Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2010 Artikkeleita Työllisyys ja osaaminen bioenergia-alalla: arvioita haasteista ja mahdollisuuksista vuoteen 2020 Pasi Saukkonen 1 Aki Villa 2 Johdanto Tämä artikkeli keskittyy bioenergia-alan kasvun synnyttämiin työvoima-, koulutus ja osaamistarpeisiin vuoteen 2020 saakka. Kirjoituksen taustalla on Työ- ja elinkeinoministeriölle tehty tutkimus Bioenergia 2020 arvioita kasvusta, työllisyydestä ja osaamisesta, jonka taustaskenaariona oli Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia (ks. Työ- ja elinkeinoministeriö 2008). Tehty tutkimus rajautui biomassoihin. Teollisuuden tuotannosta riippuvat polttoaineet jäteliemet ja teollisuuden jätepuu eivät olleet tutkimuksen keskiössä, vaikka niillä onkin keskeinen osuus ilmasto- ja energiastrategian toteutumisessa. Lisääntyvä biomassojen käyttö energian tuotannossa luo alueille uusia mahdollisuuksia hyödyntää paikallisia raaka-ainevaroja ja lisätä työllisyyttä. Bioenergia nähdään etenkin maaseutualueiden mahdollisuutena. Volkin (2008) mukaan se luo harvaan asutulle maaseudulle työpaikkoja ja pieneltä osaltaan paikkaa muualta alkutuotannosta häviäviä työpaikkoja. Bioenergian työllisyysvaikutuksia on arvioitu erilaisten rajausten ja oletusten puitteissa. Esimerkiksi Rintalan (2007) työryhmän mukaan bioenergia-alan lisätyöllistävyys olisi vuoteen 2015 mennessä 7000 12500 henkilöä skenaariosta riippuen. Helysen ym. (2007) laatimista metsäenergiaan rajautuneista laskelmista suurimmat osoittivat 7400 henkilötyövuoden lisäystä vuoteen 2020 mennessä. Bioenergia-alan kehityksessä tärkeä näkö- 1 Pasi Saukkonen, YTM, tutkija, Itä-Suomen yliopisto, Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia 2 Aki Villa, MMT, tutkija, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto 35
Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2010 kulma on työvoiman saatavuus ja osaamisen kehittäminen. Tosiasia kuitenkin on, että suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen kiihtyy 2010-luvulla ja vuoteen 2020 mennessä yli 65-vuotiaiden suomalaisten osuus nousee nykyisestä 17 prosentista 23 prosenttiin (Tilastokeskus 2010). Se, kuinka merkittävästä työvoiman vähenemisestä lopulta on kysymys, riippuu varhaiseläköitymisen määrästä ja kotimaisten käyttämättömien voimavarojen eli työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien henkilöiden hyödyntämisestä (ks. Työministeriö 2007). Joka tapauksessa eri alojen välinen kilpailu osaavasta työvoimasta tulee kiristymään. Tutkimusmenetelmä ja aineisto Tutkimus perustui tulevaisuudentutkimuksen Delfoi-menetelmään, jonka ideana on asiantuntija-arvioiden jalostuminen prosessin aikana. Delfoissa kootaan vastaajien mielipiteitä, käsityksiä ja näkemyksiä siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja millä ehdoin. Menetelmälle on tyypillistä perättäiset kyselykierrokset, joiden välissä vastaajille annetaan rajoitettua palautetta mielipiteistä. Tämä voi tarkoittaa sitä, että vastaajia informoidaan ensimmäisen kierroksen tuloksista ja pyydetään sen jälkeen arvioimaan vastauksia uudelleen. Palautteen anto voi toimia myös siten, että ensimmäisellä kierroksella esille tulleita teesejä ja käsityksiä esitetään toiselle kierroksella muille asiantuntijoille uudelleen arvioitavaksi. (Kaivo-oja & Kuusi 1997.) Aiempaa useammin ensimmäinen kierros toteutetaan haastatteluin, joka voi tuoda paremmin esille mielekkäitä kysymyksenasetteluja kuin lomakemuotoinen argumentointi (ks. Kamppinen ym. 2002, Tapio ym. 2007). Kaiken kaikkiaan metodissa on huomattava, että vastaajien esittämät