METSÄ & RUSKA NOPEITA YMPÄRISTÖTEOKSIA METSÄRETKELLÄ MINÄKUVIA LUONNOSSA PAJUPALLO KENKÄHEINÄVIERAT Metsä & Ruska -tehtäväosio vie tekijät ulos ja luontoon. Kaikki tehtävät hyödyntävät pohjoisesta luonnosta löytyvää materiaalia ja korostavat yhdessä tekemisen riemua. Tehdyt työpajat ja teokset ovat Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen henkilökunnan ja opiskelijoiden toteuttamia.
METSÄ & RUSKA Nopeita ympäristöteoksia metsäretkellä 1. Käpyverhoja metsään. Isolla ryhmällä verho saadaan nopeasti tehtyä. Sido tukevalla langalla kävyt yksitellen jonoksi. Verhoon voi käyttää käpyjen lisäksi muitakin metsästä löytyviä materiaaleja, kuten keppejä. Oppilaiden kanssa luonnossa liikkuessa erityisesti syksyisin taidetta voi tehdä myös spontaanisti niillä materiaaleilla joita maastosta löytyy. Syksy on värien kirjon aikaa, joten luonnon väreillä saadaan aikaan upeita luomuksia ilman kovin suurta vaivaa. Ohessa on erilaisia ideoita teoksista ja materiaaleista, joita luontoretkillä tai kuvataiteen tunneilla voidaan toteuttaa. 2. Syksyn lehdistä voi muotoilla monenlaisia maataideteoksia. Syksyllä metsästä löytyy sävyjä monipuolisesti, joita voi käyttää myös osana värisommitteluharjoituksia. Kuvat Timo Jokela ja Antti Stöckell
3. Jalanjäljet luonnossa. Minkälaisia materiaaleja matkan varrella tulee vastaan? Syksyn väreillä voi jättää ekologisen jalanjäljen luontoon. 4. Yhdistelemällä eri materiaaleja keskenään voidaan toteuttaa monimutkaisiakin töitä. Minkä maiden lippuja on mahdollista saada aikaan metsän antimilla?
5. Luonnosta löytyy myös syksyn myötä monenlaisia värejä. Jos marjoja raskii käyttää muuhunkin kuin syömiseen, tässä muutamia ryhmässä toteutettavia pieniä teoksia luontoon. 6. Lehtiseppeleitä haavanlehdistä. Rautalankaympyrään pujotellaan värikkäitä syksyn lehtiä vieriviereen. Kuvan täyteläinen kranssia on saatu yhdistämällä kaksi seppelettä ristikkäin. Valmiin kranssin voi ripustaa sellaisenaan tai koota niistä nauhamaisia koristeita puihin tai rakennusten ympärille.
METSÄ & RUSKA Minäkuvia luonnossa Monissa oppiaineissa käsitellään ihmisen minäkuvaa, identiteettiä ja fysiologiaa. Pohjoisuus osana omaa identiteettiä on erityisesti kuvataiteen yksi merkittävä teema. Mitä luonnonmateriaaleja teidän koulunne tai retkipäivän kohteessa löytyy runsaasti? Omaa kuvaa voidaan työstää erilaisilla luonnonmateriaaleilla ja valmiista kokonaisuuksista voidaan koota koulunpihaa tai lähimetsää koristava ympäristöteos, joka koostuu useasta erinnäköisestä ihmishahmosta. Pohjoisen luonto tarjoaa monipuolisia materiaaleja eri vuodenaikoina. Luovuus on tässä vain rajana. Kuvat Markku Lilleberg ja Timo Jokela 1. Minäkuvien kokoaminen on hyvä toteuttaa pienissä ryhmissä. Yksi ryhmän jäsenistä asettuu malliksi haluttuun asentoon ja toiset piirtävät mallin ääriviivat maahan valitulla materiaalilla. 2. Ääriviivakuvia voidaan tehdä jokaisesta ryhmän jäsenestä, jolloin jokainen täyttää oman kuvansa valitulla materiaalilla. Kuvat voidaan myös asetella isommaksi kokonaisuudeksi ja täyttää yhdessä erilaisilla luonnosta löytyvillä materiaaleilla.
METSÄ & RUSKA Pajupallo Paju on suomalaisen maiseman helppo taidemateriaali. Paju onkin usein paikkasidonnainen ja yhteisöllinen materiaali, joka on helppo aloittelijan työstää, mutta riittävän monipuolinen haastamaan kokeneenkin tekijän. Paju on rakenteeltaan sitkeää ja notkeaa, jota on helppo työstää punonnan ja rakentelun keinoin. Paras aika pajutöille on lehdetön aika joko keväällä tai syksyllä. Kesälläkin pajua voi työstää, mutta lehtien riipimiselle on varattava oma aikansa. Pajupallojen työstö vie helposti useamman tunnin tai päivänkin. Pallojen tekemiselle on hyvä varata sotkua sietävä tila tai hyvillä ilmoilla tehdä työ kokonaan ulkona. Kuvat Timo Jokela ja Anniina Joki 1. Pajupallon rakentaminen aloitetaan halutun kokoisten pajurenkaiden punomisella. Renkaista voi punoa kaksinkertaisia, joskin yksittäisetkin vitsat riittävät. Asettele kaksi ensimmäistä rengasta ristikkäin. 3. Kehikon ollessa täysin valmis, pajun vitsoja punotaan ristiin rastiin pallon pinnalle. Mitä enemmän pajua punotaan, sitä tiiviimpi pallosta tulee. Viereinen pallo on tehty kuoritusta pajusta. Valmiisiin palloihin voidaan laittaa vaikka valaisimia pimeneviin iltoihin. 2. Alkukehikon punomisen jälkeen voi lisätä vielä apurenkaita halutessa ristikkäin lisää. Jos pallo ei pysy hyvin koossa, apuna voi käyttää narua tai rautalankaa.
