Kuin hattaraa söisi
TIINA LEHTINEVA Kuin hattaraa söisi
Tämä sähkökirja on tuotettu Aikamedia Oy:n vuonna 2013 julkaisemasta painetusta teoksesta. Sähkökirjan tuotanto: Aikamedia Oy Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvausja rangaistusvastuun uhalla kielletty 2013 Tiina Lehtineva ja Aikamedia Oy Kaikki oikeudet pidätetään. ISBN 978-952-252-025-8 (sid.) ISBN 978-952-252-076-0 (pdf) Sivunvalmistus Aikamedia Oy Otavan Kirjapaino, Keuruu 2013
Omistettu niille parhaille ystäville, jotka ovat aina siellä. Vaikkakin matkan päässä, mutta silti lähellä.
1 Reetta jättäytyi bussista tutussa tienhaarassa. Kaksi viikkoa isän luona olivat kuluneet siivillä, vaikka ikävä Rosaa, Aapoa ja hevosia oli jo ehtinyt tulla. Kesäloma oli kulunut nopeasti ja pian alkaisi lukio, jonne Reetta menisi yhdessä Rosan kanssa. Hän toivoi kovasti, että he pääsisivät samalle luokalle, mutta odotti silti myös saavansa uusia ystäviä koulusta. Päivä oli kuuma ja hiostava, ja monen tunnin bussimatka oli ollut inhottava. Reetta tunsi, kuinka hame oli liimautunut reisiin ja takapuoleen. Tyttö heitti laukun olalleen ja repi kankaan irti ihosta. Helpotti. Vaikka ulkonakin ilma seisoi, oli siellä paljon helpompi olla kuin kuumassa linja-autossa. Musta friisiläisruuna Kassu ja kirjava tupsujalkainen Ben seurasivat Reettaa valkoisen aidan toisella puolella, kun tämä kiiruhti kohti porttia. Tallin pihalla näkyi polkupyöriä. Reetta pudotti kassin portille ja juoksi talliin. Kivirakennuksen viileys tuntui virkistävältä. Reetta kiiruhti satulahuoneeseen, josta puhe kuului. Sisältä kuului kiljahdus, kun Reetta nykäisi oven auki, ja pian tytön kaulassa roikkui punatukkainen Rosa. Ihana nähdä suakin, Reetta naurahti ja kietoi kätensä 7
ystävänsä ympärille. Hän rutisti oikein kunnolla. Mulla on ollut ihan sikaikävä! Rosa hihkui ja irrottautui. He katsoivat toisiaan. Sä olet ruskettunut, ja sun hiuksissa on ihania aurinkoraitoja! Rosa huomautti ja hypisteli Reetan pitkiä lainehtivia hiuksia. Reetta hymyili. Sä et tunnu muuttuneen yhtään. Mä olen niin tasapainoinen, Rosa vitsaili. Millaista oli? Miska puuttui puheeseen. Hän istui jakkaralla puhdistamassa jonkun hevosen suitsia. Kivaa. Vaikka ikävä ehti tulla. Kerro jotain, Rosa pyysi ja ohjasi heidät istumaan. Reetta istui viileälle lattialle ja risti jalkansa. No, isän talo on ihan järkyn iso. Sellainen vanha puutalo. Ja sen vaimo Jaana on tosi mukava. Se on opettajana ala-asteella. Niin ja mun siskopuoli Mari on ihan kiva. Se on nyt yhdeksän ja tosi nokkela. Sekin tykkää hevosista ja me käytiin sen kanssa monta kertaa paikallisella tallilla katsomassa hevosia. Matti on aika ujo, mutta kyllä sen kanssa tuli toimeen ihan hyvin. Se harrastaa jalkapalloa ja oli puolet ajasta jossain harkoissa tai pelireissulla, eikä me nähty kovin paljon. Rosan kasvoilla oli innostunut hymy. Kuulostaa hienolta. Mieti, sulla on perhe tuolla jossain. Reetta nyökkäsi. Mutta kerro sä, mitä täällä on tapahtunut sillä aikaa, kun mä olin poissa. Mennään vaikka kävelemään samalla, Rosa ehdotti. Applella on varmaan ollut sua ikävä, tyttö vihjasi ja alkoi työntää Reettaa kohti ovea. Reetta ihmetteli Rosan tarvetta lähteä pois viileästä tallista. Hän yritti kääntyä, mutta ystävän terävät töytäisyt ohjasivat hänet tehokkaasti ulos. Mitä nyt? No et kyllä ikinä arvaa, Rosa supatti ja tarttui Reettaa käsipuolesta. He lähtivät kävelemään kohti Applen ja Cthulhun laidunta. Mulla on uutisia. Reetan ilme muuttui odottavan kysyvän hämmentyneeksi. 8