mielipiteet voivat olla eri tavoin kytköksissä taustaorganisaatioihin tai heidän asemaansa niissä. Havaintoja ei tulekaan nähdä yksiselitteisenä tulevaisuuskuvana, vaan pikemminkin kehittämistä koskevan keskustelun virikkeinä. Tutkimuksen aineiston keruu sisälsi kaksi kierrosta, joista ensimmäinen toteutettiin strukturoituna asiantuntijahaastatteluna keväällä 2009. Tässä joukossa oli mukana yritysten, tutkimus- ja kehitysorganisaatioiden, koulutusorganisaatioiden ja alan edunvalvojien edustajia (yhteensä 11 henkilöä). Ensimmäisen kierroksen havaintojen perusteella rakennettiin kyselylomake, joka lähetettiin 104 bioenergia-alan asiantuntijalle Suomessa. Kyselyssä pyydettiin arvioimaan väittämiä alan kasvusta, työllisyydestä, koulutuksesta ja osaamisesta sekä esitettiin tarkentavia avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 72 henkilöä eli vastausprosentti oli 70. Kyselyssä asiantuntijan taustoista selvitettiin ensinnäkin hänen edustamansa organisaation pääasiallista tehtävää. Vastanneista 31 ilmoitti taustaorganisaationsa tehtäväksi tutkimus- ja kehitystoiminnan tai koulutuksen. Yrityksissä toimivia henkilöitä oli 24 kappaletta ja edunvalvonta- tai viranomaisorganisaatiossa 17 henkilöä. Toisena taustatekijänä tiedusteltiin vastaajan bioenergiaan liittyviä asiantuntemuksen osa-alueita, joita oli mahdollista mainita myös useita. Asiantuntemus liittyi yleisimmin metsäenergiaan, jonka 46 vastaajaa ilmoitti pääasialliseksi osaamisalakseen. Energian tuotannon asiantuntemusta oli 27 henkilöllä. Peltobiomassojen, biokaasutuksen ja nestemäisten polttoaineiden asiantuntijamäärät olivat vastaavasti 16, 12 ja 11 henkilöä. Kone- ja laitetekniikka oli pääasiallisena asiantuntemusalana 4 vastaajalla. Muu alan asiantuntemus liittyi tyypillisesti taloudelliseen osaamiseen tai laajempaan yhteiskuntapoliittiseen asiantuntemukseen (tukipolitiikka, työllisyys tms.). 36
Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2010 Artikkeleita Bioenergia-alan kasvu- ja työvoimanäkymiä vuoteen 2020 saakka Kansallisessa pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa konkreettiset tavoitteet on asetettu vuoteen 2020 saakka ja tämän jälkeisestä ajasta on esitetty visioita (ks. Työ- ja elinkeinoministeriö 2008). Volyymiltaan suurimmat kasvutavoitteet kohdistuvat metsähakkeeseen (taulukko 1). Puun pienkäytön arvioidaan pysyvän likimain ennallaan, mutta puupellettien ja peltobiomassojen kohdalla tavoitellaan merkittävää kasvua. Biopohjaisissa liikennepolttonesteissä tavoitellaan läpimurtoa vuoteen 2020 mennessä. Taulukko 1. Kansallisen ilmasto- ja energiastrategian perus- ja tavoiteurat vuodelle 2020 (tutkimuksen kohteet harmaalla pohjalla), yksikkö TWh = 10 9 kwh (lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö 2008) 2005 2006 2020 Perusura Tavoiteura Teollisuuden tuotannosta riippuvat polttoaineet Jäteliemet 36,7 43,3 38 38 Teollisuuden tähdepuu 23,1 26,7 22 22 Yhteensä 59,8 70 60 60 Politiikkatoimien kohteena olevat A. Ei tukitarvetta Vesivoima 13,6 11,3 14 14 Kierrätyspolttoaineet ja halvimmat biokaasut 1,7 1,9 2 3 B. Pieni tukitarve Metsähake 1) 5,8 7,2 18 21 Puun pienkäyttö 13,4 13,6 12 13 Puupelletit ja peltobiomassat 0,1 0,1 0,7 3 Lämpöpumput 1,8 2,4 3 5 C. Korkea tukitarve Muu biokaasu 0 0 0,1 0,5 Nestemäiset biopolttoaineet 2) 0 0 6 6 Tuulivoima ja aurinkoenergia 0,2 0,1 1 6 Yhteensä 94,9 102,7 115 128 josta puupolttoaineet yhteensä 3) 19,4 19,3 33 37 Uusiutuvan energian loppukulutus 86 92 106 118 1) Tämän lisäksi metsähaketta arvioidaan käytettävän biojalostamojen raaka-aineena 2) Sisältää liikenteen ja työkoneiden biopolttoaineet sekä lämmityksessä käytettävän biopottoaineen 3) Ei sisällä teollisuuden jäteliemiä eikä tähdepuuta 37
Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2010 Bioenergia-alan kasvulle vuosina 2010 2020 nähdään olevan hyvät lähtökohdat. Asiantuntijoiden mukaan vuoteen 2020 mennessä fossiilisten polttoaineiden korkea hinta on johtanut biopolttoaineiden käytön kasvu-uralle. Asiantuntijat uskovat myös vahvasti alan tuotantoteknologian kehittymiseen, mikä merkittävästi tulee parantamaan kustannustehokkuutta ja luo edellytyksiä alan kasvulle. Bioenergian kasvua tukee myös eurooppalainen lainsäädäntökehitys, joiden perusteluina ovat olleet ympäristönsuojelu, energiaomavaraisuuden lisääminen ja eurooppalaisen työllisyyden tukeminen. Nyt eurooppalaisessa politiikassa on edetty sitovien tavoitteiden ja tehostettujen toimien vaiheeseen (ks. Villa & Saukkonen 2010). Bioenergia-ala on viime vuosina noussut asiantuntijoiden mukaan taustalta otsikoihin. Metsäenergian lisäksi myös muiden uusiutuvien energialähteiden mahdollisuuksia on alettu yleisemmin tiedostaa. Erityisesti biokaasutuksen mahdollisuudet maatalouden ja elintarviketeollisuuden sivuainevirtojen käsittelijänä ovat nousseet esille ja ruoan tuotannosta vapautuvien peltomaiden käyttö energiantuotantoon on entistä laajemmin tunnistettu. Asiantuntijoista noin kaksi kolmasosaa arvioikin, että maatalouden käytöstä vapautuvia peltoja käytetään merkittävässä määrin peltobiomassojen kasvattamiseen vuonna 2020 (kuva 1). Metsäteollisuuden rakennemuutoksen vuoksi tutkimuksen asiantuntijoista kuitenkin noin 60 prosenttia epäili bioenergian lisäämistavoitteiden toteutumista kokonaisuudessaan kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa esitetyllä tavalla. Avoimissa vastauksissa kasvun esteinä mainittiin mm. metsäyhtiöiden hallinnoimien raaka-aineketjujen hankkiman energiapuun riittävyys, suomalaisen tukipolitiikan kilpailukykyisyys muihin Euroopan maihin verrattuna, energiatoiminnan harjoittamisen tiukat lupaehdot erityisesti mädätyksen tuloksena syntyvän biokaasun tuotannossa, metsäteollisuuden sivuainevirtojen tyrehtyminen, metsänomistajien halukkuus myydä energiapuuta ja koneyrittäjien riittävyys. Bioenergia-alan kehittyminen viimeisen kymmenen vuoden aikana näkyy erityisesti metsäenergian hankinnan ja käytön lisääntymisenä sekä toiminnan ammattimaistumisena. Sen myötä alan mahdollisuudet myös merkittävänä työllistäjänä on alettu nähdä uudessa valossa. Peltoenergian työllisyyden arvioitiin kehittyvän maltillisesti ja sen rooliksi ennakoitiin pikemminkin maatalouden työpaikkojen turvaaminen. Tähän liittyvää uutta työllisyyttä arvioitiin syntyvän lähinnä korjuu- ja biokaasutuslaitteiden valmistukseen, asennukseen, neuvontaan ja koulutukseen. Myös keskitetyssä energiantuotannossa bioenergian kasvavan käytön suorat työllisyysvaikutukset arvioitiin maltillisiksi. Merkittävässä asemassa tällä sektorilla on pienimuotoiset lämpölaitokset, jotka yleistyessään voivat antaa hankinta- ja käyttöketjuineen huomattavan piristysruiskeen aluetalouksille. Lähes 90 prosenttia kyselyyn vastanneista asiantuntijoista olikin sitä mieltä, että energiayrittäjyys tulee olemaan merkittävä työllistäjä vuoteen 2020 mennessä. Energian tuotannossa merkittäviä työllisyysmahdollisuuksia arvioitiin olevan myös yksittäisten kiinteistöjen lämmitysratkaisuissa niin laitevalmistuksen kuin palveluliiketoiminnan kautta. Myös puunkorjuuteknologian tuotekehitykselle on sijaa, sillä isot toimijat ovat vielä alkuvaiheessa energiapuun korjuuseen liittyvässä laitevalmistuksessa. Sekä biopolttoaineiden tuotannon (esim. korjuukoneet, kaatokourat, hakkurit, kuormaimet) että energian tuotannon erilaisille laiteratkaisuille (esim. kattilat, pellettipolttimet, lämpölaitokset) on kasvavaa kysyntää eri puolilla maailmaa. Vuoteen 2020 mennessä nestemäisten biopolttoaineiden tuotanto ei ehdi vielä työllistää merkittä- 38
Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2010 Artikkeleita Kuva 1. Bioenergia-alan kasvu ja työllisyys 2020: poimintoja asiantuntijoille esitetyistä väittämistä (n=kantaa ottaneiden lukumäärä) Energiayrittäjyys on merkittävä työllistäjä bioenergia-alalla vuoteen 2020 mennessä. (n=70) Kiinteistöjen lämmitysratkaisuihin liittyvä liiketoiminta luo uutta, merkittävää työllisyyttä bioenergia-alalle vuoteen 2020 mennessä. (n=68) Tuotantotekniikkaa kehittämällä onnistutaan merkittävästi parantamaan bioenergia-alan kustannustehokkuutta vuoteen 2020 mennessä. (n=72) Fossiilisten polttoaineiden korkea hinta on johtanut biopolttoaineiden käytön pysyvälle kasvu-uralle vuoteen 2020 mennessä. (n=72) Peltoenergian tuotanto ja käyttö tukee maatalouden säilymistä Suomessa vuoteen 2020 mennessä. (n=68) Maataloudesta vapautuneita peltoja käytetään merkittävässä määrin peltobiomassojen kasvatukseen vuonna 2020. (n=69) Metsäteollisuuden rakennemuutos johtaa siihen, että biomassan lisäämistavoitteet eivät toteudu vuoteen 2020 mennessä. (n=71) 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Neutraali kanta Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä västi polttoaineen jalostuksessa, mutta metsähakkeen tuotanto ja kuljetus ja ehkä myös tähän liittyvä erilaisten, myös puumaisten energiakasvien viljely voi aikaansaada uusia työpaikkoja. Työvoiman saatavuus ja osaamistarpeet Bioenergia-alan imagon määrätietoinen kehittäminen katsottiin välttämättömäksi, jolla muun muassa lisättäisiin tietoisuutta alan työ- ja uramahdollisuuksista sekä hälvennettäisiin vanhentuneita mielikuvia alasta (kuva 2). Bioenergia-ala ei erityisen hyvin houkuttele etenkään nuoria alalle, joskin viime vuosina on tapahtunut myös positiivista kehitystä kuten konekoulutuksen suosion kasvu. Alan kehitystä ja sen ulkoista houkuttelevuutta heikentävänä tekijänä mainittiin valtion kehittämistoimien pitkäjänteisyyden puute ja epäselvät kehittämislinjaukset. Alan katsotaan kaipaavan varmuutta, joka mahdollistaisi uusien teknologioiden ja liiketoimintamallien pitkäjänteisen kehittämisen. Työvoiman saatavuuden ongelmana bioenergian hankinnassa pidetään myös palkkatason jälkeenjääneisyyttä esimerkiksi alan ulkopuolisiin konetöihin verrattuna ja 39
Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2010 töiden kausiluonteisuutta. Tämän vuoksi monipuolisen, vaativan ja kalliin konekoulutuksen läpikäyneet henkilöt siirtyvät muihin konetöihin tai kokonaan eri alalle. Alan yritysrakenteessa ennakoidaan tapahtuvan muutoksia, jotka osaltaan saattavat lisätä kiinnostusta alaa kohtaan. Asiantuntijoiden mukaan alan keskittyminen jatkuu edelleen ja puunkorjuuyritysten keskikoko tulee kasvamaan vuoteen 2020 mennessä. Puunkorjuuyritysten arvioidaan myös laajentavan nykyistä useammin toimintaansa lämpöyrittäjyyteen. On myös mahdollista, että yleinen ympäristöarvojen voimakkaampi esilletulo yhteiskunnassa voi osaltaan vaikuttaa alan houkuttelevuuteen positiivisesti. Asiantuntijoiden mukaan riittävän työvoiman saaminen raaka-aineen hankintaan, erityisesti metsäenergian korjuuseen tulee olemaan haastavaa seuraavan kymmenen vuoden aikana vain vajaa viidennes kyselyyn vastanneista arvioi tarjonnan riittävän. Sen sijaan kone- ja laitevalmistuksessa