Työttömyyspäivärahan vaikutus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä maksettavaan korvaukseen Sanna Kujala Heikki Pohja Artikkeli on julkaistu Työoikeudellisen Yhdistyksen vuosikirjassa 2003 2004 (Helsinki 2004)
2 SISÄLLYS: 1. JOHDANTO... 2 1.2 Tausta... 3 1.3 Työttömyysvakuutusrahasto ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan rahoittajana työttömyyskassa etuuden maksajana... 4 1.4 Tilastoa... 4 2. KORVAUKSEN JA TYÖTTÖMYYSPÄIVÄRAHAN YHTEENSOVITTAMINEN TUOMIOISTUINPROSESSISSA... 5 2.1 Työttömyysvakuutusrahaston kuuleminen ja tuomion toimittaminen sille tiedoksi... 5 2.2 Yhteensovittaminen: 6 2.2.1 Työsuhteen perusteettomasta päättämisestä tuomittava korvaus... 7 2.2.2 Vähennyksen laskeminen... 8 2.2.3 Tilapäinen työ ja syy-yhteys... 9 2.2.4 Koulutustuki ja koulutuspäiväraha... 10 2.2.5 Irtisanomisajan palkka... 10 2.3 Lomautus... 10 2.4 Kohtuullistaminen:... 11 2.4.1 Korvauksen määrä... 11 2.4.2 Taloudelliset ja sosiaaliset olot... 12 2.4.3 Loukkaus... 12 2.5 Maksatustietojen selvittäminen ja yhteistyö kassojen kanssa... 13 3. KORVAUKSEN JA TYÖTTÖMYYSPÄIVÄRAHAN YHTEENSOVITTAMINEN SOPIMUKSESSA... 13 3.1 Velvollisuus kokonaiskorvauksen erittelyyn:... 14 3.1.1 Aineellinen ja aineeton vahinko... 14 3.1.2 Työttömyysvakuutusrahasto sopimusten valvojana... 15 3.2 Yhteensovittaminen sopimustilanteissa... 15 3.3 Kohtuullistaminen ja sopimus... 16 3.4 Sopimusten toimittaminen... 17 3.5 Tuomioistuinten vahvistamat sovinnot... 18 4. KEHITTÄMISNÄKÖKOHTIA... 19 LÄHTEET 21 TUOMIOISTUIN RATKAISUT 21
1. JOHDANTO 3 Tämä artikkeli käsittelee työttömyyspäivärahan vaikutusta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä aiheutuneen korvauksen tuomitsemiseen ja siitä sopimiseen. Kyseessä on siis sosiaalietuuksien ja korvauksen yhteensovittaminen. Artikkeli on kirjoitettu Työttömyysvakuutusrahaston (TVR) näkökulmasta. Tuomioistuimen käsitellessä yhteensovittamista ovat kuultavina joko Työttömyysvakuutusrahasto tai Kansaneläkelaitos. Näin ollen artikkelissa esitetty koskee soveltuvin osin myös Kansaneläkelaitosta, vaikkei sitä olla erikseen mainittu. Uuden työsopimuslain 1 mukaan työttömyyspäivärahat otetaan huomioon työntekijälle korvausta määrättäessä tai siitä sovittaessa. Täyttä palkkaa vastaavasta korvauksesta vähennetään osa työttömyysajalta maksetuista työttömyyspäivärahoista ja erotus maksetaan Työttömyysvakuutusrahastolle tai Kansaneläkelaitokselle. Yhteensovitus tehdään riippumatta siitä, millä perusteella työsuhde on päätetty 2. Uudessa työsopimuslaissa onkin omaksuttu korvausvelvollisuuden vastuunjaossa seuraavat lähtökohdat: 1. työnantajan täysi vahingonkorvausvelvollisuus, 2. vahingonkorvausoikeudellinen rikastumiskielto, ja 3. periaate, jonka mukaan maksettuihin sosiaalietuuksiin ei jälkikäteen puututa. 3 1.2 Tausta Vanhan työsopimuslain aikaan korkein oikeus 4 katsoi, että työntekijän saamat työttömyyspäivärahat vähentävät työntekijälle maksettavaa korvausta lähes täysimääräisesti silloin, kun oli kyse lainvastaisen taloudellisen ja tuotannollisen irtisanomisen johdosta tuomittavasta vahingonkorvauksesta. Jos kyseessä oli työntekijän henkilöön liittyvä irtisanominen, työttömyyspäivärahoilla katsottiin 5 olevan osaltaan merkitystä korvauksen määrän kokonaisharkinnassa ansion menetyksen suuruuteen vaikuttavana tekijänä, mutta niitä ei otettu suoraan vähennyksenä huomioon. 6 Korkeimman oikeuden omaksuma linja esti työntekijää saamasta ylikompensaatiota eli hän ei voinut saada vahingostaan osaksikaan kahdenkertaista korvausta. Ongelmallista oli kuitenkin se, että lainvastaisesti työsopimuksen päättänyt työnantaja ei joutunut maksamaan täyttä korvausta, vaan ainoastaan täyden palkan ja työttömyysajalta maksetun työttömyyspäivärahan erotuksen. Työntekijänsä perusteettomasti irtisanonut työnantaja siis hyötyi siitä, että työttömyysturvajärjestelmän avulla oli huolehdittu työttömäksi jääneen työntekijän toimeentulosta. Työnantajan saama hyöty oli vielä keskimäärin suurempi, jos ko. työntekijä oli liittynyt työttömyyskassaan ja saanut ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. 1 55/2001. Uusi työsopimuslaki tuli voimaan 1.6.2001. 2 LaVL 18/2000 vp. 3 Tiitinen Kröger 2003, s. 504. 4 KKO 1995:215 5 KKO 1997:97 6 Rautiainen Äimälä 2004, s. 307.
Työttömyysturvajärjestelmä maksoi siten tavallaan työnantajan puolesta osan korvauksesta. 7 Uudella työsopimuslailla on menettely muutettu oikeudenmukaisemmaksi. 8 4 1.3 Työttömyysvakuutusrahasto ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan rahoittajana työttömyyskassa etuuden maksajana Työttömyysvakuutusrahasto on työnantajien ja palkansaajien rahoittama ja sosiaalija terveysministeriön sekä Vakuutusvalvontaviraston valvoma itsenäinen laitos, jonka tehtävänä on työttömyysturvaetuuksien rahoittaminen. 9 Työttömyysvakuutusrahasto vastaa työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) nojalla ansioon suhteutetun työttömyysturvan rahoituksessa työttömyyspäivärahojen, työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen, koulutuspäivärahan, työeläkelisien ja vuorottelukorvauksen aiheuttamista menoista siltä osin kuin valtio ja yksittäiset työttömyyskassat eivät ole niistä vastuussa. Työttömyysvakuutusrahasto vastaa työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain mukaan myös työntekijöiden lomautuksista ja työttömyysturvan lisäpäivistä aiheutuvista menoista, joiden rahoittamiseen valtio ei lainkaan osallistu. Edellä mainitut etuudet työeläkelisää lukuun ottamatta maksetaan työttömyyskassoista. 10 TVR toimii rahoittajana, mutta etuuden saajia koskevat maksupäätökset tehdään työttömyyskassoissa työttömyysturvalain nojalla. Työttömäksi jäänyt työntekijä hakee ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa siitä työttömyyskassasta, jonka jäsen hän on. Työttömyyskassa käsittelee hakijan hakemuksen ja tekee asiassa päätöksen, jonka nojalla se joko maksaa tai ei maksa hakijalle ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. 1.4 Tilastoa Alla oleviin taulukoihin on kerätty tilastotietoa liittyen työsopimuslain 12 luvun 3 :ään. Ensimmäisestä taulukosta ilmenee Työttömyysvakuutusrahaston antamien lausumien lukumäärä sekä rahastolle toimitettujen sopimusten, vahvistettujen sovintojen ja tuomioiden lukumäärät. Taulukosta kaksi ilmenee rahastolle yhteensovittamisen tuloksena maksetut osuudet. 7 Ks. tästä myös LaVL 18/2000 vp. 8 Rautiainen Äimälä 2004, s. 307-308. 9 Toiminta perustuu lakiin työttömyysetuuksien rahoituksesta (555/1998), asetukseen työttömyysetuuksien rahoituksesta (1176/1998) sekä Työttömyysvakuutusrahaston ohjesäännöstä annettuun asetukseen (862/1998). 10 Työttömyysvakuutusrahaston toimintakertomus 2003.
