Vetoomusvaliokunta ILMOITUS JÄSENILLE

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Vetoomusvaliokunta ILMOITUS JÄSENILLE Asia: Vetoomus nro 0752/2008, Anneli Manner, Suomen kansalainen, ja yksi allekirjoittanut, ongelmistaan Kansaneläkelaitoksen kanssa E-121- sairausvakuutuslomaketta koskevan hakemuksensa yhteydessä 1. Yhteenveto vetoomuksesta Vetoomuksen esittäjä ja hänen aviomiehensä ovat asuneet Saksassa useita vuosia ja vuodesta 2004 lähtien eläkeläisinä. Kun vetoomuksen esittäjä jäi eläkkeelle, hänen saksalainen sairausvakuutuslaitoksensa (Techniker Krankenkasse) kiinnitti hänen huomionsa neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä ja sen 18 artiklaan (vakuutuskausien yhteenlaskeminen). Kävi ilmi, että vetoomuksen esittäjä ja hänen aviomiehensä eivät enää olleet kyseisen sairausvakuutuslaitoksen vakuutusturvan piirissä ja että vetoomuksen esittäjän pitäisi ottaa yhteyttä Suomen Kansaneläkelaitokseen saadakseen E-121-sairausvakuutuslomakkeen. Sitä sovelletaan sosiaalieläkeläisiin eli eläkeläisiin, jotka asettuvat asumaan toiseen ETA-valtioon. Lomakkeen avulla osoitetaan, että eläkeläinen on oikeutettu sairausetuuteen samoin perustein, kuin kyseisen valtion kansalaiset, kuitenkin eläkettä maksavan valtion kustannuksella. Kela kuitenkin hylkäsi hakemuksen ilman vakuuttavaa selitystä vetoomuksen esittäjälle tai Techniker Krankenkasselle, joka on myös ottanut yhteyttä Kelaan. Koska vetoomuksen esittäjä ja hänen aviomiehensä katsovat, että vastuussa olevat Suomen sosiaaliviranomaiset ovat rikkoneet alaan sovellettavia EU:n säännöksiä, hän pyytää Euroopan parlamenttia käsittelemään asiaa. 2. Käsiteltäväksi ottaminen Vetoomus otettiin käsiteltäväksi 22. lokakuuta Komissiota pyydettiin toimittamaan tietoja työjärjestyksen 192 artiklan 4 kohdan mukaisesti. CM\ doc PE v04-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 3. Komission vastaus, saatu 20. helmikuuta Asetuksen 1408/71 27 artikla koskee tilanteita, joissa eläkkeitä maksetaan useiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti ja eläkkeensaajalla on oikeus etuuksiin jäsenvaltiossa, jossa hän asuu. Tilanteessa, jossa eläkkeensaaja saa eläkettä sekä asuinvaltionsa että toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, eläkkeensaajalla ja hänen perheenjäsenillään on oikeus saada sairausetuuksia asuinpaikkansa laitokselta ja tämän laitoksen kustannuksella samalla tavoin, kuin jos hän olisi eläkkeensaaja, jonka eläkettä maksetaan ainoastaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan. Vetoomuksen esittäjien mukaan Kela katsoo, että heillä on oikeus sairausetuuksiin Saksassa, kun vastaava saksalainen laitos, Techniker Krankenkasse, katsoo asian olevan päinvastoin ja on evännyt vetoomuksen esittäjiltä oikeuden liittyä etuudensaajikseen. Saadakseen tapaukseen selvyyttä komission yksiköt ottavat Saksan ja Suomen viranomaisiin yhteyttä kirjeitse ja pyytävät niitä tutkimaan asiaa. Komission yksiköt tiedottavat asiasta parlamentille saatuaan vastauksen." 