LAULAMME PÄIVÄT HALKI PMMP:n konsertin yhteistoiminnallinen tulkkaus

Transkriptio

1 LAULAMME PÄIVÄT HALKI PMMP:n konsertin yhteistoiminnallinen tulkkaus Terhi Kangasniemi, Susanna Karvinen, Anna Oranne ja Hanna-Kaisa Turtiainen Opinnäytetyö, kevät 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi, Turku Viittomakielentulkin koulutusohjelma Viittomakielentulkki (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Terhi Kangasniemi, Susanna Karvinen, Anna Oranne ja Hanna-Kaisa Turtiainen. Laulamme päivät halki PMMP:n konsertin yhteistoiminnallinen tulkkaus. Turku, kevät 2008, 71s., 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun toimipaikka. Viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielentulkki (AMK) Opinnäytetyön aiheena oli musiikin ja laulujen tulkkaus suomalaiseen viittomakieleen. Aiheesta on tehty Suomessa joitakin tutkielmia ja pienimuotoisia opinnäytetöitä, mutta kattavampaa tutkimusta aiheesta ei löydy. Työn tavoitteena oli tutkia musiikin ja laulujen tulkkausta viittomakieleen toteuttamalla kokeileva ja visuaalisesti näyttävä valmisteltu konsertin tulkkaus sekä haastattelemalla viittomakielisiä ja kuulevia konserteissa kävijöitä. Keskeisessä osassa oli myös ajatus yhteistoiminnallisesta tulkkauksesta. Opinnäytetyöhön liittyi sekä toiminnallinen että kirjallinen osa. Toiminnallisena osana toteutettiin valmisteltu, yhteistoiminnallinen tulkkaus PMMP -yhtyeen konsertissa kesällä 2007 Hyvinkään SunDance Day -tapahtumassa. Konsertin tulkkaus taltioitiin DVD:lle. Opinnäytetyön kirjallisessa osassa käsiteltiin viittomakielen ja musiikin ominaispiirteitä, perehdyttiin viittomakielentulkkauksen perusteisiin ja esiteltiin PMMP:n laulujen käännösprosessi. Työssä keskityttiin myös tutkimaan valmistellun tulkkauksen onnistuneisuutta analysoimalla tuotosta. Kirjallisen osan lopussa perehdyttiin kyselytutkimukseen, joka toteutettiin kahdessa osassa. Ensimmäinen osa tehtiin sähköpostikyselynä satunnaisotannalla valituille viittomakielisille kysyen yleisesti konserttien ja musiikin tulkkauksesta sekä sen tarpeellisuudesta. Toinen osa tutkimuksesta tehtiin mielipidekyselynä heti konsertin tulkkauksen jälkeen. Jälkimmäisessä kyselyssä kartoitimme yleisön edustajien mielipiteitä konsertin tulkkauksen onnistuneisuudesta Opinnäytetyön tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivista, laadullista tutkimusta, ja teoreettisena viitekehyksenä opinnäytetyössä oli fenomenologinen eli ilmiöpohjainen lähestymistapa. Kyselytutkimuksen ensimmäisen osan muuttujina olivat huonokuuloiset, kuurot ja kuuroutuneet. Tutkimuksen toisen osan keskeisiä muuttujia olivat vastaajien viittomakielen taito ja kuulostatus. Vastaajina oli sekä kuuroja että kuulevia henkilöitä. Runsaan vuoden kestäneen projektin aikana kerättiin paljon kokemusperäistä tietoa musiikin ja laulujen tulkkauksesta. Kyselytutkimuksista saaduista tuloksista kävi ilmi, että viittomakieliset olisivat kiinnostuneita käymään konserteissa, jos niissä olisi järjestetty tulkkaus. Sillä, onko kyseessä huonokuuloinen, kuuro tai kuuroutunut henkilö, ei näytä olevan vaikutusta konserteissa käymisen innokkuuteen. Asiasanat: musiikki, viittomakieli, PMMP, laulujen tulkkaus, valmisteltu tulkkaus, kääntäminen, yhteistoiminnallinen tulkkaus

3 ABSTRACT Terhi Kangasniemi, Susanna Karvinen, Anna Oranne and Hanna-Kaisa Turtiainen Laulamme Päivät Halki PMMP:n viittomakielelle käännetty konsertti. Turku, Spring 2008, 71p., 6 appendixes. Diaconia University of Applied Sciences, Turku Unit Degree Programme in Sign Language Interpreting. The theme of this thesis was interpreting music and songs into Finnish Sign Language. There have been some studies and discertations in Finland on this subject but there has never been a survey which has concentrated in depth on this subject. The intention was to research how to interpret music and songs into sign language. An experimental and visually prepared interpreting at a concert was carried out. There was also an interview for the deaf and hearing members of the audience about the interpreting. Another central idea of the thesis included co-operative interpreting - where four interpreters are working as a team and realise a complete interpreting that is a part of the concert performance. The thesis consisted of both a functional and written part. The functional part was a prepared co-operative interpreting at a concert of a band called PMMP. It took place in the summer of 2007 in Hyvinkää s Sun Dance Day event. The concert was recorded on a DVD. The basic information of sign language interpreting and also specific features of sign language and music were dealt with in the written part. The theories of translation, which were used in the process of translating the songs from PMMP, are being introduced in the thesis. The thesis focuses on the success of the prepared interpreting. The observations were realized by analysing the output with the help of special features in interpreting music and songs into sign language. The end of the written part deals with the inquiry which was carried out in two parts. The first was an questionnaire inquiring about the necessity of providing interpreting in concerts and how it should be done. The second was an opinion poll that was done right after the concert and all had the opportunity to take part in it. This determined the opinions of the audience and their reaction to the interpreting. The nature of the thesis was qualitative examination and its theoretic approach was phenomenologic. Those who answered the questionnaire were hard-of-hearing, deafened and deaf. In the opinion poll it was important to determine the respondents skill in sign language and their status of hearing. The respondents included both deaf and hearing. The project lasted over a year and in that time empiric knowledge of interpreting music and songs was collected. The results of inquiries showed that those who use sign language are interested in taking part in concerts if there is sign language interpreting involved. The state of hearing doesn t seem to have any affect on the eagerness to attend concerts. Key words: music, Sign Language, PMMP, interpreting songs, prepared interpretation, translating, co-operative interpreting

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO MUSIIKIN TULKKAUS VIITTOMAKIELEEN Musiikista lyhyesti Populaarimusiikki Lyriikka Musiikki viittomakielisten kulttuurissa Viittomakielestä lyhyesti Viittomakielen rakenteen perusteet Glossaus Lauserakenteesta Ei-manuaaliset elementit Tulkkauksen perusteet Valmisteltu tulkkaus Musiikin tulkkaus Laulujen tulkkaus Laulujen visualisointi Tulkin rooli PMMP:N KONSERTIN YHTEISTOIMINNALLINEN VALMISTELTU TULKKAUS PMMP Valmisteltuun tulkkaukseen johtanut työprosessi Yhteydenpito Tulkatusta konsertista tiedottaminen SunDance Day -tapahtuma Yhteistoiminnallinen konsertin tulkkaus Laulujen jako ja harjoittelu Tulkkauksen lavatyöskentelyn suunnittelu KÄÄNNÖSTYÖ Kääntäminen Käännösteoria ja käyttämämme skoposteoria...34

5 4.3 Käännösstrategia ja sen valinta opinnäytetyössämme Semanttinen ekvivalenssi Dynaaminen ekvivalenssi Pragmaattinen adaptaatio PMMP:n laulujen kääntäminen VALMISTELLUN TULKKAUKSEN ANALYSOINTI Viittomavalinnat ja rekisteri Kerrosteisuus Moniäänisyys Lauluttomien osien korvaus Ilmeet ja eleet viittomien korvaajina ja niitä vahvistavina elementteinä Suomen kielen vaikutus tulkkauksessa Metaforien tulkkaus Ongelmakohdat Tulkkausvirheet TUTKIMUKSEN PURKU JA ANALYSOINTI Kvalitatiivinen tutkimus Etukäteistutkimuksen purku Haastateltavien taustatiedot Vastanneiden kokemukset konserteissa käymisestä Vastaajien toiveet musiikin ja laulujen tulkkaukseen Tulkin rooli konsertin tulkkauksessa Vastaajien kehitysehdotuksia konsertin tulkkaukseen Mielipidekyselyn purku Vastanneiden viittomakielentaito ja tulkkauksen ymmärtäminen Tulkkien sijoittuminen ja ulkoinen olemus Yleisön näkemys tulkkauksen onnistumisesta Tutkimustulosten analysointi Etukäteistutkimuksen tulosten analysointi Mielipidekyselyn tulosten analysointi POHDINTA...62 LÄHTEET...65

