Joulun odotus ei maksa mitään

R- Suomen Posti Oyj KYRKAN OCH VI TURUN JA KAARINAN SEURAKUNTAYHTYMÄ Nro 10 www.turunseurakunnat.fi Joulun odotus ei maksa mitään Reiluun pakettiin mahtuu maailma Keskiaukeama Adventti avaa uudenlaisen joulun Sivu 6 Kauneimmat joululaulut takasivulla Bröd och självkänsla från Kringlan Sidan 10

KIRKKO JA ME 30.11. 19.12.2006 SANA OIKEAAN AIKAAN SANOTTU Arki sen sijaan on todellista. Se koostuu tapahtumista, ympäristöistä ja esineistä, joiden tuttuus on miltei häivyttänyt niistä erityislaatuisuuden, pienistä elementeistä, joiden osaksi oma minuus muovautuu. Arki on kuin jokaisen ihmisen oma kaupunki, se jossa hän elää, mutta jota hän ei katso tai näe; se, jossa tapahtuu asioita, joita ei pysty kertomaan. Runoilija Tomi Kontio kolumnissaan Me naiset -lehdessä 9.11. Perheiden yhteen hitsautuminen on entistä vaikeampaa, kun arkielämä tempoo lapsia ja aikuisia eri suuntiin, minkä lisäksi maailma ympärillä muuttuu kovaa vauhtia. Yhteishengen rakentuminen taas vaatii samaa kuin ennenkin: yksinkertaisesti sitä, että ollaan yhdessä. Helsingin Sanomat 13.11. Virressä on oltava tappamisen maku. Laulun tulee kajahtaa siihen malliin, että Perkele polvistuu pelosta. Ja ottaa öylätin. Kulauttaa tilkan viiniä todeten, että halleluja! Armoa ja pelastusta tuli siihen malliin, että syntisäkki lensi lopullisesti helvetin kuuseen. Näin täytyy virren soida. Muusikko ja säveltäjä Jani Uhlenius kolumnissaan Uutispäivä Demarissa 2.11. Me isokenkäiset Lähestyvä joulu näkyy kauppojen myyntiluvuissa komeana piikkinä. Joulu ja tyhjenevä lompakko ovat useimmille suomalaisille tuttu parivaljakko. Mutta ei kirkon ja rahan suhde rajoitu vain juhlista jaloimpaan. Seurakunnat ovat merkittäviä kuluttajia ympäri vuoden. Kirkkojen ja seurakuntakotien lämmitys vie energiaa, rakennusten kunnossapitoon uppoaa naula poikineen ja leirikeskusten keittiöissä hämmennetään keittoa suurilla kauhoilla. * * * Ympäristöasiat ovat nousseet kirkossa uudella tavalla esiin viimeisen vuosikymmenen aikana. Kirkkohallituksen myöntämä ympäristödiplomi on yksi porkkana seurakuntien ympäristötietoisuuden kasvatuksessa. Tähän mennessä ympäristödiplomi on myönnetty 22 seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä sai oman diplominsa kolme vuotta sitten, ensi vuonna on aika hakea sitä uudestaan. Diplomin myöntäminen edellyttää muun muassa seurakunnan päättävien elinten sitoutumista ympäristöarvoihin ja ympäristön tilan jatkuvaa parantamista. Vaikka seurakuntayhtymä on sitoutunut ympäristöasioihin jo strategiassaan, jokaisen ympäristön hyväksi tehdyn päätöksen takana on joku. Seurakuntavaalien vaalikoneessa internetissä kyseltiin ehdokkailta heidän suhtautumistaan myös ympäristöasioihin. 56 prosenttia ehdokkaista olisi valmiita suosimaan ympäristöystävällistä, mutta kalliimpaa tuulivoimaa. Ehkä osa heistä tiesikin, että vuodesta 2001 lähtien kuudennes yhtymän kuluttamasta sähköstä on ollut tuulivoimaa. Muita askeleita paremman ympäristön puolesta ovat muun muassa reilun kaupan ja lähiruuan suosiminen seurakuntien hankinnoissa. Kirkkokahveilla kuppiin kaadetaan yhä useammin reilua kaupan kahvia. * * * Seurakuntayhtymän ja muiden suurten kuluttajien lisäksi vastuu ympäristöasioista on meillä kaikilla. Viidennes maapallon asukkaista kuluttaa 80 prosenttia luonnonvaroista. Me suomalaiset kuulumme tuohon hyväonniseen viidennekseen, jolla on vaurauden mukanaan tuoma mahdollisuus ympäristöystävällisiin valintoihin. Omia kulutustottumuksiaan voi pohtia mittaamalla ekologisen jalanjälkensä kokoa. Yksilön jalanjäljen kokoon vaikuttaa muun muassa se, miten paljon hänen kulutustaan ja jätteitään varten tarvitaan viljelys- ja laidunmaata, metsää, rakennettua maata, merta se- ALUKSI kä fossiilisen energian tuottamiseen varattua maata. Keskimäärin suomalaisen jalanjälki on 5,8 globaalihehtaaria. Jos kaikki ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon kuin me, tarvittaisiin enemmän kuin kolme maapalloa. Tulevien seurakuntien luottamushenkilöiden ja kaikkien meidän muidenkin on viimeistään nyt aika pysähtyä ympäristöasioiden äärelle ja muuttaa ajatukset teoiksi. En tiedä pystymmekö pelastamaan maapallon reiluja banaaneita syömällä ja muilla pienillä ekoteoilla, mutta jotain meidän on tehtävä yhteisen pallomme ja sen tulevaisuuden hyväksi. Mervi Syrjänen MERKINTÖJÄ MAAILMALTA KUUKAUDEN SANA ETIOPIA. Saavuimme sadeajan keskelle. On vaikea uskoa, että ehdin olla Suomessa vuoden ja viisi kuukautta. Aivan kuin eilispäivänä olisin vasta täältä lähtenyt. Miltä Etiopia näyttää siis tänään? Sadetta on tullut monin paikoin kaatamalla. Joet ovat tulvineet. Nytkin Addis Abebaan menevä tie on parista kohtaa melkein poikki. Isot rekka-autot eivät pääse kulkemaan tänne Mettuun asti. Awash-joen tulvat ovat olleet niin