SISÄLTÖ 1. YLEISTÄ... 1 2. TARKKAILUVUODEN SÄÄ- JA VESIOLOT... 1 3. TULOSTEN TARKASTELU... 3 3.1 Mommilanjärvi... 3 3.2 Ansionjärvi... 4 3.3 Koiranvuolle... 4 3.4 Kolmilammi, pohjoinen... 5 3.5 Kolmilammi, eteläinen... 5 3.6 Kivenpuunlammi... 6 LIITTEET: Tarkkailutulokset
Vesistöosasto/RO 12.12.2013 Kirjenumero 995/13 Hausjärven kunta/ Ympäristöosasto Keskustie 2-4 12100 OITTI HAUSJÄRVEN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2013 1. YLEISTÄ Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. tutki loppukesällä 2013 viiden Hausjärvellä sijaitsevan järven veden laadun Hausjärven kunnan toimeksiannosta. Näytteet otettiin järvien syvännealueelta. Tuloksista on laadittu sovitusti lyhyt yhteenveto kunkin järven tilasta sekä tehty vertailua vanhoihin tuloksiin. Koska lausunnoissa käsitellään myös järvien rehevyyttä, seuraavassa on esitetty kooste käytetystä rehevyysluokituksesta: Vesiensuojeluyhdistys/sisävedet Vesi- ja ympäristöhallitus/yleisluokitus Kok.P Klorofylli-a Kok.P Klorofylli-a Luokka µg/l mg/m 3 µg/l mg/m 3 Karu < 10 < 3 < 12 < 4 Lievästi rehevä 10-20 3-10 < 30 < 10 Rehevä 21-51 11-20 < 50 < 20 Erittäin rehevä 51-100 21-50 < 100 < 50 Ylirehevä > 100 > 50 > 100 > 50 2. TARKKAILUVUODEN SÄÄ- JA VESIOLOT Vuoden 2012 syys- ja lokakuu olivat runsassateisia ja valumat olivat syksyllä suuria. Marraskuu oli vielä lauha ja sateinen. Marraskuun lopussa oli myrskyjä, jotka sekoittivat veden tehokkaasti. Pakkaskausi alkoi yhtäkkisesti joulukuun vaihteessa. Yli 10 asteen pakkanen jääti järvet nopeasti. Jäätymisajankohta oli lähes normaali (01.12.2012). Sateiden jäljiltä virtaamat jäivät suuriksi, joten happitilanteen kannalta talvikaudesta ei ennakoitu kovin vaikeaa. Toisaalta veden lämpötila jäi tavallista korkeammaksi mikä lisäsi hapen kulumisnopeutta. Humusleima ja ravinnepitoisuudet tulevat olemaan talvella 2013 tavanomaista suurempia syysasteiden jäljiltä. Tammi ja helmikuu olivat myös lauhoja eikä pitkiä pakkasjaksoja ollut. Lunta satoi varsin runsaasti ja lumen paino nosti jäälle vettä, koska jää jäi varsin ohueksi. Virtapaikat pysyivät laajalti sulina voimakkaan virtauksen takia. Myös pienemmät ojat pysyivät sulina ja routaa oli tavallista vähemmän paksun www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03 ) 2461 111 PL 265, 33101 Tampere
