PUHURI Lehdessä kesän purjehdusten miehistölistat! Sisältää jäsenmaksulapun! 210. 2/14
H-VENE S/Y PUHURI 1982 FIN 696
Toukokuu 2/2014 PUHURI Tässä numerossa: Puhurin Pojat ry:n ja Puhurin Poikien Tuki ry:n virallinen jäsenlehti vuodesta 1945. Pohdintaa purjehduksesta 4 Tuumailua tulevaisuudesta 5 Partiomarssi 2014 Yhden aikakauden loppu 6 Riihitys 2014 1. luokan riihittäjän näkemys 8 Yksi kevät muiden joukossa 12 Miehistölistat 2014 13 Purjehdusohjeet 15 Yksityyppivene esittely 17 H-vene 17 Musta Helmi Sudenpentujen yhteisretki 18 L-SP:n kevätkokous ja lippukuntafoorumi 19 Roma urbs aeterna Rooma Ikuinen kaupunki 20 PuhuriUutiset 23 Puhuriluettelo 24 Puhuri Numero: Painos: Issn: Päätoimittaja: Kuvat: 210 150 kpl 1235-5712 Otto Glader Janne Roslöf Otto Glader Toimituksen osoite: Taitto: Erkki Liezén Uudenmaankatu 17 Otto Glader 20500 Turku Puh./e-mail: 050 3461960 Toimituskunta: Painopaikka: otto.glader@gmail.com Timo Mäkinen Puhurin Pojat ry Juho Kankare Uudenmaank. 17 Niilo Koivisto 20500 Turku Kalle Lövgren 4.6.2014 3
Pääkirjoitus Pohdintaa purjehduksesta Otto Glader Puihin on puhjennut lehdet ja suvivirsikin on jo tuomiokirkon pihalla laulettu. On siis kevät. Lämpimien etelätuulten puhallellessa mieli palaa pakostakin päästä merelle nauttimaan taas suolaisista pärskeistä ja perän kohinasta auringon paistaessa. Voin vannoa puhuvani lähes kaikkien johtajiemme suulla näin tunnelmoidessani. Jokunen vuosi sitten olisi yleistyksen voinut tehdä koko lippukuntaa koskevaksi. Jotain on kuitenkin tapahtunut, sillä ilmeisesti yhä harvempi nuorempien ikäkausien edustaja tuntee pakonomaista tarvetta purjehduskenkien pukemiseen aina sään salliessa. Tällainen tulkinta on ainakin tehtävä viimeaikojen purjehdustilastoja tutkittaessa. Pitkän aikaa lippukuntamme purjehdusvuorokaudet ovat pysyneet lähes samoissa, varsin kunnioitettavissa lukemissa, purjehtijoita on siis riittänyt, mutta viimeisten vuosien aikana on ollut havaittavissa, että purjehduksille osallistujien keski-ikä on vääjäämättä kivunnut ylemmäs ja ylemmäs. Innokkaat purjehtijaikäluokkamme siis käyttävät veneitämme ahkerasti, mutta nuoremmat ikäluokat loistavat valitettavasti poissaoloaan. Kehitys on huolestuttava, sillä tällä tahdilla veneet jäävät ennen pitkää käyttämättömiksi, kun nykyiset aktiivipurjehtijat vetäytyvät sivuun. Kyseinen kehityskulku olisi tyrmistyttävä, olemmehan yksi Suomen vanhimmista meripartiolippukunnista ja aina ylpeilemässä meripartiolaisuudellamme kuten kuuluukin. Mistä tämä huolestuttavalta vaikuttava kehityskulku sitten johtuu? Onko purjehdustoimintaa mainostettu jäsenistölle liian vähän, ovatko ensimmäiset purjehduskokemukset olleet liian traumaattisia, vai onko kesä niin täynnä muita aktiviteettejä, ettei merelle yksinkertaisesti enää ehdi? Uskon, ettei yhtä selittävää seikkaa ole löydettävissä, vaan useat eri tekijät selittävät nykytilannetta. Jos jollakulla lukijalla on patenttiratkaisu ongelmaan, hän tuokoon sen julkisuuteen. koukuttuneet lajiin, mutta niille jotka eivät ole itse kyselleet ahkerasti mitä milloinkin pitää tehdä ja miksi eivät purjehdukset välttämättä ole tarjonneet riittävästi mielenkiintoa ja elämyksiä. Voin kuitenkin vakuuttaa, että tähän on tulossa muutos. Lippukuntamme lanseeraa kesän aikana käyttöön uuden meriohjelman, jonka ansiosta purjehdukset tulevat olemaan nousujohteista läpi partiotaipaleen ja syventämään kololla opittuja taitoja. Kippareiden on myös uutta vihkosta apuna käyttäen ottaa koko miehistö paremmin huomioon yksilöinä, eikä vain laumana sudenpentuja. Rohkaisen siis kaikkia käymään innokkaasti purjehduksilla kesän aikana, ne ovat mitä hauskinta ajanvietettä, joilla oppii paljon uusia taitoja, ja saa varmasti uusia kavereita myös oman ryhmän ulkopuolelta. Kaikki kipparimme ovat varmasti mukavia ja asiansaosaavia, eikä pahaa keliäkään pidä säikähtää, se kuuluu osaltaan merielämään. Toivon, että kaikki lippukuntalaiset rohkaisisivat mielensä ja lähtisivät purjehtimaan, vaikkapa aluksi iltapurjehduksille. Merellä liikkumisen hauskuutta ei voi ymmärtää ennen kuin sen on itse kokenut. Jollet siis vielä ole ilmoittautunut purjehduksille, nyt on hyvä hetki etsiä sopiva purjehdus, jolla on vielä tilaa miehistölistasta, soittaa kipparille ja ilmoittaa tulevansa mukaan. Myötäisiä tuulia kesän purjehduksille! Partiokausi alkaa syksyllä 13.8. kello 18:00 kololla, kaikki paikalle! Kenties selitystä voidaan hakea purjehduksillamme pitkään vallinneella tietynlaisella päämäärättömyydellä. Purjehduksilla on käyty, innokkaimmat ovat 4
Tuumailua tulevaisuudesta Niilo Koivisto Tulevaisuusseminaari oli 3.5.2014 pidetty johtajiston keskustelutilaisuus. Alkuperäinen ajatus seminaarin järjestämiseen oli lähtenyt syksyllä pidetystä kokouksesta, jossa eräs raisiolainen lippukunnanjohtaja esitteli heidän toimintaansa ja kertoi miten he olivat kehittäneet sitä viime vuosina. Tästä inspiroituneena sovittiin seuraavassa laivapäällystön kokouksessa, että minä lähden valmistelemaan tälläistä tulevaisuutta viitoittavaa keskustelutilaisutta. Seuraavat pari kuukautta sujuikin sitten muissa partiokiireissä ja seminaarin valmistelu jäi vähemmälle. Kevään edetessä ajatukset seminaarista alkoivat sitten kirkastua ja päivämääräksi varmistui tuo 3.5. Alunperin ajatuksena oli ollut että seminaari olisi kestänyt vaikka koko viikonlopun, mutta muiden projektien painaessa päälle tilaisuus lyhennettiin yhteen iltaan. Tiedoitus tästä tapahtumasta kulki facebookin, sähköpostin ja laivapäällystön kokouksien kautta. Tiedoitukseen yritinkin kiinnittää erityistä huomiota, koska seminaarin eräs tarkoituskin oli aktivoida myös hieman epäaktiivisempaa johtajistoa. Miten tulevaisuusseminaari sitten erosi esimerkiksi normaalista laivapäällystön kokouksesta? Ensinnäkin tulevaisuusseminaari ei ollut mikään virallinen kokous, jossa olisi tehty sitovia päätöksiä. Siksi käytänkin siitä nimitystä keskustelutilaisuus kokouksen sijaan tässä jutussa. Toiseksi tulevaisuusseminaari oli siinä mielessä paremmin valmisteltu, että olin tehnyt siihen erityisen valmistautumisohjeen ja joka aiheeseen oli valittu joku henkilö alustamaan aihetta. Alustuksien tarkoitus oli, paitsi avata keskustelu, myös nostaa esiin joitain nuorempien johtajien näkemyksiä eri aiheista. Tulevaisuusseminaarin yksi tarkoituskin oli nostaa esiin tuoreita ajatuksia toiminnastamme ja rohkaista