suuret, että monet kodit ovat jääneet saarroksiin. * * * Ostoksia tehdessämme kaupoissa huomasimme, miten ruuan hinnat olivat nousseet. Pääviljan, teffin hinta on melkein kaksinkertaistunut siitä kun lähdin Suomeen. Ruuan kalleus näkyi seuraavina viikkoina. Naistyön toimistoomme tulee edelleen langanlaihoja naisia pyytämään apua. Monella äidillä oli ruuan puutteen lisäksi huoli lapsista; mistä saataisiin kouluvihot ja uudet pakolliset koulupuvut? Monien vihannekset ovat kaatosateet tuhonneet, ja se mitä sateilta jäänyt, sen ovat apinat syöneet. Tätä on köyhyys. Se ei jätä ketään kylmäksi. Välillä se todella ahdistaa ja saa itkun nousemaan kurkkuun halatessani laihtunutta sisartani. * * * Alkuviikosta tulivat rovastikuntiemme naistyöntekijät kolmen päivän neuvottelupäiville tänne Mettuun. Hekin ovat läpikäyneet monenlaista. He kiertävät omissa seurakunnissaan opettamassa naisia. Joku oli joutunut taistelemaan hengestään ylittäessään tulvivaa jokea. Toinen oli viettänyt jonkun tunnin piilossa pimeässä valebanaanimetsikössä paeten maantierosvoja. Naistyöntekijämme kulkevat yleensä matkansa jonkun evankelistan kanssa, mutta aina se ei onnistu. Monesti on edessä usean tunnin patikointi tai ratsastus johonkin kaukaiseen seurakuntaan. Raporteissaan he kertovat opettaneensa yli 1500 naista vuoden aikana. Monenlaista tulosta ja muutosta on myös nähtävissä. Ravintotottumukset ovat muuttuneet monin paikoin ja syödään enemmän vihanneksia. Tyttöjen ympärileikkausperinteen vaaliminen on vähentymässä, naisten itsetunto on kohentunut. Naisia valitaan yhä useammin jo seurakuntien vanhemmistoon. Iloitsemme kaikista mahdollisista positiivisista muutoksista, jotka parantavat perheen ja naisten elämää. Regina Hantikainen Suomen Lähetysseuran lähetti Etiopiassa Kansi Joulun tuntu syntyy yhdessä tekemällä. Kuva Katri Saarela Kun armo käy oikeudesta Adventin aika on parannuksen teon ja itsetutkistelun aikaa, Johannes Kastajan aikaa. Ihmiset kysyivät häneltä: "Mitä meidän sitten tulee tehdä?" Hän vastasi heille: "Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin." Myös publikaaneja tuli kastettavaksi, ja he kysyivät Johannekselta: "Opettaja, mitä meidän tulee tehdä?" Hän sanoi heille: "Älkää vaatiko enempää kuin on säädetty." Sotilaatkin kysyivät häneltä: "Entä me, mitä meidän tulee tehdä?" Hän sanoi heille: "Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne." On hyvä pysähtyä joskus miettimään, missä oikein on ja mihin pitäisi mennä. Jos ei tunne itseään, käsitys muistakin jää pinnalliseksi. Jos ei suostu katsomaan asioita, jotka ovat huonosti, on vaikeaa tehdä niille mitään. Jos ei tunnista tunteitaan, energiaa valuu hukkaan. Meillä on tieto siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten, mutta se peittyy usein murheiden ja haaveiden alle. Onneksi on johannes kastajia, ihmisiä ja asioita, jotka pysäyttävät ja laittavat miettimään. Onneksi meille käy välillä huonosti, niin että voimme oppia uutta. Onneksi on myös Jeesus Kristus, niin ettei tarvitse jäädä yksin kipuilemaan. Kirkko ja me Kyrkan och vi 30.11.2006 41. vuosikerta Julkaisija Utgivare Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä Åbo och S:t Karins kyrkliga samfällighet Ilmestyy 11 kertaa vuodessa seuraava 20.12.2006 Kustantaja Förläggare Suomen Kirkko-Mediat Oy Toimitusneuvosto Redaktionskomitté Leena Winter, Jarkko Elo, Päivi Leppänen, Yrsa Lindroos, Ann-Mari Rannikko, Petri Sirén J a r i M a l m Päätoimittaja vt. Chefredaktör t.f. Mervi Syrjänen mervi.syrjanen@evl.fi Toimitussihteeri Redaktionssekreterare Annika Saarikko annika.saarikko@evl.fi Toimittajat Redaktörer Patricia Bruun Rita Suhonen Minna Vesanto Ilmoitukset Annonser Pirjo Seppälä pirjo.seppala@evl.fi Taitto ja kuvankäsittely Ombrytning och fotoarbetning Erkki Kiiski; Suomen Kirkko-Mediat Oy Joulun aika on lahjaksi saamisen ja iloitsemisen aikaa, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen aikaa. Köyhille ilmoitetaan hyvä sanoma, vangituille julistetaan vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, sorretut päästetään vapauteen ja kaikille julistetaan Herran riemuvuotta. Kun näen puutteeni ja vajavaisuuteni, hän näyttää, mitä minulla kuitenkin on. Kun tunnustan rajoitteeni ja ahdaskatseisuuteni, hän ohjaa uusille teille. Kun myönnän kyvyttömyyteni nähdä ja ymmärtää, hän avaa uusia näkökulmia. Minä, jota sortavat sekä toisten että omat vaatimukset ja syytökset, saan katsoa niitten läpi Vapahtajaan. Minä, jota painavat huolet ja haaveet, saan iloita siitä, mitä Jumala luo tyhjästä. Ja lähteä ilosta liikkeelle. Toimitus Redaktion Tiedotustoimisto, Eerikinkatu 3 PL 922, 20101 Turku puhelin (02) 261 7111 faksi (02) 261 7289 turku.tiedotus@evl.fi www.turunseurakunnat.fi Painopaikka Tryckeri Hansaprint, Turku/403021/2002 Jakelu Distribution Suomen Posti Oy Merja Auer Kaarinan vs. kappalainen Jakeluhuomautukset Suomen Kirkko-Mediat Oy Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki puhelin 0207 54 2000 asiakaspalvelu@kirkkomediat.fi

