1 OSKILLOSKOOPPI JA KOKOAALTOTASASNTAS 1. Työn tavoitteet 1.1 Mittausten tarkoitus Tässä työssä tutustut sähköisten perusmittausten tärkeimpään mittalaitteeseen - oskilloskooppiin. Opit mittaamaan oskilloskoopilla sekä vaihtojännitteiden jaksonaikoja ja suuruuksia että tasajännitteiden suuruuksia. Rakennat neljästä diodista muodostuvan siltatasasuuntaajaan ja kytket sen perään ensin kondensaattorisuodattimen ja sitten vielä vastuksesta ja kondensaattorista muodostuvan RC-suodattimen. Ohjaamalla verkkojännitteen muuntajan kautta rakentamaasi kokoaaltotasasuuntaajaan saat muutettua verkkojännitteen monille sähköisille laitteille sopivaksi tasajännitteeksi. 1.2 Oppimistavoitteet Työn tarkoituksena on opettaa sinua käyttämään oskilloskooppia, joka on tärkein sähköisten signaalien tutkimisessa käytettävä mittaväline. Oskilloskooppia käytetään erityisesti ajan funktiona vaihtelevien sähköisten signaalien tutkimiseen. Sillä voidaan sekä tarkastella signaalien muotoa että mitata niiden jaksonaikoja ja amplitudeja eli jännitteiden suuruuksia. Lisäksi sitä voidaan käyttää kahden tai useamman eri signaalin välisen vaihe-eron tutkimiseen. Työssä pääset harjoittelemaan yksinkertaisten elektroniikan komponenttien liittämistä juottamalla yhteen sähköiseksi piiriksi. Tutustut myös vaihe vaiheelta siihen, miten verkkojännite muokataan muuntajan ja rakentamasi piirin avulla tasajännitteeksi. Tämä työ on esimerkki ns. lomaketyöstä. Työstä ei tehdä erillistä työselostusta, vaan kaikki tarvittavat laskut, kuvaajat ja päätelmät esitetään työn lomakkeessa, joka sisältää myös mittauspöytäkirjan ja kytkentäkaaviot. 2. Työssä käytettävät laitteet 2.1 Oskilloskooppi Työssä käytettävän analogisen oskilloskoopin keskeisin osa on katodisädeputki, jonka rakenne on esitetty kuvassa 4.1. Katodisädeputki muodostuu elektronitykistä, joka synnyttää terävän elektronisuihkun. Suihku kulkee kahden toisiaan vastaan kohtisuoran levyparin eli vaaka- ja pystypoikkeutuslevyjen (kuvassa x- ja y-levyt) välistä kuvapinnalle, jonne muodostuu piste. Mittaustilanteessa sekä vaaka- että pystypoik-
2 OSKILLOSKOOPPI JA KOKOAALTOTASASNTAS keutuslevyjen välille kytketään jännitteet, jotka poikkeuttavat suihkua vaaka- ja pystysuunnissa. Siksi kuvapinnalla havaitaankin pisteen sijaan elektronisuihkun muodostama kuva. Tutkittava jännitesignaali ohjataan yleensä pystypoikkeutuslevyjen välille. Kuvapinnalla havaittava suihkun pystypoikkeama on suoraan verrannollinen poikkeuttavaan jännitteeseen, mikä mahdollistaa oskilloskoopin käytön jännitemittarina. Vaakapoikkeutuslevyjen välille taas johdetaan ajan suhteen tasaisesti muuttuva jännite, jota kutsutaan pyyhkäisyjännitteeksi. Pyyhkäisyjännitteen synnyttämiseksi oskilloskoopissa on pyyhkäisygeneraattori ja siihen kuuluvat tahdistus- ja liipaisupiirit. Kuvapinnalla nähdään siten käyrä, joka kuvaa osaa tutkittavasta signaalista ajan funktiona. Näin ollen oskilloskoopilla voidaan myös tutkia jännitteiden muotoa sekä