KANDIDAATIN TUTKINNOSTA VALMISTUNEET TYÖELÄMÄSSÄ

Transkriptio

1 KANDIDAATIN TUTKINNOSTA VALMISTUNEET TYÖELÄMÄSSÄ VUONNA 2009 TAMPEREEN YLIOPISTOSTA KANDIDAATIN TUTKINNOSTA VALMISTUNEIDEN SIJOITTUMINEN TYÖMARKKINOILLE TAMPEREEN YLIOPISTO Ura- ja rekrytointipalvelut Heinäkuu 2012

2 Sisällys Tiivistelmä Johdanto Aineiston kuvailu Vuonna 2009 valmistuneet kandidaatit työelämässä Opiskeluaikainen työkokemus ja työharjoittelu Koulutus- ja tutkintotausta ja tulevaisuuden suunnitelmat Työtilanne ja työhistoria valmistumisen jälkeen Työllistymiseen vaikuttaneet tekijät Tyytyväisyys tutkintoon ja työtilanteeseen Tyytyväisyys Tampereen yliopiston opetustarjontaan Lastentarhanopettajan koulutusohjelmasta valmistuneet työelämässä Opiskeluaikainen työkokemus ja työharjoittelu Koulutus- ja tutkintotausta ja tulevaisuuden suunnitelmat Työtilanne ja työhistoria valmistumisen jälkeen Työllistymiseen vaikuttaneet tekijät Tyytyväisyys tutkintoon ja työtilanteeseen Tyytyväisyys Tampereen yliopiston opetustarjontaan Liite 1 Kandidaatin tutkinnosta valmistuneiden työllistymiskysely Liite 2 Kyselyyn vastanneiden laitos ja pääaine lukumäärinä Liite 3 Ammatti-, tehtävä- tai virkanimike työn luonteen mukaan

3 Taulukot: Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden kandidaatin tutkinnot Taulukko 2. Opiskeluaikainen työkokemus Taulukko 3. Syyt, miksi ei jatkanut maisterin tutkintoon Taulukko 4. Aikooko jatkaa maisterin tutkintoon? Taulukko 5. Työttömyyden kokeminen kandidaatiksi valmistumisen jälkeen Taulukko 6. Työssäolo (kk) valmistumisen jälkeen Taulukko 7. Koulutusta vastaavissa tehtävissä työskentely (kk) valmistumisen jälkeen Taulukko 8. Tausta nykyisessä työssä (kk) ennen kandidaatiksi valmistumista Taulukko 9. Yliopistossa opittujen asioiden hyödyntäminen työssä Taulukko 10. Opiskeluaikainen työkokemus Taulukko 11. Syyt, miksi ei jatkanut maisterin tutkintoon? Taulukko 12. Aikooko jatkaa maisterin tutkintoon? Taulukko 13. Työttömyyden kokeminen kandidaatiksi valmistumisen jälkeen Taulukko 14. Työssäolo (kk) valmistumisen jälkeen Taulukko 15. Koulutusta vastaavissa tehtävissä työskentely (kk) valmistumisen jälkeen Taulukko 16. Tausta nykyisessä työssä (kk) ennen kandidaatiksi valmistumista Taulukko 17. Yliopistossa opittujen asioiden hyödyntäminen työssä Kuviot: Kuva 1 Kyselyyn vastanneiden määrä (lkm) tiedekunnittain Kuva 2 Kyselyyn vastanneiden määrä (lkm) koulutusaloittain Kuva 3. Tilanne noin vuosi valmistumisen jälkeen Kuva 4. Työnantaja Kuva 5. Työn luonne Kuva 6. Hakukanavat nykyisen työpaikan saamiseksi Kuva 7. Työpaikan saantiin myönteisesti vaikuttaneet tekijät Kuva 8. Työllistymistä vaikeuttaneet tekijät Kuva 9. Tyytyväisyys työhön verrattuna tavoitteisiin Kuva 10. Työn ja tutkinnon vastaavuus Kuva 11. Tutkinnon hyöty työmarkkinoilla Kuva 12. Tyytyväisyys Tampereen yliopiston opetustarjontaan Kuva 13. Työelämässä hyödyllisten tieto- ja taitoalueiden kehittyminen yliopistossa Kuva 14. Tilanne noin vuosi valmistumisen jälkeen Kuva 15. Hakukanavat nykyisen työpaikan saamiseksi Kuva 16. Työpaikan saantiin myönteisesti vaikuttaneet tekijät Kuva 17. Tyytyväisyys työhön verrattuna tavoitteisiin Kuva 18. Työn ja tutkinnon vastaavuus Kuva 19. Tutkinnon hyöty työmarkkinoilla Kuva 20. Tyytyväisyys Tampereen yliopiston opetustarjontaan Kuva 21. Työelämässä hyödyllisten tieto- ja taitoalueiden kehittyminen yliopistossa

4 Raportissa tarkastellaan vuonna 2009 kandidaatin tutkinnon suorittaneiden sijoittumista työelämään noin vuosi valmistumisen jälkeen. Raportin aineistona on ura- ja rekrytointipalveluiden toteuttama sijoittumisseurantakysely. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 57 %, lastentarhanopettajien osalta 67 %. Lastentarhanopettajan koulutusohjelmasta varhaiskasvatus pääaineena valmistuneiden työllistymistä tarkastellaan erikseen, koska heidän työelämään siirtymiseen liittyvät kysymykset ovat eriluontoisia verrattuna muihin muun muassa siitä syystä, että lastentarhanopettajilla kandidaatin tutkinto antaa pätevyyden alan tehtäviin ja on usein se ns. perustutkinto. Myös tässä tiivistelmässä esitetään tuloksia erikseen, ensin muiden kuin lastentarhanopettajien osalta, lopuksi lastentarhanopettajien. Sijoittumisseurantakyselyn kysymykset muodostuivat neljästä teemasta: opintojen aikainen työkokemus ja työharjoittelu, työtilanne ja työhistoria valmistumisen jälkeen, työllistymiseen vaikuttaneet tekijät ja tyytyväisyys tutkintoon ja työtilanteeseen. Yleinen syy sille, miksi vastaaja ei ollut jatkanut maisterin tutkintoon, oli työpaikan saaminen tai työtilanne. Noin kolme neljästä aikoi kuitenkin jatkaa maisterin tutkintoon. Osa oli jo jatkanutkin maisterin tutkintoon ja opiskeli siis päätoimisesti, mutta opintopisteitä ei ollut kertynyt johtuen esimerkiksi gradun teosta. Vaikka kysely pyrittiin kohdistamaan kandidaatin tutkinnon suorittaneille, työelämään siirtyneille, vastasi kyselyyn siis myös päätoimisia opiskelijoita, jotka jatkoivat opintojaan maisterin tutkinnossa. Suurimmalla osalla vastaajista oli opintojen aikaista työkokemusta. Harjoittelu on yksi opintojen aikaisen työkokemuksen muoto ja suurin osa harjoittelun tehneistä, koki sen merkityksellisesti työllistymisen kannalta. Vastaajista noin 65 % oli kyselyhetkellä työssä. Loput olivat mm. opiskelijoita, perhevapaalla olevia tai muuten työelämän ulkopuolella olevia. Yrityksissä työskenteli lähes puolet vastaajista ja kunnalla noin viidesosa. Asiakastyö ja hallinto-, suunnittelu- ja kehittämistehtävät kuvasivat yleisimmin työn luonnetta. Oma aktiivinen yhteydenotto ja ilmoitukseen vastaaminen olivat yleisimpiä hakukanavia työpaikan saamiseksi. Vastaajat 4

5 kokivat oman asenteen ja motivaation vaikuttaneen eniten työpaikan saamiseen. Työpaikan saantia oli vastaajien mielestä eniten vaikeuttanut oman alan työpaikkojen vähäinen määrä. Suurin osa vastaajista oli ollut tutkinnon suorittamisen jälkeen työssä yli puoli vuotta. Työttömyyttä kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen oli koettu melko vähän. Hieman yli puolet vastaajista oli ollut kyselyhetken työpaikassa jo ennen kandidaatiksi valmistumista. Koulutusta vastaavissa tehtävissä valmistumisen jälkeen oli työskennellyt noin kolme neljästä vastaajasta. Suurin osa vastaajista koki olevansa tyytyväinen työhön verrattuna tavoitteisiin. Tutkinnosta ei kuitenkaan koettu olleen hyötyä kovinkaan paljon työmarkkinoilla ja suurin osa näin kokevista oli sellaisia, jotka olivat työskennelleet kyselyhetken työssä jo ennen valmistumista. Kandidaatin tutkinnon arvostus koettiin melko huonoksi. Yliopistossa opittuja asioita pystyttiin hyödyntämään työssä vaihtelevasti, jotkut vastaajat jatkuvasti, jotkut eivät lainkaan. Eniten yliopisto-opiskelun koettiin kehittäneen oman alan teoreettista osaamista ja systemaattisen ja analyyttisen ajattelun taitoja. Yliopiston opetustarjontaan suurin osa oli melko tyytyväinen tai tyytyväinen. Tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden kohteina mainittiin muun muassa opetusmuotoihin ja sisältöihin, sivuaineisiin ja käytännön järjestelyihin liittyviä tekijöitä. Lastentarhanopettajien tulokset erosivat jossain määrin edellä esitetyistä tuloksista johtuen mm. siitä, että kandidaatin tutkinto on usein riittävä alalle. Tutkinnon ja pääaineen merkitys työnhaussa korostuivat enemmän kuin muilla. Lastentarhanopettajista suurin osa oli työssä. Heillä kunta oli yleisin työnantajasektori ja työn luonnetta kuvasi luonnollisesti opetus, kasvatus tai koulutus. Lastentarhanopettajat olivat työllistyneet koulutustaan vastaaviin tehtäviin pääosin hyvin ja useimmiten vasta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Heillä mm. harjoittelujen aikana luodut suhdeverkostot korostuivat työnsaannissa enemmän kuin muilla. Lastentarhanopettajilla teoreettisen osaamisen lisäksi tiimityötaidot nousivat keskeisiksi ja he myös kokivat pystyvänsä hyödyntämään yliopistossa opittua pääasiassa hyvin. 5

