KAUPUNKIELÄMÄÄ LÄHIÖISSÄ

KAUPUNKIELÄMÄÄ LÄHIÖISSÄ Ulla Korhonen-Wälmä

2

Kaupunkielämää lähiöissä 1

2

Kaupunkielämää lähiöissä 3

4 Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 2008 Teksti: Ulla Korhonen-Wälmä Toimitustyö: Mari-Anne Aronen Graafinen suunnittelu ja taitto: Heikki Jantunen, Yliopistopaino Oy Paino: Edita Prima Oy 2008 ISBN 978-952-223-313-4 (nid.) ISBN 978-952-223-314-1 (PDF) www.hel.fi/lahioprojekti

SISÄLLYS 7 Lukijalle 11 Lähiöasuminen osana helsinkiläisyyttä Kertomuksia lähiöistä 17 Asukastila peruspalveluna 23 Tavataan asukaspuistossa 31 Jalankulkuraitit lähiöiden julkinen tila 35 Luonnon kauneutta puistoissa 41 Puistolla on monta käyttöä 47 Ainutlaatuista lähiöissä 54 Lähiöliikunnan tarinoita 59 Lasten ja nuorten hyvinvointi on yhteinen asia 67 Ostoskeskus kipupiste vai vetovoimatekijä? 75 Asiointirauhaa ostoskeskuksiin 79 Koti kauniissa talossa 85 Täydennysrakentamisella lisää asumisvaihtoehtoja 93 Ihmiset tekevät elävän alueen 5

6 Kuva: Mikko Tainio

LUKIJALLE Kädessäsi oleva kirja kertoo tarinoita niistä helsinkiläisistä lähiöistä, jotka olivat mukana Helsingin kaupungin lähiöprojektissa vuosina 1996 2008. Tätä kirjoitettaessa toimintavuosia tälle hallintokuntien yhteisprojektille on kertynyt kolmetoista, ja tässä kirja ssakin on kolmetoista erilaista näkökulmaa lähiöihin. Haluamme esitellä millaisia asuinympäristöjä lähiöt eli esikaupunkien kerrostaloalueet ovat nykyisin. Asiat saattavat olla ennestään tuttuja jos asut itse lähiössä, mutta haluamme tarjota tietoa myös siitä, mitä naapurialueellesi kuuluu. Jos et tunne lähiöitä hyvin, toivomme, että kiinnostuksesi heräisi tutustua Helsingille tyypilliseen asumismuotoon lähemminkin. Lähiöt ovat viime vuosina muuttuneet ja mielikuvat alueista vanhentuneet. Lähiöihin on rakennettu uutta ja peruskorjattu vanhaa, samoin on lisätty yhteistoimintaa ja luottamusta kaupungin ja asukkaiden kesken. Lähiöt ovat eläviä kaupunginosia ja asuinalue on myös yhteisö. Asukkaat ottavat järjestöissä kantaa alueen kysymyksiin ja tekevät aloitteita tai harrastavat heitä kiinnostavia asioita virallisissa tai epävirallisissa ryhmissä. Lähiöissä asuu vielä paljon kanta-asukkaita. He ovat kantava voima ja korvaamaton tietolähde lähiöprojektille. Lähiöissä on paljon kotiseuturakkautta ja sitoutumista. Ilahduttavaa on myös, että uusia nuoria aktiiveja löytyy aina. Yhteistyöllä taantumisuhat voidaan torjua. Tässä kirjassa puhumme helsinkiläisistä 1960- ja 1970-luvun itäisistä ja koillisista lähiöistä. Muutoksen tekijöinä ovat kaupungin eri virastot ja muut julkiset tahot, taloyhtiöt, järjestöt, yrittäjät ja lähiöissä työtään tekevät sekä yksittäiset asukkaat. Osa hankkeista on ollut mahdollista toteuttaa EU:n Urban-yhteisöaloiteohjelman rahoituksella. 7

