MATKARAPORTTI KULTTUURI JA LUOVA TALOUS OPINTOMATKA WALESIIN Matkanjärjestäjät Maaseutuverkosto yksikkö Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän Kulttuuriteemaryhmä Walesin isäntä Wales Rural Networ Unit Ryland Smith, verkostoyksikön johtaja
Maanantai 11.3.2013 Iloinen ja puhelias ryhmä kokoontui Helsinki-Vantaan lentokentälle lennon lähtöportin luo. Suurin osa ryhmäläisistä oli toisilleen uusia ihmisiä, siis erinomainen uusien ajatusten ja verkostoitumisen porukka oli saatu kokoon. Lento Manchesteriin ja sieltä parin tunnin ajomatka Chesteriin Northop Hall hotellille sujuivat hyvin. Yhteisen illallisen aikana ryhmäläiset esittäytyivät toisilleen. Tiistai 12.3.2013 North Wales Open Studios Network - Northop Hall Hotel Isäntien lähettämä kuvaus: The North Wales Open Studios Network Cooperation project works to develop and promote cultural tourism throughout North Wales. It has created a network of artists who live and work across North Wales and now have the opportunity to exhibit their work more widely and to attend professional development workshops and seminars. A wide variety of visual artists and craftspeople participate, including painters, sculptors, photographers, jewellery artists, glass artists, basket weavers, textile artists, film, performance and installation artists, ceramicists and wood workers.
The Open Studio concept supported by this project has proved an excellent way to help support the development of micro-enterprises in the region whilst simultaneously helping to encourage and develop the cultural tourism package of North Wales Raportoijat: Jaana Nuottanen, Kansalaisopistojen liitto Elina Kylämarkula, Taideyhdistys ITU ry Eija Karhatsu, Kaakkois-Suomen ELY-Keskus Timo Parkkola, Humanistinen ammattikorkeakoulu Walesin kiertoajelu aloitettiin upeasta Walesin historiaa huokuvasta Northop Hall Hotellista, jossa pääsimme tutustumaan North Wales Open Studios Networkin toimintaan. North Wales Open Studios Network on yhteistyöprojekti, jonka päätuote on taiteilijoiden työskentelyyn liittyvät tapahtumat. Näissä ihmiset pääsevät seuraamaan taiteilijoita työssään samalla tyyppisellä periaatteella kuin taidetoimikuntien järjestämissä kulkulupa-tapahtumissa Suomessa. Verkoston työhön liittyy myös muita taiteilijoiden yhteistyöprojekteja, kuten yhteisnäyttelyitä, yhteismarkkinointia sekä käsityömessuja. Lisäksi North Wales Open Studios Network toteuttaa ammattilaisseminaareja, jotka kehittävät osallistujien liiketoimintaosaamista sekä edesauttaa luovaa kehittämistä. Rahoituksensa toiminta saa Walesin hallitukselta ja Euroopan maaseuturahastolta. Sen muita yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi Walesin taidetoimikunta sekä paikalliset viranomaiset ympäri Pohjois-Walesia. Open studio network ja sen tarjoamat rahoitusmahdollisuudet antavat oivallisen mahdollisuuden yksittäisille taiteilijoille irtaantua leipätyöstä ja opetella jotakin ihan uutta. On upeaa, että uskalletaan ottaa riskejä ja tarjotaan mahdollisuutta kokeilla uusia asioita. Bisnesyhteistyön kehittäminen sekä markkinoinnin ja yrittäjänä työskentelemisen opettelu ovat myös taiteilijoille tärkeitä asioita. Yhteinen kieli talousmaailman ja taiteilijoiden välillä on mahdollista. Taiteen ymmärtämiseen ja keräämiseen kasvattaminen on merkittävä sivistysteko. Suomessakin voitaisiin jakaa terveyskeskuksista kansalaisopistoreseptejä "pienen alakulon voittamiseen". Asioita voi ja pitää ajatella uusilla tavoilla: vanhalle jalkapallostadionille voi helposti rakentaa yrttipuutarhan. Taiteilijaresidensseihin kaivataan monikulttuurisempaa ääntä myös Suomessa. Erilaisuuteen pitää siedättäytyä, jotta ideat ja ajatukset pääsevät ristiinpölyttymään.