6 Tampereen yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut on seurannut jo yli 15 vuotta Tampereen yliopistosta valmistuneiden työllistymistä. Vuoteen 2004 asti kandidaattien työllistymistä seurattiin osana maistereiden työelämään sijoittumista. Vuonna 2006 toteutettiin ensimmäistä kertaa erikseen kandidaateille suunnattu kysely, jolloin kohdejoukkona olivat vuonna 2005 Tampereen yliopistosta kandidaateiksi valmistuneet. Tämän jälkeen kysely on toteutettu säännöllisesti vuosittain. Tässä raportissa tarkastellaan vuonna 2009 Tampereen yliopistossa kandidaatin tutkinnon suorittaneiden työelämään sijoittumista noin vuoden kuluttua valmistumisesta. Kyselylomake löytyy raportin liitteenä (liite 1). Taustatiedot esitetään kaikkien vastaajien osalta yhteisesti, mutta varsinaiset kyselyn tulokset esitetään kahdessa osassa. Ensin luvussa 3 esitetään kaikkia muita paitsi lastentarhanopettajiksi valmistuneita koskevat tulokset ja luvussa 4 esitetään lastentarhanopettajien koulutusohjelmassa opiskelleita, lastentarhanopettajiksi valmistuneita koskevat tulokset. Lastentarhanopettajien työllistymistä tarkasteltiin erikseen, koska heidän vastauksensa olivat keskenään melko samantyyppisiä, mutta poikkesivat osittain muiden vastauksista. Tätä selittää mm. se, että lastentarhanopettajan koulutuksessa kandidaatin tutkinto antaa kelpoisuuden alan tehtäviin ja se on alalle usein ns. perustutkinto. Taustatiedot esitetään vanhan tiedekunta- ja laitosrakenteen mukaisesti, koska vastaajien valmistumisvuotena 2009 ja kyselyn toteuttamisvuotena 2010 vanha rakenne oli vielä käytössä (tiedekunnat ja laitokset muuttuivat tieteenalayksiköiksi v. 2011). Tulosten luettavuudelle taustatietojen esittäminen vanhan rakenteen mukaisesti ei ole merkittävä, koska varsinaisia tuloksia ei raportoida tiedekuntatasolla. Strukturoitujen kysymysten tulokset esitetään graafisessa muodossa tai taulukoissa. Aineiston käsittelyssä käytettiin pääasiassa tilastollisia menetelmiä kuten frekvenssien ja prosenttiosuuksien laskemista. Lastentarhanopettajia koskevat tulokset esitetään vain absoluuttisina frekvensseinä vastaajien pienestä määrästä johtuen. Raportin taulukoita ja kuvioita tarkasteltaessa on hyvä huomioida, että pyöristyksistä johtuen yhteenlasketut prosentit eivät välttämättä ole 100. Avoimet vastaukset teemoiteltiin tai luokiteltiin ja raportissa niitä havainnollistavat suorat aineistolainaukset. 6

7 Raportin toimittamisesta on vastannut Ura- ja rekrytointipalveluissa työskennellyt Sari Viitaniemi. Lisätietoja kandidaatin tutkinnon suorittaneiden työllistymistä koskien on mahdollista saada Ura- ja rekrytointipalveluista. Kyselyn kokonaisuudesta on vastuussa Uraja rekrytointipalveluiden kehittämispäällikkö Kaisa Lammi. Tampereen yliopistossa suoritettiin vuonna 2009 yhteensä 760 alempaa korkeakoulututkintoa. Kysely kohdistettiin niille 193:lle kandidaatiksi valmistuneelle, joille oli kertynyt vuonna 2009 enimmillään 10 opintopistettä. Rajaamisella pyrittiin jättämään kyselyn ulkopuolelle ne kandidaatiksi valmistuneet, jotka edelleen jatkoivat opintojaan (maisterin tutkintoon asti) ja kohdistamaan kysely nimenomaan työelämään siirtyneille kandidaateille. Kysely lähetettiin siis noin vuoden kuluttua valmistumisesta keväällä ja syksyllä 2010 yhteensä 193:lle kandidaatiksi valmistuneelle. Näistä 36 oli valmistunut kasvatustieteiden tiedekunnasta, lastentarhanopettajan koulutusohjelmasta pääaineenaan varhaiskasvatus. Kyselylomakkeen lähettämisen jälkeen toteutettiin vielä kaksi uusintakierrosta muistuttamaan niitä vastaanottajia, jotka eivät olleet ensimmäiseen kyselylomakkeeseen vastanneet. Kyselyyn vastasi 110 kandidaatin tutkinnon suorittanutta, joista 24 eli noin 22 % vastaajista oli lastentarhanopettajan koulutusohjelmasta valmistuneita. Muita, ei lastentarhanopettajiksi valmistuneita, kyselyyn vastasi täten 86. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 57 %, mikä on samaa tasoa kuin viime vuosina kandidaattien kyselyissä. Lastentarhanopettajan koulutusohjelmasta valmistuneiden vastausprosentiksi muodostui 67 %. Kyselyn rajaamisesta (alle 10 opintopistettä suorittaneille) huolimatta kyselyn vastaajien joukossa oli myös henkilöitä, jotka ilmoittivat opiskelevansa joko pää- tai sivutoimisesti. Koko aineistossa pää- ja sivutoimisia opiskelijoita oli yhteensä 21 eli noin viidesosa kyselyyn vastanneista opiskeli pää- tai sivutoimisesti. Jotkut vastaajat olivat jatkaneet opintoja 7

8 toisessa oppilaitoksessa. Useimmat tekivät gradua ja/tai kävivät opintojen ohella töissä eikä opintopisteitä ollut kertynyt kuluneena vuonna yli 10 opintopistettä. Vastanneista naisia oli 80 % ja miehiä 20 %. Kaikista vuonna 2009 alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista naisia oli 71 % ja miehiä 29 %. Kysely kohdistettiin 193 kandidaatille, joista 25 % oli naisia ja 75 % miehiä. Vastausten jakautuminen sukupuolittain noudattelee siis samaa sukupuolijakaumaa kuin kandidaatiksi valmistuneilla ylipäätään ja kyselyn kohderyhmällä. Seuraavissa kuvioissa ja taulukoissa havainnollistetaan kyselyyn vastanneiden taustatietoja tutkinnosta frekvenssein ja taulukossa 1 myös prosentein. Tutkinnon lisäksi esitetään tiedekunta ja koulutusala. Laitos ja pääaine esitetään raportin liitteenä (liite 2). Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden kandidaatin tutkinnot. Tutkinto Lkm % Kasvatustieteen kand. tutk Humanististen tieteiden kand. tutk. Yhteiskuntatieteiden kand tutk. Luonnontieteiden kand.tutk Kauppatieteiden kand. tutk Hallintotieteiden kand. tutk. 9 8 Terveystieteiden kand. tutk. 6 5 Teatteritaiteen kand. tutk. 4 4 Psykologian kand. tutk. 1 1 Yhteensä

