KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA INKOON KALASTUSALUE

1 KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA INKOON KALASTUSALUE

1 ESIPUHE 5 YHTEENVETO 6 2 PERUSOSA 9 2.1 KALASTUSALUEEN YLEISTIEDOT 2.2 VEDENLAATU 12 2.3 AMMATTIKALASTUS 13 2.3.1 Saaliit 14 2.3.2 Kalastajakillat ja ammattikalastajien määrä 2.4 KALASTUSOIKEUS, KALASTUSLUVAT, KALASTUSTURISMI 2.4.1 Kalastusoikeus nykyisen lainsäädännön mukaan 2.4.2 Kalastusmatkailuyritykset 2.5 VAPAA-AJANKALASTUS 19 2.5.1 Vapa-aikakalastusyhdistykset 2.5.2 Kalastajien määrä, saaliit ja välineet 2.6 KALASTON KUNTO JA KUTUALUEET 2.6.1 Ahven 2.6.2 Hauki 2.6.3 Kuha 2.6.4 Meritaimen 2.6.5 made 2.6.6 Lohi 2.6.7 Siika 2.6.8 Silakka 2.6.9 Kilohaili 2.6.10 Ankerias 2.7 KALASTUKSEEN VAIKUTTAVIA MÄÄRÄYKSIÄ 20 2.7.1 Viehekalastuskielto-alueet 2.7.2 Lohi- ja siikapitoiset vesistöt 2.7.3 Yleisvesialue 2.7.4 Kalaväylät 2.7.5 Kalastusalueen päätökset 21 2.7.6 Kunnan päätökset 2.7.7 Muiden vedenomistajien päätökset 2.7.8 ELY-keskuksen päätökset 2.7.9 Naapuri-kalastusalueiden määräykset 23 2.8 ISTUTUKSET 2.9 MUUT KALAVEDENHOITOTOIMENPITEET 2.10 KALASTUKSENVALVONTA 2.11 MUUT KALASTUKSEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT 2.11.1 Halli ja norppa 2.11.2 Merimetso 2.11.3 Muut 2

3 3 KALASTUSALUEEN TAVOITTEET 3.1 MONIPUOLINEN KALASTUS JA VESIEN HYÖDYNTÄMINEN 3.2 SUURIN MAHDOLLINEN PYSYVÄ TUOTANTO 3.3 VAROVAISUUSPERIAATE 3.4 TÄRKEIDEN KUTU- JA POIKASALUEIDEN SUOJELU 3.5 VEDENLAADUN JA ELINYMPÄRISTÖN SUOJELU 3.6 YHTEISTYÖ 3.7 KALASTUKSEN JA SIIHEN TUKEUTUVIEN ELINKEINOJEN KEHITYSTEN TUKEMINEN 4 TOIMENPITEET 4.1 HALLINTO 4.2 YHTEISTYÖ 4.3 TIEDOTUS 4.4 ISTUTUKSET 4.4.1 Suuntaviivat 4.4.2 Neuvoja istuttajille 4.5 Kalataloudellisen toimenpideohjelman ja kalatiestrategian mukaiset KUTUALUEKUNNOSTUKSET ja KALATIET 4.5.1 Ingarskilan joki 4.5.2 Inkoon joki 4.5.3 Marsjön puro 4.5.4 Fagervikin joki 4.5.5 Svarträskin puro 4.5.6 Raaseporin joki 4.6 MUUT KALAVEDEN HOITOTOIMENPITEET 4.6.1 Suuntaviivat 4.6.2 Neuvoja 4.7 KALASTUSSÄÄNTÖJÄ 4.7.1 Toimenpiteitä joihin kalastusalue voi ryhtyä 4.7.2 Suuntaviivat 4.8 KALASTUSALUEEN MAHDOLLISUUDET VAIKUTTAA TOISTEN PÄÄTÖKSIIN 4.9 OHJEITA JA NEUVOJA KALASTAJILLE 4.10 KALASTUKSENVALVONTA 4.11 OSAKASKUNNAT 4.12 KALASTUSLUVAT JA KALASTUSOPASTOIMINTA 4.13 HYLKEET JA MERIMETSOT YM 5 TALOUS 5.1 TOIMINTA-AVUSTUS

4 5.2 VEDENOMISTAJAKORVAUKSET 6 SEURANTA 7 YHTEYSTIEDOT 8 LIITTEET

5 ESIPUHE Suomi on jaettu kalastusalueisiin Kalastuslain (286/82) kappale 9 mukaisesti. Näiden tulee yhden tai usean kunnan alueella muodostaa kalataloudellisesti yhtenäisen alueen, jossa kalastusolosuhteita järjestettäessä on tarkoituksenmukaista ryhtyä yhtenäisiin toimenpiteisiin. Kalastusalueen on laadittava alueelle käyttö- ja hoitosuunnitelma. Käyttö- ja hoitosuunnitelma neuvoo miten sekä vedenomistajien että viranomaisten tulisi hoitaa alueen kalastoa ja järjestää kalastusta. Inkoon kalastusalueen rajat vahvistettiin 6 huhtikuuta 1989 Korkeimman Hallintooikeuden päätöksellä nro 1067. Nyt voimassa olevat ohjesäännöt hyväksyttiin vuosikokouksessa 11.4.2012 ja ELY-keskus vahvisti ne 20.3.2013. Nyt voimassa oleva käyttö- ja hoitosuunnitelma otettiin käyttöön vuosikokouksessa 17.4.2001. Inkoon kalastusalueella on ainutlaatuinen taimenkanta, nimittäin Ingarskilan joessa lisääntyvä meritaimen-kanta. Ingarskilan jokea koskeva erillinen käyttö- ja hoitosuunnitelma laadittiin 1997, jota päivitettiin vuonna 2001. Tämäkin suunnitelma päivitetään ja se on osa tätä suunnitelmaa. Kalastuslaki uudistetaan kokonaan paraikaa. Kalastusaluehallintoon tulevia muutoksia on mahdollisuuksien mukaan, riippuen milloin pykälät ovat astuneet/tulevat astumaan voimaan, otettu huomioon tätä suunnitelmaa laadittaessa. Tämän suunnitelman on laatinut Nylands Fiskarförbund r.f:n toiminnanjohtaja iktyonomi Christian Lindén

6 1 YHTEENVETO ALUEEN KUVAUS JA YHTEENVETO Inkoon kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2014 - Kalastusalueen nimi Inkoon kalastusalue, ja numero nro 104 Pinta-ala Kotikunta 20.462 ha Inkoon kunta Kunta ja alue Inkoon kunta Etelä Suomi ELY-keskus Jäsenistö Uusimaa n. 930 vesikiinteistöä joista n. 690 700 jaettuja käsittäen n. 9.787 ha n. 240 yhteisiä käsittäen 10.674,9348 ha n. 25 osakaskunnan yhteystiedot on tiedossa, n. 95 vesikiinteistön pinta-ala on > 50 ha 2 kalastajakiltaa 1 vapaa-aikakalastusseura Jäsenyys Nylands Fiskarförbund rf Uudenmaan Kalatalousyhteisöjen Liitto ry Naapurikalastusalueet Tammisaari-Snappertuna (nro 3), Kirkkonummi-Porkkala (nro 5), Pohjan (nro 13), Lohjanjärven (nro 15) sekä Siuntion joen (nro 17)

7 Inkoon kalastusalueen Rauhoituspiirit (Kalastuslaki 43 ) Määräämät kalastus- rajoitukset Kuha on rauhoitettu 1.6-30.6 vuoteen 2017 alueella Espingsfjärden ja Skansfjärden, Kyrkfjärden ja Barkarsundet, Svenviken ja etelään Gyltholmeniin sekä Torbackaviken ja Kallerfjärden. Kuhan kalastus on kielletty, mikäli kuhaa saadaan muun kalastuksen yhteydessä, tulee kalat viipymättä vapauttaa mereen. Ingarskila vesistön jokisuun merialueella on kaikki kalastaminen kielletty ajalla 1.9-30.11 vuoteen 2017 asti, poislukien vapakalastus ja muu koukkukalastus sekä katiska. Ingarskilan vesistö (koko vesistö, Solbergaån mukaanlukien) on rauhoitettu 31.12.2017 asti seuraavasti: Kaikki taimenen kalastus on kielletty. Mikäli taimenta saadaan muun kalastuksen yhteydessä on ne viipymättä vapautettava vesistöön. Kaikki kalastus on kielletty koskissa ja virtauksissa vuoden ympäri. Verkoilla ja rysillä kalastaminen on kielletty 1.8-31.12. Alamitat (Kalastuslaki 35 ) Kuhan alamitta on 40 cm aina 31.12.2017 asti koko Inkoon kalastusalueella Solmuvälit (Kalastuslaki 32 ja 37 ) Inkoon kalastusalue on antanut seuraavan suosituksen: Inkoon kalastusalueella pienin sallittu solmuväli on yleisesti 45 mm, kuitenkin kuhankalastuksessa 50 mm. On sallittua kalastaa syöttikalaa, silakkaa, kilohailia ja kuoretta tiheämmillä verkoilla. Suositus on voimassa aina 31.12.2017 asti. Suojelualueet Fjusön suojavarastoalue Hättön luonnonsuojelualue Gåsörarna,Oxen,Skarvharun,Stengrundet luonnonsuojelualue Tiftöklobbarna, Högklobb luonnonsuojelualue Timmerö, Glasnisse, Långgrund, Skoggrund, Slätgrund luonnonsuojelualue