Kaikille osallistuneille lämpimät kiitokset hyvästä yhteistyöstä, ilman sitä tuloksia ei olisi saatu. Kiitämme myös kaikkia lähiöprojektiin osallistuneita, joiden kirjoituksia ja kommentteja kirjassa on lainattu tai jotka ovat työllään ja osallistumisellaan vaikuttaneet projektin onnistumiseen. Mukana on ollut monia kymmeniä henkilöitä, joten kaikkien nimiä emme voi tässä mainita. Toivottavasti tämä kirja antaa kimmokkeen käydä tutustumassa jatkuvasti uudistuvaan lähiöasumiseen paikan päällä ja alueiden sisällä, ei vain ohikiitävästä metrosta tai autosta vilkaisten. Lähiöiden asukkaat ovat ylpeitä omasta asuinalueestaan ja kertovat satunnaiselle matkailijallekin paikallisista nähtävyyksistä. 8 Helsingissä 25.6.2008 Lähiöprojekti / Ulla Korhonen-Wälmä Helsingin lähiöprojektin päällikkö vuosina 1996 2008

KUVA 9 Kuva: Pirjo Ruotsalainen

10 Kuva: Olli Turunen

LÄHIÖASUMINEN OSANA HELSINKILÄISYYTTÄ Lähiöt ovat osa Suomen kaupungistumista ja Helsingin kasvua. Jo yli 50 vuotta valtaosa Helsingin uusista asuinalueista on rakennettu ns. lähiöperiaatteella eli kerrostaloalueina esikaupunkialueille. Lähiöillä on monet kasvot, kuten kaikella kaupungin kehityksellä. Lähiörakentaminen ei ole vain teollisen rakennustekniikan kehittelyä ja rakennusliikkeiden voittojen maksimointia, vaan lähiöiden suunnitteluun liittyi aikanaan asunto- ja perhepoliittisia tavoitteita ahtaan ja varusteiltaan puutteellisen asumistason parantamiseksi. Parhaat lähiöt ovat arvostettuja. Helsingin yleiskaava 2002 määrittelee noin viisitoista lähiötä kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi. Asemakaavalla on suojeltu 1960-luvun Pihlajamäki ja 1950-luvun Maunulassa suojelukaavaa laaditaan. Suurin muutos Helsingin lähiöissä on, että rakentamisaikanaan erilliset metsän keskellä tai pelloilla sijaitsevat asuinalueet ovat nyt kaupungin kasvaessa liittyneet osaksi jatkuvaa kaupunkirakennetta, vuosirenkaiksi laajenevalla kaupunkiseudulla. Ajalliset kerrostumat auttavat näkemään myös lähiöiden omaleimaisuutta, niiden kaupunkirakenteen ja arkkitehtuurin hyviä puolia. Lähiöt kuvastavat aikansa kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin ihanteita ja virtauksia. Lähiöiden suunnittelussa oli muutamia yhtenäisiä periaatteita, kuten asuinalue jakaantui osa-alueiksi, joissa oli lähikauppa ja päiväkoti, usein myös pieni luonnontilainen lähipuisto kaupalliset palvelut keskittyivät liikenteen solmukohtaan ostoskeskukseen, jonka lähellä oli myös julkisia palveluja autoliikenne ja jalankulku erotettiin toisistaan, näin luotiin jalankulkuyhteydet ostoskeskukseen ja lapsille turvalliset reitit kouluun ja puistoihin kouluista oli välitön yhteys viheralueeseen tai liikuntapuistoon rakennuskanta oli kerrostalovaltainen, rivi- ja pientalot sijaitsivat alueen reunoilla. 11