No? Kerro sitten! Ensin Rosan kasvoille nousi jännittynyt hymy, mutta sitten hän aloitti: Mulla ja Jonilla oli pientä sutinaa lauantaina. Reetan suu loksahti auki. Hän pysähtyi ja kääntyi katsomaan ystäväänsä herkeämättä hymyillen. Mitä! Nyt kerrot kaiken! hän innostui muistaessaan, kuinka ihastuneesti Rosa oli tuijottanut Jonia seurakunnan nuortenilloissa. Rosa hymyili onnellisena ja hihkaisi. Hän hypähteli eteenpäin parin askeleen verran ja pysähtyi sitten odottamaan Reettaa. He jatkoivat matkaa käsikkäin. Eli siis Kololla lauantaina. Siellä ei ollut kuin mä, Joni, Henna ja Aaron. No, ne oli tietysti kahden koko ajan ja lähtivät aikaisin. Mä ja Joni käytiin vuokraamassa leffa ja mentiin yläkertaan kattomaan sitä. Me vain juteltiin kaikkea. Se oli niin ihanaa! Rosa punastui kaulaansa myöten muistellessaan tapahtumia. Se saattoi mut kotiin ja sitten sanoi, että sillä oli mukavaa ja että nähdään taas! tytöltä pääsi innostunut kiljahdus. Reetta naurahti Rosan innolle. Kuulostaa ihanalta, hän tunnusti ja rutisti Rosaa uudelleen. Luuletko, että se tykkää susta? En mä tiedä! Rosa hihkui ja näytti olevan onnensa kukkuloilla. Sun pitää sitten kertoa mulle kaikki. Mä haluan tietää, miten teidän juttu etenee. Reetta tönäisi Rosaa leikkisästi kylkeen. Täällä vaan kehitellään romansseja sillä aikaa, kun mä olen poissa. Rosa näytti kieltä ja nauroi päälle. He puhuivat asiasta koko matkan takalaitumelle asti ja pujahtivat valkoisesta portista sisään. Apple laidunsi kauempana yksinään. Tytöt saivat hevosen huomion ja palkitsivat sitä rapsutuksin ja taputuksin, kun hevonen tuli heidän luokseen. Oliko ikävä? Reetta kysyi hevoseltaan ja painoi poskensa 9
sen turpaa vasten. Apple puhalsin pitkään lämmintä ilmaa Reetan kaulalle. Kutittaa, Reetta mutisi hymyillen ja rapsutti Applen leukaperiä. Raukka on joutunut olemaan ihan yksin, kun Cthulhukin on ollut reissussa. Kai Rosa on pitänyt susta hyvää huolta? Voi, me käytiin ratsastamassa melkein joka päivä, Rosa kertoi ylpeänä. Maastoiltiin ja käytiin uimassakin. Niinkö? Voi kun mäkin pääsisin uimaan. Mennään vaikka tänään. Reetta vilkaisi tallia kohti. Jos se sopii Nooralle. En tiedä, onko meillä jotain suunnitelmia Joku toinen päivä sitten. Aivan, Rosa mutisi. Apple kyllästyi tyttöihin ja lähti kulkemaan itsekseen kohti puiden varjostamaa aluetta. Tytöt jäivät norkoilemaan laitumelle hevosen touhuja seuraten. Oletko kuullut Aaposta mitään? Reetta kysyi viimein Rosalta. Aapo oli juuri kilpailemassa valmennuspaikoista Englantiin, eikä Reetta ollut kuullut pojasta mitään. Jännitti. En ihan tuoreita kuulumisia. Mutta ihan hyvin sillä on ainakin tähän asti mennyt. Se pääsi ainakin kahdenkymmenen parhaan joukkoon. Enempää en tiedä Reetta laski katseensa nurmikkoon. Sydämessä kirpaisi. Olisi hienoa