6 LIITTEET LIITE 1: PMMP:n laulujen lyriikat ja glossaukset LIITE 2: DVD LIITE 3: Lehdistötiedotteet LIITE 4: Valokuva LIITE 5: Etukäteistutkimus LIITE 6: Mielipidekysely

7 1 JOHDANTO Viittomakielen tulkki kohtaa työssään musiikkia monenlaisissa tilanteissa. Musiikin ei varsinaisesti katsota kuuluvan kuurojen viittomakielisten kulttuuriin, mutta se on silti läsnä niin arjessa kuin juhlassa. Esimerkiksi koulujen juhlissa on musiikkiesityksiä, kirkollisiin toimituksiin kuuluvat virret ja monet teatteriesityksetkin sisältävät musiikkia. (Roslöf & Veitonen 2006a, 170.) Opinnäytetyömme idea sai alkunsa erään koulussa tehdyn harjoituksen kautta. Aiheena oli laulujen ja musiikin tulkkaus, joka kiinnosti kaikkia ryhmämme jäseniä. Kiinnostus oli kaikilla niin vahva, että päätimme tehdä opinnäytetyön neljän hengen ryhmänä. Työmme teoreettinen viitekehys on ilmiöpohjaisuus eli fenomenologia. Asetimme tavoitteeksemme sen, että saisimme kokemusperäistä tietoa laulujen tulkkaamisesta, jonka avulla voisimme tutkia, millainen prosessi on kääntää ja tulkata lauluja viittomakieleen. Tavoitteena oli kokeilla, kuinka yhteistoiminnallinen tulkkaus isona ryhmänä onnistuu ja kuinka erilaisia menetelmiä voisi käyttää hyödyksi tulkkauksessa, kuten visuaalisuuden korostamista. Sen lisäksi tutkimme kyselytutkimusten avulla, miten voisimme kehittää laulujen ja musiikin tulkkausta viittomakieliselle yleisölle. Opinnäytetyömme oli kvalitatiivista ja osallistuvaa tutkimusta. Aloitimme opinnäytetyön suunnittelun joulukuussa Pohdimme, että haluamme tehdä opinnäytetyönämme kokopitkän konsertin tulkkauksen. Päätimme ottaa yhteyttä PMMP -yhtyeeseen, jonka musiikki lukeutuu populaarimusiikkiin. Halusimme tulkata sellaista musiikkia, josta pidämme ja joka on mielestämme mielenkiintoista, jotta työn mielekkyys säilyisi. Kun olimme valinneet yhtyeen, aloimme tehdä tutkimussuunnitelmaa opinnäytetyöstä. Yhteydenottojen ja käännöstyön jälkeen opinnäytetyömme toiminnallinen osa, PMMP:n viittomakielelle yhteistoiminnallisesti tulkattu konsertti toteutui Hyvinkäällä SunDance Day -tapahtumassa. Opinnäytetyönämme tulkattu konsertti oli myös valmisteltu tulkkaus, sillä valmistauduimme siihen kääntämällä kaikki etukäteen tiedossa olevat laulut. Kääntämisessä käytimme skoposteoriaa, jonka tavoitteet saavuttaaksemme hyödynsimme dynaamista ja semanttista ekvivalenssia.

8 8 Tulkkauksemme tallennettiin DVD:lle, joka on opinnäytetyössämme liitteenä äänettömänä, jotta katsoja voi keskittyä tulkkaukseen, eikä PMMP:n tekijänoikeuksia loukata. Työn kirjallisessa osassa olemme analysoineet tulkkaustamme DVD:n avulla ja nostaneet tulkkauksessa käytettyjä mielestämme tärkeitä elementtejä esille. Toteutimme myös kyselytutkimuksen, jonka ensimmäisessä osassa tiedustelimme sähköpostikyselyn avulla viittomakielisiltä, millä tavalla musiikkia tulisi heidän mielestään tulkata. Kysyimme olisivatko viittomakieliset kiinnostuneita käymään musiikkikonserteissa, jos niissä olisi järjestetty tulkkaus sekä kokevatko he musiikin ja laulujen tulkkaamisen viittomakielelle ylipäätään tarpeellisena. Tulkatun konsertin jälkeen teimme toisen kyselyn, jossa haastattelimme henkilökohtaisesti sekä viittomakielisiä että kuulevia konserttiyleisön jäseniä ja kysyimme heidän mielipiteitään konsertista ja sen tulkkauksesta. Musiikin ja laulujen tulkkaus viittomakieleen on haasteellista, eikä sille ole olemassa mitään yhtä oikeaa tapaa. Halusimme kokeilla työssämme uutta lähestymistapaa konsertin tulkkaukseen ja tutkia, miten laulujen tulkkausta voitaisiin kehittää niin, että se palvelisi mahdollisimman hyvin viittomakielisten asiakkaiden tarpeita ja toivomuksia. Aihetta on tutkittu vain vähän Suomessa ja muuallakin, joten uskomme, että opinnäytetyömme voi osaltaan kehittää alaa.

9 9 2 MUSIIKIN TULKKAUS VIITTOMAKIELEEN Tässä luvussa kerromme viittomakielestä ja tulkkaamisesta keskittyen erityisesti musiikin näkökulmaan. Luvussa 2.2 esittelemme viittomakielen perusasioita korostaen niitä elementtejä, joilla on suuri merkitys musiikin tulkkauksessa. 2.1 Musiikista lyhyesti Musiikki eli säveltaide koostuu eri sävelistä. Musiikilla on myös kommunikatiivisia merkityksiä, ja sitä voidaankin tarkastella myös eräänlaisena viestintätapahtumana. (Virtamo 1987, 268.) Musiikki koostuu rytmistä, melodiasta, harmoniasta ja sointiväristä. Musiikkia voi olla kaikki se, minkä jokin yhteisö kokee musiikiksi, myös esimerkiksi hälyäänet. (Otavan iso musiikkitietosanakirja , 348.) Musiikki kuuluu kulttuuriin, ja sitä on kautta aikojen pidetty eräänä kommunikaation muotona. Jokainen kuulija kokee musiikin eri tavalla ja antaa musiikille sisäisiä merkityksiä. Musiikki voi saada aikaan esittäjälleen tai kuulijalleen todellisia tunnekokemuksia ja se herättää kuulijassaan erilaisia mielleyhtymiä. Musiikin muodoilla, melodioilla, rytmillä ja harmonialla voi olla tietynlainen tarkoite. (Ahonen 2000, 12, 61.) Sosiokulttuurisessa lähestymistavassa tarkastellaan musiikkia siitä näkökulmasta, millaisia ovat yhteisöjen kokemus- ja elämysmaailmat. Musiikki liittyy vahvasti yhteiskunnan muutosprosesseihin ja luo alakulttuureja. Musiikki sekä yhdistää että erottaa ihmisryhmiä, ja eri-ikäisille ihmisille on ominaista, että he löytävät senhetkisiin tarpeisiinsa parhaimman ilmaisukanavan. Nuoret voivat kapinoida musiikin avulla, mikä kasvattaa sukupolvien välistä kuilua. (Emt., 61, 63.) Musiikin avulla voidaan viihdyttää ja viihtyä yhdessä, ilmaista omia tunteita toisille, ymmärtää tunnetasolla toisen kokemuksia sekä siirtää kulttuuriperinnettä seuraaville sukupolville. Musiikin avulla voidaan myös välittää normeja sekä isänmaallisia tunteita.