9 Kuva 1 Kyselyyn vastanneiden määrä (lkm) tiedekunnittain. 9

10 Kuva 2 Kyselyyn vastanneiden määrä (lkm) koulutusaloittain. 10

11 3.1 Opiskeluaikainen työkokemus ja työharjoittelu Kaikki vastaajat (n=86) olivat työskennelleet opiskeluaikana. Vastaajia pyydettiin valitsemaan kaikki omaa opiskeluaikaista työssäkäyntiä kuvaavat vaihtoehdot. Seuraavasta taulukosta nähdään, millaista työkokemusta vastaajille oli kertynyt opintojen aikana. Taulukko 2. Opiskeluaikainen työkokemus. Opiskeluaikana työskennellyt: % Lukukausien aikana omaan alaan liittyvässä 48 työssä Lukukausien aikana muulla kuin omalla alalla 49 Opintoihin kuuluvassa työharjoittelussa 34 Lukukausien ulkopuolella 58 N 86 Lähes puolet vastaajista oli työskennellyt lukukausien aikana sekä omalla alalla (48 %) että muulla kuin ei omalla alalla (49 %). Opintoihin kuuluvassa työharjoittelussa ilmoitti olleensa noin kolmasosa (34 %) vastaajista. Lukukausien ulkopuolella, esimerkiksi kesätyössä, oli työskennellyt yli puolet vastaajista (58 %). Työharjoittelun kuulumista tutkintoon kysyttiin lomakkeessa myöhemmin toisellakin kysymyksellä. Tässä yhteydessä työharjoittelun kertoi kuuluneen tutkintoon lähes puolet vastaajista (46 %). Opiskeluaikaisen työkokemuksen yhteydessä harjoittelussa ilmoitti olleensa vain 34 % vastaajista. Yksi vastausten välistä ristiriitaa selittävä tekijä on se, että vaikka harjoittelu oli joillakin vastaajilla kuulunut tutkintoon, he olivat hyväksilukeneet sen kertyneellä työkokemuksella tai vaihtoehtoisilla suoritustavoilla. Tämä tuli esille avoimissa vastauksissa harjoittelun merkityksestä kysyttäessä. Harjoittelun pituus. Harjoittelu oli ollut tyypillisesti 1-3 kuukauden pituinen (79 %:lla vastaajista). 18 % vastaajista ilmoitti olleensa 4-6 kuukauden harjoittelussa. Yli puolen 11

12 vuoden harjoittelussa oli ollut yksi vastaaja. Hänellä harjoittelujakso oli ollut seitsemän kuukauden pituinen. Harjoittelun merkitys. Harjoittelun merkityksestä opintojen ja/tai työelämään siirtymisen kannalta kysyttiin avoimella kysymyksellä, johon vastasi 45 vastaajaa. Yhdeksässä vastauksessa arvioitiin harjoittelua, vaikka se ei ollutkaan kuulunut kandidaatin tutkintoon. Jotkut maisteriopintoihin jatkaneet olivat tehneet maisterin tutkintoon kuuluvan harjoittelun ja olivat arvioineet sen merkitystä. Kaksi vastaajaa oli arvioinut kieliharjoittelua. Muut avoimeen kysymykseen vastanneet, joilla harjoittelu ei ollut kuulunut kandidaatin tutkintoon, olivat pohtineet joko tulevaa maisteriopintoihin sisältyvää harjoittelua tai yleisesti harjoittelun mahdollista merkitystä, jos sellainen olisi kuulunut tutkintoon. Suurin osa vastaajista piti harjoittelua tärkeänä erityisesti työllistymisen kannalta. Ne, jotka olivat olleet harjoittelussa, kokivat harjoittelun pääosin merkitykselliseksi. Harjoittelu oli avannut ovia työelämään: harjoittelupaikkaan oli työllistytty tai sitä kautta oli tutustuttu ihmisiin ja solmittu tärkeitä kontakteja, jotka olivat olleet tärkeitä työllistymisen kannalta. Alla on suoria sitaatteja vastaajien kokemuksista harjoittelun merkitykseen liittyen. Harjoittelun merkitys työllistymisessäni on ollut erittäin suuri ja olen pystynyt luomaan hyödyllisiä kontakteja sen kautta. Harjoittelu oli hyvä, koska siitä jäi oman alan kokemusta. Helpompi ollut hakea töitä jatkossa. Merkittävä. Harjoittelun jälkeen olen ollut koko ajan oman alan töissä. Ne, jotka eivät pitäneet harjoittelua tärkeänä tai merkityksellisenä, olivat pääosin sellaisia, joilla oli jo paljon työkokemusta takanaan tai jotka eivät olleet edes tehneet harjoittelua työkokemuksesta johtuen. Yksi vastaaja arvioi harjoittelun merkityksettömäksi siihen kuuluneiden epätyydyttävien ja koulutustasoa vastaamattomien tehtävien takia. Itse jo työelämässä pitkään ollut --> ei suurta merkitystä. En osallistunut harjoitteluun, koska minulla oli liikaa työkokemusta. 12

13 Harjoitteluun kuului lähinnä avustavia toimistotehtäviä, joilla ei ole merkitystä työllistymisen kannalta. 3.2 Koulutus- ja tutkintotausta ja tulevaisuuden suunnitelmat Kyselyssä tiedusteltiin aiempaa koulutustaustaa kysymällä, oliko vastaajalla toisen asteen (muita kuin ylioppilas) tai korkea-asteen tutkintoja jo ennen kandidaatin tutkinnon suorittamista. Kysymykseen vastanneista (n=86) 16 %:lla oli taustalla aiempi toisen asteen tutkinto. Lähes yhtä moni (13 %) oli suorittanut aiemmin korkea-asteen tutkinnon. Noin puolella korkeakoulututkinnon jo ennen kandidaatin tutkinnosta suorittaneista oli takanaan ammattikorkeakoulututkinto, noin puolella yliopistotutkinto. Vastaajilta kysyttiin, miksi he eivät olleet jatkaneet opintojaan maisterin tutkintoon. Seuraavassa taulukossa esitetään syyt: Taulukko 3. Syyt, miksi ei jatkanut maisterin tutkintoon. Miksi ei maisteriksi? % Työpaikan saaminen tai työtilanne 38 Kandidaatin tutkinto riittää alalla 3 Opiskelu ei ajankohtaista 8 Pohtii pääainevalintaa 13 Muu syy 39 Yhteensä 101 N 64 Työpaikan saaminen tai työtilanne oli muun syyn lisäksi yleisin syy, miksi vastaajat eivät olleet jatkaneet maisterin tutkintoon. Muuna syynä yleisimmin mainittiin gradun teko ja/tai työnteko opintojen ohella. Vastaaja siis vastaushetkellä opiskeli jatkaen maisteritutkinnossa, mutta opintopisteitä ei ollut kertynyt vuoden aikana yli kymmentä. Gradun ja/tai työnteon lisäksi äitiysloma ja opintojen 13

14 jatkaminen muussa korkeakoulussa/muussa maisteriohjelmassa mainittiin useamman kerran. Myös vaihtovuosi ulkomailla oli kahdella vastaajalla syy siihen, miksi opintopisteitä ei ollut kertynyt. Muita syitä olivat myös muun muassa ongelmat ajankäytössä, taloudellinen tilanne sekä riittämätön ohjaus opintojen suunnittelussa. Hieman yli kymmenesosa vastaajista pohti pääainevalintaa ja hieman alle kymmenesosalle opiskelu ei ollut ajankohtaista. Vain 3 % vastaajista ei ollut jatkanut maisterin tutkintoon siitä syystä, että he kokivat kandidaatin tutkinnon riittävän alalla. Suurin osa maisterin tutkintoon jatkaneista jatkoi maisterin tutkintoa edelleen Tampereen yliopistossa samassa pääaineessa. Kaksi vastaajaa ilmoitti jatkaneensa eri pääaineessa kuin missä he olivat aloittaneet opintonsa. 16 vastaajaa ilmoitti jatkaneensa maisterin tutkintoon muualla kuin Tampereen yliopistossa. Kandidaatin tutkinnon suorittaneilta kysyttiin, aikoivatko he jatkaa maisterin tutkintoon tulevaisuudessa. Tulokset esitetään seuraavassa taulukossa. Taulukko 4. Aikooko jatkaa maisterin tutkintoon? Aikooko jatkaa maisteriksi? % Kyllä 76 Ei 7 En osaa sanoa 17 Yhteensä 100 N 75 Noin kolme neljästä vastaajasta aikoi jatkaa maisterin tutkintoon. Näistä osa oli siis jo jatkanut tehden esimerkiksi graduaan. Moni oli työelämässä eikä siksi ollut jatkanut suoraan maisterin tutkintoon. Vain 7 % vastaajista oli sitä mieltä, että ei aikonut jatkaa tulevaisuudessa maisterin tutkintoon. 14

15 3.3 Työtilanne ja työhistoria valmistumisen jälkeen Vastaajilta kysyttiin, millainen työtilanne heillä oli kyselyhetkellä, noin vuosi valmistumisen jälkeen. Vastaajia pyydettiin valitsemaan annetuista vaihtoehdoista omaa tilannettaan parhaiten kuvaava vaihtoehto. Kysymykseen vastasi yhteensä 74 vastaajaa. Loput 12 vastaajaa olivat joko jättäneet vastaamatta tai valinneet monta vaihtoehtoa. Enemmän kuin yhden vaihtoehdon valinneiden vastaukset jätettiin huomioimatta, koska ei tiedetty, mikä todellisuudessa kuvasi vastaajan tilannetta parhaiten ja tutkimustulosten mahdollisen vääristymisen takia ei lähdetty arvaamaan vastaajan tilannetta. Seuraavassa kuviossa havainnollistetaan vastaajien tilannetta noin vuosi kandidaatin tutkinnosta valmistumisen jälkeen. Kuva 3. Tilanne noin vuosi valmistumisen jälkeen. 15

