LAHDEN TIEDEPÄIVÄ 10.11.2015 ASUMISEN ARVOSTUKSET AIKUISTEN ASUINALUEKOKEMUKSIA ESPOOSTA JA LAHDESTA KATRI KOISTINEN / KULUTTAJATUTKIMUSKESKUS LIISA PEURA-KAPANEN / KULUTTAJATUTKIMUSKESKUS KATI HONKANEN / HELSINGIN YLIOPISTON KOULUTUS- JA KEHITTÄMISPALVELUT JAANA POIKOLAINEN / HELSINGIN YLIOPISTON KOULUTUS- JA KEHITTÄMISPALVELUT
TAUSTA Tutkimus perustuu ARAN:n rahoittamissa ASLAKO- (Asuinalue lapsiperheiden kokemana hyvinvointi haasteellisessa ympäristössä) ja VAMULI- (Valikoivan muuttoliikkeen vaikutukset alueelliseen eriytymiseen pääkaupunkiseudulla) hankkeissa kerättyihin laadullisiin teemahaastatteluaineistoihin. Asuinpaikalla on merkitystä asukkaiden elämänkulkuun ja hyvinvointiin (Koistinen ym. käsikirjoitus). Asunalueita pyritään kehittämään segregaatiota tai sen uhkaa vähentäviksi (esim. Vaattovaara & al. 2009; Vilkama 2011). Asumispreferensseihin tai arvostuksiin vaikuttavat mm. demografiset tekijät (Kleinhans & Priemus & Engbersen 2007), luonnonläheisyys (Honkanen & Poikolainen 2014), asuinalueen status (Seppänen ym. 2012) ja alueen turvallisuuden (Kyttä ym. 2014; Kuoppa & Kyttä & Hirvonen 2014).
TAVOITTEET Esityksessä vastataan kysymyksiin: Mitä tekijöitä asukkaat arvostavat erityyppisillä asuinalueilla? Millaisia perusteita asukkailla on valita asuinalue? Tutkimuksessa vertaillaan asukkaiden subjektiivisia näkemyksiä asuinalueen merkityksistä erityisesti arvojen näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan Espoon keskuksessa sekä Lahden keskustassa ja Liipolassa asuvien asumisarvostuksia sekä sitä millaisia valitsijatyyppejä asukkaat ovat.
KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ Arvot ovat käsityksiä hyvänä pidettävistä päämääristä ja toimintatavoista, ja niiden avulla perustellaan käyttäytymistä ja mielipiteitä (Schwartz & Bardi 2001; Schwartz & Caprara & Vecchione 2010.) Jos asukkaalla on mahdollisuus valita asuinpaikkansa ja -muoto, liittyy tähän valintaan asumisarvostukset (esim. jos arvostetaan luontoa, pyritään luonnonläheiselle asuinalueelle). Kuitenkin sosioekonomisesti hyväosaisten mahdollisuudet valintaan ovat paremmat kuin heikompiosaisten (Kemppainen & Lönnqvist & Tuominen 2014).
TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Haastateltavat eri-ikäisiä, erilaisissa sosioekonomisissa asemissa ja erilaissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä. ASLAKO-hanke: 25 teemahaastattelua v. 2013-2014 (8 miestä, 17 naista, 19-58 v.) kohdealueina Lahden keskusta ja Liipola. VAMULI-hanke: 14 teemahaastattelua (5 miestä, 9 naista, 22-69 v. ) v. 2014-2015, kohdealueena Espoon keskus (asemanseutu, Kirkkojärvi, Suvela, Suna). Haastattelut litteroitu sanasta sanaan ja analysoitu teemoittelemalla ja tyypittelemällä.
TULOKSET Perhekeskeiset sopeutujat Asuinpaikan valintaperuste: praktinen valinta, jossa taloudelliset tekijät keskeisellä sijalla. Asumismuoto: pääasiassa vuokra-asumista kerrostalossa. Arvostukset /asuinympäristö: koti tarjoaa rauhaa ja turvaa levottomammallakin asuinalueella, luonto ja puistoalueet tärkeitä. Arvostukset / sosiaalisuus ja verkostot: arvostavat läheisiään ja ystäviään, ei tarvetta verkostoitua alueella. Nuoret aikuiset valmiimpia naapuriapuun ja sosiaalinen media aktiivisessa käytössä. Arvostukset / palvelut: lähipalvelut tärkeitä, erityisesti pt-kauppa, päivähoito, terveyskeskus ja kirjasto sekä hyvät julkiset liikenneyhteydet.
TULOKSET Valikoiden verkostoitujat Asuinpaikan valintaperuste: oma tai perheen vapaaehtoinen ja harkittu valinta, lapsiperheillä korostuu koulujen ja päivähoitopaikkojen tarjonta ja laatu. Asumismuoto: vuokra- ja omistusasumista kerros- tai rivitalossa. Arvostukset /asuinympäristö: turvallinen ja viihtyisä kokonaisuus, jossa myös lasten hyvä kasvaa. Arvostukset / sosiaalisuus ja verkostot: verkostoidutaan alueella tekemisen ja toiminnan kautta samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Kasvotusten tapaamisten lisäksi käytetään myös sosiaalista mediaa. Arvostukset / palvelut: toimivat peruspalvelut riittävän lähellä ja lapsille laadukkaita ja monipuolisia palveluita.
