Selvityksen toteutustapa ja taustamateriaali

Transkriptio

1 Suomen Yliopistot UNIFI ry Pohjoinen Makasiinikatu 7 A HELSINKI SELVITYS LUONNONTIETEELLISTEN KOKOELMIEN JA KASVITIETEELLISTEN PUUTARHOJEN TOIMINNAN JATKAMISESTA ITÄ-SUOMEN, JYVÄSKYLÄN, OULUN JA TURUN YLIOPISTOISSA Tehtäväksianto Suomen yliopistot UNIFI ry on päättänyt nimittää selvityshenkilön, jonka tehtävänä on keskustella erikseen Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun ja Turun yliopistojen sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa siitä, miten luonnontieteellisten kokoelmien ja kasvitieteellisten puutarhojen toiminta voidaan jatkossa turvata. Selvityshenkilön tulee esittää vaihtoehtoisia malleja siitä, miten rahoitus voidaan järjestää ja paljonko kussakin vaihtoehdossa tarvitaan yliopiston ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusta. Laajin esitettävä malli lähtee ajatuksesta, että kokoelmat säilyvät nykyisellään ja suppein malli siitä, että kokoelmien olennaisimmat osat voidaan säilyttää. Valtakunnallista rahoitusta saavan Luonnontieteellisen keskusmuseon asemaan selvityksessä ei puututa. UNIFI ry on päättänyt hallituksen kokouksessa nimittää selvityshenkilöksi professori, vararehtori Taina Pihlajaniemen. Selvityksen tulee olla valmis mennessä. Selvityksen toteutustapa ja taustamateriaali Selvitys perustui kullekin yliopistolle esitettyyn kirjalliseen kyselyyn sekä vierailuun kussakin yliopistossa ja keskusteluun kunkin yliopiston johdon kanssa. Näiden tavoitteena oli kartoittaa yliopistojen omat suunnitelmat. Selvityksen taustamateriaalina toimi Luonnontieteellisen keskusmuseon ns. Luoko esitys, joka toimitettiin opetus- ja kulttuuriministeriölle v Lisäksi selvityksestä keskusteltiin opetus- ja kulttuuriministeriön edustajan kanssa. Kirjallisessa kyselyssä pyydettiin seuraavia lisätietoja Luonnontieteellisen keskusmuseon Luoko esityksen liitteessä esitettyihin museoiden ja puutarhojen taloutta esitteleviin lukuihin: 1. Mitkä ovat museonne tai puutarhanne (tarvittaessa yksiköittäin eriteltynä) akateemisten henkilöiden (esim. johtajat, yli-intendentit, intendentit, amanuenssit, muu opetus- ja tutkimushenkilökunta) palkkamenot sivukuluineen vuodessa? 2. Mitkä ovat teknisen henkilökunnan (esim. museoavustajat, preparaattorit, puutarhurit, TUTKIMUSREHTORI Aapistie 7 Puh. (08) PL 5000 Faksi: (08) OULUN YLIOPISTO

2 2(9) asentajat, teknikot) palkkamenot sivukuluineen vuodessa? 3. Mitkä ovat akateemisten henkilöiden henkilöhuoneiden pinta-alat ja kuinka suuria ovat vuokrakulut vuodessa? 4. Mikä on tutkimuskokoelmanne käytössä oleva pinta-ala ja paljonko sen vuokrakulut ovat vuodessa? 5. Mikä on opetuskokoelmanne tai muuten opetuskäytössä olevien tilojen pinta-ala ja kuinka suuria ovat niiden vuokrakulut vuodessa? 6. Mikä osuus museoittenne tai puutarhanne tiloista on tutkimuskäytössä ja kuinka suuria ovat niiden vuokrakulut vuodessa? 7. Mitkä ovat yksiköittenne yliopistolta saamien käyttömäärärahojen määrä vuodessa? 