2 lumipeitteen takia. Lunta tuli helmikuulla edelleen lisää ja jäällä oli edelleen vettä. Lämmin vesi muodosti paikoin uhkuläpiä. Talvi jatkui kovana maaliskuussa. Lunta satoi lisää ja yöpakkaset kovenivat. Kuun puolivälissä oli yöllä pakkasta yli 20 o C, joten virtapaikat jäätyivät ja virtaamat hiipuivat. Myös merialueelle muodostui uuttaa jäätä. Talven ote ei hellittänyt huhtikuussakaan. Yöt olivat poikkeuksellisen kylmiä ja päivät aurinkoisia, joten sulaminen edistyi hitaasti. Kuun puoliväliin mennessä sulamisvalimia ei juurikaan ollut ja joetkin pysyivät vankassa jäässä. Talven selkä alkoi taittua kuun lopulla eli lähes kuukauden normaalista myöhässä. Huhtikuun puolivälin jälkeen kevät alkoi edistyä nopeasti. Huhtikuun lopulla lämpöaalto sulatti lumipeitteen nopeasti ja monilla alueilla oli huipputulvia. Myös Loimijoki tulvi voimakkaasti veden noustessa Huittisten keskustaan. Hajakuormitus oli siten voimissaan. Järvien jäät lähtivät vapun aikoihin eli koko lailla normaaliin aikaan. Sadanta oli sulamiskaudella maltillista, joten tulvat menivät ohi viikossa parissa. Sää alkoi lämmetä toukokuun alun jälkeen. Toukokuu oli lämmin ja monin paikoin vähäsateinen. Lumet sulivat Lapissakin nopeasti ja tulvahuiput koettiin siellä toukokuun puolivälin jälkeen. Monet järvet kerrostuivat tyynen lämpimän sään takia nopeasti, joten kesäkerrosteisuudesta tuli pitkä. Kesäkuu oli poikkeuksellisen lämmin ja sateet tulivat lähinnä paikallisina ukkoskuuroina. Myös heinäkuun sademäärissä oli suuria paikallisia vaihteluita sateiden kuuroluonteisuuden vuoksi. Suurimmassa osassa maata satoi 40 80 mm eli keskimääräistä vähemmän. Etelä- ja lounaisrannikolla satoi hyvin vähän, alle 40 mm. Heinä-elokuu olivat kuitenkin normaalia runsassateisempia. Haihdunta ja maan kuivuus pitivät valumat kuitenkin vähäisinä. Kerrosteisuus pysyi järvissä vakaana keskikesän hellejakson aikana. Vähäiset valumat pitivät hajakuorman kurissa ja sedimentaatio väheni päällysveden ravintovarastoja. Pahaa leväkesää ei siten ollut. Matalissa järvissä leville oli kuitenkin hyvät kasvuedellytykset. Syyskuu oli kuiva ja vähäsateinen. Kuukauden sadanta oli maan länsi- ja pohjoisosassa yleisesti 20 50 mm eli monin paikoin alle puolet tavallisesta. Maan itäosassa satoi yli 50 mm eli lähes keskimääräisesti. Syyskuun lopun sateet imeytyivät pääasiassa kuivaan maaperään eivätkä nostaneet merkittävästi jokien virtaamia. Erityisesti Lounais-Suomessa maa on yhä vähäsateisen kesän jäljiltä kuivaa ja maankosteuden vaje on jopa yli 100 mm. Järvien pinnat olivat syyskuussa 30-40 cm tavallista alempana ja virtaamat olivat erittäin vähäisiä. Pienet purovesistöt olivat kokonaan kuivuneet. Lokakuussa sää viileni ja sateita saatiin jonkin verran. Koska haihduntaa ei enää ollut, jokiin ja puroihin saatiin jo virtaamia. Sateet painottuivat lokakuun loppupuolelle. Myös marraskuussa satoi runsaasti, joten vesitilanne parani loppuvuotta kohti. Talvesta voi tulla kuitenkin niukkavetinen ja järvien pinnat jäänevät normaalia alemmas.