10 10 Musiikki liittyy erilaisiin rituaaleihin sekä yhteiskunnallisiin instituutioihin, ja sen avulla henkilö voi osallistua tilaisuuksiin ja niiden eri vaiheisiin. (Emt., 64.) Populaarimusiikki Käsitettä populaarimusiikki käytetään yleisnimityksenä silloin, kun tarkoitetaan jotakin viihdemusiikin alaa, kuten popmusiikkia. Populaarimusiikki syntyi ilmiönä teollisen vallankumouksen jälkeen 1800-luvulla. Silloin kansanmusiikin ja taidemusiikin väliin syntyi selvästi erilainen musiikin tyylisuunta. (Otavan iso musiikkitietosanakirja , 621.) Populaarimusiikilla tarkoitetaan suosittua, suuren yleisön kuuntelemaa ja levytilastoilla näkyvää musiikkia. Populaarimusiikkia ovat esimerkiksi popmusiikki, rock tai dance. Tulkkaamamme yhtyeen, PMMP:n, edustama musiikki kategorioituu populaarimusiikkiin. Heidän edustamansa musiikkityyli on rockin, popin ja punkin sekoitusta. (Wikipedia, Populaarimusiikki) Lyriikka Lyriikalla tarkoitetaan runoutta (Nurmi, Rekiaro, Rekiaro & Sorjanen 2004, 250). Lyyrinen runous on tyyliltään tunnelmallista, tunnepitoista ja haaveellista (Kielitoimiston sanakirja 2006, 126). Opinnäytetyössämme käytämme lyriikkaa sanana kuvaamaan laulujen sanoitusta. Runouden kääntäminen on vaikeaa, koska sanojen merkitys voi vaihdella muun muassa sosiaalisten ja maantieteellisten murteiden vuoksi. Kääntämistä hankaloittaa kulttuurin antamat lisämerkitykset sanoille. Esimerkiksi metaforat ja sanaleikit ovat vaikeita kääntää. (Lautamatti 1981, 6 7.) Alaluvussa 5.7 käsittelemme kielikuvien kääntämistä kulttuurista toiseen.

11 11 Käännöstyötä tehdessä koimme tärkeäksi vaiheeksi laulujen sanoitusten lukemisen. Laulua kuunnellessa saatoimme kuulla väärin sanoja. Varsinkin rytmin ja tauotusten takia lauseiden kokonaisuudet olivat joskus vaikeita ymmärtää Musiikki viittomakielisten kulttuurissa Musiikki ja laulu kuuluvat vahvasti kuulevien kulttuuriin, eikä niillä ole samanlaista painoarvoa kuurojen viittomakielisessä kulttuurissa (Roslöf & Veitonen, 2006a, 170). Kuitenkin esimerkiksi viittomakuoroilla on perinteisesti ollut vahva asema kuurojen kulttuurissa. Ensimmäiset viittomakuorot ovat aloittaneet toimintansa jo 1890-luvulla. Kuurojen kulttuuripäivillä on yleensä mukana useita viittomakuoroja, joiden esityksissä on ollut nähtävissä monenlaisia musiikkityylejä. (Lakner 1993, 5.) Opinnäytetyömme toinen ohjaaja, viittomakielen lehtori Marko Vuoriheimo, tunnetaan myös tiettävästi maailman ensimmäisenä kuurona rap-artistina, Signmarkina. Vuoriheimon (Henkilökohtainen tiedonanto ) mukaan suhtautuminen musiikkiin ja mielipiteet siitä, onko musiikki osa kuurojen maailmaa, vaihtelevat viittomakielisten parissa. Hänen mielestään musiikki kuitenkin kuuluu yhtälailla viittomakielisten kulttuuriin, koska se on aina ollut mukana myös viittomakielisten lauluissa, näytelmissä ja tansseissa. Viittomakielisten kulttuuriin ei kuitenkaan, ainakaan vielä, kuulu yleisesti musiikkikonserteissa ja muissa musiikkitapahtumissa käyminen. Signmark julkaisi maailman ensimmäisen viittomakielisen musiikki-dvd:n vuonna Hän haluaa musiikillaan ottaa kantaa muun muassa viittomakielisten asemaan ja rikkoa kuuroihin liittyviä ennakkoluuloja. (Kuurojen Liitto.) Outi Rantala (2001, 24) on tutkinut opinnäytetyössään kuurojen musiikkikasvatusta. Tutkimuksesta kävi selville, että vaikka musiikki ei olisi samalla tavalla läsnä kuurojen kulttuurissa verrattuna kuulevien kulttuuriin, sillä on muita merkityksiä. Musiikki voi auttaa esimerkiksi viittomakielen rytmikkyyden ja visuaalisuuden kasvattamisessa. Rytmi ja tuntoaistin kautta aistittavat erilaiset värähtelyt ja vibraatiot ovatkin keskeisessä osassa siinä, miten viittomakieliset kokevat musiikin (Aittola 1994, 3). Monesti musisointi, joka perustuu kuuloaistiin, liitetään automaattisesti vain kuulevien kulttuuriin (Rantala 2001, 10).

12 12 Lahtelaisen Lauletaan viittoen kuoron johtaja Raija Lihr-Viikinniemi (2004, 11) ei myöskään pidä musiikkia kuulevien yksinoikeutena. Hänen mielestään musiikki voi olla yhtälailla osa kuuron, kuuroutuneen kuin huonokuuloisen elämää. Lihr-Viikinniemi toteaa, että laulujen avulla voi olla helpompi ilmaista tunteita myös viittomakielisenä: Kädet voivat olla silta musiikin maailmaan, samoin kuin ne ovat siltana hiljaisuuden yli toisen ihmisen luo. Lauletaan viittoen kuoro muodostuu viittomakielen tai viitotun puheen taitavista kuuroista, kuuroutuneista, huonokuuloisista sekä kuulevista. (Lauletaan viittoen kuoro.) 2.2 Viittomakielestä lyhyesti Viittomakieli on syntynyt kuurojen yhteisöissä kommunikaation tarpeesta samalla tavalla luonnollisesti kuin puhutut kielet ovat syntyneet kuulevien yhteisöissä. Viittomakieltä eivät käytä vain kuurot ja huonokuuloiset, vaan myös heidän kuulevat läheiset ja ystävät. (Malm & Östman 2000, 10, 12.) Näköaistin avulla vastaanotettavat viitotut kielet tuotetaan käsillä ja vartalolla (Jantunen 2003, 21). Lisäksi viittomakielessä erittäin tärkeitä ovat ilmeet ja keholla tehdyt eleet (Rissanen 1985, 5). Viittomakieli ei ole kansainvälistä, joten eri maiden kuurot eivät välttämättä osaa samaa viittomakieltä, eivätkä ymmärrä toisiaan. Jokaisella maalla on oma viittomakielensä, jota kunkin alueen viittomakieliset käyttävät, ja jossa voi ilmetä murre-eroja kuten puhutuissa kielissä. Monien kansainvälisten tapahtumien kautta on kuitenkin kehittynyt visuaalinen viittomistapa, joka ei ole kieli, vaan eri viittomakielten yhtenäisistä rakenteista ja amerikkalaisen viittomakielen viittomista koostuva yhdistelmä, jolla kommunikointi eri kansalaisuuksien välillä toimii. (Malm & Östman 2000, ) Suomalaisen viittomakielen oikeudellinen asema maassamme turvattiin lailla vuonna 1995, jolloin se tunnustettiin ensi kertaa Suomen perustuslaissa (Lappi 2000, 72). Suomalaista viittomakieltä äidinkielenään käyttäviä on noin Lisäksi suomalainen viittomakieli on noin 9000 suomalaiselle toinen tai vieras kieli. (Malm & Östman 2000, 20.)