Taulukko 1 Kpl 2001 2002 2003 30.6.2004 mennessä TVR:n antamat 2 92 346 268 11 lausumat Sopimukset* 3 41 59 74 5 Tuomioistuinten vahvistamat sovinnot* Tuomiot ja päätökset* * TVR:lle kyseisenä vuonna toimitetut 0 3 31 27 1 10 76 73 (vain lainvoimaiset) Taulukko 2 2001 2002 2003 30.6.2004 mennessä TVR:lle TSL 12:3 nojalla maksetut osuudet 0 79.259 202.518 130.000 2. KORVAUKSEN JA TYÖTTÖMYYSPÄIVÄRAHAN YHTEENSOVIT- TAMINEN TUOMIOISTUINPROSESSISSA 2.1 Työttömyysvakuutusrahaston kuuleminen ja tuomion toimittaminen sille tiedoksi Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua asiaa käsiteltäessä tuomioistuimen on varattava työttömyysvakuutusrahastolle ja etuuden maksaneelle työttömyyskassalle tilaisuus tulla kuulluksi. Tuomioistuimen on velvoitettava työnantaja maksamaan korvauksesta vähennetty rahamäärä työttömyysvakuutusrahastolle ja toimitettava asiassa annettu lainvoiman saanut tuomio tai päätös sille tiedoksi. Mitä tässä säädetään työttömyysvakuutusrahastosta, koskee vastaavasti kansaneläkelaitosta käsiteltäessä 1 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua asiaa. (TSL 12:3.3) Eduskunnan lakivaliokunta piti välttämättömänä, että kaikille osapuolille varataan tilaisuus tulla kuulluksi oikeudenkäynnissä. Vain siten tuomioistuin voi velvoittaa työnantajan maksamaan korvauksia Työttömyysvakuutusrahastolle tai Kansaneläkelaitokselle. 12 11 Tämä on keskimäärin 45 lausumaa kuukaudessa. 12 LaVL 18/2000 vp.
Tuomioistuimen 13 onkin varattava Työttömyysvakuutusrahastolle sekä etuuden maksaneelle työttömyyskassalle tilaisuus tulla kuulluksi, kun työntekijälle on maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Mikäli kantaja on saanut peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea, on kuultavana vastaavasti Kansaneläkelaitos. Olisi toivottavaa, että kantaja ilmoittaisi kuultavat osoitetietoineen jo haastehakemuksessa 14. 6 Tuomioistuimilla on kirjava käytäntö sen suhteen, missä vaiheessa prosessia Työttömyysvakuutusrahastoa kuullaan. Ääritapauksina voidaan mainita tilanteet, joissa lausumapyyntö lähetetään heti kanteen tultua vireille ja tilanteet, joissa lausumaa pyydetään muutaman päivän tai jopa muutaman tunnin varoitusajalla, jotta tuomio saataisiin annettua. Työttömyysvakuutusrahasto toivoo, että sitä kuultaisiin siinä vaiheessa, kun tapauksen kirjallinen valmistelu on lopetettu ja työttömyyskassaa on ensimmäistä kertaa kuultu. 15 Sopivana vastausaikana TVR pitää 21 päivää eli kolmea viikkoa. Lausumapyynnön lisäksi Työttömyysvakuutusrahasto tarvitsee haastehakemuksen, vastaajan vastauksen ja työttömyyskassan lausuman. 16 Työttömyysvakuutusrahasto on työsuhteen perusteetonta päättämistä koskevissa riita-asioissa kuultavan roolissa, koska se rahoittaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa. 17 Tästä johtuen myös yhteensovittamisen tuloksena syntyvät osuudet tilitetään Työttömyysvakuutusrahastolle. Kun Työttömyysvakuutusrahasto rahoittaa työttömyyspäivärahaa yhdessä valtion kanssa, rahasto tilittää saamistaan korvausosuuksista vuosittain niihin sisältyvän valtionosuuden sosiaali- ja terveysministeriölle. 18 Työsopimuslain 12 luvun 3 :n 3. momentilla on velvoitettu tuomioistuin lähettämään lainvoimainen tuomio tai päätös Työttömyysvakuutusrahastolle tiedoksi. Tuomio tai päätös tulee lähettää ilman erillistä pyyntöä ja maksutta. 19 2.2 Yhteensovittaminen Edellä 2 :n mukaan määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 1) 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa (602/1984) tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta; 2) 80 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta peruspäivärahasta; sekä 13 Velvollisuus varata tilaisuus tulla kuulluksi koskee tuomioistuimia kaikissa oikeusasteissa. 14 Koskinen Nieminen Valkonen 2003, s. 353. 15 Joissain tapauksissa tuomioistuimen on kuultava etuuden maksanutta työttömyyskassaa uudestaan ennen tuomioin antamista. 16 Toki myös käräjäoikeuden tekemä yhteenveto tapauksesta käy. 17 Katso edellä kappale 1.3. 18 Valtiolle tilitettävä osuus oli vuonna 2003 51,7 %. 19 Ks. Laki tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista (701/1993) 2.
3) työntekijälle kyseiseltä ajalta työmarkkinatuesta annetun lain (1542/1993) nojalla maksettu työmarkkinatuki. (TSL 12:3.1) 7 Työsopimuslain korvausjärjestelmä perustuu työnantajan täyteen korvausvastuuseen. Työntekijän saamat työttömyyspäivärahaetuudet eivät siis vähennä työnantajan korvausvelvollisuutta, vaan työnantaja on määrättävä maksamaan korvauksen määrä kokonaisuudessaan 20. Työnantaja siis vastaa aiheuttamastaan vahingosta hyötymättä siitä, että työntekijä on saanut työttömyysajalta työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea 21. Toisaalta työntekijää koskee vahingonkorvausoikeudellinen rikastumiskielto. Työttömyyspäivärahan katsotaan osittain korvanneen työntekijälle työttömyydestä aiheutuneen vahingon eli palkkaetujen menetystä eikä vahinkoa tule rikastumiskiellon mukaan korvata kahteen kertaan. Tästä ja työnantajan täydestä vahingonkorvausvastuusta johtuen työnantajan maksettavaksi määrättävästä korvauksesta osa suoritetaan Työttömyysvakuutusrahastolle tai Kansaneläkelaitokselle. 22 Tällä tavoin rahat palautuvat takaisin työttömyysturvajärjestelmään ja niillä rahoitetaan jälleen työttömyysturvaetuuksia. Tilanteissa, joissa työntekijälle on maksettu korvausvelvollisuuteen kohdistuvalta ajalta ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, on tehtävän vähennyksen määrä enintään 75 prosenttia vastaavalta ajalta saadusta työttömyyspäivärahasta. Vähentämättä jäävä 25 prosentin osuus vastaa työntekijän maksuosuutta, joka koostuu työttömyyskassan jäsenmaksusta, jolla rahoitetaan 5,5 prosenttia ansioturvan menoista, sekä palkansaajan työttömyysvakuutusmaksusta. 23 Työttömyysvakuutusrahasto vaatii lausumissaan, että tuomioistuin velvoittaisi työnantajan maksamaan korvauksesta vähennettävälle rahamäärälle viivästyskorkoa korkolain 4 1 mom. mukaisesti siitä lukien, kun on kulunut yksi kuukausi tuomion antopäivästä. Rahaston vaatimus viivästyskorosta on menestynyt melko hyvin. 2.2.1 Työsuhteen perusteettomasta päättämisestä tuomittava korvaus Työsopimuslain 12 luvun 2 :n 1 momentin mukaan työnantaja, joka on työsopimuslaissa säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt työntekijän työsopimuksen, on määrättävä maksamaan korvausta työntekijälle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Työsuhteen perusteettomasta päättämisestä tuomitaan kokonaiskorvaus. Kokonaiskorvaus voi muodostua työntekijän työttömyydestä ennen tuomiota aiheutuneiden palkkaetujen menetyksen korvaamisesta, työsuhteen ennenaikaisesta päättymisestä syntyneen muun taloudellisen vahingon korvaamisesta 24 ja aineettoman vahingon korvaamisesta. 25 Kokonaiskorvauksen arvioinnin luonteeseen ei kuitenkaan kuulu 20 HE 157/2000. 21 Tiitinen Kröger 2003, s. 504. 22 Tiitinen Kröger 2003, s. 504-505. 23 HE 157/2000. 24 Esimerkiksi arvioitu tuleva ansionmenetys. 25 HE 157/2000.