4. Komission täydentävä vastaus, saatu 22. tammikuuta Komission tietopyynnön perusteella Saksan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että Techniker Krankenkasse suostui myöntämään vetoomuksen esittäjille pakollisen sairausvakuutuksen takautuvasti 1. huhtikuuta 2007 alkaen. Vaikuttaa näin ollen siltä, että vetoomuksen esittäjien tilanne on järjestyksessä eikä komission lisätoimia tarvita. 5. Komission vastaus, saatu 11.helmikuuta Euroopan parlamentille 12. tammikuuta 2010 toimitettujen lisätietojen mukaan vetoomuksen esittäjät (jotka asuvat Saksassa) valittavat Kelan tekemästä toisesta kielteisestä päätöksestä (päivätty 19. marraskuuta 2009), joka koskee E-121-lomakkeita. Vetoomuksen esittäjät katsovat, että Suomen viranomaisten olisi pitänyt myöntää E-121-lomakkeet vetoomuksien esittäjien aiemman, vuonna 2007 esittämän hakemuksen nojalla. Vetoomuksen esittäjien mukaan heidän oli Saksassa 1. huhtikuuta 2007 voimaan tulleen uuden sairausvakuutuslain mukaisesti haettava saksalaista sairausvakuutusta, joka myönnettiin takautuvasti 1. huhtikuuta 2007 alkaen. Sosiaaliturvamaksujen määrä ylittää Saksan valtion maksaman eläkkeen määrän. Vetoomuksen esittäjät valittivat myös siitä, että he jäivät vaille sairausvakuutusta vuosina Näinä vuosina vetoomuksen esittäjät saivat eläkettä Saksan valtiolta, mutta heille ei voitu saksalaisen laitoksen mukaan myöntää lakisääteistä sairausvakuutusta. He kieltäytyivät ottamasta Saksassa myönnettävää vapaaehtoista vakuutusta. Sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevien EU:n sääntöjen mukaan henkilö ei voi erota sen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmästä, jossa hän asuu, jos jäsenvaltio maksaa hänelle eläkettä ja jos oikeus luontoisetuuksiin on myönnetty eläkkeisiin nähden toimivaltaisessa jäsenvaltiossa. PE v /7 CM\ doc

3 Näin ollen ja asetuksen 1408/71 27 artiklan nojalla (jonka korvaa asetuksen 883/ artikla 1. toukokuuta 2010 alkaen), mikäli vetoomuksen esittäjillä on oikeus luontoisetuuksiin jäsenvaltiossa, jossa he asuvat, kyseisen jäsenvaltion on vastattava vetoomuksen esittäjien terveydenhoitoon liittyvistä kustannuksista. Tilanne olisi erilainen, jos vetoomuksen esittäjät eivät saisi eläkettä jäsenvaltiosta, jossa he asuvat. Mikäli eläkeläisellä ei ole oikeutta eläkkeeseen siinä valtiossa, jossa hän asuu, asetuksen 1408/71 28 artiklassa (jonka korvaa asetuksen 883/ artikla) säädetään, että hänellä on tästä huolimatta oikeus sellaisiin etuuksiin sikäli, kuin hänellä olisi ollut oikeus niihin ainakin yhden eläkkeiden suhteen toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jos hän asui sellaisen valtion alueella. Toisin sanoen, jos eläkeläisellä ei ole oikeutta luontaisetuihin Saksan lainsäädännön nojalla, mutta hänellä olisi oikeus niihin Suomen lainsäädännön nojalla, Suomen olisi vastattava terveydenhoitoon liittyvistä kustannuksista ja sosiaaliturvamaksujen keräämisestä. Maksujen määrästä todettakoon, että ennen asetuksen (EY) N:o 883/2004 voimaantuloa 1. toukokuuta 2010 kerättyjen maksujen määrä ei saanut ylittää asiassa toimivaltaisen jäsenvaltion maksaman eläkkeen määrää. Maksujen vähentämistä ei enää 1. toukokuuta 2010 alkaen rajoiteta eläkkeeseen, joka toimivaltaisen laitoksen on maksettava. Niinpä toimivaltainen laitos voi myös ottaa huomioon muista jäsenvaltioista