16 Noin 65 %:n tilannetta kuvasi parhaiten työssäolo. Vakituisessa työssä oli 27 % vastaajista, määräaikaisessa työssä lähes yhtä moni (26 %). Osa-aikaisessa työssä oli noin joka kymmenes (11 %) ja yrittäjänä toimi yksi vastaaja. Opiskelijana (pää- tai sivutoimisena) ilmoitti olevansa yhteensä noin joka viides vastaaja (20 %). Perhevapaalla oli 8 % vastaajista ja muuten työelämän ulkopuolella 4 % vastaajista. Muun syyn takia työelämän ulkopuolella vastaajia oli mm. sairasloman ja ulkomailla olemisen vuoksi. Yksi vastaaja oli työhallinnon toimenpiteissä (työllistettynä/työharjoittelussa/työkokeilussa) ja yksi vastaaja oli vuosi valmistumisen jälkeen työttömänä. Seuraavissa kuvioissa 4 ja 5 esitetään vastaajien työnantajasektori ja työn luonne. Kysymyksiin oli vastannut osa myös sellaisista vastaajista, jotka eivät olleet kyselyhetkellä päätoimisesti työssä. Vastaaja saattoi esimerkiksi opiskella pää- ja sivutoimisesti ja vastata työtä koskeviin kysymyksiin opiskelun ohessa tehtävän työn perusteella tai olla perhevapaalla ja vastata työnsä, josta jäi perhevapaalle, perusteella. Kuva 4. Työnantaja. Yritykset, kunnat ja valtio olivat yleisimmät työnantajat (n=65). Lähes puolet oli työllistynyt yrityksiin. Kunnalla työskenteli hieman useampi kuin joka viides. Valtiolla oli töissä noin joka kymmenes. Muilla työantajasektoreilla työskenteli yhteensä noin neljäsosa vastaajista. 16

17 Kuva 5. Työn luonne. Vastaajista (n=66) lähes viidesosa (18 %) työskenteli asiakastyössä ja lähes yhtä moni (17 %) hallinto-, suunnittelu- tai kehitystehtävissä. Joku muu, mikä kohtaan vastaaja sai kirjoittaa oman vastauksensa, mikäli mikään annetuista vaihtoehdoista ei tuntunut sopivalta kuvaamaan omaa työtä. Joku muu vaihtoehdon oli valinnut 17 % vastaajista. Muuna työn luonteena mainittiin mm. näyttelijän työ, taide, avustavat tehtävät sosiaali- ja terveysalalla, ohjaus- ja suunnittelutehtävät ja sijoitustoiminta. Avoimeen kohtaan oli vastannut myös sellaiset, jotka eivät osanneet valita vain yhtä vaihtoehtoa kuvaamaan työn luonnetta vaan olivat valinneet useita vaihtoehtoja tai niiden yhdistelmiä, kuten kehitystehtävät, jotka pitävät sisällään tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja markkinoinnin. Toimistotehtävissä ilmoitti työskentelevänsä 15 % vastaajista. Noin joka kymmenes (11 %) työskenteli opetuksen, koulutuksen tai kasvatuksen parissa. Lähes kymmenes (8 %) työskenteli viestintä- ja mediatyössä samoin kuin johto- ja esimiestehtävissä. Kahden vastaajan (3 %) työtä kuvasi tutkimus ja yhden (2 %) yrittäjänä toimiminen. 17

18 Ammatti- tehtävä- tai virkanimikkeet ristiintaulukoitiin työn luonteen kanssa (liite 3). Tehtävänimikkeet on sijoitettu sitä työn luonnetta kuvaavaan luokkaan, jonka vastaaja oli parhaiten kokenut kuvaavan vastaushetken työtä. Kaikki nimikkeensä ilmoittaneet eivät olleet vastanneet työn luonnetta koskevaan kysymykseen, jolloin nimike sijoitettiin luokkaan muu. Seuraavasta taulukosta nähdään vastaajien työttömyyden kokeminen kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen. Taulukko 5. Työttömyyden kokeminen kandidaatiksi valmistumisen jälkeen. Työttömyys % 0 kk kk kk kk 5 Yhteensä 101 N 84 Vastaajista 82 % ei ollut kokenut lainkaan työttömyyttä kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen. Noin joka viides vastaaja oli kokenut työttömyyttä, ja heidän työttömyysaikansa vaihteli yhdestä kuukaudesta yli puoleen vuoteen. Yhteensä joka kymmenes kaikista vastaajista oli ollut työttömänä 1-3 kuukautta kandidaatiksi valmistumisen jälkeen. 4 %:lla vastaajista työttömyys oli kestänyt 4-6 kk. Yli puolen vuoden-vuoden oli ollut työttömänä 5 % vastaajista. Kyselyhetkellä työttömänä työnhakijana oli enää kuitenkin vain yksi vastaaja. (ks. kuvio 3. Tilanne noin vuosi valmistumisen jälkeen.) Vastaajilta kysyttiin valmistumisen jälkeistä työssäoloaikaa ja sitä, kuinka kauan he olivat työskennelleet koulutusta vastaavissa tehtävissä kandidaatiksi valmistumisen jälkeen. 18

19 Taulukko 6. Työssäolo (kk) valmistumisen jälkeen. Työssäolo (kk) % 0 kk kk kk kk 40 Yli 12 kk 38 Yhteensä 101 N 73 Suurin osa valmistuneista oli ollut työssä yli puoli vuotta valmistumisen jälkeen: 6-12 kuukautta 40 % vastaajista, yli vuoden 38 % vastaajista. Noin joka kymmenes (11 %) oli ollut töissä 4-6 kuukautta. 6 % oli ollut töissä 1-3 kuukautta ja 6 % vastaajista ei ollut työskennellyt valmistumisen jälkeen. Vaikka valmistuneilta kysyttiin valmistumisen jälkeisen työssäolon pituutta, olivat jotkut vastanneet jo ennen valmistumista alkaneen työn perusteella. Voidaan siis todeta, että monella työ, jossa vuosi valmistumisen jälkeen työskenteli, oli alkanut jo kuukausia tai jopa vuosia ennen kandidaatiksi valmistumista. 19

20 Seuraava taulukko kuvaa koulutusta vastaavissa tehtävissä työskentelyä valmistumisen jälkeen: Taulukko 7. Koulutusta vastaavissa tehtävissä työskentely (kk) valmistumisen jälkeen. Koulutusta vastaavissa tehtävissä (kk) % 0 kk kk kk kk 31 Yli 12 kk 30 Yhteensä 101 N 71 Yli puolet vastaajista (61 %) oli työskennellyt koulutusta vastaavassa tehtävässä yli puoli vuotta valmistumisen jälkeen, näistä noin puolet oli ollut koulutusta vastaavassa työssä jo yli vuoden. Vähintään puoli vuotta koulutusta vastaavassa tehtävässä oli ollut noin 16 % vastaajista. Lähes joka neljäs (24 %) vastaaja ei ollut työskennellyt koulutusta vastaavassa tehtävässä kandidaatiksi valmistumisen jälkeen. 3.4 Työllistymiseen vaikuttaneet tekijät Vastaajilta kysyttiin, olivatko he työskennelleet nykyisessä (kyselyhetken) työpaikassa jo ennen kandidaatiksi valmistumista. Edellä olevien taulukoiden 6 ja 7 tuloksista nähtiin, että monet olivat työskennelleet yli vuoden ennen valmistumista. Seuraava taulukko tarkentaa, kuinka moni oli ollut samassa työpaikassa jo ennen valmistumista ja kuinka kauan. 20

21 Taulukko 8. Tausta nykyisessä työssä (kk) ennen kandidaatiksi valmistumista. Tausta (kk) työssä % 0 kk kk kk kk 9 Yli 12 kk 37 Yhteensä 100 N 67 Vastaajista lähes puolet (45 %) oli työllistynyt kyselyhetken työpaikkaansa vasta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Yli kolmasosa (37 %) vastaajista oli kuitenkin työskennellyt kyselyhetken työssä jo yli vuoden ennen tutkinnon suorittamista. Noin viidesosalla (18 %) vastaajista oli kokemusta kyselyhetken työpaikasta kuukauden-vuoden verran ennen kandidaatiksi valmistumista. Kandidaatiksi valmistuneilta kysyttiin, millaisia hakukanavia he olivat käyttäneet nykyisen työpaikan saamiseen. Vastaaja sai valita kolme tärkeintä hakukanavaa. Seuraava kuvio havainnollistaa, kuinka suuri osa kysymykseen vastanneista oli käyttänyt kutakin hakukanavaa: 21