Äänestysprosentti nousi ennätyksellisesti Loistava lahja kiitokseksi äänestä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä kasvatti eniten äänestysprosenttiaan marraskuisissa seurakuntavaaleissa muihin kaupunkiseurakuntiin verrattuna. Äänestysprosentti oli 11,2. Äänestäneiden määrä kasvoi kaikissa seurakunnissa nostaen äänestysprosenttia neljän vuoden takaisten vaalien lukemasta 3,6 prosenttiyksikköä. Äänioikeuttaan käytti nyt 14 199 seurakuntalaista. Kauppakeskukset houkuttivat äänestäjiä Ensimmäistä kertaa kauppakeskuksissa järjestetty ennakkoäänestys keräsi 58,6 prosenttia annetuista äänistä. Vilkkaimpia äänestyspaikkoja olivat Hansakortteli, Kupittaan Citymarket ja Itäharjun Prisma. - Ennakkoäänestyksestä saadut kokemukset olivat pelkästään myönteisiä. Vaikka äänestysaktiivisuuden nouseminen oli tietenkin erinomainen asia, niin ehkä vielä sitäkin tärkeämpänä pidän ennakkoäänestyksen kautta levinnyttä viestiä siitä, että seurakunnat haluavat lähestyä ihmistä ja uskaltavat astua kirkoista ulos, seurakuntayhtymän hallintojohtaja Hannu Kallio toteaa tyytyväisenä. Uusia kasvoja seurakuntaneuvostoihin Vaaleissa valittiin kaikkiaan 183 luottamushenkilöä yhteiseen kirkkovaltuustoon ja yhdeksään seurakuntaneuvostoon. Tulevan kirkkovaltuuston 61 jäsenestä 25 on uusia. Seurakuntaneuvostot uudistuvat valtuustoa enemmän. Paattisilla, Tuomiokirkkoseurakunnassa, Katariinassa, Kaarinassa, Martissa ja Ruotsalaisessa seurakunnassa vaihtuu vähintään puolet seurakuntaneuvoston jäsenistä. Osasyynä uudistuksiin on myös se, että jokaiseen seurakuntaneuvostoon tulee ensi vaalikaudeksi kaksi lisäpaikkaa. Päättäjiä monesta sukupolvesta Tulevan yhteisen kirkkovaltuuston keski-ikä on 54 vuotta ja seurakuntaneuvostojen 51 vuotta. Vuoden 2002 vaaleihin verrattuna keski-ikä laski valtuustossa vuodella, seurakuntaneuvostoissa kahdella. Nyt valittujen luottamushenkilöiden ikähaitari venyy aina 18:sta 82:een ikävuoteen. Vaikka ehdokkaista alle kolmikymppisiä oli 14 %, luottamushenkilöpaikkoja heille tuli kaikkiaan vain 17 eli noin 9 % kaikista jaossa olleista. Eniten nuoria on Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostossa: neljästätoista luottamushenkilöstä neljä on alle kolmikymppisiä. - Toivon, että luottamuselinpaikkoja jaettaessa ryhmät ajattelisivat seurakuntien pitkän tähtäimen etua ja antaisivat vastuunkantamisen paikkoja esimerkiksi johtokunnissa myös nuorille, valitsematta jää- R i t a S u h o n e n Hansakortteli oli ennakkoäänestyspaikoista vilkkain. neille ehdokkaille, Hannu Kallio esittää. Lisää naisia kirkkovaltuustoon Yhteinen kirkkovaltuusto muuttuu naisvoittoiseksi. Naisia valtuuston jäsenistä on jatkossa 54 %. Naisvaltaisimmat seurakuntaneuvostot löytyvät tulevalla kaudella Katariinasta ja Mikaelista, joissa yli 2/3 jäsenistä on naisia. Poliittiset puolueet ovat tulevissakin luottamuselimissä vahvasti edustettuina. Turun ja Kaarinan seurakuntien äänestyspaikoissa äänestäneet saivat heijastimen kiitokseksi äänensä ja sydämensä käyttämisestä. Äänestyslippujen sujahdettua uurnaan tai ennakkoäänestyspaikoilla lähetekuoreen moni yllättyi iloisesti äänestyksen päätteeksi annetusta kiitoslahjasta. - Saimme heijastimista paljon positiivista palautetta. Jotkut äänestäjät myös oivalsivat sydämenmuotoisen pehmoheijastimen liittyvän koko seurakuntavaalien Käytä sydäntä - kampanjan teemaan, Hansakorttelin ennakkoäänestyspaikalla vaalitoimitsijana työskennellyt Vera Nygård kertoo. Mikaelinseurakuntaan kuuluva Kaisa Lindberg äänesti ennakkoon Hansakorttelissa. - Yleinen trendi näyttäisi olevan se, että poliittisesti tunnistettavat ehdokaslistat lisäävät suosiotaan. Käytännön toiminnassa poliittisuus ei kuitenkaan näy, mutta ehdokasasettelun kannalta pidän sitä tärkeänä. En usko, että meillä olisi ollut yhtä paljon hyviä ehdokkaita, jos vaaleissa edelleen ajettaisiin sammutetuin lyhdyin, Kallio muotoilee. Hän lupasi ottaa vaalitoimitsijan ojentaman heijastimen heti käyttöön. - Ellen sitten anna tätä lapsenlapselleni. Sydämenmuotoinen heijastin on Lindbergin mielestä vahva viesti lähimmäisenrakkaudesta. - Minusta se sopii hyvin seurakunnan jaettavaksi, hän toteaa. AS Haasteena seurakuntalaisten kohtaaminen Uusi kirkkovaltuusto sekä seurakuntaneuvostot aloittavat nelivuotisen toimikautensa vuoden 2007 alussa. - Tuleva valtuusto joutuu kautensa aikana käymään tärkeän periaatekeskustelun siitä, millä keinoin seurakuntayhtymä haluaa kohdata seurakuntalaisiaan. He tulevat myös puntaroimaan rakennushankkeiden, henkilöstöresurssien ja viestintään käytettävän taloudellisen panostuksen