PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA RAPORTTI LAJIPROSESSISTA

PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA RAPORTTI LAJIPROSESSISTA Voittoja joka päivä

TAUSTAA... 3 I ARVOPOHJA... 4 1. Palloliiton visio 2020... 4 2. Yksilökeskeinen valmennusfilosofia... 5 II PERUSTEET... 6 1. Lajianalyysi... 6 2. Lahjakkuuden tunnistaminen... 14 3. Peli-identiteetin käsite... 16 III LAHJAKKUUDEN TUKEMINEN... 18 1. Pelaajakehitys... 18 2. Osaamisen kehittäminen... 36 3. Olosuhteet... 38 4. Kansallinen kilpailutoiminta... 41 5. Kansainvälinen menestys... 43 IV RESURSOINTI JA TOIMINTATAVAT... 46 1. Pelaajakehityksen henkilö- ja talousresurssit... 46 2. Toimintatavat... 47 LIITTEET LIITE 1 Lajianalyysi / vaihe 1 LIITE 2 Pelitaparunko LIITE 3 Koulutusrakenteen uudistus LIITE 4 Valmennus- ja tutkimuskeskuksen toimintakonsepti LIITE 5 Ehdotus lajiprosessin jalkautuksesta 2011 2 SUOMEN PALLOLIITTO PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA

TAUSTAA Suomen Palloliitto ja Suomen Olympiakomitea sopivat syksyllä 2009 lajiprosessista. Sen tavoitteena oli Palloliiton uuden strategian keskeisen osa-alueen, pelaajakehityksen, lähtökohtien määrittely ja kehitystyön priorisointi. Työskentely käynnistettiin 10.1.2010. Prosessin kestoksi sovittiin 1 vuosi. Palloliiton nimeämän lajiprosessiryhmän vastuuhenkilöinä ovat olleet nuorten maajoukkuevalmentajat Mika Laurikainen ja Kimmo Lipponen. He ovat toimineet tiiviissä yhteistyössä Olympiakomitean puolelta prosessia ohjanneen Jorma Vertaisen kanssa. Ryhmään ovat kuuluneet vastuuhenkilöiden ohella maajoukkuevalmentajat Stuart Baxter (miehet) ja Markku Kanerva (U21), valmentajat Job Dragtsma (FC Inter), Mika Lehkosuo (Honka) ja Erkka V. Lehtola (HJK), koulutuspäällikkö Kari Ukkonen, nuorisopäällikkö Marko Viitanen, entiset ja nykyiset huippupelaajat Aki Riihilahti, Juha Reini ja Antti Niemi, liiton toimitusjohtaja Kimmo J Lipponen ja huippujalkapallojohtaja Petri Jakonen. Työskentelyyn ovat osallistuneet lisäksi Olympiakomiteasta valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola ja kehityspäällikkö Asko Härkönen, Suomen Urheiluopistolta valmennuskeskuksen johtaja Kyösti Lampinen ja KIHUsta johtaja Jukka Viitasalo ja tutkijat Henri Lehto ja Ville Kujanpää. Ryhmä on kuullut prosessin aikana monia kotimaisia ja kansainvälisiä huippujalkapallon ja sen pelaajakehityksen asiantuntijoita. Työskentely on integroitu Palloliiton muihin ajankohtaisiin kehitysprosesseihin mm. valmentajakoulutuksen, nuorisotoiminnan, kilpailutoiminnan ja lajin valmennuskeskuksen osalta. Prosessi on toteutettu sovitussa aikataulussa. Se on koostunut n. 5 viikon välein pidetyistä koko päivän lähijaksoista (yhteensä 9) ja niiden välillä tehdyistä välitehtävistä (70 kpl). Lähijaksoilla keskityttiin alkuvaiheessa pelaajakehityksen nykytilan analyysiin, pääteemojen (lajianalyysi, lahjakkuuden tunnistaminen ja tukeminen, peli-identiteetti) taustoitukseen ja johtopäätöskeskusteluun. Prosessin edetessä etsittiin konkreettisia ratkaisumalleja ja priorisoitiin kehitystarpeet. Tärkeä merkitys on ollut liiton luottamus- (liittovaltuusto ja hallitus) ja toimihenkilöjohdon informoinnilla ja sitoutumisella prosessiin. Työskentelyn perusnäkökulmana on ollut suomalaisen huippujalkapallon pelaajakehitys ja lajin kestävän menestysperustan rakentaminen. Prosessin sisäisenä perusvalintana on ollut yksilökeskeinen valmennusfilosofia. Näiden lähtökohtien kautta on koottu tämä kokonaisuus. Lajiprosessin aikana on avautunut huippujalkapallon ohella realistinen kuva koko lajin kehitystarpeista. Mitä pidemmälle prosessi on edennyt, sitä tärkeämpänä on nähty myös lasten ja nuorten toimintalinjausten muutokset. Huipulle tähtäävän jalkapalloilijan polku alkaa jo laadukkaana lasten toimintana. Huippujalkapalloa ei tule tarkastella erillisenä saarekkeena, vaan osana lajin strategista kehitystyötä. Haastava, mielenkiintoinen ja innostava kehitysprosessi on tältä osin nyt loppusuoralla. Ryhmä on halunnut antaa suomalaisen huippujalkapallon kehitystyöhön rehellisen, ammattitaitoisen, yhteistyökykyisen ja intohimoisen työotteen. Vaikka maailman ykköslajin kiehtoviin yksityiskohtiin ryhmän jäsenillä on ollut luonnollisesti erilaisia näkökulmia, tämän kokonaisuuden sisällön ja priorisoinnin ryhmä yksimielisesti jakaa. Suomalaisen huippujalkapallon parhaaksi! Stuart Baxter Job Dragtsma Petri Jakonen Markku Kanerva Mika Laurikainen Mika Lehkosuo Erkka V Lehtola Kimmo J Lipponen Kimmo Lipponen Antti Niemi Juha Reini Aki Riihilahti Kari Ukkonen Marko Viitanen Asko Härkönen Ville Kujanpää Henri Lehto Kari Niemi-Nikkola Jukka Viitasalo Jorma Vertainen VOITTOJA JOKA PÄIVÄ 3

I ARVOPOHJA 1 PALLOLIITON VISIO 2020 Visio ja toiminnan päämäärät Visio 2020 Euroopan TOP10 Suomalainen jalkapallo haluaa olla vuonna 2020 Euroopan 10 parhaan jalkapallomaan joukossa jokaisella toiminnan osa-alueella. Visio on unelma ja siksi se on erittäin kunnianhimoinen. Se on myös olennainen osa strategiaprosessia ja päivittäistä työtämme. Se ei ole kuitenkaan konkreettinen tavoite ja siksi aikajänne on pidempi kuin normaali strategia- ja suunnittelusyklimme. HUIPPUJALKAPALLON VIISI VALINTAA Huippujalkapallostrategiassa pelaaja on asetettu keskiöön. Kaiken päivittäisen tekemisen tulee tukea pelaajakehitystä. Huippujalkapallon tehtävä on jatkaa seura- ja piiritoiminnan parissa olevien lupaavien pelaajien kehittämistä huippu-urheilijoiksi. Samalla haluamme vaikuttaa myös edeltäviin kehitysvuosiin. Huippujalkapallon menestys on tärkeä yhteisen strategian onnistumisen mittari. Onnistuminen edellyttää johdonmukaista, pelaajakeskeistä toimintaa jokaisessa päivässä ja tilanteessa. Kun kaikki jalkapallon parissa toimivat sidosryhmät sitoutuvat tekemään työtä yhteisen tavoitteen eteen, syntyy huippuyksilöitä, jotka vievät Suomen arvokisoihin. Nämä miehet ja naiset toimivat suurimman urheilulajimme ikoneina, markkinoivat maatamme maailmalla ja innostavat esimerkillään nuoria samalle tielle. Huippujalkapallon Viisi valintaa 1. Pelaajakehitys 2. Osaamisen kehittäminen 3. Olosuhteet 4. Kansallinen kilpailutoiminta 5. Kv. menestys Strategiaan on kirjattu pelaajakehityksen viisi ulottuvuutta seuraavasti: a. Yksilökeskeinen valmennusfilosofia b. Lahjakkuuden tunnistaminen ja tukeminen c. Ominaisuuksien kehittäminen d. Henkilökohtainen pelaajauran suunnittelu e. Valmennuksen yleiset periaatteet ja toimintatavat Pelaajan ominaisuuksien kehittäminen on jaettu viiteen osa-alueeseen Tekniset Fyysiset Henkiset Taktiset Sosiaaliset 4 SUOMEN PALLOLIITTO PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA

2 YKSILÖKESKEINEN VALMENNUSFILOSOFIA 2.1 KÄSITTEEN MÄÄRITTELY JA MERKITYS Yksilökeskeisessä valmennusfilosofiassa pelaajien henkilökohtaiset kehitystarpeet ja osaamisalueet ohjaavat joukkueen valmentamista. Pelaajalähtöinen valmentaminen edellyttää yksilön erityisosaamisen ja kehitystarpeiden huomioimista sekä päivittäisessä valmennuksessa, pelaajavalinnoissa että joukkueen pelaamisessa. Toteuttaminen vaatii sitoutumista kaikilta. Koska jalkapallo ei ole perinteinen yksilölaji, joukkuepelaamisen tulee olla suunnitelmallista ja pitkäjänteiseen kehitykseen perustuvaa. Joukkueen tulee aina hakea voittoa omilla vahvuuksillaan yksilöinä ja yhtenäisenä joukkueena. Laadukkaampi pelaajakehitys edellyttää, että yksilön ominaisuuksien tunnistaminen, yksilöllinen valmennus ja pelin ymmärrys nousevat valmennuksen ydinasioiksi kaikessa pelaajakehitystyössä. 2.2 TAVOITTEET Yksilökeskeisen valmennusfilosofian tavoitteena on löytää parhaat mahdolliset pelaajat ja antaa heille paras mahdollinen tuki, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen. Tunnistettujen lahjakkuuksien osalta yksilöllistä valmennusta tehdään intensiivisesti pelaaja valmentaja perhe kokonaisuudessa. Tämä valmennustapa vaatii paljon aikaa ja sitoutumista kaikilta osapuolilta. Toisaalta yksilöllisen valmennuksen oikeus kuuluu jokaiselle jalkapalloa harrastavalle lapselle ja nuorelle. Perusharrastajan osalta yksilöllisen valmennuksen keinoista on käytössä vain osa ja aikaa käytetään kunkin osapuolen resurssien ja motivaation mukaan. Tavoitteena on nostaa joukkuepelaamisen tasoa yksilöosaamisen kehittymisen ja pelin ymmärtämisen kautta. Toteutus edellyttää merkittävää muutosta koko suomalaisen jalkapallokulttuurin orientoitumisessa. Se haastaa muutokseen niin valmentajakoulutuksen, päivittäisen seuratoimintakulttuurin, kotien ja koulujen välisen yhteistyön kuin toimintatavat ja rakenteetkin. 2.3 SUOMALAISEN PELAAJAKEHITYKSEN ARVOPOHJA Tahdomme kehittää pelaaja- ja valmennuskoulutusosaamista laaja-alaisesti ja systemaattisesti. Haluamme löytää lahjakkuudet ja antaa heille mahdollisuuden kehittyä. Haluamme oppia vahvuutemme täydellisesti ja voittaa niiden avulla. Haluamme tukea jokaista yksilöä, joka haluaa etsiä oman yksilöllisen potentiaalinsa. VAADITTAVAT TOIMENPITEET 1. 2. INTEGROIDAAN YKSILÖKESKEINEN VALMENNUSFILOSOFIA KAIKKEEN PELAAJAKEHITYS- TYÖHÖN (MAHDOLLISUUKSIEN MUKAAN AMMATTIVALMENTAJIEN JOHDOLLA) KÄYNNISTETÄÄN YKSILÖLLISTÄ VALMENNUSFILOSOFIAA VAHVISTAVAT YHTEISTYÖTOIMENPITEET KENTÄN (PIIRIT, SEURAT) KANSSA 3. KÄYNNISTETÄÄN JA TUETAAN SEURA- JA JOUKKUEKOHTAISTA PILOTOINTITYÖTÄ VOITTOJA JOKA PÄIVÄ 5

II PERUSTEET 1 LAJIANALYYSI 1.1 LAJIANALYYSIN RAKENTAMINEN LAJIPROSESSIN AIKANA Lajiprosessin aikana Kilpa- ja Huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU on ryhmän toimeksiannosta tehnyt laajan kansainvälisen kirjallisuuskatsauksen, joka tuotti seuraavan yhteenvedon 61 eri lähteestä: A. FYYSINEN TOIMINTA Pelaajien liikkuma kokonaismatka -- Pelaajat liikkuvat ottelussa keskimäärin 10 11 km, huippuarvot 13 14 km -- Keskikenttäpelaajat liikkuvat eniten ja keskuspuolustajat vähiten -- Ensimmäisellä puoliajalla liikutaan enemmän kuin toisella -- Pelaajien tasolla ei ole selvää yhteyttä liikuttuun kokonaismatkaan -- Otteluissa parempia vastustajia vastaan liikutaan enemmän -- Sarjakauden lopussa pelatuissa otteluissa liikutaan enemmän kuin alkukierroksilla -- LIIKUTTU KOKONAISMATKA EI MITTAA KOKONAISKUORMITTUMISTA Pelaajien liikkumisen intensiteetti -- Pelaajien liikkumisen intensiteetti on ottelun aikana vaihtelevaa -- Pelaajat suorittavat ottelun aikana noin 1300 erilaista liikettä ja muutos liikkumisen intensiteetissä tapahtuu 4 5 sekunnin välein -- Suurin osa liikkumisesta tapahtuu ottelun aikana matalalla intensiteetillä -- Maksimaalisesti edetään yhteensä noin 1 % kokonaisajasta ja kerrallaan n. 2 sekuntia -- Korkean intensiteetin liikkeiden välillä on 35 60 sekunnin tauko -- Laitapelaajat ja hyökkääjät etenevät muita enemmän korkealla intensiteetillä, keskuspuolustajat vähiten -- Korkean intensiteetin liikkeiden määrä vähenee toisella jaksolla ja liikkeiden välinen tauko pitenee 6 SUOMEN PALLOLIITTO PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA

-- -- -- -- Huippusarjoissa liikutaan enemmän kovalla intensiteetillä keskitason sarjojen pelaajiin verrattuna Otteluissa parempia vastaan ja puolustettaessa joudutaan liikkumaan enemmän kovalla intensiteetillä Johtoasemassa kovan intensiteetin liikkumisen osuus vähenee KYKY TOIMIA OTTELUIDEN AIKANA KORKEALLA INTENSITEETILLÄ ON TÄRKEÄ OMINAISUUS Pelaajien liikkuminen pallon kanssa -- Pelaajat liikkuvat pallon kanssa 1-2 % liikkumastaan kokonaismatkasta -- Eniten pallon kanssa liikkuvat laitakeskikenttäpelaajat -- Pallon kanssa liikutaan yhtä paljon molemmilla jaksoilla -- Menestyvien joukkueiden pelaajat liikkuvat pallon kanssa enemmän -- KYKY LIIKKUA PALLON KANSSA KORKEALLA INTENSITEETILLÄ ON TÄRKEÄ OMINAISUUS Pelaajien liikkumisen suunta sekä käännökset, kiihdytykset ja jarrutukset liikkeiden aikana -- Suurin osa pelaajien liikkeistä tapahtuu suoraan eteenpäin -- Puolustajat liikkuvat muita enemmän takaperin ja sivuttain, keskikenttäpelaajat eteenpäin -- Pelaajat kääntyvät ottelun aikana noin 700 kertaa -- Puolustajilla eniten käännöksiä, keskikenttäpelaajilla vähiten -- Suurin osa käännöksistä alle 90 astetta, yli 180 asteen käännöksiä todella vähän -- Kovia kiihdytyksiä hyvin vähän ottelun aikana -- Yleisimpiä ovat kiihdytykset ja jarrutukset matalilla nopeuksilla -- Loukkaantumisia edeltää hyvin usein kova kiihdytys ja sitä seuraava jarrutusvaihe Kuormittuminen otteluiden aikana -- Jalkapallo on aerobinen nopeuskestävyyslaji -- Keskimääräinen työteho on otteluiden aikana hieman anaerobisen kynnyksen alapuolella -- Keskisyke on ottelun aikana noin 85 % maksimisykkeestä ja hapenkulutus 70 % maksimista -- Ottelun aikana pelaajat suorittavat 150 250 lyhyttä ja intensiivistä suoritusta, jonka johdosta myös anaerobinen energiantuotto kuormittuu -- Glykogeenivarastot ovat jalkapallossa tärkein energianlähde -- Pelaajat kokevat väsymystä ottelun aikana kolmessa vaiheessa: kertyvänä ottelun loppua kohden, ottelun intensiivisten vaiheiden jälkeen ja toisen puoliajan alussa johtuen tauon aikana tapahtuvasta lihasten lämpötilan laskusta B. TEKNINEN SUORITTAMINEN Jalkapallon teknisten suoritusten ominaispiirteet -- Yksi pelaaja toimii pallon kanssa keskimäärin 35 45 kertaa ottelun aikana -- Lukumäärällisesti eniten pallon kanssa ovat tekemisissä laitapuolustajat ja keskikenttäpelaajat -- Menestyvien joukkueiden pelaajat toimivat enemmän pallon kanssa -- Kerrallaan pallon kanssa toimitaan hyvin vähän aikaa ja palloa käsitellään vähillä kosketuksilla -- Toisella jaksolla pallon kanssa tehdään vähemmän suorituksia, mutta suoritusten onnistumisessa ei ole eroa puoliaikojen välillä -- Ottelupaikalla, vastustajalla ja tuloksella on vaikutusta teknisten suoritusten määrään ja onnistumiseen -- Tekonurmella pelaajat syöttävät enemmän luonnonnurmeen verrattuna VOITTOJA JOKA PÄIVÄ 7