saadut eläkkeet siinä määrin, kuin kyseinen valtio vastaa terveydenhoitoon liittyvistä kustannuksista. Asetuksen 987/ artiklassa täsmennetään, että kaikista maksetuista eläkkeistä vähennettävien maksujen määrä ei missään tapauksessa saa olla suurempi kuin vähennettyjen maksujen määrä sellaiselta henkilöltä, joka saa saman määrän eläkettä toimivaltaiselta jäsenvaltiolta. Päätelmät Toimitetuista tiedoista käy ilmi, että vetoomuksen esittäjiä ei ole vakuutettu Saksan lainsäädännön mukaisesti eläkeläisinä vaan työmarkkinoiden ulkopuolella olevien henkilöiden luokkaan kuuluvina. Komissio ottaa yhteyttä kansallisiin viranomaisiin varmistaakseen, että sosiaaliturvan yhteensovittamista ja erityisesti yhtäläistä kohtelua koskevia periaatteita on noudatettu. Komissio esittää asiasta lisäarvioinnin saatuaan vastauksen kansallisilta viranomaisilta. Vetoomuksen esittäjille ilmoitetaan kuitenkin, että ainoastaan kansallisilla tuomioistuimilla on tarvittaessa toimivalta määrätä jotakin jäsenvaltiota korvaamaan yksittäisten henkilöiden kärsimät menetykset, jotka johtuvat siitä, että kyseinen jäsenvaltio on soveltanut virheellisesti EU:n lainsäädäntöä. Vetoomuksen esittäjiä kehotetaan näin ollen käyttämään kansallisia muutoksenhakukeinoja korvauksia hakiessaan ja noudattamaan asiaan liittyviä määräaikoja toimien toteuttamiseksi kansallisten menettelyjen mukaisesti. CM\ doc 3/7 PE v04-00

4 6. Komission vastaus (REV III), saatu 10. kesäkuuta Vetoomus Vetoomuksen esittäjiltä saatujen 12. tammikuuta 2010 päivättyjen täydentävien tietojen perusteella Euroopan komissio otti yhteyttä Saksan viranomaisiin saadakseen tarvittavat tiedot sen varmistamiseksi, että sosiaaliturvan yhteensovittamista ja erityisesti yhtäläistä kohtelua koskevia periaatteita on noudatettu. Saksan viranomaiset antoivat 9. maaliskuuta 2011 päivätyssä vastauksessaan yksityiskohtaisen katsauksen kansallisista säännöksistään ja viranomaisten vetoomuksen esittäjien tapauksessa tekemistä päätöksistä. Komission huomautukset vetoomuksesta a) EU:n lainsäädäntö Perusasetuksen 23 artiklan mukaan henkilöllä, joka saa useita eläkkeitä, on oikeus etuuksiin asuinpaikan laitokselta, jolla on yksinomainen ja lopullinen vastuu kyseisten etuuksien maksamisesta kahdella ehdolla: eläkeläisellä on oltava oikeus eläkkeeseen asuinjäsenvaltionsa eläkelainsäädännön nojalla, ja hänellä on oltava kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oikeus luontoisetuuksiin sairaustapauksessa lakisääteisen sairausvakuutusjärjestelmän nojalla. Jos nämä ehdot täyttyvät, eläkeläistä on kohdeltava asuinmaassa "tavallisena kotimaisena eläkeläisenä". b) Kansallinen lainsäädäntö Saksassa oleskeleviin henkilöihin, jotka saavat eläkettä Saksan lakisääteisestä eläkevakuutusjärjestelmästä, sovelletaan Saksan lakisääteisen eläkkeitä koskevan vakuutusjärjestelmän (KVdR) pakollista vakuutusta, mikäli he täyttävät Saksan sosiaalivakuutuslain V osan (SGB V) 5 pykälän 1 momentin 11 alamomentissa esitetyt ehdot. SGB V:n 5 pykälän 1 momentin 11 alamomentin mukaisesti henkilöihin, jotka täyttävät lakisääteisen eläkevakuutusjärjestelmän eläkeoikeutta koskevat vaatimukset ja jotka ovat hakeneet kyseistä