vastaavanlaiseen ongelmaan ei uskota. Peltoenergian tuotannossa työvoimakysymys on siinä mielessä erilainen, että siellä bioenergian roolin arvioidaan olevan enemmän nykyisen maatalouden säilymistä tukeva ja tilojen kannattavuutta edistävä kuin uutta työllisyyttä synnyttävä. Biopohjainen energiantuotanto lämpö- ja voimalaitosliiketoiminnassa ei vastaajien mukaan ole kokenut merkittävää työvoimapulaa ja kyselyn asiantuntijoiden enemmistö oli myös sitä mieltä, Kuva 2. Bioenergia-alan työvoiman saatavuus 2020: poimintoja asiantuntijoille esitetyistä väittämistä (n=kantaa ottaneiden lukumäärä) Bioenergia-alan yleistä imagoa tulee määrätietoisesti kehittää vuoteen 2020 mennessä. (n=72) Puunkorjuuyritysten keskikoko kasvaa huomattavasti vuoteen 2020 mennessä. (n=67) Kokoaikaisten työpaikkojen puute on työvoiman saatavuuden keskeinen uhka metsäenergian hankinnassa vuonna 2020. (n=65) Alhainen palkkataso on työvoiman saatavuuden keskeinen uhka metsäenergian hankinnassa vuonna 2020. (n=65) Ulkomaisen työvoiman määrä on vähäinen bioenergiaalan työtehtävissä vuonna 2020. (n=68) Metsäkoneyrittäjät ovat nykyistä selvästi useammin myös lämpöyrittäjiä vuonna 2020. (n=68) Nuorten kasvava kiinnostus vihreitä arvoja kohtaan tuo bioenergia-alalle riittävästi nuoria työntekijöitä vuoteen 2020 mennessä. (n=68) Työvoiman saanti metsäenergian korjuuseen ei tule olemaan erityinen ongelma vuoteen 2020 mennessä. (n=68) Suomen valtion bioenergia-alan kehittämistoimille on nykyisin ominaista pitkän aikavälin ennustettavuus. (n=72) 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Neutraali kanta Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä 40
Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2010 Artikkeleita että vuoteen 2020 mennessä työvoiman saatavuus laitosten käyttötehtäviin ei tule olemaan ongelma. Yli puolet asiantuntijoista arvioi ulkomaisen työvoiman määrän alalla vähäiseksi vuonna 2020. Alan työtehtäviin lienee ainakin lyhyellä aikavälillä hankala rekrytoida ulkomailta merkittävässä määrin ammattilaisia tai koulutettavia. Ulkomaisesta työvoimasta potentiaalisin reservi saattaisi hyvinkin olla jo tällä hetkellä Suomessa asuvat ulkomaalaistaustaiset henkilöt. Bioenergia-alan voimakas kehitys heijastuu asiantuntijoiden mielestä käytännön tuntemuksen puuttumisena kaikilla koulutustasoilla. Vastauksista kävi ilmi, että muutamissa korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa on hyvää ja myös kansainvälisesti korkealaatuista osaamista, mutta osaajien joukko on pieni. Saatujen asiantuntijavastausten perusteella syntyi vaikutelma, että tutkimuksen ja koulutuksen puolella ei ole vielä riittävästi valmistauduttu bioenergian lisääntyvään käyttöön yhteiskunnassa. Asiantuntijoiden enemmistön mukaan Suomeen tulisi jopa perustaa oma bioenergian monitieteinen tutkimus- ja koulutusorganisaatio (kuva 3). Nykyisen koulutustarjonnan riittävyys suhteessa työmarkkinoiden kysyntään jakoi asiantuntijoiden mielipiteet. Sen sijaan koulutuksen itsenäisemmän roolin kasvusta oltiin varsin yksimielisiä. Alan koulutus on ollut viime vuosiin asti osa laajempia opintokokonaisuuksia, mutta vuoteen 2020 mennessä tulee asiantuntijoiden mukaan korostumaan alan omat opintokokonaisuudet, erikoistumisopinnot ja maisteriohjelmat. Osa asiantuntijoista totesi, että alan koulutusta on kyllä saatavissa, mutta se on pirstaleista ja osin päällekkäistä. Koulutukseen liittyvänä ongelmana pidettiin melko yleisesti sitä, että potentiaalisilla hakijoilla ei ole riittävästi tietoa saatavilla olevista koulutusmahdollisuuksista. Yhtenä merkittävänä väylänä