8 Trollgrund, Gåsöklobb, Hovskärsgrunden, Påvskärsklobb, Tackegrund, Östergrund, Rönngrund luonnonsuojelualue Sommarörarna luonnonsuojelualue Ytterharun,Högklobb, Harugrundet luonnonsuojelualue Ådgrundet, Rönngrundet, norra och södra Fiskargrundet luonnonsuojelualue

9 2 PERUSOSA 2.1 Kalastusalueen yleistiedot Inkoon kalastusalue sijaitsee Inkoon kunnassa läntisellä Uudellamaalla, naapureinaan lännessä Raaseporin kaupunki ja Tammisaari-Snappertunan kalastusalue, luoteessa Pohjan kalastusalue, pohjoisessa Lohjan kaupunki ja Lohjanjärven kalastusalue, koillisessa Siuntion kunta ja Siuntion joen kalastusalue sekä idässä Kirkkonummen kunta ja Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalue. Alueen kokonais vedenpinta-ala on 20.462 hehtaaria ja alueeseen kuuluu pääasiassa Inkoon edustan merialue. Alueella on kolme merkittävän kokoista vesistöä; Brukträsk ja Marsjön vesistö, Inkoon joen vesistö sekä Ingarskila joen vesistö. Alueella on noin 930 rekisteriyksikköä ja näistä noin 690 700 kpl on jaettuja ja noin 240 kpl jakamattomia yksikköä. Alueella on noin 25 kpl tunnettuja osakaskuntia. Noin 10 % yksiköistä on pinta-alaltaan 50 ha tai isompia. Vedenomistajarekisteriä ylläpitää kalastusalueen isännöitsijä. Inkoon kalastusalueella ammattimaista kalastusta harjoittaa vuosittain parisen kymmentä henkilöä. Kesäisin lohenkalastus PU-rysillä on alueen ammattikalastajien keskeisin kalastusmuoto, kun kuhan kalastus dominoi muina vuoden aikoina. Alueella vapaa-aikakalastusta harjoittavien lukumäärä on noin 18.700 ja saaliinsa noin 230.000 kg. Luvan vaativaa kalanviljelyä ei Inkoon kalastusalueella esiinny. Bruksträsk ja Marsjöns vesistö Inkoon kalastusalueeseen kuuluu Bruksträsk ja Marsjön vesistön osalta; pääosa Marsjöstä, pääosa Bruksträskistä ympäröivine järvineen, Källträsketin kaakkoisosa sekä Högbensjön itäosa. Bruksträskin pinta-ala on 311 ha, valuma-alue käsittää 41,9 km 2 josta 14,8 % on vesistöä. Suurin syvyys on 14 m. Vesi on humuspitoista, mikä näkyy kemiallisessa hapenkulutuksessa. Hapenpuute voi esiintyä syvänteissä ja aiheuttaa sisäistä kuormitusta. Marsjöns pinta-ala on 271 ha ja suurin syvyys 6 m, järvi toimii Inkoon kunnan varavedenottamona. Högbensjö on pinta-alaltaan suhteellisen suuri (291 ha) matala järvi (keskisyvyys 2,49 m, suurin syvyys 6,5 m). Ainoastaan pienet purot ja ojat ohjaavat veden lähi-valumaalueesta (12 ha). Pistekuormittajia ei esiinny. Högbensjö on luonnostaan rehevä ja lisäeutrofiointia aiheuttaa hajakuormitus sekä hapenpuutteen yhteydessä pohjasedimentistä liukenevat ravinteet. Eutrofiointi näkyy erityisesti talvisin, huonontuneena happitilanteena. Kesäisin esiintyy usein sinilevää. Paikallisväestön havaintojen mukaan levää esiintyi enemmän 1950-70-luvuilla kuin 1980-90-luvuilla. Huono happitilanne aiheutti

kalankuolemaa talvella 2002-2003 jolloin aikaisemmin hyvänä kalavetenä tunnettu järvi menetti kuhakantansa ja särkikalakanta pääsi lisääntymään. Järven kuntoa seurataan vuosittain ja järvelle on perustettu hoitoyhdistys. Särkeä on poistettu tehonuotalla sekä katiskalla. Järveä syvyysluodattiin toukokuussa 2003. Järvestä on tehty iktyonomilopputyö: Högbensjön- järven tila ja hoitotarve (Marco Lehtola 2006). Uudenmaan Ympäristökeskuksen mukaan Högbensjön ekologinen tila on tyydyttävä. Källträsket, on 107,2 ha suuri, mutta suhteellisen matala (keskisyvyys 3,1 m ja suurin syvyys 6,4 m) ja monimuotoinen järvi Raaseporin ja Inkoon välillä. Vesi valuu järveen Lomträsketistä ja valuma-alueen (430 ha)muutamasta suhteellisen pienestä purosta ja ojasta. Källträsket on hieman rehevä järvi, jonka happitilanne ajoittain on heikko. Hapenpuute voi aiheuttaa ravinteiden liukenemistä sedimentistä ja lisätä kokonaiskuormitusta. Järvellä on oma ympäristönsuojeluyhdistys. Källträsketin luonnonsuojelualue sijaitsee itärannalla järven keskikohdalla. Järven tilaa seurataan vuosittain. Järven tilaa on yritetty parantaa muun muassa tehokalastamalla. Vuonna 2006 yritettiin torjua leväesiintymiä sitomalla veden fosforia. Uudenmaan Ympäristökeskuksen mukaan järven ekologinen tila on tyydyttävä. Bjuseträsk on pieni järvi (pinta-ala 33 ha) Bruksträsket ja Marsjö välillä. On epätodennäköistä että järveä kuormittaisi muu kuin luonnonvaluma. Järven rannoilla ei ole asutusta. Järven vedenlaatua ei ole tutkittu vuoden 1995 jälkeen. Silloin Bjuseträsk oli vain lievästi eutrofioitunut ja happitilanne melko hyvä. Järven vesikasvillisuudesta, kalastosta tai pohjaeläimistöstä ei ole tietoa. 10 Bruksträsketin ja Marsjön tärkeimmät kalalajit ovat hauki ja kuha. Högbensjön, joka aiemmin oli ollut tuottoisa kuhajärvi, kuhasaaliit taantui vahvasti 1990-luvulla. Vuonna 1995 istutettiin järveen pieni erä kuhanpoikasia. 90-luvulla suoritettiin järvellä hoitokalastusta, tehonuottaamalla vähempi-arvoista kalaa. Marsjön oli aikaisemmin tuottoisa jokirapu-vesistö, mutta rapurutto tuhosi kannan vuonna 1997. Koska ruttoa todettiin järvessä vielä seuraavana vuonna jokiravun koesumputuksen yhteydessä, päätettiin istuttaa järveen täplärapua. Vuonna 1998 istutettiin 13.000 kpl 2-3 vuotiaita täplärpua järveen ja vuonna 1999 vielä 9.000 kpl lisää. Täpläravut on todettu selviävän ja tuottavan mätiä järvessä. Bruksträsketistä Fagerviken pohjukkaan laskevassa purossa, myllypadon alapuolella on vaelluskalan lisääntymiselle potentiaalisia koskia. Nykyään koskissa esiintyy kuitenkin enimmäkseen ahventa, madetta ja särkeä. Myös Marsjönistä Fagervikeniin laskevassa purossa on vaelluskaloille soveltuvaa virtaavaa vettä, muttei tässäkään purossa esiinny tänäpäivänä vaelluskalojen kutua. Molemmat yllä mainitut purot soveltuneen ravulle ja vanhaa suullista tietoa jokirapu-esiintymisestä Marsjöbäckenissä on olemassa.

