E kologisesti kestävä toiminta huomioi luonnon kestokyvyn ja turvaa sen monimuotoisuuden. Ekologinen jalanjälki on maankäyttöön perustuva ekologisen kestävyyden mittari. Se kuvaa globaalihehtaareina, kuinka paljon maa- ja vesialueita tarvitaan kulutuksemme tyydyttämiseen käytettyjen uusiutuvien luonnonresurssien tuottamiseen ja kulutukseen liittyneiden hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Kulutuksen rajat muuttuvat näkyviksi, kun resurssien kysyntää verrataan niiden tarjontaan. Biokapasiteetti kuvaa maapallomme rajallista biologisesti tuottavien alueiden määrää. Näiden alueiden avulla tuotetaan tarvitsemamme uusiutuvat luonnonresurssit. Jalanjälkilaskenta liittää luonnonympäristön asettamat rajat ja kulutuksen toisiinsa. Se herättelee pohtimaan, millaisen kuormituksen kulutuksemme aiheuttaa planeetallemme ja miten elämän- tapaamme voisi muuttaa kestävämpään suuntaan. Pietarsaarelaisen ekologinen jalanjälki oli 6,01 globaalihehtaaria. KuntaJälki2010-mallilla laskettu ja vuoden 2007 laskentatietoihin pohjautuva kokonaisjalanjälki oli yhteensä 118 000 globaalihehtaaria. Jalanjälki oli kolme kertaa suurempi kuin Pietarsaaren kaupungin kokonaispinta-ala. Kuviossa 1 on esitetty, mistä kulutustoiminnoista pietarsaarelaisen jalanjälki rakentuu. Pietarsaarelaisen, pohjanmaalaisen ja suomalaisen jalanjälkiä vertaillaan kuviossa 2. Kuviossa 3 esitellään KuntaJälkinimiseen hankkeeseen osallistuneiden kuntien jalanjälkien rakenteet. Pietarsaarelaisen ekologinen jalanjälki oli kaksi prosenttia pienempi kuin suomalaisen 6,16 globaalihehtaarin keskimääräinen jalanjälki. Pietarsaarelaisjälki oli maakunnan jalanjälkikeskiarvoa pienempi ja alitti 10 prosentilla pohjanmaalaisen 6,65 globaalihehtaarin ekologisen jalanjäljen. Vuoden 2010 kansainvälisen jalanjälkilaskelman mukaan ihmisen 2,7 globaalihehtaarin ekologinen jalanjälki oli puolet suurempi kuin planeetallamme keskimäärin tarjolla ollut 1,8 globaalihehtaarin biokapasiteetti. Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon luonnon resursseja kuin pietarsaarelainen, maapallon tuotantokyky ei riittäisi, vaan tarpeidemme tyydyttämiseen tarvittaisiin yhden maapallon sijasta 3,4 samanlaista planeettaa. PIETARSAARELAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 1
Ekologinen jalanjälki voi olla lyhyellä aikavälillä biokapasiteettia suurempi. Samalla se kuitenkin merkitsee, että käytämme olemassa olevia luonnonvaroja liikaa ja syömme tulevien sukupolvien eväitä. Uusiutuvien luonnonvarojen kulutus kiihtyy koko ajan, kun ympäri maailmaa pyritään kohti länsimaista elintasoa. Pidemmällä aikajänteellä ihmiskunnan on mahdotonta nostaa aineellista hyvinvointiaan pietarsaarelaiselle tasolle. E kologinen jalanjälki tarkastelee uusiutuvien luonnonresurssien kulutusta taulukon 1 mukaisten biologisesti tuottavien alueiden avulla. Ympäri maapalloa sijaitsevat viljelysmaat, laitumet, vesialueet ja metsät tuottavat ruokaa, luonnonkuituja ja puuta. Rakennuksia, väyliä ja muuta infrastruktuuria varten tarvitaan maaalaa. 2 PIETARSAARELAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI Jalanjälkeen sisältyy myös päästöille oma aluetyyppinsä. Oletuksena on, että osa maapallon biokapasiteetista tarvitaan energiamaaksi. Sen avulla sidotaan fossiilisperäisistä polttoaineista aiheutuneet hiilidioksidipäästöt siten, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei muutu. Puhtaasti laskennallinen energiamaa kuvaa kulutuksen energiankäytön päästöjen aiheuttamaa kuormitusta elävälle luonnolle. Kulutus esitetään uusiutuvien luonnonresurssien ja energian käytöstä syntyneiden päästöjen avulla. Jalanjäljen laskentamenetelmä muuntaa resurssi- ja päästömäärät eri alueiden pinta-aloiksi. Alueet voivat sijaita lähtömaasta ympäri maapalloa. Kunkin alueen oletetaan pystyvän tarjoamaan vain yhtä resurssia kerrallaan. Tuottavuudeltaan erilaiset ja eri puolilla maapalloa sijaitsevat alueet muunnetaan yhteismitallisiksi globaalihehtaareiksi. Se on laskennallisesti
hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon biologisesti tuottavien alueiden keskiarvoa tarkasteluvuoden aikana. Tästä ekologisen jalanjäljen ja biokapasiteetin mittayksiköstä käytetään yleisesti lyhennettä gha. Yhteismitallisiksi muutetut maaalueet voidaan laskea yhteen ja tuloksena saadaan kulutuksen ekologinen jalanjälki. Se kertoo, kuinka paljon vuoden aikana tarvitaan biokapasiteettia. Biokapasiteetti kuvaa uusiutuvien resurssien tarjontaa. Nykyisenlaista kulutusta ei pysty kattamaan kuntien oman alueen biokapasiteetilla. Ekologinen jalanjälki nostaakin esiin kysymyksen, onko kulutus kestävällä ja tasa-arvoisella pohjalla suhteessa maapallon rajallisiin uusiutuviin luonnon- varoihin. Biokapasiteettia oli tarjolla KuntaJälki2010-mallin laskentavuonna 2007 yhteensä 12 miljardia globaalihehtaaria; samanaikaisesti ihmiskunnan yhteenlaskettu jalanjälki oli 18 miljardia globaalihehtaaria. Ekologinen jalanjälki voi olla väliaikaisesti biokapasiteettia suurempi, jos vuoden aikana tuotettujen uusiutuvien resurssien lisäksi käytetään olemassa olevia resurssivarantoja. Varantojen supistuminen heikentää kuitenkin resurssien uusiutumiskykyä ja tuotantoa tulevaisuudessa. Maailman luonnonsäätiö WWF julkaisee vuosittain Living Planet -raportissaan PIETARSAARELAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 3
ekologisen jalanjäljen koko ja rakenne. R Suomen ja muiden maiden ekologiset jalanjäljet ja biokapasiteetit. Pietarsaarelaisen jalanjäljen laskennassa hyödynnettiin WWF:n tiedot laskeneen Global Footprint Network -järjestön uusinta Suomea koskevaa kerroinaineistoa. Kansainvälisen mallin ja kertoimien mukaisesti vuoden 2010 jalanjälkilaskennassa käytettiin vuoden 2007 tietoja. Pietarsaari osallistui Ekokumppanit Oy:n KuntaJälki-hankkeeseen. Siinä kehitetyllä KuntaJälki2010-mallilla voitiin arvioida virallisten kertoimien pohjalta paikkakuntakohtaisten tietojen ja paikalliseen tilanteeseen muokatun tilastoaineiston avulla pietarsaarelaisen keskimääräisen 4 PIETARSAARELAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI avinnon osuus pietarsaarelaisen jalanjäljestä oli 49 prosenttia. Kuvion 4 ravintojalanjälkeen sisältyvät vuoden aikana syödyn lihan, kalan ja kasvisten tuotantoon tarvitut viljelysmaat, laitumet ja vesialueet. Suurin osa ravintojalanjäljestä on ruokien, juomien ja muiden elintarvikkeiden valmistuksessa syntyviä hiilidioksidipäästöjä sitovaa laskennallista energiamaata. Ravintojalanjäljestä oli 61 prosenttia lihaa ja kalaa. Liharuoan ekologinen jalanjälki oli vajaan viidenneksen kasvisten jalanjälkeä suurempi. Jalanjälkien välinen ero ei synny niinkään laidunmaiden ja rehun tuotantoon tarvittujen viljelysmaiden määrästä, vaan lähinnä lihatuotteiden tuotannon päästöihin liittyvästä energiamaasta. Pietarsaarelaiset voivat vaikuttaa valinnoillaan ravintojalanjälkeen. Se pienenee, kun ruokavaliossa lisätään kasvisten osuutta. Lähellä tuotetun ruoan suosiminen pienentää kuljetusten ja