eläkettä, sovelletaan yleisesti KVdR:n mukaista pakollista vakuutusta, jos he ovat olleet ensimmäisen työsuhteen aloittamisen ja eläkehakemuksen toimittamisen välisenä aikana jäseniä tai jos heidät on vakuutettu SGB V:n 10 pykälän (perhevakuutus) mukaisesti vähintään yhdeksän kymmenesosaa jakson toisesta puoliskosta ("edellytetty jakso"). Edellytetyn jakson osalta 1. tammikuuta 1993 ja 31. maaliskuuta 2002 välisenä aikana SGB V:n 5 pykälän 1 momentin 11 alamomentin, sellaisena kuin se on muutettuna terveydenhuollon rakenteista annetulla lailla (Gesundheitsstrukturgesetz), nojalla vain pakollista vakuutusta koskevat kaudet jäsenenä tai pakolliseen vakuutukseen perustuvat perhevakuutuksen kaudet otettiin huomioon. PE v /7 CM\ doc

5 Edellytetyn jakson täyttymistä varten muissa EU:n jäsenvaltioissa, muissa ETA-valtioissa tai Sveitsissä täyttyneet (sairaus)vakuutuskaudet otetaan myös huomioon asetuksen (EY) N:o 883/2004 (perusasetus) 6 artiklan ja asetuksen (ETY) N:o 1408/71 18 artiklan mukaisesti. Kaikki etuuteen vaikuttavat vakuutuskaudet, työskentelykaudet, itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet ja asumiskaudet muissa maissa otetaan huomioon. Jos eläkeläinen ei sen jälkeen, kun muissa jäsenvaltioissa täyttyneet eläkekaudet on otettu huomioon, täytä KVdR:n vakuutusvelvoitteessa edellytettyä jaksoa, hän voi tarvittaessa hankkia vapaaehtoisen vakuutuksen lakisääteisen sairausvakuutusjärjestelmän nojalla. Kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti ja KVdR:n tarkastuksen mukaan kaikki muissa EU- /ETA-valtioissa tai Sveitsissä sairausvakuutusjärjestelmän puitteissa täyttyneet vakuutuskaudet otetaan huomioon vapaaehtoisessa vakuutuksessa edellytettyä jaksoa varten. Saksan sairausvakuutusjärjestelmän mukainen vapaaehtoinen vakuutus voidaan kuitenkin todistaa vain, jos Saksan sairausvakuutusrahaston jäsenyydestä ilmoitetaan kirjallisesti kolmen kuukauden kuluessa vakuutusvelvoitteen päättymisestä (SGB V:n 9 pykälän 2 momentin 1 alamomentti). Saksassa oleskeleviin eläkkeensaajiin, joihin ei sovelleta pakollista vakuutusta KVdR:ssä ja joilla ei myöskään ole vapaaehtoista vakuutusta tai perheenjäsenen vakuutusta lakisääteisessä sairausvakuutusjärjestelmässä ja joilla ei ole myöskään sairausvakuutusta kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti, on 1. huhtikuuta 2007 alkaen sovellettu SGB V:n 5 pykälän 1 momentin 13 alamomentin mukaista vakuutusvelvoitetta. Tämä vakuutusvelvoite kattaa kaikki henkilöt (myös eläkeläiset) joilla ei ole ollut muuta sairausvakuutusta 1. huhtikuuta 2007 jälkeen ja joilla on viimeksi ollut Saksan lakisääteinen sairausvakuutus. Arvioidessa, onko henkilöllä ollut "viimeksi Saksan lakisääteinen sairausvakuutus", otettiin ja otetaan myös huomioon kaikki viimeaikaiset lakisääteiset sairausvakuutukset muissa EU/ETA-valtioissa tai Sveitsissä sekä ennen perusasetuksen soveltamista EU:n lainsäädännön mukaisen tulkinnan puitteissa että nyt sovellettaessa perusasetuksen 5 artiklan yhtäläistä kohtelua koskevia määräyksiä. c) Vetoomuksen esittäjien tilanne Vetoomuksen esittäjät, jotka ovat asuneet Saksassa syyskuusta 1992 alkaen ja jotka saavat Saksan lakisääteisen