TEEMA: VESI Kirjoittajat: Olli Varis, Matti Kummu, Marko Keskinen ja Ulla Heinonen Kartta: Matti Kummu ja kuvat: Juha Sarkkula, Marko Keskinen ja Olli Varis yanmar China Vesi ei kunnioita rajoja Kiina Vesi virtaa joissa ja kiertää ilmakehässä, se viis veisaa hallinnollisista rajoista. Vesi on ihmiselle ja yhteiskunnalle yhtä lailla sosiaalinen ja taloudellinen hyödyke, jonka hoitamisessa tarvitaan teknologiaa, lakia ja monia muita taitoja. Myanmar Legenda Maiden rajat Mekongin valuma-alue BANGKOK 0 250 500 km Laos Thaimaa VIENTIANE Vietnam Kambodzha Tonle Sap Lake PHNOM PENH HANOI Ho Chi Minh City Etelä-Kiinan meri Ympäristölle ja luonnolle vesi on kuin veri ihmiselle; se yhdistää kierrollaan kaikki mahdolliset palikat ja jos tätä kiertoa häiritään, on seurauksena ongelmia usein paikoissa mitä on vaikea ennalta täysin arvata. Vesi ei siis kunnioita ihmisen asettamia maantieteellisiä eikä hallinnollisia rajoja eikä myöskään välitä tieteiden välisistä rajapyykeistä. Vesivarojen hoitoon kehitetyt suositukset ottavatkin nykyisin voimakkaasti huomioon poikkitieteellisen ja valuma-aluekohtaisen lähestymistavan tärkeyden. Vesiä tulisi YK:n suositteleman IWRM-paradigman (Integrated Water Resources Management) mukaisesti hoitaa siten, että maksimoidaan ympäristön kestävyys, sosiaalinen tasa-arvo ja taloudellinen kehitys sekä pidetään huoli siitä, että ihmiset saavat osallistua omiin asioihinsa vaikuttavaan päätöksentekoon ja että hyvä hallinto muutenkin toteutuu. 12 POLYSTEEKKI 4/2007
Mekongia tutkimassa Kaakkois-Aasiassa Olli Varis toimii opettavana tutkijana TKK:n vesitalouden laboratoriossa ja johtaa Vesi ja kehitys -tutkimusryhmää sekä Sustainable Global Technologies -koulutusyksikköä. Hän valmistui tekniikan tohtoriksi vuonna 1991 ja on työskennellyt siitä lähtien kansainvälisten vesikysymysten parissa. Himalajan jokien vesi elättää lähes kolmanneksen maailman väestöstä, suoraan tai välillisesti. Jokien alueilla ongelmat ovat mittasuhteiltaan valtavia. Koko maapallon köyhyydestä, aliravitsemuksesta ja pakonomaisesta kaupungistumisesta Himalajan jokien alueiden osuus on noin puolet. Vesitalouteen liittyvät ongelmat ovat suuria ja monimutkaisia, koko yhteiskuntien vakauteen ja hyvinvointiin vaikuttavia perusasioita. Mekong on yksi Himalajan joista. Se virtaa Tiibetin ylängöiltä Yunnanin provinssin läpi, on osan matkasta rajana Kiinan ja Myanmarin välillä, sukeltaa Laosiin, on pitkän matkan Laosin ja Thaimaan rajana, lorisee Kambodzhan läpi ja laskee Etelä-Kiinan mereen Vietnamissa olevan deltan kautta. Mekong on myös yksi maailman suurimmista joista; sen valuma-alue on yli kaksi kertaa Suomen kokoinen ja pituudeltaan Mekong on maailman kahdeksanneksi pisin virraten yhteensä noin 4900 kilometrin matkan. Mekongilla on verinen lähihistoria. Alueella sodittiin toisen maailmansodan jälkeen lähes tauotta viime vuosikymmenelle asti. Kaikilla itseään kunnioittavilla suurvalloilla oli lusikkansa tai kauhansa sopassa. Perintönä on paljon kehitysongelmia ja hankalia poliittisia asetelmia. Toisaalta Mekong on säilynyt poikkeuksellisen rakentamattomana ja villinä jokena. Teknillisen korkeakoulun vesitalouden laboratorio on ollut Kaakkois-Aasiassa aktiivinen jo vuodesta 1989. Aloitimme koulutusyhteistyöllä