Villen lahja
Tämän julkaisun on laatinut ympäristöasioiden pääosasto. Julkaisu on saatavana myös ympäristöasioiden pääosaston Internet-sivulta Ympäristö ja nuoret eurooppalaiset, joka on osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/youth/index_fi.html Käsikirjoitus : Benoît Coppée Kuvitus : Nicolas Viot Tekninen toteutus : European Service Network Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämään vastaukset EU :hun liittyviin kysymyksiisi Yhteinen maksuton palvelunumero (*) : 00 800 6 7 8 9 10 11 (*) Jotkut matkapuhelinoperaattorit eivät salli pääsyä 00 800-numeroihin, tai niistä voidaan laskuttaa. Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä Internetissä Europa-palvelimen kautta (http ://ec.europa.eu). Luettelointitiedot ovat teoksen lopussa. Luxemburg : Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2008 ISBN 978-92-79-08132-3 doi 10.2779/19997 Euroopan yhteisöt, 2008 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Printed in Belgium PAINETTU UUSIOPAPERILLE, JOLLE ON MYÖNNETTY EU:N YMPÄRISTÖMERKKI GRAAFISTEN PAPEREIDEN OSALTA (HTTP://EC.EUROPA.EU/ECOLABEL)
Lämmin kesätuuli pörrötti ihanasti Lilli-ketun turkkia, kun se heräili makoisilta päiväuniltaan. Se venytteli nautinnollisesti lempipusikossaan. Lehtien välistä se vilkaisi Tomin talon suuntaan. Mitä nyt? Lilli terästi katsettaan. Rouva Hyvärinen naapurista jutteli Tomin äidin kanssa pikkuinen Ville-poika sylissään. Äidit vaikuttivat huolestuneilta. Sitten rouva Hyvärinen asetti Villen autoon ja kaasutti vauhdikkaasti Ihmevaaran suuntaan. 1
- Mikä hätänä, äiti? kysyi paikalle saapunut Tomi. - Hyväristen pikku-ville on nielaissut nappipariston, vastasi äiti huolestuneena. - Minkä? Nappipariston? ihmetteli Tomi. - Sellaisen pienen pariston, joka oli lelun sisällä, selitti äiti. - Onko se vaarallista? kysyi Tomi. - Se voi olla vaarallista, vastasi äiti. 2
- Katsos, jos paristo alkaa vuotaa Villen vatsassa, sen sisällä olevat aineet voivat aiheuttaa palovammoja. - Voiko Ville saada palovammoja vatsaan!? Tomi huolestui. Isä nyökäytti päätään. - En halua, että Ville palaa! huudahti Tomi. - Rouva Hyvärinen lupasi ilmoittaa heti kun on jotain uutisia, rauhoitteli äiti. - Ja minä lähden nyt hankkimaan Villelle lahjan, päätti Tomi. - Odota! huudahti isä. Mutta Tomi oli jo tiessään. 3
4 Tomi pinkoi pitkin Ihmevaaran katuja. Hän tiesi, missä oli Säihkyruusu, Ihmevaaran suurin lelukauppa. Tomi ostaisi Villelle maailman hienoimman lahjan näyttääkseen, kuinka paljon hän tästä piti. Tomi saapui kauppaan. Hän kulki ihastuksissaan pitkin käytäviä, kunnes saapui isoimman hyllyn luo. Vau! Se oli pullollaan toinen toistaan upeampia lahjoja. Tomia hykerrytti ajatus, että hän ostaisi niistä Villelle suurimman!