12 Lähiöiden hyviä puolia ovat edelleen alueen jäsentyminen naapurustoiksi, edulliseen ilmansuuntaan avautuvat asunnot ja näkymät luontoon, turvalliset kevyen liikenteen yhteydet ja lähellä sijaitsevat peruspalvelut. Arvostelua lähiöt saivat yksipuolisuudesta, alueilla ei ollut työpaikkoja ja rakennuskanta oli liian kerrostalovaltaista. Väljyyden seurauksena jäi hoitamattomia ei-kenenkään alueita. Pääkritiikki johtui kuitenkin hitaasti toteutuneista palveluista ja kaupungin vuokra-asumisen keskittämisestä tietyille alueille sekä julkisten alueiden heikosta laadusta. Lähiöiden kaavoittajina ja rakennussuunnittelijoina oli useita aikansa eturivin arkkitehtejä, kuten Hilding Ekelund, Keijo Petäjä, Olli Kivinen, Pentti Ahola, Lauri Silvennoinen, Esko Korhonen ja monia muita. Lähiöissä on hyvin aikaa kestäneitä omaleimaisia piirteitä: Pihlajamäessä vaikuttavaa on asumisen suhde luontoon ja rakennusten sijoitus kallioiseen maisemaan. Siltamäessä ihastuttaa urbaanisuus ja alueen jäsentyminen asukkaiden yhteisöllisyyttä tukevaksi. Myllypurolle ja Tapulikaupungille antavat ryhtiä raitit ja jalankulkuverkostot ja Vanhan Vuosaaren ytimenä on iso keskuspuisto, jota asuminen reunustaa. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä lähiöiden yksilöllisyydestä. Lähiöasunnot ovat valoisia, niissä on parvekkeet ja hyvät säilytystilat. Taloissa on kellarivarastot, talosaunat, pesutuvat ja vehreät pihapiirit. Lähiöt eivät ole vain taloja ja puita, vaan ihmisten kotiseutuja, lasten kasvuympäristöjä ja vuosikymmenien aikana syntyneitä yhteisöjä. Helsingin lähiöihin muuttanut sukupolvi on ollut isovanhempina jo vuosikausia. Nykylapset asuvat maalla Nurmijärvellä ja Klaukkalassa, mummola on Helsingin lähiössä. Lähiöillä on elinkaarensa. Uuden alueen valloittavat lapsiperheet, pian siellä huolestutaan nuorisosta ja sen jälkeen vanhusten palvelutalojen riittävyydestä kunnes kierros alkaa taas alusta. Nykylähiöiden paluumuuttajia ovat usein perheet, joissa vanhemmat palaavat oman lapsuutensa alueille. Lähiöt suunniteltiin aikanaan lapsi perheille, mihin ne ympäristöltään edelleenkin sopivat hyvin. Ongelmallisempaa on asuntotarjonnan yksipuolisuus ja Helsingissä asumisen kalleus. Asumisväljyyden kasvaessa entinen kaksio tai kolmio onkin nyt pieni perheasunnoksi. Kohtuuhintaisten, mutta laadukkaiden perheasuntojen rakentaminen lähiöihin on ajankohtainen kysymys.

LÄHIÖPROJEKTI PÄHKINÄNKUORESSA Helsingin lähiöprojekti on kaupunginhallituksen vuoden 1996 alussa perustama kaupungin hallintokuntien yhteisprojekti, jonka tarkoituksena on lisätä lähiöiden vetovoimaa. Lähiöprojekti kokoaa viranomaisten lisäksi lähiöiden kehittämiseen mukaan asukkaita, järjestöjä ja muita kumppaneita ja yhteistyötahoja. Lähiöprojektissa noudatetaan integroitua toimintatapaa eli fyysisen ja sosiaalisen kehittämisen samanaikaisuutta ja asukaslähtöisyyttä. Lähiöprojekti on toiminut vuosina 1996 2008 Pihlajistossa, Pihlajamäessä, Tapulikaupungissa, Jakomäessä, Siltamäessä, Vanhassa Vuosaaressa, Myllypurossa, Kontulassa, Kivikossa ja Vesalassa. Lähiöprojekti ja EU:n yhteisöaloiteohjelmat Urban I ja Urban II toimivat yhteistyössä vuosina 1997 2006 Myllypurossa, Kontulassa, Kivikossa ja Vesalassa. 13