erityisesti 95-sukupolven johtajia ottamaan asiohin kantaa. Keskustelutilaisuudessa pyrin mahdollisimman avoimeen ja suoraan keskusteluun, mikä oli edellytys tilaisuuden onnistumiselle. On olemassa monia erilaisia tapoja ratkaista ristiriitoja, joita esiintyy väistämättä kaikissa ihmisten muodostamissa ryhmissä. Mikään ratkaisutapa ei varmaankaan ole täydellinen, mutta tälläiset keskustelutilaisuudet ovat mielestäni ehkä paras mahdollinen tapa, silloin kun ristiriidat koskettavat monia ihmisiä. Tulevaisuusseminaarin ensimmäisenä aiheena oli ensivuoden ryhmäjaot. Aiheen alusti lippukunnanjohtajamme Otto Glader. Päällimmäisenä haasteena ensivuonna on 95-sukupolven asevelvollisuus, mikä johtaa johtajistomme huomattavaan hupenemiseen. Tilannetta helpottaa nyt johtajiksi siirtyvät tarpojat, mutta kokeneemmista johtajista on silti hieman pulaa. Onnistuimme luomaan seminaarisssa alustavan hahmotelman, josta sitten päätetään ensi laivapäällystössä. Toisena aiheena oli Juho Kankareen luoma meriohjelma. Tiivistetysti meriohjelmassa on kyse purjehduksien opetuksellisen osuuden parantamisesta ja standardisoimisesta. Meriohjelmaa varten tehdään jokaiselle lippukuntalaiselle oma suoritusvihko, johon sitten merkitään suoritukset. Tarkempaa tietoa uudesta meriohjelmasta tulossa lisää myöhemmin. Seuraavaksi Lauri Nieminen esitteli ajatuksiaan MKK:n parantamisesta. Pääpointteina Puhurin vastaavalla kipparilla oli käytännön harjoitusten lisääminen ja niiden tunnollinen suorittaminen. Lauri lupasi tehdä tätä varten kunnolliset materiaalit tulevien MKK-kurssien järjestäjille. Lisäksi muuta opetusta täydentämään suunniteltiin matruusikurssi, joka korvaisi nykyisen VOK-preppauksen. Seuraavaksi saimme kuulla sudenpentujohtaja Olavi Viitasen näkemyksiä nykyisistä tiedoituksen ongelmista. Tiedoituskulttuurimme suurimmaksi ongelmaksi havaitsimme epäjärjestelmällisyyden. Tätä ongelmaa ratkaisemaan lähtivät Otto, Erkki ja Santeri, jotka rupeavat nyt tekemään lippukunnallemme viestintäsuunnitelmaa. Tilaisuuden lopuksi Timo Mäkinen piti esityksen, jossa hän esitteli näkemyksiään lippukunnan johtamiskulttuurin ongelmista. Jatkoimme aiheesta vielä jonkin aikaa vapaata keskustelua, kunnes siirryimme saunaan. Tulevaisuusseminaari oli mielestäni onnistunut, joskin aika pääsi vähän loppumaan kesken. Ensi kerralla on ehkä syytä varata enemmän aikaa. Jos jollakulla jäi jotain kysyttävää tulevaisuusseminaarista minulta voi aina kysellä. Toivottavasti vastaava tilaisuus järjestetään vielä uudelleen. Lopuksi haluan vielä kiittää äitikerhoa erinomaisesta ruuasta, josta saimme nauttia tilaisuuden alussa. 5
Partiomarssi 2014 Yhden aikakauden loppu Juno Kankare Kevätkauden päätöksen perinteeksi on muodostunut vuosien varrella lippukuntalaisille osallistuminen vuotuiseen partiolaisten kevätparaatiin, mihin menimme tänä vuonna hakemaan voittoa jo neljännettä kertaa peräkkäin. Voittomahdollisuuksia parantaen järjestimme kolmet marssiharjoitukset kahden edeltävän viikon aikana, mihin ilokseni saapui lähes jokainen lippukuntalainen kerran opettelemaan taas järjestelmällisen etenemisen salat. Huolimatta alun kankeudesta, rivit liikkuivat jo varsin mallikkaasti harjoituksista, mikä lupaili taas suurta menestystä Puhurin Pojille. Merkkien jaossa kävi myös ilmi, että tänä syys/kevätkautena sudenpentujemme esimerkillisenä johtajana toiminut Anna Ana Koivistolle myönnettiin II-luokan Mannerheimsolki. Kyseessä oleva arvomerkki voidaan myöntää partiolaiselle, joka partion ja muussa toiminnassaan on toteuttanut partioaatetta ja toiminut ansiokkaasti ja innostuneesti partiotehtävissään. Voimme olla yhtä mieltä siitä, että edellä oleva kuvaus vastaa täydellisesti Anna Koivistoa. Puhurin Pojat onnittelevat Annaa! Marssipäivänä kokoonnuimme kolon pihalle vuotuiseen merkkienjako-seremoniaan. Tänä vuonna lippukuntalaisille jaettiin yhteensä 57 eri merkkiä tunnustuksena suorituksestaan, mikä kertoo kevätkauden olleen erittäin toiminnallinen kaikille ikäryhmille. Tänä vuonna merkkisarjaan ilmestyi uutena lippukuntamme oma hihamerkki, jonka jokainen lippukuntalainen saa suoritettuaan I-luokan riihitysmajakan 15-vuotiaana. Toivottavasti näitä uusia tunnustuksia tullaan jakamaan lippukuntalaisille paljon myös tulevina vuosina. 6 Lippukuntamme oman seremonian jälkeen lähdimme siistissä marssimuodostelmassa voimalla 38 Puhurin kohti Turun Tuomiokirkkoa. Virallisen lipunnoston ja ohjelmanumeroiden jälkeen saimme taas totutusti odotella tovin omaa vuoroamme. Maustetta odotukseen toi tavallista voimakkaampi sade, mut-
ta sadeviittojen ja positiivisen asenteen avulla se oli vain pieni ongelma. Marssi itse sujui hyvin omalta paikalta katsottuna takarivistä. Vilkuillessani toisien lippukuntien suorituksia sain huomata, että toisella partiolaisella saattoi olla sadeviitta harteillaan, kun taas vierustoverilla painoi eteenpäin ilman minkäänlaista suojaa. Oma poikaporukkamme sen sijaan marssi yhtenäisessä asusteessa ilman sadesuojia pitkin Turun teitä, mikä oli osaltaan erittäin vaikuttavakin näky. Lisäksi me saimme sentään pidettyä rivimme ja jonomme kasassa, kun taas toisilla lippukunnilla näytti olevan vähän homma hakusessa. neljä marssijaa liian alhainen. Joskus asiat ovat pienestä kiinni. Vaikka Akun marssikannu ei koristakkaan enää kolomme lasivitriiniä, niin haluan sanoa kaikille marssiin osallistuneille suurkiitokset. Ensi vuonna keräämme yhden rivin lisää ja kiinnitämme itsemme pokaalin kylkeen, samalla aloittaen uuden Puhurin Poikien voiton aikakauden. Marssinloputtua saapui uljas joukkomme valssin tahdissa väsyneinä ja läpimärkinä kololle syömään äitikerhon tekemiä voileipiä. Yksi ryhmä ehti ottaa vain eväät mukaan nopeasti, sillä heidänpiti kiirehtiä VPK-talolle kuulemaan tulokset. Odotuksen jälkeen pettymys oli suuri: Ei voittoa Puhurin Pojille tänä vuonna, vain kaksi kakkossijaa. Marssimuodostelmamme oli ollut taas ykkösluokkaa, mutta osallistujamäärämme vain 7