jos Aapo olisi viiden parhaan joukossa, mutta Olisi kamalaa, jos Aapo lähtisi Englantiin. Reetta ei halunnut joutua eroon pojasta, josta oli kesän aikana tullut hänelle niin tärkeä. Rosa tuntui lukevan Reetan ajatukset. Sua taitaa vähän jännittää, että pääseekö Aapo? Reetta nyökkäsi varovasti. Reetta, Rosan äänessä oli vaativa sävy. Nyt sun pitää olla mulle rehellinen, hän kosketti Reetan olkapäätä. Et kai sä vaan ole ihastunut? Reetta käänsi katseensa pois. Hän yritti olla punastumatta, mutta se oli vaikeaa. Sä olet! Rosa henkäisi. Eikö niin? 10
Reetta ei tiennyt olisiko halunnut asian tulevan vielä ilmi, sillä he kolme olivat hyviä ystäviä, eikä Reetta halunnut hänen ihastumisensa tulevan sen kaiken väliin. Mutta ihmisluonto päätti Reetan puolesta, kun hänen poskensa punehtuivat. Mikset sä ole sanonut mitään? Rosa ihmetteli. Kauanko tätä on kestänyt? Ei voi olla totta! Ja mua syytät sitten romanssin kehittelystä, kun itse olet ihastunut Aapoon. Reetta hyssytteli hädissään Rosaa, joka kailotti kovaan ääneen uutista ympäriinsä. Hän vilkaisi ympärilleen. Ei kai ketään ollut kuulemassa. Ei tämä ole mikään No sellainen vakava juttu. Aapo ei tiedä. Enkä mä tiedä aionko kertoakaan. En halua pilata mitään. Höntti! Rosa tönäisi jälleen kiusaten ystävänsä kylkeä. Et sä mitään pilaa. Mikset kertonut mulle? Ihastukset pitää aina raportoida, Rosa selitti vakavana ja tuijotti Reettaa lähietäisyydeltä silmät suurina ja kulmat koholla. Anteeksi? Reetta ehdotti. Hetken vielä Rosa tuijotti vaativasti takaisin, ennen kuin hihittäen käänsi katseensa pois. Hän tarttui Reettaa kädestä. Nyt mennään johonkin puhumaan ja saat kertoa kaiken. 11
2 Pari päivää myöhemmin, perjantaina, Reetta ja Rosa istuivat nurmella pihaportin edustalla odottamassa hevostrailerin ilmestymistä puiden lomasta. Aapo oli tulossa Cthulhun kanssa kotiin ja toisi uutisia kisoista. Oliko poika päässyt viiden parhaan joukkoon ja saanut paikan huippuvalmennukseen Englantiin? Reetta nyppi ruohoa hermostuneena. Kumpikin uutinen tuntuisi pettymykseltä. Siitä huolimatta Reetta yritti toivoa, että Aapo pääsisi Englantiin, sillä tiesi kuinka paljon poika halusi sitä. Se olisi Aapolle tärkeää. Nyt se tulee! Rosa hihkaisi ja pomppasi pystyyn nurmelta. Hän hypisteli portin salpaa innoissaan ja tuskin seisoi paikoillaan. Reetta nousi seisomaan Rosan viereen ja katseli jännittyneenä pihatielle, kun Aapon perheen auton vetämä valkoinen traileri vaappui hitaasti kuoppaisella tiellä heitä kohti. Rosa avasi portin, ja Reetta joutui väistämään sivuun. Auto ja traileri lipuivat ohi, ja tytöt kirmasivat perään. Kopista kuului kimeä hirnahdus. Cthulhu! Reetta ja Rosa pysähtyivät trailerin vierelle. Auton ovi avautui ja kuljettajan paikalta nousi Aapon isä Lasse. Huomenta tytöt, mies toivotti ja kiersi trailerin ovelle. Autatteko vähän? Eikö Aapo tullut? Me vähän odoteltiin sitä, Rosa mutisi harmistuneena. Lasse katsoi tyttöihin myötätuntoisesti. Aapo meni suoraan kotiin. Se ei halunnut nyt tulla 12