keskinäistä suhdetta. Konkreettisena asiana eteen tulee myös seurakuntayhtymän strategian luominen, Kallio listaa tulevan valtuuston keskeisimpiä tehtäviä. Henrikinseurakunnassa piispantarkastus Henrikinseurakunnassa toimitetaan piispantarkastus joulukuun toisena viikonloppuna. Arkkipiispa Jukka Paarma seurueineen tapaa tarkastuksen aikana seurakunnan työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia. - Kun seurakunta saa arkkipiispalta ohjeita piispantarkastuksen järjestämiseksi, niissä todetaan, että piispantarkastus on sekä juhlaa että tiivistä työskentelyä. Seurakuntalaisilla on mahdollisuus päästä mukaan erityisesti juhlaan. Työ odottaa sitten sekä seurakunnan luottamushenkilöitä että työntekijöitä, kirkkoherra Hirvensalossa sijaitseva Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli on saanut kuluneen syksyn aikana merkittäviä lahjoituksia. Konstatinus Suuren ritarikunnan Varsinais-Suomen yhdistys luovutti taidekappelille syyskuisen hyväntekeväisyyskonserttinsa tuoton. Sopraano Soile Isokosken ja pianisti Taidekappelille lahjoituksia Marita Viitasalon tähdittämä konsertti kerrytti lahjoituksen summaksi 33 000 euroa. Toinen huomattava lahjoitus tuli kauppaneuvos Matti Koivurinnalta. 75-vuotismerkkipäiväänsä viettänyt Koivurinta järjesti onnittelukeräyksen, josta kertyneen 30 000 euron tuoton hän osoitti puoliksi ekumeeniselle taidekappelille Heikki Mäntylä toteaa. Tarkastuksen ensimmäisenä päivänä perjantaina arkkipiispa kohtaa seurakuntalaisia arjessaan. Vierailukohteina ovat muun muassa perhekerho Koivulan seurakuntakodilla, Luolavuoren koulu sekä Kelan kuntoutusyhtiö Petrea. Lauantaina kello 10 arkkipiispa on mukana Lausteen seurakuntakodilla järjestettävässä Turku yhteinen kotimme -paneelikeskustelussa. Maahanmuuttajien kotoutumiseen pureutuva tilaisuus on yleisölle avoin. - Aihe on Henrikinseurakunnan tilanteessa hyvin tärkeä, Mäntylä muistuttaa. Iltapäivällä kello 14 virittäydytään joulun tuntuun Kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa Henrikinkirkossa. Piispantarkastus jatkuu seurakunnan työntekijöiden kanssa neuvotellen. Päivän päätteeksi arkkipiispa osallistuu Nuorten messuun. Piispantarkastus huipentuu arkkipiispa Paarman saarnatessa toisen adventin messussa Henrikinkirkossa sunnuntaiaamuna kello 10. Yleinen piispantarkastus alkaa välittömästi jumalanpalveluksen jälkeen. AS ja Turun Yliopistosäätiölle. 15 000 euron summa lahjoitettiin taidekappelin kannatusyhdistykselle marraskuun alussa. Pyhän Henrikin ekumeeniselle taidekappelille osoitetut lahjoitukset käytetään kappelin rakennuskustannusten kattamiseen. AS Päihdestrategia käyttöön yhtymässä - Alkoholiverotuksen laskun myötä päihdehaitat ovat lisääntyneet niin, että alkoholi on noussut miesten yleisimmäksi kuolinsyyksi, valottaa päihdetyön diakoni Antti Aro Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän tuoreen päihdestrategian taustaa. Tuoreessa päihdestrategiassa luodaan periaatteita seurakuntien ennaltaehkäisevälle päihdekasvatukselle ja annetaan toimintaohjeet päihdeongelmaan puuttumiselle sekä seurakunnan toiminnassa että työntekijöiden keskuudessa. - Seurakunnan työntekijän tulisi lapsia, nuoria ja aikuisia kohdatessaan rohkeasti puuttua päihteiden käyttöön, Aro sanoo. Päihdeongelmaan puuttumisen ohella päihdestrategia kiinnittää huomiota erityisesti päihdekasvatukseen. Seurakuntien tehtäväksi annetaan tukea vanhempia ja isovanhempia sekä muita kasvattajia lasten ja nuorten ennaltaehkäisevässä päihdekasvatuksessa. Rippileireillä on päihteiden suhteen tiukka linja. Alkoholin käyttäminen ja tuominen leirille on ehdottomasti kielletty. Sama koskee luonnollisesti huumeita. Päihdetyötä yhteisöllisesti Päihdestrategiassa todetaan, että seurakuntien ryhmä- ja leiritoiminnalla on mahdollisuus ehkäistä päihdeongelmien syntymistä ja tukea niiden korjaamista "yhteisöllisin menetelmin". Osallisuutta korostava seurakuntatoiminta on jo ennaltaehkäisevää päihdetyötä: osallistuminen toimintaan vähentää riskiä käyttää päihteitä. Vuosien 2007-2008 aikana seurakuntien työntekijöitä koulutetaan tunnistamaan alkoholin ja huumeiden ongelmakäyttö sekä puuttumaan siihen jo varhaisessa vaiheessa. Kun päihdeongelma on jo olemassa, seurakuntien sielunhoito voi keventää sen aiheuttamaa häpeää ja syyllisyyttä. Oman elämän mielekkyyden ja tarkoituksen löytäminen auttaa tarttumaan päihdeongelmaan itse. Varhainen puuttuminen on välittämistä Tilanteisiin, joissa työntekijän päihteidenkäytöstä tulee ongelma, on nyt selkeät toimintaohjeet. Periaatteena on, että varhainen puuttuminen on välittämistä. Päihdeongelman selvittelyssä ovat mukana esimiehen lisäksi seurakuntayhtymän työsuojelusta vastuulliset sekä työterveyshuolto. Lähtökohtana on työntekijän oma motivaatio hallita päihteidenkäyttönsä ja katkaista kierre. Työntekijöiden osalta päihdestrategia perustuu nollatoleranssiin: työpaikalla ei saa milloinkaan olla edes krapulassa. Päihdeongelmaan puututaan välittömästi. Päihdestrategiaan voi tutustua internetosoitteessa www.turunseurakunnat.fi. MV