13 13 Viittomakielellä ei ole vakiintunutta kirjoitusmuotoa. Muistiinmerkitsemistapoja on kuitenkin erilaisia, kuten viittomisen tallentaminen videolle, viittomien piirtäminen tai valokuvaaminen, viittomien kuvaus puhutulla kielellä, glossaus tai erilaiset viittomakielen kirjoitusjärjestelmät. (Savolainen 2000, 189.) Yksi laajalle levinnyt muistiinmerkitsemistapa on vuonna 1974 syntynyt Sutton Sign Writing, jossa viittomakieleen kuuluvat käsimuodot, liikkeet ja ilmeet merkitään visuaalisen symbolijärjestelmän avulla (Omniglot.). Työssämme käytimme apunamme pääasiassa glossausta, josta enemmän alaluvussa Viittomakieli sekoitetaan usein viitottuun puheeseen, joka ei ole kieli vaan kommunikaatiomenetelmä. Viitotun puheen käyttäjiä ovat esimerkiksi kuuroutuneet ja huonokuuloiset. Viitotussa puheessa viittomat on lainattu viittomakielestä ja kielioppi puhutusta kielestä. (Fast & Kalela 2006, 5 7.) Viittomia ja puhetta (huulio) tuotetaan yhtäaikaisesti. Erittäin tärkeässä roolissa on selkeä huulio ja sanojen artikulointi loppupäätteineen. Viitotussa puheessa kaikkia sanoja ei viitota, vaan ne vain tuotetaan huulilla. (Laurén 2006, , 220.) Opinnäytetyömme käännetyissä lauluissa käytimme suomalaisen viittomakielen lisäksi muutamia viittomia ja rakenteita, jotka pohjautuivat enemmän viitottuun puheeseen ja kansainvälisesti ymmärrettäviin visuaalisiin viittomiin. Kokemuksemme mukaan viittomakielinen nuoriso on ottanut käyttöönsä kansainvälisiä viittomia, joista on tullut osa heidän nuorisokieltään Viittomakielen rakenteen perusteet Viittomakielellä keskusteltaessa keskustelukumppanien on oltava kasvotusten viittomakielen ei-äänellisen luonteen takia. Viitotun viestin rakenteeseen vaikuttaa se, mitä viittoja haluaa viestillään kertoa sekä tilanne, jossa viitotaan. Esimerkiksi joidenkin viittomien muoto saattaa vaihdella sen mukaan, millaisesta perspektiivistä viittoja asian esittää. (Rissanen 1985, 15.)

14 14 Viittomakielessä on sekä manuaalisia että ei-manuaalisia rakenne-elementtejä. Manuaalisia elementtejä ovat viittomat ja ei-manuaalisia elementtejä ovat ilmeet ja kehon liikkeet. (Emt., 96.) Opinnäytetyössämme käytimme paljon ei-manuaalisia elementtejä, joten käsittelemme asiaa tarkemmin alaluvussa Viittomakielen rakenteen peruspiirteisiin kuuluvat ikonisuus, paikantaminen ja simultaanisuus. Ikonisuudella tarkoitetaan viittomakielessä sitä, että viitottu ilmaisu muistuttaa sitä tarkoitetta, mihin sillä konkreettisesti viitataan.(emt., ) Viittomakielen sanastoa kutsutaan viittomistoksi, ja se koostuu viittomista. Viittomat koostuvat viittoman käsimuodon, paikan ja liikkeen yhdistelmistä. Joitakin viittomia voidaan myös viittoa samanaikaisesti tehden käsillä yhtä aikaa eri viittomat, jolloin puhutaan kerrosteisuudesta tai inkorporoinnista. Tällainen samanaikaisuus eli simultaanisuus on myös yksi osa viittomakielen rakenteen peruspiirteitä. (Emt., ) Monien viittomien käsimuodot voivat myös toimia klassifikaattoreina. Ne voivat edustaa kohdetta kokonaisena tai ilmaista sen osaa, muotoa, kokoa tai tapaa millä kohteesta otetaan kiinni. Tällä tavalla voidaan kertoa yhdellä viittomalla enemmän toiminnan kohteen muodosta tai toimintatavasta. (Jantunen 2003, 73.) Paikantamisen avulla kerrotaan asioista, esineistä ja henkilöistä, jotka eivät ole fyysisesti paikalla. Viittoja viittoo tarkoittamastaan tilanteesta eteensä ikään kuin pienoismallin, jonka avulla hän selittää tilanteeseen liittyvän asian. Kun hän on viittonut jonkin asian tiettyyn paikkaan, riittää pelkkä osoitus kyseiseen paikkaan kertomaan, mistä on kyse. (Rissanen 1985, ) Viittomakielessä orientaatiota eli kämmenen suuntaa muuttamalla voidaan tuottaa niin sanottuja monisuuntaisia viittomia. Näiden avulla ilmaistaan esimerkiksi, mihin tai keneen toiminta kohdistuu. Kohde tai kokija voivat olla fyysisesti paikalla tai ne on esitetty etukäteen osoituksen tai paikantamisen avulla. (Rissanen 1985, 118.) Tällaista monisuuntaisuutta käytimme opinnäytetyössämme muun muassa Matoja -laulussa (LIITE 1: PMMP:n laulujen lyriikat ja glossaukset) kohdassa revit sieluni irti minusta, joka käännettiin OMA SIELU REPIÄ1-5 (LIITE 2: DVD).

15 15 Tilanteen sisäisen ajan ilmaisua tai teon laatua voidaan viittoa ikonisten operaattoreiden avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että viittoman kestoa, rytmiä, toistoa ja/tai intensiteettiä muutetaan. Ikonisia operaattoreita muuttamalla voidaan siis kertoa, että jokin teko tai tapahtuma esimerkiksi toistuu tai jatkuu pitkään. (Rissanen 1985, 112.) Glossaus Glossaukseksi kutsutaan tapaa, jolla merkitään muistiin viittomia tai viitottuja jaksoja. Tämä on tavallisin ja laajalle levinnyt tapa viittomien muistiin merkitsemiseksi, muttei kuitenkaan täysin vakiintunut. Glossi on yksi perusmuotoinen sana, joka viittaa viittoman perusmerkitykseen, mutta se voi koostua myös useammasta sanasta, jos sille ei ole yhden sanan vastinetta. Esimerkiksi viittoma EI-MITÄÄN viitotaan yhdellä viittomalla, mutta merkitään tavuviivalla yhdistetyillä sanoilla merkityksen mukaan. Yleisesti glossi on sanan perusmuodossa, mikä on sanasta sanakirjoissa käytetty hakusanamuoto. Glossit kirjataan ylös suuraakkosin, jotta ne erottuisivat puhutun kielen sanoista. (Savolainen 2000, 192.) Glossauksen ymmärtämisen edellytyksenä on se, että lukija osaa käyttää glossattuja viittomia. Hänen pitää tietää sisältyykö viittomaan esimerkiksi liikettä ja minkälaista sen on. (Paunu 1983, 31.) Glosseihin voidaan liittää sanoja tai sovittuja symboleja, jotka antavat lisätietoa esimerkiksi viittoman käsimuodoista, liikkeestä, artikulaatiopaikasta ja ilmeestä. Myös viittoman merkitystä tai taivutusmuotoa tarkentavia sanoja voidaan lisätä selventämään glosseja. (Savolainen 2000, ) Olemme käyttäneet työssämme glossausta selventämään laulujen käännöksiä. Olemme glossanneet lyriikat lainaten joitakin Juha Paunun glossausjärjestelmän tapoja. Glossit on kirjoitettu niin, että itse ymmärrämme niiden tarkoituksen ja, että ne olisivat DVD:n tukena. Seuraavaksi käsittelemme sitä, kuinka olemme glossanneet laulujen sanoja ja selvitämme eri merkkejä glossien sisällä. Suuraakkosin kirjoitetut sanat tarkoittavat viittomakielen sanakirjasta löytyviä viittomia. Esimerkiksi glossatussa lauseessa