8. Kuinka suuri osuus museonne tutkimuskokoelmanne näytteistä on ns. vähänkäytettyä materiaalia, joka voitaisiin varastoida yhteisiin varastotiloihin? Mikä siitä saatava vuokrasäästö voisi olla? 9. Onko yksiköissänne mahdollisuutta saavuttaa säästöjä näyttely- tai muussa toiminnassa yhteistyöllä muiden toimijoiden kanssa (mallina esimerkiksi Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän kaupungin yhteistyö museoiden näyttelytoiminnassa)? Saadut resurssitiedot on soveltuvin osin koottu tämän selvityksen Liitteeseen 1. Näiden tietojen lisäksi pyydettiin lyhyesti käsitystä siitä, miten yhteistyö museoiden ja puutarhojen välillä tulisi kansallisella tasolla järjestää. Vierailukäyntien (Liite 2, kunkin yliopiston edustajat vierailukäynneillä) keskusteluissa käsiteltiin seuraavat seikat: 1. Mikä on yliopiston oma suunnitelma toiminnan jatkamiselle (koskien tuloskautta sekä sen jälkeistä aikaa, toiminnan sisältö museoiden ja kokoelmien sekä tutkimuksen ja opetuksen osalta, rahoitussuunnitelma, sekä suunnitelma siitä mitä säilytetään ja mistä luovutaan)? 2. Mikä on yliopiston kokoelmien kansallinen merkitys ja onko sillä erityistä profiilia? 3. Mitkä ovat aiheeseen liittyvät näkemykset kansallinen tutkimuksen infrastruktuuritoiminnan osalta ja mahdollisuudesta hyödyntää v suunniteltua tiekartan päivitystä? 4. Onko vähän käytettyjä materiaaleja, joita voidaan varastoida yhteisiin tiloihin? 5. Mitkä ovat mahdollisuudet saavuttaa säästöjä tekemällä yhteistyötä näyttelyiden ja muiden toimijoiden kanssa paikallisesti/kansallisesti (kaupunki ym.)? 6. Kansainvälinen näkökulma. 7. Miten tulisi organisoida yhteistyö kansallisella tasolla?

3 8. Mikä on kanta Luoko raportissa esitettyihin kolmeen alan yhteiseen hankkeeseen 1) tietojärjestelmät, 2) digitointi (keskitys vs. hajautettu) ja 3) lajitietokeskus? 9. Millä mittareilla toimintaa tulisi seurata ja arvioida? 3(9) Selvityksessä esiin nousseet näkökohdat Toiminnan merkitys - Luonnontieteelliset museot ja puutarhat sekä niiden yhteyteen kootut kasvi- ja eläintieteelliset aineistot ja kokoelmat muodostavat kansallisen kokoelman, jota kautta voidaan seurata luonnon kehittymistä vuosisatojen aikana. Kokoelmat kertovat sekä menneestä että nykytilasta ja niiden suunnitelmallinen kartuttaminen on tärkeä osa toimintaa. Kokoelmilla on kansainvälinen merkitys sillä ne ovat osa maailmanlaajuista luonnontieteellistä muistia. Kokoelmat ja puutarhat palvelevat myös alan tutkimusta ja opetusta sekä taksonomian taitojen ylläpitämistä. Lisäksi niillä on yhteiskunnallista merkitystä liittyen museoiden ja puutarhojen hyödyntämiseen esim. koulujen opetuskäytössä, väestön sivistyksellisin tarkoituksiin ja virkistyskäyttöön. Museoiden ja puutarhojen henkilökunnan osaamista tarvitaan myös erilaisissa viranomaisja palvelutehtävissä, kuten eläin- ja kasvilajien tunnistustehtävissä ja jopa oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa. Museo -nimen käyttäminen ei välttämättä anna oikeaa kuvaa selvityksen kohteena olevasta toiminnasta. Ytimenä olevat luonnontieteelliset arkistot ja niiden kartuttaminen muodostavat biodiversiteetti -kokoelman, joilla on niin tutkimuksellinen, opetuksellinen kuin kulttuurillinenkin merkitys. Museo -tyyppinen esittelytoiminta on vain osa kokonaisuutta. Yhteistyön tarve Alan toimijat tekevät yhteistyötä, josta esimerkkeinä kansallinen digitointihanke sekä lajiston geneettisen tunnistekoodin selvittäminen. Yhteistyö ei kuitenkaan ole systemaattisesti koordinoitua ja yhteistyö ei toteudu riittävällä tavalla. Luonnontieteellisellä keskusmuseolla ei ole ollut ohjaavaa roolia ja selvityksessä korostui tarve eri toimijoiden yhteiseen nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön. Suunnitelmallisen kansallisen tason yhteistyön tulisi kattaa ainakin seuraavat asiat: yhteisen infrastruktuurisuunnitelman tekeminen v päivitettävälle kansalliselle tiekartalle; tältä osin keskusmuseo on sisällytetty Kansallisen tason tutkimusinfrastruktuurit: Nykytila ja tiekartta (Opetusministeriön julkaisuja 2009:3) raporttiin, mutta maan muut museot ja kokoelmat eivät ole tässä mukana. Alan kansallisen infrastruktuurin täydentämistä puoltaa se, että lähes puolet kasvi- ja eläinkokoelmista on nyt kansallisen infrastruktuurijärjestelmän ulkopuolella, kokoelmien kartuttamisen painopisteet ja työnjako museoiden välillä, kansallisen tietokantahankkeen käynnistämisen, ml. järjestelmien standardoinnin, nyt hankkeena toteutettavan aineistojen digitoinnin turvaaminen, joka mahdollisesti edellyttää jopa yli 25 vuoden aikajanaa, geneettisen lajien tunnistetietoprojektin edistäminen siten, että kaikki maan eläin- ja kasvilajit kooditetaan ja toiminnan ylläpitäminen toteutetaan, näyttelytoiminnan koordinaation ja näyttelyiden kierrättämisen, jolloin saadaan enemmän vaihtuvia näyttelyitä paikkakunnille, eri paikkakuntien virkojen täytössä voitaisiin pyrkiä toisiaan täydentävään asiantuntijuuteen ja profilointiin, sekä

4 4(9) kansainväliset yhteydet siten, että Suomen luonnontieteen museot ja kokoelmat näkyisivät kansainvälisessä toiminnassa yhtenä kokonaisuutena. Toiminnan linjaukset ja profiili eri yliopistoissa Itä-Suomen yliopiston osalta toiminta keskittyy luonnontieteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden materiaalien digitointiin. Suomen luonnontieteellisillä museoilla on yhteinen digitointistrategia ja siihen liittyen ISY on rakentanut Digitariumin, joka on keskusmuseon ja ISY:n yhteinen v toimintansa aloittanut digitointikeskus. Digitarium toimii luonnontieteellisten kokoelmien digitointihankkeiden koordinoijana ja suurimittakaavaisen digitoinnin tuottajana. Näytteiden digitointi tehdään kansallisesti eri toimijoiden yhteistyönä ja jatkossakin näytteitä digitoidaan hajautetusti, koska kaikkia näytteitä ei ole järkevää tai mahdollista siirtää muualle. Digitointikeskuksen yhteyteen on suunniteltu myös näytteiden varastointipalvelua vähänkäytetyille tai sijoituspaikkaa tarvitseville kokoelmille. Digitarium on sijoitettu Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekuntaan, sen Joensuun kampukselle. Luonnontieteellisten kokoelmien digitoimiseen on arvioitu tarvittavan 1000 henkilötyövuotta ja hankkeen kestoksi arvioidaan 25 vuotta. Aineistojen digitointia varten on siten syytä saada nykyistä eri lähteistä koottua hankerahoitusta pitkäjänteisempi rahoitusmalli. ISY:llä on puutarhat Joensuussa, Savonlinnassa ja Kuopiossa. ISY:n hallitus on kokouksessaan päättänyt, että kaikki kolme puutarhaa lakkautetaan. Kuopiolle annettiin siirtymäaikaa enintään vuoden 2014 loppuun saakka ja kahdelle muulle vuoden 2012 loppuun saakka. Kuopion osalta tänä siirtymäaikana etsitään tutkimustoiminnalle nykyisiin puutarhan tiloihin nähden muu vaihtoehto, jolla turvataan vuodesta 2015 eteenpäin tutkimuksen perusedellytykset, mutta nykyistä toimivammalla, pitkäjänteisemmällä ja kustannustehokkaammalla tavalla. Kuopiossa yliopiston käytöstä jo aiemmin aikuisopiston hoidettavaksi siirtyneestä kokoelmasta