varastoinnin aiheuttamaa energiajalanjälkeä. Ruokailutottumusten muutokset eivät näy vain ekologisen jalanjäljen koossa, vaan myös parantavat fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Asumisen ekologinen jalanjälki muodostuu asuintalojen ja vapaa-ajanasuntojen lämmityksestä, kotitalouksien sähkönkäytöstä ja rakennusten maantarpeesta. Pietarsaarelaisten asumisen 0,81 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli 58 prosenttia lämmön- ja sähköntuotannosta aiheutuneita päästöjä sitovaa energiamaata. Lämmitykseen käytetyn polttopuun tarvitsemasta metsäalueesta muodostui 35 prosenttia asumisen jalan- jäljestä. Seitsemän prosenttia asumisjalanjäljestä oli rakennusten tarvitsemaa rakennettua aluetta. Kuten kuviosta 5 näkyy, kaukolämmöllä oli 30 prosentin osuus asumisen jalanjäljestä. Pääosa kaukolämmöstä tuotettiin tarkasteluvuonna 2007 turpeella, kivihiilellä ja puulla Alholmens Kraftin lämpövoimalaitoksessa. Tuotannossa käytettyjen turpeen ja fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöt näkyvät jalanjäljessä energiamaana. Energiantuotannossa käytetty metsäpolttoaine huomioidaan laskelmissa metsäjalanjälkenä. Oletuksena on, ettei puun palamisesta vapautuvan hiilidioksidin lisää ilmakehän hiilimäärää eikä kasvata energiajäljen kokoa, jos poltetun puun tilalle kasvaa uutta biomassaa. Kotitalouksien suoraan sähkönkäyttöön liittyi 15 prosenttia asumisen jalanjäljestä. Puolet sähkön 0,12 globaalihehtaarin jalanjäljestä liittyi sähkölämmitykseen ja lämpöpumppujen tarvitsemaan sähköön. KuntaJälki2010-malli ottaa huomioon sähkökulutuksen ekologisen jalanjäljen laskennassa paikallisen tuotannon. Se tulkitsee omaksi tuotannoksi paikkakunnalla PIETARSAARELAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 5
sijaitsevien yhdyskuntien kaukolämpövoimalaitosten ja muiden paikallisesti omistettujen voimalaitosten tuottaman sähkön. Valtakunnalliseksi voimalaitokseksi tulkittu Alholmens Kraftin laitos jäi sähkön osalta jalanjälkitarkastelun ulkopuolelle. Jalanjälkilaskennassa hyödynnettävä sähkön hiilidioksidin ominaispäästökerroin lasketaan koko maan keskiarvosähkön perusteella Rakennustilastojen pohjalta arvioitu kiinteistökohtainen erillislämmitys muodosti 49 prosenttia pietarsaarelaisen asumisen jäljestä. Tästä 0,40 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli 40 prosenttia öljylämmitykseen liittynyttä energiamaata. Loppu 60 prosenttia erillislämmityksen jalanjäljestä oli polttopuun metsäjälkeä. KuntaJälki-mallissa asumisen ekologinen jalanjälki sisältää Pietarsaaressa sijaitsevat vapaa-ajanasunnot. Mökkien energiankäytöstä, puun poltto ja rakennetuista alueista syntyvällä 0,13 globaalihehtaarin jalanjäljellä oli 17 prosentin osuus keskimääräisestä asumisen jalanjäljestä. Vapaa-ajan asumisen vaikutus näkyi asumisen metsäjalanjäljessä, josta lähes puolet aiheutui lomamökeillä käytetystä puusta. Pietarsaaren kaupungilla ja sen asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa eri tasoilla asumisen jalanjälkeä kasvattavaan energiankulutukseen. Suuremmissa energiaratkaisuissa kuten lämmitysmuotoa valittaessa kannattaa valita taloudellisten ja teknisten reunaehtojen puitteissa mahdollisimman päästötön vaihtoehto. Pienemmissä hankinnoissa voi suosia vähän energiaa kuluttavia laitteita. Helppoa arkipäivän jalanjäljen pienentämistä on energian säästäminen. Kaupunki voi vaikuttaa valistuksen avulla 6 PIETARSAARELAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI asukkaiden energiankäyttötottumuksiin ja auttaa heitä pienentämään asumisen