijoita on paljon, mutta opetukseen on liian vähän resursseja. Viime kesänä olin sairaalassa töissä ja se opetti, että töissä ne asiat vasta oikeasti oppii. Ymmärrän, ettei koulu voi tarjota ru- tiinia toimenpiteisiin. Iso vastuu jää niille sairaaloille ja terveyskeskuksille, joihin vastavalmistuneet lääkärit menevät töihin. Tietyillä kursseilla potilaiden tutkimista opetetaan aika hyvin, mutta toimen - piteitä ei aina pääse tekemään. Yleislääkärin työhön kuuluvista toimenpiteistä en ole päässyt kertaakaan harjoittelemaan esimerkiksi luomen poistoa enkä poskiontelopunktiota. On tuurista kiinni, sattuuko kohdalle sellainen potilas, jolle tietty toimenpide pitäisi tehdä. Nivelinjektioita on tehty nukeilla, mutta ei se vastaa todellista tilannetta. Toimenpidepainotteisista aloista Ou - lus sa gynekologian kurssi on hyvin järjestetty ja varmaan jokainen meidän kurssilaisista on päässyt harjoittelemaan kie - rukan asennusta. Haavan ompelua voi päästä opettelemaan leikkaussaliharjoittelussa, murtuman reponointia harjoitellaan kaverilla. Käytäntö pitäisi ottaa paremmin huomioon opetussuunnitelmassa, sanoo Jenni Kalliokoski. 3862

2 MEDISIINARI 3863

3 Kesätöissä opin suuren osan niistä toimenpiteistä, joita nyt osaan, kertoo Perttu Kontunen. Korvakurssilla pääsi tekemään itse Perttu Kontunen 6. vuosikurssi, Tampere Esimerkiksi haavan ompelua on harjoiteltu muutaman kerran patjaan, kerran siansorkkaan ja kerran oikeaan potilaaseen. Korvakurssi oli positiivinen kokemus, siellä pääsi aika hyvin tekemään erilaisia toimenpiteitä. Kuulemma aiemmin ryhmät olivat pienempiä ja toimenpiteitä pääsi tekemään enemmän. Nykyään niitä tehdään joillakin klinikoilla aika vähän. Se johtuu potilaiden vähyydestä ja ajan rajallisuudesta. Opetus on keskimäärin hyvää, mutta suuri osa toimenpiteistä opitaan työelämässä. Kesätöissä huomasin, miten tärkeä asia on tuki seniorilta, jolla on aikaa näyttää miten toimenpiteet tehdään. Eksoottisin tekemäni toimenpide on rabies-immunoglobuliinin pisto lepakonpuremaan. Siihen kysyin puhelimitse neuvoa HUS:n infektiolääkäriltä. Tampereella on noin kymmenen hengen ryhmiä. Joskus jakaannutaan pienempiin ryhmiin. Luulen, että jos ryhmäkoot kasvavat, se vaikeuttaa oppimista. En odota täydellistä opetusta, ymmärrän rajoitukset ja sen, ettei potilaita aina riitä. Kannustaisin kliinisiä opettajia ja muita sairaalan lääkäreitä, että he päästäisivät opiskelijat tekemään toimen - piteitä, jos mahdollista. Kaikkien pitää nähdä läheltä Antti Eranti 6. vuosikurssi, Helsinki Kaikkien pitäisi nähdä läheltä, missä kudoskerroksessa toimitaan. Usein ryhmät ovat epätarkoituksenmukaisen suuria, joskin osa toimenpideopetuksista tehdään pienemmässä ryhmässä. Usein on tuurista kiinni mitä toimen - piteitä käytännön jaksoilla tulee vastaan. Toimenpiteitä opeteltaessa ryhmän pitäminen pienenä on tärkeää. Kokeneet kollegat ovat olleet ymmärtäväisiä ja heidän opastuksensa on ollut erittäin arvokasta, Antti Eranti kiittää. 3864