22 Hakukanavat työpaikan saamiseen, n= 68 (%) Oma aktiivinen yhteydenotto Ilmoitukseen vastaaminen Suhdeverkostot 32 Verkkorekrytointipalvelut Muu Välityspalvelut 7 Työllisti itse itsensä (yrittäjä/amm.harj.) Kuva 6. Hakukanavat nykyisen työpaikan saamiseksi. Vastaajien käyttämät yleisimmät hakukanavat kyselyhetken työpaikkaan olivat oma aktiivinen yhteydenotto työnantajiin ja ilmoitukseen vastaaminen. Näitä hakukanavia oli käyttänyt noin 40 % vastaajista. Suhdeverkostoja oli hyödyntänyt noin kolmasosa (32 %) vastanneista. Muita vähemmän käytettyjä hakukanavia olivat verkkorekrytointipalvelut, joita oli käyttänyt 12 % vastaajista ja välityspalvelut (esim. yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut, työvoimatoimisto tms.), joita oli käyttänyt 7 % vastaajista. Yksi vastaaja toimi yrittäjänä ja oli työllistänyt itse itsensä. Joka kymmenes vastaajista kirjoitti avoimeen Joku muu, mikä kohtaan oman vastauksensa. Näistä tyypillisin oli se, että työnantaja oli pyytänyt työhön. 22

23 Vastaajia pyydettiin arvioimaan, miten eri tekijät olivat vaikuttaneet myönteisesti nykyisen työpaikan saamiseen. Tulokset esitetään kuviossa 7. Asenne ja motivaatio työhön Henkilökohtaiset ominaisuudet Soveltuvuus työyhteisöön Käytännön taidot Alan työkokemus Muu työkokemus Verkostot ja kontaktit Pääaine Muu koulutus tai opinnot Aineyhdistelmä Tutkinnon tuomat valmiudet ja kontaktit Työharjoittelu Kansainvälinen kokemus Järjestö-, luottamus- tai harrastustoiminta Työpaikan saantiin vaikuttaneet tekijät (1= ei lainkaan 6= erittäin paljon), n= noin Kuva 7. Työpaikan saantiin myönteisesti vaikuttaneet tekijät. Vastaajien arvioiden mukaan oikea asenne ja motivaatio työhön olivat vaikuttaneet eniten työpaikan saamiseen. Seuraavaksi eniten olivat vaikuttaneet vastaajien henkilökohtaiset ominaisuudet ja soveltuvuus työyhteisöön. Vähiten vastaajien arvioiden mukaan työpaikan saamiseen oli vaikuttanut järjestö-, luottamus- tai harrastustoiminnan kautta saatu lisäosaaminen. Vastausten keskiarvojen mukaan melko vähän työnsaantiin olivat vaikuttaneet myös kansainvälinen kokemus, työharjoittelu sekä kandidaatin tutkinnon tuomat valmiudet ja kontaktit. Työharjoittelua pidettiin kuitenkin yleisesti tärkeänä työllistymisen kannalta, mikä ilmeni harjoittelun merkityksestä kysyttäessä (ks. s. 10). Mikäli vastaajilla oli ollut vaikeuksia työllistyä koulutusta vastaavaan työhön, heiltä kysyttiin, mitkä tekijät olivat vaikeuttaneet työllistymistä. Vastaajaa pyydettiin valitsemaan annetuista vaihtoehdoista kaikki työllistymistä vaikeuttaneet tekijät ja vastaajalla oli mahdollisuus kirjoittaa myös oma vastaus Joku muu, mikä? kohtaan. 23

24 Työllistymistä vaikeuttaneet tekijät, n= 39, (%) Oman alan työpaikkojen vähäinen määrä Työkokemuksen puute Alueellinen työmarkkinatilanne Tutkinnon huono tunnettuus/arvostus Ei ole löytänyt kiinnostavaa työtä Perhe/muu elämäntilanne Puutteelliset työnhakutaidot Pää- ja sivuaineyhdistelmä Muu Puutteellinen kielitaito Ikä Sukupuoli Puutteelliset tietotekniikkataidot Kuva 8. Työllistymistä vaikeuttaneet tekijät. 39 vastaajaa eli lähes puolet (45 %) kaikista vastaajista koki, että jokin tekijä oli vaikeuttanut työllistymistä koulutusta vastaaviin tehtäviin. Eniten työllistymistä vaikeuttaneen koettiin oman alan työpaikkojen vähäisen määrän. Työkokemuksen puute ja alueellinen työmarkkinatilanne olivat vastaajien mielestä seuraavaksi eniten vaikeuttaneet työllistymistä. Puutteelliset tietotekniikkataidot ja sukupuoli olivat tekijöitä, jotka eivät olleet kenenkään työllistymisvaikeuksia kokeneen mielestä syy niihin. Ikä ja puutteellinen kielitaito olivat vaikeuttaneet jonkun/joidenkin työllistymistä. Kolme vastaajaa eli 8 % kysymykseen vastanneista mainitsi jonkun muun syyn. Näitä olivat: Asuminen ulkomailla, Puuttuva maisterikoulutus, Ei suhteita oman alan työnantajiin, käytännössä suuri osa avoimista työpaikoista alalla taitaa mennä ennestään jo esim. sijaisuuksia tehneille joita niitäkään ei saa ilman suhteita. 24

25 3.5 Tyytyväisyys tutkintoon ja työtilanteeseen Kyselyn yksi osa-alue liittyi tyytyväisyyteen kandidaatin tutkintoa ja työtä kohtaan. Vastaajia pyydettiin arvioimaan erilaisin kysymyksin mm. työn ja tutkinnon kohtaamista. Kuvio 9 havainnollistaa, miten tyytyväisiä vastaajat kokivat olevansa työhön suhteessa omiin tavoitteisiinsa (n= 65). Kuva 9. Tyytyväisyys työhön verrattuna tavoitteisiin. Suurin osa vastaajista oli tyytyväisiä työhön verrattuna omiin tavoitteisiin. Tyytymättömyyttä (melko tyytymätön, tyytymätön tai erittäin tyytymätön) työtä kohtaan tunsi kuitenkin neljäsosa (25 %) vastaajista. Kuviossa 10 havainnollistetaan, miten vastaajat (n= 65) kokivat työn vastaavan vaatimustasoltaan tutkintoa. 25

26 Kuva 10. Työn ja tutkinnon vastaavuus. 40 % vastaajista koki, että työ vastasi vaatimustasoltaan täysin yliopistollista tutkintoa. Noin joka kolmannen (34 %) mielestä työ vastasi vaatimustasoltaan osittain tutkintoa. Hieman harvempi, mutta kuitenkin useampi kuin joka neljäs (26 % vastaajista), koki, että työ ei vastannut vaatimustasoltaan lainkaan yliopistollista tutkintoa. Taulukosta 9 nähdään, miten vastaajat pystyivät hyödyntämään yliopistossa opittuja asioita työssään. Taulukko 9. Yliopistossa opittujen asioiden hyödyntäminen työssä. Yliopistossa opitun hyödyntäminen työssä % Jatkuvasti 38 Osittain 47 Ei juuri lainkaan 16 Yhteensä 101 N 64 26

27 Yli kolmannes (38 %) vastaajista pystyi hyödyntämään yliopistossa opittuja asioita jatkuvasti työssään. Lähes puolet vastaajista koki, että pystyi hyödyntämään opittua osittain. 16 % vastaajista oli sitä mieltä, että ei pystynyt hyödyntämään yliopistossa opittua työssä lainkaan. Kandidaatiksi valmistuneilta kysyttiin tutkinnosta koitunutta hyötyä työmarkkinoilla sekä kokemuksia tutkinnon arvostuksesta. Kuviossa 11 havainnollistetaan vastaajien arvioita tutkinnon hyödystä työmarkkinoilla. Kuva 11. Tutkinnon hyöty työmarkkinoilla. Lähes puolet vastaajista koki, että tutkinnosta ei ollut ollut heille merkittävää hyötyä työmarkkinoilla. Heistä yli puolet oli työskennellyt kyselyhetken työpaikassa jo ennen kandidaatin tutkinnon suorittamista. Merkittävää hyötyä tutkinnosta oli ollut noin joka kymmenennelle vastaajalle, ja heistä suurin osa olikin työllistynyt kyselyhetken työpaikkaan vasta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Kolmasosa vastaajista arvioi, että tutkinnosta oli ollut osittaista hyötyä työmarkkinoilla. Kandidaatin tutkinnon arvostus (n=70). Vastaajia pyydettiin kertomaan omin sanoin, miten he kokivat työmarkkinoilla arvostettavan kandidaatin tutkintoa. Kysymykseen vastasi 70 27