14 Olli Turunen

KERTOMUKSIA LÄHIÖISTÄ 15

16 Kuva: Pirjo Ruotsalainen

ASUKASTILA 1PERUSPALVELUNA Lähiöasemat 17 Lähiöprojekti kävi toiminnan alkaessa vuonna 1996 tapaamassa Pihlajiston, Kontulan, Myllypuron ja Vanhan Vuosaaren taloyhtiöiden ja järjestöjen aktiiveja. Kerhotilat ja koulun ruokasalit täyttyivät viimeistä sijaa myöten. Tunnelmat olivat molemmin puolin uteliaita ja asukkaiden puolelta hieman epäluuloisiakin; antaako kaupunki lupauksia, jotka pian unohtuvat byrokratian uumeniin? Näissä ensimmäisissä keskusteluissa asukkaat nostivat kaikkialla tärkeimmiksi parannuskohteiksi asukastilat. Lähiöprojekti tarttui heti asukastilakysymykseen ja perusti neljä lähiöasemaa, projektin toimintarahalla Vanhaan Vuosaareen ja Pihlajistoon ja EU:n Urban-yhteisöaloiteohjelman tuella Kontulaan ja Myllypuroon. Myöhemmin perustettiin vielä Pihlajamäen lähiöasema, mutta samalla Pihlajiston lähiöasema suljettiin. Asukasjärjestöt alkoivat kokoontua Pihlajiston kerhohuoneistossa. Lähiöasemat saivat mahdollisimman keskeiset, toimivat ja kustannuksiltaan edulliset tilat. Myllypuron lähiöasema yhdistettiin kirjaston perustamaan lehtisaliin. Lähiöaseman alkuperäisenä ideana oli olla sekä asukastila että projektin tukikohta, jonne jalkautui muutamien virastojen työntekijöitä.

18 Tavoitteena oli, että asukkaat saisivat samassa paikassa osallistumismahdollisuuden alueen rakennuksia ja ympäristöä, yhteistyötä, kulttuuria ja liikuntaharrastuksia koskeviin asioihin. Lähiöaseman ideassa konkretisoituivat lähiöprojektin toimintatavan keskeiset ajatukset eli fyysisen ympäristön ja sosiaalisen kehittämisen samanaikaisuus ja toiminta itse alueella asukkaiden tarpeista lähtien. Pihlajamäen lähiöaseman tarina Lähiöprojekti perusti Pihlajamäen lähiöaseman vuonna 2000 Itä-Helsingin kokemusten innoittamana. Tila löytyi läheltä kirkkoa entisestä toimistosta. Lähiöasema toimi tässä tilassa muutaman vuoden. Kun vierestä tyhjeni isompi toimistotila, lähiöasema siirtyi siihen. Lähiöasema on ollut koko ajan liikuntaviraston lähiöliikuttaja Mia Küttnerin työtila. Hänelle tila on tärkeä, koska Pihlajamäessä ei ole liikuntatiloja, vaan liikuntaa järjestetään kouluilla ja kentillä Malmilla ja Oulunkylässä asti. Ilman lähiöasemaa aikaa kuluisi kohtuuttomasti pelkkiin välimatkoihin. Lähiöasema oli myös rakennusvalvontaviraston lähiöarkkitehti Mikko Tainion työtila. Mikko tuli tutuksi kaikkien taloyhtiöiden ja järjestöväen kanssa ja saavutti asukkaiden luottamuksen Pihlajamäen puolestapuhujana. Nyt lähiöprojektin käynnistämät ympäristöhankkeet ovat jo siinä vaiheessa, että arkkitehdin jalkautuminen alueelle ei enää ole välttämätöntä. Pihlajamäen lähiöasemalla ei muiden lähiöasemien tapaan ollut aluetyöntekijää, joka vastaisi asukasyhteistyöstä ja tilan käytöstä. Ratkaisu löytyi, kun Kalliolan setlementti halusi palata juurilleen aluetyötä kehittämään. Kalliolan setlementin, sosiaaliviraston ja Pihlajamäki- Seuran kesken solmittu aluetyön kumppanuus on uusi kaupungin ja järjestöjen yhteistyötapa. Se käynnisti Pihlajamäessä aktiivisuuden vyöryn, jonka vaikutukset tuntuvat alueella ja leviävät tiedotuksen kautta laajemminkin kaupungissa. Avainhenkilönä on aluetyöntekijä, joka vastaa lähiöaseman toiminnasta vahtimestarien avustuksella. Aluetyöntekijä Sini Heino-Mouhu kertoo työstään ja lähiöasemasta: Pihlajamäen aluetyö on kaupungin sosiaaliviraston vakiintunutta toimintaa, virasto vas-

19 Kuva: Olli Turunen taa myös lähiöasemasta. Olen saanut nauttia Pihlajamäessä vahvasta me-hengestä työskennellessäni eri-ikäisten kanssa. Yhdessä vapaaehtoisten asukkaiden kanssa on toteutettu huippuhienoja tapahtumia ja juhlia, kuten itsenäisyyspäivän kansalaispäivälliset, Pihlajamäki goes Blues, Lucia-juhlat ja Pihlajamäki-päivät. Mutta yhdyskuntatyö ei ole vain juhlaa, vaan on pystyttävä reagoimaan alueelta tuleviin tarpeisiin. Kumppanuus Kalliolan setlementin ja Kalliolan nuorten kanssa on mahdollistanut uusia palveluja, esimerkiksi varhaisnuorten Iltaleksun leikkipuistossa. Suosittuja ovat myös Kalliolan ompelukurssit ja ikäihmisten atk-tunnit lähiöasemalla. Maanantaisin lähiöasema on kokouskäy-