11 Inkoon joen vesistö Inkoon joen vesistö sijaitsee kokonaisuudessaan Inkoon kalastusalueen rajojen sisäpuolella. Valuma-alueella sijaitsevat Linkullasjön ja Tjärnen. Inkoon joen vesistön valuma-alueen kokonaispinta-ala on 49 km 2, vesistöosuus on noin 1,5 % ja keskivirtaama 0,4 m 2 /s. Inkoon joki virtaa maanviljelypainotteisen alueen läpi ja vesi on voimakkaasti saven värinen. Vuosina 2008 ja 2011 otetuissa vesinäytteissä happikylläisyysaste vaihteli 83 ja 93 % välillä (10,4-11,9 mg O2/l), kiintoaineen määrä vaihteli 22 ja 58 mg/l välillä, kokonais typpi vaihteli 2000 ja 4500 µg/l välillä, kokonaisfosfori 61 ja 170 µg/l välillä. Linkullajärven on pinta-alaltaan (60,4 ha) pieni järvi, jonka keskisyvyys on 4,2 m. Linkullajärvi on erittäin eutrofioitunut, mikä on johtanut umpikasvuun ja särkikalat dominoivat kalastoa. Pohjan läheisen veden happipitoisuus on alhainen sekä kesäisin että talvisin. Leväkukintaakin on havaittu. Järven tilaa on selvitetty 2007 (Hagman 2008). Linkullajärven tilaa luokiteltiin tyydyttäväksi. Linkullajärven tärkeimmät luontaisesti esiintyvät kalalajit ovat kuha ja hauki. Vuonna 1994 istutettiin tuhat yksikesäisiä planktonsiian poikasia järveen ja pieni määrä karppeja vuonna 1995. Muutoin kalastoon kuuluu tavallisia makeanveden kalalajeja. Tämä koskee myös Tjärnen-nimistä järveä. Linkullajärvessä on jokirapukanta, joka kestää pienimuotoista pyyntiä. Pienimuotoinen koeravustus suoritettiin järvessä 1998. Inkoon joessa ei nykyisin ole vaellusesteitä, joten vaelluskalat voivat nousta merestä aina Linkullajärveen asti. Vuodelta 1989 olevan tutkimuksen mukaan joessa on kaksi meritaimenelle potentiaalia kutukoskia. Sähkökoekalastuksien yhteydessä koskissa on kuitenkin lähinnä tavattu ahventa, säynettä ja särkeä. Ingarskila joen vesistö Ingarskila joen vesistö sijaitsee, pieniä latvavesistöjä lukuun ottamatta, pääosin Inkoon kalastusalueen rajojen sisäpuolella. Joen valuma-alueen pinta-ala on 166 km 2, jonka vesistöosuus on noin 0,2 % ja keskivirtaama 1,6 m 3 /s. Joki virtaa maanviljelypainotteisen alueen läpi ja vesi on saven värinen. Vuosina 2008 ja 2011 otetuissa vesinäytteissä hapenkyllästysaste on ollut 80-86 % (9,2-12,3 mg O2/l), kiintoaineen määrä on ollut 14-64 mg/l, kokonaistyppi 2300-3900 µg/l sekä kokonaisfosfori 71-230 µg/l. Vedenlaatu on välttävä ja joessa on useita lyhyitä koskialueita. Joki on luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi ja joessa vallitsee kalastuskielto, Solberganjoki mukaan lukien, vuoden 2017 loppuun asti, seuraavan mukaisesti: Kaikki taimenenkalastus on kielletty. Mikäli taimenta saadaan muun kalastuksen yhteydessä, ne pitää viipymättä päästää takaisin veteen. Kaikki kalastus koskissa ja virtapaikoissa on kielletty vuoden ympäri. Verkoilla ja rysillä kalastaminen on kielletty 1.8-31.12 (katso lähemmin rauhoituspiirit). Ingarskilanjoessa on nykyään pieni luonnollisesti lisääntyvä, luultavasti vesistölle ainutlaatuinen meritaimenen kanta. Myllypadon yhteyteen vuonna 1988 rakennetun kalatien

myötä, meritaimenella on nykyisin mahdollisuus vaeltaa merestä aina latvavesistöihin asti, ainakin teoriassa (vaikuttaa siltä että kalatie ei toimi aivan moitteettomasti). Joen koskia on inventoitu moneen otteeseen sähkökalastuksin ja taimen on voimakkaan istutustoiminnan seurauksena ollut koskien valtalaji. Joen meritaimenkantaa on otettu viljelykseen ja esiintyy tänään useassa viljelylaitoksessa. Muita Ingarskilanjoessa esiintyviä kalalajeja ovat hauki, ahven, särki, puronahkiainen ja made sekä muutama satunnaisesti esiintyvä laji. Joessa esiintyy myös paikoitellen suhteellisen vahva jokirapukanta, joka kestää pyyntiä. Jokirapua on useaan otteeseen istutettu jokeen 1990-luvulla. 12 2.2 Vedenlaatu Inkoon edustan merialueen kaksi suurinta pistekuormittajaa ovat Fortumin voimalaitos ja Inkoon kirkonkylän yhdyskuntajätevedet Fagervikenissä. Lisäksi vedenlaatuun vaikuttavat Inkoon- ja Ingarskilan-jokien vedet sekä mm. maanviljelyksen aiheuttama hajakuormitus. Fagerviken Inkoon kirkonkylän yhdyskuntajätevedet johdetaan Joddbölessä olevan kunnan puhdistamon kautta Fagervikeniin kesästä 1997 lähtien. Vuodesta 1998 lähtien on Fortum Power and Heat Oy:n Inkoon voimala sekä Inkoon kunta teettänyt vedenlaadun yhteistarkkailun Fagervikenissä. Veden fysikaalis-kemiallista laatua tarkkailaan vuosittain ja pohjaeläimistöä ja kasvillisuutta tutkitaan joka neljäs vuosi. Fagerviken on pitkän-kapea lahti vailla kynnyksiä. Lahteen laskevien purojen yhteenlaskettu keskivirtaama on 0,7 m 3 /s ja valuma-alueen pinta-ala on 81 km 2. Purojen makeanveden vaikutus näkyy ajoittain aina lahden suulla asti. Barkarsundetin näytteenottopisteessä (IVO 7), Inkoon joen virtaaman kuormittava vaikutus vedenlaatuun on vahva, erityisesti talvisin jään alla. Suurimman vaikutuksen Fagervikenin vedenlaatuun on ulkopuolisen saaristoalueen yleistilalla ja vedenvaihtuvuudella lahden ja saaristoalueen välillä. Ainoastaan lahden perukassa veden suolaisuus on alhaisempi kuin ulkopuolisessa saaristossa. Saliniteetti Fagervikenissä näkyy myös lahden eläimistössä ja kasvillisuudessa, joka koostuu enimmäkseen suolaisen veden lajeista. Tehostuneen jätevedenpuhdistuksen seurauksena, kunnan vesistökuormitus on selvästi laskenut. Inkoon voimala on viime aikoina ollut vähästi käytössä ja siten myös Fagervikeniin johdettu lämpömäärä on ollut alhainen. Voimalan muut päästöt, kuten talousjätevedet ovat myös olleet aiempaa alhaisemmat, paitsi vuosina 2010 ja 2011. Katso alla oleva taulukko.

13 Voimalan bruttosähkötuotanto ja päästöt Vuosi 2008 2009 2010 2011 2012 Bruttosähköntuotanto GWh 78 121 1171 1211 227 Jätevesimäärä m 3 /d 324 557,2 2869,5 3028,4 697,0 Kiinteät hiukkaset kg/d 3,45 1,87 19,54 68,73 6,81 BHK7 kg/d (biol. hapenk.) 0,08 0,04 0,1 0,12 0,06 Tot. P kg/d (fosfori) 0,01 0,003 0,011 0,004 0,003 Tot, N kg/d (typpi) 0,66 0,77 0,84 0,73 0,73 Lämpö TJ/a 330 489,2 5466 4875 766 Öljy kg/d 14,6 0,21 0,06 0,32 0,03 Kunnan Joddbölessä sijaitsevan jätevedenpuhdistamon kuormitus on tuntuvasti suurempi kuin voimalan. Puhdistetun jäteveden määrä oli vuonna 2012 samalla tasolla kuin edellisenä vuonna, mutta kuormitus oli alhaisempi. Jätevedenpuhdistamo on toiminut moitteettomasti eikä viranomaisten asettamia raja-arvoja ole ylitetty. Fosforin päästöt ovat nykyisin murto-osa 1990-luvun päästöihin verrattuna. Kunnan jätevedenpuhdistamon päästöt Joddbölessä. Vuosi 2008 2009 2010 2011 2012 Jätevesimäärä m 3 /d 476 365 387 483 478 Kiinteät hiukkaset kg/d 7,4 5,7 14 6,7 5,5 BHK7 kg/d (biol. hapenk.) 1,7 2,6 2,2 1,5 1,2 Tot. P kg/d (fosfori) 0,09 0,12 0,1 0,1 0,06 Tot, N kg/d (typpi) 15 11 13 17 11 Fagerviken on erityisesti lahden sisimpiä osia koskien, lievästi eutrofioitunut merenlahti, joka Barkarsundetin näytteenottopistettä lukuunottamatta, ei kärsi hapenpuutteesta. Tilanne on yleisesti ottaen pysynyt melko muuttumattomana viime vuosina. Kyrkfjärden Inkoon Kyrkfjärdenillä on kolme viimeisintä vesinäytteenottoa tehty 12.3. ja 4.8.2008 sekä 1.3.2011. Vedenlaatu on kaikkina näytteenottohetkinä yleisesti ottaen ollut hyvä. aika näytesyvyys m lämpötila C Happi O2 mg/l kylläis. O2-% Kiintoaines ph Kok. N µg/l Kok. P µg/l Suolais 12.3.-08 1,0/5,0 1,5/1,5 12,0/12,8 89/95 5,4/5,2 8,0/8,0 400/400 33/35 5,9/5,8 4.8.2008 1,0/5,0 18,2/18,2 7,9/ 7,8 87/86 13/12 7,9/8,0 380/380 52/52 5,8/5,8 1.3.2011 1,0/5,0 1,7/1,3 10,3/10,9 77/81 1,5/1,2 7,8/7,9 490/370 42/26 6,3/6,9