28 vastaajaa, joista noin puolet koki, että kandidaatin tutkintoa ei arvostettu työmarkkinoilla. Kokemusten perusteella työtehtäviin vaadittiin useimmiten maisterin tutkinto ja työkokemusta eikä kandidaatin tutkinnolla nähty olevan juuri merkitystä. Vajaa kolmannes koki, että kandidaatin tutkintoa arvostettiin jossain määrin ja että se oli yksi meriitti ja osoitus kouluttautumisesta muiden joukossa, mutta ei välttämättä itsessään kovin arvostettu työmarkkinoilla. Muutama vastaaja ei osannut sanoa, miten kandidaatin tutkintoa mahdollisesti arvostettiin, ja joissakin vastauksissa tuotiin esiin myös alakohtaiset erot. Alle kymmenen vastaajaa koki, että tutkintoa arvostettiin työmarkkinoilla, ainakin omalla alalla. Seuraavaksi vastauksia tutkinnon arvostuksesta havainnollistetaan vielä suorilla sitaateilla: - Ei tunnu, että sitä hirveästi arvostetaan. Ei samanlailla kuin maisterin tutkintoa. Sen tasoa ei oikein osata arvioida työelämässä. - Mielestäni työkokemusta arvostetaan enemmän kuin kandidaatin tutkintoa. Moneen työhön vaaditaan maisterin paperit ja työkokemusta. - Maisterin tutkinto odotetaan suoritettavaksi. Mutta kandikin riittää, jos omat ominaisuudet ovat tarpeeksi hyvät. - Korkeakoulututkintoa arvostetaan aina. - Arvostetaan, se on tullut ilmi useasti. Myös hakukelpoisuuteni on parantunut huomattavasti eri työpaikkoihin. 28

29 3.6 Tyytyväisyys Tampereen yliopiston opetustarjontaan Vastaajia pyydettiin arvioimaan tyytyväisyyttä Tampereen yliopiston opetustarjontaan. Kuviossa 12 havainnollistetaan vastausten (n=83) jakautuminen. Kuva 12. Tyytyväisyys Tampereen yliopiston opetustarjontaan. Suurin osa vastaajista oli tyytyväinen Tampereen yliopiston opetustarjontaan: 37 % arvioi olevansa tyytyväinen ja yhtä suuri osa melko tyytyväinen. Erittäin tyytyväisiä oli 7 % vastaajista. Tyytymättömiä tai melko tyytymättömiä oli lähes joka viides vastaaja (18 %). Tyytyväisyyttä/tyytymättömyyttä Tampereen yliopiston opetustarjontaan tarkennettiin vielä avoimilla kysymyksillä, joihin vastaaja sai vastata omin sanoin, mihin oli erityisen tyytyväinen ja mihin erityisen tyytymätön. Avoimissa vastauksissa esiintyi paljon muuhunkin kuin itse opetustarjontaan liittyviä asioita. 29

30 Mihin erityisen tyytyväinen? Avoimeen kysymykseen tyytyväisyyden kohteista vastasi yhteensä 65 vastaajaa, joista kahdeksan mainitsi ainakin kaksi asiaa, joihin oli erityisen tyytyväinen. Eniten tyytyväisyyttä koettiin tiettyjä opintokokonaisuuksia ja kursseja kohtaan, opetuksen tasoon tai laatuun, opetustarjonnan monipuolisuuteen sekä opettajiin, luennoitsijoihin tai henkilökuntaan. Vapaa sivuaineoikeus mainittiin myös useamman kerran samoin kuin ilmapiiri, johon liittyi mm. akateeminen henki ja vapaus valita itsenäisesti. Tyytyväisyyden kohteina mainittiin myös mm. tiettyjä opiskelumuotoja sekä muita yksittäisiä asioita. Seuraavaksi edellä mainittuja teemoja havainnollistetaan vastaajien suorilla vastauksilla: Opintokokonaisuudet/kurssit, opetuksen sisältö - Pääaineopinnot, erityisesti syventävät kurssit. - Opintojen sisältöön, käytännön kursseihin. Opetuksen taso/laatu - Opetuksen taso on hyvä. - Opetuksen laatuun (kriittinen näkökulma). Opetustarjonnan monipuolisuus - Paljon valinnan varaa. - Monipuoliset kurssit. Aineita laidasta laitaan. Opettajat/luennoitsijat/henkilökunta - Muutamiin motivoituneisiin luennoitsijoihin. - Lehtorit + vierailevat opettajat. Sivuaineet - Siihen, että sivuaineen sai valita vapaasti. Ilmapiiri - Ei hierarkinen oppimisympäristö. - Avoimuuteen. 30

31 Opiskelumuodot - Pieniin seminaareihin, joissa pääsi esittelemään omia töitään. - Yksilöllinen opiskelu. Muu - Antaa hyvät valmiudet itse opiskeluun. - Tenttijärjestelyihin. - Kansainvälisyys. - Hyvä lähiohjaus esim. gradun tekemisessä. Mihin erityisen tyytymätön? Avoimeen kysymykseen tyytymättömyyden kohteista vastasi yhteensä 54 vastaajaa, joista neljä mainitsi useamman kuin yhden asian. Tyytymättömyyttä aiheutti eniten tiettyjen kurssien tai opintokokonaisuuksien vähyys, mikä aiheutti hankaluuksia kursseille pääsemisessä. Tietyt kurssit/opintokokonaisuudet, vastaajien tarkentamatta liittyikö tyytymättömyys esimerkiksi sisältöön vai suoritustapaan, mainittiin toiseksi useimmin tyytymättömyyden kohteeksi. Kurssien/opintojen sisältöihin liittyvät asiat olivat kolmanneksi yleisin tyytymättömyyden syy. Muita tyytymättömyyden aiheuttajia olivat kurssien suoritustavat ja opetusmenetelmät, kurssien toteutukseen ja käytännön järjestelyihin liittyvät asiat, joustamattomuus sekä muut asiat. Seuraavaksi edellä mainittuja teemoja havainnollistetaan vastaajien vastauksilla: (Tiettyjen) kurssien/opintokokonaisuuksien vähyys - Sääli, että kursseja ei ole enempää tarjolla. - Kielikeskuksen alati vähenevään tarjontaan. - Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa. Tietyt kurssit/opintokokonaisuudet - Menetelmäopetus - Pakollisia "turhia" kursseja edelleen on esim. virkamiesruotsi. - Pääaineopintojen laatuun. 31

32 Kurssien/opintojen sisältöihin liittyvät asiat - Ei sidoksia työelämään. - Teoriaan teorian perään, toistoina ja uusintoina. Kurssien suoritustavat ja opetusmenetelmät - Liikaa verkkokursseja ja itse opiskelua. Kaipaan enemmän luento-opetusta. - Kurssien vaihtoehtoiset suorittamistavat. - Keskustelua sisältävien kurssien vähyyteen. - Puute opetuksen interaktiivisuudessa. Muut opintojen/kurssien toteuttamiseen/käytännön järjestelyihin liittyvät asiat - Pääaineen tiukan aikataulu takia ei aikaa esim. kieliopintoihin. - Suoritusmerkintöjen rekisteröinti yms. hidasta. - Kursseja järjestetään harvoin, kurssikirjoja melko vaikea saada, kursseilla liikaa osallistujia. Joustamattomuus - Joustamattomuus opintojen järjestelyissä. - Kandiseminaarin joustamattomaan ilmoittautumisjärjestelmään. Myöhästyin pari päivää-- > seminaari siirtyi 1,5 vuotta. - Joustamattomuus: työt + opinnot vaikeaa. Muu - Byrokratiaa, vastuunjaon epäselvyys. - Ohjauksen vähäisyys. - Palautteensaanti. 32

33 Työelämässä hyödyllisten tieto- ja taitoalueiden kehittyminen yliopistossa Vastaajia pyydettiin arvioimaan erilaisia työelämässä hyödyllisiä tieto- ja taitoalueita siitä näkökulmasta, miten hyvin ne kehittyivät yliopisto-opiskelussa. Kuviosta 13 nähdään tulokset vastausten keskiarvojen mukaan. Työelämässä hyödyllisten tieto- ja taitoalueiden kehittyminen yliopistossa, n= noin 83 1= ei lainkaan...6=erittäin paljon Oman alan teoreettinen osaaminen Analyyttinen, systemaattinen ajattelu Tiedonhankintataidot Kielitaito Viestintä- ja kommunikointitaidot Tiimityötaidot, sosiaaliset taidot Esiintymistaidot Tietotekniikan hallinta Projektiosaaminen Tilastollinen osaaminen Talouden perusteet Yritystoiminnan perusteet Kuva 13. Työelämässä hyödyllisten tieto- ja taitoalueiden kehittyminen yliopistossa. Yliopisto-opiskelun koettiin kehittäneen eniten oman alan teoreettista osaamista. Analyyttiset, systemaattisen ajattelun taidot ja tiedonhankintataidot olivat vastaajien arvioiden mukaan seuraavaksi yleisimpiä yliopistossa kehittyneitä taitoja. Talouden ja yritystoiminnan perusteiden tuntemus olivat vastaajien arvioiden mukaan vähiten kehittyneet yliopisto-opiskelussa. 33