eri korvausosuuksien erittely sen jälkeen, kun kokonaiskorvauksen määrästä on päätetty. Tästä johtuen työnantajan korvausvelvollisuutta koskevassa tuomiossa ei eritellä, miltä osin korvaus koostuu aineellisen vahingon ja miltä osin aineettoman vahingon korvauksesta. 26 Tuomioistuimen on kuitenkin käytännössä aina harkittava, mikä osuus kokonaiskorvauksesta on luonteeltaan korvausta palkkaetujen menetyksestä ennen tuomiota, koska vain tästä osuudesta vähennetään Työttömyysvakuutusrahastolle maksettava osuus. 27 8 2.2.2 Vähennyksen laskeminen Maksetut työttömyyspäivärahat otetaan huomioon aina tuomion julistamiseen saakka kuitenkin enintään yhtä monelta kuukaudelta/yhtä pitkältä ajalta kuin vastaavasti korvauksessa on korvausta palkkaetujen todellisesta menetyksestä työsuhteen päättymisestä lukien. Mikäli korvaus ei kata palkkaetujen menetystä koko työttömyysajalta, vähennyskin voidaan tehdä vain siltä osin kuin kokonaiskorvaus sisältää korvausta palkkaetujen menetyksestä 28. Esimerkiksi jos työntekijä on ennen tuomion antamista ollut työttömänä 20 kk, mutta tuomioistuin on TSL 12:2:n nojalla päätynyt esimerkiksi työntekijän oman menettelyn (myötävaikutuksen) perusteella 8 kk:n palkkaa vastaavaan korvaukseen, voidaan maksetut työttömyyspäivärahat ottaa vähennystä tehtäessä huomioon enintään 8 kk:n ajalta 29. Jos taas edellisessä tapauksessa kokonaiskorvauksen määräksi arvioidaan 15 kk:n palkkaa vastaava määrä ja korvaukseen sisältyy aineettoman vahingon korvausta 3 kk:n palkkaa vastaava määrä, työttömyyspäivärahat voidaan ottaa huomioon enintään 12 kk:n osalta. 30 Vähennyksen laskemisessa tulisi aina käyttää todellisia työttömyyskassalta saatuja maksutietoja, ei keskimääräistä työttömyyspäivärahan määrää tai arviota. Vähennystä laskettaessa käytetään ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan bruttomäärää 31. Käräjäoikeudet ovat pyytäneet rahastolta kannanottoa siihen, miten rahastolle tuomittava osuus tulisi laskea. Työttömyysvakuutusrahasto esittääkin lausumassaan laskelman perusteluineen siitä, minkä verran rahastolle maksettavan osuuden tulisi pääsäännön mukaan olla. 32 26 Tiitinen Kröger 2003, s. 502-503. 27 Rautiainen Äimälä 2004, s. 308-309. Ks. myös HE 157/2000 Tuomioistuimen tulisi korvauspäätöstä tehdessään vähentää työntekijän palkkaetujen menetyksestä tulevasta korvausosasta tältä ajalta saadusta työttömyysturvasta pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitettu osa. Pykälässä tarkoitettua vähennystä ei sitä vastoin tehtäisi siitä osasta korvausta, joka kohdistuu aineettoman vahingon korvaukseen tai muusta kuin palkkaetujen menetyksestä aiheutuneen taloudellisen vahingon korvaamiseen. 28 LaVL 18/2000 vp. 29 Tiitinen Kröger 2003, s. 505-506. 30 Tiitinen Kröger 2003, s. 506. 31 Vakuutusvalvontaviraston tiedote 2/2001, s. 4. 32 Laskelma on suuntaa antava, koska se perustuu rahaston sillä hetkellä käytettävissä oleviin tietoihin.
9 2.2.3 Tilapäinen työ ja syy-yhteys Korkein oikeus on katsonut ratkaisussaan KKO 1981 II 11, ettei työttömyyden aikainen tilapäinen työ katkaise syy-yhteyttä työsuhteen perusteettomaan päättämiseen perustuvaan vahinkoon. KKO 1981 II 11: Työntekijällä, joka työsopimuslain vastaisen irtisanomisen vuoksi työttömäksi jouduttuaan oli ollut tilapäiseksi tarkoitetussa työsuhteessa, oli oikeus saada vahingonkorvausta myös tilapäisen työsuhteen jälkeen jatkuneen työttömyyden johdosta. Tapauksessa A oli ollut työttömänä 17.5. - 27.9.1976 sekä 1.6. - 31.8.1977. Hovioikeus velvoitti yhtiön, huomioon ottaen, että se oli suorittanut A:lle palkan 17.6.1976 saakka, suorittamaan A:lle vahingonkorvausta menetetystä työansiosta 3 kuukaudelta 10 päivältä. Korkein oikeus velvoitti yhtiö B:n suorittamaan A:lle, HO:n tuomiossa todetun maksuvelvollisuuden lisäksi, korvaukseksi 1.6. - 31.8.1977 jatkuneelta työttömyysajalta kuukausipalkan mukaan laskettuna kolmen kuukauden palkkaa vastaavan määrän. Työttömyysvakuutusrahaston näkemyksen mukaan tilapäinen työ voi pidentää tarkasteltavaa ajanjaksoa, kun harkitaan kantajalle maksettavaa korvausta palkkaetujen menetyksestä aiheutuneesta vahingosta. Tällöin vastaavasti myös ajanjakso, jolta työttömyyspäivärahat otetaan huomioon, pitenee. Maksetut työttömyyspäivärahat otetaankin huomioon aina tuomion julistamiseen saakka kuitenkin enintään yhtä monelta kuukaudelta/yhtä pitkältä ajalta kuin vastaavasti vahingonkorvauksessa on korvausta palkkaetujen todellisesta menetyksestä työsuhteen päättymisestä lukien ja ennen tuomiota. Kysymys on siis siitä, kuka on vastuussa tilapäisen työsuhteen jälkeen jatkuneesta työttömyydestä. Vakituisessa työsuhteessa olleen työntekijän saadessa tilapäisen työn tilanne ei ole vielä normalisoitunut eikä syy-yhteys laittoman päättämisen ja siitä seuranneen työttömyyden välillä katkea 33. Mikäli työnantaja ei olisi perusteettomasti päättänyt työntekijän työsuhdetta, ei työntekijä olisi joutunut turvautumaan tilapäiseksi jääneeseen työsuhteeseen. Syy-yhteys työsuhteen perusteettoman päättämisen ja tilapäisen työsuhteen jälkeen jatkuneen työttömyyden välillä on siis olemassa. Voiko sitten tilapäisen työsuhteen työnantaja olla vastuussa tilapäisen työsuhteen päättymisen jälkeisestä työttömyydestä? Ei ainakaan silloin, kun kyseessä on ollut alun alkaen määräaikainen työsuhde. Rautiainen ja Äimälä toteavatkin, ettei työantajan voitane katsoa olevan vastuussa määräaikaisen työsopimuksen alun perin sovitun päättymisajankohdan jälkeen syntyvästä taloudellisesta vahingosta. 34 Näin ollen vastuu on työntekijän vakituisen työsuhteen perusteettomasti päättäneellä työnantajalla. 33 Koskinen Nieminen Valkonen 2003, s. 343. 34 Rautiainen Äimälä 2004, s. 302.