METSÄ & RUSKA Kenkäheinävierat Kenkäheinät olivat entisajan saamelaisille hyötytarvike. Niitä käytettiin eristeenä ja lämmikkeenä poronkarvanutukkaissa eli kengissä. Vaikka nykyajan materiaalit ovat pääosin korvanneet kenkäheinät, pidetään niiden keruuta ja käsittelyä edelleen saamelaisessa ympäristössä kulttuurisesti merkittävänä taitona. Kenkäheinän keruun ja käsittelyn parhain ajankohta on elokuussa. Kenkien teko on aikaa vievää ja roskaavaa puuhaa, joten toimet kannattaa järjestää isompana kokonaisuutena. Kuvat Saara Sarparanta 1. Kenkäheiniksi sopivat parhaiten pitkät, lujat ja taipuisat kosteikossa kasvavat heinät. Heinät kerätään puukolla tai sirpillä. Kämmeneen kerätään runsas heinänippu, joka leikataan toisella kädellä poikki tyvestä. 2. Nippu kietaistaan toisesta päästä solmulle itsensä ympärille. 3. Seuraavassa vaiheessa solmut avataan ja heinien kovahkot tyvipäät pehmennetään hakkaamalla tai käsin hiertämällä. Hyvä työkalu on puinen nuija, jolla hierotaan heinää puista tai kivistä alustaa vasten. 4. Hyvin pehmitetyt heinät solmitaan uudelleen nippuun ja kuivataan ilmavassa paikassa. Kuivatut kenkäheinät punotaan aluksi tiukalle kierteelle solmusta alkaen.
5. Tiukkaa kierrettä jatketaan punomalla heinäkenkä nutturaa muistuttavalle vieralle. 6. Kenkäheinäviera on ripustusnarua vaille valmis. Vieraan tulee tällöin jättää punosta roikkumaan, jonka voi letittää kauniiksi kokonaisuudeksi.
On tutkittu juttu, että metsässä oleilu ja kävely tuottaa myönteisiä terveysvaikutuksia alentamalla stressiä ja verenpainetta. Metsässä vietetty aika ei siis koskaan ole hukkaan heitettyä aikaa! Tuosta ajasta saa kuitenkin paljon irti, kun pysähtyy välillä havainnoimaan ympäristöä. Metsämaiseman havainnointiin sopii parhaiten valokuvaus, ja jos haluaa ottaa kuuloaistinkin mukaan, on äänien tallentaminen helppoa vaikka matkapuhelimella. Tämän tehtäväkokonaisuuden tarkoitus on rakentaa metsäsuhdetta taidelähtöisin keinoin, kuvallinen havainnointi keskiössä.
Tähän osatehtävään tarvitaan mikä tahansa valokuvaukseen sopiva laite, kamera, tablettikone tai kamerapuhelin. Tarkoituksena on kuvata jotain: Ja lisäksi mahdollisesti myös jotain: sekä
Lopulliseen teokseen voidaan lisätä sanallinen osuus puhetta nauhoittamalla, kuvatekstejä lisäämällä, tai sitten voi kokeilla lehtirunon tekemistä. Metsäsuhteen sanallistaminen lehtirunon avulla on kuin tekstikollaasin tekemistä. Kollaasimainen runo istuu hyvin lopulliseen metsäomakuvaan, erityisesti jos sen tekee perinteisellä kuvakollaasitekniikalla.
(Sanamuotoon ei välttämättä kannata kiinnittää liikaa huomiota.)
Valmis metsäkuva-kollaasi! Valitut kuvat on yhdistetty kokonaisuudeksi onlinekollaasiohjelmalla. Kuvatiedoston voi tulostaa halutessa paperimuotoon. Internetistä löytyviä ohjelmia kollaasin tekoon:
Jos metsäreissulla saadaan tallennettua myös ääniä, kuvat, tekstit ja äänitteet voidaan yhdistää digitaaliseksi tarinaksi videoeditointiohjelmalla (Windows MovieMaker, imovie ). Näin teoksesta tulee videon kaltainen. Digitaalinen tarinankerronta tarkoittaa taide- ja medialähtöistä menetelmää, jossa audiovisuaalista materiaalia, kuten kuvia sekä videoita, omaa puhetta tai muita äänitteitä yhdistetään esitykseksi. Digitaalisen tarinan lähtökohtana on yleensä hyvä suunnitelma tai käsikirjoitus ja tarinan tulisi mielellään sisältää kertojaääntä. Internetistä löytyy online-videoeditointiohjelmia, joista suurin osa vaatii rekisteröitymisen. Alla yksi vaihtoehto:
Alla linkki digitaaliseen tarinaesimerkkiin: https://www.youtube.com/watch?v =M7WdVJRsOd8&list=UU6ToadNa0x 9QkWNOLR6uR3A Lisätietoa digitaalisesta tarinankerronnasta: http://dstfinland.ning.com/