Kuva 1 Helfa Gels Art Trail kuvia Henkilökohtainen kasvu ja kehittyminen ovat kaikille tärkeää. Apua ja yhteistyötä kannattaa pyytää jos/kun ei itse osaa kaikkea. Täydellinen elämänmuutoskin on mahdollista, jos tahtoa ja rohkeutta riittää. Siitä voi ainakin haaveilla. Tärkeintä on harjaantua toimimaan yhdessä, koska yhdessä olemme ja saamme aikaan aina enemmän. Vastaavaa toimintaa toki on Suomessa jo olemassa eri toimijoiden toteuttamana, mutta enemmänkin voisi olla, esimerkiksi Lounais-Suomen alueella. Tämä on kuvitelma North Wales Open Studios -tapaisen taideverkostotoiminnan tuomisesta Lounais-Suomeen, 11 kunnan alueelle. Kunnat ovat: Forssa, Tammela, Ypäjä, Jokioinen, Humppila, Urjala, Punkalaidun, Loimaa, Oripää, Koski tl ja Somero. Kunnat kuuluvat kolmeen lääniin: Pirkanmaahan, Lounais-Hämeeseen ja Varsinais- Suomeen. Taustaa: Pirkanmaalla on toiminnassa Taidesuunnistus, jossa on samankaltaista avoimien ovien ideologiaa kuin Walesissa. Myös Varsinais-Suomessa on vastaavaa toimintaa. Molemmat ovat alueidensa taidetoimikuntien hallinnoimia tapahtumia. Humppilassa on n. seitsemän taiteilijan ja käsityöläisen Uniikki-viikko, joka myös pyrkii saamaan yleisöä liikkeelle kiertämään samaan aikaan auki olevissa ateljeissa. Yllä mainittu alue sijoittuu sekä Pirkanmaan, että Varsinais-Suomen rajapintaan, kun taas tihein ateljeeverkko on alueiden keskustoissa. Harvakseltaan olevat käyntikohteet
eivät innosta yleisöä lähtemään kierrokselle. Uniikki-viikko taas on käsityöläisten keskenään talkoilla tekemä tapahtuma ja kaipaa ulkopuolista kehitys-otetta. Taiteilijoiden työllistymiseen ja toimeentulon parantamiseen ei juuri ole kiinnitetty huomiota. Moni taiteilija saa perus toimeentulonsa työttömyyskorvauksena. Ehdotus: Kerään yhteen tahot, jotka näkevät alueen taiteilijoiden ja käsityöläisten kehitystarpeen ja tulevat matkailulliset hyödyt. Tutkitaan alueiden kehittämiskeskusten halu nähdä taide ja kulttuuri vetovoimaisena tekijänä. Verkottaudutaan myös matkanjärjestäjien kanssa ja tarjotaan taidematkailupaketteja. Lisätään taiteilijoiden ja taiteen keräilijöiden kohtaamisia. Kansainvälistytään, etsitään maailmalta kohteita, jotka voivat käyttää Suomi-designia. Tarjotaan taiteilijoille ammatillista apua myynnissä. Tutkitaan mahdollisuuksia mesenaatti, mentori, kummitaiteilija (vuokraa taiteilija yritykseesi) toiminnan mahdollisuuksia. Luodaan verkosto joka palvelee moneen suuntaan. Kuva 2. Helfa Glef- hankkeeseen osallistunut taiteilija Llinos Lanini kertoo miten hänestä tuli valokuuvaja ja miten hanke on auttanut häntä kehittämään toimintaansa
Ja runomuodossa: Jäi esityksistä mieleen seuraavaa, jonka riimittelymuodon tässä vielä saa: Verkko studioiden on avoin ja liikkuu punnat, apurahoja jakavat taidetoimikunnat. Kulttuuriperinnössä on laajuutta ja syvällisyyttä, lottovarat tukee taidetta ja yrittäjyyttä Ulkomaille lähtee vuosittain pari lähettilästä, Residenssit täyttyy useasta kävijästä. Bisnesosaamista tärkeä on kehittää, sekä elinkeinon mallia kestävää. Siksi taiteilijat nykyään verkottuu, ja sairaaloiden luovat kerhot onnistuu. Puolitoista miljoonaa on tutkimukseen saatu, mikä dementiaan on kuvataiteen vaikutuksen laatu. Open Studios on konsepti, joka rikkoo rajat: Helfa Gelf, Anglesey Arts Week ja yhteistyöpajat, joissa taiteilijan työ tulee tunnetuksi, yhteisöllisyys kasvaa, ei ristiin menekään suksi. Vierailuja 30 000 on vuosittain, joku selailee nettisivuja uusia vain. Myynti 74 %:lla viime vuonna lisääntyi, ja taidemarkkinat paikalliset kehittyi. Muilta ryhmiltä, projekteilta oppia voi, Wales, EU ja yksityiset rahoitusta toi. Tarvii toisiaan byrokraatti ja toimijajoukko, ettei vaille projektia ja rahaa jäisi mikään loukko koko Walesista, täynnä sotaista historiaa, linnat vihreiden kumpujen todistaa.