2.2.4 Koulutustuki ja koulutuspäiväraha 10 Lain sanamuodon mukaan korvauksesta tehtävä vähennys koskee vain työttömyysturvalaissa tarkoitettua ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa ja peruspäivärahaa ja sen lisäksi työmarkkinatuesta annetun lain nojalla maksettua työmarkkinatukea. Työtuomioistuin on katsonut kyseessä olevan sellaisen poikkeussäännön, jonka on oletettava tulleen tyhjentävästi säännellyksi. Koulutustukea ja koulutuspäivärahaa ei näin ollen oteta huomioon Työttömyysvakuutusrahastolle maksettavaa vähennystä laskettaessa. Koulutustuki ja koulutuspäiväraha vaikuttavat kuitenkin kokonaiskorvauksen määrään. 35 2.2.5 Irtisanomisajan palkka Tilanteissa, joissa tuomioistuin velvoittaa työnantajan maksamaan irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta 36, otetaan työttömyyspäivärahat huomioon Työttömyysvakuutusrahastolle maksettavaa vähennystä laskettaessa vasta laskennallisen irtisanomisajan jälkeen alkavalta ajanjaksolta. Tämä johtuu siitä, että irtisanomisajanpalkan maksamisen katsotaan pidentävän työsuhteen laskennallista kestoa. 37 Lisäksi työttömyyskassa saattaa ryhtyä takaisinperintään, mikäli työntekijälle on maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa vastaavalta ajalta. 38 2.3 Lomautus Mitä edellä säädetään 2 :n mukaan määrätystä korvauksesta, sovelletaan myös perusteettoman lomauttamisen johdosta 1 :n 1 momentin nojalla määrättyyn vahingonkorvaukseen. (TSL 12:3.5) Työttömyysvakuutusrahasto on kuultavana myös tilanteissa, joissa työntekijä vaatii tuomioistuimessa korvausta perusteettomasta lomautuksesta 39 työsopimuslain 12 luvun 1 :n 1 momenttiin perustuen. Sen mukaan työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö työsuhteesta tai työsopimuslaista johtuvia velvollisuuksia, on korvattava työntekijälle siten aiheuttamansa vahinko. Lomautuksen yhteydessä syntyy usein samanlainen työttömyyspäivärahojen ja työntekijälle maksettavan korvauksen yhteensovittamistarve kuin työsuhteen päättymisen yhteydessä. Mikäli työntekijälle on maksettu työttömyyspäivärahaa perusteettomaksi todetun lomautuksen ajalta, vähennetään vahingonkorvauksesta 75 % työntekijälle perusteettoman lomautuksen ajalta maksetuista työttömyyspäivärahoista. 40 35 Työtuomioistuimen tuomio 6.5.2003 tuomio nro 32. Katso myös Vaasan hovioikeuden tuomio 18.2.2004 tuomio numero 266. 36 TSL 6:4.1. 37 Turun hovioikeus 2.4.2004 tuomio nro 1098. 38 Työttömyysturvalaki 3:5. 39 Työntekijä on lomautettu työsopimuslain 5 luvun 2 :ssä säädettyjen perusteiden vastaisesti. 40 Vahingonkorvauksen ja työttömyyspäivärahojen yhteensovittamista ei tehdä muiden TSL 12:1:n nojalla korvattavien vahinkojen osalta. Näin ollen muun muassa takaisinottovelvollisuuden rikkomisesta maksettava vahingonkorvaus jää yhteensovittamisen ulkopuolelle.
2.4 Kohtuullistaminen 11 Tuomioistuin voi tehdä korvauksesta 1 momentissa säädettyä pienemmän vähennyksen tai jättää vähennyksen kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista. (TSL 12:3.2) Vähennyksen kohtuullistaminen pykälän 2 momentin nojalla perustuu tuomioistuimen harkintaan. Tuomioistuin harkitsee sille esitetyn näytön perusteella, onko kohtuullista pienentää vähennettävää määrää tai jättää vähennys tekemättä. 41 Vakuutusvalvontavirasto on lähtenyt ohjeistuksessaan siitä, että vähennyksen jättäminen kokonaan tekemättä on ääritapaus 42. Ensisijaisesti tulisikin arvioida, päästäänkö kohtuulliseen lopputulokseen pienentämällä vähennystä. Kuten lain sanamuodostakin ilmenee, tehdään kohtuullistaminen aina työntekijän hyväksi. Kohtuullistaminen lisää työntekijälle maksettavan korvausosuuden määrää ja pienentää rahastolle maksettavaa osuutta 43. Työnantaja ei siis hyödy siitä, että vähennystä kohtuullistetaan eikä työnantaja myöskään voi edukseen vedota kohtuullistamissäännökseen. Työttömyysvakuutusrahaston kokemuksen mukaan kantajat pyytävät usein Työttömyysvakuutusrahastolle tehtävän vähennyksen kohtuullistamista. Useimmiten haastehakemuksessa esitetyt perustelut ovat vähäisiä. Yleensä tyydytään vain toistamaan työsopimuslain 12 luvun 3 :n kohtuullistamista koskeva säännös. Työttömyysvakuutusrahasto toivoo, että perusteet, joiden nojalla kohtuullistamista pyydetään, tuotaisiin esiin jo haastehakemuksessa. Tällöin rahasto pystyy ottamaan kantaa asiaan. Tuomioistuimet perustelevat kohtuullistamista tuomioissaan nykyisin melko hyvin. Enää vain harvoin näkee tuomioita, joissa TVR on sivuutettu ilman asianmukaisia perusteluita ja perusteita. 44 2.4.1 Korvauksen määrä Rahasto on tulkinnut TSL 12 luvun 3 :n 2 momenttia siten, että pieni tai pienehkö korvaus voisi olla yksi huomioon otettavista seikoista katsottaessa vähennyksen pienentäminen tai pois jättäminen kohtuulliseksi. Korvauksen määrä vaikuttaa myös taloudellisten olojen arviointiin. Mikäli työntekijä saa suuren korvauksen, hänen taloudellinen tilanteensa kohenee Työttömyysvakuutusrahastolle tehtävästä vähennyksestä huolimatta. 41 LaVL 18/2000 vp. 42 Vakuutusvalvontaviraston tiedote 2/2001, s. 6. 43 Tiitinen Kröger 2003, s. 507. 44 Tuomioistuimet ovat ottaneet huomioon muun muassa seuraavanlaisia seikkoja: yksinhuoltajuus, suuri asuntolaina, sairaus, muutto paikkakunnalta toiselle, työsuhde päätetty sairasloman aikana tai raskaudesta johtuen, puolison tulot ja huollettavien määrä sekä tietysti työttömyyden kesto.