14 2.3 Ammattikalastus Ammattikalastajien lukumäärä on Inkoon kalastusalueen merialueella viime vuosina ollut noin 20. Alueen ammattikalastajien keskeisimmät kalastusmuodot ovat kesäisin lohen- ja meritaimenen rysäpyynti sekä syksyisin ja talvisin kuhankalastus. Lohen- ja meritaimenensaaliit ovat viime vuosina laskeneet, pienentyneiden istutuksien sekä hylkeiden aiheuttamien vahinkojen. Kuhasaaliissa näkyy luonnollisten lyhytaikaisten kannanvaihtelujen aiheuttamaa vaihtelua. Vahvistuneen kuhakannan ansiosta tehostunut kuhankalastuksella voi myös olla vaikutuksia kannan vahvuuteen. Hauki-, ahven- ja siikasaaliit ovat kasvaneet verrattuna 1990-luvun alkuun. Särki- ja lahnasukuisten kalalajien poistokalastuksella on 2010-luvulla antanut suurimmat saaliit kiloissa. Silakan- ja kilohailin pyyntiä rehuksi ei enää harrasteta samassa mittakaavassa kuin 1980-luvulla. Pohjanlahdesta kotoisin olevia troolialuksia on purkanut silakkalastinsa Inkoon kalasatamassa Joddbölessä vielä 2010-luvulla. 2.3.1 Saaliit Riista- ja kalantutkimuslaitos esittää ammattikalastuksen saaliit alueittain, sellaisen järjestelmän mukaan jossa vesialueet on jaettu. Ruutu-jako on tehty siten että Inkoon kalastusalue jakaantuu kolmeen osaan, joista yksi käsittää sisäisen saariston ja kaksi muuta lähinnä läntistä ulkosaaristoa ja aavaa merta. Näin ollen ammattikalastussaaliissa on mukaan laskettuna Inkoon kalastusalueen ulkopuolella saatuja ammattikalastajien saaliita. Saalistilastot antavat kuitenkin hyvän yleiskuvan alueen kalakantojen tilasta. Länsi Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n vuonna 2010 tehtyyn kalastuskyselyyn vastasi kolme ammattikalastajaa. Kaksi oli kalastanut osa-alueella I, itse Fagerviken ja yksi osaalueella II, lahden ulkopuolisilla saaristovesillä. Kalastuspaine on vaihdellut paljon viime vuosina. Kalastusta on lähinnä harjoitettu noin 40:llä harvasilmäisellä verkolla (>50 mm) kalastajaa kohti, pääasiallisina saaliskohteina kuha, hauki ja ahven. Tiheämmillä verkoilla on myös jossain määrin kalastettu silakkaa ja kilohailia. Alla olevasta taulukosta näkyy ammattikalastuksen kokonaissaaliin selvä väheneminen edelliseen vuoteen verrattuna. Väheneminen johtuu suurelta osin kalastuspaineen muutoksista. Fagerviken Osa-alue II 2010 2009 2010 2009 Taimen 10 20 18 18 Kilohaili 70 100 130 150 Silakka 100 200 Siika 30 224 76 190 Ahven 150 250 458 328 Hauki 100 413 675 312 Kuha 270 319 1205 347 Made 40 158 150 111 Lahna 100 150 57 100 Säyne 90 200 90 150 Kampela 0 10 35 80

Haastateltujen ammattikalastajien mukaan hauki- ja ahvenkannat ovat melko muuttumattomia, madekanta on pienentynyt ja taimenkanta edelleenkin melko heikko. Kuhakanta vaihtelee vuosittain, mutta kalastajien mielestä se on ollut melko muuttumaton, vaikka pieni väheneminen on havaittavissa saaliissa. Mitään kauaskantoista päätelmää ei tuloksien perusteella voi tehdä. Osa-alueella II on pientä kasvua kalakannoissa havaittavissa ja ilahduttavaa on että kuhakanta vaikuttaa vahvistuneen viime vuosien aikana. Ahven-, hauki- ja madekannat ovat olleet melko muuttumattomia, siikakannan taas hiukan vahvistuneen. Taimenkanta on edelleen heikko verrattuna tilanteeseen 1990-luvulla. Lahnakanta on lisääntynyt määrällisesti, mikä näkyy pitkin koko Uudenmaan rannikkoa, mutta kalat ovat pienikokoisia. Silakkakanta on vahvistunut hiukan ja kilohailikanta huomattavasti. Silakkaa ja kilohailia on pääosin kalastettu Inkoon kalastusalueen ulkopuolisilla merialueilla eikä niitä saaliita siksi esitetä tässä yhteydessä. Ingå Östra Fiskargille on tilastoinut jäsenistönsä saaliit. Vuosien 1991 1998 saaliit (kg) näkyy alla olevassa taulukossa: 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 Silakka 195620 303457 454400 82452 82274 103089 110470 131328 Lohi 9186 10920 9435 5212 10678 14885 14669 5566 Taimen 12153 19020 24819 7993 10289 6125 7045 3076 Kuha 18609 15950 20746 33411 61148 66001 51671 23516 Siika 3706 2554 1478 1631 2468 2125 2339 1166 Hauki 3258 3330 3368 3522 2999 3805 5283 4422 Ahven 2965 4481 4126 4674 7734 6148 6478 7660 Kirjolohi 1019 1536 1891 1060 1294 453 400 259 Made 1906 2057 2444 2770 2121 1643 2180 2297 Lahna 978 530 828 774 1535 1365 787 1443 Säyne 155 326 350 345 1146 1400 2849 1540 Piikkikampela 164 12 50 90 85 68 69 152 Kampela 3396 3214 3868 4662 5240 5180 5806 4448 Kilohaili 300 187 30 30 178 Turska 100 95 31 15 4 3 Kuore 42 40 50 300 49 Ankerias 4 1 3 Toutain 4 Vimpa 500 Suutari 3 Särki 200 15

16 Vuosien 1999 2006 saaliit (kg): (vuodesta 2002 kalastajien lukumäärä mainittuna vuosiluvun jälkeen) 1999 2000 2001 2002/12 2003/11 2004/9 2005/9 2006/9 Kuha 18938 18192 15039 23521 26310 18526 7680 9671 Ahven 9769 8095 7828 6249 4952 3265 2247 1887 Lohi 5255 4432 2939 5807 3426 3163 4697 2399 Hauki 5052 4489 3662 4582 4210 3084 2146 2291 Kampela 3728 2313 1665 1347 1134 713 267 275 Taimen 3207 2295 1688 1322 220 303 1591 1601 Made 1978 1864 1671 1860 1001 647 199 480 Siika 1344 1440 1127 2019 1408 911 1875 1714 Silakka 1215 1565 1650 1828 1340 696 304 220 Lahna 1116 2064 659 1006 585 576 372 350 Säyne 965 965 590 664 848 710 800 608 Kirjolohi 351 201 32 4 71 34 Kilohaili 190 134 260 204 90 173 384 600 Piikkikampela 109 58 29 11 30 27 20 Särki 71 2050 61 132 Turska 7 5 5 3 Muikku 60 260 40 Ankerias 1,5 3 Karppi 0,2 Vuosien 2007 2012 saaliit (kg): 2007/7 2008/8 2009/8 2010/8 2011/7 2012/8 2013/ Kuha 4945 3432 11702 11702 17681 11935 9005 Hauki 2096 944 2799 2799 4346 3121 2799 Ahven 1326 1639 3143 3143 6930 7271 3505 Siika 1293 2268 2169 2169 1045 1765 1271 Lohi 862 3262 1562 1562 873 1634 3555 Taimen 550 1147 1124 1124 230 320 376 Säyne 548 664 675 675 410 120 394 Silakka 435 789 1115 1115 1000 1080 720 Kilohaili 420 570 540 540 320 370 350 Made 353 101 845 845 720 239 363 Lahna 312 4750 41369 41369 62670 90355 59509 Kampela 236 157 240 240 126 115 120 Kirjolohi 38 87 179 179 23 4 26 Turska 1 15 15 29 6 Särki 1570 3610 3610 5720 4678 1755 Kuore 130 85 85 Piikkikampela 32 31 31 4 Ankerias 524 524 95 383 265 Suutari 1065 867 300 Vimpa 250