The Living Stones project Llanfyllin Living Stones is a church heritage trail linking churches and chapels in the region of Llanfyllin in North Powys. RDP funding has enabled the project to undertake historical research and also to develop a website, signage and a variety of publicity and events to promote the trail and each of the sites. Within its wide area, an extensive range of architecture and religious history may be found, ranging from non-conformist worshippers in the C19th to sites of early pilgrimage. The project ran from 2008-2011 but the sites continue to use the materials to attract visitors. Raportoijat: Arja Pullinen, Tyrnänvän kunnan kirjasto ja kulttuuritoimi Johanna Kiviniemi, Keksipiste Leader ry Living Stones projekti on Llanfyllin alueen kirkkoja yhdistävä perinneprojekti. Projektissa on ns. linkitetty yhteen paikallisia kirkkoja ja kappeleita. Samalla on pystytty tekemään historiallista tutkimusta kirkkojen ja alueen historiasta, sekä kehittämään Internetsivut ja julkaisemaan muuta projektia tukevaa materiaalia. Näitä on hyväksikäytetty levitettäessä tietoa tästä kirkkoreitistä, jota turistien on mahdollista käyttää osana matkojaan. Alueella on paljon vanhaa arkkitehtuuria ja runsaasti uskonnollista, myös muinaista kelttiaikaista historiaa, joka houkuttaa ihmisiä tutkimaan kirkkoja ja yhä hyödyntämään projektin tuloksia, vaikka itse projekti olikin aktiivinen jo vuosina 2008-2011. Hankkeen taustalla on ollut vuonna 2005 ollut kirkkojen yhdyshenkilöitten tapaaminen, jossa he päättivät pyrkiä rohkaisemaan ihmisiä tulemaan vanhoihin ja kauniisiin kirkkoihin. Erityiseen vauhtiin projektissa päästiin vuonna 2010 kunnan avustuksella, joka mahdollisti työntekijän palkkaamisen projektiin. Tällöin Kuva 2 ST. Doganin kirkko Llanfyllissä kuuluu Living Stones verkostoon.
kirkkoreitistöstä saatiin tehty kaksikielisiä esitteitä sekä nettisivut. Tätä varten jokaisesta kirkosta otettiin kuvia ja muihin töihin pyrittiin palkkaamaan paikallisia ihmisiä. Projektia toteutettiin kolmen laakson alueella. Kirkkoreitistön tulevaisuus haluttiin turvata ja siinä on onnistuttu nettisivujen kautta, edelleen on myös jäljellä mainoslehtisiä sekä jokaisen kirkon edustalla oleva merkki, joka kertoo kirkon olevan osa reitistöä. Tämän ansiosta alueella käy enemmän ihmisiä, lähinnä turisteja, kuin ennen ja tämä on tuonut paikallisille taloudellista parannusta. Suuri osa alkuperäisistä vapaaehtoisista on edelleen mukana toiminnassa ja kirkon ovat myös edelleen aktiivisia ottaessaan vierailijoita vastaan. Paikallinen eläkkeellä oleva opettajarouva kertoi projektiesittelyn jälkeen hieman kirkon ja alueen historiasta sekä kirkossa vaikuttaneesta merkittävimmästä henkilöstä, Piispa Morganista, jonka suuri työ oli kääntää Raamattu Walesin kielelle. Vaikka vierailukohteemme St. Dogfan s kirkko on ulkoisesti erittäin vanhaa perua, on sisältä kadotettu paljon viktoriaanisen ajan restaurointien yhteydessä. Kirkon vanhimmat osat ovat yli 700 vuotta vanhoja, ja nykyisellä katolla on ikää yli 250 vuotta. Viktoriaanisella ajalla myös kirkon katakombit on suljettu, joten niihin ei päästä tutkimaan tarkasti, miten vanhalla palvontapaikalla kirkko oikeasti sijaitsee ja kenen paikallisten merkkihenkilöitten haudat ovat kirkon lattian alla. Kuva 3 St. Dogfan kirkko sisältä ja piispa William Morganin muistolaatta
Ideat toimintaryhmätyöhön ja omaan työhön (Johanna Kiviniemi) Koska Walesin rakennuskanta ja kirkot ovat huomattavasti vanhempia ja historia paljon paksumpaa kuin Keskipiste-Leaderin alueella, soveltamismahdollisuudet ovat rajalliset. Itselleni mieleen tuli, että tämä hanke on ollut kuin pienimuotoinen ja hieman syvempi kopio Suomessa olevasta tiekirkko -toiminnasta. Tästä ajatusta kehittäen voisi siis ajatella, että esim. yhden rovastikunnan seurakunnat tai isot seurakuntayhtymät voisivat tehdä hieman samanlaisen hankkeen. Hankkeessa liitettäisiin nettisivustoilla yhteen tietyn alueen tiekirkot, sekä kerättäisiin niistä tarkempaa ja organisoidumpaa tietoa matkailijoitten käyttöön. Samalla tiekirkkojen mainostamista ja seurakuntien yhteistyötä pystyttäisiin syventämään. Mahdollista olisi myös tarkemmin tutkia alueen uskonnollista historiaa ja nostaa esim. hautausmailta paikallisten merkkihenkilöitten tai muitten paikallislegendojen tarinoita esille. Tämä voisi nostaa myös paikallisten ihmisten kiinnostusta kirkkoihin ja paikallishistoriaan. Sillä kirkkojen ympärille on entisaikoina keskittynyt niin paljon elämää, että sen tiedossa on paljon tarinoita, joita monetkaan eivät enää muista. Esim. Nivalan seurakunnassa liikkuu tarina siitä, miten Nivalan kirkon ja Sievin kirkon piirustukset ovat kauan sitten menneet sekaisin, ja nyt Nivalassa on Sievin kirkko ja Sievissä Nivalan. Tällaisten hauskojen pienten tarinoitten jakaminen olisi hyödyllistä monessakin mielessä. Samaa ideaa pystyisi myös hyödyntämään vielä pienimuotoisempana yhden seurakunnan alueella esim. keräämällä tietoa seurakunnan kappeleista ja hautausmaista. Tuskin Keskipiste-Leaderinkään alueella on yhtään seurakuntaa, jossa ei ole muutamaa kappelia ja keskustasta kauempana olevaa hautausmaata. Näin päästäisiin syvemmälle erittäin paikalliseen historiaan ja voitaisiin nostaa kylien omia merkkihenkilöitä ja historiaa mukaan kappelien toimintaan. Ideat omaan työhön (Arja Pullinen) Varsinaisesti omassa työssäni en The Living Stones -projektia pysty täysin hyödyntämään, mutta voin, ja aion, heittää pallon seurakunnalle tässä asiassa samoin kuin history detective -asiassakin. Toisaalta tässä viimeksi mainitussa seurakunta ja kunta voisivat tehdä yhteistyötä iltapäiväkerhon merkeissä. Tyrnävän alueella on tällä hetkellä kaksi kirkkoa, Tyrnävän ja Temmeksen kirkot. Kirkoista on olemassa vanha pieni esite, mutta uuden voisi suunnitella, johon kirjattaisiin mm. Tyrnävän kirkon eri vaiheet, sijaintipaikat ja kohtalot. Näiden nyt käytössä olevien kirkkojen lisäksi Tyrnävällä on ollut vielä 1700- luvulla tuhopolton kohteeksi joutunut kirkko. Kaikki nämä kolme voitaisiin yhdistää kirkkopoluksi.
