2018 TAPAUSTUTKIMUS: ELOKUVIEN LAILLINEN TARJONTA VERKOSSA TIIVISTELMÄ

Transkriptio

1 2018 TAPAUSTUTKIMUS: ELOKUVIEN LAILLINEN TARJONTA TIIVISTELMÄ

2 Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto, 2018 Jäljentäminen on sallittua, jos lähde mainitaan RAPORTTI TAPAUSTUTKIMUKSESTA: ELOKUVIEN LAILLINEN TARJONTA 2

3 Tiivistelmä TAPAUSTUTKIMUS: ELOKUVIEN LAILLINEN TARJONTA Tässä raportissa käsitellään havaintoja, jotka tehtiin syys-joulukuussa 2017 tehdyssä tapaustutkimuksessa, jossa arvioitiin kuluttajien kokemuksia digitaalisen elokuvasisällön saatavuudesta verkon laillisista lähteistä, erityisesti kertapalveluluonteisista tilausvideopalveluista, joissa jokaisesta elokuvasta maksetaan erikseen (jäljempänä TVOD-palvelut ). Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto tilasi tapaustutkimuksen osana toimeksiantoaan seurata kulttuuri- ja luovan sisällön laillista tarjontaa laajentavien uusien kilpailukykyisten liiketoimintamallien kehittymistä. Tämä tapaustutkimus on toinen kahdesta tapaustutkimuksesta, joista ensimmäinen oli vuonna 2016 tehty tutkimus digitaalisen musiikkisisällön saatavuudesta. Jotta molempia tapaustutkimuksia voitaisiin verrata toisiinsa, tämän toisen tapaustutkimuksen menetelmät ja raportoinnin rakenne mukautettiin mahdollisimman hyvin yhteen ensimmäisen tapaustutkimuksen kanssa. Tapaustutkimus toteutettiin fokusryhmätutkimuksena, jossa pieni ryhmä kokeneita kuluttajia (jotka eivät kuitenkaan olleet asiantuntijoita) tarkistivat ensin, olivatko valitut elokuvat saatavilla laillisesti TVODpalvelussa, ja keskustelivat sen jälkeen ohjatussa keskustelussa kokemuksistaan TVOD-palveluista ja muista verkossa tarjolla olevista tilattavista audiovisuaalisista mediapalveluista. Irlannissa lokakuussa 2017 toteutetun pilottivaiheen jälkeen tapaustutkimus järjestettiin marraskuussa 2017 seuraavissa jäsenvaltioissa, jotka muodostavat maantieteellisesti monipuolisen joukon: Itävalta, Bulgaria, Saksa, Ranska, Italia, Latvia, Puola, Ruotsi, Slovenia ja Yhdistynyt kuningaskunta. Tapaustutkimuksen ensimmäisessä osiossa osallistujat etsivät yhdestä tai useammasta TVODpalvelusta valittuja elokuvia, jotka oli ryhmitelty seuraavaan viiteen kategoriaan: kansainväliset elokuvat (tuotettu EU:n ulkopuolella), kotimaiset elokuvat (tuotettu ja julkaistu ensin tutkimukseen osallistuvassa jäsenvaltiossa jollakin sen kansallisista tai tärkeimmistä kielistä), eurooppalaiset elokuvat (tuotettu toisessa jäsenvaltiossa), dokumenttielokuvat (missä tahansa tuotetut ei-fiktiiviset dokumenttielokuvat) ja klassikkoelokuvat (hieman vanhemmat EU:ssa ja EU:n ulkopuolella tuotetut elokuvat). Tutkimusta varten laadittiin menetelmä, jonka avulla kussakin maassa valittiin suosituimmat näihin kategorioihin kuuluvat elokuvat. Osallistujat ilmoittivat kunkin elokuvan osalta, löysivätkö he elokuvan, mitkä kielivaihtoehdot olivat saatavilla (alkuperäinen, tekstitetty tai dubattu eli jälkiäänitetty versio) ja onnistuivatko he hankkimaan (ostamaan tai vuokraamaan) ja näkemään elokuvan. Tämä etsimistehtävä (jossa hieman yli puolet osallistujista käytti useampaa kuin yhtä palvelua) osoitti, että suurin osa elokuvista oli saatavilla suurimmassa osassa maita. Kansainväliset elokuvat olivat selvästi useimmin saatavilla kaikissa maissa. Niistä suurin osa (yli 80 prosenttia elokuvista) oli saatavilla suurimmassa osassa maita. Tähän kategoriaan kuuluvien elokuvien saatavuus oli kuitenkin kahdessa jäsenvaltiossa keskinkertainen (50 80 prosenttia elokuvista saatavilla) ja yhdessä jäsenvaltiossa heikko (alle 50 prosenttia elokuvista saatavilla). Muihin kategorioihin kuuluvien elokuvien saatavuus oli kansainvälisiä elokuvia heikompi. Yleisesti ottaen klassikkoelokuvien, kotimaisten elokuvien ja eurooppalaisten elokuvien saatavuus oli pitkälti samanlainen. Myös niiden osalta jäsenvaltioiden väliset erot olivat kuitenkin huomattavat. Klassikkoelokuvien saatavuus oli hyvä suurimmassa osassa jäsenvaltioita. Niiden saatavuus oli kuitenkin keskinkertainen kolmessa jäsenvaltiossa, ja yhdessä jäsenvaltiossa klassikkoelokuvista oli saatavilla alle 50 prosenttia. Kotimaisissa elokuvissa kuusi jäsenvaltiota pärjäsi erittäin hyvin, kun taas näiden elokuvien saatavuus oli keskinkertainen yhdessä ja heikko kolmessa jäsenvaltiossa. Mielenkiintoista kyllä, eurooppalaisten 3

