Eviran raportti Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tuhkavalvonnan tuloksia vuosilta 2007-2009
Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tuhkavalvonnan tuloksia vuosilta 2007 2009 Dnro 7171/0749/2010
Eviran raportti Hyväksymispäivä 9.11.2010 Maatalouskemian yksikkö Hyväksyjä Esittelijä Vuorinen Arja Suoniitty Titta
Sisällysluettelo 1 TAUSTA... 4 2 PROJEKTI... 4 3 TULOKSIA... 5 4 YHTEENVETO... 10 3
1 TAUSTA Lannoitevalmisteena voidaan käyttää tuhkaa, joka muodostuu poltettaessa puhdasta puuta, turvetta tai peltobiomassoja, kuten ruokohelpi, olki, vilja, öljykasvit, paju ja järviruoko. Puhtaalla puulla tarkoitetaan puuhaketta, kuorijätettä, käsittelemätöntä puujätettä ja kuituainetta sisältävää kasviperäistä jätettä, joka syntyy ensiömassan tuotannon tai massasta valmistettavan paperin tuotannon yhteydessä tai muuta näihin verrattavaa puhdasta puuperäistä ainesta. Luomutuotannossa voidaan käyttää ainoastaan puhtaan puun poltosta syntynyttä tuhkaa. Myös tuhkaa, joka on syntynyt luokan 2 ja 3 lihaluujauhon sekä luokan 2 lannan polttamisessa valtioneuvoston asetuksen 1 mukaisesti, voidaan käyttää lannoitevalmisteena. Lannoitevalmisteena käytettävän tuhkan laadulliset vähimmäisvaatimukset määritellään lannoitevalmistelaissa 2 ja sen nojalla annetuissa asetuksissa. Tyyppinimet, joilla erilaisia tuhkia voidaan saattaa markkinoille löytyvät maa- ja metsätalousministeriön asetuksesta 19/09. Tyyppinimikohtaiset vaatimukset eivät koske omaa käyttöä. Lannoitevalmisteiden haitallisille aineille asetetut raja-arvot 3 on esitetty taulukossa 1. Raja-arvoja ei sovelleta suljettujen alueiden, kuten kaatopaikkojen ja teollisuusalueiden, maisemoinnissa käytettäviin tuhkiin. Evira valvoo tuhkan laatua tutkimalla sen sisältämiä ravinnepitoisuuksia, neutraloivaa kykyä ja haitallisia metalleja. Taulukko 1. Haitallisten aineiden sallitut enimmäispitoisuudet (mg/kg kuiva-ainetta) Alkuaine Peltotuhka Metsätaloudessa käytettävässä puun, Muut tyyppinimet turpeen ja peltobiomassan tuhkassa Arseeni (As) 25 30 25 Elohopea (Hg) 1,0 1,0 1,0 Kadmium (Cd) 2,5 17,5 1,5 Kromi (Cr) 300 300 300 Kupari (Cu) 600 700 600 Lyijy (Pb) 100 150 100 Nikkeli (Ni) 100 150 100 Sinkki (Zn) 1500 4500 1500 2 PROJEKTI Eviran lannoitevalmistevalvonta käynnisti maa- ja metsätalousministeriön aloitteesta vuonna 2007 tuhkan lannoituskäyttöä selvittäneen hankkeen yhteistyössä TEkeskusten kanssa. Projektissa selvitettiin vuosina 2007 2009 maakuntakohtaisesti voimalaitostuhkien loppusijoituskohteita, sekä lannoitevalmistekäyttöön menevien tuhkien laatua erityisesti haitallisten aineiden osalta. Kohteet valittiin tasaisesti maakunnittain ja käyttökohteittain. Osa toimijoista oli jo entuudestaan Eviran lannoitevalmistevalvonnan rekisterissä. Projektissa kartoitettiin kaiken kaikkiaan 373 voimalaitoksen toiminta. Kartoitetuista laitoksista 162 ilmoitti vuonna 2007 luovuttavansa tuhkaa lannoitevalmistekäyttöön. Näiltä voimalaitoksilta otettiin 177 näytettä vuosina 2007 2009. Osalta toimijoista otettiin näytteitä useammin kuin kerran, osalta ei otettu yhtään näytettä. Haitallisista 1 Valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta 362/2003 2 Lannoitevalmistelaki 539/2006 3 Maa- ja metsätalousministeriön asetus 19/09, liite IV 4