Lakeuden kuntien kesken on pitkään keskusteltu myös kuntia yhdistävästä pyöräilyreitistä. Tämä voisi toteutuessaan olla myös Lakeuden kirkkoja yhdistävä tie, ja synnyttää vähän erilaisen matkailureitin. Jokaisella kunnalla on oma, kirjankin kansien väliin tallennettu historia, ja jokaisen kunnan kirjastosta löytyy kotiseutukokoelma, johon oman kunnan merkkihenkilöt ja tapahtumat on kirjattu. Matkailumielessä ei Lakeudella yhdenkään kunnan alueella ole vielä suunniteltu historiaan perustuvaa matkailureittiä vaikka yksittäisiä kohteita onkin hyödynnetty, esim. Tyrnävän Meijerialue, Tyrnävän Kotiseututalon pihapiiri ja Vanha Liminka. Pienillä kunnilla yksistään ei ole mahdollisuuksia tämmöisiä reittejä rakentaa ja suunnitella, mutta kenties Walesin tapaan voisi yhdistää voimat ja luoda projekti. Yleisesti Walesin matkan kohteista mainitsen Art in the Park projektin, jonka idean pohjalta aion kesällä ehdottomasti järjestää puistotaidetapahtuman paikallisen taiteilijan johdolla. Päivämääräkin on jo päätetty. Erityisesti minua innosti kertomus, kuinka nuoret olivat paikalle sattuessaan innostuneet piirtämään ja maalaamaan. Mid-Wales Arts Centre, Caersws Maesmawr (the main house at the Mid Wales Arts Centre) dates back to 1526 and was originally a Welsh longhouse that grew into a successful farm. Much of the original structure remains, with its spacious interior and grounds providing great potential for a gallery and sculpture-park as well as a centre for learning and encouraging the arts. This area of Mid Wales has fostered a wealth of artists, who have been able to find the space they need for their work and have recognised the magical beauty of the area. Artists are involved in the direction of the centre, offer workshops and are available for commissions. Raportoijat: Saila Reiniö, Kokko 1729 Wiljami Viirilinna, Kansalaisopistojen liitto Keski-Walesin Taidekeskus Caerswsissa, Powysin alueella on Cathy Knappin emännöimä nykytaiteen esittäytymispaikka ja taiteellinen elämäntapa. Suuri osa 1500-
luvulla perustetun farmin päärakennuksen, Maesmawrin rakenteista ja interiööristä on säilynyt, ja sisältää nykyisin niin sisä- kuin ulkogallerian, sekä puutarha-alueen kuva- ja veistotaiteen alan ammattilaisten töiden esiintuomiselle. Kuva 4 Caersws, Mid Wales Art Center: taidekokoelmaa ja opintomatkalaiset keskuksen pihamaalla
Taidekeskus toimii myös taiteilija-residenssinä, kurssituspaikkana, ja tarjoaa majoitusta sekä taidetilaisuuksia. Taidetalo on samalla Cathyn koti, johon hän on kerännyt oman taidekokoelmansa, ja ylläpitää kaikille avointa kahvilaa. Taidekeskus on kuulunut osana Powysin alueen taiteen rahoitusohjelmaprojektia. Philip Freeman, joka toimii Powysin yhteistyö- ja kumppanuussuhteiden uudistamisen johdossa, pyrkii osaltaan työskentelemään taiteen kentän arvostuksen kohottamiseksi ja rahoittamiseksi niin paikallisen yhteisön keskuudessa kuin valtakunnallisesti. - Pelkästään liiketalouden neuvojen mukaan taidekentällä on hatara toimia, sillä lainalaisuudet eivät ole yhtenevät. Kokemus puhuu, ja siksi taiteen alojen toimijoiden ääni olisi saatava esiin, hän miettii valtion määrärahojen ja projektikohtaisten apurahojen tärkeyttä taidealalla kulttuurin ja hyvinvoinnin säilyttäjänä ja edistäjänä. Kuitenkin, bisnespuhe on taiteilijalle eduksi päästäkseen lähemmäs rahoituspolitiikkaa. Freeman heittää ilmaan monia kysymyksiä. Osa koskee paikallisuutta ja taiteen kentän uudelleen organisointia: Mikä rooli on uusien tapojen luomisessa itse taiteilijoilla, mikä taas yhteiskunnallisesti päättävillä tahoilla? Kuinka määritellä paikallisuus nykyään? Kulttuurinen perintö mietityttää taidekenttää myös. Miten säilyttää sama ollen kuitenkin