12 2.4.2 Taloudelliset ja sosiaaliset olot Hallituksen esityksessä työsopimuslaiksi todetaan, että työntekijän perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä aiheutuneella työttömyyden pitkittymisellä voisi olla sellainen vaikutus työntekijän taloudelliseen tilanteeseen, että momentin säännös voisi tulla sovellettavaksi. Esimerkkinä arvioinnissa huomioon otettavista seikoista hallituksen esityksessä on mainittu myös työntekijän huoltovelvollisuuden määrä ja hänen kanssaan samassa taloudessa asuvien asema. 45 Työntekijän taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen on oltava niin vaikea, että työttömyyspäivärahan vähentäminen pääsäännön mukaisesti olisi työntekijän kannalta kohtuutonta 46. Kysymys on samantyyppisestä perusteesta kuin työttömyysturvalain 11:10:ssä, jossa säädetään työttömyysturvaetuuksien takaisinperinnästä. 47 Työttömyysturvalain takaisinperintäsäännöstä sovellettaessa näytöksi on hyväksytty esimerkiksi sosiaalilautakunnan vahvistama todistus henkilön tuloista ja varallisuudesta. TSL 12:2.3:n soveltamiskynnys saattaa kuitenkin olla korkeammalla kuin työttömyysturvalain takaisinperintäsäännöksen soveltamiskynnys. Tämä johtuu siitä, että perittäessä työttömyysturvaetuuksia takaisin kysymys on siitä, kuinka suuren summan asianomainen henkilö pystyy kohtuudella maksamaan työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle ilman, että hän joutuu vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen. TSL 12:2.3:ia sovellettaessa taas kysymys on siitä, kuinka suuri summa työntekijälle maksetaan. Rahaliikenne kulkee siis toisinpäin. Lisäksi on muistettava, että pääsäännön mukaista vähennystä käytettäessäkin työntekijä saa täyden korvauksen ansionmenetyksestään. 48 2.4.3 Loukkaus Lakivaliokunnan lausunnon mukaan kohtuusharkintaa koskeva säännös voi tulla sovellettavaksi sekä kollektiiviperusteisissa että individuaaliperusteisissa työsuhteen päättämisissä, mutta sen merkitys korostuu individuaaliperusteisissa irtisanomisissa. Tämä johtuu mm. siitä, että arvioitaessa työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen korvausta, huomioon on otettava myös ne olosuhteet, joissa työsuhde on päätetty, sekä yhtäältä työnantajan menettelyn loukkaavuus ja toisaalta työntekijän itsensä antama aihe tai myötävaikutus. Korvaus sisältää tällöin taloudellisen vahingon korvaamisen ohella usein myös korvausta työntekijään kohdistuvasta loukkauksesta. 49 Tulee kuitenkin muistaa, että ensisijaisesti työntekijän kokeman loukkauksen määrä vaikuttaa korvauksen kokonaismäärän suuruuteen 50. 45 HE 157/2000. 46 Rautiainen Äimälä 2004, s. 309. 47 Työttömyysturvalaki 11:10.2: Takaisinperinnästä voidaan luopua joko kokonaan tai osittain, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä työttömyysetuuden aiheeton maksaminen ole johtunut etuuden saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen. Lisäksi takaisinperinnästä voidaan luopua kokonaan takaisinperintää koskevan päätöksen antamisen jälkeen myös silloin, kun takaisinperintää ei etuuden saajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen ole enää tarkoituksenmukaista jatkaa tai kun perinnän jatkamisesta aiheutuisi perimättä olevaan etuuden määrään nähden kohtuuttomat kustannukset. 48 Rautiainen Äimälä 2004, s. 310. 49 LaVL 18/2000 vp. 50 TSL 12:2 ja Koskinen Nieminen Valkonen 2003, s. 352.
Työsuhteen päättäminen on lähes aina työntekijää loukkaava toimenpide. Työttömyysvakuutusrahaston käsityksen mukaan kohtuullistamissäännöstä ei kuitenkaan ole tarkoitettu käytettäväksi automaattisesti, vaan sen soveltaminen edellyttää lisäksi, että myös muut säännöksessä mainitut perusteet täyttyvät. 13 2.5 Maksatustietojen selvittäminen ja yhteistyö kassojen kanssa Työttömyysvakuutusrahasto rahoittaa työttömyyskassojen toimintaa, mutta ei maksa korvauksia yksityishenkilöille. Tästä syystä Työttömyysvakuutusrahastolla itsellään ei ole tietoa siitä, onko työntekijälle maksettu työsopimuslain 12 luvun 3 :n 1 momentin 1) kohdassa mainittua ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Työttömyyspäivärahan maksutiedot perusteineen ovat ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan osalta korvausta maksaneella työttömyyskassalla. Työttömyysvakuutusrahasto kuitenkin tarvitsee lausumaansa varten tiedot kantajalle maksetuista työttömyyspäivärahoista. Koska lausumapyyntöjen liitteenä ei yleensä ole työttömyyskassan antamaa lausumaa tai maksatustietoja, pyytää Työttömyysvakuutusrahasto maksatustiedot suoraan kassalta. Tämä toiminta perustuu TVR:n ja kassojen väliseen yhteistyöhön. Työttömyyskassalla ei ole mitään velvollisuutta antaa tietoja. Toivottavaa olisikin, että tuomioistuin liittäisi rahastolle lähetettävään lausumapyyntöön työttömyyskassan antaman lausuman 51 maksutietoineen. 3. KORVAUKSEN JA TYÖTTÖMYYSPÄIVÄRAHAN YHTEENSO- VITTAMINEN SOPIMUKSESSA 52 Jos työnantajan korvausvelvollisuudesta tehdään sopimus, siinä on erikseen mainittava 2 :n nojalla sovittu kokonaiskorvaus sekä siihen sisältyvä työntekijälle työttömyydestä johtuvista, ennen sopimuksen tekemistä menetetyistä palkkaeduista maksettava korvaus. Korvauksesta on tehtävä vähennys noudattaen, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään. (TSL 12:3.4) 51 Työsopimuslain 12 luvun 3 :n mukaan tuomioistuimen tulee kuulla myös etuuden maksanutta työttömyyskassaa. 52 Tässä artikkelissa ei käsitellä rajanvetoa työsuhteen päättämisestä korvausta vastaan tehtävien sopimusten ja vahingonkorvausta koskevien sopimusten välillä. Katso tästä rajanvedosta esim. Aarnio Häkkinen Jussila Järvinen Maisonlahti Romo Sollo 2003, s. 176 178 ja Valkonen 2004, s. 11-13. Tässä käsitellään vain sopimuksia, joilla sovitaan työsuhteen perusteettoman päättämisen johdosta maksettavasta vahingonkorvauksesta. Tällaisten sopimusten tunnusmerkeistä voidaan tässä kuitenkin mainita keskeiset: työnantaja on päättänyt työsuhteen tai työntekijä on purkuperusteella purkanut sen, työntekijä on riitauttanut päättämisen laillisuuden, sopimuksessa sovitaan korvauksesta, jonka työnantaja päättämisen vuoksi suorittaa työntekijälle ja sopimusta tehtäessä työsuhde on päättynyt. Koskinen Nieminen Valkonen 2003, s. 353.