on tarkoitus luopua pikaisesti aikuisopiston vetäytyessä pois, jolloin puutarha-alueen käyttö jatkuu pelkästään tutkimuspuutarhana. Kuopiossa on myös luonnonhistoriallinen museo, jossa on merkittävät kokoelmat. Museo on Kuopion kaupungin ylläpitämää toimintaa, josta johtuen museo jätettiin Luoko selvityksen ulkopuolelle. Jyväskylän yliopiston luonnontieteelliset kokoelmat on sijoitettu Keski-Suomen luontomuseoon, joka toimii yliopiston erillislaitoksena. Museon osalta ei ole tällä hetkellä näkyvissä suuria muutoksia, mutta erillislaitosten edellytetään tekevän tiiviisti yhteistyötä tiedekuntien ja peruslaitosten kanssa. Museo on tärkeä osa yliopiston yhteiskunnallista vastuuta ja toimintaan liittyy myös historian tallentaminen; erityisesti museo nähdään osana koulutusta ja asiakkaista merkittävän ryhmän muodostavat koululaiset. Museon osalta tehdään yhteistyötä Jyväskylän kaupungin kanssa, joka myös osallistuu museon rahoittamiseen. JY:n painotus on ympäristökasvatuksessa, jossa museota hyödynnetään kouluopetuksessa ja yliopiston opetuksessa. Jyväskylässä aloitettiin ensimmäisenä suomenkielinen opettajakoulutus ja ajan myötä yliopistoon on kertynyt vanhimmat opettajakoulutuksessa käytetyt tutkimus- ja opetusvälineet, joilla on oppi- ja kulttuurihistoriallista merkitystä.

5 JY:lla on pienet kasvit ja eläinkokoelmat, jotka edustavat Keski-Suomea. Museon erityispiirteitä ovat Lars Lestadiuksen kasvikokoelma sekä pieni Uno Cygneuksen Alaska näytteiden kokoelma. Kokoelmien säilytys on kunnossa ja niiden osalta ei nähdä etuja kokoelmien siirrosta muualle, sillä vapautuvia tiloja ei voida käyttää muuhun. Oulun yliopistolla on maan kolmanneksi suurimmat kasvi- ja eläintieteelliset kokoelmat, suuri puutarha sekä merkittävä maa- ja kallioperää käsittävä näyteaineisto. Yliopiston kasvi- ja eläinmuseot, puutarha ja Perämeren tutkimusasema toimivat yhdistettynä tukiyksikkönä Biologian laitoksen yhteydessä ja geologinen museo Geotieteiden laitoksen yhteydessä. Pohjoisuus on läpileikkaava teema yliopiston tutkimuksen profiilissa ja museot liittyvät tähän teemaan. Geologinen museo liittyy yliopiston vuori- ja kaivannaisalan profiiliin, jossa OY on valtakunnallisesti johtavassa roolissa. Oulun museo- ja kokoelmatoimintaa on voimakkaasti supistettu siten, että v jälkeen on lakkautettu 15 vakanssia, v on luovuttu Marjaniemen tutkimusaseman tiloista Hailuodon saarella ja eläintarhan toiminta on lopetettu ja tilat on sanottu irti Lisäksi kolme museota ja kasvitieteellinen puutarha on yhdistetty yhden johtajan alaisuuteen. Nyt supistukset on suoritettu ja avainvakanssien täyttöön on ryhdytty. Tavoitteena on opetuksen ja tutkimuksen vahvistaminen sekä täydentävän rahoituksen hankkimisen tehostaminen uuden henkilöstön myötä. Lisäksi vahvistetaan yhteistyötä luonnonvara-alan tutkimuslaitosten kanssa, johon useiden ns. LYNET laitosten sijoittuminen yliopiston tiloihin Ympäristötietotaloon antaa uusia mahdollisuuksia. Oulun painotus on pohjoisen Suomen ja arktisen alueen lajistossa, luonnonsuojelugenetiikassa- ja biologiassa, sekä kasvien ex situ suojelussa ja siihen liittyvissä tekniikoissa, mukaan lukien maan suurin uhanalaisten lajien ex situ suojelu. OY koordinoi Finnish Barcode of Life (FinBOL) hanketta, jossa luonnontieteelliset museot yhdessä tekevät DNA:n tunnistetietoihin