erilainen ja uudistunut? Taide palveluyhteiskunnassa Cathy Knapp puhuu mielikuvituksen ja luovuuden voimasta niin taiteen kentän kuin kaiken elämän lähtökohtana. -Laivaa on ohjattava tapahtumista huolimatta kohti maalia. Reitit voivat vaihdella, ja täytyy löytää uusia kanavia toteuttaa itseään, sillä entiseen ei voi palata. Yhden kortin varaan ei ole liiaksi luottamista, hän miettii taiteella itsensä elättämisestä. - Taidetta ja elämää ei voi erottaa toisistaan, Cathy toteaa elämäntapansa johtoajatukseksi, ja näkee taiteen yhtenä oppimisen apuvälineenä, sekä nyky-yhteiskunnan palveluntarjoajana. Itseäni kiinnosti Keski-Walesin Taidekeskus kohteena, sillä isännöimme vanhaa maatilaa, joka toimii samalla tavoin taiteilija-residenssinä, kurssituspaikkana, ja tarjoaa majoitusta sekä taidetilaisuuksia itäsuomalaisessa maisemassa (www.kokko1721.eu). Elävän taiteen ja perinteen tilaksi nimetyllä koti- ja työtilallamme harjoitamme niin kulttuuri- kuin maanviljelystä vanhaa ja uudistettua koneistusta ja taidemuotoja yhdistäen. Freemanin ja Knappin ajatukset kuulostavat taiteen kentällä Suomessakin tutuilta. Taiteen toimintakentän ilmeneminen maaseudulla on paikallisesti eri maissa hyvin samanlaista, joten paikallisuus tässä mielessä vaikuttaa hyvinkin kansainväliseltä.
Maakunnan elävöittäminen yhteistyöllä ja verkostoitumalla Viljami Wiirilinna Powys kreivikunnan alueelle on perustettu laaja taiteen yhteistyöfoorumi, jossa yli kaksi sataa erilaista toimijaa. Mukana on pääsiassa kolmen eri osapuolen edustajia: paikallisyhteisöjen ja vapaaehtoisjärjestöjen, julkisten toimijoiden sekä yksityisen yritystoiminnan (maaseutumatkailu- ja turismin). Aluksi foorumi järjesti pienempiä konferensseja, jotka toivat yhteen taide- ja kulttuuripuolen toimijoita laajassa mielessä. Myöhemmin hankkeina ja erilaisina kumppanuusohjelmina toimintaa on voitu syventää. Ajatuksena on ollut verkostoitumisen kautta tuottaa lisäarvoa erilaisille toimijoille. Samalla vertaistoiminnan mallilla on voitu jakaa hyvin konkreettisia kokemuksia ja onnistumisia mm. kulttuuritapahtumien järjestämisestä. Joissakin hankkeissa on ollut käytössä myös menestyksekkäästi mentorointimalli. Foorumi on myös teettämien tutkimustensa kautta pyrkinyt saattamaan näkyväksi paikallisten festivaalien ja tapahtumien tärkeyttä yhteishengen rakentamisessa ja toisaalta ihan konkreettisesti aluetalouden kasvattajana. Laskelmien mukaan jokainen kulttuuritapahtumiin panostettu punta palautuu alueen elinkeinotoiminnan kautta nelinkertaisena alueen hyväksi. Tämän hyödyn lisäksi tulee vielä tapahtumien luoma alueen vetovoimaisuuden synnyttämä hyöty. Yhteisörahoitusmallilla mahdolliseksi Taitelijaresidenssissä asuva englantilais-suomalainen pariskunta Martin ja Vivi-Mari olivat rahoituksen osalta törmänneen liian tiukkoihin raja-aitoihin ja sisuuntuneena päättäneet kokeilla uudenlaista mallia rahoittaakseen työskentelyään. Pariskunta on luonut omalle idealleen kotisivut (wowlookwhatigot.com) ja samalla käynnistäneet yhteisörahoituspalvelu Indiegogossa rahoittamista varten projektin. Ideana olisi kerätä rinkiin kuukausitilaajia, joille pariskunta toimittaisi edullista kuukausimaksua vastaan postitse pienikokoisia vedoksia teoksistaan. Tällä tavalla taitelijat voisivat rahoittaa työskentelyään ja samalla tukija hankkia itselleen kohtuulliseen hintaan omaa taidekokoelmaa. Vetävästä ideastaan huolimatta näin rahoitushankkeen sulkeuduttua, täytyy todeta, että mikrolahjoituksia kertyi kasaan vain 286 dollaria ja hanke ei näin toteudu. Suomessa on avattu taannoin vastaava yhteisörahoituspalvelu (www.mesenaatti.me) on herättänyt kiinnostusta ja ehtinyt tuottaa jo muutama onnistuneen rahoitustarinan.