C. D. URHEILIJA-ANALYYSI -- Rasvaprosentti noin 10 11 -- Maksimaalinen hapenottokyky yli 60 ml/kg/min -- Aika 30 metrin juoksutestissä n. 4 sekuntia -- Tulos kevennyshyppytestissä n. 45 senttiä -- Maksimitulos puolikyykyssä n. 170 kg VALMENNUKSELLINEN ANALYYSI Kirjallisuuskatsauksessa tutkittiin nykyaikaisen huippujalkapallon fysiologisia ja teknisiä vaatimuksia sekä tarkasteltiin huippupelaajien fyysisiä ominaisuuksia urheilija-analyysin pohjalta. Katsaus on tehty viimeaikaisiin tieteellisiin tutkimuksiin pohjautuen. Fysiologisten ja teknisten vaatimusten tunteminen on tärkeää lajin harjoittelua suunniteltaessa ja nämä perusvaatimukset on syytä huomioida jalkapallon jokapäiväisessä valmennustyössä. Tutkimustulosten perusteella jalkapallo-ottelun aikana korostuu pelaajien kyky toimia korkealla intensiteetillä. Otteluiden aikana korkean intensiteetin liikkeet ja maksimaaliset suoritukset ovat usein ratkaisevassa asemassa ottelun lopputuloksen kannalta, vaikka suurin osa liikkumisesta ottelun aikana tapahtuukin rauhallisemmin liikkuen. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että jalkapallo on kehittynyt ja edelleen kehittymässä yhä nopeampaan suuntaan pelitempon, pelaajien fysiikan ja teknisen osaamisen kehittyessä entisestään. Pelaajien tuleekin omata riittävät fyysiset ominaisuudet, jotta he voivat vastata huippuotteluiden asettamiin vaatimuksiin. Pelaajien ottelun aikana liikkuma kokonaismatka ei eroa eri tasojen välillä merkittävästi, eikä se sinällään mittaa otteluiden aikaista kokonaiskuormittumista. Kokonaisuudessaan liikutun matkan lisääminen ei sen vuoksi tule ollakaan varsinaisesti harjoittelun tavoite. Sen sijaan huomiota tulisi kiinnittää ennen kaikkea korkean intensiteetin suorituksiin. Kirjallisuuskatsauksessa on osoitettu, että huipputason sarjoissa pelaajat liikkuvat enemmän etenkin korkealla intensiteetillä keskitason sarjoihin verrattuna. Lajianalyysin perusteella pelaajilta vaaditaan korkean intensiteetin suorituksia noin 35 60 sekunnin välein. Harjoittelun tulisikin tähdätä siihen, että pelaajien korkean intensiteetin liikkeiden määrä nousisi ja he palautuisivat korkean intensiteetin suorituksista nopeammin ottelun aikana. Harjoittelulla tulisi myös pyrkiä paremmin ehkäisemään ottelun toisella jaksolla korkean intensiteetin liikkumisessa tapahtuvaa laskua. Kaikkinensa tarvitaan sekä aerobista että anaerobista harjoittelua kehittämään jalkapallossa tarvittavaa kykyä jaksoittaiseen korkean intensiteetin suorittamiseen. Nykyjalkapallossa tilaa ja aikaa toimia pallon kanssa on vähän. Pelaajien tuleekin omata riittävä tekninen taito menestyäkseen kansainvälisesti. Tehtyjen pelianalyysien perusteella pelaajat onnistuvat huipputasolla teknisissä suorituksissa yli 85 prosenttisesti eli käytännössä yhdeksän kertaa kymmenestä. Erityisen tärkeää on, että pelaajat kykenevät toimimaan pallon kanssa liikuttaessa korkealla intensiteetillä. Esitettyjen tutkimustulosten perusteella esimerkiksi pelaajien 8 SUOMEN PALLOLIITTO PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA

kyky kovan intensiteetin kuljetuksiin on merkittävä erotteleva tekijä parhaimpien ja huonompien joukkueiden välillä. FIFA:n teknisen raportin mukaan puolestaan kyky syöttää pallo liikkeestä ja liikkeeseen on erittäin tärkeä ominaisuus nykypäivän jalkapallossa ja aiheuttaa pelaajille kovia teknisiä vaatimuksia (FIFA 2010). Varsinkin hyökkäyskolmanneksella aikaa ja tilaa on käytössä vähän ja pallon kanssa korkealla intensiteetillä suoritetut liikkeet ovat ottelun lopputuloksen kannalta merkittävässä asemassa. Tutkimuksista saatavaa tietoa voidaan hyödyntää arkipäivän harjoittelua suunniteltaessa. Tässä lajianalyysissä esitettyjen tulosten perusteella saadaan esimerkiksi tietoa siitä, kuinka syöttö- ja kuljetusharjoitukset voidaan suunnitella vastaamaan otteluissa tehtäviä suorituksia. Harjoitteiden liikenopeudet ja käytettävät kosketusmäärät sekä puolustavan pelaajan etäisyys haltuunottohetkellä ovat esimerkkejä tekijöistä, joita harjoittelun suunnittelussa on syytä huomioida. Kun tiedetään, että palloa käsitellään ottelun aikana vähän aikaa kerrallaan, vähillä kosketuksilla ja kovissakin nopeuksissa, lienee näin syytä toimia myös harjoittelussa. Harjoittelussa tulisi niin ikään käyttää erityyppisiä ja eri suuntaan tehtyjä liikkeitä, käännöksiä, kiihdytyksiä ja jarrutuksia, sillä näitä pelaajat joutuvat otteluissaankin suorittamaan. Lähes kaikissa esitetyissä tutkimuksissa nousee esiin eri ominaisuuksien pelipaikkakohtaisuus. Tutkimustulokset vahvistavat ja tarkentavat eri pelipaikkojen vaatimuksia niin liikkumisen kuin pallollisen toiminnan osalta. Esimerkiksi laitapelaajilta ja hyökkääjiltä vaaditaan ottelun aikana enemmän korkean intensiteetin liikkeitä muiden pelipaikkojen pelaajiin verrattuna. Keskikenttäpelaajat joutuvat liikkumaan ottelun aikana kokonaisuudessaan muita enemmän ja toimimaan pallon kanssa muita useammin, joten heiltä vaaditaan hyviä kestävyysominaisuuksia sekä pallollista taitoa. Keskuspuolustajat joutuvat puolestaan kääntymään ottelun aikana muita useammin ja liikkumaan muita enemmän takaperin ja sivuttain. Tämä asettaa omat haasteensa ja perusteensa keskuspuolustaji- VOITTOJA JOKA PÄIVÄ 9

en harjoittelulle. Toisaalta laitapuolustajat ovat erittäin tärkeässä roolissa nykypäivän jalkapallossa, sillä heiltä vaaditaan huippuosaamista sekä puolustus- että hyökkäyssuuntaan. Pelipaikkakohtaiset vaatimukset on hyvä huomioida harjoittelua suunniteltaessa. Suomessa käytettävät testimenetelmät eroavat joissakin kohtaa kansainvälisesti käytetyimmistä testimenetelmistä. Esimerkiksi Suomessa yleinen 30 metrin nopeustesti on kansainvälisesti harvemmin käytetty todennäköisesti siksi, että lajianalyysin perusteella jalkapallossa juostaan hyvin harvoin näin pitkää matkaa maksimaalisesti. Tutkimusten perusteella maksimaalisesti juostaan yleensä korkeintaan 2 sekuntia eli siis yleensä alle 20 metriä, joten Suomessakin lienee syytä pohtia siirtymistä kansainvälisesti suositumpiin 10m ja 20m lähtönopeustesteihin. Myös kestävyystesteinä kansainvälisessä jalkapallossa suositaan nopeuskestävyyttä painottavia versioita kuten esim. YoYo intermittent endurance- ja YoYo intermittent recovery -testejä. Kaiken kaikkiaan kansainvälisesti käytetyimpien testimenetelmien selvittäminen ja suomalaisten testimenetelmien yhtenäistäminen niitä vastaaviksi mahdollistaisi suomalaisten pelaajien fyysisten ominaisuuksien luotettavamman arvioinnin suhteessa kansainväliseen tasoon. Tämän tiedon avulla harjoittelun painopistettä voitaisiin tarvittaessa siirtää haluttuun suuntaan (koska nopeus ja korkea intensiteetti korostuvat huipulla, tulisi nopeusvoiman testaaminen sekä liikkuvuus ja lihaskunto-ominaisuudet olla esillä testeissä nopeuden ja kestävyyden ohella). Vertailu Kansainvälisen huipputason vaatimusten selvittämisen jälkeen olisi tarpeellista suorittaa myös selvitystyötä kotimaisessa jalkapallossamme. Kotimaisten pelaajiemme fyysisten ominaisuuksien selvittäminen olisi sinällään helppoa, koska eri Veikkausliigajoukkueissa fyysisiä testejä suoritetaan runsaasti. Näiden kokoaminen yhteen muodostaisi laajemman kuvan siitä, miltä osin kotimaiset pelaajamme eroavat kansainvälisestä tasosta fysiologisilla mittareilla. Erilaisten peli- ja liikkumisanalyysimenetelmien avulla voitaisiin puolestaan selvittää kotimaisten otteluidemme fysiologisia ja teknisiä ominaispiirteitä ja vertailla saatuja tuloksia kansainvälisiin tutkimustuloksiin. Taktisesta näkökulmasta tarkasteltuna jalkapallo sisältää myös lukuisia muuttuvia ja kehittyviä tekijöitä, joiden selvittäminen haasteellisuudestaan huolimatta olisi ensiarvoisen tärkeää. Lopuksi on muistutettava, että maailman suosituin urheilumuoto jalkapallo kehittyy koko ajan, joten uuden tiedon hankkiminen, sen suodattaminen ja osaamisen päivittäminen on kotimaisen jalkapallon kehittymisen kannalta välttämätöntä. 10 SUOMEN PALLOLIITTO PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA

1.2 LAJIANALYYSIN SYVENTÄMINEN lajianalyysin tekninen ja taktinen näkökulma Projektisuunnitelma talvelle 2011 Projektiryhmä: Tomi Vänttinen ja Henri Lehto (KIHU), Kari Ukkonen (Suomen Palloliitto) 1 PROJEKTIN TAUSTA JA TARKOITUS Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji, jonka vuoksi kansainvälinen menestyminen lajissa on erityisen haasteellista. Vielä haasteellisemmaksi tilanne tulee kun otetaan huomioon, että laji kehittyy jatkuvasti pelaajien taitotason, taktisen osaamisen ja fyysisten ominaisuuksien parantuessa uusien valmennusmenetelmien ansiosta. Suomen Palloliitto on tehnyt vuoden 2010 aikana huippu-urheilujärjestelmänsä kehitysprosessia Suomen Olympiakomitean ohjaamana. Prosessiryhmän keskusteluissa on herännyt tarve selvittää millainen on suomalaisen jalkapalloilijan tekninen ja taktinen osaaminen suhteessa kansainväliseen huippujalkapalloon. Lajin teknisten ja taktisten vaatimusten tunteminen onkin ensiarvoisen tärkeää kehitettäessä kotimaista jalkapallovalmennusta. Projektin tarkoituksena on analysoida suomalaista jalkapalloa teknisten ja taktisten muuttujien osalta. Saatuja tutkimustuloksia verrataan kansainvälisissä tutkimuksissa esitettyihin huipputason arvoihin. Tutkimustulosten perusteella pyritään muodostamaan objektiivinen kuva suomalaisen jalkapallon tasosta. Erityisesti pyritään tunnistamaan ne kehityskohteet, joihin suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa on syytä keskittyä, jotta pelaajiemme tekninen ja taktinen osaaminen tulevaisuudessa vastaisi kansainvälistä huipputasoa. Kansainvälisen vertailun lisäksi tavoitteena on päästä vertaamaan kotimaisten huippupelaajien (Amaajoukkue), nuorten huippupelaajien (U16-maajoukkue) ja kansallisen tason pelaajien (Veikkausliiga) eroja pelitaidoissa ja taktisessa osaamisessa. Vastaavaa tarkastelua ei tällä vuosituhannella ole tehty, joten päivitetyn tiedon saaminen on ensiarvoisen tärkeää kotimaisen jalkapalloilun kehittämiseksi. 2 PROJEKTIN KUVAUS 2.1 Koehenkilöt Projektin analysoitavina ryhminä toimivat Suomen A-maajoukkue, Suomen U-16-maajoukkue ja valitut Veikkausliigajoukkueet. 2.2 Mittaukset ja analyysit Projektissa analysoidaan viisi A-maaottelua käynnissä olevasta EM-karsinnasta, viisi Suomen U-16-maajoukkueen ottelua sekä viisi Veikkausliigaottelua. Tekninen ja taktinen pelianalyysi tehdään otteluvideoihin perustuen Dartfish TeamPro -ohjelmalla. Tulosten analysointi ja raportointi tapahtuu Excel- ja Word-ohjelmilla. Teknisessä analyysissa tarkastellaan yksilötasolla pelaajien suoritusmääriä ja onnistumista pelin perussuorituksissa sekä kyseisten toimintojen ajallisia kestoja. Taktisessa pelianalyysissä tarkastellaan hyökkäys- ja puolustustilanteiden perusmuuttujia joukkuetasolla. Tuloksia verrataan kansainvälisissä tutkimuksissa esitettyihin tuloksiin sekä A-maajoukkueen ja U-16-maajoukkueen otteluiden osalta myös vastustajiin. A-maajoukkuetta, U-16-maajoukkueetta ja Veikkausliigajoukkueita verrataan lisäksi keskenään. VOITTOJA JOKA PÄIVÄ 11

2.3 Projektin tehtäväjaottelu KIHU vastaa otteluiden tallentamisesta, analysoinnista ja tulosten raportoinnista. Suomen Palloliitto vastaa analyysimallin suunnittelusta ja tulosten viemisestä valmennustyöhön ja lajin koulutuksiin. 3 TULOSTEN HYÖDYNTÄMINEN JA JULKAISU Tutkimuksen tulokset julkaistaan käyttöraporttina ja niitä hyödynnetään jalkapallomaajoukkueiden ja suomalaisen jalkapalloilun toiminnan kehittämisessä. A-maajoukkueen ja U16-maajoukkueen otteluiden analyysitulokset luovutetaan maajoukkueiden käyttöön otteluiden jälkeen toiminnan tehostamiseksi. Myös Veikkausliigajoukkueet saavat omien otteluidensa tulokset käyttöönsä toimintansa kehittämiseksi. Tutkimustuloksia pyritään hyödyntämään mahdollisimman laajasti Suomen Palloliiton valmennus- ja koulutustoiminnassa. Tulokset esitellään Olympiakomitean raportointiseminaareissa. 4 PROJEKTIN AIKATAULU Ottelukuvaukset ja -analyysit tehdään valituista otteluista kevään ja kesän 2011 aikana. Tulosten raportointi tapahtuu syksyn 2011 aikana. Analysoitavat muuttujat / Suomalaisen jalkapallon kehittäminen teknisen ja taktisen lajianalyysin avulla 1. Teknisten muuttujien osalta analysoidaan -- suoritusten lukumäärää ja onnistumista seuraavien muuttujien osalta: syötöt haltuunotot laukaukset kuljetukset pusku maalintekoyrityksenä syötönkatkot pallonriistot kaksinkamppailut maa/ilma Lisäksi analysoidaan pelaajien pallonhallintojen lukumäärä pallon kanssa vietettävä kokonaisaika keskimääräinen pallonhallinnan kesto kerrallaan käytettävä kosketusten määrä Jaottelu teknisten suoritusten analyysin osalta: kaikki, p, kk, h 12 SUOMEN PALLOLIITTO PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA

2. Taktisen puolen osalta analysoidaan -- maalitilanteisiin johtaneiden hyökkäysten: lähtöalue lähtötilanne syöttöjen lukumäärä hyökkäyksessä hyökkäyksen ajallinen kesto hyökkäyksen laatu murtautumisen laatu viimeisen syötön lähtöalue viimeisen syötön kohdealue Pitemmällä aikavälillä/tulevia aiheita -- -- maalianalyysi? vertailututkimus vuosittain? Osana lajianalyysin syventämistä lajiprosessissa on käynnistetty benchmarkkaus seuraaviin kohteisiin. Vierailujen tuloksia ja näkökulmia hyödynnetään prosessin yhteydessä. Kohteina ovat seuraavat tahot: A. Espanja, Espanyol 21.- 24.9. 2010 B. Tanska 4.-7.10. 2010 C. Sveitsi 2011 D. Hollanti 2011 E. Saksa, Englanti - harkitaan myöhemmin 1.3 LAJIANALYYSIN SYVENTÄMINEN LAJIPROSESSIN JÄLKEEN Palloliiton valmennus- ja tutkimuskeskus ottaa vastuun lajianalyysin jatkuvasta syventämisestä lajiprosessin jälkeen VAADITTAVAT TOIMENPITEET 1. 2. 3. 4. TOTEUTETAAN LAJIANALYYSIN SYVENNYS TALVELLA 2011 EDELLÄ KUVATULLA TAVALLA. SUUNNITELMA JATKOSTA TULEE LAATIA VÄLITTÖMÄSTI MÄÄRITETÄÄN KESKEISTEN TOIMIJOIDEN ROOLIT LAJIANALYYSIN SYVENTÄMISESSÄ TOTEUTETAAN LAJIANALYYSI-FORUM KAUDEN 2011 AIKANA 5. INTEGROIDAAN LAJIANALYYSIN TUORE TIETO VALMENTAJAKOULUTUKSEEN VOITTOJA JOKA PÄIVÄ 13