perustuvaa lajitunnistusta Suomen koko eliölajistolle. OY:n pääkokoelmat ovat verrattain nuoria, josta johtuen ne soveltuvat erityisen hyvin FinBOL hankkeeseen. Luustokokoelmat ovat maan suurimpia. OY:n erityispiirre on myös osteologinen ja muinaisen, ns. paleo-dna:n tutkimus yhteistyössä arkeologien ja lääketieteilijöiden kanssa. OY:n museot ja puutarha ovat olleet suosittuja vierailukohteita (vierailijoita eläinmuseolla lähes , geologian museolla n ja puutarhassa n vuosittain). OY suunnittelee Oulun kaupungin kanssa näyttely-yhteistyötä, jossa eläinmuseon ja geologian museon yleisönäyttelyt siirtyisivät kaupungin museokeskukseen. Koska näyttelykokoelmat toimivat osin myös opetuskokoelmina, ja lajintuntemuksen opetus tulee turvata, näyttelytoiminnan siirrosta syntyvä vuokrasäästö ei välttämättä ole täysimääräisesti sama kuin nykyisten yleisönäyttelytilojen vuokra. Yhteinen suunnittelu kaupungin kanssa on vasta alkuvaiheessa, joten nykyinen tilanne jatkuu vielä useita vuosia lukuun ottamatta geologian museota, jossa laitos on luopumassa museotiloistaan jo tänä vuonna. Museon näytteet pyritään toistaiseksi sijoittamaan erilaisiin aulatiloihin. Turun yliopistolla on maan toiseksi laajimmat kasvi- ja eläinkokoelmat. Kokoelmilla on pitkän historian ansiosta merkittävää kulttuurihistoriallista arvoa. TY:llä on myös suuri puutarha Ruissalossa luonnontieteellisesti erityisellä alueella. Museot ja puutarha muodostavat merkittävän osan Biologian laitosta (Biodiversiteetti- ja ympäristötieteiden osasto). 5(9)

6 TY:n ja Åbo Akademin välisellä yhteistyösopimuksella on tehostettu turkulaisten kokoelmien käyttöä, yliopistojen välistä tutkimus- ja opetusyhteistyötä sekä poistettu toimintojen päällekkäisyyksiä. ÅA:n n kasvinäytettä siirrettiin TY:n kokoelmien yhteyteen v ja n näytteen suuruisten eläinkokoelmien osalta siirto tehtiin v Kokoelmien yhdistämiseen sisältyy vakanssien osalta yhteistyötä. Kasvi- ja eläinmuseoiden osalta toiminnan resursointia on jo supistettu ja rahoituksen pienentämiseen ei enää nähdä mahdollisuuksia. Tilat on uudistettu ja henkilöstössä on tapahtunut muutoksia mm. eläkkeelle siirtymisten johdosta; samalla on tiivistetty yhteyttä tutkimukseen ja opetukseen. Museot ovatkin olennaiset yliopiston tutkimuksen ja koulutuksen kannalta ja näiden hallinnollista asemaa ei olla muuttamassa. Tehtäviin sisältyy laaja opetusvastuu ja jatko-opiskelijoita on runsaasti. Turun erityispiirre on luonnontieteellisten kokoelmien laajuus, sisältäen noin 5.5 miljoonaa tieteellistä näytettä, sekä useat vanhat eläin- ja kasvikokoelmat, joista erityisesti Edward August Vainion jäkäläkokoelma on maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä. Turun kokoelmat muodostavat Suomen pisimmät aikasarjat ja on tärkeätä, että sarjojen kehittämistä jatketaan. Kokoelmia kartutetaankin runsaalla näytemäärällä vuosittain. Kokoelmien digitoinnin myötä on muodostettu TY:n ja ÅÅ:n virtuaalinen museo hanke. Omaleimainen piirre on trooppisiin kasveihin ja eläimiin kohdistuva Amazon tutkimus, johon liittyy museoiden nopeimmin kasvavat aineistot. Esimerkkinä uudenlaisesta viranomaisyhteistyöstä on käynnissä oleva hanke, jossa eläinmuseo on mukana tutkimassa hyönteisten käyttöä kuolemansyytutkimuksessa. Kasvitieteellisellä puutarhalla on hienot tilat ja se on yksi Turun