Keskiviikko 13.3.2013 The Community Hall, Penybont Art in the Park Art in the Park was a small scale project which encouraged local artists to work alongside the local inhabitants and visitors in the Victorian Rock Park. The project funded artists time to keep charges minimal. A local business donated materials and everyone who participated entered their work in a competition to have art displayed at the * Senedd in Cardiff and also at the headquarters of Powys County Council in Llandrindod Wells. The tradition of painting with an easel in the open air is very much a Victorian pastime. Participants ranged from 3 year old children to a 90 year old who had never previously painted. The facilities also allowed disabled people to take part. A separate workshop explored using pinhole cameras to produce images * Senedd - the main public building and centre of democracy for the National Assembly for Wales Raportoijat: Kalle Ryökäs, kulttuurisihteeri, Lohjan kaupunki Erja-Leena Saloniemi, Jämijärven kotiseutuyhdistys ry Eila Heikkilä, Taideyhdistys Itu ry Karen Latham esitteli 18.-23.8.2012. järjestettyä Art In the Park projektia, jossa eri taidemuotojen harrastajat pääsivät tekemään taidetta alan ammattilaisten opastuksella. Art in the Park toteutettiin Victorian Festivalin yhteydessä, kyseessä on pääosin vapaaehtoisvoimin toteutettava perhetapahtuma. Llandrindod Wellsin Victorian Festivalilla oli jo 31. vuosi menossa ja Art in the Park oli 1. kerran sen tapahtumien joukossa. Kesto 6 pv (+ 3 pv näyttelyitä). Art in the Parkin taidemuotoina oli mm. maalaus, piirtäminen, neulanreikäkamera, korutaide, kalligrafia. Taiteen tekoa ulkoilmassa pyrittiin elvyttämään. Siihen sopiva paikka oli Rock Park, joka oli jo viktoriaanisella ajalla käyntikohde. Valitettavasti itse puistoon emme päässeet tutustumaan.
Kuva 5 Art in the Park materiaalia - epookkifestivaali ; viktoriaanisen ajan väki rakasti ulkosalla puistoissa maalaamista. o Festivaalin dress code on viktoriaaninen - Osallistujia kaikista ikäryhmistä, nuorin osallistuja 3 ja vanhin 90 vuotta (joka ei ollut ennen maalannut) Edellä mainitut workshopit tarjottiin yleisölle ilmaiseksi. Ne olisivat maksaneet keskimäärin 25 /osallistuja ilman rahoitusta. - Festivaali keräsi yhteensä n. 30 000 vierasta - Festivaalin ideoinnissa on huomioitu jo olemassa oleva perusta (historialliset rakennukset, infrastruktuuri, taiteilijat, ihmiset) o taiteen tekemisen ympäristö on virikkeellinen o käytössä oli paviljonki sään suojaksi - Festivaaliin rekrytoitiin workshopien pitäjiksi taiteilijoita 40 km säteeltä; taiteilijoiden pestaamiseen kului aikaa noin kuukausi. - Olemassa olevien puitteiden lisäksi tapahtumapaikoille piti erikseen järjestää mm. WC:t, tilapäiset huoltorakennukset jne.
- Festivaalin suurimmat kuluerät olivat brändäys- ja markkinointikulut (+ käännökset kymrin kielelle), sekä taidenäyttelyihin päätyvin töiden kehystys, joka päätettiin tehdä ammattimaisesti - yleisö sai äänestää workshopeissa syntyneistä töistä parhaat lähetettäväksi eteenpäin näyttelyyn Rock Park Heritage Centre:en ja Cardiffin Senedd:iin (Walesin kansalliskokouksen rakennus), jossa näyttely 5.- 16.11.12. Näyttelyn avajaiset olivat hieno kutsuvierastapahtuma, jossa promottiin Llandrindod Wellsia ja alueen taiteilijoita. Avajaisten emäntänä oli Kirsty Williams AM, Walesin liberaalidemokraattien johtaja ja jäsen National Assembly for Wales. Kuva 6 Art ib the Park hankkeen vetäjäkaren Latham esittelee tapahtumasta maalattuaa työtä - Vuonna 2013 festivaalia ollaan järjestämässä vielä samalla konseptilla, mutta jatkossa formaatin pitäisi Lathamin mielestä jo hieman uusiutua. Hankkeen saavutuksia: Taideturismi, puiston suojelu, taiteilijoiden yhteistyön parantaminen ja taiteen teko ulkoilmassa. Ideointi omassa työssä Kalle Ryökäs, kulttuurisihteeri, Lohjan kaupunki Art In the Park on ajatuksena itselleni erittäin ajankohtainen: Lohjalla käynnistyy parhaillaan kulttuuripolku, ja siihen liittyen kaikille kuntalaisille (ja ikäryhmille) avoin, kulttuurin avulla osallistava järjestetty toiminta on juuri strategian keskiössä.