34 4 Lastentarhanopettajan koulutusohjelmasta valmistuneet työelämässä Lastentarhanopettajan koulutusohjelmasta varhaiskasvatus pääaineena valmistuneita kyselyyn vastasi 24. Tuloksia esitetään vastaajien pienestä määrästä johtuen frekvensseinä eikä prosenttiosuuksina. Avoimia vastauksia havainnollistetaan suorilla aineistolainauksilla. 4.1 Opiskeluaikainen työkokemus ja työharjoittelu Suurin osa vastaajista oli työskennellyt opiskeluaikana. Seuraavassa taulukossa esitetään tarkemmin opiskeluaikaisen työkokemuksen luonnetta. Vastaaja sai valita kaikki omaa opiskeluaikaista työkokemusta kuvaavat vaihtoehdot. Taulukko 10. Opiskeluaikainen työkokemus. Opiskeluaikana työskennellyt Lkm Omalla alalla 10 Lukukausien aikana muulla kuin omalla alalla 10 Opintoihin kuuluvassa työharjoittelussa 6 Lukukausien ulkopuolella 14 N 24 Vastaajista kymmenen oli työskennellyt oman alan tehtävissä jo opiskeluaikana. Yhtä suuri osa oli työskennellyt muussa kuin oman alan työssä. Kuusi vastaajaa ilmoitti olleensa opintoihin kuuluvassa työharjoittelussa. Lukukausien ulkopuolella eli esim. kesätyössä oli työskennellyt yli puolet, yhteensä 14 vastaajaa. Työharjoittelu oli kuulunut tutkintoon kaikilla kysymykseen vastanneilla (n=23). Harjoittelu oli ollut kaikilla 1-3 kuukauden pituinen. Opiskeluaikaisen työssäkäynnin yhteydessä (ks. taulukko 10) työharjoittelussa mainitsi olleensa vain kuusi vastaajaa. Vastaava ero vastauksissa havaittiin myös muiden vastanneiden tuloksissa (ks. s. 9). Työharjoittelun merkitys. Vastaajia pyydettiin arvioimaan omin sanoin harjoittelun merkitystä opintojen ja/tai työelämään siirtymisen kannalta. Kysymykseen vastasi 23 vastaajaa. Lähes kaikki lastentarhanopettajiksi valmistuneet kandidaatit pitivät harjoittelua merkityksellisenä ja tärkeänä. Monessa vastauksessa tuotiin esiin se, että harjoittelussa teoreettinen tietämys nivoutui käytäntöön ja että teoreettisen tiedon rinnalle sai käytännön 34

35 kokemusta, joka oli alalla työelämään siirryttäessä välttämätöntä. Lähes puolet kysymykseen vastanneista piti harjoittelun määrää kokonaisuudessaan liian vähäisenä ja/tai yksittäisten harjoittelujaksojen pituuksia liian lyhyinä. Kaksi vastaajaa koki, että harjoittelu ei ollut kovin merkityksellinen. Seuraavaksi harjoittelun merkityksestä esitetään suoria sitaatteja vastaajien avoimista vastauksista: Harjoittelu on hyvin tärkeää alallamme, sillä sen avulla sen avulla saa käytännön kokemusta teorian rinnalle ja näkee, mitä työ todellisuudessa on. Sai käytännön kokemusta. Näki eri päiväkotien toimintamalleja. Harjoittelua oli kovin niukasti. Pedagogisen vastuun ottamista olisi hyödyllistä harjoitella paljon enemmän, yhtäjaksoiset harjoittelut ovat liian lyhyitä. 4.2 Koulutus- ja tutkintotausta ja tulevaisuuden suunnitelmat Vastaajilta kysyttiin, oliko heillä taustalla aiemmin suoritettuja tutkintoja. Aiempia toisen tutkintoja (muita kuin yo-tutkintoja) oli takana kolmella vastaajalla, mutta yhdelläkään vastaajista ei ollut aiempaa korkeakoulututkintoa. Vastaajilta kysyttiin, miksi he eivät olleet jatkaneet maisterin tutkintoon. Tulokset esitetään taulukossa 11. Taulukko 11. Syyt, miksi ei jatkanut maisterin tutkintoon? Miksi ei maisteriksi? Lkm Työpaikan saaminen tai työtilanne 2 Kandidaatin tutkinto riittää alalla 15 Pohtii pääainevalintaa 1 Muu syy 3 N 21 Lastentarhanopettajiksi valmistuneilla yleisin syy sille, että ei ollut jatkanut maisterin tutkintoon, oli kandidaatin tutkinnon riittäminen alalla. Muina syinä sille, ettei ollut jatkanut 35

36 maisterin tutkintoon mainittiin alan vaihto, opinto-oikeuden rajoittuminen vain kandidaatin tutkintoon ja työkokemuksen kerääminen välillä. Yhteensä neljä vastaajaa oli jatkanut maisterin tutkintoon: kaksi vastaajaa ilmoitti jatkaneensa maisterin tutkintoon Tampereen yliopistossa, toinen luokanopettajaksi, toinen jatkaen varhaiskasvatus pääaineena. Kaksi vastaajaa puolestaan ilmoitti, että oli jatkanut maisterin tutkintoon, mutta toisessa yliopistossa. Vastaajilta kysyttiin aikoivatko he jatkaa maisterin tutkintoon tulevaisuudessa. Taulukossa 12 esitetään tulokset. Taulukko 12. Aikooko jatkaa maisterin tutkintoon? Aikooko maisteriksi? Lkm Kyllä 11 Ei 2 Ei osaa sanoa 11 N 24 Lähes puolet vastaajista aikoi jatkaa maisterin tutkintoon tulevaisuudessa. Yhtä suuri osa vastaajista ei osannut vielä sanoa. Vain kaksi vastaajaa ei aikonut jatkaa kandidaatin tutkinnon jälkeen enää maisterin tutkintoon. 4.3 Työtilanne ja työhistoria valmistumisen jälkeen Kuviossa 14 esitetään kysymykseen vastanneiden (n=24) työtilanne noin vuosi valmistumisen jälkeen. 36

37 Kuva 14. Tilanne noin vuosi valmistumisen jälkeen. Puolet vastaajista oli noin vuosi valmistumisen jälkeen määräaikaisessa työssä. Päätoimisena opiskelijana oli viisi. Yhtä moni oli vakituisessa työsuhteessa. Kaksi vastaajaa oli kyselyhetkellä työttömänä työnhakijana. Työnantajasektori. Vastaajista 16 työskenteli kunnalla ja kolme valtiolla. (n=19). Työn luonne. Vastaajista 18 eli lähes kaikki toimivat opetuksen, kasvatuksen tai koulutuksen tehtävissä. Yhden vastaajan työtä kuvasi pääasiassa asiakastyö. (n=19) Ammatti-/tehtävä- tai virkanimikkeet lastentarhanopettajiksi valmistuneilla vuosi valmistumisen jälkeen olivat seuraavat: lastentarhanopettaja (15 kpl), päiväkodin opettaja (2 kpl), esiopettaja ja museoapulainen. Vastaajilta tiedusteltiin työttömyyden kokemista kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen. Työttömyyden kokeminen kuukausina esitetään seuraavassa taulukossa: 37

38 Taulukko 13. Työttömyyden kokeminen kandidaatiksi valmistumisen jälkeen. Työttömyyden kokeminen Lkm Ei työttömyyttä kk kk 2 N 24 Yli puolet vastaajista ei ollut kokenut työttömyyttä valmistumisen jälkeen. Kymmenen vastaajaa oli kokenut työttömyyttä ja heistä suurimmalla osalla työttömyysaika oli ollut 1-3 kuukautta. Kaksi vastaajaa oli ollut 4-6 kuukautta työttömänä, mutta kukaan vastaajista ei ollut kokenut yli puolen vuoden työttömyyttä. Seuraavassa taulukossa kuvataan valmistumisen jälkeisen työssäoloajan pituutta. Taulukko 14. Työssäolo (kk) valmistumisen jälkeen. Työssöolo (kk) Lkm 0 kk kk kk 13 Yli 12 kk 8 N 23 Suurin osa vastaajista oli ollut lastentarhanopettajaksi valmistumisen jälkeen työssä yli puoli vuotta: 13 vastaajaa 7-12 kuukautta ja kahdeksan vastaajaa jo yli vuoden. Yksi vastaaja ei ollut valmistumisen jälkeen ollut työssä ja yksi oli ollut 1-3 kuukautta työssä. Seuraava taulukko kuvaa työssäoloaikaa koulutusta vastaavissa tehtävissä valmistumisen jälkeen: 38