20 tössä, muuten ohjelmaa on läpi viikon. Cafe Lähiö tarjoaa perjantaisin vapaamuotoista seurustelua, askartelua ja pientä liikuntaa kaiken ikäisille. Uskon, että pienillä asioilla ja teoilla, tuttuuden ja yhteisöllisyyden kasvamisella on myönteinen vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Asukastilojen tulevaisuus Pihlajamäen lähiöaseman tarina kuvaa projektityölle tyypillistä kehityskulkua, joka alkaa pienillä resursseilla ja jossa toiminta muuttuu ajan myötä. Lähiöprojekti antoi Pihlajamäelle ylimääräisen tuen, jota tarvittiin alkuun pääsemiseksi. Asukastiloja kaivataan monella vanhalla alueella. Vaikka tila olisikin, resurssien määräaikaisuus vie helposti voimat innokkaimmiltakin toimijoilta. Tilojen viihtyisyydessä ja varustetasossa on usein toivomisen varaa. Täysin uusilla alueilla, kuten Ruoholahdessa tai Kivikossa asukas tiloista huolehdittiin jo rakentamisen aikana niin, että kaikki taloyhtiöt osallistuvat niiden rahoitukseen. Vanhoilla alueilla tarvitaan muita keinoja, kaupunkia päätoimijaksi ja mukaan kumppaneita. Aluetyön ja asukastilojen merkityksen lähiökehityksen vauhdittajina ovat todenneet muutkin kaupungit, kuten Pori ja Oulu, jotka ovat perustaneet pysyviä asukastiloja lähiöihin. Helsingissä olisi jo aika päättää, mitkä alueet tarvitsevat vakinaisen aluetyöntekijän ja resursseiltaan turvatun laadukkaan asukastilan.

FAKTAA Pihlajamäen aluetyön ja lähiöaseman toiminta on tulosta sosiaaliviraston, liikuntaviraston, rakennusvalvontaviraston, Kalliolan Setle mentin ja Pihlajamäki-Seuran sekä muiden alueen järjestöjen ja asukkaiden yhteistyöstä. Pihlajamäen lähiöasemalla on kokoontumistila keittiöineen, pienempi ryhmätila, kolme toimistohuonetta ja aula, jossa kuusi tietokonetta asukaskäyttöön. Tilaa on noin 150 m 2. Tilat ja tietokoneiden käyttö ovat asukkaille ja järjestöille ilmaisia, kopioinnista ja kahvituksesta peritään omakustannushinnat. Pihlaja mäessä kävijöitä oli vuonna 2007 noin 4 000. Vuoden 2008 alku oli ennätysvilkas kävijöitä tammi-helmikuussa oli peräti 1 000. Lähiöprojektin perustamat lähiöasemat löytyvät: Vuosaaren lähiöasema Mustalahdentie 4 Kontulan lähiöasema Keinulaudankuja 4 C (Kontulan ostoskeskus) Myllypuron lähiöasema Kivensilmänkuja 2 Pihlajamäen lähiöasema Liusketie 3 A 21