4 elokuvien saatavuus oli hieman parempi. Eurooppalaisista elokuvista oli saatavilla yli puolet kaikissa paitsi yhdessä jäsenvaltiossa, ja jäsenvaltioista kuudessa saatavuus oli erittäin hyvä. Kaikki jäsenvaltiot, joissa kotimaisista elokuvista oli saatavilla alle 50 prosenttia, pärjäsivät paremmin eurooppalaisten elokuvien saatavuudessa. Dokumenttielokuvat osoittautuivat selvästi vaikeimmin löydettäviksi kaikissa maissa. Dokumenttielokuvia oli saatavilla suuri määrä vain kahdessa jäsenvaltiossa. Viidessä jäsenvaltiossa saatavuus oli keskinkertainen ja yhdessä heikko. Tapaustutkimuksen toisessa osiossa kaikki osallistujat osallistuivat ryhmäkeskusteluun, joka käsitteli heidän yleisiä kokemuksiaan VOD-palveluista (tilausvideopalvelut). Keskusteluissa keskityttiin osallistujien elokuviin liittyviin kulutustottumuksiin ja siihen, miten VOD-palvelut sopivat niihin, sekä näihin palveluihin liittyviin käytännön seikkoihin (tilaus vs. erillinen maksu jokaisesta elokuvasta, lataaminen vs. suoratoisto, ostaminen vs. vuokraaminen, suositut laitteet ja maksutavat) sekä osallistujien käyttämien palvelujen laillisuuteen. Tässä keskustelussa testin osallistujista erottui kolme eri käyttäjätyyppiä, jotka poikkesivat toisistaan tarpeidensa ja mieltymystensä osalta sekä sen suhteen, miten he käyttävät VOD-palveluja niiden tyydyttämiseksi: Yleiskäyttäjät : Tällaiset käyttäjät käyttävät yleensä vain yhtä ja samaa palvelua. Lisäksi heidän käyttämänsä palvelu on useammin tilauspalvelu (kuukausimaksullinen) kuin TVODpalvelu. He ovat tyytyväisiä kyseisessä palvelussa saatavilla olevaan sisältöön, koska he etsivät vain harvoin jotakin tiettyä elokuvaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että käyttäjät eivät ole kiinnostuneita julkaisuikkunoista, koska he katsovat vain alustallaan saatavilla olevia elokuvia sen sijaan, että he odottaisivat joitakin tiettyjä elokuvia. Tällaiset käyttäjät ovat vähiten kiinnostuneita laittomista lähteistä, koska laillisissa palveluissa saatavilla oleva sisältö täyttää jo heidän tarpeensa. Erityiskäyttäjät : Tällaisilla käyttäjillä on erityisiä sisältöä koskevia mieltymyksiä, ja he käyttävät useammin useita palveluja haluamiensa elokuvien löytämiseksi, koska heidän haluamansa elokuvat eivät ole aina tarjolla jokaisessa palvelussa. He ovat yleiskäyttäjien tavoin myös yleisesti ottaen tyytyväisiä saatavilla olevaan sisältöön, mutta näitä kahta käyttäjätyyppiä erottava tekijä on se, että erityiskäyttäjät käyttävät useampaa kuin yhtä palvelua, mikä mahdollistaa suuremman tarjonnan heidän tarpeitaan varten. Koska he etsivät kuitenkin tiettyjä elokuvia, he pitävät useammin ongelmallisena usean kuukauden julkaisuikkunaa. He saattavat kääntyä laittomien lähteiden puoleen riippuen siitä, kuinka paljon he haluavat nähdä jonkin tietyn elokuvan ja kuinka pitkä julkaisuikkuna on. Mitä viimeksi mainittuun tulee, testiin osallistujien keskuudessa vaikutti vallitsevan yksimielisyys siitä, että hyväksyttävä pituus on enintään kuusi kuukautta. On kuitenkin pantava merkille, että erityiskäyttäjät eivät käänny automaattisesti laittomien lähteiden puoleen, mikäli jokin elokuva ei ole vielä saatavilla. Useat tällaiset testiin osallistuneet käyttäjät totesivat käyvänsä katsomassa tällaisen elokuvan elokuvateatterissa, jos se on vielä ohjelmistossa. Sitoutumattomat käyttäjät : Tällaiset käyttäjät eivät etsi elokuvia ensimmäiseksi VODpalvelusta. Sen sijaan he tekevät hakuja internetissä ja valitsevat kätevimmän reitin elokuvien luo, olipa se sitten laillinen tai laiton. Tämä tarkoittaa sitä, että heitä ei juuri huoleta se, onko sisältö saatavilla laillisesti, tai se, kuinka kauan heidän on odotettava, että elokuva on saatavilla laillisista palveluista. Testin osallistujien kanssa käydyissä keskusteluissa ei tullut selväksi se, missä määrin tällaiset käyttäjät olisivat valmiita luopumaan kokonaan laittomista lähteistä, jos julkaisuikkunat olisivat lyhyempiä. 4