Reetta vilkaisi Rosaa, ja tyttöjen katseet kohtasivat tietäväisesti toisensa. Aapo ei siis päässyt? Reetta kysyi varovasti. Lasse pudisti päätään avatessaan trailerin laskusillan hakoja. Kuudes sija. Reetta ja Rosa ymmärsivät heti. Kuudes sija tuntui varmasti pahalta tappiolta. Vain vähän paremmin, ja Aapolla olisi ollut valmennuspaikka. Tytöt kokosivat itsensä ja auttoivat ottamaan Cthulhun ulos trailerista. Reetta hoiti hevosen kuntoon ja vei sen laitumelle sillä aikaa, kun Rosa auttoi purkamaan hevosen tavarat autosta paikoilleen talliin. Sitten Lasse lähti ja tallin ylle laskeutui hiljaisuus. Reetta ja Rosa istuivat satulahuoneessa hiljaisina. Reetta yllättyi tuntemastaan pettymyksestä. Vaikka hän ei olisikaan halunnut luopua Aaposta puoleksi vuodeksi, ei tämä tuntunut yhtään sen paremmalta. Kurja juttu, Rosa huokasi. Mä olin ihan varma, että Aapo pääsee. Reetta nyökkäsi. Tuntuu pahalta. Aapo on varmaan ihan hajalla. Mä ainakin olisin. Mieti, kuudes! Reetta vain nyökkäsi. Ei ollut mitään sanottavaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen kuului Nooran ääni huhuilevan tallikäytävällä. Tytöt menivät katsomaan, mitä asiaa Reetan tädillä mahtoi olla. Hei, hyvä että olette vielä täällä. Laitatteko Applen valmiiksi tunnille, kun mulle tulee terapia-asiakas ihan pian ja mun pitää ehtiä hoitaa yksi puhelu ennen sitä, Noora touhotti ja katosi ulos matkapuhelin korvallaan. Tytöt tekivät työtä käskettyä. He saivat Applen valmiiksi juuri, kun tallin eteen pysähtyi auto. Reetta tiesi jo taluttaa hevosen maneesiin, jossa suurin osa terapiatunneista pidettiin. He kävelyttivät sitä aikansa kuluksi suurella voltilla, kunnes Noora ja asiakas ilmestyivät maneesin ovelle. Asiakas oli tällä kertaa nuori liikuntarajoitteinen tyttö, jonka 13
äiti oli mukana katsomassa ja auttamassa. Noora auttoi tytön hevosen selkään ja asetti toimimattoman jalan tytön puolesta jalustimeen. Reetta ja Rosa valuivat hiljalleen ovea kohti, vaikka olisivatkin uteliaina halunneet jäädä katsomaan. Noora oli kuitenkin tarkka siitä, ettei ylimääräisiä häärisi maneesilla yhtä aikaa asiakkaan kanssa. Kaikkia se ei haitannut, mutta jotkut ujostelivat ylimääräisiä ja hevosen kanssa piti pystyä keskittymään. Ulkona oli kaunis ilma, joten tytöt kävelivät rantasaunan ohi laiturille ja jäivät sinne makoilemaan. Vieläkään ei heidän välillään ollut keskustelua. Ei ollut mitään sanottavaa. Jonkin aikaa kului hiljaisuudessa, kunnes Rosa rikkoi sen tuskastuneeseen huokaukseen. Ei tästä tule mitään, hän puhahti ja otti puhelimen taskustaan. Mä soitan nyt Aapolle. Rosa Mitä jos Aapo haluaa olla yksin? Ei se halua. Se vain haluaa mököttää ja olla säälittävä, Rosa kertoi varmana asiasta ja painoi vihreää luuria. Puhelin hälytti kauan, ennen kuin Aapo vihdoin vastasi. Reetta kuunteli puhelua puolikorvalla ja heilutteli samalla sormiaan veden pinnalla. Se väreili ja sotki heijastukset pilvistä sotkuiseksi valkoiseksi mössöksi. Taustalla kuului Rosan päättäväinen ääni, joka pulputti taukoamatonta sanahelinää vaativaan sävyyn. No niin, Rosa näytti tyytyväiseltä kun lopetti puhelun. Aapo tulee tänne. Käypä pyytämässä Nooralta meille hevoset, niin viedään se uimaan tuonne uittorannalle. Mutta Ei nyt mitään muttia! Rosa määräsi. Aapon pitää saada muuta ajateltavaa ja mä sain sen suostuteltua tähän, joten sä saat auttaa ja hoitaa meille ne hevoset. Reetta huomasi ystävänsä päättäväisyyden ja nousi mukisematta enempää. Maneesin ovella hän muisti koputtaa, kuten Noora oli neuvonut, ennen kuin astui sisään. 14