17 2.3.2 Kalastajakillat ja ammattikalastajien lukumäärä Inkoo kalastusalueella toimii 2 kalastajakiltaa: Inkoon kalastajakilta noin 20 kpl jäsenellä, joista noin 2-3 aktiivi-ammattikalastajaa Inkoon Itäinen kalastajakilta 25 kpl jäsenellä joista < 10 aktiivia ammattikalastajia 2.4 Kalastusoikeus, kalastusluvat, kalastusmatkailu 2.4.1 Kalastusoikeus nykyisen lainsäädännön mukaan Oikeus harjoittaa kalastusta ja määrätä siitä kuuluu vesialueen omistajalle, jollei tätä oikeutta ole luovutettu toiselle tai jollei kalastuslaissa muuta säädetä. Yleisellä vesialueella meressä on jokaisella Suomessa vakinaisesti asuvalla Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalaisella oikeus harjoittaa kalastusta. Pohjoismaalaisilla kansalaisilla on yleisellä vesialueella meressä kotipaikasta riippumatta oikeus kotitarve- ja virkistyskalastukseen. Kunnassa muutoin kuin tilapäisesti asuva henkilö saa harjoittaa muikun, kuoreen, silakan ja kilohailin pyyntiä verkolla meressä myös yleiseen vesialueeseen kuulumattomalla, kunnassa olevalla vesialueella, joka sijaitsee ulkosaaristossa tai aavaa selkää vastassa. Milloin tällainen vesialue on kylänrajan sisäpuolella, kylässä muutoin kuin tilapäisesti asuva henkilö saa harjoittaa siellä myös koukkukalastusta, ei kuitenkaan pitkällä siimalla Jokaisella 18 64 vuotiaalla on, maksamalla läänikohtainen viehekalastuslupa, oikeus harjoittaa yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä viehekalastusta, kuitenkin vetouistelua lisäksi yhdellä painovieheellä tai syvääjällä. Edellä mainittu kalastus on kuitenkin kiellettyä: - lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikkoja - niillä vesialueilla, joilla kalastaminen on muun säännöksen nojalla kielletty. (esim. ELYkeskuksen määräämät viehekalastuskieltoalueet) Onginta-, pilkintä- ja viehekalastuskilpailuja sekä muita vastaavia järjestettyjä tilaisuuksia varten on saatava myös kalastusoikeuden haltijan lupa. Kalastuslupajärjestelmä ja maksut < 18 v ja > 65 v 18 64 vuotiaat ONGINTA JA Maksuton yleiskalastusoikeus Maksuton, yleiskal.oikeus PILKINTÄ 1) 2) VAPAKALASTUS Ei valtion kalastuksenhoitomaksua Valtion kalast.hoitomaksu Heitto- tai vetouistelu Ei läänikohtaista viehekalastus- sekä lisäksi joko läänikoht. yhdellä vavalla1), 3) maksua viehekalastusmaksu tai vedenomistajan lupa

18 MUU KALASTUS Ei valtion kalastuksenhoitomaksua Valtion kalast.hoitomaksu Vetouistelu useam. Aina vedenomistajan lupa sekä aina vedenomistajan Kuin yhdellä vavalla lupa Muu kalastus ja ravustus 1) Kalastusoikeus ei kuitenkaan koske lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa eikä sellaisilla vesialueilla joilla kalastus on jonkun muun lainsäädännön nojalla kielletty 2) Saa käyttää vapaa joka on varustettu heittokalastukseen soveltumattomalla kelalla. 3) Lääninkohtaiseen viehekalastusoikeuteen nojautuva kalastus voidaan eri päätöksillä kieltää joillakin vesialueilla. Valtion kalastuksenhoitomaksu suoritetaan 1.12.2012 lähtien Maa- ja metsätalousministeriön pankkitilille: FI47 5000 0121 5028 42 Kalastuksenhoitomaksu on vuonna 2014: 24 /kalenterivuosi tai 7 /seitsemän päivää. Maksu on henkilökohtainen ja koskee myös omilla vesillään kalastavaa. Etelä Suomen läänin viehekalastusmaksu suoritetaan 1.12.2012 lähtien Maa- ja metsätalousministeriön pankkitilille: FI69 5000 0121 5028 34 Viehekalastusmaksu on vuonna 2014: 31 /kalenterivuosi tai 7 /seitsemän päivää. Maksu on henkilökohtainen. 2.4.2 ELY-keskuksen myöntämät luvat kalastusopastoiminnan harjoittamiseen Kalastusmatkailun toimintaedellytysten turvaamiseksi ELY-keskus voi myöntää koko toimialuettaan tai sen osaa koskevan luvan järjestää kalastusmatkailutilaisuuksia, joihin osallistuu enintään kuusi kalastajaa kerrallaan ja joissa harjoitetaan onkimista, pilkkimistä tai viehekalastusta. Lupaa haetaan kirjallisesti, ja se voidaan myöntää, jos kalakantojen kestävä hyödyntäminen tämän sallii. Lupa voi olla voimassa enintään viisi vuotta kerrallaan. ELY-keskuksen tulee luvassa asettaa alueellisia kalastusrajoituksia tai päiväkohtaisia saaliskiintiöitä, jos kalataloudelliset näkökohdat tai alueen kalakantojen tila sitä edellyttävät. ELY-keskuksen tulee pyytää toimialueensa kalastusalueilta vuosittain lausunto alueellisten kalastusrajoitusten ja päiväkohtaisten saaliskiintiöiden asettamiseen vaikuttavista seikoista. ELY-keskus voi peruuttaa luvan, jos luvanhaltija olennaisesti rikkoo asetettuja ehtoja eikä luvanhaltija elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen huomautuksesta ja varoituksesta huolimatta lopeta ehtojen rikkomista. Kalastusmatkailuyrittäjän tulee tarkoitetun luvan saatuaan suorittaa kalenterivuosittain valtiolle 100 euron suuruinen viehekalastusmaksu kunkin läänin osalta, jonka alueella kalastusmatkailuyrittäjä järjestää kalastusmatkailutilaisuuksia. Uudenmaan ELY-keskus on myöntänyt 18 kalastusoppaalle lupa (marraskuu 2013) harjoittaa toimintaansa, koko ELY-keskuksen toimialueella ja siten myös Inkoon kalastusalueella.

19 2.5 Vapaa-ajankalastus 2.5.1 Virkistyskalasusyhdistykset Kalastusalueen tiedossa on yksi virkistyskalastusyhdistys. Inkoon Virkistyskalastajat jolla on noin 74 jäsentä. Yhdistyksen toimintaan kuuluu onkija pilkkikilpailut sekä nuorisotyö. 2.5.2 Kalastajien lukumäärä, saaliit ja pyydykset Tiedot virkistyskalastajista ja saaliista perustuu Länsi Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n tekemään vuotta 2010 koskevaan kalastustiedusteluun. Lähetetystä 127 kyselyistä satiin 87 vastausta. Vastanneista 29 oli vuonna 2010 kalastanut Fagervikenissa tai osaalueella II. Ainoastaan kolmasosa kalastajista oli vakituisesti Inkoossa asuvia, loput kesäasukkaita. Tämä näkyy kalastuspaineessa, joka oli suurimmillaan kesällä. Vapaaaika- ja kotitarvekalastuksessa käytetyin pyydys oli verkko, mutta varsinkin kesäasukkaat harjoittivat myös ongintaa ja viehekalastusta. Vapaa-aika- ja kotitarvekalastuksen saalis vuonna 2010 oli 1.885 kg (verrattuna vuoden 2002 saaliiseen 2.034 kg ja vuoden 2006 saaliiseen 1.414 kg). Tavallisimmat saalislajit olivat kuha, hauki ja lahna. Kalalaji Saalis kg Osuus kokonaissaaliista % Kuha 457 24,3 Hauki 409 21,7 Lahna 357 18,9 Ahven 234 12,4 Säyne 200 10,6 Särki 116 6,2 Siika 60 3,2 Lohi/taimen 11 0,6 Silakka 10 0,5 Kilohaili 1 0,1 Muut 30 1,6 Yhteensä 1885 100,0 Saaliista 80 % saatiin verkoilla. Sekä katiskalla että koukkukalastuksella saatiin 4 % saaliista. Pitkäsiimalla ja heittouistelulla pyydystettiin kummallakin 3 % saaliista, ongella ja vetouistelulla kummallakin 2 % sekä rysillä ja pilkillä kummallakin 1 %. 2.6 Kalakannan tila ja kutualueet Ammattikalastajien saaliissa näkyy selvää nousua kuhan, ahvenen, lahnan ja hauen osalta ja pieni lasku siian osalta, muiden lajien saaliiden vaihdellessa. Vapaa-aikakalastajien saaliissa kuhan, lahnan ja säyneen prosentuaaliset osuudet ovat nousseet eniten vuodesta 2002, kun ahvenen, särjen ja silakan osuudet ovat samaan aikaan eniten laskeneet. Yleisesti ottaen vapaa-aikakalastajien mielestä arvokalakannat olivat heikentyneet ja vähempiarvoisten lajien kannat voimistuneet. Lisäksi pyydysten limoittuminen, merimetsokannan lisääntyminen sekä hylkeiden aiheuttamat vahingot vaikuttivat kalastukseen jopa siinä määrin että muutama vastaaja oli lopettanut verkkokalastuksen kokonaan.