alan työtehtäviin pidettiin oppisopimuskoulutusta: noin 60 prosenttia arvioi sen olevan yleinen työvoiman hankintatapa vuonna 2020. Opettajien riittävyyteen ja pätevyyteen katsottiin tarpeen kiinnittää erityistä huomiota sekä luonnonvara-alan että tekniikan alan koulutuksessa. Alan koulutusorganisaatioiden keskinäisen yhteistyön ja yritysyhteistyön vahvistamiselle katsottiin olevan tarvetta. Näihin yhteistyöverkostoihin toivottiin mukaan myös ulkomaisia toimijoita. Yhtenä perusteluna koulutusorganisaatioiden ja yritysten väliselle yhteistyölle mainittiin koulutuksen ennakoinnin kehittäminen. Arvioiden mukaan alalle tarvitaan myös generalisteja, joilla on hyvä yleistietämys eri biopolttoaineiden tuotannosta ja logistisesta ketjusta. Korkea-asteen koulutuksessa nousi esille monitieteellisyys, jolloin opetussuunnitelma voi sisältää niin liiketaloutta, tekniikkaa, luonnontieteitä ja vaikkapa oikeustieteitä. Lisäksi alalla nähtiin tarvittavan yleistä yhteiskunnan toiminnan tuntemusta, jotta biopolttoaineiden tuotantoon ja käyttöön liittyviä uudistuksia saadaan toteutettua sujuvasti. Yhteiskuntatieteellisen teknologiatutkimuksen puute nähtiin ongelmaksi, koska uusien teknologioiden käyttöönottoon liittyy myös yhteiskunnallisten konfliktien mahdollisuus. Suomessa nämä saattavat liittyä esimerkiksi metsävarojen käyttöön, luonnonsuojeluun ja maa- ja metsätalouden ympäristövaikutuksiin. Määrätietoinen bioenergia-alan tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostaminen todettiin välttämättömäksi osaamisen rakentamisessa. Vastausten perusteella näytti osittain epäselvältä, ohjaavatko asiakkaiden tarpeet alan kehitystä. Asiantuntijamielipiteet viittaavat siihen, että osaamisen kehittämisessä on panostettu erilaisten teknologioiden kehittämiseen, mutta loppukäyttäjien tarpeet ovat jääneet osittain tunnistamatta. Asia korostuu erityisesti yksittäisten kulut- 41
Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2010 tajien energian käyttöön liittyvissä asioissa, kuten asumiseen ja liikkumiseen liittyvissä energiaratkaisuissa. Osaamisen kehittämiseen liittyvät rahoituskonseptit kaipaavat kehittämistä. Asiantuntijoiden enemmistö arvioi tarvittavan lisää julkista rahoitusta sekä laite- että palveluinnovaatioiden kehittämiseen. Yksityisen riskirahan saaminen alan innovaatioiden kehittämiseen vuonna 2020 jakoi mielipiteitä: toisaalta asiaan suhtauduttiin varovaisen optimistisesti, mutta myös epäilyksiä asiaa kohtaan oli runsaasti. Tulokset antavat kokonaisuudessaan viitteitä siitä, että palveluinnovaatioiden kehittä- mishankkeiden rahoitukseen esimerkkinä kiinteistöjen lämmitysratkaisut on vielä laiteinnovaatioiden rahoitusta suurempi tarve. Erityisesti hankkeen suunnitteluvaiheessa on tarpeen saada puolueetonta tietoa eri vaihtoehtojen ominaisuuksista ja kustannuksista. Alan innovaatioiden kaupallistamiseen tarjolla olevaa julkista tukea pidetään riittämättömänä. Suomella näyttäisi olevan opittavaa muutamien Euroopan maiden kuten Ruotsin, Saksan ja Itävallan toiminnasta. Näissä maissa on ensin luotu toimivat kotimarkkinat ja sen jälkeen on käynnistynyt laajamittainen kotimarkkinoilla kaupallistet- Kuva 3. Bioenergia-alan koulutus ja osaaminen 2020: poimintoja asiantuntijoille esitetyistä väittämistä (n=kantaa ottaneiden lukumäärä) Bioenergiaan liittyvässä korkea-asteen koulutuksessa tarvitaan monitieteellistä osaamista vuonna 2020 (esim. liiketalous, tekniikka, luonnontieteet, oikeustieteet). (n=68) Bioenergia-alan muutos vaatii oppilaitoksia tiivistämään yhteistyötä alan muiden toimijoiden kanssa vuoteen 2020 