4 MEDISIINARI 3865

5 kandia, ei vuorovaikutuksen opettelu onnistu, eivätkä kaikki pysty kysymään asioista jotka askarruttavat. Toivoisin, että into opetukseen välittyisi isoillakin erikoisaloilla. Se auttaisi myös tulevaisuuden rekrytoinneissa. Luulen, että omalta kurssiltani moni harkitsee korvalääkärin uraa, koska korvakurssi oli hyvä. Siellä pääsi tekemään ja oppimaan lähes kädestä pitäen. Perusopit pitäisi saada taistelematta Sirkku Mäkelä LL, valmistui Turusta keväällä 2010 Perustoimenpiteet, kuten tipan laitto, Papa-näyte ja haavan ompelu, opetettiin kädestä pitäen. Keskeisistä toimenpiteistä esimerkiksi lumbaalipunktiota tai rakkopunktiota eivät kaikki meidän kurssillamme päässeet tekemään. Pleuradreenin laittoa harjoiteltiin sian rintakehällä, mikä sopi tarkoitukseen hyvin. Polvipunktiota sain kokeilla muovimallilla, muita nivelpunktioita pääsin vain näkemään. Parhaimmillaan intubaatiota on päässyt harjoittelemaan potilassimulaattorilla luodussa akuuttitilanteessa, mutta kaikki halukkaat eivät tälle valinnaiselle kurssille mahtuneet. Resursseihin nähden opetukset ovat laadukkaita. Keskeisimmät asiat on käyty hyvin läpi ainakin periaatteellisella tasolla. Joitakin toimenpiteitä olen päässyt tekemään vasta töissä. Oli luotettava siihen, että kysyvä saa apua Katariina Vaskuri LL, valmistui Oulusta keväällä 2011 Valmistuessani viime keväänä lääkäriksi tiesin, että eteen tulee paljon asioita, joita en ole koskaan tehnyt, enkä välttämättä edes nähnyt. Oli luotettava siihen, että kysyvä saa apua. Aluksi menin sairaalan töihin, nyt olen töissä terveyskeskuksessa. Suurin osa meistä pääsi gynekologian kurssilla asentamaan kierukan, minä en päässyt. Sairaalassa otin ensimmäisen kerran sternaalipunktion. Mielelläni pyydän jonkun avuksi, jos en ole ennen tehnyt toimenpidettä. Jos se ei ole mahdollista, on pärjättävä esimerkiksi pientoimenpidekirjan avulla. Kliinisten opintojen ryhmäkokoja ei voi kasvattaa, eikä opettajia vähentää. Etenkin isoilla erikoisaloilla mennään äärirajoilla jo nyt, pienillä erikoisaloilla opetus onnistuu paremmin. Sopiva ryhmä olisi 2 3 opiskelijaa silloin, kun läsnä on potilas. Jos paikalla on kahdeksan Valmistuttuani menin töihin terveyskeskukseen, nyt työskentelen yliopistosairaalassa. Koen, että sain haavan ompelun ja tipan laiton kaltaisiin toimenpiteisiin ihan hyvät valmiudet opinnoista. Ongelmallisempia ovat olleet nivel - injektiot ja murtumien reponoinnit. Niihin en saanut valmiuksia, mutta silti ne pitää pystyä tekemään perusterveydenhuollossa. Niissä tilanteissa on kollegoiden apu ollut kullan arvoinen. Esimerkiksi intubaation opetteleminen oli kiinni siitä, minne päätyi harjoitteluun. Kirurgian kurssilla oli kilpailua siitä, kuka pääsee avustamaan leikkaukseen, sillä potilaita ei riittänyt kaikille. Kyllä perusopit pitäisi saada taistelematta. Joskus potilastilanteessa oli läsnä jopa 15 opiskelijaa. Se vaikuttaa väkisin myös opiskelijan motivaatioon. Entä kuinka miellyttävää se on potilaalle, vaikka hän onkin vapaaehtoisesti suostunut koe - kaniiniksi? Suoritin Ruotsissa lasten- ja naistentautien opinnot ja siellä potilastilanteissa oli läsnä vain yksi tai kaksi opiskelijaa. Motivaatio pysyy hyvänä, kun pääsee joka kerran itse tutkimaan ja tekemään. Samalla saa toimenpiteiden harjoitteluun toistoja. Jos opiskelijamääriä lisätään, pitää myös opetusresurssien lisääntyä. 3866