Yhdessä! Euroopan komissio

Transkriptio

1 Yhdessä! Euroopan komissio

2 Tämän julkaisun on laatinut ympäristöasioiden pääosasto. Se on ilmestynyt kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä. Julkaisu on saatavana myös ympäristöasioiden pääosaston Internet-sivulta «Ympäristö ja nuoret eurooppalaiset», joka on osoitteessa : http ://europa.eu/comm/environment/youth/index_fi.html Käsikirjoitus : Benoît Coppée Kuvitus : Nicolas Viot Tekninen toteutus : European Service Network Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämään vastaukset EU :hun liittyviin kysymyksiisi Yhteinen maksuton palvelunumero (*) : (*) Jotkut matkapuhelinoperaattorit eivät salli pääsyä numeroihin, tai niistä voidaan laskuttaa. Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä Internetissä Europa-palvelimen kautta (http ://europa.eu). Luettelointitiedot ovat teoksen lopussa. Luxemburg : Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2006 ISBN Euroopan yhteisöt, 2006 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Printed in Belgium PRINTED ON RECYCLED PAPER THAT HAS BEEN AWARDED THE EU ECO-LABEL FOR GRAPHIC PAPER (

3 Aurinko loisti kultaisia säteitään halki taivaansinen. Tomi ja Lilli-kettu olivat kävelyllä joenrannassa. Lilli pyrähteli ympäriinsä ja kiljahteli innoissaan. Ihan kuin se olisi pyytänyt Tomia leikkimään kanssaan piilosta. Mutta yhtäkkiä kaverukset pysähtyivät. Jostain kuului ihmeellistä ääntä. - Jyskis! Ryskis! Jyskis! Lilli luikahti varmuuden vuoksi piiloon. 1

4 Tomi kyyristyi ja lähti ryömimään varovasti eteenpäin. Sitten hän näki, mistä meteli tuli. Sehän oli Paavo, Ihmevaaran vanha mehiläistarhuri! Mutta mitä ihmettä oli tekeillä? Tomi nousi ja kiiruhti vanhuksen luokse. - Hei, lopeta! Tomi huusi. Tuo on majavien pato! - Oli kenen tahansa, murahti Paavo ja jatkoi työtään. Jyskis! Ryskis! - Ei saa, komensi Tomi. - Kuulepas poika, tästä padosta on minulle pelkkää harmia. Sen takia tarhani tulvii. Kohta varmaan tarvitsen veneen päästäkseni mehiläispesieni luokse, julmisteli Paavo. 2

5 Tomi otti lekan Paavon kädestä. - Paavo hei, eihän sitä vettä niin paljon ole. Ei ainakaan niin paljon, että sen takia saisi hajottaa majavien padon. Veden ansiosta sinunkin tarhassasi kukoistavat kasvit. Ja katsopa tuota kaunista perhosta! Se ei voisi elää ilman sellaisia pikkulammikoita. Tomi tarttui Paavoa kädestä. - Mitäs sinulla on nyt mielessä? - Vien sinut katsomaan, mitä kaikkea kaunista laaksostamme löytyy, sanoi Tomi päättäväisesti. 3

6 Kotvan kuluttua Tomi päästi Paavon käden omastaan ja singahti perhosen perään. Paavo alkoi hengästyä. - Huh-huh... kyllähän minä perässä tulen, mutta älä mene niin vikkelästi! Reumakin kolottaa, huh-huh! Paavo puuskutti. Mutta Tomi ei kuullut enää. Hän juoksi haltioituneena perhosen perässä kädet levällään kuin linnun siivet. - Minä lennän! Kuin tuo sitruunaperhonen, huusi Tomi. Eikö se olekin kaunis? Hei, niitähän on kokonainen parvi! Mahtavaa! 4

7 Perhonen kääntyi, teki pari pyörähdystä ja laskeutui puisen laatikon päälle. Tomi katsoi ihmeissään. - Mikäs tämä on? Puinen laatikko ja vielä ihan uuden näköinen. Mitä se täällä tekee? hän ihmetteli. Paavokin tuli paikalle. Hän seisahtui laatikon ja Tomin väliin. - Paras olla koskematta. Tuollaisista ei voi tietää, mitä siellä on sisällä. Tule, jatketaan matkaa, hän kehotti. Silloin Lilli höristi korviaan. Se tunsi, että sitä tarkkaillaan. Se oli siitä varma. Mutta kuka se voisi olla? 5

8 Tomi olisi halunnut perhosen laskeutuvan omalle kädelleen. Mutta se pyrähteli jo kaukana. - Se on menossa laakson toiselle puolelle! Tomi hihkui. Vanhalle luolalle päin! - Vanhalle luolalle? huudahti Paavo. Huh-huh... Kun he saapuivat luolalle, Paavo vaipui mietteisiinsä. Hänen silmänsä kostuivat. - Mitä nyt, Paavo? kysyi Tomi. - Tämä luola... siitä on niin pitkä aika kun kävin täällä viimeksi. Leikimme usein täällä, minä ja ystäväni. Silloin kun olin nuori... niin kuin sinä nyt. - Nykyään luola on lepakoiden asuinpaikka, hymyili Tomi. Täällä ne nukkuvat. Paras jättää ne rauhaan. 6