Seurakuntaneuvostot 2007-2010 Henrikinseurakunta Nappu Juha (partiotyön ystävät) Luojola Hilkka (partiotyön ystävät) Raninen Kaija (kok&sit), uusi Knuuti Heikki (partiotyön ystävät) Luojola Ilari (sd&sit) Korhonen Mari (partiotyön ystävät), uusi Kallioniemi Taisto (kok&sit) Laine Merja (partiotyön ystävät) Sipilä Kaija (yhteinen kirkkomme), uusi Reponen Tapio (partiotyön ystävät), uusi Salakka Eeva (sd&sit), uusi Harjulahti-Sarainmaa Katarina (kok&sit) Valo-Laukkanen Kaarina (partiotyön ystävät), uusi Winter Leena (partiotyön ystävät) Kaarinan seurakunta Laitinen Aila (kok&sit) Andersson Jari (sd&sit) Heikkinen-Ainasoja Merja (kok&sit) Lehtonen Mirkka (partiotyön ystävät),uusi Tapiola Marketta (yhteinen kirkkomme), uusi Hollmén Kimmo (kok&sit), uusi Gustafsson Irja (sd&sit), uusi Hyppönen Sirpa (kok&sit) Kosonen Tapani (partiotyön ystävät), uusi Nevalainen Paavo (kok&sit), uusi Pitkänen Marketta (yhteinen kirkkomme), uusi Vaitinen Marja (sd&sit), uusi Sihvonen Leena (kok&sit) Kouki Ville (kok&sit), uusi Varaa valita. Satojen ehdokkaiden joukosta seurakuntalaiset äänestivät 61vaikuttajaa yhteiseen kirkkovaltuustoon ja yhteensä 122 jäsentä yhdeksän eri seurakunnan seurakuntaneuvostoon. Valtuustoon ja neuvostoihin Uusia kasvoja sekä vanhoja vaikuttajia Henrikinseurakunta 7 paikkaa Nappu Juha (partiotyön ystävät) Raninen Kaija (kok&sit) Luojola Hilkka (partiotyön ystävät) Luojola Ilari (sd&sit) Knuuti Heikki (partiotyön ystävät) Harjulahti-Sarainmaa Katarina (kok&sit) Reponen Tapio (partiotyön ystävät), uusi Kaarinan seurakunta 7 paikkaa Heikkinen-Ainasoja Merja (kok&sit) Andersson Jari (sd&sit), uusi Hollmén Kimmo (kok&sit), uusi Tapiola Marketta (yhteinen kirkkomme), uusi Lehtonen Mirkka (partiotyön ystävät), uusi Hyppönen Sirpa (kok&sit) Gustafsson Irja (sd&sit), uusi Katariinanseurakunta 7 paikkaa Tiensuu Pirjo (kok&sit) Julkunen Pirkko (yhteinen kirkkomme) Maaskola Mika (sd&sit) Korpinen Riikka (kok&sit), uusi Stauffer Tiina (partiotyön ystävät), uusi Vinberg Sirpa (yhteinen kirkkomme), uusi Laine Rauni (sd&sit), uusi Maarian seurakunta 11 paikkaa Huovinen Pentti (kok&sit) Lahti Uolevi (sd&sit) Korhonen Pentti (kok&sit) Nikkonen Raila (kok&sit) Kinnanen Marjatta (sd&sit), uusi Alitalo Antti (yhteinen kirkkomme) Jaakola Jaana (partiotyön ystävät), uusi Uusikartano Raimo (kok&sit) Hellstén Jorma (sd&sit) Laurén Mikko (kok&sit) Koskenniemi Jaana (kok&sit), uusi Yhteiseen kirkkovaltuustoon ja seurakuntaneuvostoihin valittujen ehdokkaiden nimen perässä mainitaan ehdokkaan ryhmä sekä uusien luottamushenkilöiden kohdalla sana uusi. Ehdokkaat on lueteltu seurakunnittain heidän saamansa vertaussijaluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä. Kaikkien ehdokkaiden saamat äänimäärät löytyvät seurakuntayhtymän verkkosivuilta osoitteesta www.turunseurakunnat.fi Yhteinen kirkkovaltuusto 2007-2010 Martinseurakunta 7 paikkaa Hlavatý Jari (kok&sit) Korkka Keijo (yhteinen kirkkomme) Saarela Pekka (partiotyön ystävät) Itähaarla Sakari (kok&sit) Määttänen Petra (sd&sit), uusi Kari Timo (kok&sit) Muurinen Heikki (yhteinen kirkkomme) Mikaelinseurakunta 8 paikkaa von Schöneman Aiju (kok&sit) Kuusela Marjatta (sd&sit) Nieminen Mikko (yhteinen kirkkomme) Vallas Kalevi (kok&sit) Lindell Pia (kok&sit), uusi Pajula Raili (sd&sit), uusi Hemling Seija (yhteinen kirkkomme) Vierimaa Ulla-Maija (kok&sit), uusi Paattinen 3 paikkaa Heikkilä Auvo (Paattisten seurakuntalaisten parhaaksi) Lähteenmäki Raimo (Paattisten seurakuntalaisten parhaaksi), uusi Lahti Marika (Paattisten seurakuntalaisten parhaaksi), uusi Ruotsalainen seurakunta 5 paikkaa Åminne Folke (liv och gemenskap) Hurme Ann-Sofi (nära dig) Huldén Eivor (liv och gemenskap) Wennerström Lillemor (nära dig), uusi Fröman Kim (liv och gemenskap), uusi Tuomiokirkkoseurakunta 6 paikkaa Kivikari Urpo (kok&sit) Toivari Helmi-Riitta (Tuomiokirkon ystävät), uusi Puhakka Maria (kok&sit), uusi Koskinen Sirkku (partiotyön ystävät), uusi Raitis Harri (Tuomiokirkon ystävät) Koponen Antti (kok&sit), uusi Katariinanseurakunta Tiensuu Pirjo (kok&sit) Maaskola Mika (sd&sit) Julkunen Pirkko (yhteinen kirkkomme) Stauffer Tiina (partiotyön ystävät), uusi Sokajärvi Pentti (kok&sit), uusi Laine Rauni (sd&sit), uusi Vinberg Sirpa (yhteinen kirkkomme), uusi Maarian seurakunta Huovinen Saara (kok&sit) Lahti Uolevi (sd&sit) Korhonen Pentti (kok&sit) Koilisranta Helena (kok&sit) Andersén Kati (partiotyön ystävät) Kinnanen Marjatta (sd&sit) Paavonperä Anja (yhteinen kirkkomme) Laurén Mikko (kok&sit) Martinseurakunta Hlavatý