Asian Institute of Technology ssä Bangkokissa ja vuodesta 2001 lähtien pääpaino on ollut Mekongilla. Olemme olleet mukana tutkimus- ja konsultointityössä joka on kanavoitunut pääasiassa Mekongin jokikomission kautta. Mukana on ollut myös muita kuvioita kuten Aasian kehityspankin (Asian Development Bank) projekti, korkeakouluyhteistyötä, kansalaisjärjestötoimintaa sekä Suomen Akatemian hankkeita. Mekongin tutkimustyö palvelee suoraan neljää väitöskirjan tekijää, useita diplomitöitä sekä globaalien vesikysymysten ja kestävän teknologian opetusta. Työ on koettu sekä poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi että akateemisesti antoisaksi. Lisätietoa www.water.tkk.fi/global ja http://global.tkk.fi/ Ihmisen toiminnan vaikutus hydrologiaan Mekongilla Matti Kummu tekee väitöskirjaa TKK:n vesitalouden laboratorion Vesi ja kehitys -tutkimusryhmässä. Hän on tehnyt tutkimusta Mekongilla vuodesta 2002 lähtien ja asunut alueella yli neljä vuotta. Hänen väitöskirjansa aihe on Human impact on hydrology and sediment transport case Mekong. Ihmisen tekemät muutokset, kuten patojen ja kastelujärjestelmien rakentaminen, vaikuttavat joen luonnolliseen virtaukseen ja sedimenttitasapainoon. Näiden muutosten vaikutus voi olla dramaattinen sekä luonnolle että ihmisille: luonnollinen tulvarytmi häiriintyy, pengereroosio lisääntyy, joen suisto erodoituu, kalakanta supistuu ravinteiden kulkeutumisen häiriinnyttyä ja niin edelleen. Luotettava pitkän ja lyhyen ajan muutosten ennustaminen joissa ja järvissä on välttämätöntä, kun halutaan tarkastella erilaisten kehityssuunnitelmien ympäristövaikutuksia sekä rakennelmien läheisyydessä että kauempana alajuoksulla. Mekongilla ylävirran maat, lähinnä Kiina ja Laos, rakentavat kiihtyvällä tahdilla vesivoimaa. Seuraavan viidentoista vuoden aikana patoaltaiden tilavuuden on arvioitu kymmenkertaistuvan noin viidestä yli viitenkymmeneen kuutiokilometriin, mikä vastaa noin kolme kertaa Päijänteen tilavuutta. Patoaltaiden säännöstelyn on ennustettu tasaavan Mekongin alavirran tulvatasanteille tärkeitä vuosittaisia tulvia sekä nostavan kuivan kauden veden pintaa. Tästä on hyötyä mm. laivaliikenteelle mutta samalla luonnollisen virtaaman muutokset voivat aiheuttaa vakavia haittoja ympäristölle. Tulvatasenteiden ekosysteemien korkea tuottavus perustuu juuri vuosittaiseen tulvapulssiin ja sen muuttuminen voi merkittävästi laskea tätä tuottavuutta. Lisäksi tulvatasanteet ovat tärkeitä elinympäristöjä monille vesieläimille, varsinkin kaloille. Tutkimuksessa on arvioitu kirjallisuustutkimusten, aikasarja-analyysien, paikkatietosovellusten sekä matemaattisten mallien avulla näitä ihmisen toimien vaikutuksia Mekongin hydrologiaan ja sedimentin kulkeutumiseen eri aika- sekä paikkaskaaloilla. Lisätietoa http://users.tkk.fi/u/mkummu POLYSTEEKKI 4/2007 13