3.1 Velvollisuus kokonaiskorvauksen erittelyyn 14 3.1.1 Aineellinen ja aineeton vahinko Työsopimuslain mukaan osapuolten välisessä sopimuksessa on erikseen mainittava 12 luvun 2 :n nojalla sovittu kokonaiskorvaus sekä siihen sisältyvä työntekijälle työttömyydestä johtuvista, ennen sopimuksen tekemistä menetetyistä palkkaeduista maksettava korvaus. Sopimuksessa on siis eriteltävä korvattavan aineellisen vahingon ja aineettoman vahingon määrä 53. Mikäli erittely jätetään tekemättä, on rahastolla mahdollisuus vaatia asiasta selvitystä 54. Hallituksen esityksen mukaan korvauksen suuruutta määrätessä on lähtökohtana pidettävä työntekijälle aiheutuneen aineellisen vahingon määrää. Korvauksen määrää suurentavasti vaikuttaa se, liittyykö työsopimuksen päättämisperusteeseen tai päättämismenettelyyn työntekijän henkilöä loukkaavia piirteitä. Perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä tuomittavan aineettoman vahingon korvauksen tulisi olla sitä suurempi mitä enemmän työntekijää loukkaavia piirteitä tai työnantajan piittaamattomuutta noudattaa lakia asiassa on ilmennyt. 55 Työsopimuslain 12 luvun 2 :n 2 momentissa säädetyistä kriteereistä liittyy osa erityisesti aineettoman vahingon korvaamiseen. Näitä kriteereitä ovat työsuhteen kestoaika, työnantajan menettely sopimusta päätettäessä ja työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen. 56 Hallituksen esityksen mukaan aineettoman vahingon määrää arvioidaan muun muassa sillä perusteella, kuinka vakavalla tavalla työsopimuksen perusteeton päättäminen on kohdistunut työntekijän henkilöön loukkaavasti ja missä määrin työnantajan voidaan katsoa työsopimusta päättäessään osoittaneen piittaamattomuutta työsuhteesta johtuvia velvoitteitaan kohtaan. 57 Käytännössä keskeisin aineettoman vahingon korvaamiseen vaikuttava tekijä on työsopimuksen päättämisen peruste 58. Palkkaetujen menetyksen päälle voi tuskin seurata myös aineetonta korvausta, jos kysymyksessä on riittämättömillä tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla tapahtunut työsuhteen päättäminen, ilman että työsuhteen päättämiseen sisältyisi työntekijän henkilöä koskevaa loukkausta 59. Jos taasen työsopimuksen päättämisen perusteena ovat olleet riittämättömät työntekijän henkilöön liittyvät seikat, sisältää työsuhteen päättäminen usein myös työntekijän henkilöön liittyvän loukkauksen, jolloin korvaus aineettomasta vahingosta on perusteltu 60. 53 Tiitinen Kröger 2003, s. 509. 54 Valkonen 2004, s. 14. 55 HE 157/2000. 56 Rautiainen Äimälä 2004, s. 303. 57 HE 157/2000. 58 Rautiainen Äimälä 2004, s. 303. 59 Nieminen 2001, s. 14. 60 Rautiainen Äimälä 2004, s. 303.
3.1.2 Työttömyysvakuutusrahasto sopimusten valvojana 15 Sopimustilanteissa sopijapuolet voivat käytännössä vaikuttaa vähennettävien työttömyyspäivärahojen määrään merkittävästi sopiessaan, miten korvaussumma jakautuu eri osiin. 61 Sopijapuolien tulee kuitenkin muistaa, että heidän lisäkseen on muitakin intressitahoja eli Työttömyysvakuutusrahasto ja Kansaneläkelaitos. Lakivaliokunnan kannanotto, että vahingonkorvauksista voidaan edelleen sopia, kunhan sopimuksissa otetaan huomioon laissa säädetyt edellytykset 62 ja lainsäätäjän säätämä erittelyvelvollisuus osoittavat, ettei osapuolten sopimusoikeus ole vapaata. 63 Sopijapuolten velvollisuutena on eritellä korvauksen osatekijät todellisten olosuhteiden mukaan. Valtioneuvoston selonteossa työelämästä todetaan, että yhteensovituksen oikeellisuuden harkinta jää kyseisissä tapauksissa Työttömyysvakuutusrahastolle 64. Laissa on kuitenkin jätetty avoimeksi, miten Työttömyysvakuutusrahasto voi reagoida, jos erittely ei selvästikään vastaa todellisuutta. Äimälän ja Rautiaisen mukaan räikeimmissä tapauksissa lienee mahdollista pitää menettelyä rikollisena. 65 Työttömyysvakuutusrahaston näkemyksen mukaan sillä on oikeus ja jopa velvollisuus julkisen intressin valvojana riitauttaa epäsuhtaiset sopimukset, joissa TVR ja näin ollen myös valtio on sivuutettu ja kyseessä saattaa olla lainkiertotarkoituksessa tehty menettely. 66 Valkonen toteaa, ettei osapuolten ole pakko sopia palkkaetujen menetyksestä, vaan sopimus voidaan rajata koskemaan muita perusteita, esimerkiksi korvausta aineettomasta vahingosta. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua lain kiertämiseksi, jos sopimuksessa sovittu aineettoman vahingon määrä on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä tuomioistuin vastaavassa asiassa tuomitsisi. Riippuen osapuolten tarkoituksesta kyseistä osuutta voidaan pitää joko kiertotarkoituksessa solmittuna vähentämissopimuksena tai työttömyyspäivärahaoikeuden estävänä muuna taloudellisena etuutena, jonka työttömyyskassa jaksottaa. 67 3.2 Yhteensovittaminen sopimustilanteissa Vähennys tehdään lähtökohtaisesti samoja sääntöjä noudattaen kuin tuomioistuinprosessissa. Maksetut työttömyyspäivärahat otetaan huomioon sopimuksen allekirjoittamiseen saakka kuitenkin enintään yhtä monelta kuukaudelta/yhtä pitkältä ajalta kuin vastaavasti korvauksessa on korvausta palkkaetujen todellisesta menetyksestä työsuhteen päättymisestä lukien. Korvauksesta ei siis vähennetä sopimuksen tekemisen jälkeiseltä ajalta mahdollisesti maksettavia työttömyysturvaetuuksia. 61 Rautiainen Äimälä 2004, s. 311. 62 LaVL 18/2000 vp. 63 Nieminen 2001, s. 13-14. 64 Valtioneuvoston selonteko työelämästä, s. 70. 65 Rautiainen Äimälä 2004, s. 312. 66 Rahasto on pyrkinyt ohjaamaan käytäntöä oikeaan suuntaan lähinnä neuvonnan avulla. Se kuitenkin tulee jatkossa, mikäli tarve vaatii, riitauttamaan sopimuksia, mikäli on perusteltu syy epäillä, että kyseessä on lainkiertotapaus. 67 Valkonen 2004, s. 14 ja 17.