20 2.7 Kalastukseen vaikuttavia säännöksiä 2.7.1 Viehekalastuskielto Inkoon kalastusalueella ei tällä hetkellä ole kalastuslain 11 nojalla perustettuja, voimassa olevia viehekalastuskieltoalueita 2.7.2 Lohi- ja siikapitoiset vesistöt Inkoon kalastusalueen vesistöistä Ingarskilan joki on ainoa lohi- ja siikapitoiseksi luokiteltu. Kalastuslain 8 mukaan tämä tarkoittaa että yleiskalastusoikeudet; onkiminen, pilkkiminen ja viehekalastus ovat kiellettyjä Ingarskila joen koskissa ja virtapaikoissa. Kalastusasetuksen 12 mukaan kalastus atraimella, harppuunalla tai niihin verrattavalla terällä, koukulla tai kärjellä varustetulla välineellä samoin kuin tulta tai valoa käyttäen haavilla, koukkukalastus matosyöttiä tai harrilautaa käyttäen on kielletty Ingarskila joen koskissa ja virtapaikoissa. Saman pykälän nojalla on koukkukalastus, jonka tarkoituksena on kalan tartuttaminen ulkopuolelta kielletty koko Ingarskilajoen vesistössä. Lohi- tai siikapitoisessa joessa sekä meressä viittä kilometriä lähempänä tällaisen joen suuta on kalastusasetuksen 10 nojalla kalastus liikkuvalla rihmapyydyksellä (nuotta, trooli) kielletty lukuun ottamatta lippoamista rannalta tai rantaan liittyvältä kiinteältä alustalta. Samalle alueelle ei myöskään ilman aiemmin saavutettua oikeutta saa panna isoa rysää kolmea kilometriä lähemmäksi joen suuta. ELY-keskus voi myöntää poikkeuksia tämän pykälän säädöksistä. 2.7.3 Yleiset vesialueet Inkoon kalastusalueella ei ole yleisvesialueita. 2.7.4 Kalaväylät ja valtaväylät Inkoon kalastusalueella ei ole suoritettu kalaväylätoimituksia, mikä tarkoittaa ettei kalaväyliä ole merkitty karttaan. Joessa sekä vesilain 1 luvun 6 :ssä tarkoitetussa salmessa tai kapeikossa on pidettävä valtaväylä auki kalan kulkua varten niin kuin vesilaissa säädetään. (27.5.2011/600) Missä joki yhtyy mereen tai järveen, valtaväylän jatkeena on kalaväylä, joka käsittää syvimmällä kohdalla kolmanneksen kysymyksessä olevan vesialueen leveydestä ja ulottuu niin kauaksi selkäveteen, että kalan kulku on turvattu. Lukuun ottamatta pitkääsiimaa ja muuta koukkupyydystä, joka valtaväylässä ei haittaa kulkemista, on valtaväylä ja kalaväylä myös pidettävä vapaana seisovista kalanpyydyksistä. Valtaväylässä ja kalaväylässä tulee liikkuvallakin rihmapyydyksellä kalastaa siten, että yli puolet väylän leveydestä on vapaana.

21 2.7.5 Kalastusalueen päätökset Rauhoituspiirit (Kalastuslaki 43 ) Kuha on rauhoitettu 1.6-30.6 vuosina 2013-2017 seuraavilla alueilla: Espingsfjärden ja Skansfjärden (kartta I), Kyrkfjärden ja Barkarsundet (kartta II), Svenviken ja etelään Gyltholmeniin (kartta III) sekä Torbackaviken ja Kallerfjärden (kartta IV). Kuhan kalastus on kielletty, mikäli kuhaa tulee muun kalastuksen yhteydessä, on kalat viipymättä päästettävä takaisin mereen. Inkoon kalastusalueen päätös, Vuosikokous 11.4.2012, 19 Kalastus on kielletty Ingarskila vesistön edustan merialueella, paitsi vapakalastus ja muu koukkukalastus ja katiska. Säädös on voimassa 1.9-30.11 vuosina 2013-2017 (kartta V). Säädös on tarpeellinen jotta taimen voisi vaeltaa jokeen kutemaan. Inkoon kalastusalueen päätös, Vuosikokous 11.4.2012, 19 Ingarskila vesistö (koko vesistö, Solbergaån mukaanlukien) on rauhoitettu seuraavasti: Kaikki kalastus on kielletty koskissa ja virtapaikoissa, ympäri vuoden. Muualla vesistössä on kaikki taimenen kalastus kielletty. Mikäli taimenta tulee muun kalastuksen yhteydessä, on kalat viipymättä päästettävä takaisin veteen. Verkko- ja rysäkalastus on kielletty 1.8-31.12. Sääntö on voimassa vuosina 2013-2017. Inkoon kalastusalueen päätös, Vuosikokous 11.4.2012, 19 Alamitat (Kalastuslaki 35 ) Kuhan alamitta on 40 cm 31.12.2017 asti koko Inkoon kalastusalueella. Päätös on tehty Kalastuslain 35 nojalla. Inkoon kalastusalueen päätös, Vuosikokous 11.4.2012, 20 Solmuvälit (Kalastuslaki 32 ja 37 ) Inkoon kalastusalue on antanut seuraavan suosituksen: Yleisesti pienin sallittu solmuväli on 45 mm, kuhankalastuksessa 50 mm. Tämä ei koske syöttikalan, silakan, kilohailin ja kuoreen verkkokalastusta. Suositus on voimassa 31.12.2017 asti. Inkoon kalastusalueen päätös, Vuosikokous 11.4.2012, 19 2.7.6 Kunnan päätökset Inkoon kunta ei ole tehnyt päätöksiä kalastuksen rajoittamiseksi. 2.7.7 Muiden vedenomistajien päätökset Kalastusalue ei ole saanut tietoonsa muiden vedenomistajien omia päätöksiä.

22 2.7.8 ELY-keskuksen päätökset Valtion yleisvesialueilla Suomenlahdella aina talousvyöhykkeen rajalle Uudenmaan ELY-keskuksen toimialueella pätee: 1) Kalastusasetuksen 14 1 mom. 2 kohdan tarkoittamissa muissa taimenen pyydyksissä on silmäkoon oltava vähintään 157 mm, mikä vastaa 80 mm solmuväliä. 2) Alle 157 mm verkon havas tulee olla yksisäikeistä ja vahvuudeltaan korkeintaan 0,20 mm 3) Kalastusasetuksen 19 tarkoitettujen meritaimenten tulee täyttää 65 cm alamitan, leuankärjestä (suu suljettuna) pyrstöevän päähän. 4) Pyydystetyt meritaimenet joilla rasvaevä on leikkaamaton, on heti päästettävä takaisin veteen. Tämä säädös koskee vain kalastusalueen ulkopuolisia merialueita. Luonnon- ja muut suojelualueet Uudenmaan ympäristökeskus on perustanut useita luonnonsuojelualueita Inkoon saaristoon; Stor-Ramsjö ja Jakob-Ramsjö luonnonsuojelualue. Vapakalastus ja onkiminen on sallittua 16.8-14.4. sekä jäältä pilkkiminen 1.11-31.3. Hättö luonnonsuojelualue. Maihinnousu kielletty vuoden ympäri. Gåsörarna, Oxen, Skarvharun, Stengrundet luonnonsuojelualue. Maihinnousu ja oleskelu 100 m lähempänä rantaa on kielletty 1.5-20.7 Tiftöklobbarna, Högklobb luonnonsuojelualue. Maihinnousu ja eläinten häiritseminen on kielletty 1.4-31.7 Timmerö, Glasnisse, Långgrund, Skoggrund, Slätgrund luonnonsuojelualue. Maihinnousu ja oleskelu 40 m lähempänä rantaa on kielletty 1.5 31.7 Trollgrund, Gåsöklobb, Hovskärsgrunden, Påvskärsklobb, Tackegrund, Östergrund, Rönngrund luonnonsuojelualue. Maihinnousu ja oleskelu 100 m lähempänä rantaa on kielletty 1.5 20.7 Sommarörarna luonnonsuojelualue. Maihinnousu on kielletty 1.5 31.7 Ytterharun, Högklobb, Harugrundet luonnonsuojelualue. Maihinnousu ja oleskelu 100 m lähempänä rantaa on kielletty 1.5 20.7 Ådgrundet, Rönngrundet, norra ja södra Fiskargrundet luonnonsuojelualue. Maihinnousu ja eläinten häiritseminen on kielletty 1.5 31.7