eläkkeen lisäksi yhtä tai useampaa Suomen lakisääteistä eläkettä, ovat olleet Saksan lakisääteisen sairausvakuutusjärjestelmän jäseniä vakuutettuina henkilöinä 1. huhtikuuta 2007 alkaen SGB V:n 5 pykälän 1 momentin 13 alamomentin nojalla. Heillä on siksi perusasetuksen 23 artiklan nojalla oikeus luontoisetuuksiin sairaustapauksessa Saksan lakisääteisestä sairausvakuutusjärjestelmästä, koska he ovat sen jäseniä. Vetoomuksen esittäjien tapauksessa Techniker Krankenkasse on kansainvälisen lainsäädännön nojalla vastuussa sairausvakuutuksen suojasta heidän oleskelumaassaan (Saksa). Tarkistettaessa KVdR:n vakuutusvelvoitteessa edellytettyä jaksoa Suomen sairausvakuutuskaudet otettiin huomioon samalla tavalla kuin kansalliset (Saksan) jäsenyyskaudet molempien, Saksassa 1. syyskuuta 1992 alkaen oleskelleiden vetoomuksen esittäjien osalta. CM\ doc 5/7 PE v04-00

6 Syy siihen, että vetoomuksen esittäjät eivät täytä tarvittavaa KVdR:ssä edellytettyä jaksoa, on se, että heillä on jaksoja, joita ei oteta huomioon (ei sairausvakuutusta tai yksityinen sairausvakuutus, katso edellä) kyseisenä kautena ja siksi he eivät täytä lakisääteisen sairausvakuutusjärjestelmän jäsenyyttä tai perhevakuutusjaksoa koskevaa yhdeksän kymmenesosan vaatimusta. Vetoomuksen esittäjien tapauksessa KVdR:n jäsenyydelle ei ole perusteita SGB V:n 5 pykälän 1 momentin 11 alamomentin nojalla. Vuoden 2004 huhtikuusta vuoteen 2007, jolloin vetoomuksen esittäjillä ei ollut sairausvakuutusta Saksassa ja he saivat sekä Saksan että Suomen lakisääteistä eläkettä, Suomi olisi ollut toimivaltainen heidän terveydenhuoltonsa kustannusten ja sosiaaliturvamaksujen keräämisen osalta edellyttäen, että vetoomuksen esittäjät täyttivät kansallisessa lainsäädännössä asetetut perusteet Suomen sairausvakuutusjärjestelmään kuulumisesta. Vuodesta 2007 alkaen Saksasta on kuitenkin tullut toimivaltainen jäsenvaltio vetoomuksen esittäjän terveydenhuollossa. d) Sosiaaliturvamaksujen määrä Sosiaaliturvamaksujen määrän osalta, jos henkilöihin sovelletaan SGB V:n 5 pykälän 1 momentin 13 alamomentin mukaista vakuutusta, heidän maksuja varten lasketut tulonsa on otettava huomioon sairausvakuutusta varten SGB V:n 227 pykälän sekä SGB V:n 240 pykälän mukaisesti ja pitkäaikaista hoitovakuutusta varten SGB XI:n 57 pykälän 1 momentin mukaisesti. Se tarkoittaa, että maksujen laskemisessa otetaan huomioon jäsenen yleiset taloudelliset valmiudet. Sairausvakuutusmaksut lakisääteisistä eläkkeistä, vastaavista etuuksista ja itsenäisen ammatinharjoittajien tuloista lasketaan SGB V:n 240 pykälän 2 momentin kolmannen lausekkeen ja SGB V:n 247 ja 248 pykälän mukaisesti soveltamalla SGB V:n 241 pykälän yleistä maksutasoa. Yleinen maksutaso on tällä hetkellä 15,5 prosenttia. Saksan lakisääteisten eläkkeiden tapauksessa eläkevakuutuslaitos maksaa 7,3 prosenttiyksikköä (SGB V:n 249a pykälä) ja loput (8,2 prosenttiyksikköä) kattaa vakuutettu henkilö (SGB V:n 250 pykälän 3 momentti). Pitkäaikaisen hoitovakuutuksen maksu perustuu SGB XI:n 55 pykälän 1 momentin ensimmäiseen lausekkeeseen, ja se on tällä hetkellä 1,95 prosenttia. Vakuutettu henkilö kattaa koko määrän (SGB XI:n 59 pykälän 1 momentin