16 16 ENKELIx os-3y ME RIITTÄÄ EI, enkeli-sanan perässä oleva x tarkoittaa viittoman toistoa, joka tekee viittomasta monikon. Os-3y viittaa siihen, että osoitetaan ylös neutraaliin viittomatilaan paikkaan 3. Jos glossatussa lauseessa on kirjoitusta sulkujen sisällä, viittaa se edelliseen viittomaan. Sulkujen sisällä oleva teksti selventää esimerkiksi huuliota, viittoman paikkaa tai sen suuntaa. Esimerkiksi MINÄ KATSOA (oikealle) EI, suluissa oleva sana kertoo, että katsominen tapahtuu oikealle. Pienillä kirjaimilla kirjoitetut sanat glossien seassa tarkoittavat sitä, ettei niille löydy varsinaista viittomaa sanakirjasta. Olemme yrittäneet sanoin selittää, kuinka viittoma tai ele tuotetaan. Esimerkiksi, MINÄ TAJUTA EI-OLE huitoa kokeilla ilmaa edessä etsien toista Lauserakenteesta Yleisesti ajatellaan, että lauseoppi on oppia siitä, miten kielen elementit järjestyvät peräkkäisesti jonoon keskenään. Viittomakielen lauseopin sääntöjä ei vielä kaikilta osin tunneta, sillä niitä on tutkittu vähän ja viittomien järjestykseen vaikuttavat monet eri seikat. (Rissanen 2000, 147.) Lauseenjäsenten keskinäinen järjestys riippuu siitä, millainen on peruslausetyyppi. Peruslausetyyppi taas määritellään sen mukaan, millainen lauseen pääverbi eli predikaatti on. Tämän perusta taas on siinä, mitä lause tarkoittaa, eli mikä on lauseen perusmerkityssisältö. Peruslausetyypin rakenteeseen vaikuttaa perusmerkityksen lisäksi se, onko lause väite-, kysymys- vai kieltolause. Lisäksi tulee huomioida lauseiden käyttöön liittyvät seikat, jotka ovat muun muassa kulttuurikohtaisia. Viittomakielessä tällainen on esimerkiksi retorinen kysymys, johon ei odoteta vastausta. Esimerkiksi Matkalaulussa lauletaan Tytöt kuskina vaan silloin kun on hätätilanne Viittomakielelle käännettynä käytimme retorista kysymystä ja viitoimme: TYTTÖ-8 AJAA-AUTOA MILLOIN? AINOASTAAN HÄTÄ TILANNE. Lauseiden merkityksen, käytön ja käyttökulttuurin lisäksi tulee ottaa huomioon muiden kielten vaikutukset, suomalaisen viittomakielen kohdalla muiden viittomakielien ja suomen kielen vaikutus (Emt., ).

17 17 Viittomakielen lauseet voivat olla hyvin kerrosteisia, eli viittoja voi ilmeillä tai päänliikkeillä muuttaa lauseen kysyväksi, kielteiseksi tai myönteiseksi. Kerrosteisuus tarkoittaa myös sitä, että yhdeltä viittomalta näyttävä molempien käsien liike voi merkitäkin kokonaista lausetta. (Rissanen 2000, 149.) Tästä hyvänä esimerkkinä on laulun Onko sittenkään hyvä näin (LIITE 1) kohta: Kasvot kiveä, mutta sydän hyppää.. Tässä kohdassa viitotaan ensin kasvot vakaviksi oikealla kädellä, jättäen viittoma paikalleen. Samaan aikaan muodostetaan vasemmalla kädellä sydän, joka liikahtaa hypähtäen ylöspäin. Kokonaisuudessaan siis: KASVOT ILME (vakava) SYDÄN-HYPÄTÄ. Lause on kerrosteinen myös, koska viittomaa VAKAVA ei muodosteta, vaan viittojan omat kasvot ilmentävät vakavuutta. Sitä, kuinka kerrosteisuus näkyi tulkkauksessamme, käsittelemme lisää alaluvussa 5.2. Lauseen puheenaihetta kuvataan nimellä teema ja vastauksia siihen, mitä teemasta sanotaan, kutsutaan reemaksi. Reema kuvaa ominaisuutta, paikkaa, lukumäärää, tilaa, toimintaa, prosessia tai tekoa. Toisaalta reeman ilmaukseksi sanottu voi toimia teemana. Lauseessa verbiviittoma toimii yleensä keskeisimpänä, sillä se voi edustaa niitä elementtejä, niin teemaa kuin reemaakin, joiden välistä suhdetta se kantaa. Tästä syystä verbiviittoma toimii hyvin lauseen lopussa yhteenvetona lauseen sisällöstä. (Rissanen 2000, 151.) Viittomakielen lauseopin yhtenä merkittävänä rakenne-elementtinä toimii jo aikaisemmin mainittu paikannus. Paikantamalla sijoitetaan johonkin viittomatilaan teema ja kohdistetaan reemaa ilmaiseva viittoma suhteessa siihen. Myöhemmin pelkkä paikkaan osoitus voi korvata teeman. (Emt., ) Esimerkiksi Kesäkaverit-kappaleessa (LIITE 1) lauletaan: ja laiturin nokassa syntynyt kohua: on pari dokua veneessä luvatta. Viittomakielelle käänsimme sen: LAITURI os-6 KOHU KAKSI JUOPPO VENE-6 OMIN-LUVIN hypätä veneeseen. Vene paikannetaan samaan paikkaan kuin laituri, ja lopussa vasen käsi jätetään kuvaamaan venettä ja oikealla kädellä viitotaan ihminen seisomaan veneeseen. Merkintäjärjestelmässä viittomien lauseopilliset paikat merkitään numeroin neutraalitilaan tietyn sovitun järjestelmän mukaan. Neutraalitila eli viittomatila on jaettu kahdeksaan pääalueeseen (ks. Kuva 1) (Paunu 1983, 31; Rissanen 2006a, 34; Rissanen

18 , 194.) Edellä mainitun esimerkin os-6 tarkoittaa osoitusta neutraalitilan paikkaan kuusi, joka sijaitsee vasemmalla etuviistossa. Kuva 1. Suomalaisen viittomakielen neutraalitilan paikannuskuvio (Rissanen 1985; Jantunen 2003, 40). Viittomakielen kerronnassa vältetään yleensä epäsuoraa kerrontaa. Sen sijaan kokija pyritään esittämään paikantamalla se omaan kehoon. Tämä auttaa siinä, että kerrottaessa kahdesta eri henkilöstä viittoja voi kehon, pään ja katseen suuntaa vaihtamalla ilmaista kenestä on kerrottaessa kyse. (Rissanen 2000, ) Viittomakielen lauseen järjestyksestä voi mainita, että pääsääntöisesti viitotaan ensin kokonaisuus ja sitten osa. Jos tätä suhdetta vaihdetaan, lauseesta tulee monimutkaisempi, koska siihen pitää lisätä esimerkiksi osoituksia. Yleensä ensin mainitaan suurempi paikka/osallistuja, minkä jälkeen pienempi paikka/osallistuja. (Rissanen 2000, 157.) Esimerkki sanajärjestyksestä lauseessa on Päät soittaa -kappaleessa (LIITE 1), jossa lauletaan: Herään vieraasta teltasta, mihin jäänyt minun reppu? Viitottaessa muodostetaan ensin kokonaisuus, eli vieras teltta ja sen jälkeen vasta viitotaan herääminen, päinvastoin kuin alkuperäisessä tekstissä. Kokonaisuudessaan lause on siis seuraavanlainen: OUTO TELTTA MINÄ HERÄTÄ OMA REPPU HÄVITÄ.

19 Ei-manuaaliset elementit Ei-manuaalisia elementtejä ovat ilmeet sekä suun, pään, vartalon ja silmien liikkeet. Ne eivät tavallisesti esiinny yksinään, vaan niitä käytetään samaan aikaan viittoman tai viitotun lauseen kanssa. Ei-manuaaliset elementit voivat antaa viitotulle lauseelle merkityksiä, jotka joko täydentävät tai kumoavat käsien viestin. (Rissanen 1985, 101.) Ilmeiden kielellinen merkitys voi näkyä esimerkiksi silloin, kun viittoja kohottaa tai lähentää kulmakarvoja ehto- ja kysymyslauseissa. Katseella viittoja voi helposti viestittää puheenvuoron vaihdon tai ilmaista ilmeillään keskustelun sävyä. (Pimiä 1987, 27.) Viittomiin saattaa myös kuulua ikonisia tai puoli-ikonisia suunliikkeitä. Täysin ikoniset suunliikkeet ovat usein tiettyä toimintaa kuvaavia, kuten viittomassa HYMYILLÄ, ja puoli-ikoniset suunliikkeet esimerkiksi paljoutta kuvaavia, jolloin ne eivät välttämättä liity yhteen viittomaan vaan kyseessä olevaan kokonaisuuteen. Suun ja poskien liikkeillä saatetaan myös viestittää jonkin viittomaintensiteettiä tai tunnetta. (Pimiä 1987, ) 2.3 Tulkkauksen perusteet Tulkkaus on viestin välittämistä kahden kielen ja kulttuurin välillä (Laurén 2006, 199). Tulkkaus on kääntämisen muoto, jossa puhuttua kieltä käännetään toiselle puhutulle kielelle. Viittomakielentulkkauksessa puhuttua kieltä käännetään viittomakielelle ja päinvastoin. (Rune 1990, 57.) Kääntäminen ja tulkkaus ovat termejä, jotka on hyvä erottaa toisistaan. Tulkkaus eroaa kääntämisestä esimerkiksi siten, että tulkkaustilanne on aina hetkellinen ja siihen käytetty aika on aina rajallista. Tulkin on toimittava tilanteessa nopeasti, eikä virheitä aina ole mahdollista korjata, vaikka tulkki ne itse huomaisikin. (Saresvuo & Ojanen 1988, 140.) Käännöstä voi hioa, ja siihen on käytettävissä enemmän aikaa. Puhutuissa kielissä käännöksen ja tulkkauksen erottaa toisistaan kielimuoto: käännös on yleensä