3 mm 140 Tampere, Pirkkala 120 100 80 60 40 20 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 2012 2013 1981-2010 Kuva 2.1. Sademäärä kuukausittain vuosina 2012 ja 2013 sekä pitkän ajan keskiarvo Tampere-Pirkkalassa. 3. TULOSTEN TARKASTELU 3.1 Mommilanjärvi Mommilanjärvi (pinta-ala 378 ha) sijaitsee Puujoen alueen (35.82) latvoilla keräten vesiä laajalta alueelta. Kyseessä on yksi Vanajaveden reitin suurimmista latvajärvistä. Järvi sijaitsee maatalousvaltaisella alueella, joten peltojen valumavesien vaikutus veden laatuun on oletettavasti suuri. Vesistöalueen koko Mommilanjärven alapuolella on jopa runsaat 600 km 2. Näyteasema sijaitsee Mommilanjärven pohjoisosassa, johon laskee useita jokia, mm. taimenillekin sopiva Luhdanjoki ja Pätilänjoki. Kokonaissyvyyttä pohjoisella altaalla on 8,2 m. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen tietojärjestelmissä on aiempia vedenlaatutietoa vuosilta 1970-71, talvelta 2003 ja kesältä 2006. Lisäksi Mommilanjärven luusuasta on otettu säännöllisesti näytteitä Vanajaveden yhteistarkkailun puitteissa. Peruslaadultaan vesi oli sameaa (näkösyvyys 1,0 m), humussävytteistä ja veden sähkönjohtavuus oli metsäisiä alueita suurempi. Ansionjärveen verrattuna suoloja oli vähemmän. Päällysveden fosforipitoisuus oli 41 µg/l, mikä sijoittuu rehevään luokkaan. Taso oli sama kuin alempana sijaitsevassa Ansionjärvessä, missä peltojen vaikutus näkyi suurempana sähkönjohtavuutena. Mommilanjärven pohjoinen allas oli näytteitä otettaessa lievästi kerrostunut ja happitilanne oli normaali vain pintavedessä. Välivedessä todettiin tuntuvaa happivajetta ja pohjalta happi oli lähes loppunut (pitoisuus 1,4 mg/l). Tilanne oli samantyyppinen kuin elokuussa 2010. Mommilanjärven veden yleisluokka on sekä nyt saatujen että vanhempien tulosten perusteella lähinnä tyydyttävä. Luokkaa laskevat järven rehevyys ja alusveden happiongelmat. Kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella järven rehevyystaso on pysynyt ennallaan.
4 3.2 Ansionjärvi Ansionjärven pinta-ala on 75 ha ja suurin syvyys noin 6 m. Valuma-alueen koko on 647 km 2, joten veden vaihtuvuus on nopeaa. Ansiojärvi saa pääosan vesistänsä Mommilanjärvestä laskevasta Haminanjoesta. Ansionjärvestä reitti jatkuu Puujokena. Veden laadun kannalta ratkaisevaa on Mommilanjärven suunnalta tulevien vesien laatu, minkä lisäksi myös lähivaluma-alueen (36,7 km 2 ) pelloilta tulee kuormitusta. Ansionjärven rannoilla on runsaasti vesikasvillisuutta ja ne ovat osin suopohjaisia. Loma-asutus on suhteellisen vähäistä toisin kuin Valkjärven tai Kivenpuunlammin rannoilla, missä sijaitsee runsaasti mökkejä. Ansionjärvi on veden peruslaadultaan ruskeavetinen humusjärvi, joka on voimakkaasti rehevöitynyt. Havaintoajankohtana järvessä vallitsi melko loiva lämpötilakerrosteisuus. Päällysvesi oli ruskeaa, lievästi sameaa, lievästi emäksistä ja humuspitoisuus oli kohtalainen. Päällysveden fosforipitoisuus oli reheville vesille ominainen (kok P: 39 µg/l). Myös levämäärä oli reheville vesille ominainen (chl 27 mg/m 3 ). Lisäksi päällysveden typpipitoisuus oli kohonnut luonnontasosta ilmentäen kuormittumista (kok N: 1100 µg/l). Havaitut muutokset ovat tyypillisiä hajakuormituksen vaikutuksen alaisille järville. Happipitoisuus oli päällysvedessä hyvä, mutta alusvesi oli 5,5 metrin syvyydellä vähähappista. Alusveden fosforipitoisuus oli jonkin verran koholla (kok P: 61 µg/l) päällysveteen verrattuna, mikä selittyy sedimentaatiolla. merkittävää sisäistä kuormitusta ei havaintoajankohtana todettu. Veden sähkönjohtavuus (10,7 ms/m) oli metsäisiä alueita suurempi pelloilta huuhtoutuvien suolojen takia. Samasta syystä veden puskurikyky oli hyvä ja ph normaali. Hygieeniseltä laadultaan vesi oli hyvää (lämpökest. kolif. 2 kpl/100 ml). Veden yleislaatuluokka oli kesällä 2013 tyydyttävä. Laatuluokkaa laskee lähinnä rehevyys ja veden samentuneisuus. Aiemmat tutkimukset Ansionjärven vanhimmat kesätulokset ovat vuodelta 1968, jolloin pintaveden (1 m) fosforipitoisuus oli 30 µg/l ja seuraavat vuodelta 1979, jolloin se oli 66 µg/l (vrt. nyt 50 µg/l). Myös kokonaistyppipitoisuus oli korkea jo heinäkuussa 1979 (1400 µg/l). Edellisen Ansionjärvi tutkittiin kesällä 2010, jolloin fosforipitoisuus oli 63 µg/l. 2000-luvun tuloksiin verrattuna Ansiojärven tilassa ei ole tapahtunut muutoksia suuntaan tai toiseen. 3.3 Koiranvuolle Koiranvuolle (pinta-ala 4 ha) on Ansionjärvestä alkunsa saavan Puujoen pienikokoinen laajentuma. Veden syvyys välittömästi tulovirtaaman alapuolella sijaitsevalla syvänteellä on noin 9,0 m. Lammen eteläisillä rannoilla on loma-asutusta. Yläpuolista Ansionjärveä suuremmasta syvyydestä huolimatta lämpötilakerrosteisuus jäi lieväksi altaan läpi kulkevan virtauksen takia. Lievää happivajetta todettiin kuitenkin kaikilla syvyyksillä happitilanteen oltua kokonaisuutena tyydyttävä.