Riihitys 2014 1. luokan riihittäjän näkemys Teemu Kivinen Kololla, tarpojien kokouksessa, jaettiin mysteeriset kirjekuoret kaikille paikalla olleleille ensimmäisen luokan riihityksen keväällä riihittäville, kirjekuoret sai avata vasta kotona, mutta ajankohdasta päätellen, sekä valoa vasten kirjekuorta katsellen epäilyt paljastuivat tosiksi, sisällä olisi 1. luokan riihityksen leirikirje. Viikon armottoman henkisen karkaisun jälkeen koitti leirille lähtöä edeltävä päivä, jolloin käytiin ostamassa viimehetken tarvikkeet, kuten riihityksen kestävät housut ja ruokaa, sekä piiloitettavaksi (ensimmäisen luokan riihityksellehän ei saa tuoda omaa energiaa, vaan pitää selvitä sillä mitä on syönyt siihen asti kunnes saa yörastilla joskus ruokaa. Salakuljetusta saa toki lähteä koittamaan), että lauantaina takaisin lunastettavaksi. Illemmalla alkoi taas tuttu vaatteiden valitseminen ja pakkaus muiden leirikamojen kera, illan vaihtuessa yöksi alkoi selviämään rinkan paino, joka hipoi jo ilman päiväkirja-tiiliskiväkin kymmentä kiloa. Perjantaina koulun jälkeen oli ensin tiedossa fyysinen tankkaus, niin suuri määrä ruokaa, ja tietysti sen mukana energiaa, että se riittäisi ruokkimaan pientä kylääkin useamman viikon. Energialatauksen jälkeen nopea vaihto tavallisesta farkku-t-paita-tennari vaatetuksesta, leirillä käytössä olevaan ulkoiluhousukalvotakki-maastopaita-kerrospukeutumiseen sekä teräskärki-maihinnousukenkiin ja suunta kohti torin vinoja parkkipaikkoja. Torilla uskon keränneeni muutamia katseita pukeutumiseni ollessa enemmänkin SA-int tyylistä, kuin partio - tai arkipukeutumista. Tortinmäkeen lähtevän bussin pysäkillä tapasinkin muut 1. luokan riihittäjät odottelemasta ja heti alkoikin keskustelu karkkikätköistä ja matkan pituudesta. Pitkä bussimatka kului nopeasti takapenkillä jutellessa ja eipä aikaakaan kun huomasimme olevamme jo päätepysäkillä. Pysäkillä jutustelimme vielä hetken bussikuskin kanssa, joka epäili meidän menevän vaeltamaan Kuhankuonolle, johon totesimme, että totuus on vähemmän mukava vaikkakin vaeltamista olikin tiedossa. Vielä ennen kuin bussikuski lähti ajamaan reittiä takaisin kuljettaja varoitti meitä käärmeistä, jotka olivat lämmön takia heränneet aikaisin ja joita siis liikkui nyt alueella paljon. Kiitimme kuskia kyydistä sekä varoituksesta ja jäimme odottelemaan jatkokuljetusta, joka saapui vartin odottelun jälkeen. Ajoimme päätepysäkiltä Raasin lähellä sijatisevalle pysähdyspaikalle, jossa tapahtui tavaroiden tarkistus mahdollisten salakuljetusyritysten varalta, sekä tiiliskivien luovutus ja rinkkaan kiinnitys. Tämän jäkeen kaikkien silmät sidottiin ja ajettiin drop-pointeille jonne meidät jätettiin erilleen toisistamme. Omalla dropillani laitoin heijastinliivin päälleni, kartan kaulaani huivin kaveriksi, kiskaisin rinkan selkääni ja lähdin kävelemään kohti ensimmäistä 8
rastiani. Ohitseni ajeli rasteille kiirehtiviä johtajia, heidän apulaisiaan sekä kuskeja, jotka kuljettivat kaikkea tarvittavaa rasteille. Ollessani ensimmäisestä rastista noin 300 metrin päässä huomasin, että ristyksessä, jossa rasti oli, syttyi liekki. Niin kaukaa kuvittelin sen olevan vain harmiton nuotio, jonka rastimiehet olivat sytyttäneet hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. Lähemmäksi päästyäni huomasin kuitenkin sen olevan hahmo, joka makasi maassa ja arvasin rastin olevan ensiapurasti. Rastilla olkiukko sammui hieman huonosti ja savutti varsin ikävästi, mutta muuten kaikki meni suurinpiirtein oikein, tajutonta esittänyt Otto ja shokkipotilasta esittänyt Roope saatiin pelastettua. Tässä kohdassa oli aika kirjoittaa ensimmäisen kerran tiileen. Tästä matka jatkui rastille numero kaksi, jonne pääsy oli yhtä tuskaa, kiitos yli kilometrin mittaisten kolmen täysin suoran tietaipaleen, sekä yön edellä viilenevän ja pimenevän sään. Rastille päästyäni näin Johanneksen veistelemässä vaellussauvaansa, sillä välillä kun itse en ollut edes ajatellut koko kepin etsimistä. Rastilla sai päättää ottiko pisteen nätin letun paistamisesta, pisteillä sai parannettua ruuan otto vuoroaan yörastilla, eli eniten pisteitä keräänyt saisi valita ruokansa ensiksi ja siitä eteenpäin pistejärjestyksessä, vai paistaisiko letun itselleen syötäväksi. Rastilla ollessani yörastin ruuat tuntuivat kuitenkin niin kaukaisilta, että päätin syödä letun. Rastilla sain myös kuulla että Tuukka oli pudotettu useiden kilometrien päähän hänen dropistaan ja että hän oli nyt kartalla, mutta niin kaukana aidolta reitiltään että häntä lähti kaksi ihmistä pelastamaan siltä rastilta jolla olin, jättäen Kallen yksin rastille. Ennen rastilta lähtöä puin vielä lisää vaatteita päälleni ja kirjoitin taas tiileeni kuulumiset. Jos matkalla rastille kaksi suorat tuntuivat pitkiltä, nyt oli edessä vielä pidempi suora, joka on valehtelematta lähes kaksi kilometriä ihan suoraa tietä. Kun olin sevinnyt suorasta ja kävellyt Leijan kämpän ohi kolmosrastille vievän tien risteykseen, huomasin että rinkan paino alkoi tosissaan tekemään kipeää olkapäihin ja tähän syy löytyi vyötäröremmistä, jota ei saanut kiristettyä, joten se ei jakanut painoa niinkuin sen pitäisi ja tämä toi kärsimystä loppumatkaan joka minuutti enemmän. Rastille kolme päästyäni sain Vainiolta ja Niilolta (aka. Kössiltä) lämpimän tervehdyksen ja tiedon että olin viimeinen heidän rastillaan. Rastilla oli tehtävänä ampua ilmapalloja jousella, pisteitä jälleen tavoitellen, joita onnistuinkin kahmimaan eniten tältä rastilta eli peräti kaksi kappaletta. Jälleen kuittaus kiveen ja matka sai jatkua rastille nro. 4. Matkalla sinne tapasin kaikki kolme tarpojaa kulkemassa yhdessä vastakkaiseen suuntaan. Matkanvarrelta poimin itselleni myös vaellus-sauvan, muistettuani asian taas nähtyäni kaikilla muilla sauvat. Rastilla neljä oli vastassa Santeri, Lauri ja Andreas, sekä tehtävänä merimerkkisuunnistus, jossa siis navigoitiin reitti satamaan turvallisesti. Rastilta poistuttaessa kuittaus taas kiveen ja seuraavalle taipalleelle, joka kulkisi metsän läpi, saman metsän johon on moni eksynyt. Eräällä leirillä kaikki olivat menneet ruokarastista ohi eksyttyään kyseiseen metsään, joten minä perinnettä jatkaakseni myös löysin itseni eksyksistä, keskeltä metsää, olkapäät särkien kivusta uskomattoman pal- 9