23 Muut suojelualueet Fjusön huoltovarmuuskeskus. Maihinnousu ja oleskelu 100 m lähempänä rantaa on kielletty (läpikulku sallittu veneväylää pitkin) vuoden ympäri. 2.7.9 Naapurikalastusalueiden päätökset Tammisaari-Snappertunan kalastusalue Solmuvälin on saaristoalueella oltava vähintään 43 mm verkoissa. Päätös on voimassa ajalla 26.5.2008-31.12.2020. Päätös ei koske järviä eikä silakka- ja kilohailiverkkoja, salakka- ja syöttiverkkoja. Rauhoituspiiri Kuhan kalastaminen on kielletty 1-30.6, Päätös on voimassa 30.6.2020 asti. Muu kalastus on sallittua, mutta kaikki sivusaaliina saadut kuhat on viipymättä päästettävä takaisin mereen. Alue jolla kuhan kalastus on kielletty, kulkee kapeana vyöhykkeenä rannikolla, kalastusalueen länsirajasta itärajalle asti. Pohjan kalastusalue Kuhan alamitta ja solmuvälit * kuhan alamitta on 42 cm * kuhan kalastuksessa ajalla 1.4-31.7 käytettävien verkkojen alin sallittu solmuväli on 50 mm, kalastusalueen yleinen alin solmuväliraja 45 mm. Kalastus on sallittua verkoilla joiden solmuväli on 0-25 mm. Rauhoituspiiri Kalastusalueen vuosikokous 2012 päätti perustaa rauhoituspiiri Mustion- ja Fiskarsjokien edustan merialueelle, Alueeseen kuuluu myös Brunkombäcken ja Borgbyträsk. Kaikki kalastus on kielletty ajalla 1.8-30.11, vuosina 2012-2016. Lohjanjärven kalastusalue Solmuvälin tulee selkävesillä kalastaessa verkoilla olla vähintään 50 mm Kuhan alamitta on 40 cm Järvitaimenen alamitta on 50 cm Täpläravun alamitta on 10 cm.

24 Siuntionjoen kalastusalue Ei omia päätöksiä. Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalue Rauhoituspiirit Espoonlahti I, Långviken II, Tallbackafjärden III, Tavastfjärden IV, Haukipääfjärden V, itäinen Pikkalanlahti ja Båtviken VI. Kielletyt kalastusmenetelmät: verkko, veto- ja heittouistelu. Mikäli kuhaa saadaan sivusaaliina muun kalastuksen yhteydessä, tulee ne kunnosta riippumatta päästää takaisin mereen. Voimassa: 20.5-30.6 vuosina 2013-2019, Solmuvälit Kalastusalueen merialueella verkkojen alin sallittu solmuväli on yleisesti 50 mm ajalla 1.1.2014-31.12.2019. Meritaimen kalastuksessa, muissa kuin ankkuroiduissa, pintaan tai sen läheisyyteen ulottuvissa verkoissa alin sallittu solmuväli on 65 mm. Merilohen ja taimen ajoverkoissa ja pintaan tai sen läheisyyteen ulottuvissa ankkuroiduissa verkoissa, alin sallittu solmuväli on 80 mm. Poikkeukset: Järvialueella yleinen verkkojen alin sallittu solmuväli on 45 mm. Ammattikalastuksessa alle 2 m syvissä ahven-verkoissa alin sallittu solmuväli on 45 mm. Silakka-, kilohaili-, kuore- ja muikku-verkoissa saa käyttää verkkoja joiden solmuväli on 10 mm-25 mm. Alamitat: Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueen meri- ja järvialueilla kuhan alamitta on 42 cm, ajalla 1.9.2012-31.12.2019.

25 2.8 Istutukset Kalastusalueen ja muiden vuosina 2012 ja 2013 tehdyt istutukset. Laji ikä rahoittaja 2012 2013 Meritaimen 2-v Valtio, Ingarskila 8 224 12 648 velvoite 1 360 1-år mökkikylät, yksityiset, pienet 4 716 4 659 yhdistykset Yhteensä 12 940 18 667 Saaristosiika 1-kesä Inkoon kalastusalue 6 725 33 570 mökkikylät, yksityiset, pienet 1 500 2 200 yhdistykset Fortum Power and Heat Inkoo, 3 200 2 604 velvoite Ankkuri kalastuskunta 3 000 Yhteensä 11 425 41 374 Vaellussiika 1-kesä Inkoon kalastusalue 9 333 Leif Sebbas 2 670 Yhteensä 12 003 0 Hauki v.kuoriut. mökkikylät, yksityiset, pienet 30 000 yhdistykset esikasvat Inkoon kalastusalue 5 000 Stubbölen kalastuskunat 4 000 isompi Inkoon kalastusalue 995 Yhteensä 39 995 0 Ankerias Inkoon kalastusalue 2 000 2 000 NFF/ ELY-keskus 2 000 2 000 Yhteensä 4 000 4 000 Kuha 1-kesä Stävön kalastuskunta 1 750 2.9 Muut kalastonhoitotoimenpiteet Kalastusalueen tietoon ei ole tullut muita hoitotoimenpiteitä. 2.10 Kalastuksenvalvonta Kalastusalueella ei tällä hetkellä ole sopimusta kalastuksenvalvojan. 2.11 Muut kalastukseen vaikuttavat tekijät Hylkeet Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan pohjoisen Itämeren (Ruotsi, Suomi, Venäjä ja Eesti) hallikanta on 2000 luvulla kasvanut, noin 10 000

26 2000-luvun alussa, vajaaseen 30 000 yksilöön. Vuonna 2013 laskettiin 29 496 harmaahyljettä (28 255 vuonna 2012). Suomen saaristoalueilla laskettiin yhteensä 10 409 harmaahyljettä (9 933 vuonna 2012). Suomenlahdella tavattiin 398 (710) hallia Suomen puolella ja 244 Eestin puolella, yhteensä 642 (888). Venäjällä ei hyljelaskentaa suoritettu, mutta määrä on ollut noin 200 300 (305 kpl vuonna 2012). Osa halleista, varsinkin nuoriet urokset, erikoistuvat ottamaan kalat kalastajan pyydyksistä aiheuttaen kalastukselle huomattavan taloudellisen menetyksen, tuhoutuneena saaliina ja rikkoutunein pyydyksin. Harmaahylje syö vuorokaudessa keskimäärin 5 kg kalaa. Myös norpat ottavat kalaa pyydyksistä, mutta eivät riko niitä ja Suomenlahden norppakanta on myös suhteellisen pieni. Kallbådanin hylkeidensuojelualue Liikkuminen on kielletty hylkeiden suojelualueilla ympäri vuoden puolen merimailin (926 m) sisään jäävällä alueella suojelualuekarttaan merkitystä luodosta tai luotoryhmästä ilman Metsähallituksen lupaa. Suojelualueella liikkuminen puolen merimailin säteen ulkopuolella luodosta tai luotoryhmästä on sallittu 16.6. 31.1., muulloin vain Metsähallituksen luvalla. Virallisilla vesikulkuväylillä voi liikkua hylkeiden suojelualueillakin ilman Metsähallituksen lupaa. Myös merialueiden valvonta, pelastustoiminta sekä merenkulun turvalaitteiden huolto ja vesikulkuväylien kunnossapito on sallittu ilman Metsähallituksen lupaa. Ammattikalastajien harjoittama troolikalastus, kalastus ohutlankaisilla verkoilla sekä sellaisilla rysillä ja loukuilla, joiden nielusta hylje ei pääse sisään sekä kalastukseen liittyvä liikkuminen on suojelualueilla sallittu puolen merimailin (926 m) kehän ulkopuolella karttaan merkitystä luodosta tai luotoryhmistä. Metsästys on kielletty koko suojelualueella. Kallbådanin hylkeidensuojelualueella sijaitsevaa majakkaa voidaan käyttää hoito- ja käyttösuunnitelmassa määritellyllä tavalla muutenkin kuin merialueiden valvontaan, pelastustoimintaan sekä merenkulun turvalaitteiden huoltoon ja vesikulkuväylien kunnossapitoon. Suunnitelman on laatinut Metsähallitus ja vahvistanut ympäristöministeriö. Myös muille hylkeidensuojelualueille voidaan tarvittaessa laatia hoito- ja käyttösuunnitelma. Merimetso Kiinalaisen merimetson kanta on kasvanut räjähdysmäisesti Suomen saaristoalueilla. Kesällä 2012 arvioitiin Suomessa olevan noin 17 200 merimetsopesää, mikä on 500 vähemmän kuin vuonna 2011. Läntisellä Suomenlahdella merimetsopesien määrä väheni 7 % edelliseen vuoteen verrattuna. Suuri syy tähän oli merikotkien määrän lisääntyminen. Suomenlahdella