mitata jaksonaikoja. Elektronitykki y-levyt x-levyt x-vahvistin Fokusointielektrodi Anodi y-vahvistin Katodi Kiihdytyselektrodi Ohjaushila Kuvapinta Kuva 4.1 Katodisädeputken rakenne Tutkitaan vielä tarkemmin kuvan syntymistä oskilloskoopissa kuvan 4.2 avulla. Mitattava jännite vahvistetaan ensin niin, että yhden voltin jännite poikkeuttaa suihkua kuvapinnalla K cm. Kun vahvistettu jännite ylittää tahdistustason t, pyyhkäisyjännite alkaa poikkeuttaa suihkua vaakasuunnassa. Kun pyyhkäisyjännitteen arvo on p, suihku piirtyy kuvapinnan oikeaan reunaan, josta se palaa takaisin vasempaan laitaan. Pyyhkäisy toistuu, kun vahvistettu tutkittava jännite ylittää seuraavan kerran tahdistustason t. Pyyhkäisyn aloituksen eli liipaisun täytyy lisäksi tapahtua joka kerta tutkittavan jännitteen suhteen samassa vaiheessa. Tällöin eri pyyhkäisykerroilla muodostuvat kuvat saadaan päällekkäin. Oskilloskoopin jänniteskaala k V ilmaisee, kuinka montaa volttia vastaa yhden senttimetrin pystypoikkeama kuvapinnalla. Jos poikkeutus on K cm, jänniteskaalaksi k V saadaan
3 1 k V (V/cm). (4.1) K Kuvan 4.2 tilanteessa oskilloskoopin kuvapinnalla näkyvän jännitteen korkeus alahuipusta ylähuippuun on m. Jännitteen huipusta huippuun arvo on tässä tilanteessa siis Mhh (cm) k (V cm). (4.2) m V Oskilloskoopin aikaskaala k A taas kertoo, kuinka montaa sekuntia vastaa yhden senttimetrin välimatka vaakasuunnassa kuvapinnalla. t1 k A (s cm), (4.3) L missä t 1 on aika, jossa pyyhkäisyjännite muuttuu arvosta 0 arvoon p ja L vastaava leveys cm:nä kuvapinnalla. Kuvan 4.2 tilanteessa tutkittavan jännitteen jaksonajaksi saadaan siten T M t (cm) k (s cm). (4.4) m A m Oskilloskoopin kuvapinta 1 2 t m Mhh 3 5 6 4 1 2 3 T M 4 Vahvistettu mitattava jännite 5 6 t t p t 1 Pyyhkäisyjännite Toisen liipaisun pyyhkäisyhetki t Kuva 4.2 Kuvan syntyminen oskilloskoopissa, kun tahdistus tehdään mitattavalla signaalilla.
4 OSKILLOSKOOPPI JA KOKOAALTOTASASNTAS Kuvassa 4.3 on yksi työssä käytettävistä kaksikanavaisista oskilloskoopeista GoldStar OS 7020-A. Tutustutaan kuvan avulla sen tärkeimpiin säätimiin. Näytön alapuolella äärimmäisenä vasemmalla on painokytkin, josta oskilloskooppi kytketään päälle ja pois. Kytkimen yläpuolella on merkkivalo, joka palaa silloin, kun oskilloskooppi on päällä. Näyttöruudun alapuolella on myös kolme säädintä, joilla voidaan muutella näytöllä olevan kuvan kirkkautta ja terävyyttä sekä näyttöruudun asteikkojen valoisuutta. Äärimmäisenä oikealla näytön alapuolella on myös oskilloskoopin miinusnapa eli maa, johon toinen tutkittavalta laitteelta tuleva johdin yhdistetään. Kuva 4.3 Työssä käytettävä GoldStar OS-7020A oskilloskooppi Näytön oikealla puolella etupaneeli jakaantuu kahteen osaan, niin että alempaa löytyvät säätimet, joilla valitaan mitä näyttöruudussa näkyy, millaista jännitettä halutaan mitata, kanavien jänniteskaalojen valitsimet sekä säätimet, joilla näytössä olevaa kuvaa voidaan liikutella pystysuunnassa. Kuvan 4.3 