Sopimusta tehtäessä on selvitettävä työttömyyskassalta, minkä verran työntekijälle on maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeen. Työntekijän tulisikin pyytää kassalta todistus hänelle maksetuista ansiosidonnaisista työttömyyspäivärahoista. Selvyyden vuoksi osapuolten tulisi liittää kopio työttömyyskassan antamasta todistuksesta TVR:lle toimitettavaan sopimuskappaleeseen. 16 Mikäli työntekijälle ei ole maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa sopimuksen allekirjoitushetkeen mennessä, ei myöskään vähennystä Työttömyysvakuutusrahastolle tehdä. Vähennystä ei tarvitse tehdä, vaikka työntekijä olisikin hakenut ansiopäivärahaa ajalta ennen sopimuksen allekirjoittamista ja olisikin melko varmaa, että työttömyyskassa myöntää etuuden. Tilanne on kuitenkin toinen, jos työttömyyskassa on jo antanut myönteisen päätöksen. Työttömyysvakuutusrahasto katsoo, että vähennys on tuolloin tehtävä, vaikka kassa ei olisikaan vielä maksanut päätöksensä mukaisia etuuksia työntekijälle. 3.3 Kohtuullistaminen ja sopimus Työsopimuslain 12:3 mahdollistaa rahastolle maksettavan osuuden kohtuullistamisen myös sopimustilanteissa. Kohtuullistamisesta sopiminen edellyttää, että tosiasiallisesti on olemassa 3 :n 2 momentin mukaiset syyt. Eli vähennyksen pienentäminen tai poisjättäminen on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista. 68 Työttömyysvakuutusrahasto edellyttää, että sopimukseen kirjataan kohtuullistamisen syyt ja perustelut, mikäli sopimuksessa pienennetään tai jätetään kokonaan pois Työttömyysvakuutusrahastolle maksettava vähennys. Pelkkä momentin kirjaaminen sopimukseen, ei ole riittävää. 69 Lakivaliokuntakin on lausunnossaan 70 todennut hallituksen esityksen tarkoituksena olevan, että vahingonkorvauksista voidaan edelleen sopia, kunhan sopimuksissa otetaan huomioon laissa säädetyt edellytykset 71. Lakivaliokunnan kommenttia voitaneenkin tulkita siten, että näissä tilanteissa osapuolilla ei ole täyttä sopimusvapautta. Vähennyksen pienentämisestä tai pois jättämisestä ei voida sopia, ellei siihen ole todellisia ja vahvoja perusteita. Varsinkin tilanteissa, joissa vähennys jätetään kokonaan tekemättä, on sopimukseen syytä liittää esimerkiksi sosiaalilautakunnan lausunto päivärahan saajan varallisuusoloista ja taloudellisesta asemasta. 72 68 Nieminen 2001, s. 15. 69 Vastaavasti myös Koskinen Nieminen Valkonen 2003, s. 356 ja Valkonen 2004, s. 15. Valkonen tosin huomauttaa, ettei laki sellaisenaan aseta sopimuksen osapuolille vähentämättä jättämisen perustelemisvelvollisuutta. 70 LaVL 18/2000 vp. 71 Kursivointi kirjoittajan lisäämä. 72 Nieminen 2001, s. 15 ja Valkonen 2004, s. 15.
Sopimus saattaa tulla myös työttömyyskassan toimesta arvioitavaksi työttömyysturvalain 3 luvun 6 :n 73 kannalta. Vakuutusvalvontavirasto katsoo, että ellei sovintoa vahvisteta tuomioistuimen tuomiolla, on sopimuksen luonteen arviointi työttömyyskassan tehtävä, kuten muulloinkin päivärahaoikeutta harkittaessa. Työttömyyskassa ottaa arvioinnissaan huomioon myös sopijaosapuolten mahdollisen intressin käyttää kohtuullistamista laissa tarkoitettua laajemmin Työttömyysvakuutusrahaston kustannuksella. 74 17 3.4 Sopimusten toimittaminen Työnantaja vastaa siitä, että korvauksesta vähennetty rahamäärä suoritetaan työttömyysvakuutusrahastolle tai kansaneläkelaitokselle ja että sopimusjäljennös toimitetaan sille tiedoksi. (TSL 12:3.4) Sopimustilanteissa työnantajaosapuoli vastaa siitä, että sopimuksessa määritelty korvausosuus maksetaan Työttömyysvakuutusrahastolle, ja että sopimusjäljennös toimitetaan rahastolle tiedoksi. Mikään ei kuitenkaan estä muita osapuolia tiedottamasta Työttömyysvakuutusrahastolle sopimuksesta. Näin esimerkiksi myös ao. työntekijä, ammattiliitto tai työttömyyskassa voi tiedottaa sopimuksesta rahastolle. 75 Työttömyysvakuutusrahaston edun valvominen edellyttää sitä, että kaikki työnantajan korvausvelvollisuudesta tehtävät sopimukset lähetetään Työttömyysvakuutusrahastolle tiedoksi. Sopimuksessa tehdyn erittelyn perusteella Työttömyysvakuutusrahastolla on mahdollisuus todeta, miten korvaus jakautuu ja tarpeen vaatiessa ryhtyä valvomaan omaa ja veronmaksajan etua. 76 Sopimus tuleekin aina toimittaa Työttömyysvakuutusrahastolle, mikäli työntekijälle on maksettu ennen sopimuksen allekirjoittamista työttömyyspäivärahaa 77. Sopimus tulee toimittaa, vaikka vähennystä Työttömyysvakuutusrahastolle ei jostain syystä tehtäisikään. 73 Työttömyysturvalaki 3:6: Työnantajalta saatu taloudellinen etuus, joka perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen, työsuhteen päättymiseen liittyvään sopimukseen tai muuhun vastaavaan järjestelyyn, estää työttömyysetuuden myöntämisen ajalta, jolle etuus jaksotetaan työsuhteen päättymisestä lukien henkilön viimeisimmästä työsuhteesta saaman palkan perusteella. Jos työnantajalta saatu taloudellinen etuus on maksettu työsuhteen päättymisen jälkeen, jaksotus voidaan tehdä taloudellisen etuuden maksamisajankohdasta lukien. Jaksotuksen on tällöin vastattava työsuhteen päättymisestä lukien tehtävää työsuhteen päättymisen jälkeen maksetun etuuden jaksotusta. Etuutena ei oteta huomioon työnantajan järjestämää tai hankkimaa koulutusta. (24.6.2004/608) 74 Vakuutusvalvontaviraston tiedote 2/2001, s. 6-7. 75 Rahasto tekeekin myös tämän osalta yhteistyötä työttömyyskassojen kanssa. Työttömyyskassat ja myös Vakuutusvalvontavirasto toimittavat heille saapuvista sopimuksista kopiot rahastolle tiedoksi. 76 Nieminen 2001, s. 16. 77 Koskinen Nieminen Valkonen 2003, s. 356.