39 Taulukko 15. Koulutusta vastaavissa tehtävissä työskentely (kk) valmistumisen jälkeen. Koulutusta vastaavissa tehtävissä (kk) Lkm 0 kk kk 17 Yli 12 kk 4 N 23 Lastentarhanopettajiksi valmistuneet olivat työllistyneet valmistumisensa jälkeen hyvin koulutustaan vastaaviin tehtäviin, sillä kaikki vastaajat kahta lukuun ottamatta olivat työskennelleet valmistumisen jälkeen koulutusta vastaavissa tehtävissä yli puoli vuotta. 4.4 Työllistymiseen vaikuttaneet tekijät Vastaajilta kysyttiin, olivatko he työskennelleet kyselyhetken työssä jo ennen lastentarhanopettajaksi valmistumista ja jos olivat niin, kuinka kauan. Taulukko 16. Tausta nykyisessä työssä (kk) ennen kandidaatiksi valmistumista. Tausta (kk) työssä Lkm 0 kk kk kk 1 N 19 Vastaajista suurin osa (16 vastaajaa) oli työllistynyt kyselyhetken työpaikkaansa valmistumisen jälkeen. 1-3 kuukautta ennen valmistumista kyselyhetken työhön oli työllistynyt kaksi vastaajaa. Yksi vastaaja oli työskennellyt kyselyhetken työssä yli puoli vuotta jo opiskeluaikana ennen valmistumista. Seuraavasta kuviosta nähdään, millaisia työnhakukanavia lastentarhanopettajiksi valmistuneet olivat käyttäneet. 39

40 Hakukanavat työpaikan saamiseen, n=19 (Lkm) Suhdeverkostot 9 Oma aktiivinen yhteydenotto Ilmoitukseen vastaaminen 7 7 Verkkorekrytointipalvelut Muu 4 4 Välityspalvelut Kuva 15. Hakukanavat nykyisen työpaikan saamiseksi. Vastaajista noin puolet (yhdeksän vastaajaa) oli hyödyntänyt suhdeverkostojaan työnhaussa. Työnhaussa oma aktiivinen yhteydenotto oli ollut monen vastaajan tapa lähestyä työnantajaa, mutta myös yhtä moni eli seitsemän vastaajaa kertoi vastanneensa työpaikkailmoitukseen. Verkkorekrytointipalveluja ilmoitti käyttäneensä neljä vastaajaa ja välityspalveluja kolme vastaajaa. Vastaajalla oli mahdollisuus kirjoittaa oma avoin vastaus joku muu, mikä kohtaan. Tässä yhteydessä kaksi vastaajaa kertoi työllistyneensä entisen esimiehen suosittelemana. Vastaajia pyydettiin arvioimaan, miten myönteisesti eri tekijät olivat vaikuttaneet työnsaantiin. Vastaajien arvioita havainnollistaa seuraava kuvio: 40

41 Työpaikan saantiin vaikuttaneet tekijät (1= ei lainkaan 6= erittäin paljon), n= noin 19 Pääaine Asenne ja motivaatio työhön Soveltuvuus työyhteisöön Tutkinnon tuomat valmiudet ja kontaktit Henkilökohtaiset ominaisuudet Verkostot ja kontaktit Aineyhdistelmä Alan työkokemus Työharjoittelu Käytännön taidot Muu työkokemus Järjestö-, luottamus- tai harrastustoiminta Muu koulutus tai opinnot Kansainvälinen kokemus Kuva 16. Työpaikan saantiin myönteisesti vaikuttaneet tekijät. Lastentarhanopettajiksi valmistuneiden arvioiden keskiarvojen perusteella pääaine oli vaikuttanut eniten työpaikan saamiseen. Asenteen ja motivaation koettiin olleen toiseksi tärkein tekijä. Soveltuvuuden työyhteisöön arvioitiin vaikuttaneen myös paljon työpaikan saamiseen. Vähemmän vastaajien mielestä työpaikan saamiseen olivat vaikuttaneet kansainvälinen kokemus, muu koulutus tai opinnot ja järjestö-, luottamus- tai harrastustoiminnan tuoma osaaminen. Vastaajaa pyydettiin arvioimaan työllistymistä vaikeuttaneita tekijöitä, mikäli vastaaja oli kokenut työllistymisvaikeuksia. Kaksi vastaajaa vastasi kysymykseen. Toinen vastaaja arvioi, että oman alan työpaikkojen vähäinen määrä oli vaikeuttanut hänen työllistymistään. Toinen vastaaja kirjoitti oman vastauksen joku muu, mikä kohtaan. Hän koki, että lomaaikojen säästötoimenpiteet rekrytoinneissa olivat vaikeuttaneet hänen työllistymistään. 41

42 4.5 Tyytyväisyys tutkintoon ja työtilanteeseen Valmistuneilta kysyttiin tyytyväisyyttä tutkintoon ja työtilanteeseen erilaisilla kysymyksillä. Kuviossa 17 havainnollistetaan, miten tyytyväisiä lastentarhanopettajiksi valmistuneet olivat työhön verrattuna tavoitteisiin (n= 19). Kuva 17. Tyytyväisyys työhön verrattuna tavoitteisiin. Lähes kaikki vastaajat olivat tyytyväisiä työhön verrattuna omiin tavoitteisiinsa. Kaksi vastaajaa oli melko tyytymättömiä sen hetkiseen työhönsä, kun he vertasivat sitä omiin tavoitteisiinsa. Seuraavassa kuviossa havainnollistetaan vastaajien (n= 19) arvioita siitä, miten kyselyhetken työtehtävä vastasi vaativuustasoltaan lastentarhanopettajan tutkintoa: 42

43 Kuva 18. Työn ja tutkinnon vastaavuus. 16 vastaajaa eli lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että työ vastasi kokonaan kandidaatin tutkintoa. Kaksi vastaajaa oli sitä mieltä, että työ vastasi vaatimustasoltaan osittain tutkintoa, ja yksi vastaaja koki, että työ ei vastannut kandidaatin tutkintoa lainkaan. Vastaajilta kysyttiin, miten hyvin he pystyivät hyödyntämään yliopistossa opittuja asioita. Vastausten jakautuminen esitetään taulukossa 17. Taulukko 17. Yliopistossa opittujen asioiden hyödyntäminen työssä. Yliopistossa opitun hyödyntäminen työssä Lkm Jatkuvasti 10 Osittain 9 Ei juuri lainkaan 0 N 19 43

44 Kymmenen vastaajaa kaikista kysymykseen vastanneista (n=19) koki hyödyntävänsä yliopistossa opittuja asioita jatkuvasti, yhdeksän vastaajaa osittain. Vastaajilta tiedusteltiin, olivatko he kokeneet tutkinnosta olleen hyötyä työmarkkinoilla. Hyödyn kokemista havainnollistetaan seuraavalla kuviolla: Kuva 19. Tutkinnon hyöty työmarkkinoilla. Lähes kaikki vastaajat kokivat tutkinnon olleen hyödyllinen työmarkkinoilla. Yksi vastaaja koki, että tutkinnosta oli ollut osittaista hyötyä ja yhden vastaajan mielestä tutkinnosta ei ollut koitunut merkittävää hyötyä työmarkkinoilla. Kandidaatin tutkinnon arvostus (n=22). Lähes kaikki avoimeen kysymykseen vastanneet kokivat, että tutkintoa arvostettiin työmarkkinoilla yleisesti ottaen melko paljon. Lähes kaikki toivat kuitenkin esiin sen, että nimenomaan omalla alalla tutkintoa arvostettiin ja, että muiden alojen kandidaatin tutkintoja ei välttämättä arvosteta. Muutamat vertasivat kandidaatin tutkintoa ammattikorkeakoulun sosionomitutkintoon ja he kokivat, että yliopistollista tutkintoa arvostettiin enemmän. Pari vastaajaa koki kuitenkin, että tutkintoa ei 44

45 arvostettu työmarkkinoilla riittävästi. Seuraavaksi lastentarhanopettajien vastauksia tutkinnon arvostuksesta havainnollistetaan suorin sitaatein: - Omalla alallani (varhaiskasvatus) arvostetaan todella hyvin. Muilla tuskin lainkaan. - Arvostetaan, mutta sitäkin enemmän persoonaa ja tapaa toimia. - Lastentarhanopettajan työssähän tilanne on aivan toinen kuin muissa! Arvostetaan, mutta ei tarpeeksi! - Kyllä meidän alalla arvostetaan, enemmän kuin sosionomeja (amk), jotka myös saavat käyttää lastentarhanopettaja-nimikettä niin kuin me yliopistosta valmistuneetkin. Varhaiskasvatuksen maistereita on verraten vähän työmarkkinoilla vielä. 4.6 Tyytyväisyys Tampereen yliopiston opetustarjontaan Lastentarhanopettajiksi valmistuneiden tyytyväisyyttä Tampereen yliopiston opetustarjontaan kuvaa seuraava kuvio (n=22): Kuva 20. Tyytyväisyys Tampereen yliopiston opetustarjontaan. 45