tilanteessa tutkittava jännite on kytketty punaisella johtimella kanavan CH1 INPT-napaan. Tällöin alaosan keskellä oleva MODE-valitsin on asetettu asentoon CH1. Tällöin näemme näytöllä juuri kanavalle 1 ohjatun signaalin. Koska tutkittavana on sinimuotoinen vaihtojännite, näytön vieressä alhaalla oikealla oleva valitsin on AC -asennossa. CH1-kanavan jänniteskaalan valitsin on asennossa 2, mikä tarkoittaa sitä, että yksi cm näyttöruudulla vastaa 2 V:n suuruista jännitettä. Näytöltä huomaamme, että tutkittavan sinimuotoisen signaalin korkeus huipusta huippuun on n. 8 cm, jolloin sen huipusta huippuun jännite on
5 Mhh = 2 V/cm 8 cm = 16 V. Alhaalta keskeltä löytyvät kanavien 1 ja 2 POSITIONsäätimet, joilla signaalin paikkaa näytöllä voidaan säätää pystysuunnassa. Näyttöruudun oikealla puolella ylhäällä olevalla TIME/DIV-valitsimella voidaan valita aikaskaala. Kuvassa 4.3 valitsin on asennossa 2 ms, mikä tarkoittaa että valittu aikaskaala on 2 ms/cm. Näytöllä tutkittavan signaalin jaksonaika (eli kahden peräkkäisen samassa vaiheessa olevan kohdan välimatka vaakasuunnassa) näyttäisi olevan noin 5 cm. Signaalin jaksonaika on siten T M = 2 ms/cm 5 cm = 10 ms. Signaalin taajuus on siis f = 1/T M = 1/(10 ms) = 100 Hz. TIME/DIV-valitsimesta ylös vasemmalle sijaitsee vaakasuunnan POSITION-säädin, jolla signaalin paikkaa näytöllä säädellään vaakasuunnassa. Etupaneelin oikeassa yläkulmassa on vielä joukko liipaisuun käytettäviä säätimiä ja kytkimiä. Sieltä löytyvät liipaisutason säädin (TRIGGER LEVEL) sekä kytkimet MODE, SORCE ja COPLING, joilla valitaan liipaisutapa, liipaiseva signaali sekä liipaisevan signaalin muokkaustapa. 2.2 Kokoaaltotasasuuntaus diodisillalla Monet sähköiset laitteet toimivat tasajännitteellä. Verkkojännite on kuitenkin vaihtojännitettä. Siksi on hyvä tuntea menetelmä, jonka avulla vaihtojännitteestä saadaan tasajännitettä. Tämän menetelmän keskeinen osa on kokoaaltotasasuuntaus, joka voidaan tehdä kuvassa 4.4 esitetyllä neljän diodin muodostamalla siltatasasuuntaajalla. Diodisillan toimintaa käsitellään myös luentojen luvussa 13. Tarkastellaan aluksi tilannetta kuvassa 4.4 a), jossa jännitelähteen ylempi napa on positiivinen. Tällöin sillan diodit D1 ja D4 ovat päästösuunnassa ja D2 ja D3 estosuunnassa. Diodien D1 ja D4 johtaessa virta pääsee kulkemaan jännitelähteeltä diodin D1 kautta laitteelle, jota kuvataan sen sisäisen vastuksen R L avulla, sitten edelleen diodille D4 ja sieltä jännitelähteelle eli juuri kuvaan merkittyyn suuntaan. Kuvassa 4.4 b) tarkastellaan tilannetta vaihtojännitteen toisella puolijaksolla. Nyt jännitelähteen alempi napa on positiivinen, jolloin diodit D2 ja D3 ovat päästösuunnassa ja johtavat. Virta kulkee nyt diodilta D2 laitteelle R L ja edelleen diodin D3 kautta jännitelähteelle eli jälleen, kuten kuvaan on merkitty. Diodisillan ansiosta jännitelähteen tuottama kuvan 4.4 c) mukainen vaihtojännite muuttuu kuvan 4.4 d) mukaiseksi kokoaaltotasasuunnatuksi jännitteeksi.