2 LAHJAKKUUDEN TUNNISTAMINEN Lahjakkuuden määrittelyosio (2.1.) perustuu yleisiin liikunnallista lahjakkuutta käsitteleviin tutkimuksiin ja kirjalliseen materiaaliin. Lahjakkaan pelaajan tunnistamisosio (2.2.) puolestaan pohjautuu pääosin työryhmämme havaintoihin, kokemuksiin ja näkemyksiin, joita ryhmäläiset ovat tehneet ja omaksuneet erilaisissa kansainvälisissä jalkapallotapahtumissa. Molempia edellä mainittuja osioita tullaan syventämään ja tarkentamaan vuoden 2011 aikana yhteistyössä jalkapallon valmennus- ja tutkimuskeskuksen ja KIHUn kanssa. Tavoitteena on tehdä jalkapallospesifi määrittely lahjakkuudesta kansainväliseen kirjallisuuteen ja tutkimustyöhön pohjaten. 2.1 LAHJAKKUUDEN MÄÄRITTELY Lahjakkuus voidaan jakaa käsitteellisesti kahteen päätyyppiin: 1. Synnynnäinen lahjakkuus 2. Erityislahjakkuus (talent) Erityislahjakkuus ilmenee suorituksina toiminnan alueella. Jos yksilöllä ei ole riittävästi synnynnäistä lahjakkuutta, hän ei voi kehittyä talentiksi. Synnynnäisistä lahjoista jalostuu erityislahjakkuuksia sisäisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Synnynnäisesti lahjakkaan yksilön kehittymistä erityislahjakkuudeksi edesauttaa hyvä itseluottamus, itsearvostus ja tunne-elämän kypsyys. Myös motivaatiolla on keskeinen rooli talenttiuden kehittymisessä. Ympäristöllä taas on ratkaiseva merkitys edellä mainittujen katalyyttien kehittymisessä. Jalkapallossa, kuten muussakin urheilussa, tarvitaan luonnollisesti psykomotorista eli keholliskinesteettistä lahjakkuutta. Joukkuepalloilulajeissa vaaditaan myös sosiaalista lahjakkuutta, kykyä kommunikoida ja toimia ryhmässä. Myös avaruudellinen hahmotuskyky eli spatiaalinen lahjakkuus korostuu joukkuepalloilulajeissa. Lahjakkuuden korkeimman tason eli luovan lahjakkuuden ilmenemiseen jalkapallossa vaaditaan hyvä taitotaso, sillä ilman pelivälineen hallintaa luovat ratkaisut pelitilanteissa ovat rajoitettuja. 14 SUOMEN PALLOLIITTO PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA

2.2 LAHJAKKAAN PELAAJAN TUNNISTAMINEN Lahjakkaalla pelaajalla on hyvät liikunnalliset perustaidot oppiakseen jalkapallotekniikat, joita soveltaa nopeatempoisissa tilanteissa. Hän on aktiivinen ja halukas oppimaan uusia asioita. Hän on rohkea niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lahjakas pelaaja pystyy hahmottamaan nopeasti muuttuvia tilanteita ja tekemään peliä edistäviä ratkaisuja niiden pohjalta. Lahjakkaalla pelaajalla on positiivinen vaikutus pelin kulkuun ja hänellä on joku tai joitain erityisominaisuuksia, joilla hän erottuu keskivertopelaajista. Liittotason systemaattisempi lahjakkaiden pelaajien etsintä alkaa n. 12 vuotiaana. Lahjakkuuden tunnistamiseen liittyviä uusia toimintamalleja on luonnollisesti mahdollista kehittää myös nuorempien ikäluokkien viitekehyksessä pilottien kautta. Alle 12 v osalta painopisteenä on luoda yksilöille mahdollisuuksia kehittää lahjakkuuttaan stimuloivassa ympäristössä. VAADITTAVAT TOIMENPITEET 1. 2. 3. PÄIVITETÄÄN JALKAPALLON LAHJAKKUUSKÄSITYSTÄ SYSTEMAATTISESTI KIHUN KANSSA KANSAINVÄLISTEN KIRJALLISUUSKATSAUSTEN KAUTTA TOTEUTETAAN LAHJAKKUUS JALKAPALLOSSA MYYTTIEN MURTAMISEN FORUMIT VUODEN 2011 AIKANA PÄIVITETÄÄN JALKAPALLON LAHJAKKUUTTA KÄSITTELEVÄ AINEISTO 2011 4. KOROSTETAAN PSYKOKINESTEETTISEN (HAVAINTOMOTORISEN) LAHJAKKUUDEN JA OPPIMISEN MERKITYSTÄ VOITTOJA JOKA PÄIVÄ 15

3 PELI-IDENTITEETTI 3.1 KÄSITTEEN MÄÄRITTELY Pelitapa on tärkeä osa joukkueen identiteettiä. Esimerkiksi Wikipedia määrittelee identiteetin seuraavasti: käsitys itsestään Wikipedia jakaa identiteetin määritelmiä eri lokeroihin: Identiteetti on yhteiskuntatieteissä kattokäsite yksilön tai ryhmän käsitykselle itsestään erillisenä, muista erottuvana kokonaisuutena. Identiteetti tarkoittaa psykologiassa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään. Identiteetin perustana ovat ihmisten omat persoonalliset ominaisuudet, mutta se kasvaa laumassa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten, kuten vanhempien, sisarusten, ystävien, työkavereiden, puolison ja lasten kanssa. Identiteetti tarkoittaa filosofiassa sitä, mikä tekee oliosta tai muusta entiteetistä määriteltävän ja tunnistettavan, antamalla sille jotakin ominaisuuksia tai piirteitä, jotka mahdollistavat sen erottamisen muista olioista. Lajiprosessin yhteydessä käsite tarkoittaa pelitapaa, jolla Suomen PU15-U21 maajoukkueet tulevaisuudessa pelaavat. Pelitapaa, jossa yksilövahvuudet tullaan maksimoimaan. Peli-identiteetti tulee esiin halutun pelitavan edellyttämän, pitkäjänteisen harjoittelun seurauksena. Harjoittelun tulee näkyä pelissä ja sen eri osa-alueilla identtisellä tavalla suoritettuina asioina tai vähintään pääsääntöisenä pyrkimyksenä samankaltaisiin suorituksiin. Yhden joukkueen osalta kyse on lähinnä taktiikasta, mutta seurojen ja maajoukkueiden toiminnassa tämä tarkoittaa valmennustoiminnan yhdenmukaisuutta valmennuslinjan mukaisessa harjoittelussa ja pelaamisessa. Peli-identiteetti saattaa näkyä myös yksilöosaamisen kautta ja joukkueen perusilme voi muokkautua loistavien yksilöiden kautta. Koska tämä ominaisuus muuttuu yksilöiden vaihduttua, rakentuu peli-identiteetin selkäranka aina yhteisestä tekemisestä. Perusteet haetaan lajianalyysin päivittämisen, pelaajalahjakkuuden ja pelitapavalintojen määrittelyn kautta. Tavoitteena on luoda toimintamalli, jonka hyödyntäminen on mahdollista myös suomalaisessa seurajalkapallossa. Pelitavan kehitystyön tärkeimmät painopistealueet ja kehitysvaiheet on määritelty tämän lajiprosessin eräänä keskeisenä tuotoksena kohdassa III 1.1.2. 16 SUOMEN PALLOLIITTO PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA

3.2 MAAJOUKKUEEN PELITAPA Määrittely ja merkitys Pelitavan pääperiaatteet rakennetaan pelaajakehityksen kannalta olennaisella tavalla, lajiprosessin aikana uudistetun lajianalyysin perusteella. Pelitapa antaa raamit nuorten maajoukkueiden pelaamiselle ja harjoittelulle suunnitellusti ja pitkäjänteisesti. Tavoitteet ja aikataulu Tavoitteena on saada pelitapa ja siihen liittyvät asiat koekäyttöön kaudelle 2011. Sisällön kehittäminen on jatkuva prosessi. Tärkeimmät linjaukset kiteytettiin vuoden 2010 lopulla. Rakentaminen Raami valmistui 6/2010 ja benchmarking alkoi 7/2010. Pelitaparunko oli valmiina lajiprosessin päättyessä (Liite 2). Asiasisältö täsmentyy lajianalyysityön ohella. VOITTOJA JOKA PÄIVÄ 17