jon. Aina pienten matkojen välein pidin taukoja ja makoilin sammalmättäillä, vaikkakin kylmä hiipi luihin asti aina kun lopetti liikkumisen. Metsässä ollessani soitin myös Kallelle kertoakseni, että minua on turha odotella ihan äkkiä seuraavalle rastille. Lopulta päätin puhelimen gps:sän, kompassin ja kartan avulla suunnata suoraan pohjoiseen, josta ennemmin tai myöhemmin (tässä tapauksessa myöhemmin) tulisi vastaan tie, jota kävelemällä pääsisi rastille 5, jonne olin matkalla. Metsästä päästyäni soitin taas Kallelle ja kuittasin päässeeni ulos metsästä. Hetken rastille päin käveltyäni, hartiat kivusta särkien ja vesipullo tyhjänä, näin että vastaan oli tulossa auto. Siellä olevilta johtajilta sain tiedon, että metsässä olin ollut kaksi ja puoli tuntia! ei tiedä ennen avaamista mitä on saanut. Omista purkeistani paljastui tillilihaa, josta sain myöhemmin kuulla että se oli ollut hanhemaksaa, kik-herneitä, sekä aluksi jotain palsternakaksi epäilemääni, joka paljastui myöhemmin bambun versoiksi. Johanneksella kävi parempi tuuri tölkeistä paljastuessa papuja tomaattikastikkeessa, tonnikalaa sekä purkki säilykepersikoita. Johannes oli kuitenkin reilu ja jakoi eväänsä kanssani. Tämän jälkeen päätin että on aika turvautua vararavintoon, joka oli piilotettuna liian hyvin etsijöiltä. Ruuan jaoin Johanneksen kanssa reiluuden nimissä. Syötyämme päätimme ettemme jää odottamaan Tuukan ja Maxin saapumista paikalle, vaan menisimme suoraan nukkumaan pressun alle tiiliin kuittauksen jälkeen. Aluksi kylmältä tuntunut nukkumapaikka osoittautuikin varsin hyväksi makuualustan eristäessä kylmyyden maasta, tavipakuupussin lämmittäessä ja pressun suojatessa tuulelta ja pitäessä keholta haihtuvan lämmön lähellä. Aamuherätyksen tullessa olimme aikataulusta myöhässä tunnilla ja huomasimme, että Tukka ja Max eivät olleet valinneet eväitään ollenkaan vaan siirtyneet suoraan nukkumaan. Tuukan kuulimme nukkuneen taivas alla, koska hän oli luullut ettei pressun alle enää mahtuisi. Kuulimme myös että vaikka heräsimme tunnin myöhässä, olivat Tuukka ja Max silti olleet nukkumassa vain tuon kyseisen tunnin. Purimme yörastin, keräsimme tavarat, kirjoitimme taas tiileen ja katsoimme karttaa. Rastilla 5 oli pienen lepäämisen jälkeen tiedossa nopeusharjoitus paalusolmun tekemisestä puuhun ja lenkkiin aluksen eli Niilon pinkoessa karkuun köyttä vetäen. Taas kuittaus kiveen pitkän ajan jälkeen, metsä episodista ja rastista, vesitäydennys pulloon, buranaa nassuun lievittämään hartioiden jatkuvaa kipua ja suunta kohti yörastia. Viidenneltä rastilta lähtiessäni oli yhä pimeää, mutta saavuttuani pitkän taipaleen jälkeen yörastille alkoi aamu olla jo niin pitkällä että oli ihan kirkasta. Yörastilla näytti olevan pressu levitettynä ja nuotio palamassa. Sinne saapuessani olin varma, että olin viimeinen paikalle saapuva, joten Johanneksen kommentti yllätti minut kun hän sanoi minun oleva toinen rastilla. Olin siis ollut metsässä lähes kolme tuntia enkä silti ollut viimeinen. Tämä sai meidät kummatkin ihmettelemään, että mikä kumma Tuukalla ja Maxilla kestää. Sain myös selville että olin voittanut pistekilpailun ja sain siten valita ensiksi ruokani. Valitsin 3 purkkia, 12 purkin joukosta, tietysti jotta valinta olisi arvalla tullut purkeissa ei ollut etikettejä, eli kukaan Vaihtoehtoina seuraavalle rastille kulkemiseksi olivat kuuden kilometrin tietaival tai kolmen kilometrin metsäreitti luontopolkua kulkien. Yöllisistä tapahtumista johtuen en ollut kovin suopea metsälle, mutta valoisassa ja lämpimässä muiden kanssa metsä kuulosti kuitenkin kivuttomammalta vaihtehdolta, joten suuntasimme yksissä tuumin sinne. Tämä metsätaival oli hyvin muisteissamme viimevuodelta, joten karttaa ei juurikaan tarvittu edes silloin kun luontopolun reitti oli huonosti merkattu. Luontopolku kuitenkin päättyi metsään, mutta muistelin että sen päättymisen jälkeen, sadan metrin päässä, alkoi traktorin renkaanjäljet, jotka johtivat suoraan rastin luokse. Rastilla ei ollutkaan ketään vastassa vaan löysimme ainoastaan pahvin, jossa oli keppostelu kysymyksiä kuten, kummalle puolelle ammuttu kettu kaatuu? Näihin vastattuamme ja kirjoitettuamme tiiliimme jatkoimme taivaltamme kohti Raasin kämppää. Perille päästyämme kirjoitimme tiiliin vielä viimeiset huojentuneet sanat ja laskimme rinkkamme minne kukakin. 10
Noin tunnin kuluttua lähdimmekin alempien luokkasuorittajien rastivastaaviksi. Itse olin merimerkkirastilla Andreakasen kanssa, ensimmäisten saapuessa rastille jo ennen meitä. Kun ensimmäiset olivat rastin suorittaneet ripustin läheiseen metsään riippumattoni ja aloitin makaamisen sekä perjantaina luovutettujen karkkien syömisen lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Muutaman tunnin vierähdettyä meidät tultiiin hakemaan ruokarastille, jossa oli tarjolla kanakeittoa Anssin tapaan. Syötyämme meidät kuljetettiin takaisin rastille, jossa oli tiedossa lisää lämmintä ja aurinkoista odottelua riippumatossa. Itseasiassa siinä oli niin mukavaa että taisin nukahtaa hetkeksi, vain herätäkseni auton tööttäyksen ja käskyyn purkaa rasti heti kun se oli pidetty viimeisille suorittajille, jotka jo odottelivatkin rastilla. Rastisuoritukset menivät tällä rastilla kummaltakin ryhmältä välttävästi, joten merimerkkien harjoittelu tulee varmasti olemaan osa syksyllä tarpojiksi siirtyvien seikkailioiden ohjelmaa. Rastilta päästyämme ohjelmaan kuului syömisen jälkeen mm. suosikkileikki Kuka pelkää Juho Vainioo, jossa leikki tietysti meni huijaamisen puolelle, sekä köydenvetoa, tällä kertaa vastustajan ollessa muutama tuhat kiloinen henkilöauto, jota ryhmässä sitten koitettiin vetää ja työntää mökin edessä. Tietysti ohjelmakaan ei ollut tarpeeksi syömään kaikkea energiaa innokkaista leiriläisistä ja siten nähtiin myös pari suuren kokoista nuotioita, pelleilyä ilmapalloilla ja muuten vaan juoksentelua ympäriinsä. Hieman illemmalla nähtiin myös varsin eeppinen taisto kahden joukkueen välillä lipunryöstön merkeissä. Tämän toteutus onnistui hyvin lukuun ottamatta lipun paikallaan vartioinnin kieltävän säännön noudattamista, koska lopulta molempien joukkueiden lipunpuolustus pohjautui lipun viereen leiriytymissen ja siten sen kaappaamisen mahdottomaksi tekemiseen. Lipunryöstö tapahtui myös hitusen liian aikaisin, koska valon määrä esti hitaat ja naamioituvat hyökkäykset vihollisen lipulle. Toinen syy on se että energia ehti vielä palautua ennen nukkumaanmenoa melko pahasti, joka havaittiin ilmapallojen käytön laajentuessa vedellä täyttöön. Iltapalalla oli tiedossa varsinainen nostalgia pläjäys iltapalan ollessa tikkupullaa. Muistelin juuri ennen leiriä, että olen viimeksi tikkupullaa ennen tätä syönyt kun olen ollut sudari-iässä ja että olisi mukava verestää muistoja siitä. Joku oli selvästi salakuunnellut tarkkaavaisesti. Nukkumaan mentiin heti kun mahdollista ja uni tulikin heti. Noin kahden aikoihin heräsin siihen että hartiani