mennessä. (n=69) Bioenergia-alan koulutuksen ongelmana on nykyisin se, että potentiaaliset hakijat eivät tunne alan koulutusmahdollisuuksia. (n=63) Oppisopimuskoulutus on yleisesti käytetty tapa bioenergia-alan uuden työvoiman hankinnassa vuonna 2020. (n=64) Suomeen tulee perustaa vuoteen 2020 mennessä bioenergia-alan monitieteellinen tutkimus- ja koulutusorganisaatio. (n=69) Bioenergia-alan eri tehtäviin on nykyisin saatavissa riittävästi koulutusta. (n=66) Bioenergian innovaatioiden kehittämiseen on saatavissa riittävästi yksityistä rahoitusta vuonna 2020. (n=62) Bioenergian laiteinnovaatioiden kehittämistä tuetaan nykyisin riittävästi valtion varoin. (n=68) Bioenergian palveluinnovaatioiden kehittämistä tuetaan nykyisin riittävästi valtion varoin. (n=67) 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Neutraali kanta Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä 42
Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2010 Artikkeleita tujen tuotteiden vientitoiminta. Kehitystyön pohjana ovat olleet kotimaiset varannot ja tarpeet sekä vahva tahtotila lisätä bioenergian käyttöä. Lopuksi Bioenergian näkyvyyden ja merkityksen lisääntyminen ilmastokysymysten myötä ja vahvistunut käsitys alasta laaja-alaisena, erilaisia raaka-aineita sisältävänä toimintana antavat alan kehittämiselle vahvan lähtökohdan. Alan houkuttelevuuden lisääminen tulee epäilemättä olemaan yksi keskeinen haaste. Tärkeää on se, miten ala onnistuu viestittämään erityisesti nuorille sen tarjoamista uraja työpaikkamahdollisuuksista. Tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että potentiaalisilla alalle hakijoilla ei ole tänä päivänä riittävästi tietoa alan koulutusmahdollisuuksista ja mielikuvat alasta ovat osittain vanhentuneet. Myös muutamissa alan työtehtävissä on sellaisia piirteitä, jotka ovat työvoiman saatavuuden ja pysyvyyden kannalta ongelmallisia. Toisaalta yritysrakenteessa arvioidut muutokset ja ympäristöarvojen korostuminen yhteiskunnassa voivat lisätä alan houkuttelevuutta. Ulkomaisen työvoiman rooli tulisi tämän tutkimuksen mukaan olemaan verraten vähäinen. Työvoiman lisätarve kohdistuu erityisesti metsähakkeen tuotantoon ja kuljetukseen. Peltoenergian työllistävyyspotentiaali liittyy laitteiden valmistukseen, asennukseen, neuvontaan ja koulutukseen. Esimerkiksi kasvien korjuuseen liittyvien koneiden, mädätykseen perustuvien biokaasulaitosten ja liikennebiokaasun tuotantoon soveltuvien laitteiden valmistuksessa on kasvupotentiaalia. Siten tuotekehitykseen panostaminen on edelleen perusteltua kotimaisen peltoenergian tuotantoon ja käyttöön keskittyvän kone- ja laiteteollisuuden kilpailukyvyn parantamisessa. Esimerkiksi ruokohelven korjuuseen käytetyt raskaat kokooja- ja paalauskoneet ovat tällä hetkellä pääsääntöisesti ulkomailla valmistettuja. Biopohjaisen energiantuotannon työpaikat näyttäisivät kehittyvän vakaasti eikä työvoiman saatavuudessa arvioida olevan raaka-aineen hankintaan verrattavaa ongelmaa. Suuria työllisyysmahdollisuuksia on yksittäisten kiinteistöjen lämmitysratkaisuissa. Öljyllä tai sähköllä lämmitettyjen pientalojen siirtyminen uusiutuvien energialähteiden käyttöön pienentää myös kasvihuonekaasupäästöjä ja vähentää riippuvuutta tuontipolttoaineista. Riittävän tiiviisti rakennetuilla asuntoalueilla puuhakkeen tai pellettien käyttöön perustuvat pienkaukolämpöverkot saattavat olla hyvinkin perusteltuja. Haja-asutusalueilla pellettien, bioöljyjen, maalämmön ja jopa aurinko- ja tuulienergian hyödyntäminen sopivissa kohteissa tarjoaa uusia työllisyysmahdollisuuksia. Alan tuotteille on merkittävää kysyntää myös