Jari (kok&sit) Korkka Keijo (yhteinen kirkkomme) Saarela Pekka (partiotyön ystävät), uusi Kari Timo (kok&sit) Määttänen Petra (sd&sit), uusi Itähaarla Sakari (kok&sit) Muurinen Seppo (yhteinen kirkkomme) Mikaelinseurakunta von Schöneman Aiju (kok&sit) Kuusela Marjatta (sd&sit) Meskanen Terttu-Sisko (kok&sit) Hemling Seija (yhteinen kirkkomme) Lindell Pia (kok&sit), uusi Pajula Raili (sd&sit) Vallas Kalevi (kok&sit) Orvasto Satu (yhteinen kirkkomme), uusi Paattisten seurakunta Lähteenmäki Raimo (Paattisten seurakuntalaisten parhaaksi), uusi Heikkilä Anna (Paattisten seurakuntalaisten parhaaksi), uusi Penttinen Oiva (Paattisten seurakuntalaisten parhaaksi), uusi Ylitalo Timo (Paattisten seurakuntalaisten parhaaksi) Ruotsalainen seurakunta Långbacka Hedvig (liv och gemenskap) Åminne Folke (liv och gemenskap) Edgren Anna (nära dig), uusi Wikstedt Solveig (liv och gemenskap), uusi Enqvist Måns (liv och gemenskap) Hurme Ann-Sofi (nära dig) Tuomiokirkkoseurakunta Kivikari Urpo (kok&sit) Toivari Helmi-Riitta (Tuomiokirkon ystävät), uusi Puhakka Maria (kok&sit), uusi Koskinen Sirkku (partiotyön ystävät), uusi Raitis Harri (Tuomiokirkon ystävät) Pitkänen Mirja (kok&sit), uusi Koponen Antti (kok&sit), uusi Laato Anni Maria (kok&sit), uusi Vuori Anna-Kaisa (5 leipää ja 2 kalaa), uusi Hovila Päivi (partiotyön ystävät), uusi Siivonen Riitta (kok&sit) Lundahn Kjell (sd&sit), uusi Kapari Marjatta (yhteinen kirkkomme) Isotalo Seppo (kok&sit) Hellstén Jorma (sd&sit) Nikkonen Raila (kok&sit) Uusikartano Raimo (kok&sit) Jaakola Jaana (partiotyön ystävät), uusi Nurmio Merja (sd&sit), uusi Koskenniemi Jaana (kok&sit), uusi Alitalo Antti (yhteinen kirkkomme) Lehtiö-Vainio Annina (sd&sit), uusi Grönberg Kirsti (partiotyön ystävät) Kytö Marja (kok&sit) Kiviö Anna-Liisa (yhteinen kirkkomme), uusi Raaska Annika (sd&sit), uusi Verho Anu (kok&sit), uusi Eriksson Aki (partiotyön ystävät), uusi Lehto Martti (kok&sit), uusi Sundvall Jorma (kok&sit) Lahdenvesi Kristiina (partiotyön ystävät), uusi Autio Leo (sd&sit) Vierimaa Ulla-Maija (kok&sit) Kaskinen Liisa (yhteinen kirkkomme) Impivaara Heikki (kok&sit) Lehtinen Seppo (sd&sit), uusi Perho Eeva (kok&sit) Raiko Pauliina (Paattisten seurakuntalaisten parhaaksi), uusi Rantanen Matti (sd&sit.), uusi Poso Liisa (Paattisten seurakuntalaisten parhaaksi), uusi Kaituri Kai (Paattisten seurakuntalaisten parhaaksi), uusi Knuts Lars-Runar (liv och gemenskap) Storm Margó (liv och gemenskap), uusi Berlin Wilhelm (nära dig), uusi Björkgren Malena (liv och gemenskap), uusi Vaherkylä Solveig (liv och gemenskap), uusi Wennerström Lillemor (nära dig), uusi Siltala Eeva (Tuomiokirkon ystävät), uusi Saksa Kirsti (sd&sit) Huiskala Inkeri (partiotyön ystävät), uusi Koskenniemi Johannes (kok&sit), uusi Hyytiäinen Jutta (Tuomiokirkon ystävät), uusi Leino Arno (kok&sit) Jalava Helge (kok&sit)

POSTIA LUKIJOILTA Tällä sivulla voit kertoa mielipiteesi ja osallistua keskusteluun. Kirjeitten enimmäispituus on 25 konekirjoitusriviä. Voit kirjoittaa myös käsin tai lähettää sähköpostia. Voit kirjoittaa erityistapauksessa myös nimimerkillä, kunhan lähetät nimesi ja yhteystietosi lehden toimitukseen. Toimituksella on oikeus tarvittaessa muokata ja lyhentää tekstejä. Toimituksen postiosoite: Kirkko ja me, PL 922, 20101 Turku faksi (02) 2617 289 mervi.syrjanen@evl.fi Seuraavaan eli 20.12. ilmestyvään lehteen tarkoitettujen tekstien tulee olla perillä viimeistään ma 4.12.06. Halloween ei kuulu kulttuuriimme Olin taannoin eräänä iltapäivänä palaamassa kotiin bussilla. Edessäni istui kaksi eläkeikäistä rouvaa vilkkaasti keskustellen. Toinen valitteli ettei ollut löytänyt lähestyvään halloween-juhlaan pääkallonaamaria, luultavasti lapsenlapselleen. Surunsa kullakin! Muistelin erästä lehtikuvaa afrikkalaisesta isoäidistä, joka tyhjä savikulho kädessään mietti, mistä saisi päivän hirssiannoksen lapsenlapselleen, joiden vanhemmat olivat kuolleet aidsiin. Tässä korostuu vastakkainasettelu: hyvinvointi-suomi ja kolmannen maailman hätä. Ja huolet ovat sen mukaiset. Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa, kun pitää ottaa vastaan meille ja meidän kulttuuriimme aivan vieraita tapoja ja juhlia. Onko se arvostelukyvyn puutetta vai olemmeko menossa hyvää vauhtia kohti uuspakanuutta? Lapsillekin suunnatuissa elokuvissa mellastavat monsterit ja monenlaiset, kammottavat pahuutta symboloivat olennot. Leluvalikoimissa irvistelevät hämähäkkimiehet, luurangot ja monenlaiset kauhua tuottavat hahmot. Noidat ja velhot on toivotettu tervetulleiksi niin televisioon kuin lastenkamariinkin. Kerran katugallupissa kyseltiin ihmisiltä, minkä muistoksi vietetään loppiaista. Kristityssä maassa se olisi pitänyt tietää, mutta se ei ollut hallinnassa kovinkaan monella. Nimellisesti olemme kristitty kansa, mutta