paleltuivat, mutta ajattelin sen olleen vain vetoa tai että joku on pitänyt pidempää taukoa puiden laittamisessa ja käänsin kylkeä. Näin jatkui koko yön, heräisin tunnin välein viileään olotilaan, käänsin kylkeä ja nukahdin taas. Pätkittäinen uni ei kuitenkaan häirinnyt levon määrää pahasti ja aamulla öisestä kylmyydestä ei ollut tietoakaan kaminan ollessa lämmin ja ulkona auringon paistaessa lämpimänä ja kirkkaana heti aamusta. Päätinkin pukea päälleni shortsit ja pakattuani tavarani, kuten aina leiriaamuisin vielä eräiden nukkuessa, lähteä katsomaan olisiko tarjolla jotakin ruokaa. Tarjolla olikin munista ja makkaroista koostuva brunssi, jota sitten vielä paikkailtiin paistetuilla munilla pitkin aamupäivää. Ohjelmassa olikin tiedossa leirin purku, joten minä ja Lundelinit päätimme tarttua tuumasta toimeen ja purimme toisen teltan, tyhjensimme ja putsasimme kaminan sekä Wisan avulla saimme teltankin pakattua ja vietyä kärryyn. Kun leiri oli kasassa oli paluumatkan aika ja sitten kololla järjestelmällinen kärryn ja autojen purku, jonka jälkeen oli vapaa pääsy kotiin. Kotimatka sujui hieman väsyneessä, mutta kokemusrikkaassa tunnelmassa. Ensimmäisen luokan riihityksestä käteen jäi paljon kokemuksia ja jaettavaa. Vaikka se saattaa kuulostaa hurjalta, kannattaa haaste silti ehdottomasti ottaa. Leiriltä poistuu mukanaan paljon kokemuksia ja kerrottavaa jotka jo alkavat hymyilyttämään parin viikon kuluttua. Riihityksen jälkeen voi sanoa että minä selvisin tästäkin. 11
Yksi kevät muiden joukossa Timo Mäkinen Vuosikokouksen myllerryksen jälkeen otin vastuulleni lippukunnan suuremman koulutusaluksen huolenpidon. Tässä epistolassani raotan hieman venetelakan partioveneen huollon arkea lukijoille. Helmikuun vähälumisena päivänä kurvasimme Niemisen Laurin kanssa Rymättylän telakointipalvelun tiluksille, herättelemään vanhaa 44 jalkaista rouvaa. Parin tunnin visuaalisen havainnoinnin jälkeen käsissämme oli kahden sivun mittainen huoltolista, joka osaltaan toi tyytyväisyyden tunnetta asioiden listaamisesta, mutta pelkoa tulevasta työmäärästä. Seuraavassa laivapäällystön kokouksessa sitten esittelin suunnittelun paisuttaman, jo 5 sivuisen TO-DOlistan. Kokouksessa päätimme 1000 :n suuruisesta kunnostusbudjetista. Maaliskuu kului Jotunheimin puuosien kunnostamisessa kolon nurkkahuoneessa. Työkalujen olemassaolosta kiitos Kallelle. Hionnan ja lakkauksen jälkeen oli taas uusia listoja hiottavaksi ja lakattavaksi. Kuitenkaan mikään ei vetänyt vertoja jääkaapin kannen rekonstruoinnille. Tuubillinen lasikuitukittiä ja käsittämätön määrä työtunteja upposi huomaamatta nurkkien muodostamiseen. Maaliskuun aikana ostin myös 100m uutta skuuttiköyttä, mikä verotti viidesosan budjetistamme. Vanhat ovat kuitenkin aivan loppu. Myös haponkestävät pultit ja mutterit muodostavat huomattavan kuluerän, jota on paettu vuosia verottamalla veneen varaosavarantoa. Nyt on aika täydentää. Aluksen rullafokka oli myös ottanut osumaa viime kesänä, joten Niinirannalle osoitimme kuudesosan budjetistamme. Kuluneiden vuosien saatossa myös vesi, kaikesta yrityksestä huolimatta, oli päässyt tekemään tuhojaan kattoverhoilujen yläpinnoille. Nämä kunnostettiin hiomalla ja käsittelemällä ydinmateriaali, vaneri, homeen estoaineella. Hiontapuuhissa kunnostautui Teemu Kivinen. Vesi ja torsiovoimat olivat myös halkaisseet sitloodan lasikuituun vedelle reitin perähyttiin. Tämän ongelman hoidosta huolehtii Mikko Laine Esa Martinin opastuksella. Veneen ruffin eli hytin teak-kannen kunnostuksessa vanhoja saumoja uusitaan ja vanhat aurinkopaneelit poistettiin. Santeri Vairion johdolla hytistä tulee tiiviimpi taas. Sisätiloissa on taas tehty suuri määrä näkymätöntä korjaustyötä; akkujen napojen huollot, kattovalon korjaus, punkanlaitojen saranoiden kiinnitystä, perän myrskylaidan korjauttamista ja asentamista, perän yläpunkan korjaamista, keskihytin turkkilevyn kannatinriman uudelleen veistoa, navigointipöydän katon uusimista, 12v liitäntöjen uusimista, uunin kahvan korjausta, maasähkölaturin miinusjohtimen korjausta, lokianturin huoltoa, salongin selkänojien kiinnityshelojen uusimista, keittiön turkkilevyjen saranoiden ja nostinhelojen vaihtoa, konepilssin siivousta, lämmityslaitteen polttoainepumpun kiinnitystä. Tässä nyt muutama kohde. Lisäksi kannella on lukuisia huoltokohteita, joihin tullaan puuttumaan kesän kuluessa. Toivon, että lukijoina osaatte antaa kiitoksenne töitä paiskineille nuorille miehille, jotka ovat pyyteettä olleet allekirjoittaneen apuna kevään telakkareissuissa. Tuomarannan Niilo, Santeri Vairio ja Lauri Nieminen ovat olleet huoltotiimin selkäranka, jota ovat täydentäneet samoajat Teemu, Arttu, Roope, Kalle, Wisa ja Daniel omalla panoksellaan. Projektin etenemisen varmisti Mikko Laine, ottaen isoimman remontin käsittelyynsä. Kiitos siitä! Jatketaan jo nyt alkaneella huolto/kunnostus meiningillä jouluun asti, niin päästään ensi keväänä helpommalla. Ja vielä yksi asia. Tulkaa rakkaat ihmiset purjehtimaan! Teitä vartenhan me näitä venhoja liikkeessä pidämme. Jokaiselle löytyy veneestä se oma toimi ja tapa nauttia purjehduksesta. Nähdään Joppella! 12
Yksityyppivene esittely: H-vene Kalle Lövgren H-veneen pitäisikin olla jo entuudestaan tuttu usealle lippukuntalaiselle, nimittäin lippukuntamme pienin koulutusalus s/y Puhuri on H-vene. H-vene on yksityyppi kölivene, joka tarkoittaa, että sillä on tarkat mitat, joita kaikkien H- veneitä valmistavien pitää noudattaa. H-vene on Suomen yleisin ja maailman toiseksi yleisin kölivene ja niitä onkin koko maailmassa yli 5000. H-vene on suunniteltu vuonna 1967 Hans Groopin toimesta. H-vene suunniteltiin alunperin retki-kilpa veneeksi ja sillä voi retkeillä ja kilpailla. Alun perin Hans Groopin ideana oli yhdistää sekä Hai-veneen, että Folkboatin eli nk. Folkkarin tai kansanveneen parhaat puolet ja tässä ilmeisen hyvin hän myös onnistui, sillä H-veneen purjehdusominaisuudet ovat todella hyvät ja myös veneen kajuutta sekä kansi suunniteltiin käyttömukavuutta silmällä pitäen. Vene on myös kohtuullisen merikelpoinen johtuen osaksi siitä, että puolet veneen painosta on kölissä ja osaksi siitä, että riki on suunniteltu niin, että sen voi trimmata useille sääolosuhteille. H-venettä on vuosien saatossa valmistanut useampikin veistämö esimerkiksi Artekno, Scan boat, Botnia, Hydrospeed ym. H saavutti suuren suosionsa lähes heti sen alhaisen hinnan ja monikäyttöisyyden takia. Yleisimmin H-veneellä purjehditaan 2-4 hengen miehistöllä. Nukkumapaikkoja on neljälle, mutta huomattavasti mukavampaa on purjehtia alle neljän hengen miehistöllä varsinkin pidempiä matkoja purjehtiessa. H-vene on helposti purjehdittava vene ja se onkin usein ensiveneenä ennen suurempia ja haastavampia veneitä. Lippukunnassamme käytäntönä on ollut, että kun on suorittanut valtakunnallisesti hyväksyttävä EA-kurssi, Veneenohjaaja kurssin ja lippukunnan oman Merenkulku-kurssin niin on mahdollisuus anoa s/y Puhurin kipparinkirjoja, lisäksi kirjoja hakiessa täytyy olla 15 vuotta. Myös purjehdusvuorokausia pitää olla kertynyt 50. Tekniset tiedot Pituus: 8.28 metriä Leveys: 2,18 metriä Vesilinja: 6,30 metriä Purjepinta-ala: 25 m 2 Fokka: 10.2 m 2 Isopurje: 14.8 m 2 Spinaakkeri: 36 m 2 Paino: 1500 kg Kölipaino: 725 kg Maston korkeus: 10.4 metriä LYS-tasoitusluku: 1,08 Syväys: 1.3 metriä 13