20 20 kirjoitettua tekstiä ja tulkkaus puhuttua. Viittomakielessä kielimuoto ei aina erota, onko kyseessä käännös vai tulkkaus. Viittomakielestä puhuttaessa tärkein erottava kriteeri on käytettävissä oleva aika ja tuotoksen pysyvyys. (Roslöf & Veitonen 2006b, 109.) Tulkinnos on aina syntynyt jossain ainutkertaisessa tilanteessa tietyn yleisön läsnä ollessa (Rissanen 2006b, 121). Näin myös meidän tulkinnos syntyi elokuussa Hyvinkään SunDance Day -tapahtumassa kesällä Tulkkaus on monikielistä kommunikaatiota, jonka perustana on informaation käsitteleminen. Tulkki työskentelee kahden eri kielen ja kulttuurin välillä tavoitteenaan ymmärtää alkuperäinen, lähdekielellä tuotettu viesti, ja tulkata se merkityksellisenä eteenpäin. (Tommola 2006a, 129.) Lähdekielellä tarkoitetaan kieltä, josta käännetään tai tulkataan kohdekielelle (Hytönen & Rissanen 2006, 19). Tulkkauksessa on kyse kognitiosta eli tiedon vastaanottamiseen, käsittelyyn, varastointiin ja mieleen palauttamiseen liittyvistä toiminnoista, tietoisuudesta, ongelmanratkaisusta ja ajattelusta (Tommola 2006a, 129). Tulkkaukseen vaikuttavat monet tekijät, kuten tilanne, läsnäolevat henkilöt, mahdollinen yleisö sekä muut ympäristötekijät. Tulkkauksen onnistumisen kannalta myös tulkin kielelliset ja sosiaaliset taidot ovat keskeisessä osassa. Tulkin tulee nähdä ja kokea tilanne ympärillään. Pelkkä kielellinen taito ei aina riitä. (Roslöf & Veitonen 2006a, 163.) Laadukas tulkkaus edellyttää tulkilta myös kulttuurin tuntemusta sekä laajaa yleissivistystä. Tulkin täytyy pystyä ymmärtämään kulttuurien erilaisuutta ja niille tyypillisiä asenteita ja viestintätapoja. Tulkkauksen onnistuminen vaatii tulkilta monia taitoja, kuten asiasisältöjen perusteellista hallintaa, sujuvia kielellisiä prosesseja ja hyvää kielitaitoa. Myös asioiden mieleen painamiseen ja informaation käsittelyyn liittyvät tekniikat, keskittymiskyky ja nopea assosioiva ajattelu ovat tulkille erittäin tärkeitä taitoja. (Tommola 2006b, 9, 19.) Tulkkaus on lajina haastava ja sitä voidaan toteuttaa monella eri menetelmällä. Diakonia-ammattikorkeakoulun viittomakielen tulkin koulutusohjelmassa olemme päässeet kokeilemaan muun muassa viittomakieleen tulkkausta, viitotulle puheelle tulkkausta, sekä kuurosokeille taktiilitulkkausta. (Diakonia-ammattikorkeakoulu a.) Keskitymme opinnäytetyössämme nimenomaan viittomakielen tulkkaamiseen.

21 21 Tulkkaus voi tapahtua joko konsekutiivisesti tai simultaanisesti. Konsekutiivitulkkauksessa, eli peräkkäistulkkauksessa, puhuja ja tulkki puhuvat vuorotellen niin, että ensin puhuja puhuu ja sen jälkeen tulkki tulkkaa. Kun tulkki tulkkaa samaan aikaan puhujan puhuessa, on kyse simultaanitulkkauksesta eli samanaikaistulkkauksesta. (Hietanen 2003, ) Simultaanitulkkauksessa korostuu tulkin taito jakaa tarkkaavaisuutensa yhtä aikaa lähdekielen ymmärtämisen ja kohdekielen tuottamisen kesken (Tommola 2006b, 19). Puhuttujen kielten ja viittomakielen välillä tulkkaus on yleensä simultaanista, koska visuaalinen ilmaisu mahdollistaa yhtäaikaisen viestien välityksen (Tommola 2006a, 128). Käytimme opinnäytetyössämme tulkkaustapana simultaanitulkkausta Valmisteltu tulkkaus Viittomakielen simultaanitulkkausta voi toteuttaa kahdella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on nimeltään suora tulkkaus ja toinen valmisteltu tulkkaus. Opinnäytetyömme toiminnallisen osan tulkkauksessa oli kyse nimenomaan valmistellusta tulkkauksesta, sillä saimme etukäteen tutustua esitettäviin lauluihin ja kääntää sekä harjoitella niitä. Valmisteltu tulkkaus onkin enemmän lähellä käännöstä kuin suora tulkkaus, sillä silloin tulkilla on enemmän materiaalia ja tietoa kyseisestä tulkkaustilanteesta ja hän voi perehtyä niihin syvällisemmin (Roslöf & Veitonen 2006a, 165). Koimme erittäin tärkeäksi sen, että saimme tietää esitettävät laulut etukäteen. Näin pystyimme kunnolla perehtymään laulujen sanomaan ja hiomaan käännösratkaisujamme. Jälkikäteen ajateltuna olisimme joutuneet konsertissa tulkkauksen kannalta moneen hankalaan tilanteeseen, jos meillä ei olisi ollut mahdollisuutta tutustua esitettävään materiaaliin kunnolla. Vaikka käänsimmekin kaikki laulut ennen varsinaista konserttia, voimme silti kutsua sen toteutusta ennemmin valmistelluksi tulkkaukseksi kuin käännökseksi, sillä emme voineet etukäteen kääntää koko konserttia. Esimerkiksi välijuonnot eivät olleet tiedossamme. On hyvä muistaa, että tulkkaustilanteessa voi aina tapahtua mitä vain, vaikka tulkki olisi valmistautunut hyvin. Esimerkiksi laulaja saattaa laulaa väärin tai konsertissa saatetaan esittää jokin yllätysnumero. Tulkin on oltava valppaana ja

