KH FI-C Kultalammen kala. Euroopan komissio

Transkriptio

1 14 16 KH FI-C Kultalammen kala Euroopan komissio

2 Tämän julkaisun on laatinut ympäristöasioiden pääosasto. Se on ilmestynyt kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä: englanniksi, espanjaksi, hollanniksi, italiaksi, kreikaksi, portugaliksi, ranskaksi, ruotsiksi, saksaksi, suomeksi ja tanskaksi. Julkaisu on saatavana myös ympäristöasioiden pääosaston Internet-sivulta "Ympäristö ja nuoret eurooppalaiset", joka on osoitteessa: Käsikirjoitus: Benoît Coppée Kuvitus: Nicolas Viot Tekninen toteutus: Qwentès Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämään vastaukset EU:hun liittyviin kysymyksiisi Uusi yhteinen maksuton palvelunumero: Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä Internetissä Europa-palvelimen kautta ( Luettelointitiedot ovat teoksen lopussa. Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2003 ISBN Euroopan yhteisöt, 2003 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Printed in Belgium PAINETTU UUSIOPAPERILLE Oli ukonilma ja satoi kaatamalla. Ukkonen jyrähteli ja salamat leiskuivat taivaalla. Lilli-kettu juoksi niityn poikki täyttä vauhtia. Se etsi suojaa ukkoselta. Vihdoin se huomasi maalaistalon, josta löytäisi suojan sateelta. Lilli juoksi täyttä laukkaa. Se loikkasi puron yli. Silloin se kuuli hiljaisen äänen: - Apua! 1

3 Lilli pääsi puron toiselle rannalle. Se kääntyi, ravisteli vettä läpimärästä turkistaan ja kurkisti puron reunan yli. - Onko siellä joku hädässä? Lilli huikkasi. - Auttakaa minua Silloin Lilli näki veden pinnalla heijastuksen. Se oli linnun peilikuva. Linnulla oli valtavan pitkät jalat ja terävä nokka. Lilli ihan säikähti. - Apua! Tee jotain! Kala tarvitsee apua, haikara pyysi. Purossa oli taimen, joka haukkoi henkeään. Sillä oli surulliset silmät. Aivan kuin se olisi kuolemansairas. Ei kai sentään, ei niin saa käydä! Lilli loikkasi haikaran viereen. - Mitä on tapahtunut? kysyi Lilli huolissaan. - Auttakaa! pyysi taimen. Toiset kalat ovat piilossa tuolla kauempana aijaijai Kultalammessa Minä tulin hakemaan apua oivoi. Lilli katsoi taimenta silmiin. - Me pelastamme sinut! Minulla on ystävä, joka huolehtii sinusta! Hänen nimensä on Tomi. - Kuka Tomi on, joku ihminenkö? kysyi haikara. - Tomi on poika, joka asuu tämän puron varrella, tuolla päin. Nykäise minusta irti muutama karva, pyysi Lilli haikaralta. - Mitä varten? haikara ihmetteli. 2 3

4 - Ota minulta muutama karva! huusi Lilli. - Ja vie sitten karvat Tomille, tuonne noin! Tomi asuu Ihmevaarassa, viidennessä talossa vasemmalla. Kun hän näkee sinulla minun karvojani, hän ymmärtää, että minä tarvitsen apua. Kiltti haikara, nopeasti nyt! Muuten taimenelle käy huonosti! Haikara työnsi nokkansa Lillin turkkiin. Ukkonen jyrähti taas, ja haikara nykäisi Lillin kyljestä muutaman karvan. - Lennä, haikara! Lennä Ihmevaaraan ja tuo Tomi tänne! kiljui Lilli. Haikara nousi suurille siivilleen ja lensi myrskyn keskelle Ihmevaaraa kohti. Taas yksi salama valaisi pimeätä iltaa. Ei, se ei ollutkaan salama, vaan auton valot. Auto pysähtyi puron rantaan. Lilli piiloutui. Autosta astui ulos kolme miestä. - Tämä on hirveä onnettomuus! huusi ensimmäinen mies. - Me ehdimme vielä tehdä jotain! huusi toinen mies. - Nopeasti! sanoi kolmas. Ensimmäinen mies otti taskustaan puhelimen ja soitti jonnekin. Lilli ei kuullut mitä hän puhui. Sitten miehet istuvat taas autoon ja hurauttivat pois. Lilliä palelsi, hän oli kylmästä kohmeessa. 4 5