18 3.5 Tuomioistuinten vahvistamat sovinnot Tiitisen ja Krögerin mukaan, mikäli sovintoon päästään ja tuomioistuin vahvistaa sopimuksen, tulee tuomioistuimen OK 20:3:n 78 mukaan varmistua siitä, että sopimuksella ei loukata julkista intressiä eikä myöskään sopimukseen nähden kolmansien oikeutta. Jos esimerkiksi sopimuksessa on määrätty, että korvaus on kokonaisuudessaan korvausta aineettomasta vahingosta, jolloin saatujen työttömyyspäivärahaosuuksien vähentäminen ei tule kysymykseen, tuomioistuimen on ennen sopimuksen vahvistamista arvioitava sen lainmukaisuus ottaen huomioon TSL 12:3:n säännökset. 79 Oikeustila on epäselvä sen osalta, tulisiko Työttömyysvakuutusrahastoa kuulla ennen sovinnon vahvistamista. Jotkut käräjätuomarit lähettävät sovintoehdotukset rahastoon lausuttaviksi. Koskinen, Nieminen ja Valkonen toteavat, että kuultavan asemassa oleminen voi merkitä sitä, että tuomioistuimen on annettava rahastolle tiedoksi sille vahvistettavaksi jätetty sovinto ja rahasto voi vastustaa vähennyksen tekemistä sovinnossa ennen kuin tuomioistuin vahvistaa sen 80. Koskisen, Niemisen ja Valkosen mukaan ei näet ole selvää, kuuluuko vähennyksestä sopiminen sopimusosapuolten sopimusvapauden piiriin tilanteissa, joissa Työttömyysvakuutusrahasto vastustaa vähennyksestä sopimista. 81 Työttömyysvakuutusrahastolla on syytä vastustaa vähennyksestä sopimista ja vaatia, että siitä määrätään tuomiolla, lähinnä vain niissä tilanteissa, kun sopimusosapuolet sopivat vähennyksen pienentämisestä tai poisjättämisestä ja rahastolla on syytä epäillä, että järjestelyyn on mahdollisesti lähdetty lainkiertotarkoituksessa ja ilman todellisia perusteita. Käytäntö on osoittanut, että osapuolilla on houkutus sopia vähennyksen pienentämisestä tai kokonaan poisjättämistä hyvin kevyin perustein. Sopimusosapuolet eli työntekijä ja työnantaja pääsevät tällä tavoin helposti eräänlaiseen win-win-tilanteeseen kolmannen osapuolen eli rahaston ja valtion kustannuksella. Työttömyysvakuutusrahasto toivookin, että tuomioistuimet kuulisivat rahastoa ennen sovinnon vahvistamista niissä tilanteissa, joissa työntekijä ja työnantaja ovat sopineet Työttömyysvakuutusrahastolle maksettavan osuuden pienentämisestä tai kokonaan pois jättämisestä. Valkonen tulee artikkelissaan siihen tulokseen, että siitä huolimatta, ettei oikeudessa vahvistettu sovinto saa loukata kolmannen osapuolen oikeutta, tuomioistuin ei toisaalta saa ottaa vastaan näyttöä vahvistettavaksi ilmoitetun sovinnon sisällöstä. Sovinto tulee osapuolten vaatimuksesta vahvistaa, ellei sovinnosta ilmene, että se on selvästi vastoin lakia. Hän myös katsoo, ettei rahastoa tarvinne kuulla ennen sovinnon vahvistamista. 78 OK 20:3: Kuninkaan asiamiehellä] ei ole valtaa sovinnon kautta vähentää kruunun oikeutta, ei kahdella riitapuolella kolmannen tahi jonkun muun oikeutta, [eikä talonpojalla veronalaista maata, olkoonpa siitä riita kylän naapurusten taikka eri emäkyläin välillä.] 79 Tiitinen Kröger 2003, s. 509. 80 Koskinen Nieminen Valkonen 2003, s. 356. 81 Koskinen Nieminen Valkonen 2003, s. 353.
Rahaston mahdollisuus ajaa etuaan voinee perustua vain erilliseen oikeudenkäyntiin. Sovinnon oikeusvoimavaikutus ei ulotu rahastoon, kun sen lakiin perustuvaa oikeutta on loukattu. 82 19 4. KEHITTÄMISNÄKÖKOHTIA Valtioneuvoston työelämää koskevassa selonteossa todetaan, että korvauksen ja työttömyysetuuksien yhteensovittamista koskevan sääntelyn lähtökohdat ovat sinänsä perustellut, mutta järjestelmän soveltaminen on käytännössä osoittautunut hankalaksi. Säännösten toimivuuden varmistamiseksi ja sääntelyn yksinkertaistamiseksi sääntelyn peruslähtökohtia kuitenkaan muuttamatta olisi selvitystyötä jatkettava. 83 Työsopimuslain seurantatutkimuksen II osaraportin mukaan 45 % vastaajista piti korvauksen ja työttömyyspäivärahojen yhteensovittamista toimivana järjestelynä, huonosti toimivana sitä piti 41 % vastaajista. 84 Tasan puolet vastaajista katsoivat, että yhteensovittaminen on säännelty epäonnistuneella tavalla ja vain 27 % vastaajista katsoi, että yhteensovittaminen on säännelty onnistuneella tavalla. 85 Valtioneuvoston työelämää koskevassa selonteossa todetaan järjestelmän toiminnan kannalta olevan välttämätöntä, että kassan tietojenantovelvollisuudesta säädettäisiin lailla 86. Kassoille tulisikin säätää velvollisuus antaa tietoja sekä tuomioistuimelle, että Työttömyysvakuutusrahastolle. Rahasto on saanut yhteistyöhön perustuen maksutietoja useilta työttömyyskassoilta. Jotkut työttömyyskassat kuitenkin katsovat, etteivät ne voi antaa tietoja rahastolle, jolloin rahaston on pyydettävä tiedot käräjäoikeudelta. Tämä aiheuttaa lisätyötä käräjäoikeuksille sekä hidastaa asian käsittelyä, kun käräjäoikeus joutuu lähettämään rahastolle työttömyyskassan lausuman maksatustietoineen ja pyytämään rahastolta uutta lausumaa. Rahaston asema prosessissa on tällä hetkellä ongelmallinen. Lain mukaan rahasto on kuultavan asemassa, mutta toisaalta rahasto on osuuden saajana. Rahaston rooli onkin käytännössä lähellä asianosaisen asemaa. Työttömyysvakuutusrahaston asemaa tulisi lainsäädännöllä selkeyttää. Toisaalta on otettava huomioon se tosiseikka, ettei rahastolla ole mahdollisuutta/resursseja osallistua tapausten käsittelyyn muuten kuin kirjallisesti. Valtioneuvoston selonteossa työelämästä todetaan, että yhteensovituksen oikeellisuuden harkinta jää sopimustilanteissa Työttömyysvakuutusrahastolle 87. Tätä vaikeuttaa rahaston heikot mahdollisuudet puuttua sopimusten oikeellisuuteen. Sopimisen osalta tulisi säätää selkeämmät ja paremmat säännökset sekä toimiva kontrolli. TVR:lla tulisi olla laissa säännellyt mahdollisuudet puuttua muihinkin kuin räikeimpiin väärinkäytöksiin. Myös sopimusten saaminen rahastoon tulisi jollain tapaa varmistaa. 82 Valkonen 2004, s. 14 siinä mainittuine lähteineen. 83 Valtioneuvoston selonteko työelämästä, s. 70. 84 Työsopimuslain seurantatutkimus 2004, s. 74. Vastaajina oli 58 juridista asiantuntijaa. 85 Työsopimuslain seurantatutkimus 2004, s. 75. Vastaajina oli 62 juridista asiantuntijaa. 86 Valtioneuvoston selonteko työelämästä, s. 70. 87 Valtioneuvoston selonteko työelämästä, s. 70.
20 Laissa voitaisiin säätää sopimusosapuolten velvollisuudesta perustella kokonaiskorvauksen jaottelu aineettoman vahingon korvaukseen ja palkkaetujen menetyksen korvaukseen. Perustelu velvollisuus voisi olla myös silloin, kun rahastolle maksettavaa vähennystä sopimuksessa kohtuullistetaan. Mahdollisesti myös sosiaalilautakunnan lausuntoa varattomuudesta voitaisiin vaatia. Rahasto katsoo tarpeelliseksi, että lailla säädettäisiin velvollisuus liittää rahastolle toimitettavaan sopimukseen liitteeksi työttömyyskassan todistus työntekijälle maksetuista työttömyyspäivärahoista maksatustietoineen sekä työsuhteen irtisanomistai purkuilmoitus. Näiden asiakirjojen avulla rahasto pystyisi varmistamaan ainakin niiltä osin sopimuksen oikeellisuutta. Lopuksi on vielä syytä todetta, että mikäli katsotaan, ettei tuomarilla ole mahdollisuutta tutkia vahvistettavan sovinnon oikeellisuutta, tulisi rahastolle varata tilaisuus tulla kuulluksi tilanteissa, joissa osapuolet ovat sopineet vähennyksen kohtuullistamisesta.