22 22 keskityttävä tulkkaamiseen eikä vain valmisteltujen käännösten esittämiseen. (Fagerlund-Evangelista & Kluuskeri 2004, ) Käytämme tulkkauksemme toteutuksesta myös toista termiä, yhteistoiminnallinen tulkkaus, joka kuvaa mielestämme hyvin opinnäytetyöryhmämme, yhtyeen ja muiden tahojen välisen yhteistyön vaikutusta tulkkaukseen. Yhteistoiminnallista tulkkausta käsitellään enemmän alaluvussa Musiikin tulkkaus Musiikin tulkkauksen voidaan sanoa alkaneen Suomessa kirkollisissa toimituksissa. Jumalanpalveluksia on niin viittomakielisinä kuin tulkattuinakin, ja niihin kuuluvat suurena osana myös virret. Hengellisten laulujen lisäksi yleisiä viitottuja lauluja ovat olleet Maamme-laulun lisäksi maakuntalaulut ja jotkin yhteislaulut. (Lakner 1993, 2 3.) Musiikin tulkkaamisessa on tarkoituksena välittää kuuroille samanlainen tunnereaktio, minkä musiikki tuottaa kuulevissa. Instrumentaalisen musiikin tulkkaamiselle on erilaisia vaihtoehtoja. Tulkki voi viittoa esimerkiksi musiikista mieleensä tulevia mielikuvia ja yrittää sillä tavoin välittää musiikin tunnetta. Toisaalta tulkki voi tehdä ilmaan abstrakteja kädenliikkeitä ja näin ilmaista musiikin rytmiä ja sen muutosta. Instrumenttien soittamisen imitointi on myös käytetty tapa, mutta kuurolle se ei välttämättä kerro mitään itse kappaleesta, koska hän ei tiedä, minkälainen ääni lähtee esimerkiksi viulusta. (Roslöf & Veitonen 2006a, ) Ratkaisuistamme pelkän musiikin eli lauluttomien osien tulkkaamisesta kerromme enemmän luvussa 5.4. Jotta musiikin viittomisessa onnistuisi hyvin, tulee laulun teksti kääntää etukäteen (Forsén 2003, 6). Kuten jo aiemmin mainitsimme, on mahdollista, että tilanteessa tulee yllätyksiä. Hyvinkään konsertissa yllätyksenä tuli Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -laulu, jonka esittämisestä emme tienneet etukäteen (ks. 5.8 Ongelmakohdat). Taiteellisessa viittomisessa tyypillistä on, että yhden käden viittomat voivat muuttua kahden käden viittomiksi ja päinvastoin. Runomaisessa viittomisessa viittomat liitetään toisiinsa siten, että sulavuutta ja keskeytyksettä etenemistä korostetaan. Viittomat

23 23 voidaan viittoa myös kerrosteisesti niin, että toisen käden muodostaessa uutta viittomaa toinen pysyy vielä vanhassa viittomassa. Käsien välistä tasapainoa yritetään näin ylläpitää. (Klima & Bellugi 1979, ) Laulujen tulkkaus Laulujen kääntämiselle ajatellaan olevan kolme erilaista vaihtoehtoa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa viittoja viittoo puhutun kielen sanajärjestyksen mukaan ja hänen huulionsa on puhutun kielen mukainen. Toisessa tavassa viitotaan viittomakielen sanajärjestyksen mukaan, mutta huulio on puhutun kielen mukainen. Kolmannessa vaihtoehdossa sanajärjestys on viittomakielen mukainen ja myös huulio on viittomakielinen. Jokainen tulkkaustilanne on kuitenkin erilainen, ja viittoja itse päättää tilanteen ja vastaanottajan mukaan, mitä keinoa käyttää. (Forsèn 2003, 6.) Käytimme näistä vaihtoehdoista kaikkia. Joissain tilanteissa, kuten Kesäkaverit -laulun kertosäkeistössä, jouduimme nopeatempoisen rytmin takia valitsemaan suomen kielen sanajärjestyksen suomenkielisellä huuliolla. Yleensä kuitenkin pyrimme viittomakieliseen sanajärjestykseen, jotta asia tulisi viittomakielisille katsojille välitettyä mahdollisimman hyvin Laulujen visualisointi Esiintyvät artistit monesti muokkaavat esittämiään lauluja. Tätä kutsutaan sovittamiseksi. Sovittamisella tarkoitetaan sitä, että entuudestaan olemassa olevasta sävellyksestä tehdään tietoisesti nuotinnettu muunnos. Tavallisin sovittamisen laji on teoksen tai laulun esiintymiskokoonpanon muuttaminen pysymällä kuitenkin mahdollisimman uskollisena alkuperäissävellykselle. (Suuri musiikki tietosanakirja 1992, ) Olemme opinnäytetyössämme sovittaneet PMMP:n laulut viittomakielelle ja neljälle tulkille. PMMP:n lauluja kääntäessämme olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että käännös on viittomakielisesti sujuva. Käytämme tässä yhteydessä prosessista nimitystä

24 24 laulujen visualisointi. Käännöstyön yhteydessä muotoilimme laulut visuaalisempaan muotoon ja teimme niistä omannäköisen sovituksen käännöksineen ja lavakoreografioineen Tulkin rooli Viittomakielen tulkin rooli tulkkaustilanteessa on olla välittäjänä kahden eri kielen ja kulttuurin välillä eli puhutun kielen ja viittomakielen välillä. Tulkkauksen aikana tulkin tulee olla mahdollisimman huomaamaton, eikä hän saa puuttua tilanteeseen. (Hynynen, Pyörre & Roslöf 2003, ) Tulkkaustilanteessa tulkin tehtävä on ainoastaan tulkata kaikki, mitä hän kuulee ja näkee, siitä mitään pois jättämättä tai siihen mitään lisäämättä. Tulkkia sitoo myös vaitiolovelvollisuus kaikesta tilanteeseen liittyvästä. (SVT Suomen Viittomakielen Tulkit ry.) Tulkin työtä ohjailee ammattisäännöstö eli viittomakielentulkin eettiset ohjeet. Eettisten sääntöjen ohjaamana tulkki pystyy toteuttamaan työtään kollegiaalisesti ja joustavasti. (Hynynen, Pyörre & Roslöf 2003, 13.) Tulkkaustilanteissa ja niiden ulkopuolella tulkki on alansa asiantuntija, jonka tulee käyttäytyä sen mukaisesti, ja tiedotettava työstään ja alastaan aina työn niin vaatiessa. Tulkin työhön kuuluu myös siisti ja tilanteeseen sopiva pukeutuminen asiakkaan toiveet huomioon ottaen (Emt., 69 70). Viittomakielen tulkkeja on koulutettu Suomessa jo 30 vuoden ajan. Aluksi viittomakielen tulkkeja koulutettiin muutaman opintoviikon laajuisilla viikonloppukursseilla, josta koulutus on kehittynyt nykyiselleen neljän vuoden ammattikorkeakoulututkinnoksi. Tulkkeja kouluttaa Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Humanistinen ammattikorkeakoulu. (Diakonia-ammattikorkeakoulu b.) Yhdysvalloissa musiikin tulkkaamiseen erikoistuneet henkilöt ovat tulkin roolista erottuakseen alkaneet käyttää itsestään nimitystä Sign Language Artist. Tämän nimityksen avulla vastaanottajat tietävät, että tulkkaus, jonka he näkevät, on osaksi henkilökohtainen näkemys musiikista. (Roslöf & Veitonen 2006a, )

25 25 Opinnäytetyömme toiminnallisena osana tulkkasimme PMMP:n konsertin. Olimme konsertissa tulkkeja, mutta tulkkiroolimme ei ollut alamme yleisten periaatteiden mukainen, vaan poikkesimme siitä tilanteen luonteen mukaan. Roolimme tulkkauksessa oli lähempänä yhdysvaltalaisten Sign Language Artist -nimitystä käyttävien esiintyjien roolia kuin perinteisen tulkin roolia. Marja Forsén (2003, 7) toteaa viittomakielentulkkien erikoistumisopintojen työssään, että viittomakielen tulkki voi olla kulttuurinautintoa luovassa tilanteessa esiintyvä taiteilija. Tähän samaan ajatukseen mekin pyrimme.

26 26 3 PMMP:N KONSERTIN YHTEISTOIMINNALLINEN VALMISTELTU TULKKAUS Toteutimme kesällä 2007 valmistellun tulkkauksen PMMP:n konsertissa Hyvinkäällä. Esittelemme tässä luvussa yhtyeen ja konsertin lisäksi tekemäämme työprosessia, johon liittyi muun muassa yhteydenpitoa ja tiedotuksia. Pidämme tulkkaamaamme tilannetta yhteistoiminnallisena tulkkauksena ja kerromme tässä luvussa, mihin asioihin kiinnitimme huomiota tulkkaustilannetta suunniteltaessa. 3.1 PMMP PMMP on vuonna 2002 perustettu pop/rock-yhtye, jonka keulahahmoja ovat sen laulajat Mira Luoti ja Paula Vesala. Luoti ja Vesala vastaavat myös yhtyeen lyriikoista. Yhtye tuli tunnetuksi vuonna 2003 kesähitillään Rusketusraidat, joka oli ilmestymisvuonaan Suomen myydyin single. PMMP on vuoteen 2008 mennessä julkaissut neljä albumia: Kuulkaas enot (2003), Kovemmat kädet (2005), Leskiäidin tyttäret (2006) ja Puuhevonen (2007). Yhtye on uransa aikana saanut lukuisia tunnustuksia työstään. (PMMPa.) 3.2 Valmisteltuun tulkkaukseen johtanut työprosessi Kokonaisuudessaan opinnäytetyöprosessi kesti reilun vuoden. Päätettyämme minkälaista musiikkia haluamme tulkata ja millä tavalla toteutamme opinnäytetyömme, otimme yhteyttä PMMP:n levy-yhtiöön. Samaan aikaan aloimme tehdä etukäteistutkimusta viittomakielisten toiveista, kuinka konsertteja tulisi tulkata. Toukokuun loppupuolella PMMP:n levy-yhtiön edustaja otti meihin yhteyttä ja kysyi, olisimmeko kiinnostuneita tulkkaamaan jonkin PMMP:n esityksen. Kyseessä oli