III LAHJAKKUUDEN TUKEMINEN 1 PELAAJAKEHITYS 1.1 NUORTEN MAAJOUKKUETOIMINNAN PELAAJAKEHITYSMALLI 1.1.1 VALMENNUSORGANISAATIO JA TOIMINTAJÄRJESTELMÄ Lajiprosessin ohjaus jatkokehittelylle: -- Määritellään maajoukkuetoiminnan laajuus ja kattavuus -- Päätetään valmennusorganisaation kehitysratkaisuista -- Määritellään toimenkuvat ja vastuualueet tehtäviä vastaaviksi -- Määritellään suunnittelu ja seuranta -- Määritellään raportoitavat ja dokumentoitavat asiat -- Määritellään sisäinen ja ulkoinen tiedottaminen 1.1.2 MAAJOUKKUEEN PELITAPA 1.1.2.1 Määrittely ja merkitys Pelitavan pääperiaatteet rakennetaan pelaajakehityksen kannalta olennaisella tavalla, lajiprosessin aikana uudistetun lajianalyysin perusteella. Pelitapa antaa raamit nuorten maajoukkueiden pelaamiselle ja harjoittelulle suunnitellusti ja pitkäjänteisesti. 1.1.2.2 Rakennusvaiheet 2010 Kehitystyön 1. Pääperiaatteet on määritelty (liite 2) aloittaminen 2. Toimintakalenteri on määritelty 3. Yhteistyö seurojen kanssa on määritelty 2011 Sisällön luonti ja 1. Valmennuksellisen sisällön luonti ja testaaminen koekäyttö 2. Alueellisen valmennustoiminnan aloittaminen 3. Huippupelaajien valmennusrakenteen suunnittelu 18 SUOMEN PALLOLIITTO PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA

2012 Käyttöönotto 1. Pelitapa- ja harjoitusrakenne valmis 2. Seurojen huippupelaajien valmennuksen ensimmäinen aste valmis 3. Maanlaajuinen jalkauttaminen mahdollista 2013 Valmiin toteuttaminen 1. Kokemukset konkreettisia 2. Suunta selvillä 3. Kehitystyön seuraava vaihe on aloitettu (1-2v) 1.1.2.3 Valmennuksellinen sisältö Maajoukkueiden pelitapaa tukeva harjoitussisältö tullaan rakentamaan seuraavan aikataulun mukaisesti: 1 osa. Päätetään maajoukkueiden pelitapa ja asiasisällölle raami: 2010. 2 osa. Rakennetaan asiasisältö ja aloitetaan kehitystyö työn ohessa: 2011 3 osa. Kokonaisuus valmis, malli kehitystyön jatkumiselle on olemassa: 2012 1.1.2.4 Valmennukselliset vaiheet Valmennuksen vaiheet maajoukkuetoiminnassa jaetaan seuraavalla tavalla: Huippu Vaihe 3 U20-U21 Vaihe 2 U18-U19 Vaihe 1 U15-U17 A U20-U21 U18-U19 U15-U17 Vaihe U12-U14 Alue Alue Alue Alue Vaiheet ja karkeat määritelmät: Vaihe U12-U14 -- pohjaa luova vaihe, jossa liiton toiminta on paikallista valmennustoimintaa ohjaavaa ja tukevaa. Piirijoukkuetoiminta rajoittuu U14 ikäluokkaan -- systemaattinen pelaajatarkkailu alkaa liiton osalta -- pelitavan yleisraamit, tieto perusasioista piireihin -> seuroille Vaihe 1 a) U15 -- alueellisen maajoukkuevalmennuksen vaihe -- pelitavan yleisraamit, perehdyttäminen b) U15->U17 -- huippupelaajakehityksen ensimmäinen vaihe -- pelitavan osa-alueet, painopisteet määritelty VOITTOJA JOKA PÄIVÄ 19

Vaihe 2 U18-U19 -- huippupelaajakehityksen toinen vaihe -- pelitavan osa-alueet, painopisteet määritelty Vaihe 3 U20-U21 -- huippupelaajakehityksen kolmas vaihe -- pelitavan osa-alueet, painopisteet määritelty Huippu -- tulos ja menestys 1.1.2.5 Valmennuksen yleiset periaatteet ja toimintatavat Pelitavan kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet sekä systematiikka on sovittava. Valmentajien välinen yhteistyö on ehdottoman tärkeää: menetelmät on sovittava ja palaverikäytännöt määriteltävä. 1.1.2.6 Valmennuksellisten sisältöjen synkronointi joukkueiden välillä Lajiprosessin ohjaus jatkokehittelylle: -- Päätetään asiasisällöt ja sovitaan tavoitteet toiminnalle eri vaiheissa -- Sovitaan valmennuslinjaan liittyvät yhteiset asiat, määritellään mahdolliset poikkeustilanteet ja toiminta poikkeustilanteissa -- Määritellään toimintamuodot ja tavat eri yhteistyötahojen kanssa 1.1.3 SUUNNITTELUKÄYTÄNNÖT a) Toimintakalenteri Toimintakalenteri on suunnittelupohja koko nuorten maajoukkuetoiminnalle ja toiminnan budjetoinnille sekä pitkäjänteiselle suunnittelulle. Se sisältää kaikki maajoukkuetoimintaan liittyvät asiat karkean ajoituksen periaatteella. b) Maajoukkuevalmennuksen vuosisuunnitelma Maajoukkuevalmennuksen vuosisuunnitelma on kehittyvä, pitkäntähtäimen suunnitelma toimintavuoden aikaiselle harjoittelulle. 20 SUOMEN PALLOLIITTO PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA

c) Joukkueharjoittelua ja pelaamista koskevat suunnitelmat Tapahtumien harjoittelun suunnitteluun liittyvät suunnitelmarungot ja pelaamiseen sekä ottelupalavereihin liittyvä peruspohja. d) Pelaajakehitystä koskevat suunnittelukäytännöt Yhteistyössä pelaajan ja seuravalmentajan kanssa tehtävät yksilölliset, pelaajan pitkäjänteistä kehittymistä tukevat harjoitussuunnitelmat. e) Henkilökohtaisen pelaajauran suunnittelumalli Pelaajan kokonaisvaltaisen kehittymisen suunnittelu, toteuttaminen, tuki ja seuranta. VAADITTAVAT TOIMENPITEET 1. TEHDÄÄN PELAAJAKEHITYSMALLIN JATKOSUUNNITELMA HETI 2. LAADITAAN VUODEN 2011 AIKANA YKSILÖLLISTÄ VALMENNUSTA JA LAHJAKKAIDEN PELAAJIEN TUNNISTAMISTA JA KEHITTYMISEN SEURANTAA TU- KEVAT PELAAJAKORTIT. TESTATAAN KORTIT PILOTTIEN KAUTTA JA TOTEUTETAAN LAAJA JALKAUTUS 2012. 3. 4. 5. SELVITETÄÄN LAJIN YHTEISEN TIETOKANTATYÖKALUN MAHDOLLISUUTTA PELAAJAKORTTIEN HYÖDYNTÄMISEN JA LAAJAN TIEDONKERUUN TUEKSI VIIMEISTELLÄÄN PELITAPAAN JA ERI IKÄLUOKKIIN LIITTYVÄT PAINOPISTEALUEET JA LUODAAN HARJOITTELUN SISÄLTÖ KAUDEN 2011 AIKANA RAKENNETAAN MAAJOUKKUEIDEN TOIMINTAMALLI LOPULLISEEN MUOTOON JA OTETAAN KÄYTTÖÖN KAUDEN 2011 AIKANA 6. PILOTOIDAAN YKSILÖVALMENNUKSEN PELAAJATUTOR -MALLI VALITTUJEN LAHJAKKUUKSIEN OSALTA ( VOISI OLLA TULEVAISUUDEN PÄÄTOIMISTEN NUORTEN VALMENTAJIEN TYÖNKUVASSA TAI OTO-MALLINA KUTEN FORTUM TUTOR) 7. LAITETAAN RESURSOINTI KUNTOON VOITTOJA JOKA PÄIVÄ 21

1.2 PELAAJATARKKAILU 1.2.1 LÄHTÖKOHTIEN ARVIOINTI POIKAMAAJOUKKUEISSA 2010 1.2.1.1 Nykytulosten mittaaminen: a) A-maajoukkueen menestys -- UEFAn ranking on parantunut pitkällä aikavälillä (käynnissä olevan karsinnan alku on tosin pudottanut sitä). Pääsy kisoihin on ollut lähellä viime karsinnoissa. b) Pelaajiemme seurat ja roolit -- Pelaajamme siirtyvät isompiin seuroihin ja nuorempana kuin aikaisemmin (10 15 vuotta sitten) -- Monen pelaajan rooli on pieni seurassaan tai ura ei etene c) Nuorten EM-menestys -- U21 on selviytynyt kisoihin 2009 -- U19 selviää jatkokarsintaan kerran kolmessa vuodessa -- U17 selviää jatkokarsintaan kaksi kertaa kolmesta -- U17 ja U19 ranking tällä hetkellä alle puolen välin -- 2003 UEFA:n siirryttyä 8 joukkueen lopputurnauksiin emme ole selviytyneet mukaan kertaakaan. Aikaisemmin olimme U17 lopputurnauksissa säännöllisesti mukana (2002 ranking 4.). d) Parhaiden pelaajiemme taso -- Parhaat yksilömme (2 4 pelaajaa / ikäluokka) ovat maaotteluissamme samalla tasolla kuin parhaiden maiden pelaajisto -- Maalivahdit ovat hyvää kansainvälistä tasoa, samoin pelaajat keskustan defensiivisissä rooleissa -- Hyökkäävät laitapelaajat puuttuvat lähes tyystin, samoin kovan luokan kärkipelaajat ovat harvassa 1.2.1.2 Nykypelaajien ominaisuuksien yleisarviointi: a) Tekninen osaaminen -- Potkutekniikka yksipuolista tai kokonaan puutteellista -> taktiset valinnat mahdottomia -- Taktinen osaaminen vajaa -> ensimmäinen kosketus on epätarkoituksen mukainen (tekninen osaaminen?) 22 SUOMEN PALLOLIITTO PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA

-- -- Virtuositeetti tai erityisosaaminen puuttuu Hyvät 1 v 1 pelaajat vähissä b) Taktinen osaaminen -- Sekä puolustus- että hyökkäyspelaamisen osaajia vähissä -> pelin tasapainon ymmärrys hakusessa -> kokonaiskäsitys pelin lainalaisuuksista puuttuu -> ennakointi muuttuviin tilanteisiin mahdotonta -- Henkilökohtaisen taktiikan variaatiot ja vivahteet puuttuvat c) Fyysiset ominaisuudet -- Perusvoima ja -kestävyysominaisuudet ok -- Ongelmat pelinopeudessa: nopeat suunnanmuutokset, taklaukset, liikkuminen ja pallon hallinta ahtaissa tiloissa, (kaikki toiminta 1-3 metrin alueella) -> oman vartalon hallinta räjähtävissä suorituksissa d) Henkiset ominaisuudet -- Kykyä sekä halua oppia ja kehittyä löytyy -- Sekä fyysinen että henkinen rohkeus harvinaista = hyvin kasvatettuja tottelijoita -- Pelaajia, jotka uskaltavat astua esiin vaikeassa paikassa on liian harvassa -> luontaiset johtajat puuttuvat, liian monia joukkuepelaajia e) Sosiaaliset kyvyt -- Pelaajat pystyvät yhteistyöhön ja huomioivat muita, kuten joukkueurheilussa tuleekin. Ovat kuitenkin jopa liian sosiaalisia, oma tahto ja näkemys olematonta tai piilossa -- Lämpenevät hitaasti uudessa ympäristössä -> läpilyöminen kestää tai voi jäädä tekemättä (poikkeuksena osa etnisistä vähemmistöistämme) Edellä olevat analyysit pelaajiemme ominaisuuksista ovat yleisluonteisia ja karkeita yleistyksiä. Todellisuudessa huippupelaajiemme puutteet ja esteet pelaamiselle kovissa sarjoissa ja merkittävissä rooleissa ovat hyvinkin erilaisia ja yksilöllisiä. 1.2.2 PELAAJATARKKAILUN PERIAATTEET Pelaajatarkkailijoiden tulee olla ko. ikäluokan valmennuksen, kehitysvaiheet ja -vaatimukset tuntevia (liiton rekrytoimia) valmentajia. Pelaajatarkkailu on osa liiton muuta valmennustoimintaa ja tällöin käytännön toimintatavat ja rakenteet tulee sovittaa yhteen sen kanssa. Pelaajatarkkailun pohjaksi luodaan arviointilomake (esim. 11-12v. (pieni kenttä), 13-15v., 16-18v., 19-21v.) joka on pohjaltaan yhtenäinen, mutta ikäluokkien vaatimustasot huomioiden eriytetty. Tietojen keruun tulee tapahtua netin välityksellä ja pelaajilla tulee olla oma pelaajakortti. Lahjakkuuksien ja tulevien huippupelaajien ennakoivaan kartoittamiseen perusteellisesti kuluu usein merkittävästi voimavaroja ja resursseja. Sport Scotlandin (2002) tekemän tutkimuksen mukaan olisi tärkeä keskittyä ensisijaisesti harjoitusympäristön kehittämiseen. VOITTOJA JOKA PÄIVÄ 23

1.2.3 PELAAJATARKKAILUN KRITEERIT Pelaajatarkkailussa / -arvioinnissa 5 dimensiota: Tekninen (pelitaito), taktinen, fyysinen, henkinen / sosiaalinen ja erityisosaaminen. Näitä painotetaan eri ikäluokkien vaatimusten pohjalta. Ikäluokkakohtaiset painotukset OSA-ALUEET / IKÄLUOKKA 12 14 v 15 17 v edellisten lisäksi 18 21 v edellisten lisäksi 1. Tekniset Potkutekniikka 1. kosketus 1v1 -pelaaminen Mv-tekniikat 2. Taktiset Pallottomana liikkuminen Pelikäsitys, nopea pelinluku Yhteistyö lähimpien pelaajien kanssa 3. Fyysiset Nopeus (juoksu ja tekniikan nopeus) Yleinen liikunnallisuus 4. Henkiset ja sosiaaliset 5. Erityisosaaminen Toimiminen ryhmässä, positiivinen vaikutus peliin ja lopputulokseen Halu, tahto, intohimo, aktiivisuus Rohkeus Yhdellä tai useammalla osa-alueella Pääpeli Pelipaikkakohtainen syöttö- ja potkuvalikoima Tekniikan hallitseminen ahtaassa tilassa ja kovassa tempossa Suoritusvarmuus Mv-tekniikat; jalalla pelaaminen Optimaalisen tekniikan ja ratkaisun valitseminen kulloiseenkin tilanteeseen Yhteistyö linjojen ja koko joukkueen kanssa Henkilökohtaisen vastustajan ominaisuuksien huomioiminen Pelikunto (kyky pelata kv. peli 90 ) Mahdollisten puutteiden huomioiminen (myös taktinen ja henkinen) Tilannenopeus Tekniikan hallitseminen ahtaassa tilassa ja kovassa tempossa Kyky suunnitelmalliseen, pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen itsensä kehittämiseen Epämukavuuden sietokyky Kyky oppia ja omaksua uusia asioita Erikoistuminen pelipaikkakohtaisesti Sopeutuminen erilaisiin pelitapoihin ja -ryhmityksiin Vastustajan pelitavan/ taktiikan huomioiminen Pärjääminen 1v1 -tilanteissa (myös tekninen, taktinen ja henkinen) Pelipaikkakohtainen huomiointi Pelipaikkakohtainen huomiointi Paineensietokyky Media ja muu julkisuus -> keskittyminen olennaiseen 24 SUOMEN PALLOLIITTO PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA

Lahjakkuuden arviointia ei kannata yrittää tehdä liian nopeasti, vaan sen on perustuttava kokonaisvaltaiseen pelaajan profiilin määrittämiseen. Arvioijan tulee tuntea pelaajan harjoittelutausta ja harrastushistoria, sillä arviointihetkellä vallitseva taitotaso tai suorituskyky ei välttämättä vastaa pelaajan lahjakkuutta. Arvioijan tulee pystyä arvioimaan myös harjoitusvastetta eli osaamisen suhdetta harjoitustaustaan ja yksilön kehitysvaiheeseen. 1.2.4 PELITAVAN PELAAJAPROFIILIT 1.2.4.1 Pelaajatyyppien/roolien ja pelipaikkojen kuvaus Puolustuslinja 1. Maalivahti 2. Oikea laitapuolustaja 3. Oikea keskuspuolustaja 4. Vasen keskuspuolustaja 5. Vasen laitapuolustaja Keskikenttä 7. Keskikenttäpelaaja, oikea laita 6. Keskikenttäpelaaja, keskellä (BM Balancing midfielder) 8. Keskikenttäpelaaja, keskellä (AM Attacking midfielder) 11. Keskikenttäpelaaja, vasen laita Hyökkääjät 10. Hyökkääjä 9. Hyökkääjä (STR Striker) 1.2.4.1 Pelipaikkakohtaisten vaatimusten ( valmis pelaaja lähtökohtana) määrittely PELIPAIKKA / VAATIMUSTASO Tekniset Taktiset Fyysiset Henkiset Sosiaaliset 1 2 ja 5 3 ja 4 6 8 7 ja 11 10 9 VOITTOJA JOKA PÄIVÄ 25