laskettiin yhteensä 5 940 merimetson pesää. 17 200 pesää tarkoittaa 34 400 yksilöä ja jos huomioidaan myös ei pesiviä nuoria lintuja, Suomen merimetso populaatio koostuu 68 400-136 800 linnusta. Kesällä 2013 Suomen saaristoalueilla pesi noin 18 660 paria, mikä tarkoittaa 74 400-150 000 merimetsoa. Onneksi kannan lisääntymistahti on hidastunut, koska jokainen merimetso syö päivittäin puoli kiloa kalaa. 27

28 3 KALASTUSALUEEN TAVOITTEET 3.1 Monipuolinen kalastus ja vesien hyödyntäminen Kalastusalueen päätavoite on monipuolisen kalastuksen edellytyksien varmistaminen. Tämä tarkoittaa että: - sekä ammattikalastajilla, kotitarvekalastajilla että vapaa-aikakalastajilla tulee olla mahdollisuus harjoittaa monipuolista mielekästä kalastusta. - kalastusta on voitava harjoittaa erilaisilla välineillä ja pyydyksillä sekä on oltava mahdollisuus kalastaa monta eri kalalajia. Seuraavien otsikoiden alla mainitaan joitakin osatavoitteita, jotka toteutuessaan, edesauttavat kalastusalueen päätavoitteen tavoittamiseen.. 3.2 Suurin mahdollinen pysyvä tuotanto Kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti ja ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat, sekä huolehdittava kalakannan hoidosta ja lisäämisestä. Tällöin on vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa vahingollisesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapainoon. ( 1 Kalastuslaki 16.4.1982/286 ) Kalastusalue pyrkii parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö ja hoito siten, että turvataan kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontainen elinkierto sekä kalavarojen ja muun luonnon monimuotoisuus. (1 Kalastuslaki-ehdotus 4.12.2013) 3.3 Varovaisuusperiaate Monipuolinen kalastus edellyttää ettei kala- ja rapukantoihin kohdistu ylikalastusta. Varovaisuusperiaatetta tulee soveltaa kala- ja rapukantojen hyödyntämisessä, koska kantojen tilaa on mahdoton seurata tarkasti. Tämä koskee eteenkin tyypillisiä petokaloja sekä siikaa. Erityisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä jotta nämä lajit ehtisivät kutemaan vähintään kerran ennen pyynnin kohteeksi joutumistaan. On myös huomioitava ne lajit jotka eivät yleensä ole kalastuksen kohteena, lähinnä särkisukuiset lajit, jotka voivat antaa tietoa vesistön ja kalantuotannon yleistilasta. Vesistön rehevöityminen suosii useimpia särkikaloja.

29 3.4 Tärkeiden kutu- ja poikasalueiden suojelu Monipuolinen kalastus ja pysyvä korkea tuotto ovat riippuvaisia kalojen luontaisesta lisääntymismahdollisuudesta. Siksi tulee tärkeät kutu- ja poikasalueet suojella ja/tai kunnostaa. 3.5 Vedenlaadun ja elinympäristön suojelu Vedenlaadun sekä kala- ja rapukantojen elinympäristöjen mahdollisimman korkea taso edistää monipuolista kalastusta. Veden- ja elinympäristön laatu riippuu osittain kalastusalueen ulkopuolisista toimenpiteistä, mutta myös paikalliset toimenpiteet vaikuttavat suuresti. 3.6 Yhteistyö Yksi osatavoitteista on yhteistyö muiden kalastusalueiden ja erinäisten avainhenkilöiden, organisaatioiden ja viranomaisten kanssa, jotka suoraan tai välillisesti käyttävät kalakantoja tai vaikuttavat kalastukseen ja veden laatuun. 3.7 Kalastuksen ja siihen tukeutuvien elinkeinojen kehitysten tukeminen Kalastusalue pyrkii tukemaan kalastuksen ja siihen tukeutuvien elinkeinojen kehitystä, voidakseen täyttää päätavoitteensa - monipuolisen kalastuksen edellytyksien varmistaminen.

30 4 TOIMENPITEET 4.1 HALLINTO Itse toimintaa ajatellen on erityisen tärkeää että kalastusalueella on perustiedot vesien omistus-suhteista ja yleistiedot kalastuksen laajuudesta sekä luonnonolosuhteista alueellaan. Kalastusalue päivittää vesien omistajatietoja vedenomistajien ilmoittaessa muutoksista sekä Maanmittauslaitoksen maksullisen Fastighetsdatatjänst kautta Internetissä. Kalastusalue pyrkii käyttämään samaa isännöitsijää kuin naapurikalastusalueet, mikä muun muassa helpottaa tiedonkulkua kalastusalueiden välillä. Kalastusalueen tehdessä hallintopäätöksiä, esim. perustaa rauhoituspiirin tai päättää vedenomistajille maksettavien korvausten jakoperiaatteesta, tulee kalastusalueen noudattaa muun muassa hallintalain ja kielilain määräyksiä. Tarkoituksena on että kalastusalueen arkistointi tehdään arkistointilain sekä ELY-keskuksen ja Kansallisarkiston laatimien sääntöjen mukaisesti. Kalastusalue on vuosikokouksessaan 2012 uusinut sääntönsä siten että ne noudattavat lain asettamia vaatimuksia. 4.2 YHTEISTYÖ Naapurikalastusalueiden keskeinen yhteistyö sujuu suhteellisen hyvin, muun muassa koskien yhteisiä kalastuksen valvojia ja isännöitsijää. Kalastusalue selvittää mahdollisuuksia muun muassa kalastusmääräyksien edelleen yhtenäistämiseen. Yhteistyötä Tammisaari-Snappertunan, Pohjan, Lohjanjärven, Siuntionjoen ja Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueiden kanssa voidaan kehittää. Kalastusalue käynnistää yhteistyön kehittämisen vaihtamalla vuosittain vuosikokouksessa käsiteltävää informaatiota. Yhteistyö alueen vedenomistajien ja eri kalastajakategorioiden kanssa kehitetään. Muun muassa löytyy tietoa kalastusalueesta Internetissä. Yhteistyön avulla voidaan eri ryhmissä olevaa tietoa ja kokemusta hyödyntää, kun kalastusalue päättää esimerkiksi rauhoituspiirin perustamisesta. Määräyksiä noudatetaan paremmin ja mieluummin, mitä enemmän asianomaisia on osallistunut asian suunnitteluun. Kalastusalue tekee yhteistyötä molempien alueellisten neuvontajärjestöjen, Nylands Fiskarförbund r.f. ja Uudenmaan Kalatalousyhteisöjen Liitto r.y. kanssa. Neuvonnan lisäksi NFF ja UKtyL hyödynnetään kalan- ja ravunpoikasvälittäjinä istutuksiin. Uudenmaan ELY-keskus toimittaa kalastusalueelle kalastusta ja kalastusaluetta koskevia raportteja ja monisteita. Yhteistyötä Inkoon kunnan ympäristösihteerin ja Länsi Uudenmaan veis ja ympäristö ry:n kanssa on aloitettu, mutta lisäksi tulee tiedonvaihto kuntien, Uudenmaan ympäristökeskuksen, paikallisten kalastajakiltojen ja vapaa-aikakalastuseurojen kanssa parantaa. 4.3 TIEDOTUS Eräs kalastusalueen suurista haasteista on saada tieto käsiteltävänä olevista asioista, tehdyistä päätöksistä, vedenomistajakorvauksista ja esimerkiksi osakaskuntien kannalta mielenkiintoista yleistietoa, julkisuuteen. 1.1.2004 voimaan astunut hallintolaki koskee