suosituimpia käyntikohteita (n vierailijaa vuosittain). Näyttely-, valistus- ja koulutustoiminnan osalta kasvitieteellisellä puutarhalla on suunnitteilla yhteistoimintaa Turun kaupungin opastuskeskus Tammenterhon kanssa. Puutarha on kallis yksikkö ja yhteistoiminnan kautta on mahdollista saavuttaa taloudellisia sekä toiminnan sisältöön liittyviä etuja. Eläinmuseo sekä Maantieteen ja Geologian laitos ovat parhaillaan neuvottelemassa yhteisestä luonnontieteellisestä kokoelmasta. Suunnitelman mukaan Maantieteen ja Geologian laitoksen mittavat fossiili-, mineraali- ja kivikokoelmat yhdistettäisiin Eläinmuseon opetus- ja yleisökokoelmien kanssa. 6(9) Ehdotukset toiminnan kehittämisestä sekä vaihtoehtoiset rahoitusmallit Selvityksen yhteydessä kunkin yliopiston johdon kanssa käytyjen keskusteluiden ja saatujen tietojen pohjalta ehdotan toiminnan kehittämiseksi seuraavaa: 1. Luonnontieteelliset kokoelmat ja aineistot muodostavat kansallisesti merkittävän tutkimuksen ja opetuksen infrastruktuurin, jonka asianmukainen ylläpito, kartuttaminen ja digitaaliseen muotoon saattaminen tulisi olla osa kansallista infrastruktuuripolitiikkaa. Esitän, että Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun ja Turun yliopistot sekä Åbo Akademi käynnistävät yliopistojen yhteisen valmistelun tähtäimenä yhteinen luonnontieteellisiä kokoelmia käsittävä infrastruktuuriesitys 2013 päivitettävälle kansalliselle infrastruktuuritiekartalle. Tavoitteena tulisi olla keskusmuseon ulkopuolella hajallaan olevan luonnontieteellisen tutkimusinfrastruktuurin saaminen tiekartalle. Kokoelmien olennaisimmat osat tunnistetaan ja kartuttaminen suunnitellaan. Tässä yhteydessä olisi

7 mahdollisuus myös pyrkiä turvaamaan aineistojen digitoinnin. Esitys täydentäisi aiemmin kansalliseksi infrastruktuuriksi luokiteltua keskusmuseota ja tavoitteena tulisikin olla yhteistyössä keskusmuseon kanssa maan eri kokoelmat kattavan yhden infrastruktuurin muodostuminen. 2. Luonnontieteellisten museoiden ja puutarhojen yhteistyö tulisi saada systemaattiselle pohjalle. Toistaiseksi yhteistyö on toteutunut hankepohjaisesti, mutta tarve käynnistää kansallisesti koordinoitu yhteistyö on merkittävä. Esitän, että aihepiirin yliopistot sopivat kaikki toimijat käsittävästä, verkostona toimivasta tasavertaiseen kumppanuuteen perustuvasta yhteistyömallista Biokeskus Suomi mallia soveltaen. Tätä mallia pidettiin ensisijaisena yhteistyön mallina myös Luoko raportissa. Yliopistojen tulisi perustaa verkostolle yhteistyöelin (johtoryhmä), jonka toiminnan tavoitteet ja tehtävät määritellään. Keskusmuseo on luonnollisin koordinaatiotaho koko maan kattavalle toiminnalle. Johtoryhmä tulisi kuitenkin muodostaa siten, että Keskusmuseo ja Helsingin yliopisto eivät yksin voi muodostaa enemmistöä. Johtoryhmän puheenjohtajuus tulisi toteuttaa kiertoperiaatteella. Biokeskus Suomi - mallin mukaan ao. yliopistojen rehtorit voisivat muodostaa yhteistä toimintaa linjaavan ja päättävän ohjausryhmän. Pidemmällä tähtäimellä on mahdollista, että tiivistyvä yhteistyö johtaa koko maan kattavan luonnontieteellisen museon syntymiseen, jonka keskuspaikka on Helsingissä ja jolla on filiaalit muilla paikkakunnilla. Tämä edellyttää hyvää yhteistyötä ja luottamukseen perustuvaa hallintomallia sekä yhteistä erityisrahoitusta. Vaihtoehtoiset rahoitusmallit