VAADITTAVAT TOIMENPITEET 1. 2. 3. 4. MÄÄRITELLÄÄN PELIPAIKKAKOHTAINEN VAATIMUSTASO ERI IKÄVAIHEILLE RAKENNETAAN PELAAJATARKKAILUN KRITEERISTÖ ERI IKÄVAIHEILLE SUUNNITELLAAN PELAAJATARKKAILUTOIMINTA, RAPORTOINTI JA TALLENNUS LAITETAAN RESURSSOINTI KUNTOON 1.3 HENKILÖKOHTAISTEN OMINAISUUKSIEN KEHITTÄMINEN 1.3.1 PELAAJALÄHTÖISYYDEN MERKITYS Aito pelaajalähtöisyys takaa yksittäiselle pelaajalle laadukkaan joukkueharjoittelun, henkilökohtaisen osaamisen vahvistamisen, turvallisen harjoitusympäristön ja henkisen tuen. Joukkueen laadukas, hyvin organisoitu toiminta kentällä ja kentän ulkopuolella on äärimmäisen tärkeä osa pelaajalähtöistä valmentamista. Tärkeää on myös huomioida pelaajavalintojen merkitys: erityisosaaminen on nostettava joukkueen etua tärkeämpään osaan. VAADITTAVAT TOIMENPITEET 1. 2. MÄÄRITELLÄÄN OMINAISUUKSIEN KEHITTÄMISEN SISÄLTÖ LAJIANALYYSIN VALMISTUMISEN RINNALLA TUODAAN URHEILIJAN ELÄMÄNTAVAT KOKONAISUUS OLENNAISEKSI OSAKSI YKSILÖVALMENNUSTA 3. KÄYNNISTETÄÄN YHTEISTYÖ ERI URHEILUMUODOISSA TOIMIVIEN AMMATTIOSAAJIEN KANSSA 26 SUOMEN PALLOLIITTO PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA

1.3.2 YKSILÖN KEHITTÄMINEN JOUKKUEEN JA PELIN KEHITTÄMISEN YMPÄRISTÖSSÄ 1.3.2.1 6-12-vuotiaat Perheen rooli Perhe, joukkue, peli itsessään, valmennus, kaverit, koulu sekä olosuhteet ovat yksilön kehittämisen kontekstissa avaintekijöitä. Vaihe 6-12 v. on jalkapallon harrastajalle aikaa, jolloin perheen rooli on todella suuri ja läheinen. Lapsi tarvitsee runsaasti konkreettista tukea kuljetuksissa, varusteasioissa ja tapahtumiin ilmoittautumisissa sekä erilaisten harrastusmahdollisuuksien kartoittamisissa (leirit, futiskoulut, taitokoulut jne..). Todella monen lapsen vanhemmat toimivat joukkueessa aktiivisen vanhemman ja jopa valmentajan roolissa. Tuen kotoa tulisi olla kannustavaa ja sopivan vaativaa asenteen kasvatusta harrastustilanteissa ja kotioloissa. Lapsen innostaminen omien rajojen kokeiluun ja sinnikkääseen harjoitteluun opettaa oikeanlaista asennetta elämään ja urheiluun. You dont have to be better than somebody else, but never cease trying to be the best You can be. Joshua Wooden, John Woodenin isä Hyvän itsetunnon kasvu vaatii jonkun aikuisen joka uskoo lapseen ja antaa hänelle peli- ja harjoittelurauhan. Näin lapsi voi itse oppia lentämään omilla siivillään ja saada itseluottamusta onnistumisten kautta. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan urheilijaksi kasvavan pitäisi liikkua viikossa aktiivisesti 17 25 tuntia. Perheen yhteinen liikkuminen ja ahkerointi lajitaitojen parissa voivat olla iso osa liikuntamäärästä. Vanhempien tulisi myös kannustaa lasta kulkemaan harjoituksiin jaloin tai pyörällä aina kun mahdollista. Myös yhteinen ilo oppimisesta ja tuntemuksien käsittely tukee yksilöä. Vanhempien arvostaessa urheilua ja yksilön tavoitteita jalkapallossa on tuki parhaimmillaan. Huippujalkapallon näkökulmasta tulee pelaajien vanhemmille jo melko varhain kertoa, että lahjakkaan lapsen tavoitteellisen toiminnan tukeminen merkitsee elämänmuutosta jopa koko perheelle. Joukkueyhteisö tärkeä kasvupaikka Ilmapiiri Valmentajat ja muut joukkueen avaintoimijat luovat yhdessä pelaajien kanssa kehittymisen ilmapiirin. Jalkapallojoukkue on yksilölle ryhmä, jossa tulisi olla myönteinen perusvire, innostava kilpailuhenki ja oikealla tavalla rento ilmapiiri. Negatiivinen ja kireä ilmapiiri vie energian epäolennaiseen ja pelottaa monet yksilöt suojautumaan epäonnistumisilta. Pelaajan tuntemus Yksilöllinen valmentaminen vaatii ehdottomasti pelaajan tuntemusta. Valmentajien ja muiden joukkueen aikuisten tulee tuntea lapsen persoonaa ja elämäntilannetta. Lapsen lisäksi on tehtävä yhteistyötä myös lasten vanhempien kanssa, sillä yksilön kehittäminen on yhteistyötä, joka toimii parhaiten kun valmentajat ja vanhemmat puhaltavat yhteen hiileen. Vanhemmat auttavat myös pelaajan tuntemuksessa valmentajia. Silti itse pelaamiseen ja harjoitteluun liittyvissä asioissa valmentajalle on jätettävä riittävä työrauha. VOITTOJA JOKA PÄIVÄ 27

Palautteenanto Yksi tärkeimmistä yksilöllisen valmennuksen näkökulmista on palautteenanto. Siihen on varattava aiempaa enemmän aikaa harjoituksissa, peleissä, turnauksissa ja muissa arkisissa tilanteissa. Olennaista on organisoida harjoitukset ja pelit siten, että yhdellä valmentajalla on sopivan pieni joukko pelaajia kerrallaan opetettavana. Valmentajalla on oltava kahden keskistä aikaa pelaajan kanssa. Palautteenannon tulee olla objektiivista, oikeudenmukaista ja mahdollisimman henkilökohtaista. Palautteenantajan on tärkeä tunnistaa ja hallita omat tunteensa. Rakentavaan palautteeseen ei kuulu esim. oman harmistuneisuuden purkaminen. Valmentajien vuorovaikutustaitojen kehittäminen ja tutorointi vaatii entistä enemmän panostuksia. Olennaista on luoda hyvä vuorovaikutussuhde pelaajan ja valmentajan välille. Toimivassa suhteessa vaativaakin palautetta voi ja tulee antaa. Kun vaativa palaute annetaan oikealla tyylillä, pelaaja kokee, että hänestä välitetään. Pelit ja turnaukset yksilövalmennuksessa tehokäyttöön Lasten jalkapalloharrastuksesta pelien ja turnausten osuus on jopa kolmannes. Pelitapahtumiin (*viittaus pelitapahtumatutorointiin) tulee kiinnittää todella paljon huomiota. Peli on yksilövalmennuksen kannalta loistava mahdollisuus. Pelipalaverit, yksilöiden ohjeistaminen pelin rooleihin, pelinaikainen toiminta ja palaute pelistä ovat mitä parhaimpia yksilövalmennuksen mahdollisuuksia lasten jalkapallossa. Kun kentällä on kerrallaan sopiva määrä pelaajia, yksilö saa luontevasti paljon huomiota. Useamman ottelun turnaukset on suunniteltava kokonaisuutena, jolloin tapahtumista saa paljon irti. Jokainen ottelu on tärkeä kehittymisen mittari. Pelissä opetellaan urheilun sisintä ja kilpailemista. Pelitavan tulee olla yksilöiden ja pelin kehitystä tukevaa! Vahvempi perusta yleiselle liikunnallisuudelle Lapsuuden runsas liikkumisen määrä ja monipuolisuus vapaa-ajalla kavereiden ja perheen kanssa, päiväkodissa, koulussa ja urheiluseurassa luovat perustan liikunnallisuudelle. Ohjattu ja omatoiminen lajiharjoittelun asteittain kasvava määrä tukee jalkapallon teknisten taitojen ja pelin ymmärryksen ja havainnoinnin kehittymistä. Osaava valmennus heti harrastuksen alkuvaiheista takaa oppimisen kultaisten vuosien tehokkaan hyödyntämisen ja saa yksilöllisen lahjakkuuden kehittymään. Yleiseen liikunnallisuuteen pitää panosta niin paljon, että ne tukevat, eivätkä rajoita oppimista. Systemaattinen liitto- ja paikallistason yhteistyö lajianalyysin perusteella valikoitujen oheislajien kanssa tulee käynnistää kattamaan ainakin ikävuodet 6-12. Alkuvaiheessa liittotason keskeisimmät oheislajit ovat paini- ja voimistelu. Kodin, koulun ja urheiluseuran liikuntaolosuhteisiin panostaminen innostaa liikkumaan ja ohjaa myös harjoittelua. Pienet maalit takapihalla, laukaisuseinät eri paikoissa sekä ministadionit joka koulun ympäristössä suurten olosuhdehankkeiden lisäksi, ovat tärkeässä asemassa. 28 SUOMEN PALLOLIITTO PELAAJAKEHITYS 2010-LUVULLA