27 27 Helsingin Kaivopuistossa järjestetty ilmaiskonsertti (Kaivarin konsertti) , jossa myös PMMP oli yhtenä esiintyjänä. Kaivopuiston konsertti ei varsinaisesti liity opinnäytetyöhömme, koska tavoitteenamme oli tarjota viittomakielisille kokopitkä viittomakieleen tulkattu konsertti. PMMP oli tyytyväinen yhteistyöhömme. Kaivopuiston konsertin tuoma elämys ja kokemus, myös yhtyeelle, vaikutti siihen, että aloimme suunnitella tulevaa yhteistyötä yhtyeen kanssa. Kesän lopussa sovimme missä tapahtumassa tulkkaisimme ja saimme listan esitettävistä lauluista, joita aloimme kääntää Yhteydenpito Pidimme yhteyttä yhtyeeseen kesän ajan sähköpostitse. Yhtyeen yhteydenpidosta vastasi toinen solisti, Paula Vesala. Meidän osalta yhteydenpidosta oli vastuussa Hanna- Kaisa Turtiainen. Kun konsertin ajankohta selvisi, olimme yhteydessä Vesalaan myös soittamalla ja tekstiviestein. Ryhmän sisällä pidimme tiiviisti yhteyttä koko kesän ajan. Myös ryhmän sisäisen yhteydenpidon kanavina käytimme sähköpostia, tekstiviestejä, puheluita ja messengerkokouksia (chat-keskusteluja). Varsinkin sähköpostiliikenne oli hyvin vilkasta ryhmän kesken ja välttämätöntä, koska kaikilla oli erilaiset aikataulut. Näin tieto välittyi kaikille saman päivän aikana Tulkatusta konsertista tiedottaminen Tiedotimme PMMP:n konsertin tulkkauksesta suoraan viittomakielisille muun muassa sähköpostitse. Medialle tiedottamisesta vastasi Diakonia-ammattikorkeakoulun tiedottaja Niina Hytönen. PMMP:n konsertin tulkkauksesta viittomakieleen kirjoitettiin monessa eri lehdessä ympäri Suomea, esimerkiksi Turun Sanomissa ja Ilta-Lehdessä (LIITE 3:

28 28 Lehdistötiedotteet). Myös Radio Ylen kulttuuriuutiset huomioivat opinnäytetyömme aiheen uutisissaan haastattelemalla yhtä ryhmämme jäsentä, Terhi Kangasniemeä. Haastattelu oli myös kirjallisena versiona Ylen Uutisten internetsivuilla (LIITE 3). Tiedotus onnistui hyvin, ja konsertin tulkkaus sai mediassa kohtuullisesti huomiota. Tiedottaminen suoraan viittomakielisille oli vaikeaa, johtuen kesälomista. Lähetimme tiedotteen esimerkiksi Helsingin kuurojen yhdistykselle, Kuurojen Liitolle, mutta viesti ei kuitenkaan tavoittanut montaa viittomakielistä. 3.3 SunDance Day -tapahtuma SunDance Day -tapahtuma, jossa tulkkasimme PMMP-yhtyettä, on jo perinteeksi muodostunut Hyvinkään kaupungin järjestämä maksuton kesätapahtuma. Viimeiset 12 kertaa kesätapahtuma on järjestetty Hyvinkään kirjastoaukiolla. PMMP:n lisäksi tapahtumassa esiintyi muitakin yhtyeitä kuten Kanava ja Harassment. (Joensuu, 2007a.) Kesätapahtuma oli ilmainen ja suunnattu koko perheelle (Joensuu, 2007b). Hyvinkään nuorisopalvelut järjesti SunDance Day -tapahtuman yhdessä nuorisoteatteri Willanin ja Hyvinkään Nuorisovaltuuston kanssa. Järjestäjien tietojen mukaan tapahtuma keräsi ennätysyleisön, ja PMMP:n esityksen aikana yleisöä oli noin (Haapalainen Ari, henkilökohtainen tiedonanto ) 3.4 Yhteistoiminnallinen konsertin tulkkaus Markku Hyyppä (2005, 22) kertoo, että henkilö pystyy hallitsemaan vaikeankin tilanteen paremmin, mikäli hän saa tukea toisilta ihmisiltä. Tästä syystä oli selvää opinnäytetyömme alusta lähtien, että tukisimme toisiamme, jotta voisimme toteuttaa yhdessä haastavan tulkkauksen mahdollisimman hyvin. Opinnäytetyössämme oli tärkeää, että huomioimme myös PMMP:n toiveet tulkkauksessa. Laulaja on laulamisen ja musiikin asiantuntija, jolloin hänen

29 29 mielipiteensä on otettava huomioon häntä tulkatessa, vaikka viittomakielen tulkki on viittomakielen ja tulkkauksen asiantuntija. Laulaja tietää useimmiten hyvin laulujensa lyriikoiden ja musiikin taustat sekä tietää tarkalleen, mitä niillä tarkoitetaan. Tämä on ainutlaatuista tietoa, joka useimmiten helpottaa tulkin työtä. (Lakner 1993, 9.) Toimimme koko opinnäyteyön ajan ryhmänä, jokainen oman tehtävänsä hoitaen ja loppujen lopuksi yhdessä yhteistä päämäärää tavoitellen. Päämäärämme koko tulkkausprosessin ajan oli onnistunut konsertin tulkkaus. Tästä syystä toimintaamme voikin mielestämme kutsua yhteistoiminnalliseksi tulkkaukseksi. Yhteistoiminnallisella oppimisella tarkoitetaan opiskelua ryhmissä, joissa sosiaalisella vuorovaikutuksella pyritään laadullisesti ja määrällisesti parempaan oppimiseen. Ryhmissä jokaisen jäsenen tulee onnistua omassa tehtävässään, jotta yhteinen tavoite saavutetaan. Yhteistoiminnalliselle oppimiselle on tärkeää jokaisen ryhmäläisen aktiivinen osallistuminen ja toistensa auttaminen. (Sahlberg & Leppilampi 1994, 61.) Onnistuneen tulkkauksen saavuttamiseksi opinnäytetyöryhmämme jokaisen jäsenen oli osallistuttava aktiivisesti ja oma-aloitteisesti työhön sekä tuettava toisia työprosessin aikana. Esimerkiksi joidenkin laulujen käännökset teimme niin, että käänsimme ne tahoillamme yksin ja kokosimme tavatessamme käännösratkaisut, joista muodostui laulun lopullinen käännös kaikkien ideoita käyttäen. Toimintatavassamme on selkeitä yhtäläisyyksiä yhteistoiminnallisen oppimisen kanssa. Termiä yhteistoiminnallinen tulkkaus ei ole ennen käytetty. Luonnehtisimme toimintaamme kuitenkin juuri tällä termillä ryhmätoimintamme luonteen vuoksi Laulujen jako ja harjoittelu Halusimme kokeilla erilaisia variaatioita, siitä kuinka monta tulkkia on lavalla yhtä aikaa. Määrä oli laulusta riippuen yksi, kaksi tai neljä tulkkia. Kahdessa laulussa olimme kaikki neljä lavalla, sillä koimme Kesäkaverit ja Joutsenet-laulun tyyliltään vahvoiksi ja halusimme niiden tulkkaukseen visuaalista näyttävyyttä. Suurimmassa osassa lauluja tulkkeja oli kaksi, mutta jokaiselle oli annettu myös yksin tulkattavia