ensimmäisen lauseke ja SGB V:n 250 pykälän 3 momentti). Olisi pantava merkille, että vetoomuksen esittäjien tapauksessa maksut on tähän mennessä kerätty ottaen huomioon asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja N:o 574/72 säännökset. Techniker Krankenkasse rajoitti vetoomuksen esittäjien maksettavia sairaus- ja hoitovakuutusten maksuja heidän Saksan lakisääteisen eläkkeensä määrään ja otti huomioon asetuksen (ETY) N:o 1408/71 33 artiklan ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion asiassa Nikula (C-50/05). Maksujen keräämiseen on 1. toukokuuta 2010 alkaen sovellettu asetuksen (EY) N:o 883/2004 (perusasetus) ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 säännöksiä. Nämä säännökset eroavat jossakin määrin aiemmin sovellettujen säännösten (ETY) N:o 1408/71 ja N:o 574/72 säännöksistä. Perusasetuksen 30 artiklan nojalla se jäsenvaltion laitos, jonka on soveltamansa lainsäädännön PE v /7 CM\ doc

7 mukaan pidätettävä maksuja sairausetuuksien sekä äitiys- ja vastaavien isyysetuuksien kattamiseksi, voi vaatia ja periä nämä soveltamansa lainsäädännön mukaisesti laskemansa maksut vain, mikäli perusasetuksen artiklan nojalla suoritettavien etuuksien kustannuksista vastaa mainitun jäsenvaltion laitos. Tämän osalta asetuksen (EY) N:o 987/ artiklassa todetaan, että jos henkilö saa eläkettä useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta, kaikista maksetuista eläkkeistä vähennettävien maksujen määrä ei missään tapauksessa saa olla suurempi kuin vähennettyjen maksujen määrä sellaiselta henkilöltä, joka saa saman määrän eläkettä toimivaltaiselta jäsenvaltiolta. Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 33 artiklassa annettua ylärajaa (asuinjäsenvaltiosta saatavan eläkkeen määrä) ei siis enää sovelleta. Perusasetuksen 5 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaisesti muista EU:n jäsenvaltioista saatujen lakisääteisten eläkkeiden katsotaan vastaavan Saksan lakisääteisiä eläkkeitä, ja ne on siksi otettava huomioon maksuja kerättäessä. Vetoomuksen esittäjien sosiaaliturvamaksut laskettiin siksi uudelleen ottaen huomioon EU:n määräysten muutos. Päätelmä Edellä kerrotun perusteella Euroopan komissio toteaa, että kansalliset viranomaiset eivät ole rikkoneet unionin lainsäädäntöä vetoomuksen esittäjien nykyisessä tilanteessa. Vuosien osalta komissio ei pysty arvioimaan, onko Suomen viranomaisten kieltäytyminen myöntämästä E-121-lomaketta asianmukainen, koska tämän kieltäytymisen syistä ei ole selvitystä (eli täytettiinkö kansalliset ehdot jäsenyydestä).. Vetoomuksen esittäjiä kehotetaan hakemaan korvausta kansallisilta hallinto- tai oikeusviranomaisilta (mukaan luettuna kansallinen tai alueellinen oikeusasiamies) ja/tai käyttämään saatavilla olevia välitysja sovittelumenettelyjä. Ainoastaan kansalliset tuomioistuimet voivat antaa määräyksiä hallintoelimille ja kumota kansallisen päätöksen. Ainoastaan kansallisilla tuomioistuimilla on myös tarvittaessa valtuudet määrätä jotakin jäsenvaltiota korvaamaan yksittäisten henkilöiden kärsimät menetykset, jotka johtuvat siitä, että kyseinen jäsenvaltio on soveltanut virheellisesti EU:n lainsäädäntöä. CM\ doc 7/7 PE v04-00