Luonnontieteellisten kokoelmien ja kasvitieteellisten puutarhojen toiminta tulisi voida turvata siten, että kansallisesti merkittävät aineistot säilyvät ja niitä kartutetaan yhteisesti sovitulla tavalla ja että puutarhat riittävällä tavalla kattavat Suomen kasviston ja siihen liittyvät suojelutarpeet. Tämän toiminnan rahoittaminen on yliopistoille ongelmallista tutkintoihin ja tutkimukseen perustuvassa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusmallissa. Yliopistot eivät julkisyhteisönä ole nykyisen museolain 2 ( /877) mukaan myöskään oikeutettuja saamaan museotoimintaa varten myönnettävää valtionosuutta. Keskusmuseon ulkopuolisten museoiden ja puutarhojen kokonaiskustannukset ovat tehdyn selvityksen mukaan vuosittain 4.7 milj. (Liite 1; tähän lukuun eivät sisälly Oulun geologinen museo, Itä-Suomen puutarhat ja digitointihanke). Mikäli poistetaan tästä summasta akateemisten henkilöiden palkat (johtajat, yli-intendentit, intendentit, amanuenssit, muu opetus- ja tutkimushenkilökunta) sekä vuokrakulut akateemisten henkilöiden työhuoneiden sekä opetus- ja tutkimustilojen osalta, jäljelle jää vuosittain n. 3 milj. kulut (64 % kokonaiskuluista), jotka eivät ole katettavissa tutkimuksen ja opetuksen perusteella. Edellä olevassa laskelmassa tutkimuskokoelmien vuokrakustannukset (yhteensä ) sisältyvät 3 milj. :n osuuteen. Suomen luonnontieteellisissä museoissa on tutkimuskokoelmissa näytteitä lähes 20 miljoonaa kappaletta. Vain hyvin pientä murtoosaa niistä käytetään kerrallaan aktiivisesti tutkimuksiin, joten tutkimuskokoelmat muodostavat pitkään säilytettävän infrastruktuurin, jota säilytetään pääosin tutkimuksen mahdollistamiseksi tulevaisuudessa. Kokoelmien olennaisen osan määrittäminen onkin erittäin vaikeaa, koska ei voida luotettavasti arvioida mitkä kokoelman osista ovat 7(9)

8 tärkeitä tulevaisuudessa. DNA-tekniikoiden tai stabiili-isotooppitekniikan kehittymisen myötä kokoelmien arvo on noussut huomattavasti. Nämä uudet tekniikat ovat mahdollistaneet esimerkiksi sen selvittämisen että minkälainen on ollut historiallisten populaatioiden rakenne tai mitä eliölajit ovat aiemmin syöneet. Näiden tekniikoiden kehittymistä olisi ollut vaikea ennustaa vaikka vain parikymmentä vuotta sitten, joten materiaali mikä tuolloin ei ole ollut museaalisesti arvokasta on nyt noussut merkittäväksi. Kaiken kaikkiaan tutkimuskokoelmien vuokrakustannukset ovat suhteellisen pieni menoerä, ja kokoelmien supistaminen tai siirtäminen osin yhteisvarastoon ei tuo museoille kovin olennaisia säästöjä, varsinkin kun tutkimuskokoelmien tilat eivät useimmin ole otettavissa muuhun käyttöön. Esitän seuraavaksi vaihtoehtoisia malleja siitä, miten rahoitus voidaan järjestää ja paljonko kussakin vaihtoehdossa tarvitaan yliopiston ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusta. 1. Valtakunnallinen eritystehtävä ja siihen perustuva vuosittainen rahoitus Tutkimuksen ja opetuksen perusteella katettavan opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksen ulkopuolelle jää vuosittain n. 3 milj. osuus keskusmuseon ulkopuolisten museoiden ja puutarhojen toiminnasta, huomioiden Itä-Suomen ja Oulun yliopistojen v toteuttamat muutokset toiminnoissaan. Summa voi muutaman seuraavan vuoden kuluessa pienentyä jonkin verran mikäli Jyväskylän, Oulun ja Turun yliopistojen