5 Sillä aikaa haikara saapui Ihmevaaraan. Se laski taloja: yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Haikara löysi Tomin kotitalon ja kurkisti ikkunasta sisään. Siellä Tomi nukkui sängyssään. Haikara koputti nokallaan ikkunaan, kunnes Tomi heräsi. Tomi avasi ikkunan, ja silloin haikara ojensi hänelle Lillin turkista nappaamansa karvat. - Mitä kummaa! Tomi hämmästeli. - Nämähän ovat Lillin turkista! Onko Lilli vaarassa? kysyi Tomi. - Ei, vastasi haikara. - Mutta se tarvitsee sinua. Kalat on pelastettava! Lähde mukaani! Tomi puki ylleen sadetakin ja kiipesi ulos ikkunasta. Hän nousi haikaran selkään, ja he lensivät yhdessä puron ylle. - Tuolla, sanoi haikara, tuolla se on! Tuon maalaistalon lähellä! - Lilli! huusi Tomi nähdessään kettuystävänsä. - Lilli! Lilli kuuli Tomin äänen. Sille tuli helpottunut olo. Sen silmät alkoivat loistaa ilosta. Lilli kääntyi sairaan kalan puoleen. - Tomi on tullut! Kohta sinut pelastetaan! Haikara laskeutui maahan. Tomi juoksi Lillin luo läpimärkänä ja viluissaan. Tomi ja Lilli halasivat toisiaan. On ihanaa, kun ystävät tapaavat pitkästä aikaa! Sitten Lilli osoitti käpälällään taimenta. - Tomi, tuo kala on sairas. Purossa on ehkä myrkkyä. - Sehän on kamala onnettomuus, sanoi Tomi huolissaan. Taimenta täytyy suojella myrkyltä. Sen pitäisi päästä puhtaaseen veteen uimaan sen voisi laittaa ämpärilliseen sadevettä! - Tuon talon pihalla on ämpäri, huomasi Lilli. 6 7

6 Tomi juoksi talon pihaan. Hän tarttui ämpäriin ja nosti sen maasta. Se oli täynnä vettä. Tomi kantoi painavan ämpärin taimenen viereen. Sitten hän otti taimenen varovasti käsiinsä ja nosti sen ämpäriin. No niin, kala pääsi turvaan puhtaaseen veteen! Ainakin vähäksi aikaa. - Me tarvitsemme lisää apua, Tomi sanoi. Hän raahasi ämpärin maalaistalon pihaan. Olipas se painava! Tomi koputti talon ovelle. Joku tuli avaamaan. Se oli vanha rouva. - No mutta, pikkumies, mitä sinä teet ulkona näin myöhään? vanha rouva kysyi. - Nyt pitää antaa hälytys! Tomi sanoi. - Puron vesi on myrkytetty! Taimen on sairastunut! Sitä pitää hoitaa! - Mikä ihmeen taimen? vanha rouva kysyi. - Tämä taimen tässä ämpärissä! Vanha rouva otti sateenvarjon ja haki ämpärin sisään. Tomi selitti nopeasti. 8 9

7 - Taimenelle pitää löytää hyvä turvapaikka, sanoi Tomi. - Voidaanko se laittaa kylpyammeeseen? - Kylpyammeeseen? ihmetteli vanha rouva. - Eihän minulla ole täällä edes juoksevaa vettä, saati kylpyammetta. Minä peseydyn lähdevedessä. Ei minulla ole ammetta. - Mitä? Eikö sinulla ole ollenkaan kylpyhuonetta? ihmetteli Tomi. - Ei ole, eikä vesihanaakaan! - Kun minä kasvan isoksi, tulen laittamaan sinulle vesihanan, sanoi Tomi. - En minä sellaista tarvitse! Pärjään ihan hyvin ilmankin, sanoi vanha rouva. - Ei, ei se käy päinsä, Tomi sanoi. - Kun sinusta tulee oikein vanha, tarvitset vesihanan. Ehkä et silloin jaksa käydä vesilähteellä. - Sehän olisi hyvä ajatus, tuumi vanha rouva. - Silloin minulla olisikin asiat hyvin. Olen kuullut että monilla ihmisillä maailmassa ei ole ollenkaan vettä kotinsa lähettyvillä. Monet sinun ikäisesi lapset hakevat joka päivä kävellen vettä monen kilometrin päästä. - Mutta nyt meillä on tässä kala hädässä! muistutti Tomi. - Ai niin tosiaan, minä ihan unohdin, sanoi vanha rouva

8 Vanha rouva katsoi mietteliäänä ämpäriä ja siinä uiskentelevaa taimenta. - Nyt tiedän! Viedään taimen keittiöön. Voimme laittaa sen isoon kattilaan - Kattilaan? Tomi hätääntyi. - Rauhoitu, poikaseni, ei sitä keitetä! Annetaan sille vain paljon puhdasta vettä. Puhdasta lähdevettä! Vanha rouva tarttui ämpäriin. Kaikki seurasivat häntä. Siinä vasta olikin hauskan näköinen kulkue! Sade oli lakannut, ja pilvet väistyvät. Kuu paistoi vanhan rouvan taloon ja valaisi sen ikkunat. Kaikki tulivat keittiöön. Vanha rouva täytti ison kattilan vedellä. - En laita kattilaan liikaa vettä, vain sen verran kuin tarvitaan. Vettä ei pidä tuhlata, se voi loppua. - Totta! sanoi Tomi. - Vettä ei voi tehdä, eikä kukaan voi keksiä miten maailmaan saataisiin lisää vettä, sanoi Tomi. Kun minä pesen hampaani, suljen aina hanan harjaamisen ajaksi! Isä ja äiti ovat sanoneet, että vesi on arvokasta, ihan niin kuin kulta. - Voi! huudahti vanha rouva äkkiä. - Taimen ei enää liiku! 12 13