6 OSKILLOSKOOPPI JA KOKOAALTOTASASNTAS Kuva 4.4 Kokoaaltotasasuuntaus. a) Positiivisella jännitteen jaksolla diodit D1 ja D4 johtavat ja laitteen läpi kulkee virta ylhäältä alas. b) Negatiivisella jännitteen jaksolla diodit D2 ja D3 johtavat ja virta kulkee taas laitteen läpi ylhäältä alas. c) Jännitelähteen tuottama vaihtojännite. d) Kokoaaltotasasuunnattu jännite laitteen navoissa. 2.3 Kondensaattorisuodatus Tarkastellaan nyt kuvan 4.5 mukaista piiriä. Diodisillasta saatava kokoaaltotasasuunnattu jännite, jota kutsutaan myös tykkiväksi tasajännitteeksi, syötetään kondensaattoriin, jonka kapasitanssi on C. Diodisillalta tulevan jännitteen kasvaessa kondensaattori latautuu eli sen varaus kasvaa. Varaus saavuttaa suurimman arvonsa C p, kun jännit-
7 teellä on maksimiarvonsa p. Jännitteen alkaessa pienentyä myös kondensaattorin varaus pienenee eli kondensaattori purkautuu vastuksen R L kautta. Luentojen luvussa 15 on johdettu kuvan 4.5 piirin jännitteen lausekkeeksi ajan funktiona p t RLC ( t) e. (4.5) Kuva 4.5 Kokoaaltotasasuuntaus (musta) ja kondensaattorisuodatus (punainen) Yhtälön (4.5) mukaan kondensaattorin jännitteellä on suurin arvo p ajan hetkellä t = 0. Jos kondensaattori purkautuu jaksonajan T ja jos lisäksi T <<R L C, kondensaattorin jännite saavuttaa ajan hetkellä t = T pienimmän arvonsa ( T) min p e T R C L p T (1 ). (4.6) R C L Näin ollen kondensaattorin jännite vaihtelee arvojen min ja p välillä kuvan 4.6 mukaisesti. Kondensaattori on siten suodattanut käyttöön vain osan diodisillalta tulevasta tykkivästä tasajännitteestä. Jännitteiden p ja min erotusta kutsutaan rippelijännitteeksi rp ja sille saadaan yhtälöistä (4.5) ja (4.6) lauseke rp pt p min. (4.7) R C L Suodatetun jännitteen keskimääräiselle arvolle dc saadaan lauseke dc 1 T ( p min ) p (1 ). (4.8) 2 2R C L
8 OSKILLOSKOOPPI JA KOKOAALTOTASASNTAS Kondensaattorisuodatetun jännitteen voidaan ajatella muodostuvan tasajännitetason dc molemmin puolin vaihtelevasta vaihtojännitekomponentista, jonka huipusta huippuun arvo on rp. Suodatuksen ajatellaan toimivan sitä paremmin, mitä tasaisempaa suodatettu jännite on. Niinpä suodatuksen hyvyyttä kuvaava hyvyysluku S määritelläänkin rippelijännitteen ja tasajännitetason suhteena, ts. rp S. (4.9) dc Kuva 4.6 Kondensaattorisuodattimen tulojännite (sininen) ja lähtöjännite (vihreä) 2.4 RC-suodatus Jotta kondensaattorisuodatuksella aikaan saadusta jännitteestä saataisiin vieläkin tasaisempaa, kondensaattorisuotimen perään kytketään vielä kuvan 4.7 mukainen vastuksesta R ja kondensaattorista C 2 muodostuva RC-suodin. RC-suodinta käsitellään tarkemmin luentojen luvussa 16. RC-suotimen ulostulo- ( out ) ja sisäänmenojännitteen ( in ) suuruuksien suhdetta kutsutaan taajuusvasteeksi H(f) ja se riippuu käytettävän vaihtojännitteen taajuudesta f sekä suotimen vastuksen resistanssista R ja kondensaattorin kapasitanssista C 2 seuraavasti out 1 H ( f ) 1 (2. (4.10) 2 in frc 2 )
9 Yhtälöstä (4.10) huomataan, että RC-suodin pienentää kondensaattorisuotimesta tulevan jännitteen vaihtojännitekomponenttia tekijällä H ( f ). Tasajännitekomponentti L ( L taas pienenee tekijällä R R R ) johtuen vastuksessa R tapahtuvasta jännitehäviöstä. Vastus R ja kondensaattori C 2 täytyykin valita siten, että tasajännitekomponentti pienenisi mahdollisimman vähän ja vaihtojännitekomponentti mahdollisimman paljon. Kuva 4.7 Siltatasasuuntaus (musta), kondensaattorisuodatus (punainen) ja RCsuodatus (sininen) 2.5 Juotosliitos ja juottaminen Elektroniikassa komponenttien liitetään yhteen yleensä juottamalla. Juote synnyttää liitettävien osien välille yhtäjaksoisen metallisen yhteyden siten, että juotteen atomit muodostavat liitettävien metallien atomien kanssa metalliseoksen, jonka paksuus on muutamien atomien luokkaa. Tarkastellaan lyhyesti juotosliitokseen vaikuttavia tekijöitä. 1) Lämpötila: Juotteena käytetään tavallisesti tina-lyijy-seosta, jossa on 60 % tinaa ja 40 % lyijyä ja jonka sulamislämpötila on 183 o C. Sopiva juotoslämpötila on n. 55 o C suurempi kuin juotteen sulamislämpötila. 2) Puhtaus: Sekä juotettavien metallien että juotteen on oltava puhtaita tai ne on puhdistettava juotosta tehtäessä. Epäpuhtauksia ovat esimerkiksi metallien oksidit, pöly, rasva, hiki jne. 3) Juotettavuus: Juotettavuus riippuu sekä metallista että sen pinnan puhtaudesta. Helposti juotettavia metalleja ovat mm. kupari, lyijy, tina, hopea, messinki, kulta ja kadmium. Vaikeasti juotettavia taas ovat mm. kupariseokset, sinkki, teräs, valurauta ja alumiini. 4) Juote: Juote valitaan liitoskohteen mukaan. Yleisimmin käytetty juote on em. tinalyijy-seos. Hopeoituja pintoja juottaessa juotteeseen lisätään 1 2 % hopeaa, ettei juote liuottaisi liitoskohteesta hopeaa itseensä. Pakkaskestävyyttä vaativiin liitoksiin käytetään puolestaan juotetta, johon on lisätty antimonia n. 0,25 %.