tämä kristillisyys natisee pahasti liitoksistaan. Jonkin halloween-päivän tulo noteerataan paremmin. Tästä uuspakanuutta vastaan olisi nyt tilaus uuskritiikille. Järjen käyttö lienee edelleen sallittua ja toivottua. Tuula Okkola Jumalan evoluutio? Olen ihmetellyt sitä vastakkainasettelua mikä joissakin piireissä on annettu käsitteille evoluutio ja Jumala. Nämä piirit eivät näytä tuntevan kuin ainoastaan fundamentalistien jumalan, joka istuu pilven päällä ja heilauttaa taikasauvaansa ja luo maailman ja kaikki siinä olevat lajit silmänräpäyksessä? Eikö tiede, evoluutiobiologia mukaan lukien, todista aivan erilaisesta Jumalasta? Se tekee Hänestä ainakin paljon viisaamman ja suuremman, jota ihmisjärki hapuilemalla yrittää tavoittaa. Todellisuuden kieltäminen taas ei ole tervettä uskontoa vaan kuuluu ensisijaisesti mielen sairauksien piiriin. On mielenkiintoista todeta, että jo Raamatun alkulehdillä (2 Moos. 20:4) Jumala kieltää tekemästä itsestään kuvaa (tarkoittanee myös mielen kuvia Hänestä). Kun yritämme määritellä Jumalaa, meidän tulisi siis tietää mitä teemme, ja sen että jumalankuvamme ovat aina meidän itsemme näköisiä. Raamatullisuuteen verhottu puhe Jumalasta kertoo aina enemmän kertojastaan kuin sanoin kuvaamattomasta Jumalasta itsestään. Raamattu ja kristillinen traditio vilisee erilaisia jumalakuvia, jotka ovat keskenään hyvinkin ristiriitaisia, ja usein tietämättämme valitsemme itsellemme miellyttävimmän vaihtoehdon. Evoluutiobiologia todistaa myös Jumalasta. Charles Darwinkaan ei ollut ateisti, vaikka niin yleisesti luullaan, vaan Jumalaan uskova kristitty. Onko Jumala ns. aukkojen Jumala, joka on olemassa vain tietojemme ja aistiemme tavoittamattomissa, vai onko hän arkisesti tässä ja nyt ja ilmoittaa itseään myös kriittisen tieteenkin saavutuksissa? Me etsimme totuutta ja tässä teologialla ja evoluutiobiologialla on sama päämäärä, mutta sokeasta uskosta, jota myös kreationismi (luomisoppi) edustaa, historia on täynnä pelottavia esimerkkejä. Minusta evoluutioteoria ei ole millään tavalla ristiriidassa tai kiellä jumalallisen luojan olemassaoloa, mutta se haastaa meidät tarkistamaan omia käsityksiämme Jumalasta. Timo Teinikivi S a s k i a S y r j ä n e n Köyhää sotaa Joka päivä noin 50000 ihmistä kuolee köyhyyden aiheuttamista syistä. Tällaisia syitä ovat aliravitsemus, puhtaan veden puute ja ehkäistävissä olevat sairaudet kuten malaria. Jos köyhyys voitettaisiin, vältyttäisiin monelta turhalta kuolemalta. Päivittäisistä uhreista noin 34000 on alle viisivuotiaita lapsia. Kriittiset kansalaispiirit pitävät kehitysmaiden köyhyyttä rikkaiden teollisuusmaiden syynä. Ahneet länsimaat eivät maksa kehitysmaiden tuotteista kunnollista hintaa. Rikkaat maat ylläpitävät epäoikeudenmukaisia maailmankaupan rakenteita, jotka kurjistavat köyhiä maita entisestään. Raaka-aineet viedään kehitysmaista jalostamattomina, ja kehitysavun nimellä vain murto-osa maiden omaisuudesta palautetaan niille. Tällaiseen syytökseen vastataan usein toteamalla, että itse asiassa kehitysmaiden köyhyys on pitkälti niiden omaa syytä. Esimerkiksi monissa Afrikan maissa soditaan jatkuvasti, ja väkivaltaiset In my last column I mentioned that I am getting married. Many of you already know this of course. As I write this I have been Mrs. Pusa for a whole two and a half weeks. There are two reasons for me to talk about this a bit more. For the first, I am quite simply very fond of my husband, so please bear with me. I finally found that amazing person that I had been looking for all my life so I think I should be excited about that. For the second, and this should be more relevant for you, because I am now Mia Pusa instead of Mia Wittaniemi. I see a huge identity crisis ahead of me, but what can you say, it felt like the right thing to do and Wittaniemi always was an annoying name since it had to be spelled to everyone. So, pastor Pusa I am now. Now then several things follow from this sudden change of name. My passport, driver s license, credit cards, in fact all kinds of cards that I seem to have accumulated have had to be changed. Magazines, companies of all sorts etc. GALLUP Millainen on hyvä lahja? Saskia Syrjänen Arvi Koskinen Jumalan armo, jonka saa lahjaksi Herralta. Sitä toinen voi jakaa toiselle ystävällisyydellä. Grace and Peace FROM THE INTERNATIONAL CONGREGATION Maija Valme Hyvästä sydämestä annettu ja kudottu. Tarpeellinen sekä lastenlasten toiveet huomioiva. vallankaappaukset ja kaappausyritykset ovat arkipäivää. Sodat johtavat kärsimykseen ja köyhyyteen. Vastuu sodista on niiden, jotka sotivat. Mutta mistä Afrikan sodat johtuvat? Kuuluuko vastuu niistä tosiaankin vain afrikkalaisille? On selvää, ettei Afrikan kokoisen maanosan konflikteille voida löytää vain yhtä syytä. Syitä on epäilemättä