ulkomailla. Alan osaamisen kehittäminen asettaa koulutukselle sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnalle omat haasteensa. Metsäsektorin ammatilliselle koulutukselle on ollut ominaista hajanaisuus monen koulutusalan sisällä, pienet koulutusyksiköt ja toimimattomat työelämäyhteydet (Opetusministeriö 2007). Tämän tutkimuksen mukaan tästä on viitteitä myös bioenergia-alan koulutuksessa ja tutkimuksessa. Koska bioenergiaalaan liittyvä tutkimus on usein soveltavaa teknis-taloudellista tutkimusta, sen tiivis yhteys biopolttoaineiden hankintaan ja bioenergian tuotantoa harjoittaviin yrityksiin on perusteltua. Bioenergia-alan monipuolisen kehittämisen pullonkaulaksi voi muodostua riittämättömät rahalliset resurssit. Alan kehittämiseksi julkisen rahoituksen ohessa myös yksityistä pääomaa olisi merkittävässä määrin houkuteltava alalle. Näitä sijoituksia voisi edesauttaa erilaisin järjestelyin kuten 43
Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2010 yksityisten rahastojen ja pääomasijoittajien toimintaa edistämällä. Bioenergia-ala vaatii pitkäjänteisestä, sitoutunutta ja määrätietoista kehittämistä. Bioperäisten energiatuotteiden tuotantoa ja jalostusta puoltavat niin ilmastopoliittiset kuin kansantaloudelliset syyt. Ensinnäkin raaka-aineiden kotimaisuus ja useiden jätteinä pidettyjen raaka-aineiden jalostaminen bioenergiaksi, biokemikaaleiksi ja bioperäisiksi rehuiksi ja lannoitteiksi vähentävät asutuksen, maatalouden, liikenteen ja teollisuuden hiilijalanjälkeä. Lisäksi syntyvät työpaikat ovat vakaalla pohjalla, koska ne perustuvat kotimaisten raaka-aineiden hyödyntämiseen ja ihmisten perustarpeisiin vastaamiseen. Lähteet Helynen, S., Flyktman, M., Asikainen, A. & Laitila, J. (2007) Metsätalouteen ja metsäteollisuuteen perustuvan energialiiketoiminnan mahdollisuudet. Espoo 2007. VTT Tiedotteita Research Notes 2397. Kaivo-oja, J. & Kuusi, O. (1997) Delfoi-menetelmän käyttö ennakointitoiminnassa. Futura 16:2. Kamppinen, M., Kuusi, O. & Söderlund, S. (2002) Tulevaisuudentutkimus. Perusteet ja sovellutuksia. Suomalaisen kirjallisuuden Seuran Toimituksia 896. Helsinki. Opetusministeriö (2007) Opetusministeriön metsä-, puu- ja paperialan koulutuksen kehittämistarpeita selvittävän työryhmän väliraportti. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:35. Opetusministeriö. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto. Rintala, J., Alen, R., Lahti-Nuuttila, T., Lund P., Nyrönen, T., Pietola, K., Sipilä, K. & Turpeinen, H. (2007) Arvio biomassan pitkän aikavälin hyödyntämismahdollisuuksista Suomessa. Tapio, P., Kohl, J., Tikkanen, S. & Salonen, S. (2007) Kestävän kehityksen torille 2020. Skenaarioraportti. Tulevaisuuden tutkimuskeskus ejulkaisuja 1/2007. Tilastokeskus (2010) Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan, koko maa 2009 2060. PX-Web tietokanta (viitattu 4.3.2010). Työministeriö (2007) Työvoima 2025: täystyöllisyys, korkea tuottavuus ja hyvät työpaikat hyvinvoinnin perustana työikäisen väestön vähentyessä. Työpoliittinen tutkimus 325. Työ- ja elinkeinoministeriö (2008) Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. päivänä marraskuuta 2008. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Energia ja ilmasto 36/2008. Villa, A & Saukkonen, P (2010) Bioenergia 2020. Arvioita kasvusta, työllisyydestä ja osaamisesta. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 6/2010. Edita Publishing Oy. Volk, R. (2008) Ilmastopolitiikka ja alueet. Selvitys Vanhasen II hallituksen tulevaisuusselontekoa varten. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 23/2008. 44