ekologista jalanjälkeä. Liikkumisen ekologinen jalanjälki syntyy energiamaasta, joka tarvitaan eri kulkumuotojen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Teiden ja muun liikenteen infrastruktuurin viemä maa-alue sisältyy laskennassa tavaroiden ja palvelujen jalanjälkeen. Pietarsaarelaisen 0,25 globaalihehtaarin liikkumisen jalanjäljestä johtui 70 prosenttia yksityisautoilusta (kuvio 5). Henkilöautomatkojen 0,18 globaalihehtaarin jalanjälki oli 3 prosenttia koko ekologisesta jalanjäljestä. Linja-automatkat muodostivat 4 prosenttia jalanjäljestä raideliikenteen matkojen osuuden jäädessä käytännössä nollaan prosenttiin. Laiva- ja lentomatkat aiheuttivat 26 prosenttia liikenteen jalanjäljestä. Pietarsaarelaiset voivat vaikuttaa liikkumisen ekologiseen jalanjälkeen järkeistämällä henkilöauton käyttöä. Matkojen yhdistely, lyhyiden ajomatkojen välttäminen ja kimppakyytimahdolli-
kuinka paljon niillä pystytään vähentämään henkilöautoliikennettä. suuksien hyödyntäminen pienentävät jalanjälkeä. Joukkoliikenne voi tarjota vaihtoehdon oman auton käytölle. Kävely ja pyöräily ovat jo henkilökohtaisen fyysisen kunnon kannalta viisaita valintoja. Myös Pietarsaaren kaupunki voi ratkaisuillaan pienentää liikkumisen jalanjälkeä. Kevyen ja joukkoliikenteen määrään voi vaikuttaa, kun kaupunki kiinnittää entistä enemmän huomiota niiden sujuvuuteen ja alentaa asukkaiden kynnystä käyttää ympäristöä vähemmän kuormittavia liikennemuotoja. Maankäytön ratkaisujen vaikutus riippuu siitä, Pietarsaarelaisen hyödykejalanjälki muodostui 86 prosenttisesti tavaroiden jalanjäljestä loppuosuuden aiheutuessa palveluista (kuvio 7). Tavaroiden ja palvelujen 1,53 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli 74 prosenttia metsäjalanjälkeä. Se syntyi erityisesti kulutetusta paperija kartonkimäärästä. Mukana on myös kulutustavaroiden tuotannossa käytettyyn puu- ja levytavaraan liittyvä metsäjälki. Hyödykejäljestä oli 21 prosenttia hyödykkeiden tuotannon energiankäytön päästöjä sitovaa energiamaata. Kolme prosenttia tavaroiden ja palvelujen jalanjäljestä oli luonnonkuitujen tuotantoon tarvittua viljelys-, laidun- ja vesialuetta. Prosentti hyödykejalanjäljestä liittyi palvelurakennusten tarvitsemaan maaalaan; osuuteen sisältyy myös liikenteen infrastruktuuri. Kierrätys, uusiokäyttö ja biojätteen erilliskeräys pienentävät ekologista jalanjälkeä. Jätteen syntyyn ja resurssien kulutukseen vaikutetaan kuitenkin ennen kaikkea hankintojen määrää vähentämällä. Hankintavaiheessa kannattaa kiinnittää määrän lisäksi huomiota tuotteiden ympäristömyötäisyyteen, laatuun, käyttöikään ja energiatehokkuuteen. Myös lainaaminen, yhteiskäyttö ja tavaroiden korvaaminen aineettomilla palveluilla pienentävät jalanjälkeä. Rakennustuotantoon liittynyt puutavara ja energiankäyttö aiheut- tivat 8 prosenttia pietarsaarelaisen ekopietarsaarelaisen EKOLOGINEN JALANJÄLKI 7
logisesta jalanjäljestä. Yli 90 prosenttia rakentamisen puolen globaalihehtaarin jalanjäljestä liit-tyi rakennustuotannossa käytetystä puusta. Rakentamisen jalanjälkivaikutusta arvioitiin rakennustilastojen tietojen avulla. Pietarsaaren kaupunki voi vaikuttaa rakentamisen ohjaamisen avulla epäsuorasti asukkaidensa jalanjäljen kokoon. Maankäytön suunnittelu ja kaavoitus pienentävät liikkumisen ja rakennusten lämmityksen aiheuttamia energiajalanjälkiä. Kaupunki voi myös neuvonnan ja ohjauksen avulla vaikuttaa rakentajien ratkaisuihin. Pietarsaarelaisen ekologisen jalanjäljen rakennetta voi tarkastella