monia, ja eri konfliktien selitykset ovat erilaisia. Samalla on kuitenkin muistettava, että Afrikan lähihistoria on pitkälti siirtomaavallan historiaa. Eurooppalaiset maat pilkkoivat Afrikan, ja nykyiset valtiorajat on piirretty eurooppalaisella kynällä. Nämä mielivaltaiset rajat ovat tärkeänä osasyynä monissa afrikkalaisissa sodissa. Niinpä sotien syy ei näyttäisi olevan vain afrikkalaisten. Jos esi-isämme ovat osasyyllisiä Afrikan konflikteihin, olemmeko me itse sitten viattomia? Ehkäpä emme. Monet ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että sotilaalliset konfliktit ovat yleisempiä niissä Afrikan maissa, jotka ovat luonnonvaroiltaan suhteellisen rikkaita. Mistä tämä voisi johtua? Yksi mahdollinen selitys on, että noissa maissa vallankaappaukset ovat hyvin kannattavia. Se taho, joka pääsee valtaan, saa samalla hallittavakseen valtavat luonnossa olevat rikkaudet. Vallassa olevat voivat myydä maan luonnonvaroja pilkkahintaan teollisuusmaille ja saavat oikeuden ottaa valtion nimissä velkaa omiin tarkoituksiinsa. Kuvitelkaamme, että rikkaat länsimaat kieltäytyisivät ostamasta luonnonvaroja sellaisilta mailta, joiden hallitusta ei ole valittu demokraattisesti, vaan joka on päässyt valtaan verisen vallankaappauksen avulla. Kuvitelkaamme, ettei tuollaisille hallituksille annettaisi lainkaan lainoja eikä ulkomaista apua. Mitä tapahtuisi? Vallankaappaukset muuttuisivat täysin kannattamattomiksi. Til death do us part etc. need to be notified of the receiver s new name. Those of you who have gone through this know the drill. And it does not end here. The big thing is that my email address has now changed for good and is now mia.pusa@evl.fi. In a big parish union such as ours things usually tend to change quite slowly but at the end of last year a huge change dropped on us very quickly. As a result the phone number of my work mobile changed without almost any warning in advance. The number of text messages that never reached me is unknown to me but I know that there were some that went missing. It felt and still feels awful to know that without any explanation there just never was any response from me. This time around I have been talking about my change of name to the point of getting to people s nerves but I do not want any emails to not reach. It is very important to me to be here for you and that you know how to reach me if there is any need. So just one more time. The now not so new gsm number is 040-341 7308 and the new email address the one mentioned in paragraph three. One of the big challenges in being a pastor is just this: being able to be there for those who need me. I am called by God to serve. It means that what comes first is God and right after that you, my congregation. However, at the very same time my family and loved ones are equally important. And last, but nonetheless not least, I also need to be there for my own self. Depending on your tradition your expectations concerning your pastor may be very different. Some may think that your pastor should be around all of the time and that it is odd that I once a month I do not take the service but someone else does. To others a pastor is just someone Sofia Toivola Sopivan hintainen ja itse tehty lahja. Esimerkiksi kortit ovat hyvä lahja. RÄIKKÄ Sotaan ryhtymisestä ei olisi paljoakaan hyötyä, koska länsimaat eivät palkitsisi voittajia. Länsimaiden ylläpitämä nykyinen käytäntö, jossa Afrikan taisteluryhmät hyötyvät aina kun pääsevät valtaan olipa keino mikä hyvänsä kannustaa sotimiseen. Käydäänkö Afrikassa sittenkin eurooppalaista sotaa? Jotkut ajattelevat niin, ja he syyttävät rikkaita maita paitsi köyhien riistämisestä myös veristen sotien lietsomisesta. Juha Räikkä Kirjoittaja on turkulainen ammattifilosofi. that swiftly rushes in, hopefully does what s/he is expected to do and then vanishes to where ever pastors vanish to. In that case it may seem odd that I seem to be around even for the free time activities. I, well, I do see being a pastor as a job. Yes, it is a life style choice, too, but mostly it is my job. There are times when I am at work and times when I am not. And when I am not other pastors are and vice versa. The important thing is to remember that the church is a community. We all are called to serve each other and on the same token to be served by others. If one particular person cannot be there for you right when you need them, then there are others who can. And at times it is good to check that the contact information has not changed. Be very blessed all of you in this Christmas season. May you be able to experience the birth of our Savior in a completely new way in your lives. Mia Pusa Katja Virolainen Rakkaudella annettu ja mieltä lämmittävä lahja. Henkilöstä riippuen lahja voi olla mitä vaan.