5 Pintaveden laatu noudatteli, kuten oletettuakin, pääpiirteiltään Ansionjärven veden laatu eli fosforia oli runsaasti, samoin levätuotannon määrää indikoiva klorofyllipitoisuus oli korkeahko. Tilanne oli siten reheville vesille ominainen. Veden hygieeninen laatu oli pienestä lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrästä (21 kpl/100 ml) huolimatta hyvä. Voimistunut rehevyys ja veden samentuneisuus laskevat kuitenkin yleislaatuluokan loppukesällä tyydyttäväksi. 3.4 Kolmilammi, pohjoinen Kolmilammien tilaa tutkittiin edellisen kerran vuonna 2010. Someronvuoren harjumuodostelman kupeessa sijaitsee 3 pientä lampea, joista pohjoinen ja kaakkoinen allas ovat yhteydessä toisiinsa pienen ojan kautta. Pohjoisen Kolmilammen (1 ha) syvyys on 10 m. Kyse on harjujen suojaamassa notkossa sijaitsevasta suppalammesta. Päällysveden sähkönjohtavuus oli eritäin alhainen ja humusta oli melko vähän. Pintavesi oli näytteitä otettaessa sameaa (4,0 FNU) sisältäen levää. Klorofyllipitoisuus (15 µg/l) oli rehevien vesien tasoa, vaikka pintaveden fosforipitoisuus (24 µg/l) oli vain lievästi rehevien vesien tasoa. Lampi oli näytteitä otettaessa voimakkaasti kerrostunut. Veden lämpötila oli pohjalla (9 m) vain 5,0 oc kertoen kevätkierron epätäydellisyydestä/puuttumisesta. Pohjanläheinen vesi olikin huonolaatuista. Vesi oli hapetonta, sähkönjohtavuus selvästi pintavettä korkeampi ja ravinnepitoisuudet olivat korkeita. Yhtä huonolaatuista pohjanläheinen vesi ei kuitenkaan ollut kuin selvästi syvemmässä eteläisessä Kolmilammissa. Välivedessä (5 m) happea oli vielä jonkin verran (2,0 mg/l). Loppukesän 2010 ja 2013 kaltaisissa oloissa veden yleislaatuluokka jää pintavedenkin osalta tyydyttäväksi - välttäväksi. Alusveden heikkoon tilaan vaikuttavat osaltaan lammen luontaiset ominaisuudet (pieni koko, suojainen sijainti, nopea kerrostuminen keväällä). Veden hygieeninen laatu oli kuitenkin erinomainen. 3.5 Kolmilammi, eteläinen Eteläinen Kolmilammi on kooltaan (1 ha) suunnilleen samaa luokkaa kuin pohjoinenkin allas. Kokonaissyvyys (17 m) on kuitenkin Eteläisessä Kolmilammissa huomattavasti suurempi. Tämän myötä pohjaläheinen vesi seisoo vielä selvemmin lammen pohjalla kuin Pohjoisessa Kolmilammissa. Kuormitustekijöitä on vaikea eritellä ilman maastotarkastusta. Lammen rannalla sijaitsee kuitenkin Kolmilammin tanssilava ja lammesta länteen/luoteeseen paikallista asutusta. Virkistyskäytön kannalta oleellista on päällysveden laatu, joka sekään ei ole hyvä, vaikka kyse on harjualueen kupeessa sijaitsevasta lammesta. Vesi oli näytteitä otettaessa lievästi sameaa (2,4 FNU), sillä kirkkaissa vesissä sameus on kesälläkin alle 2 FNU. Lisäksi vesi oli