10 OSKILLOSKOOPPI JA KOKOAALTOTASASNTAS 5) Juoksutin: Juoksuttimen tehtävänä on poistaa hapettumat juotoskohteista, suojata juotoskohtaa ilman hapelta juotostapahtuman aikana sekä helpottaa juotteen leviämistä juotoskohteeseen. Elektroniikassa käytetään tavallisimmin aktivoitua orgaanista juoksutinta, jossa liuottimena on isopropyylialkoholi ja juoksutinaineena aktivaattorilla käsitelty abieettihappo. Juoksutin tuodaan käyttökohteeseen juotteessa, jossa se on kiinteässä muodossa juotoslangan sisällä. Juottaminen tapahtuu neljässä vaiheessa, jotka ovat 1) Esilämmitys: Juotettavat kohteet lämmitetään juottimen kärjellä juotoslämpötilaan. Tällöin kärjen tulee koskettaa molempia liitettäviä kappaleita. 2) Juotteen lisäys: Juote ohjataan suoraan liitettäviin pintoihin. Juoksutin nesteytyy ennen juotetta ja puhdistaa pinnat. Juoksuttimen liuottimena toimiva alkoholi höyrystyy. Juote leviää kohteeseen juoksuttimen muodostamaa lammikkoa pitkin. Mikäli juote ohjattaisiin juottimen kärjen kautta, juoksuttimen liuotin höyrystyisi liian nopeasti, juoksutin karstoittuisi ja liitoksesta tulisi epäluotettava. 3) Jälkilämmitys: Juotteen lisäyksen jälkeen lämmitetään juotosta hiukan, jotta juote tasoittuisi ja muodostaisi kauniisti kaareutuvan pinnan. 4) Jäähdytys: Liitoksen annetaan jäähtyä hitaasti ympäristön lämpötilaan. Tärähdyksiä ja rasitusta on varottava jäähtymisen aikana. Jäähtymistä ei saa nopeuttaa keinotekoisesti. Lopuksi juotoskohta puhdistetaan ylimääräisestä juoksuttimesta ja juotosjäänteistä, sillä ne voivat toimia vuotovirtojen kulkuteinä. Puhdistukseen käytetään sopivaa liuotinta, vettä, teollisuusalkoholia, trikloorietyleeniä tms. 3. Mittaukset 3.1 Oskilloskooppimittauksia Mittauksissa tutustutaan ensin oskilloskooppiin ja opetellaan mittaamaan sillä ohjaajan opastamana tasa- ja vaihtojännitteitä, vaihtojännitteiden jaksonaikoja sekä tutkitaan liipaisun vaikutusta. Näissä mittauksissa käytetään esimerkiksi kuvassa 4.8 esitettyjä signaaligeneraattoreita, joita voidaan käyttää sekä tutkittavan signaalin tuottamiseen että taajuuslaskureina. Myös osalla sinulle jo aiemmin tutuista digitaalisista yleismittareista voidaan mitata signaalien taajuuksia. Tarkasta mittaamiesi jaksonaikojen arvot laskemalla niistä signaalin taajuus f = 1/T ja vertaamalla näin saatua tulosta signaaligeneraattorin tai mittarin antamaan taajuuteen. Myös jännitteet mitataan edellisestä työstä tutulla digitaalisella yleismittarilla. Vaihtojännitettä mitattaessa mittari mittaa tasasuunnatun vaihtojännitteen aritmeettista keskiarvoa, mutta sen asteikko on laadittu siten, että se näyttää sinimuotoisen vaihtojännitteen tehollisen arvon eff. Oskilloskoopilla mitattavan jännitteen huipusta huippuun arvon ja yleismittarin antaman tehollisen arvon välillä on yhteys
11 hh eff. (4.11) 2 2 Jotta pystyisit vertaamaan oskilloskoopilla ja yleismittarilla saamiasi tuloksia toisiinsa, laske oskilloskoopilla havaittujen jännitteiden teholliset arvot. Kuva 4.8 Työssä käytettäviä äänitaajuusgeneraattoreita 3.2 Kokoaaltotasasuuntaus 3.2.1 Muuntaja ja siltatasasuuntaaja Kokoaaltotasasuuntauksessa kytkennät tehdään kuvassa 4.9 näkyvälle alustalle, jossa muuntaja on jo valmiina. Mittaa ohjaajan antaman kuormitusvastuksen resistanssi R k digitaalisella yleismittarilla ja kirjaa se ylös lomakkeeseen. Rakenna sitten siltatasasuuntaaja neljästä piidiodista ja juota myös kuormitusvastus R k paikoilleen alustalle.