suunnitelmat yhteistyöstä kaupunkien kanssa toteutuvat. Digitointi -hanketta ei ole huomioituna tässä summassa (ks. jäljempänä). Ensimmäisenä rahoitusvaihtoehtona esitän, että opetus- ja kulttuuriministeriö osoittaa osallistuville yliopistoille (Itä-Suomi, Jyväskylä, Oulu ja Turku) yhteensä n. 3 milj. vuosittain valtakunnalliseen erityistehtävään. Itä-Suomen osalta toiminta pääosin käsittää aineistojen digitointia, josta erikseen esitys jäljempänä. Summa on sama kuin Luonnontieteellisen keskusmuseon vuosittainen saama erityisrahoitus valtakunnallisiin tehtäviin. Esitetyssä vaihtoehdossa siten täydennetään kansallista järjestelmää maan muilla toimijoilla, joiden piirissä on n. puolet kokoelmista ja kaksi suurta, erilaisiin kasvillisuusvyöhykkeisiin sijoittuvaa puutarhaa. Toiminnan muusta rahoituksesta yliopistot huolehtivat osana opetus- ja tutkimustoimintaansa. Lisäksi yliopistot kattavat yhteisesti yhteistyöhön tarvittavan henkilö- ja muun rahoituksen. 2. Koulutusalarakenteeseen perustuva rahoitus Toisena vaihtoehtona esitän, että tarvittava n. 3 milj. vuosittainen rahoitus osoitetaan yliopistokohtaisesti opetus- ja kulttuuriministeriön uuden rahoituskaavan Muut koulutus- ja tiedepoliittiset tavoitteet osaan sisältyvän koulutusalarakenteen huomioivan rahoituksen kautta. Toiminnan muusta rahoituksesta yliopistot huolehtivat osana opetus- ja tutkimustoimintaansa. Yliopistot kattavat yhteisesti yhteistyöhön tarvittavan henkilö- ja muun rahoituksen. 3. Infrastruktuuritiekarttavalmistelun rahoittaminen Esitän, että osallistujayliopistot sopivat yhteistyöstä ja yhteisesti kattavat tiekarttavalmisteluun tarvittavan henkilön palkka- ja muut kulut. Tähän koordinoivaan 8(9)

9 9(9) tehtävään palkattavan henkilön tulisi valmistella yliopistojen yhteinen esitys tutkimuksen infrastruktuuritiekartan 2013 päivitykseen. Valmistelutyö kannattaisi aloittaa kevään 2012 aikana. 4. Kokoelmien digitointi Kokoelmien digitointi on aloitettu kansallisena yhteistyönä ISY:n ja keskusmuseon johdolla ja tämän toiminnan jatkamiseen tulisi saada riittävät resurssit. 5. Kokoelmiin hyödyntämisessä näyttely- ja virkistyskäyttöön on käynnissä suunnitelmia toiminnallisesta yhteistyöstä yliopistojen ja näiden kotikaupunkien ja muiden toimijoiden välillä. Hyvänä mallina tästä on Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän kaupungin yhteistyö museoiden näyttelytoiminnassa. On selvää, että tällaisia suunnitelmia tulisi jatkaa ja pyrkiä ratkaisuihin, joissa voidaan saavuttaa niin toiminnallisia kuin taloudellisiakin etuja eri osapuolille. Selvityksen yhteydessä käytiin myös pohdintaa tavoista, joilla luonnontieteellisiin museoihin ja kokoelmiin liittyvää toimintaa voidaan seurata ja arvioida. Mahdollisia mittareita ovat: kokoelmien laajuus ja kartunta, kokoelmien saatavuus; GBIF -kautta kokoelmien meta-tiedon jaettavuus, puutarhan vaihtosiemenluettelojen saatavuus, materiaalin lainojen määrä, puutarhan siemenvaihdon määrä, monessako julkaisussa digitoitua aineistoa on käytetty, omat julkaisut ja opinnäytetyöt sekä kävijämäärät näyttelyissä. Päätän selvitystehtävän näillä esityksillä ja toivon, että näistä ehdotuksista on hyötyä toiminnan ja resursoinnin suunnittelussa. Taina Pihlajaniemi tutkimusrehtori, professori LIITTEET Taulukko resursseista, liite 1 Vierailut ja isännät, liite 2