TULOKSET Itsenäiset etäisyyden ottajat Asuinpaikan valintaperuste: huolella harkittu valinta huomioiden omat nykyiset ja tulevat tarpeet kuten elämäntilanteen muutokset. Asumismuoto: omistus- ja asumisoikeusasumista kerros- tai rivitalossa. Arvostukset /asuinympäristö: itsenäistä asumista tukevat palvelut helposti saatavilla, asuminen ongelmatonta autottomanakin, viheralueet kävelyetäisyydellä, pienimittakaavaisuus etu. Arvostukset / sosiaalisuus ja verkostot: tarkkoja yksityisyydestään, pitävät etäisyyttä naapureihin, osallistuvat tilaisuuksiin, mutta eivät halua sitoutua, läheisten ei tarvitse asua samalla alueella. Arvostukset / palvelut: toimivat peruspalvelut ja jonkin verran kulttuuripalveluita. Vaativammat palvelutarpeet tyydytetään julkisten liikenneyhteyksien päässä olevassa suuremmassa palvelukeskittymässä.
TULOKSET Elämän keskellä viihtyjät Asuinpaikan valintaperuste: harkittu valinta, halutaan asua kaupungin keskustassa vaikka taloudellisesti tiukkaa. Asumismuoto: vuokra-asumista kerrostalossa keskustassa. Arvostukset /asuinympäristö: keskustasijainti tärkeää, lyhyt matka joka paikkaan. Arvostukset / sosiaalisuus ja verkostot: sosiaaliset verkostot tärkeitä, kuten perhe ja ystävät. Ei kaivata yhteisöllisyyttä naapurustossa. Some osalle keskeinen verkosto. Aikaa vietetään pääasiassa muualla kuin kotona; paljon aktiviteetteja. Arvostukset / palvelut: runsaat ja monipuoliset palvelut kävelyetäisyydellä. Kritiikkiä palveluiden laatua, saatavuutta ja toimivuutta kohtaan (Kela ym.).
Asuinalue ja sosiaaliset verkostot tärkeitä Taloudelliset resurssit rajoitetut ja muuttoherkkyys suuri Taloudelliset resurssit mahdollistavat ja tavoitteena pysyvä pitkäaikainen asuminen Koti ja perhe tärkeitä
JOHTOPÄÄTÖKSET Asuinpaikan ja ympäristön valintaa rajoittavat erityisesti taloudelliset resurssit ja nuorten aikuisten kohdalla myös tiedolliset puutteet asumismahdollisuuksista ja tuista. Erot asukastyyppien asumisarvostuksissa ja asumisvalinnoissa liittyvät enemmän asukkaiden elämäntilanteisiin kuin asuinalueiden välisiin eroihin. Tietyt arvostukset ovat sosiaalisesti hyväksytympiä kuin toiset (Schwartz & Bardi 2001). Tämä näkyy siten, että nuorten aikuisten elämäntyyliin sopivana pidetään asuinpaikan tiuhaakin vaihtamista. Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat hakevat enemmän pysyvyyttä ja hakeutuvat takaisin juurilleen, vaikka alueen maine olisi heikko. Sosiaaliset verkostot ovat kaikille tärkeitä, mutta verkoston jäsenet eivät välttämättä asu samalla alueella tai edes samassa kaupungissa (ks. Kleinhans & Priemus & Engbersen 2007).
LÄHTEET (1/2) Honkanen, Kati & Poikolainen, Jaana (2014). Asuinalueet lapsiperheiden vanhempien hyvinvointiympäristöinä subjektiivinen näkökulma. Yhteiskuntapolitiikka 79:6, 679 687. Kemppainen, Teemu & Lönnqvist, Henrik & Tuominen, Martti (2014). Turvattomuus ei jakaudu tasan. Mitkä asuinalueen piirteet selittävät helsinkiläisten kokemaa turvattomuutta? Yhteiskuntapolitiikka 79: 1, 5-20. Kleinhans, Reinout & Priemus, Hugo & Engbersen, Godfried (2007). Understanding Social Capital in Recently Restructured Urban Neighbourhoods: Two Case Studies in Rotterdam. Urban Studies 44(516), 1069-1091. Kuoppa, Jenni & Kyttä, Marketta & Hirvonen, Jukka (2014). Pidetty ja pelätty Kirkkojärvi. Kuinka asukkaiden turvallisuuskokemusten eriytyminen voidaan huomioida osana lähiön kehittämistä. Yhdyskuntasuunnittelu 52: 1, 29-52. Kyttä, Marketta & Kuoppa, Jenni & Hirvonen, Jukka & Ahmadi, Ehsan & Tzoulas, Tuija (2014). Perceived safety of the retrofit neighborhood: A location-based approach. Urban Design International 19: 5, 311-328.
LÄHTEET (2/2) Schwartz, Shalom, H. & Bardi, Anat (2001). Value Hierachies Across Cultures. Taking a Similarities Perspective. Journal of Cross-Cultural Psychology 32: 3, 268-290. Schwartz Shalom, H. & Caprara, Gian & Vecchione, Michele (2010). Basic Personal Values, Core Political Values, and Voting: A Longitudinal Analysis. Political Psychology 31:3, 421-451. Seppänen, Marjaana & Haapola, Ilkka & Puolakka, Kalle & Tiilikainen, Elisa (2012). Takaisin Liipolaan. Lähiö fyysisenä ja sosiaalisena asuinympäristönä. Ympäristöministeriön raportteja 14/2012. Vaattovaara, Mari & Kortteinen, Matti & Ratvio, Rami (toim.) (2009): Miten kehittää lähiötä? Tapaustutkimus Riihimäen Peltosaaresta, Metropolin laidalta. Suomen ympäristö 46/2009. Lahti: Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus. Vilkama, Katja (2011) Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat? Kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden alueellinen eriytyminen ja muuttoliike pääkaupunkiseudulla. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus, 2011.