metalleista analysoitiin arseeni (As), elohopea (Hg), kadmium (Cd), kromi (Cr), kupari (Cu), lyijy (Pb), nikkeli (Ni) ja sinkki (Zn). 3 TULOKSIA Valvonnan tuloksia vuosilta 2007 2009 on esitetty taulukossa 2. Lannoitevalmisteeksi soveltumattomien tuhkien kiellon syynä olivat yleensä haitallisten metallien rajaarvon ylittävät pitoisuudet. Vuonna 2007 kiellettiin kaksi tuhkaa kiellettyjen raakaaineiden vuoksi. Vuosina 2008 ja 2009 kiellettiin kahden tuhkan markkinoille saattaminen liian alhaisten ravinnepitoisuuksien vuoksi. Taulukko 2. Tuhkanäytteiden valvontatuloksia vuosilta 2007 2009. Vuosi Tuhkanäytteiden lukumäärä* Lannoitevalmisteeksi soveltumattomien tuhkien lukumäärä Metsäkäyttöön soveltuvien tuhkien lukumäärä* Peltokäyttöön** soveltuvien tuhkien lukumäärä 2007 67 14 53 20 2008 59 12 47 10 2009 51 16 35 8 *Sisältää myös peltokäyttöön, viherrakentamiseen ja maisemointiin soveltuvat tuhkat **Soveltuu käytettäväksi maa- ja puutarhataloudessa, maisemoinnissa ja viherrakentamisessa. Tarkastetut voimalaitokset voidaan jakaa karkeasti kolmeen kokoluokkaan: > 50 m 3 vuodessa tuottavat 70 kappaletta, 10 50 m 3 36 kappaletta ja < 10 m 3 50 kappaletta. Pienimmillä toimijoilla tuhkaa muodostui noin 2 kuutiota vuodessa ja suurimmilla useita tuhansia tonneja. Tarkastuksen yhteydessä ei kaikilta toimijoilta saatu tarkkoja tuotannon määrätietoja. Kielloista suurin osa koski suuria toimijoita. Alle 10 m 3 tuhkaa vuodessa tuottavien voimalaitosten tuhkia ei kielletty yhtään. Taulukossa 3 on esitetty haitallisten metallien analyysien tulosten keskiarvo, keskihajonta, mediaani, minimi, maksimi ja lukumäärä sekä haitallisten aineiden metsäkäytön raja-arvo ja sen ylittäneiden analyysien lukumäärä vuosina 2007 2009. Pitoisuudet mg/kg kuiva-ainetta. Taulukko 3. Haitallisten metallien analyysituloksia. Arseeni Elohopea Kadmium Kromi Kupari Lyijy Nikkeli Sinkki Lukumäärä 173 160 193 167 167 168 167 170 Keskiarvo 15,6 0,1 5,9 62,7 147,4 45,8 79,6 1091,3 Keskihajonta 34,0 0,3 7,8 93,6 359,1 125,6 499,6 1851,5 Mediaani 3,6 0,01 3,7 33,5 99,0 23 29,5 530,0 Minimi < 0,2 < 0,01 < 0,2 4,9 8,3 < 1,0 6,3 < 50 Maksimi 350 2,7 66 968 4600 1500 6500 20000 Metsäkäytön raja-arvo 30 1,0 17,5 300 700 150 150 4500 Lannoitteeksi kelpaamattomia tuhkia, kpl 24 2 13 4 2 6 6 7 5
Taulukko 4. Tutkittujen tuhkanäytteiden fosfori- ja kaliumpitoisuudet (%). Kalium Fosfori Keskiarvo 3,89 1,50 Keskihajonta 2,80 0,92 Mediaani 3,25 1,30 Minimi 0,13 0,11 Maksimi 15,00 6,80 Lukumäärä 160 160 Liukoisen fosforin pitoisuus oli jokaisessa tutkitussa näytteessä alle määritysrajan 0,05 %. Kuvioissa 1-6 on jaettu analysoitujen näytteiden haitallisten metallien pitoisuudet eri pitoisuusluokkiin. Arseeni 120 100 114 Analyysien lukumäärä 80 60 40 20 0 21 0-10,010,1-20,0 11 11 20,1-30,0 30,1-40,0 40,1-50,0 2 4 3 50,1-60,0 60,1-70,1-70,0 80,0 pitoisuus mg/kg ka. 0 1 3 3 80,1-90,0 90,1- >100 100,0 Kuvio 1. Analysoitujen näytteiden arseenipitoisuuden jakautuminen eri pitoisuusluokkiin. Arseenin enimmäispitoisuus peltokäytössä on 25 mg/kg ka. ja metsäkäytössä 30 mg/kg ka. 6
Kadmium 70 60 50 40 67 67 Analyysien lukumäärä 30 20 19 15 10 4 5 4 3 2 8 0 0-2,5 2,6-5 5,1-7,5 7,6-10 10,1-12,5 12,6-15 15,1-17,5 17,5-20 20,1-22,5 > 22,5 pitoisuus mg/kg ka. Kuvio 2. Analysoitujen näytteiden kadmiumpitoisuuden jakautuminen eri pitoisuusluokkiin. Kadmiumin enimmäispitoisuus peltokäytössä on 2,5 mg/kg ka. ja metsäkäytössä 17,5 mg/kg ka. Kupari 160 151 140 120 100 80 60 Analyysien lukumäärä 40 20 12 1 3 0 0-200 201-400 401-600 > 600 pitoisuus mg/kg ka. Kuvio 3. Analysoitujen näytteiden kuparipitoisuuden jakautuminen eri pitoisuusluokkiin. Kuparin enimmäispitoisuus peltokäytössä on 600 mg/kg ka. ja metsäkäytössä on 700 mg/kg ka. 7