kulutustoimintojen lisäksi aluetyyppien avulla. Jalanjälki rakentuu kuvion 8 mukaisesti erilaisista biologisesti tuottavista alueista, joita tarvitaan joko tuottamaan kulutusta varten tarvitut uusiutuvat luonnonresurssit tai sitomaan kulutukseen liittyneet päästöt. Kuviossa 9 verrataan pietarsaarelaisen jalanjäljen rakennetta pohjanmaalaisen ja suomalaisen ekologisten jalanjälkien rakenteeseen. Kuviossa 10 tarkastellaan puolestaan KuntaJälki-hankkeeseen osallistuneiden kuntien jalanjälkiä aluetyypeittäin. Viljelys-, laidun- ja vesialueet muodostivat 26 prosenttia pietarsaarelaisen 6,01 globaalihehtaarin jalanjäljestä. Nämä alueet liittyivät lähinnä elintarvikkeiden tuotantoon. Myös tavaroiden ja palve8 PIETARSAARELAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI lujen tuotantoon tarvittiin kasveista ja elämistä saatavia kuituja ja muita raakaaineita. Ekologisesta jalanjäljestä oli 31 prosenttia metsäalueita. Paperiin, pahviin ja muihin puutuotteisiin liittyi 60 prosenttia pietarsaarelaisen 1,87 globaalihehtaarin metsäjalanjäljestä. Rakentami-
seen puutavaran osuus oli 25 prosenttia. Loppu 14 prosenttia metsämaasta johtui käytetyistä puupolttoaineista. Rakennetun alueen osuus jalanjäljestä oli prosentin luokkaa. Eheä rakentaminen vaikuttaa ekologiseen jalanjälkeen muutenkin kuin vähentämällä rakennuksien ja väylien maa-alan tarvetta. Liikkumisen tarve vähenee ja liikenteen päästöjen sitomiseen tarvittavan energiamaan määrä pienenee, kun välimatkat lyhenevät. Energiamaan jalanjälkiosuus oli 41 prosenttia energiamaata. Se tarvittiin fossiilisperäisten polttoaineiden käytöstä syntyneiden hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Laskennallisesta 2,47 globaali- hehtaarin energiajalanjäljestä 71 prosenttia aiheutui välillisesti elintarvikkeiden, tavaroiden, palvelujen ja rakennusten tuotannossa. Lämmitykseen, liikkumiseen ja sähkönkäyttöön liittyneestä suorasta energiankulutuksesta johtui 29 prosenttia energiamaasta. Henkilöautoilusta aiheutui seitsemän prosenttia energiajalanjäljestä. Sähkön- ja lämmönkulutuksen päästöjen sitomiseen tarvittiin 19 prosenttia energiamaasta. Tämä asumisen jalanjälkeen sisältyvä energiajälkiosuus muodostui siten, että 42 prosenttia liittyi kaukolämpöön, 34 prosenttia lämmitysöljyyn ja 24 prosenttia sähköön. PIETARSAARELAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 9
P ietarsaarelaisen ekologinen jalanjälki laskettiin tamperelaisen Ekokumppanit Oy:n vetämässä KuntaJälki-hankkeessa. Ajanmukaisen ja avoimen laskentasovelluksen puuttumisen vuoksi hankkeessa kehitettiin suomalaiskuntien jalanjäljen laskentaan tarkoitettu KuntaJälki-malli. Hankkeeseen osallistuivat Pietarsaaren lisäksi Forssa, Hyvinkää, Inkoo, Janakkala, Järvenpää, Kaarina, Kerava, Kirkkonummi, Lahti, Lappeenranta, Luoto, Mikkeli, Mäntsälä, Nokia, Nurmijärvi, Oulu, Pornainen, Riihimäki, Sievi, Sipoo, Siuntio, Tampere ja Tuusula. Hanke yhteistyössä Kuntaliiton kanssa. KuntaJälki-hankkeeseen osallistuneiden kuntien asukasta kohti laskettujen ekologisten jalanjälkien keskiarvo oli 6,33 globaalihehtaaria. Kuviosta 10 ilmenee, että suurin jalanjälki oli kooltaan 7,54 globaalihehtaaria ja pienin 5,43 globaalihehtaaria. Erot kuntien ekologisissa jalanjäljissä syntyivät asumiseen, tavaroihin ja palveluihin sekä ravintoon liittyneistä tekijöistä. Virhemarginaali oli arviolta ±0,2 globaalihehtaaria. Pienempien ja keskimääräistä mökkivaltaisempien kuntien osalta marginaali kasvoi noin ±0,4 globaalihehtaariin. Fossiilisten