9 - Muistan kyllä... pienenä taisimme vähän pelätäkin noita kilttejä pikku otuksia. Tomi huomasi jälleen uuden puulaatikon. - Älä koske! huudahti Paavo. Antaa niiden olla. Tule... Kummalliset laatikot alkoivat kuitenkin askarruttaa heitä. Lilli tähysi joka suuntaan. Se oli varma, että heitä seurattiin. Mutta vaikka se kuinka katsoi, se ei nähnyt ketään. 7

10 Aurinko alkoi laskea. - Voi tätä kolotusta! valitti Paavo reumaansa. Se on sen merkki, että kohta on ilta. - Palataan Ihmevaaraan, sanoi Tomi. Ja jos reuma käy liian ilkeäksi, voit ottaa minusta tukea. Kyllä minä jaksan. Paavon kasvot sulivat hymyyn. Hän nojasi Tomin olkapäähän. - Et taidakaan olla ronkeli, kun apu kelpaa? viisasteli Tomi. - Ronkeli, minäkö? murahti Paavo. Älä nyt hassuja puhu! 8

11 Samassa kaverusten jaloissa vilisti ja pomppi villi joukko sammakoita ja salamantereita. - Nopeasti! Autetaan ne tien yli! hihkaisi Tomi. Jos auto tulee, ne ovat mennyttä. - Voi yhden kerran! Selkä tässä menee, päivitteli Paavo, mutta oli jo juonessa mukana. No niin, antaa mennä kurnuttajat, tien yli siitä! Silloin Tomi näki pensaan suojissa jo kolmannen puulaatikon. - Jo on kummia laatikoita, ihmetteli Paavo. Nyt kyllä mennään kertomaan pormestarille. Lilli kuuli takanaan oksien rasahtelua. Mutta ketään ei näkynyt. 9

12 10

13 Tomin isä odotti kotiovella retkeläisiä. - Juuri sopivasti Tomi, hienoa! tervehti isä. Tomi juoksi suoraan isän syliin. - Arvaa mitä me nähtiin? Perhosia! Lepakoita! Sammakoita! Ja vaikka mitä jännää! - Mitä jos mentäisiin vähän iltapalalle, niin voit kertoa lisää, ehdotti isä. - Koskeeko kutsu minuakin? kysyi Paavo. - Jollet vaan ole liian ronkeli, naurahti isä. - Ronkeli, minäkö? No en takuulla, vakuutti Paavo. Takan äärellä Tomi ja Paavo kertoivat edesottamuksistaan. - Isä, siellä oli joka puolella kummia laatikoita. - Näin on, vahvisti Paavo. Ja aion kertoa siitä pormestarille. Heti huomisaamuna. Mutta, hoh-hoijaa, kylläpäs jo haukotuttaakin... - Sinähän voisit jäädä meille yöksi, ehdotti isä. - Niin no, minähän en ole ronkeli, hymyili Paavo. Että jään mielelläni. Lilli makasi halkopinon lähellä valppaana. Voisiko olla, että heitä seurattiin täällä Tomin kotonakin? 11

14 Tomi avasi silmänsä. Hänellä oli vieraita. Pormestari! Ja tietysti Paavo, vanha mehiläistarhuri, joka oli yhtä hymyä hyvin nukutun yön jälkeen. - Herra pormestari! Tehän olettekin jo täällä. Hyvä juttu! Sitä vain, että Ihmevaaran laakso on todella ihmeellinen. Ja kaunis. Olisittepa nähneet ne perhosetkin eilen. Mutta... joko teille on kerrottu niistä laatikoista? Laaksossa on joka puolella outoja laatikoita. 12

15 Pormestari taputti Tomin päätä hymyillen. - Teitte oikein kun otitte minuun yhteyttä, Tomi. Olet oikeassa, meillä on täällä hyvin kaunis laakso. Olemme siitä hyvin ylpeitä. Laaksomme kuuluu Natura 2000 verkostoon, kuten monet muutkin kauniit paikat. Natura 2000 alueet ovat luonnon aarreaittoja, joissa luonnon monimuotoisuus kukoistaa. Niillä on paljon kasvi- ja eläinlajeja. Niillä ihmiset antavat eläinten olla rauhassa, ja kasvitkin on rauhoitettu. - Mutta entä ne laatikot? muistutti Tomi. - Maltahan, selitän kyllä, hymyili pormestari. 13