NAVIGARE NECESSE EST Miehistölistat 2014 S/Y Jotunheim 11.6. Iltapurjehdus 1 Kippari: Timo Mäkinen 044-2746165 Teemu Kivinen Iiro Prusila Luukas Joutsenvirta Niilo Tuomaranta Juho Vainio Johannes Siltanen Leevi Lehtinen Jetro Kurkilahti Johannes Mäkelä Aleksi Litja Niilo Rautavirta 12.6. Iltapurjehdus 2 Kippari: Mikko Lumikangas 0500-528600 Niilo Koivisto Karl Lövgren Luukas Joutsenvirta 13.-15.6. Viikonloppupurjehdus 1 Kippari: Timo Mäkinen 044-2746165 Jenni Loponen Anna Koivisto Teemu Kivinen 20.-22.6. Juhannuspurjehdus Kippari: Timo Mäkinen TÄYNNÄ 27.6.-3.7. Matka 1 Kippari: Anssi Lehto 040-3025448 Mikko Laine Adam Gaye Niilo Koivisto Juho Vainio Karl Lövgren Lauri Nieminen Topi Huuskonen Veikka Lundelin PASSI MUKAAN! 3.7.-10.7. Matka 2 Kippari: Timo Mäkinen 044-2746165 Jenni Loponen Niilo Koivisto Andreas Ström Arttu Seppälä Roope Seppälä Anna Koivisto 11.-13.7. Viikonloppupurjehdus 2 Kippari: Anssi Lehto 040-5058860 Adam Gaye Teemu Kivinen Niilo Tuomaranta Oscar Riuttamäki Niilo Rautavirta Jetro Kurkilahti 16.7. Iltapurjehdus 4 Kippari: Anssi lehto 040-5058860 Jetro Kurkilahti Johannes Mäkelä Teemu Kivinen 22.-30.7 Piiru -14 6.8. Iltapurjehdus 5 Kippari: Mikko Lumikangas 0500-528600 Aleksi Litja Kimi Preston Luukas Joutsenvirta 8.-10.8. Viikonloppupurjehdus 4 Huom! Päivämäärä muuttunut Kippari: Timo Mäkinen 044-2746165 Johannes Siltanen Adam Gaye Jetro Kurkilahti Johannes Mäkelä Kimi Preston Jenni Loponen Oscar Riuttamäki Wisa Förbom Hannes Baetje Leevi Lehtinen 14
15.-17.8 Viikonloppupurjehdus 5 Kippari: Esa Martin 0400-955425 Karl Lövgren Otto Glader 22.-24.8 Kokoontumispurjehdus Kippari: Timo Mäkinen 044-2746165 Jenni Loponen Niilo Tuomaranta Juho Vainio 5.-7.9 Laivapäällystöpurjehdus Kippari: Anssi Lehto 040-5058860 Mikko Laine Niilo Tuomaranta Juho Vainio 19.-21.9 Archipelago Race Kippari: Mikko Laine 040-7705243 Anssi Lehto Topi Huuskonen Karl Lövgren S/Y Puhuri 6.-8.6. Viikonloppu 1 Kippari: Juho Kankare 050-4694592 Niilo Koivisto 13.-15.6. Viikonloppupurjehdus 2 Kippari: Lauri Nieminen 045-1306540 Karl Lövgren Juho Vainio Iiro Prusila Niilo Tuomaranta 20.-22.6. Juhannuspurjehdus Kippari: Lauri Nieminen TÄYNNÄ 11.-13.7 Viikonloppupurjehdus 3 Kippari: Otto Glader 050-3461960 Karl Lövgren 15.7. Iltapurjehdus 1 Kippari: Iiro Prusila 050-3764313 Niilo Tuomaranta Oscar Riuttamäki Niilo Koivisto Adam Gaye 16.7. Iltapurjehdus 2 Kippari: Niilo Koivisto 040-5507767 Iiro Prusila PUHURI 2/2014 18.-20.7 Viikonloppupurjehdus 4 Kippari: Iiro Prusila 050-3764313 Niilo Tuomaranta Juho Vainio Niilo Koivisto Piiru -14 22.-30.7 8.-10.8 Viikonloppupurjehdus 5 Kippari: Juho Kankare 050-4694592 Andreas Ström Arttu Seppälä Roope Seppälä 15.-17.8 Viikonloppupurjehdus 6 Kippari: Niilo Koivisto 040-5507767 Johannes Siltanen Iiro Prusila Wisa Förbom 22.-24.8 Kokoontumispurjehdus Kippari: Santeri Vairio 050-4326288 Karl Lövgren Niilo Koivisto 5.-7.9 Laivapäällystöpurjehdus Kippari: Santeri Vairio 050-4326288 Niilo Koivisto 19.-21.9 Archipelago Race Kippari: Lauri Nieminen 045-1306540 15
LUE NÄMÄ ENNEN LÄHTÖÄSI: Purjehdusohjeet Tarkista purjehduksen ajankohta, koska se on voinut muuttua (esim. viikonloppupurjehdus alkaakin vasta lauantaina). Lippukunnan ja Suomen Partiolaisten jäsenmaksujen maksaminen on ehdoton edellytys purjehduksille osallistumiseen mm. vakuutusturvan vuoksi. Jos ajankohta ei jostain syystä sovikaan sinulle ja joudut perumaan osallistumisesi, niin ilmoita siitä välittömästi purjehduksen kipparille tai purjehdustoiminnasta vastaavalle päällikölle. On epäreilua viedä välinpitämättömyyttään paikka toiselta, sillä jonotuslistalla saattaa olla toinen kaveri tilallesi. Vapaita miehistöpaikkoja voit tiedustella purjehduksen kipparilta. Kippareiden puhelinnumerot S/y Jotunheim: Petri Fredriksson 050-3717397 Lauri Holsti 040-5509558 Anssi Lehto 040-5058860 Mikko Lumikangas 0500-528600 Esa Martin 0400-955425 Samppa Mattila 0400-843607 Timo Mäkinen 044-2746165 Janne Roslöf 0400-769923 Antti Stenberg 044-5380002 Jarno Pääkkönen 040-5531552 Markus Manner 040-5372745 Timo Liuksila 040-5125161 Lauri Manner 040-7774919 S/y Puhuri: Otto Glader 050-3461960 Tatu Kaaria 045-1105694 Juho Kankare 050-4694592 Niilo Koivisto 040-5507767 Timo Mäkinen 044-2746165 Lauri Nieminen 044-0306541 Iiro Prusila 045-6394805 Santeri Vairio 050-4326288 Purjehdustoiminnasta vastaava päällikkö: Anssi Lehto 040-5058860 Purjehdusohjeet 1. Lähdöt purjehduksille tapahtuvat Hirvensalon Tammistosta, ellei muuta ilmoiteta. Sinne pääsee keskustasta myös busseilla 50 ja 51, jotka liikennöivät kesäisin noin tunnin välein. Matkapurjehdusten aikataulut selviävät erillisestä kirjeestä, joka tulee ilmottautuneille postissa hyvissä ajoin. 2. Viikonloppupurjehdukset alkavat normaalisti perjantaisin kello 18 ja päättyvät sunnuntaisin noin kello 15. Iltapurjehdukset alkavat kello 18 ja päättyvät kello 21. Lähtöajaksi ilmoitettu aika on kokoontumisaika, ja vene irrotetaan laiturista vasta, kun se on miehistöineen purjehduskunnossa. Samaten palattaessa vene laitetaan kuntoon seuraavaa purjehdusta varten ennen, kuin miehistö voi poistua. Tämä vie puolisen tuntia, joten mahdollisten vastaanottajien on turha tulla odottelemaan liian aikaisin. Veneissä on puhelimet, joista voimme soittaa kotiin saavuttuamme, ja em. töiden aikana ehtii vastaantulija sopivasti ajaa kaupungista rantaan. 3. Miehistön tulee varmistaa osanottonsa purjehduksen kipparille viimeistään viikkoa ennen purjehdusta. Mahdollisista peruutuksista on ilmoitettava välittömästi, kun asia on tiedossasi, jotta tilallesi voidaan ottaa joku toinen varamieslistalta. Jos peruutus tehdään myöhemmin kuin viikkoa ennen purjehdusta tai sitä ei tehdä ollenkaan, peritään purjehduksesta täysi maksu. 4. Purjehduksille otetaan mukaan oheisen varusteluettelon mukaiset varusteet purjehduksen pituuteen sovellettuna. Varusteluettelo on sama molempien veneiden osalta. Osoittaaksemme olevamme partiolaisia pidämme partiohuivia lähtiessämme kaulassa. 5. Purjehduksen maksu maksetaan kipparille käteisenä lähdettäessä. Viikonloppupurjehdus maksaa 25 euroa ja iltapurjehdus 3 euroa. Matkapurjehdukset maksavat n. 7-8 euroa / vuorokausi, mutta matkapurjehduksista tulee oma kirje, josta myös mahdolliset miehistönvaihtomaksut selviävät. Purjehdusvarusteet 16