TEEMA: VESI Yhteiskunnan ja veden välisiä kytköksiä Mekongin alueella Marko Keskinen tekee jatkotutkimustaan TKK:n vesitalouden laboratorion Vesi ja kehitys -tutkimusryhmässä. Hänen tutkimuksensa keskittyy Mekong-joen alueelle ja se tarkastelee vesivarojen ja yhteiskunnan välisiä kytköksiä sekä vesivarojen hallintaan ja vaikutusten arviointiin liittyviä prosesseja. Mekong-joen alue kehittyy hurjaa vauhtia. Alueen maiden talouskasvu on nopeaa, väestönkasvu vauhdikasta ja kaupungit vetävät yhä enemmän ihmisiä puoleensa. Samalla eriarvoistuminen etenkin maaseudun ja kaupunkien välillä kuitenkin lisääntyy ja luonnonvaroja kuormitetaan yhä enemmän. Vedellä on alueen kehityksessä monella tapaa keskeinen, jopa kriittinen rooli. Suurin osa alueen asukkaista asuu edelleen maaseudulla ja riisinviljely tai kalastus muodostavat pääelin- keinon valtaosalle maaseudun väestöstä. Molemmat näistä elinkeinoista ovat suoraan riippuvaisia vedestä ja sen kausittaisesta rytmistä. Vesistöt ja kosteikot tarjoavat myös laajan skaalan muita tuotteita, kuten erilaisia eläimiä ja kasveja, jotka tukevat ihmisten ruokaturvaa ja toimeentuloa eri tavoin. Samaan aikaan alueen vesivaroja kehitetään yhä intensiivisemmin; esimerkiksi suurpatoja on suunnitteilla kaikissa alueen maissa energiantuotannon lisäämiseksi. Patojen vesistössä aiheuttamat sekä määrälliset että laadulliset muutokset tulevat muuttamaan paikoin hyvinkin radikaalisti veden ja siihen kytkeytyvien resurssien saatavuutta. Esimerkiksi yläjuoksun patojen vaikutukset Kambodzhassa sijaitsevan Tonle Sap-järven kalastoon tulevat todennäköisesti olemaan hyvinkin negatiiviiset, ja ne vaikuttavat välillisesti jopa miljoonien ihmisten elinkeinoon ja ruokaturvaan. Padot siis aiheuttavat sekä hyötyjä että haittoja. Haasteena on, että nämä hyödyt ja haitat jakautuvat hyvin eriarvoisesti, ja monissa tapauksissa ne jopa kohdistuvat eri maihin. Kun vielä käytännössä kaikilla alueen mailla on omat haasteensa hallinnon läpinäkyvyyden ja tasapuolisuuden kanssa, vaarana on että Mekongin resursseista saatavat hyödyt jakautuvat jatkossa aiempaa epätasaisemmin. Lisätietoa tutkimuksestani löytyy kotisivuiltani: www.iki.fi/keskinen Mekong-joen alueella Kaakkois-Aasiassa haasteita riittää talouden, sosiaalisten kysymysten ja ympäristön kanssa. Myös poliittiset asetelmat ovat kimurantteja sekä kansainvälisesti että valtioiden sisällä. Vesi on osa politiikkaa sekä ongelmia että ratkaisuja. Kiina rakentaa massiivisesti vesivoimaa joen yläjuoksulle ja aikoo tuottaa Mekongin veden avulla puolitoista kertaa sen energiamäärän markkinoille kuin mitä kuuluisa Kolmen Solan jättipato tulee valmistuessaan tuottamaan. Alajuoksun maat ovat ihmeissään ja peloissaan hyöty menee pääosin muille ja haitat koituvat alajuoksun asukeille. Mutta samalla alajuoksun maat ovat myös innokkaita Mekongin hyödyntäjiä: Laos rakentaa vesivoimaa, Thaimaa peltojen kastelujärjestelmiä, Kambodzha elää riisistä ja kalasta ja haluaisi elää leveämmin, Vietnam kehittää teollisuutta ja voimaperäistä maataloutta. Kaikissa maissa kaupungit kasvavat ja moderni talous vahvistuu ja kehittyy nopeasti. Samalla vastakkainasettelu luonnosta elävien luontaiselinkeinojen 14 POLYSTEEKKI 4/2007