Tomi löysi etsimänsä. Mahtava muovinen koira, joka haukkui suureen ääneen RÄYH-RÄYH!, kun siihen pantiin virta päälle. Koira oli pakattu hienoon pakkaukseen. Tomi marssi ylpeänä sen kanssa kassalle, kun kaupan toisesta päästä alkoi kantautua melua. Pieni karvakerä pinkoi käytävää pitkin ja pukkasi Tomia jalkaan niin, että lahja putosi maahan. Se houkutteli Tomin Säihkyruusun ulkopuolelle. Siellä vasta Tomi huomasi, että karvakerä oli Lilli-kettu. - Lilli! Mitä sinä höyryät? kysyi Tomi närkästyneenä. 5
Mutta Lilli vasta olikin huonolla tuulella. Sen silmät oikein salamoivat. Ikään kuin se halusi sanoa Tomille jotain. Tomi katsoi Lilliä silmiin, ja voi ihmettä, hän saattoi lukea ketun ajatukset! Lillin sanat tulivat hänen ajatuksiinsa: Tomi, olet ostamassa lelua tuosta vain, miettimättä yhtään. Luuletko, että tuo koira jättipakkauksessaan on ympäristöystävällinen? Eikö se saastuta? Onko se sittenkään kiva lelu Villelle? Tomi oli hämillään. Ei hänelle ollut koskaan tullut mieleenkään, että lelu voisi olla haitallinen luonnolle. 6
Lilli katseli Tomia herpaantumatta suurilla silmillään: Tomi, tuohon leluun tarvitaan paristoja onkohan se ihan tarpeen? Tomi meni aivan äimäksi. - Jaa-a, Lilli, annoitkin minulle ajattelemisen aihetta, mutisi Tomi. Hei, tuossahan tulee rouva Hyvärinenkin! Villen äiti lähestyi Tomia. - Ville on sairaalassa. Lähden viemään hänelle hänen lempinalleaan. - Sairaalassa? huolestui Tomi. 7
Villen äiti meni menojaan. Lilli tuuppasi kuonollaan Tomia takapuoleen. - Lähdetäänkö? Tomi ehdotti. Lilli virnisti leveästi. - Selvä! Mentiin! Matkalla he istahtivat hetkeksi pientareelle. Tomi nappasi heinänkorren suunpieleensä. - Hyvän lahjan valitseminen ei ole helppoa, hän tuumi. Jos ajattelee luontoa, niin pitäisikö valita mieluummin muovinen vai puinen lelu? Lilli kohautti olkaansa. Tomi jatkoi. - Onko parempi, jos lelussa on paristo vai ei? Ja mitä virkaa noilla pakkauksilla on? Ja mitä virkaa joillakin leluilla on? 8
Lilli rapsutti korvaansa. Tomi jatkoi pohdiskeluaan. - Onko sellainen lelu muka hyvä, joka erottaa meidät ystävistämme? Eikö sen pitäisi pikemminkin tuoda meidät yhteen? Lilli kallisti päätään. Tomi mietti ankarasti. - Nyt tiedän, Lilli. Taidan itse tehdä lahjan Villelle. Siinä on sitten vähän minuakin mukana. Lilli hymyili. - Juna! Rakennetaan Villelle puinen juna! Lillin silmät laajenivat. - Juna, jossa on monta vaunua! 9
Tomi ja Lilli suuntasivat Ihmevaaran joelle. - Katso Lilli, joki suorastaan kuhisee kaikkea hyödyllistä! Tomi oli riemuissaan. - Näitä valkoisia pikkukiviä voidaan laittaa vaunuihin! Otankin niitä taskut täyteen. Lilli katseli tyytyväisenä, kun Tomi hyppeli paikasta toiseen. - Ja tuosta paksusta oksasta toisella puolella saadaan pyörät. Lilli hypähti vastakkaiselle töyräälle. Se nappasi oksan hampaisiinsa ja esitteli sitä ylpeänä. 10
- Lilli katso, täällä on mustia pikkukiviä. Pannaan niitä toiseen vaunuun! Lilli tuli katsomaan. - Entäs tuo karahka! Sehän on kuin luotu veturiksi. Meillä alkaa olla juna kasassa. Kaikki tarvikkeet valmiina käden ulottuvilla eikä tarvitse tuhota mitään. Sen kun noukkii. Tomi kyykistyi Lillin puoleen. - Kyllä meidän kelpaa, Lilli. Aurinko paistaa ja me saamme puuhastella Villelle hienoa lahjaa. Tomi ja Lilli toivoivat, että Villellä oli kaikki hyvin. Siellä Ville nyt oli, Ihmevaaran keskussairaalassa. 11
Tomi ja Lilli toivat löytönsä kotiin. Oksia, keppejä, kiviä varsinainen aarre! Isä oli syystä ihmeissään, eikä äitikään ollut uskoa silmiään. - Isä, äiti, voisittekohan te auttaa minua rakentamaan Villelle junan? Isä kääri saman tien hihansa, tarttui sahaan ja alkoi sahata. - Tässä tulee jo pyöriä. Ja tässä vaunuja, isä toimitti tohkeissaan. - Minä hoidan koristelun, sanoi äiti. Pakataan juna tähän hienoon koriin. Ja päällystetään kori kuviokankaalla. Tulepa Tomi, niin näytän kuinka kankaaseen painetaan kuvioita tällaisen sabluunan avulla. 12