Pienimuotoisia Art In the Park tyylisiä tapahtumia on jo järjestettykin yhteistyössä yhdistysten kanssa, esim. lapsille kuvataide- ja mm. menninkäisten ja maahisten askartelu työpajoja lasten lomaviikkojen ja kunnan kesätapahtumien yhteydessä. Uuden Lohjan alueella on moniakin sijainteja, jotka voisivat sopia Art In the Park tyylisten tapahtumien ympäristöiksi. Tapahtuma voisi toimia myös merkittävänä verkostoitumisfoorumina Lohjan alueen freelancer-taiteilijoille. Pinta-alaltaan suurien, mutta rakenteeltaan hajanaisten kuntien tapaan tyypillistä Lohjallekin on, että kunnassa on paljon eri taiteilijaryhmiä ja yksittäisiä taiteilijoita, mutta he eivät juuri tee yhteistyötä tai edes tiedä toisistaan. Art in the Park Erja-Leena Saloniemi, Jämijärven kotiseutuyhdistys ry Koen, että Art in the Park tyylinen projekti olisi melko helposti kopioitavissa/muunneltamissa omaan toiminta-alueeseen. Alkuesittelyteksteistä johtuen olin alun perin siinä käsityksessä, että kyseissä tapahtumassa luotiin taidetta yhteistyössä paikallisten ja taiteilijoiden kanssa niin, että työt jäivät puistoon ihasteltavaksi. Itse haaveilisin tällaisesta ympäristötaidetapahtumasta. Ammattitaitoisten käsityöläisten ja taiteilijoiden työpajoissa valmistettaisiin taideteoksia ympäristötaidepolulle harjumaisemiin sekä tietenkin osallistujille myös jotain pientä aikaansaamisista kotiin viemiseksi. Art in the Park projektin äidin innostus on jotain, mitä suuresti opintokohteesta karehdin. Suurin ongelma kun on sitoutuneiden aktiivisten vapaaehtoisten saaminen mukaan. En koe ongelmaksi rahoituksen hankkimista samantyyppiselle projektille, mutta vetäjiä ja talkookäsiä ei ole koskaan liikaa. Varsinkin kun ulkopuolisen rahoituksen kerääminen vaatii lisää paperityötä. Taiteilijoiden houkuttelua en näe myöskään ongelmaksi varsinkin kun heille kerrankin voitaisiin maksaa kunnollinen palkkio tehdystä työstä. Alueella toimii artesaaneja kouluttavia oppilaitoksia kaksikin sekä Sataedun taidekoulu. Myös ammattitaitelijoita on runsaasti. Vielä keväästä meinaan kysellä maaperän halukkuutta tällaiseen projektiin, joten ensimmäinen sidosryhmä on Metsähallitus, joka omistaa harjumaastot. Tämän jälkeen jossain välissä tulisi kartoittaa millaisia työpajoja haluttaisiin pitää ja ketä niiden vetäjiksi olisi tarjolla. Myös muiden vapaaehtoisten järjestäjien mukaan saaminen on edellytys seuraavaan vaiheeseen ja jos joskus näin pitkälle päästään niin sitten on ehkä vielä hankalin osuus, budjetin mietintä ja materiaalien hankinnat. Sitten hankehakemukset johonkin suuntaan ja peukut pystyyn! Ja jos rahaa tulee niin vauhdilla toteuttamaan.
Art Häme Wahrenin puistossa 2014? Eila Heikkilä / Taideyhdistys Itu ry Puisto Omalla paikkakunnallani Forssassa on Wahrenin puisto. Se on Loimijoen ja punatiilisen Kehräämön tuntumassa. Kehräämöllä on nykyään Wahren-opisto, kirjasto ja kuvataidekoulu. Entinen tehdas on kulttuurin käytössä. Llandrindod Wellsin Art in the Parkia kunnioitti läsnäolollaan kuningatar Victoria. Vastaavasti Forssassa voisi tilaisuutta kunnioittaa Forssan tehtaan perustaja tehtailija Wahren. Paikallisella kulttuurivaikuttajalla Pertti Munckilla on asianmukainen vaatetus käytettävissä ja alueen teatterilaiset voisivat innostua myös esiintymään 1800-luvun asuissa. Aika ja yhteys Syyskuussa 2014 on suunnitteilla Art Häme tapahtuma, jota koordinoi Forssan ja lähikuntien taideyhdistys Kuhankosken Kilta ry. Art in the Park olisi yksi mahdollinen Art Hämeen tapahtumien joukossa. Tai Kulttuuri-Axel ry järjestää toukokuussa vuosittain ilmaiskonsertin Unplugged, jonka yhteydessä on tänä vuonna pick nick kattaus kilpailu, taidettakin olisi mahdollista yhdistää tapahtumaan, mahdollisesti yhteistyössä Kuhankosken Killan kanssa. Ohjelma 1800-luvun ulkoilmataiteen teema sopisi ja siihen henkeen samanlaisia työpajoja kuten Llandrindod Wellsissa. Forssasta ja lähikunnissa on sopivia taiteilijoita työpajoja vetämään esim. akvarelli, piirustus, kalligrafia, pin hole camera, korut kierrätysmateriaaleista. Tosin voisi keksiä jotain muuta, vaikka