Vettä, kaupungistumista ja slummeja TkL Ulla Heinonen toimii ympäristöalan kansainvälisen jatkokoulutuksen suunnittelijana koulutuskeskus Dipolissa. Lisäksi hän tekee väitöskirjaansa TKK:n vesitalouden laboratoriossa Mekongin alueen kaupungistumisesta ja vesivarojen hallinnasta. Muutokset Kambodzhassa sijaitsevan Tonle Sap -järven vesivaroissa aiheuttavat paineita asukkaille, joiden elinkeinot ovat suuressa määrin riippuvaisia riisin viljelyksestä ja kalastuksesta. Usein tilanne käy niin tukalaksi, että jonkun perheestä on muutettava muualle töihin. Tonle Sapin alueelta muuttoliike onkin Kambodzhan suurin. Useimmiten muuttajat ovat nuoria, kouluttamattomia kyläläisiä, jotka muuttavat töihin joko naapurimaihin, vilkkaisiin raja-kaupunkeihin tai pääkaupunkiin. Suurin osa muuttajista lähtee pääkaupunkiin, Phnom Penhiin paremman toimeentulon toivossa. Tilanne kaupungissa ei kuitenkaan aina ole niin ruusuinen. Suurin osa muuttajista joutuu työskentelemään pitkiä päiviä vaatetehtaissa tai toimii kaupungin epävirallisina mopokuskeina tai vihannesmyyjinä. Iso osa päätyy asumaan kaupungin slummialueille. Phnom Penh kasvaa hurjaa vauhtia - yli neljällä prosentilla vuodessa. Viimeisen viiden vuoden aikana kaupungin väestö on kasvanut 300 000 asukkaalla. Väestöpaineet ovat siis kovat. Nopean kasvun ja puutteellisen hallinnon takia kaupunki ei ole pystynyt tarjoamaan asukkaillensa perusinfrastruktuuria. Tällä hetkellä noin 30 prosenttia kaupungin väestöstä asuu slummeissa, jotka kasvavat nopeasti. Kolmessa vuodessa (2000 2003) kasvu on ollut yli 200 000. Vaikka Phnom Penhin asukkaista noin 90 prosenttia nauttii vesijohtovedestä, on tilanne toinen kaupungin slummialueilla. Slummiasukkaista vain 30 prosentilla on vesijohtovettä. Muut asukkaat joutuvat ostamaan veden yksityisiltä ei-valvotuilta myyjiltä tai hakemaan veden suojaamattomista pohja- ja pintavesilähteistä. Paikallinen vesilaitos ja kansalaisjärjestöt ovat tehneet asioiden edistämiseksi paljon, mutta puutteellinen maanomistus ja kasvava slummiväestö tekevät kehityksen vaikeaksi. harjoittajien joita Mekongin alueen asukkaista on vielä valtaosa ja modernin talouselämän välillä jyrkentyy nopeasti. Joki siis ei vain kuljeta vettä paikasta toiseen, vaan se myös kytkee yllä kuvatun kehityskulun haittoja ja hyötyjä. Niinpä vesivarojen käytön strateginen suunnittelu jossa TKK:n Vesi ja kehitys -ryhmä on ollut Mekongilla mukana jo yli kuusi vuotta vaatii poikkitieteellistä taitoa ja kykyä toimia ihmisten parissa laajalla akselilla. Mekong pitää oppia tuntemaan luonnonjärjestelmänä kuten myös ihmisten elämän tärkeänä osana. Tämän tiedon on kyettävä palvelemaan päätöksentekoa; suunnitelmia, strategioita, kehitysohjelmia Keskeistä on myös ollut koulutustoiminta valtioiden virkamiehien ja kansalaisjärjestöjen parissa sekä yliopistoissa. Korkeakoulujen rooli suomalaisessa kehitysyhteistyössä on ollut pienenlainen mutta sen tärkeä merkitys olisi syytä ymmärtää huomattavasti nykyistä laajemmin sekä kohdemaissa että avun antajamaissa. POLYSTEEKKI 4/2007 15
Tekniikan päivät 2008 tammikuun 15.-16. päivinä Dipolissa, Otaniemessä VEDEN VARASSA valoa vedessä Kaksipäiväinen yleisötilaisuus, Tekniikan päivät, järjestetään ensimmäisen kerran 15.-16. tammikuuta 2008. Tapahtuma avaa Teknillisen korkeakoulun sata vuotta yliopistona -juhlavuoden. Ohjelma on jaettu neljään pääteemaan: luonnontieteellinen vesi, globaali vesi, logistinen vesi ja teollinen vesi. Mukana myös vesimusiikkia, panelikeskusteluja, näyttely, Akatemian tiedekahvila, elokuvia, kilpailuja WWW.TEKNIIKANPAIVAT.FI
POLYSTEEKKI Teknillisen korkeakoulun aikakauslehti 4/2007 Amaminolin totaalisynteesi s. 20 Moniaistinen suunnittelu s. 26 Teema: Vesi