lievästi humussävytteistä. Ravinnetaso (720 µg N/l ja 17 µg P/l) oli lievästi reheville vesille ominainen levämäärää kuvaavan klorofyllipitoisuuden (9,3 µg/l) ollessa rehevän veden rajalla (raja-arvo 10 µg/l). Ensimmäiseen kappaleeseen viitaten alusvesi oli siis erittäin heikkolaatuista. Yhtä suuria pitoisuuksia kuin nyt sähkönjohtavuudesta, kokonaistypestä, fosforista ja raudastakin mitattiin, ei juurikaan muu-
6 alla esiinny. Joka tapauksessa tämän veden voidaan arvioida seisoneen lammen pohjalla pysyvästi jo pitkään. Myös alusveden kupliminen yhdessä voimakkaan rikkivedyn hajun kanssa kertoi tästä. Eteläisen Kolmilammin virkistyskäyttöarvoksi voidaan arvioida pintaveden perusteella tyydyttävä. Alusvesi on oma lukunsa ja sen laatu on poikkeuksellisen huono. Syynä on lammen meromiktinen luonne (normaalit kierrot puuttuvat kokonaan). 3.6 Kivenpuunlammi Kivenpuulammi on kirkasvetinen, pienikokoinen (11 ha) järvi Valkjärven ja Ansionjärven välissä. Valkjärví laskee Kivenpuunlammiin ja se edelleen Ansionjärveen. Kivenpuunlammin valuma-alueen pintaala on noin 4,2 km. Lähivaluma-alue on kalliovaltainen. Rannat ovat osin jyrkkiä ja kallioisia. Havaintoajankohtana järvessä vallitsi loiva lämpötilakerrosteisuus. Päällysvesi oli noin 22-asteista, ja alusvesi 5,5 metrin syvyydellä noin 17-asteista. Päällysvesi oli kirkasta, lievästi ruskeasävytteistä ja vähähumuksista (väri 18 ja COD Mn 5,7 mg/l). Näkösyvyys oli 3,6 m eli erittäin hyvä. Päällysveden fosforipitoisuus ja levämäärä ilmensivät lievää rehevyyttä. Päällysveden fosforipitoisuus oli 12 µg/l, eli vastaava kuin karujen ja lievästi rehevien vesien raja-arvo. Veden hygieeninen laatu oli erinomainen. Päällysvedessä oli happea hyvin, mutta alusvesi oli lähes hapetonta. Hapen puutteesta johtuvaa sisäistä kuormitusta ei kuitenkaan todettu. Kivenpuunlammin veden yleislaatu oli hyvä, jopa lähellä erinomaista. Aiemmat tutkimukset Aikaisempien tulosten perusteella Kivenpuunlammissa ei ole tapahtunut rehevöitymistä. Kesätuloksissa fosforipitoisuus on ollut lievästi rehevien vesien tasoa jo 1970-luvulla, mihin verrattuna rehevöitymisen voimistumista ei siis ole tapahtunut. Edellisen kerran Kivenpuunlammi tutkittiin vuonna 2010, jolloin fosforipitoisuus oli 18 µg/l. Viimeisimmät talvitulokset ovat vuodelta 1993, jolloin mitattu päällysveden talviaikainen fosforipitoisuus 10 µg/l viittaa siihen, että avovesiaikana lisääntyvä hajakuorma kohottaa lievästi järven ravinnetasoa. Alusvedessä on aiemminkin esiintynyt kesällä järven kerrostuessa vähähappisuutta. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatinut: Limnologi, MMM Reijo Oravainen Hyväksynyt: Toiminnanjohtaja Jukka Mattila