Apple ravasi juuri keskiympyrällä nätisti taivutettuna. Reetta pysähtyi hetkeksi katsomaan näkyä. Häntä melkein hävetti kuinka paljon hän oli yllättynyt siitä, että tuollainen liikuntarajoitteinen tyttö sai hänen hevosensa liikkumaan noin kauniisti muodossa. Reetta lisäsi asenteeseensa annoksen nöyryyttä, ennen kuin meni Nooran luokse ja kysyi tältä hevosia hänelle ja Rosalle. Lyhyesti hän selitti myös tilanteen Aapon kanssa, jotta Noora ymmärtäisi, että asia oli tärkeä. Jos ette väsytä hevosia, niin voitte ottaa Benin ja Kassun. Mutta niiden pitää olla kolmeksi valmiita tunnille, Noora muistutti. Reetta nyökkäsi ymmärtäen. Kyllä ne siihen mennessä kuivuu, hän lupasi. 15
3 Aapo pysäytti auton tallin pihaan, mutta ei noussut vielä ulos. Hän huokasi ja katsoi tallia kuin vihollista. Se tuntui ilkkuvan hänen epäonnelleen. Ratkaiseva kilpailu pyöri hänen mielessään yhä uudestaan. Mikä oli johtanut virheeseen viimeisellä esteellä? Miksi Cthulhu oli kompuroinut? Oliko hän tehnyt virheen? Aapo oli jo ehtinyt juhlia varmaa pääsyä viiden parhaan joukkoon, kun kaikki oli mennyt pieleen. Hän tunsi pienen horjahduksen, sekoamisen askeleissa. Cthulhun ponnistus esteelle lähti liian vinosti, liian läheltä. Hevonen yritti parhaansa, mutta ylin puomi kolahti selvästi kavioihin ja putosi. Se tiputti hänet kuudenneksi. Häpeän tunteelle ei ollut rajaa. Miten noloa! Kuudes sija. Häviäjän sija. Poika tuijotti rattia ja puristi sitä käsissään. Sitten hän avasi oven ja nousi ulos kesään. Tallista ilmestyi Reetta, jolla oli käsissään riimunnaru. Tyttö näytti hätkähtävän hieman Aapon nähdessään, mutta tuli sitten varovasti hymyillen lähemmäksi. Aapo nyökkäsi vaisusti tervehdykseksi. Hei, Reetta tervehti. Tyttö oli pysähtynyt lähelle. Me kuultiin sun isältä. Ei sun tarvitse puhua siitä, Aapo pyysi. Ole vain ihan normaali. Reetta nyökkäsi. Mennään hakemaan Cthulhu. He kävelivät kohti takalaidunta hiljaisuudessa. Cthulhu odotti jo portilla kuin tietäen, että se pääsisi uimaan. Aapoa 16
lohdutti hevosen näkeminen. Cthulhu ei välittänyt, vaan oli touhukas oma itsensä. Se oli valmis yrittämään uudestaan, jatkamaan kohti seuraavia kisoja. 17
4 Benin karva tuntui lämpimältä ihoa vasten, kun Reetta nousi satuloimattomaan selkään. Hevosen leveässä selässä oli kuitenkin helppo istua. Hän ohjasi ratsunsa Kassun ja Cthulhun perään kohti maastopolkua, jota pitkin he pääsisivät kauempana olevalle hevosten uittopaikalle. Siinä ranta oli muokattu tasaisesti laskevaksi ja hiekkapohjaiseksi, että ratsastus veteen olisi turvallista, eivätkä hevoset löisi jalkojaan kiviin. Reetta tunsi kutkutusta, kun ratsasti hevosella luontoon pelkät suitset varusteenaan. Hänellä oli ratsastuskypärä päässään, mutta yllään vain bikinit ja väljä t-paita, joka peitti vaalean arven vatsasta. Tuntui hassulta ratsastaa sillä tavalla vähissä vaatteissa. Reetta tunsi itsensä intiaaniksi. Hevosen karva