9 Tomin, Lillin ja haikaran silmät levisivät kauhusta. - EI VOI OLLA TOTTA! huusi Tomi. - EI! ulvoi Lilli. Mutta haikara pysyi rauhallisena ja painoi nokkansa taimenen suomuihin. Se puraisi varovasti kalan evää. - Mitä nyt? Mitä tapahtui? kysyi taimen. Minun vatsani on kamalan kipeä Pam! Pam! Pam! Mikä se oli? Joku paukutti ovea! Vanha rouva pelästyi. Ikkunoista näkyi välkkyviä keltaisia ja sinisiä valoja. Se oli auton hälytysvalo. Vanha rouva avasi oven. Kolme valkoisiin pukeutunutta miestä astui keittiöön. Yksi miehistä näytti todella mukavalta. Hänellä oli silmälasit nenällä ja isot saappaat jalassa. - Hyvää iltaa! Meidän työtämme on huolehtia veden laadusta, ja nyt meidän pitää varoittaa teitä vaarasta. Joku on ilmeisesti päästänyt puroon vaarallisia aineita. Niitä voi joutua myös teidän lähdeveteenne, ja niistä voi saada vatsakipuja. - Sitä varten kala on kipeä, keksi Tomi. - Tulkaa pian! Tomi veti miehen perässään taimenen luokse. Mies kyykistyi ja katsahti Tomiin. - Sinäkö toit tämän kalan tänne? mies kysyi Tomilta. - Niin, minä se olin, Tomi vastasi. - Sinä taisit pelastaa sen hengen, sanoi mies tyytyväisenä

10 Taimen katsoi miestä silmiin ja kuiskasi: - Siellä on muitakin taimenia tuolla kauempana purossa siellä lasten uimapaikalla Kultalammessa. Mies nousi seisomaan. Hän alkoi heti jakaa käskyjä vakavan näköisenä. - Rouvan on parasta olla nyt juomatta lähdevettä. Se täytyy tutkia pian, varmuuden vuoksi. Matti, autossa on puhdasta vettä. Vie tämä taimen sinne! Ja anna rouvalle muutama litra vettä. Hannu, juokse sinä Kultalammelle! Kaikki taimenet täytyy pelastaa purosta! Sitten mies halusi kiittää Tomia. - Hiljaa! kuiskasi vanha rouva. - Tomi on nukahtanut! 16 17

11 Kun Tomi heräsi, aurinko oli jo korkealla. Tomi sai kuulla iloisia uutisia. Taimen, jota hän auttoi yöllä, oli parantunut. Kaikki muutkin taimenet oli pelastettu. Puroa puhdistamaan oli tullut paljon miehiä ja naisia. Tomi kiirehti heidän luokseen. - Koska tässä purossa voi taas uida? Tomi kysyi. - Vai uida? vastasi mies. - Ei ihan heti! Puroa pitää siivota! Tässä tarvitaan puhdistamista! Se on hidasta hommaa. Ja sinulla olisi kiire uimaan, vai? Mutta jos haluat auttaa - Miten minä voisin auttaa? Tomi kysyi. - Välipala kyllä maistuisi! sanoi mies hymyillen ystävällisesti. Tomi ymmärsi. Hän juoksi heti Ihmevaaran kauppaan ja pyysi kaksikymmentä voileipää ja kaksikymmentä hedelmämehua: - Ne ovat puron puhdistajille, hän kertoi. - Minäkin autan heitä! 18 19

12 Lilli katseli Ihmevaaraa kukkulan laelta. Hän näki kaukana ystävänsä Tomin. Tomi juoksi kädet täynnä voileipiä ja mehupurkkeja. Siinä olikin kantamista! Lilli oli ylpeä ystävästään. Ties miten taimenille olisi käynyt ilman Tomia! Lilli ei halunnut ajatellakaan sellaisia. Se sulki kauniit ruskeat silmänsä ja ajatteli: Hyvä että sinä suojelet meitä, Tomi. Auringonsäde osui haikaran selkään. Se nokki kaikessa rauhassa huvikseen taimenen evää. - Hihihii, lopeta! sanoi taimen. - Tuo kutittaa! Euroopan komissio KULTALAMMEN KALA Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto s. 16,2 x 22,9 cm ISBN Julkaisua voi tilata seuraavasta osoitteesta ilmaiseksi niin kauan kuin varastoa riittää: European Commission Environment Directorate-General Information Centre (BU9 0/11) B-1049 Bruxelles/Brussel Faksi: (32-2) Sähköposti: env-pubs@cec.eu.int 20