- Mahtavaa! iloitsi Tomi. - Tästä tulee hieno, myhäili äitikin. Tomi nojautui isän työpöytää vasten. - Isä, minusta on kiva puuhastella yhdessä ja oppia uusia asioita. Ja on hienoa ajatella, että Villen lahja ei saastuta ympäristöä. Isä alkoi lopetella sahaamista. - Se on luonnonmukainen lahja, tehty luonnon tarpeista ympäristöä saastumatta, hymyili isä. - Se on tärkeä juttu, tiesi Tomi. 13
Oli välipalan aika. Äiti paistoi suussa sulavia lettuja. Tomi ja isä ihailivat työnsä jälkiä keittiön pöydällä. - Voit olla ylpeä ideastasi, Tomi, tuo on aivan mahtava lahja. - Kiitos vain avusta, isä. Eihän siitä ilman sinua ja äitiä olisi valmista tullut. Puhelin soi. - Se on varmaan Villen äiti, arveli isä. Äiti vastasi puhelimeen: - Haloo kyllä niinkö? No siinä tapauksessa ilman muuta! 14
Äiti sulki puhelimen. - Se oli Villen äiti. Villen vatsasta on otettu röntgenkuva. - Mitä siellä näkyi? kysyi Tomi huolissaan. - Kaikki näyttää hyvältä, sanoi äiti. Lääkärit ovat paikantaneet pariston Villen vatsassa. Ja todennäköisesti paristo tulee aivan itsekseen ulos. - Mitä kautta? ihmetteli Tomi. Isää nauratti. - Se tulee - No niin, no niin, keskeytti äiti. Eiköhän vaihdeta puheenaihetta. Minulla on nimittäin toinenkin uutinen: me voimme mennä katsomaan Villeä! 15
Tomi pomppi ja hihkui innoissaan. Hän nappasi lahjajunan mukaansa. - Mah-ta-va päivä! Mah-ta-va päivä! Kohta Ville saa itse tekemämme lahjan! Keskussairaalan sisäänkäynnin edessä seisoskeli parrakas vanha mies. Hän katseli Tomin junaa kuin ihmettä. Yskähdellen mies lähestyi Tomia. - Köh, onpas sinulla hieno peli, poika! Ja minä tiedän, mistä puhun. Katsos, köh-köh, minä olen entinen veturinkuljettaja. Ja tuo, köh, on kyllä todellinen mestariteos, köh-köh. Tomi punastui mielihyvästä. - Kiitos! Tämä on lahja Villelle. 16
17
Sairaalan aulassa oli väkeä: vierailijoita, lääkäreitä, sairaanhoitajia Monet huomasivat Tomin ja lahjan. - Mikä tuo on? eräs rouva kysyi. - Se on lahja minulta Villelle, vastasi Tomi ylpeänä. Tein sen omin käsin. Kohta kaikki halusivat tulla katsomaan junaa. Tomi yritti pujotella joukon läpi. - Anteeksi! Pääsisinkö ohi? Minun pitäisi löytää Villen huone. Sitten Tomi näki edessään tutun hahmon. - Herra pormestari! Tekin täällä, hämmästeli Tomi. 18
- Minulla on kauhea hammassärky. Auts! Uuh tulin hammaslääkärini vastaanotolle. Aijai no mutta mistä tuollaisia hienoja junia saa? - Sen on lahja minulta Villelle, ystävälleni. Tein sen itse. Tomi pyyhkäisi hiuksiaan tärkeänä. - Olin jo ostamassa hänelle lahjaa kaupasta, kun Lilli sai minut toisiin ajatuksiin. Ja niin rakensin tämän junan. Ihmevaaran pormestari oli haltioissaan. - Niinhän se on, hän virkkoi. Kumpi on lopulta tärkeämpää, ystävyydenosoitus vai joku vekotin? - Minä luulen, sanoi Tomi, että Ville riemastuu saadessaan sekä ystävyyteni että hienon lahjan, joka on tehty pelkästään häntä varten. Pormestari purskahti nauramaan. - Minäpä kunnioitan tätä hienoa ajatusta järjestämällä näyttelyn. Sen nimeksi saa tulla Ihmevaaran lasten rakentamia luonnonmukaisia leluja!! 19
20 Tomi avasi varovasti Villen huoneen oven. Hellävaroen hän ojensi lahjansa Villelle. Villen silmät laajenivat innostuksesta. Hän ojensi kätensä veturia ja kolmea vaunua kohti. UNA! UNA! Ville huudahti. Tomia nauratti. Lilli katseli ikkunan takaa liikuttuneena. Kyynel kirposi sen silmäkulmasta. Villen käsissä sädehti maailman hienoin aarre. Aarre, jonka arvoa ei voi laskea rahassa. Ystävyyden aarre.
Euroopan komissio Villen lahja Luxemburg : Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto 2008 20 s. 16,2 x 22,9 cm ISBN 978-92-79-08132-3 doi 10.2779/19997 Julkaisua voi tilata seuraavasta osoitteesta ilmaiseksi niin kauan kuin varastoa riittää : European Commission Environment Directorate-General Information Centre (BU9 0/11) B-1049 Bruxelles/Brussel http ://bookshop.eu/
KH-81-08-184-FI-C