5 Mitä tiettyihin kategorioihin kuuluvien elokuvien saatavuuteen tulee, joidenkin maiden osallistujat olivat tyytymättömiä kotimaisen sisällön saatavuuteen. Lisäksi jotkut osallistujat olivat sitä mieltä, että vanhempien elokuvien saatavuus on puutteellinen. Toinen ryhmäkeskustelussa tehty merkittävä havainto oli se, että monilla osallistujilla oli sekä SVOD- että TVOD-tili ja että he käyttivät oletusarvoisesti SVOD-tiliä, kun taas TVOD-tilit olivat yleensä toissijainen vaihtoehto, josta etsittiin elokuvia, jotka eivät olleet saatavilla ensisijaiselta tililtä. Vertailtaessa näitä tuloksia laillisten verkkopalvelujen välityksellä saatavilla olevaan musiikkiin ja ihmisten kokemuksiin näistä palveluista (joita tutkittiin vuonna 2016) voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset: Hakustrategia: Osallistujat käyttivät enemmän lähteitä elokuvien etsimiseen (ja ilmoittivat myös tuntevansa enemmän lähteitä päivittäisessä elämässään). Musiikkia koskeneessa tapaustutkimuksessa osallistujat pitäytyivät useammin yhdessä lähteessä ja lopettivat etsinnän, jos he eivät löytäneet kappaletta sieltä. Sisällön saatavuus: Onnistuneiden hakujen osuudella mitattuna sisällön saatavuus oli parempi musiikkia koskeneessa tapaustutkimuksessa. Lisäksi tässä elokuvia koskeneessa tapaustutkimuksessa oli enemmän eroja eri kategorioiden välillä. Laillisuus: vaikka määrällistä mittausta ei tehty, ryhmäkeskustelut viittasivat siihen, että osallistujat käyttävät laittomia lähteitä useammin elokuvasisällön kuin musiikin etsimiseen. YouTuben käyttö: YouTubesta etsitään paljon musiikkia. Elokuvien osalta YouTube on huomattavasti vähemmän suosittu, ja se mainittiin vain hyvin harvoin lähteenä, josta etsittiin täyspitkiä elokuvia. YouTubessa saatavilla olevan sisällön laillisuus: Osallistujat mainitsivat molemmissa tapaustutkimuksissa, että heidän mielestään YouTubessa saatavilla olevan sisällön laillisuuden arviointi oli vaikeaa tosin YouTubea ei pidetty itsessään laittomana lähteenä. Molemmissa tapaustutkimuksissa useat osallistujat mainitsivat olettavansa, että YouTubesta löytyvä sisältö on laillista, koska he uskoivat YouTuben poistavan laittoman sisällön. Suoratoisto vs. lataaminen: Osallistujat mainitsivat sekä musiikin että elokuvien osalta samat syyt suoratoiston tai lataamisen valitsemiselle tilanteesta riippuen: useammin käytettävää sisältöä ladataan datan säästämiseksi ja yhteysongelmien ratkaisemiseksi, kun taas suoratoisto on yleisesti suosittu menetelmä tallennustilan säästämiseksi ja nopean saatavuutensa ansiosta. Käyttäjät vaikuttivat olevan musiikin osalta enemmän huolissaan heikommasta äänenlaadusta suoratoiston yhteydessä. Julkaisuikkunat: Siinä missä musiikkia julkaistaan tavallisesti samanaikaisesti usealla eri alustalla, elokuvat ovat tavallisesti saatavilla TVOD-palveluissa vasta usean kuukauden kuluttua niiden ensimmäisestä tulosta elokuvateattereihin. Vaikka tyytyväisyys vaihteli käyttäjätyypeittäin, erityisesti tutkimukseen osallistuneet erityiskäyttäjät vaikuttivat tyytyväisiltä siihen, miten kauan elokuvien julkaiseminen TVOD-palveluissa kestää. Kuuden kuukauden enimmäisodotusaika elokuvan saamiseksi mainittiin kuitenkin useita kertoja. Sisällön lokalisointi: Lähes kaikki osallistujat olivat tyytyväisiä elokuvien kielivaihtoehtoihin, mutta elokuvien nimissä käytetty kieli aiheutti monille hämmennystä. Tämä ei ollut ongelma musiikkia etsittäessä hyvin harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta (esim. klassisen musiikin nimikkeet), sillä musiikkisisältöä ei tavallisesti lokalisoida millään tavalla. 5

6 TIIVISTELMÄ Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto, 2018 Jäljentäminen on sallittua, jos lähde mainitaan RAPORTTI TAPAUSTUTKIMUKSESTA: ELOKUVIEN LAILLINEN TARJONTA 2018