16 Pormestari, Tomi ja Paavo lähtivät kävelylle Ihmevaaran laaksoon. Lilli seurasi perässä. - Tässä, näytti Tomi, tässä me autoimme sammakot ja salamanterit tien yli. Paavokin näytti unohtaneen reumansa. Hän oli aivan tohkeissaan. - Juu, sammakoita pomppi joka puolella! Paavo kuvaili. Ja salamanterit vilahtelivat sinne tänne, suhina vain kävi. Pelkäsimme, että auto tulee ja ajaa niiden yli. Mutta niin vain autoimme koko poppoon ehjin nahoin tien yli! 14

17 Pormestari meni laatikon luokse ja avasi sen kannen. - No jopas jotakin! äimisteli Tomi. Pormestari nosti laatikosta keppejä ja kylttejä. - Nämä täällä odottavat pystyttämistään, näytti pormestari. Niillä varoitetaan autoilijoita siitä, että tiellä saattaa olla sammakoita ja salamantereita. - Pannaan ne nopeasti pystyyn, kehotti Tomi. - Juu, pystyyn vain saman tien, säesti Paavo. Tomi ja pormestari pystyttivät kepit maahan. Pam! Pam! Paavon tehtäväksi jäi kylttien kiinnittäminen. Lilli kuulosteli outoa ääntä pensaiden seasta. Mutta kun se lähestyi ääntä, mitään ei näkynyt. Kummallista! 15

18 Pormestarille tuli kuuma ja hän kääri paitansa hihat. Hän hymyili tyytyväisenä. - Tomi, jaksatko vielä lähteä käymään luolalla? Paavokin innostui. Hän halusi tulla mukaan. - Eiköhän lähdetä sinne koko porukka! Kun he tulivat luolalle, pormestari tarttui toiseen puulaatikkoon. Se olikin raskas. Mikä saattoi painaa niin paljon? 16

19 Pormestari sai kannen auki. - Kaiverrettu kivitaulu! hämmästeli Tomi. Pormestari luki : Sinulle, joka tulet luolalle : tämä on lepakoiden lepopaikka! Kunnioita niiden rauhaa. Ne ovat ystäviämme. Ne pitävät kurissa tuhohyönteiskantoja... - Mahtava kivi kerrassaan! ihasteli Paavo. - Eikä siinä kaikki, sanoi pormestari. Aion perustaa tähän pienen tiedotuspisteen, josta saa tietoa lepakoista. Se on tarkoitettu Ihmevaaran lapsille. Ja myöhemmin aion järjestää retkiä muihin Natura 2000 kohteisiin. - Vautsi, huokaisi Tomi. 17

20 Sillä välin Lilli oli löytänyt outoja jälkiä rannasta. Se yritti herättää Tomin huomion. Mutta Tomi kuunteli pormestaria. - Kuules Paavo, ovatko nuo sinun mehiläispesiäsi? - Minunpa hyvinkin. Minun mehiläiseni ne siellä tekevät herkullista hunajaa. - Mitäs sanoisit, jos hunajaasi myytäisiin Ihmevaarassa erikoismyymälässä, joka toimii osana Natura 2000 verkostoa? Saisit hunajastasi hyvän tuoton. Paavo oli ihmeissään. - Että minun hunajaani myytäisiin kaupassa? Hyvällä tuotolla? No mikäs sen parempaa, innostui Paavo. 18

21 Pormestari hymyili. - Entä... kiinnostaisiko sinua ryhtyä kauniin laaksomme luonto-oppaaksi? - No mutta,... tokihan minä, mutta... tämän reuman kanssa... pitää miettiä, ähki Paavo. Pormestari kumartui viimeisen laatikon ääreen. - Paavo, mitäs tuumaisit, jos tämän viimeisen laatikon tarpeista tehtäisiin pieni silta veden yli, niin pääsisit sinäkin helpommin takaisin mehiläistarhallesi? Tarkoitan että tuollaisen reuman kanssa ei taida olla helppo kahlata vedessä...? Hän avasi laatikon. Ja kyllä - siellä olivat kaikki tarpeet pienen sillan rakentamiseen! 19

22 Aurinko alkoi jo laskea Ihmevaaran kauniin laakson yllä. Tomi, Paavo ja pormestari saivat sillan valmiiksi. Paavo säteili onnesta. Hän kääntyi pormestarin puoleen : - Kuule, olen miettinyt sitä luonto-opas-asiaa. Kyllä se minulle käy! Siinä hommassa voisi vanhakin nuortua. Eiköhän siinä reumatkin unohdu! Lilli tökkäsi kuonollaan Tomia. Sillä oli näytettävää. Se oli viimeinkin keksinyt, kuka heitä oli tarkkaillut : majavaperhe! 20

23 Euroopan komissio Yhdessä! Luxemburg : Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto s. 16,2 x 22,9 cm ISBN Julkaisua voi tilata seuraavasta osoitteesta ilmaiseksi niin kauan kuin varastoa riittää : European Commission Environment Directorate-General Information Centre (BU9 0/11) B-1049 Bruxelles/Brussel Faksi : (32-2) http ://bookshop.eu/

24 KH FI-C