12 OSKILLOSKOOPPI JA KOKOAALTOTASASNTAS Mittaa ensin muuntajasta ulostulevan jännitteen M jaksonaika sekä jännitteen suuruus oskilloskoopilla. Mittaa jännite myös digitaalisella yleismittarilla. Tee vastaavat mittaukset myös diodisillasta saatavalle tykkivälle tasajännitteelle T. Piirrä kummankin jännitteen kuvaajat sopivaa mittakaavaa käyttäen lomakkeesta löytyvälle paperille niin, että voit lukea piirroksistasi sekä jännitteiden suuruudet että jaksonajat. - Muuntaja + Diodisilta R C 1 C 2 R k Kuva 4.9 Muuntaja, kytkentäalusta ja työssä käytettäviä kondensaattoreita 3.2.2 Kondensaattorisuodatus Valitse ohjaajan antamasta valikoimasta sopiva kondensaattori C 1 ja kirjaa sen arvo ylös mittauspöytäkirjaan. Juota sitten kondensaattori C 1 paikalleen kytkentäalustalle. Huomaa, että työssä käytetään elektrolyyttikondensaattoreita, joiden napaisuus on tärkeä ottaa huomioon kytkentää tehtäessä. Sekä kytkentäalustasta että kondensaattoreista löytyy merkinnät napaisuudesta (vrt. kuva 4.9). Mittaa sitten kondensaattorisuodatetun jännitteen tasajännitekomponentin suuruus sekä vaihtojännitekomponentin jaksonaika ja suuruus oskilloskoopilla. DC 1 AC1 Mittaa jännitekomponenttien suuruudet myös digitaalisella yleismittarilla. Piirrä oskilloskoopin näyttöruudussa havaitsemasi kondensaattorisuodatuksen lähtöjännite lomakkeeseen niin, että voit lukea kuvasta sekä tasa- että vaihtojännitekomponenttien
13 suuruudet, huippujännitteen arvon p ja vaihtojännitekomponentin jaksonajan T. Laske teoreettinen rippelijännitteen arvo yhtälöstä (4.7) ja vertaa sitä mitattuun arvoon. Miten selität arvojen mahdollisen eri suuruuden? Laske lopuksi vielä suodatuksen hyvyysluku S 1 yhtälöä (4.9) käyttäen. 3.2.3 RC-suodatus Valitse ohjaajan antamista komponenteista sopiva vastus R ja kondensaattori C 2 RCsuodatusta varten. Mittaa vastuksen resistanssi digitaalisella yleismittarilla ja kirjaa sen sekä kondensaattorin kapasitanssin arvo mittauspöytäkirjaan. Juota sitten vastus ja kondensaattori paikoilleen kytkentäalustaan ja mittaa tasajännitekomponentin DC 2 suuruus oskilloskoopilla ja piirrä sen kuva. Mittaa sitten vaihtojännitekomponentin jaksonaika ja suuruus oskilloskoopilla ja piirrä suurennettu kuva RC-suodatetusta AC 2 jännitteestä, niin että myös vaihtojännitekomponentin suuruus tulee ilmi kuvaajasta. Mittaa jännitteet myös digitaalimittarilla. Laske RC-suodatuksen hyvyysluku S 2 yhtälöstä (4.9) ja tehonkulutus kuormitusvastuksessa R k.