taidetta luonnon materiaaleista kukista, kasveista kukkaiskieltä tai jotain odottamatonta. Llandrindod Wellsissa ohjelmassa oli valoilta. Olisi kiehtovaa järjestää elokuun lopussa jonkinlainen venetsialainen ilta jokivarteen ja puistoon. Näyttelytila Kuhankosken Kilta on tuonut taidetta useina vuosina Koskisillan alle. Sinne voitaisiin viedä teoksia sään suojaan aika tuoreeltaan. Voisi käyttää edullisia valokuvia varten myytäviä kehyksiä, joita isojakin saa usein edullisesti. Ongelmat Rahoitus on aina ongelma. Karen Latham esitelmässään korosti, että taiteilijoiden kuuluu saada palkkaa työstään. Yhdistysten jäsenet ovat yleensä ylityöllistettyjä ilmaisella työllä, että lisätalkoiden ehdottaminen ei tunnu mielekkäältä. Työpajojen tarvikkeetkin täytyy rahoittaa. Vuonna 2010 LounaPlussa (Leader toimisto) tuki Ars/Art Häme tapahtumaa Forssassa. Vuonna 2014 ollaan uuden EU-ohjelmakauden alussa, joten on selvitettävä voiko
hankkeiden rahoitusta vielä sinä vuonna aloittaa. Voi tietysti tehdä hakemuksia kulttuuria rahoittaviin säätiöihin ja rahastoihin. Thomas Shop (Woollen Mill and Museum) Funding from *Glasu was used to help in the production of prototype handcarved Welsh Dolls. In addition to producing heads and limbs, it was also necessary to research the traditional costumes of all thirteen original Welsh counties and discover ways to scale down fabric patterns. A fascinating collection of tools and prototypes may be seen in the workshop and a variety of completed Welsh Dolls (Gwawr) are available to purchase. The premises also house the Wool Emporium and Museum which will be seen as part of the visit. * Glasu (a rural development initiative providing assistance and support to businesses, individuals and community groups in Powys) Raportoijat: Maija-Leena Kemppainen, Vieremän kunta Lassa Lyytikäinen, Kainuun kulttuuri-info/elias Lönnrot seura ry Eila Parviainen, Kaukametsän opisto, Kajaani The Thomas Shop Penybont, Llandrindod Wells, Pows, LD1 5UA 01597 851951 www.thomas-shop.com Historiaa Penybont on ollut merkittävä kauppakeskus jo 1200 luvulta saakka, jonne nykyisen Thomas-shopin juuret ulottuvat. Rakennuskokonaisuus on saanut nykyisen nimensä Thomas suvun mukaan, jonka omistuksessa se on ollut vuodesta 1799 vuoteen 1958. Maanviljelijä William Thomas, otti hoitaakseen liikkeen vuonna 1799, ja osti kiinteistön vuonna 1804. Vuonna 1805 hän rakensi uuden myymälän, kuten sen tänään Kuva 7 Liz ja Derrek Tuner (edessä) kertomassa Thomas Shopista
näemme. Thomas suvun aikana kiinteistö on toiminut kauppakeskuksena, jossa on ollut pesula, räätäliverstas ja ompelimo. Thomas Shop Vuodesta 2000 Nykyään Thomas Shop Museota hoitavat Liz ja Derek Turner. Thomas Shop tukee yli 70 taiteilijaa ja käsityöläistä sekä alueen sosiaalista ja yhteisällistä toimintaa. Vanhassa Pesulassa on valikoima paikallista taidetta ja perinteisiä käsitöitä. Silityshuone Galleria, joka tunnetaan myös nimellä Villa Emporium, esittelee esineistöä villan ja tekstiilien valmistajille ja suunnittelijoille. Vanhassa Pesulassa on voi järjestää kokouksia, kursseja, seminaareja ja juhlia. Konehuone Cafe on kehittänyt maineikkaita kotitekoisia teeleipiä ja kakkuja sekä kahvia, teetä ja muita virvokkeita. Liz on työpaja Glasun tuella on kehittänyt erilaisia Walesin nukkeja. www.gwawrfromwales.co.uk. Liz ja Derek kertovat haluavansa toiminnallaan välittää olennaiset piirteet alueen historiasta, Penybontin kylän kehityksestä ja Thomas - rakennusten käytöstä tulevaisuudessa. Ajatuksia ja kuvia, joita toimme mukanamme Kuva 8 Walesin kansallispukunukke Eila Parviainen, Kaukametsän opisto, Kajaani Paikallisen historian ja kulttuuriperinnön arvostaminen olisi nostettava vahvemmin esille. Oman kaupungin tai kunnan matkailuun ja yrittämiseen tätä tulisi hyödyntää nykyistä enemmän. Kajaanissa ja Kainuussa on runsaasti hankkeita ja verkostoja sekä runsaasti osaamista. Usein mietin mitä matkailijalle ja vierailijalle jää käteen kun hän lähtee paikkakunnalta. Se voisi olla muutakin kuin paikallisen leipomon maankuulu ruisleipä.