kutitti jalkoja. Rannalle ei ollut pitkä matka, ja vain pienen ratsastuksen jälkeen Reetta näki järven kimmeltävän pinnan erottuvan puiden takaa. Jännitti. Reettaa pelotti, että hän putoaisi hevosen selästä veteen eikä hallitsisi tilannetta. Mitä jos Ben villiintyisi tai kieltäytyisi menemästä veteen? Mä voin mennä ensin, Rosa huikkasi ja ohjasi Kassun veteen. Hevonen nosteli jalkojaan korkealle, mutta kahlasi ahnaasti syvemmälle. Cthulhulla ratsastava Aapo seurasi yhtä varmasti, eikä Reettaa erottanut vedestä enää mikään. Hän huokasi syvään yrittäen siten rentouttaa itseään ja puristi napakasti pohkeilla Benin kylkiä saadakseen hevosen seuraamaan muita. Reetan helpotukseksi Ben kahlasi korvaansa heilauttamatta veteen muiden perään ottaen vain hieman 18
suurempia askelia. Hevonen vaikutti tyytyväiseltä, mikä sai Reetan rentoutumaan. Vesi räiskyi hänen päälleen ja kasteli nopeasti koko tytön. He pääsivät ratsastamaan pitkälle pois rannasta, ennen kuin vesi ulottui hevosten selkien yli. Aapo jatkoi Cthulhun kanssa niin syvälle, että hevonen alkoi uida, mutta Reetta ja Rosa eivät uskaltaneet lainahevosillaan pidemmälle. Reetta hymyili katsellessaan Aapoa. Poika näytti onnelliselta. Lähdetäänkö tämän jälkeen porukalla markkinoille? Voisitte tulla meille yöksi molemmat. Meiltä on lyhyt matka siihen alueelle. Ostetaan metrilakua ja hattaraa ja viedään Aapon ajatuksen muualle. Kolollakin on varmasti jotain erikoista meneillään. Huomenna on nuorten bändikilpailu seurakuntakeskuksen ulkokatoksessa, mutta näin markkinaperjantaina on aina ollut jotain pientä erikoista. Viime vuonna mentiin keskiyöllä uimaan ja ennen sitä paistettiin lettuja nuotiolla. Reetta nyökkäsi. Kuulostaa hauskalta. Tehdään niin. Mun pitää vain pyytää Nooralta lupa. Rosa nyökkäsi ymmärtäväisesti. Samassa vettä lensi tyttöjen päälle, minkä seurauksena Kassu liikahti säikähtäneenä sivulle ja Rosa tippui hevosen selästä kiljahtaen veteen. Reetta huomasi Aapon tulleen lähemmäksi ja räiskyttävän vettä heidän päälleen. Hän roiski takaisin, vaikka joutuikin sulkemaan silmänsä, kun raivoisa vesisota alkoi. Jostain kuului Rosan kapinoivaa mutinaa, kun tyttö yritti nousta takaisin hevosensa selkään. Reettaa nauratti. Hän antoi itsensä luisua Benin selästä veteen ja kastua. Kypärän alle meni vettä ja se tuntui hassun viileältä. Kun hän nosti päänsä vedestä, tilanne oli hieman rauhoittunut. Reetta piilotteli Benin kirjavan selän takana kunnes oli varma, että vesisota oli ohi, ja vasta sen jälkeen hän kiipesi takaisin hevosen selkään. Se oli vaikeaa, kun vedestä nousevat jalat tuntuivat painavan tonnin. 19
Paluumatkalla kohti tallia Reetta ohjasi Benin Aapon viereen. Hän otti puheeksi markkina-ajatuksen, josta oli Rosan kanssa ollut puhe: Rosa kutsui meidät sinne yöksi, jotta mentäisiin yhdessä markkinoille ja Kololle tänään. Siellä on kuulemma jotain meininkiä. Aapo nyökkäsi suostuvaisen oloisena. Joo, mikä ettei. Kuulostaa ihan hyvältä. Reetta hymyili. Hän oli pelännyt, ettei Aapo jaksaisi lähteä. Hän vilkaisi takana ratsastavaan Rosaan ja näytti tälle peukkua voiton merkiksi. Nyt hän tarvitsisi enää luvan Nooralta. 20