partiohuivi makuupussi lakana ja tyynyliina lämmin yöpuku varavaatteet pitkät alusvaatteet t-paitoja lämmin ulkoasu alushousuja sukkia ja villasukat kampa pipo / päähine hanskat pyyhe (iso) taitokirja tai aktiviteettikortti muistiinpanovälineet hammasharja ja -tahna saippua / shampoo huulirasva aurinkovoide villapusero shortsit uima-asu vaaleapohjaiset purjehduskengät sadepuku (housut ja takki) kumisaappaat (vaalea pohja) Voit vielä ottaa mukaan: aurinkolasit kamera taskulamppu vähän taskurahaa joten niitä ei tarvitse ottaa mukaan. Siis muista: Varusteet ajoissa kuntoon, ilmoitus kipparille tulostasi, huivi kaulaan ja rantaan Muita hyödyllisiä neuvoja Varusteet tulee pakata pehmeään kassiin, mielellään yhteen. Rinkkoja, matkalaukkuja tms. ei oteta veneeseen. Älä ota tarpeetonta tavaraa mukaasi, koska veneessä on aina ahdasta. Omia eväitä purjehduksille ei tarvita; ruokaa on varmasti riittävästi. Yletön makeisten syöminen edesauttaa meripahoinvoinnin syntyä. Veneissä on purjehdusliivit jokaiselle miehistön jäsenelle. Sudenpennut ja seikkailijat voivat ottaa omia liivejään mukaan, koska pienikokoisia liivejä on rajoitetusti. Veneissä on ruokailuvälineet, Toivottavasti purjehduksilla ssadaan nauttia yhtä hienoista keleistä! 17
Musta Helmi Sudenpentujen yhteisretki Juho Kankare Maaliskuu ajankohtana ei välttämättä ole ensisijaisesti paras aika järjestää merirosvoseikkailua. Kuitenkin tällä kertaa me sudenpentujohtajat pystyimme osoittamaan tämän väitteen vääräksi. Seikkailumme tukikohta sijaitsi Rymättylässä, mistä valtasimme kotisatamaksemme Vienolan nuorisokeskuksen. Perjantai-iltana tutustuimme uuden majapaikkamme haastaviin oloihin ja kokeilimme perinteikästä jalkapalloa pilkkopimeässä taskulamppujen avulla. Luonnon olosuhteiden tarjoamista mahdollisuuksista huolimatta pienet rikollisen alkumme eivät kuitenkaan harjoittaneet mitään vilppiä pelin aikana. Tämä osoitti meille vähän vanhemmille merirosvoille, että paljon olisi vielä opeteltavaa, ennen kun heistä kasvaisi merten kauhuja. Muonavarastoon tunkeuduttuamme söimme merisuolalla maustetut karjalan piirakat ja painuimme pehkuihin. oma terveellinen ruokansa. Kaikki hyödyllisiä taitoja tuleville merirosvoille. Illlalla miehistömme pääsi saunaan ja paistamaan lihatiskiltä pyydystettyä makkaraa takassa. Kylläisinä ja tyytyväisinä miehistömme kapusi taas omiin makuupusseihinsa nukkumaan ja odottamaan sunnuntain koitoksia. Sunnuntai koitti. Siivoaminen on tärkeä osa merimiehen elämää ja tämä oli aivan loistava päivä miehistön se oppia kun aloitimme järjestelemään mökkiä. Kuitenkaan ei merirosvon elämä tylsää saa olla, minkä vuoksi olimme laatineen miehistölle meksikolaisen yllätyksen täynnä karkkia. Makein suin päätimme yhteisen halssimme Rymättylässä ja lähdimme pois kokemaan uusia seikkailuja. Lauantaipäivä meni juoksennellessa ympäri. Päivän aloitukseen kuului asian mukaisten merirosvojen varusteiden valmistamisessa. Pitäähän merirosvolaivassa kunnon lippu olla ja miehistöllä koreat hatut. Tämän jälkeen alkoi piraattien koulutusrata, josta jokaisen piti päästä läpi. Kokeeseen kuului selviytyminen maston sotkeutuneiden köysien läpi ja pujotteleminen jäälauttojen läpi sokkona muiden merirosvojen opastuksella. Erikoisuutena piirattien piti myös pelata perinteikästä lassohippaa ja valmistaa 18
L-SP:n kevätkokous ja lippukuntafoorumi Niilo Koivisto Lounais-Suomen Partiopiirin kevätkokous ja lippukuntafoorumi järjestettiin sunnuntaina 30.3.2014 Porissa. Olin lähtenyt Poriin Juho Vainion ja Niilo Tuomarannan kanssa aikaisin aamulla. Tilaisuuden aluksi kerrottiin hieman uutisia tulevasta piirin toiminnasta, esimerkiksi että partiovakuutus siirtyy LähiTapiolalle ja että seuraava lippukuntapäivä on 28.9.2014 Turussa. Ensimmäisenä varsinaisena puhujana oli toimittaja Marva Mediasta (raumalainen mediayhtiö) kertomassa median ja partion suhteesta. Tärkeimpänä keinona oman näkyvyyden lisäämiseksi hän painotti aktiivisuutta. Jos haluaisi esimerkiksi jonkun sanomalehden tekevän jutun jostain tapahtumasta olisi siitä hyvä tehdä pyyntö 1-4 viikkoa ennen. Myös esimerkiksi paikallista näkökulmaa on hyvä hyödyntää. Seuraavana puhujana oli Janne Roslöf Puhurin pojista, aiheena Lounaissuomalainen partio 2018. Kyseessä ei ollut perinteinen esitelmä vaan teimme strategista pohdintaa erilaisten kysymysten pohjalta, joihin yleisö pystyi vastaamaan sähköisesti. Tällöin pystyimme vertaamaan eri vastausvaihtoehtojen suosiota välittömästi kyselyn jälkeen. Kysymyksinä oli esimerkiksi Pitäisikö lippukunnilla olla niin sanottu laatuleima?, Mikä on partion tärkein tehtävä?, Mitkä ovat tärkeimmät piirin tukimuodot lippukunnille?. Mitään sitovia päätöksiä ei tässä tietenkään tehty vaan tarkoituksen oli lähinnä herättää keskustelua. Lippukuntafoorumin viimeinen puhuja Lauri Luoto Turun Sinikotkista. Hän piti esityksen ajanhallinnasta partiolaisen näkökulmasta. Esityksessään hän antoi paljon hyviä vinkkejä miten parantaa omaa ajankäyttöään kuten erilaisista jumituskohdista yli pääseminen tai tehtävien tekeminen itselleen sopivaan vuorokauden aikaan. Lisäksi hän kannusti pohtimaan omia henkilökohtaisia tavoitteitaan partiotoiminnassa, esimerkiksi sitä missä pestissä haluaisi olla kahden vuoden päästä. Koko diaesitys löytyy osoitteesta http://www.slideshare.net/laeflu/ ajanhallinta-lounaissuomen-partiopiiri. Varsinainen kevätkokous alkoi kello 14.00. Kokous eteni virallisen kokoustekniikan mukaisesti, johon kuuluu, että jokaisen käsitellyn asian jälkeen kaikilla