polttoaineiden ja turpeen lämmityskäyttö kasvattaa energiajalanjälkeä. Lämmöntuotantoon käytetty päästötön metsäpolttoaine näkyy puolestaan metsäjalanjälkenä. Pienemmissä osallistujakunnissa, joissa on suhteellisen runsaasti vapaa-ajanasuntoja, korostuivat puun kiinteistökohtaisen pienpolton arviointiin liittyneet epävarmuudet. Suurimmat laskennalliset virhelähteet liittyvät ravinnon, tavaroiden ja 10 PIETARSAARELAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI palvelujen jalanjälkiin. Paikallisten tietojen puutteellisuuden vuoksi KuntaJälki2010-malli arvioi ravinnon ja hyödykkeiden jalanjäljet hyödyntämällä Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen tuloksia. Tilastotietoja muokattiin kuntakohtaisilla väestö-, perhemuoto-, tulo-, alue- ja taajamatietojen avulla. Laskentatapa vaikuttaa osittain siihen, että ravinto- ja hyödykejalanjälki kasvaa keskimääräistä suuremmaksi etenkin kaupunkimaisilla eteläsuomalaiskunnilla, joissa asuu suhteellisen paljon keskivertoa enemmän ansaitsevia lapsiperheitä. E kologinen jalanjälki on yksilötasolta koko maapallon mittakaavaan skaalautuva ekologisen kestävyyden mittari. Se kuvaa, kuinka paljon biologisesti tuottavaa aluetta tarvitaan kattamaan kulutukseen
liittyneet resurssien tarpeet ja sitomaan syntyneet päästöt. Helppotajuisena ja vertailukelpoisena mittarina jalanjälki antaa pietarsaarelaisille ja kaupungin päätöksentekijöille kuvan elämäntapamme kestävyydestä. Se tuo paikalliselle tarkastelutasolle kysymykset, jotka liittyvät luonnon uusiutumiskyvyn ylläpitämiseen ja globaalisti tasa-arvoisempaan kulutukseen. Kuuden globaalihehtaarin jalanjälki osoittaa, että keskimääräinen pietarsaarelainen kuluttaa luontoa moninkertaisesti sen uusiutumisvauhtia enemmän. Maamme sijainti ja luonnonolosuhteet selittävät jonkin verran pietarsaarelaisten ja suomalaisten suurempaa resurssien kulutusta. Vaikka kulutukseen on tällä hetkellä vielä varaa ja mahdollisuus, kehitys ei mene pidemmällä jänteellä kestävään suuntaan, jos luonnonympäristön asettamia rajoja ei huomioida täällä Pohjolassakin. Ekologinen jalanjälki ilmaisee, mitkä pietarsaarelaisten kulutustoiminnot kuormittavat luonnon ekosysteemejä. Se ei suoraan kerro, miten kestävämpi kulutustaso saavutetaan. Ekologisen jalanjäljen pienentämiskeinot on kuitenkin helposti nähtävissä kyse on niistä samoista keinoista, joilla vaikutetaan ilmastonmuutokseen, energian ja materiaalien tehokkaampaan käyttöön ja elämänlaadun parantamiseen. Jokainen pietarsaarelainen voi vaikuttaa. Ravintoon liittyvät valinnat ovat esimerkkejä siitä, että jalanjälkeä pienentävät teot ovat hyödyllisiä muutoinkin kuin ympäristömielessä. Asumisen ja liikkumisen energiavalinnoilla vaikutetaan päästöjen määrään. Energiaa voi säästää elämänlaadun siitä kärsimättä. Liikkumisessa voi hyödyntää julkisen ja kevyen liikenteen mahdollisuuksia ja järkeistää auton käyttöä. Ekologinen jalanjälki haastaa pietarsaarelaiset kestävämpään elämäntapaan, jossa siirrytään yksittäisistä valinnoista koko kulutuksen kattavaan kokonaisuuteen. Yksi ihminen ei voi muuttaa koko ihmiskunnan toimintaa. Hän voi kuitenkin tehdä omasta kulutuksestaan kestävämpää ja olla näin pisarana muutoksen virrassa. Pietarsaaren kaupunki voi tukea omilla toimillaan asukkaiden kestävämpiä kulutusvalintoja. Kaupungin omat konkreettiset teot on tärkeitä, koska se on esimerkki asukkaille ja alueella toimiville yrityksille ja yhteisöille. PIETARSAARELAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 11