Lyijy 140 137 120 100 80 60 Analyysien lukumäärä 40 20 19 7 6 0 0-50 51-100 100-150 > 150 pitoisuus mg/kg ka. Kuvio 4. Analysoitujen näytteiden lyijypitoisuuden jakautuminen eri pitoisuusluokkiin. Lyijyn enimmäispitoisuus peltokäytössä on 100 mg/kg ka ja metsäkäytössä on 150 mg/kg ka. Nikkeli 140 125 120 100 80 60 Analyysien lukumäärä 40 30 20 0 5 6 0-50 51-100 101-150 > 150 pitoisuus mg/kg ka. Kuvio 5. Analysoitujen näytteiden nikkelipitoisuuden jakautuminen eri pitoisuusluokkiin. Nikkelin enimmäispitoisuus peltokäytössä on 100 mg/kg ka. ja metsäkäytössä 150 mg/kg ka. 8
Sinkki 140 137 120 100 80 60 Analyysien lukumäärä 40 20 24 3 4 3 0 0-1500 1501-3000 3001-4500 4501-6000 > 6000 pitoisuus mg/kg ka. Kuvio 6. Analysoitujen näytteiden sinkkipitoisuuden jakautuminen eri pitoisuusluokkiin. Sinkin enimmäispitoisuus peltokäytössä on 1 500 mg/kg ka. ja metsäkäytössä 4 500 mg/kg ka. 9
4 YHTEENVETO Ravinteiden osalta tyyppinimen metsätuhka ravinnepitoisuuksien fosfori + kalium (P+K) vaatimusta alennettiin 2 prosentista 1 prosenttiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella (19/09). Ravinnevaatimukset eivät kuitenkaan koske omaa käyttöä. Tämä mahdollistaa ravinneköyhien tuhkien hyödyntämisen, vaikka markkinoille saattaminen lannoitevalmisteena on kielletty. Tulosten perusteella näyttää, että liukoisen fosforin määrän ilmoittaminen tuoteselosteessa ei olisi tarpeellista, koska pitoisuus oli tutkituissa näytteissä aina alle määritysrajan 0,05 % kuiva-ainetta. Sellaisenaan lannoitevalmisteena käytettävissä sivutuotteissa pitoisuus pitää ilmoittaa kun se on vähintään 0,3 % kuiva-ainetta. Tutkituissa näytteissä arseenin raja-arvo 30 mg/kg kuiva-ainetta aiheutti kieltoja tuhkissa, joissa puuperäisten polttoaineiden lisäksi poltettiin turvetta. Arseenipitoisuus jäi alle raja-arvon 84 prosentissa näytteistä. Nostamalla raja-arvo 40 mg/kg kuiva-ainetta raja-arvon ylittäisi enää 9 % tuhkista. Raja-arvon nosto 50 mg/kg ka. laskisi prosenttiosuutta enää yhdellä prosentilla 8 %:iin. Raja-arvon nostolla helpotettaisiin turveperäisen tuhkan hyötykäyttöä lisäämättä kuitenkaan merkittävästi riskiä jäteperäisen tuhkan päätymisestä lannoitevalmisteeksi. Tulosten perusteella raaka-aineiden alkuperän tarkempi seuranta on tarpeen, jotta tuhkan laatu täyttää lainsäädännön vaatimukset. Haitallisten metallien ylittäessä rajaarvot, oli poltossa useimmiten mukana jätepuuta, joka ei täyttänyt puhtaan puun määritelmää. Toimijoiden tulee ottaa entistä paremmin huomioon raaka-aineen vaikutus tuhkan laatuun, erityisesti kun poltossa on mukana puujätettä. Kierrätys- ja käsittelylaitoksilla lajiteltu puujäte sisältää muun muassa kuormalavoja, puutarhajätettä sekä pinnoitettuja ja maalattuja levyjä. Pinnoitus tai maali saattaa sisältää haitallisia aineita, kuten klooria tai haitallisia metalleja. Voimalaitoksissa muodostuvat tuhkan määrä vaihteli kahdesta kuutiosta useisiin satoihin tonneihin vuodessa. Pienimpien voimalaitosten osalta valvontakustannukset olivat suuria suhteessa muodostuneen tuhkan määrään. Tällaisissa tapauksissa valvonnan hyöty ja vaikuttavuus on vähäistä. 10
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Mustialankatu 3, 00790 Helsinki Puhelin 020 69 0999 Faksi 020 77 24350 www.evira.fi