on mahdollisuus puheenvuoroon. Tämä ja yleisestikin se, että kaikki kohdat esityslistasta luetaan, voi tuntua (ja yleensä se tuntuukin) hyvin pitkästyttävältä, mutta sen tarkoituksena on taata kaikille mahdollisimman tasapuolinen mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Kokouksen tärkeimpinä asioina päätettiin vuoden 2013 tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta, piirin jäsenmaksun korottamisesta 19 euroon ja piirin henkilövaaleja valmistelevan vaalitoimikunnan nimeäminen. Kokouksessa ei äänestetty kertaakaan ja vilkkainta keskustelua herätti piirin jäsenmaksun korottaminen. Perusteluiksi jäsenmaksun korottamiseksi kerrottiin mm. toimintaympäristön muutokset ja palkkauskulut. Kokouksessa esitettiin myös Myrskypoikien toivomusponsi (esityslistan ulkopuolella oleva kannanotto), joka koski partiotapahtumien sijoittelua ja niiden riskejä. Lisäksi kokouksessa hyväksyttiin Kouluikäiset tarvitsevat lisää arkiliikuntaa / Partio liikuttaa lapsia ja nuoria julkilausuma (julkinen mielipiteen ilmaus) sekä valittiin piirin edustajat Suomen Partiolaisten kokouksiin. Piirin kevätkokous ei ehkä ollut tämän partiokevään hauskin taikka ikimuistoisin kokemus, mutta se oli silti ehdottomasti osallistumisen arvoinen. Näissä kevät- ja syyskokouksissa päätetään monista meitä kaikkia koskevista asioista (kuten jäsenmaksut) ja olisi hieman hölmöä olla kokonaan osallistumatta näihin. Asiat muutu itsekseen, vaan niistä päättää ihmiset. Ensikerralla olisi ehkä syytä keskustella hieman tarkemmin siitä miten lippukunnan edustajien halutaan toimivan kokouksessa, jotta myös sinä saisit äänesi kuuluviin. Kokouksen virallinen pöytäkirja on kaikkien saatavilla piirin nettisivuilta. 19
MATKAKERTOMUS Roma urbs aeterna Rooma Ikuinen kaupunki Juho Kankare Turulla ja Roomalla monia samanlaisuuksia. Molemmat kaupungit ovat niin vanhoja, että niiden tarkkaa perustamisvuotta ei tiedetä tarkalleen (Rooma epäviralliseksi perustamisvuodeksi annetaan 753 ekr. ja Turun 1229), molemmissa kaupungeissa on seitsemän kukkulaa ja molemmissa virtaa joki keskellä (Roomassa Tiber ja Turussa Aurajoki). Siihen kuitenkin yhtäläisyydet monilta osiltaan loppuvat, mikä osaltaan takaisi meille ikimuistoisen matkan. Turun Klassillisen lukion Roomakerho lähti huhtikuussa vuotuiselle opintomatkalleen viideksi päiväksi Italian pääkaupunkiin päästäkseen hengittämään antiikin sivistävää ilmastoa ja ihailemaan sen aikakauden suurimpia saavutuksia paikan päälle. Tällä kertaa matkalle mahtui ennätykselliset viisi Puhurin Poikaa ja yhteensä kym- Colosseum menen partiolaista, mikä osoittaa järjestömme sivistyksen tason. Ainakin he näyttävät tiedostavan sen, että tietoisuus historiasta on avain parempaan tulevaisuuteen. Tällaista ajattelua etenkin me Puhurin Pojat harrastamme, vaikka virheistä oppimiseen saattaakin mennä tovi. 20 Pantheonin kuuluisa oclus Kuitenkaan matkaa varten piti järjestellä paljon asioita ja etenkin rahaa, sillä ilmasta matkaa tunnetusti ei ole olemassakaan. Viimeiseksi mainitussa asiassa partiolaisten taidot tapahtumien järjestäjinä osoittautuivat kullanarvoisiksi, minkä esimerkiksi tapahtumien yhtenä tapahtumien perämoottorina toiminut Anna Koivisto omien sanojensa mukaan huomasi. Ravintolapäivän, kahvitusten ja joulukorttien myötä saimme kerättyä tarpeeksi valuuttaa maksaaksemme matkaan mukaan Herra historia-titteliä jälkeenpäin kantavan oppaamme Pekka Tuomiston, jonka saaminen osaksi tiimiä li-
säsi matkan tiedon saannillista arvoa roimasti. Ainakin parempi sijoituskohde hän oli kuin auto. PUHURI 2/2014 Kiitos Rooma-kerholle onnistuneesta matkasta ja etenkin suuri kiitos sen järjestäjille. Tämä hieno onnistuminen järjestelyillään antoi uskoa siihen, että vielä joskus Rooman kaduilla tulee astelemaan uljas historiasta kiinnostunut Puhurin Poikien poikajoukko. Salamyhkäisyyden tyyssija ei tällä kertaa kuitenkaan kolo vaan Pietarinkirkko Huhtikuussa kuitenkin pääsimme kohteeseemme aikaisen aamuherätyksen ja monimuotoisen matkustamisen (käytimme päästäksemme perille bussia, lentokonetta, junaa ja metroa). Asetuimme asumaan Rooman partiokeskukseen noin 5 km päähän Rooman keskustasta. Makaamaan emme kuitenkaan jääneet, vaan lähdimme suoraan metrolla kohteeseen. Kävimme loppu päivän aikana Mars-kentällä, Pantheonissa, Piazza Navonalla, Campo del Fiorilla ja Largo Argentinalla. Kävelyä ja katsottavaa siis riitti, mutta onneksi haikeilla karaistuneille Puhureille tämä oli täysin arkipäivää, etenkin kun saa laulaa Dirlandaata koko reissun ajan hyvässä seurassa. Tiistaista keskiviikkoon rynnimme ympäri kaupunkia. Nähtävää on niin paljon ja vaikka ohjelmaan olikin valittu ne tärkeimmät, niin silti aika ei tahtonut riittää. Ehdimme kuitenkin käydä Colosseumissa, Capitoliumilla, Vatikaanissa ja Forum Romanumilla. Lähdimme ulos urbaanista ympäristöstä myös välillä katsomaan Ostia Anticaa (Rooman vanhan satamakaupunkien raunioita). Paljon kuitenkin jäi vielä näkemättä, missä ehkä piileekin Rooman, ikuisen kaupungin salaisuus, sillä siellä on ikuisiksi ajoiksi uutta nähtävää uteliaille ihailijoilleen eri aikakausilta. Kyyninen filosofi Campo del Fiorilla. 21
WANTED! EHJÄNÄ TAI UUTENA. VIIMEISIN SIJAINTI KESÄLLÄ 2013 S/Y PUHURI. JOS LAINASIT TAI TIEDÄT SIJAINNISTA ENEMMÄN KUIN MUUT, KERTOISITKO, KIITOS! 22
PuhuriUutiset Puhurisaaressa tapahtuu: Puutalkoolaiset eivät olleet tunnistaa saaren tiluksia helatorstaina. Saari on kokenut uudestisyntymisen salaperäisen Suvin käsissä! Tervetuloa uudestaan ja saunankokoinen kiitos siivouksesta! YO-juhliinsa PP:n delegaation kutsuneet palkittiin avokätisesti piikikkäin lahjoin S/Y Jotunheim a.k.a Vanha Rouva sai kevätmanikyyrissä uutta tiikkiä pintaansa. Iloisempi impi vetistelee vähemmän kuuluu airistolainen sananlasku S/Y Puhurin päällystö on saanut uutta verta kun Juho Vainiolle myönnettiin pitkällisten ponnistelujen jälkeen perämieskirjat Lippukunnan paintballturnauksessa havaittiin herra Vainion kouluttautuvan väärälle alalle sillä kokkina toimimisen sijaan hänen lahjansa toisivat paremmin esiin maalitauluna oleminen Lippukunnan johtajien on huhuttu kevään aikana suunnitelleen innokkaasti tulevaisuutta. Toimitus toivoo suurten suunnitelmien tulevan käytäntöön asti Toimitus onnittelee kaikkia lippukunnan valkolakin saaneita ja toivoo jatko-opiskelupaikkojen löytyvän Turusta, mahdollisimman läheltä koloa 23