22 Kuva: Olli Turunen

2 TAVATAAN ASUKASPUISTOSSA Innovaatio Vuosaaresta Vuosaaren Meri-Rastilan asuinalue on harvoin saanut nauttia myönteisestä julkisuudesta. Meri-Rastilan rakentamisessa tehtiin kuitenkin ennakkoluuloton uusi avaus kaupungin ja asukkaiden yhteistoimintaan. Meri-Rastilan Haruspuistossa kehitettiin toimintatapa, jossa kaupungin palvelutilat avattiin asukkaiden omaehtoiseen toimintaan, keskinäiseen luottamukseen perustuen. Toimintatapaa alettiin kutsua asukaspuistoksi. Lähiöprojekti ja EU:n Urbanyhteisöaloiteohjelma veivät Vuosaaressa kehitetyn asukaspuistoidean muihinkin lähiöihin. Oma tuttu lexu on lähellä Myllypuron leikkipuisto oli rähjääntynyt kovassa käytössä. Vuonna 1998 rakennus peruskorjattiin, lisätilaksi rakennettiin monitoimisali ja ympäröivä puisto uusittiin. EU:n Urban-ohjelman tuella saatiin lisää kodikkuutta, kuten leivinuuni tupakeittiöön. Samalla toimintatapaa laajennettiin kaikille avoimeksi. Asukaspuiston pääkäyttäjiä ovat lapsiperheet. Lapset voivat oleilla puistossa aamulla ennen koulun alkua. Aamupäivisin puistoon saapuvat kotiäidit ja perhepäivähoitajat lapsineen, lapsille on seuraa ja aikuiset tapaavat toisiaan. Myös 23

24 vanhempi väki on tyytyväinen puistoon, koska senioreiden kerhoissa on niin paljon osallistujia, että tarvitaan tilavaa salia. Iltapäivisin puistossa vilistävät ala-asteikäiset. Iltaisin ja viikonloppuisin puiston käyttäjinä ovat kaikenikäisten kerhot, ryhmät ja yhdistykset. Puistoa käytetään lastenjuhliin tai muihin yksityistilaisuuksiin pientä korvausta vastaan. Leikkipuisto Myllynsiiven vastaava ohjaaja Raili Altmets keräsi kokemuksia puiston kävijöiltä: Leikkipuisto merkitsee minulle paljon. Puisto tarjoaa loistavat puitteet lapsille, äideille ja hoitajille kokea mielekästä arkea. Olen hoitanut lapsiani pitkään kotona ja minusta on tärkeää, että lapset tapaavat puistossa muita lapsia ja leikkitovereita. Äitinä on mukava ja hauska keskustella muiden äitien kanssa. Leikkipuiston henkilökuntakin merkitsee paljon; henkilökunta ja puiston lelut ovat ikään kuin puiston sydän. On ihanaa kun joku tervehtii ja hymyilee, kun on itse puhki, poikki ja väsynyt. Olen ollut hyvin tyytyväinen jos joku henkilökunnasta on ohjaillut tai auttanut tai komentanut lapsiani. Puisto tarjoaa virikkeitä ja vaihtelua kodin ja kerhon tai päiväkodin rytmittämään arkeen. On erilaista tekemistä sisällä ja etenkin ulkona. Oma tuttu lexu täytyy olla tarpeeksi lähellä kotia - kävellen perille! Uusien kaverisuhteiden syntyminen on tärkeää ja monikulttuurisuus on rikkautta! Olemme puistomme vakioasukkaita jo vuodesta 2002 alkaen. Lapseni on oppinut leikkipuistossa leikkimään erikulttuuristen lasten kanssa, suomenkielisiä lauluja sekä oppinut kesällä uimaan. Retkipäivinä on tutustuttu Helsingin eri paikkoihin. Myllynsiiven leikkipuistossa on aina mielenkiintoista, monipuolista tekemistä. Uskon, että olemme onnekkaita, kun asumme sellaisen ihanan puiston lähellä. Kesäruokailu helpottaa kovasti kolmen pienen lapsen ruokkimisessa. Leikkipuisto on perheen yhteinen retkikohde täällä omassa kylässä (lähiössä). Lapset haluavat kiipeilemään kalliolla, telineisiin, keinumaan, kiikkumaan, pyöräilemään ja tietty leikkimään muiden lasten kanssa!!! Ja sisällä leikit teemoineen & välineineen kiinnostavat. Ohjaajat ovat tuttu-

25 Kuva: Saara Vuorjoki ja, turvallisia aikuisia heitäkin tullaan tapaamaan innolla! Puisto on erittäin tärkeä kohtaamispaikka, alueellinen tuntomerkki ja eri kulttuurien kohtaamismahdollisuus. Hoidettu, eläväinen puisto on hyvä mainos lähiömme hyvinvoinnista. Ehkäpä esim. viikonloppuisin voisi olla enemmänkin koko perheen ohjelmaa ja toimintaa puistossa (konsertteja, markkinoita, kirpputoreja, teatteria...). Ehkäisisikö se ilkivaltaa jos paikka olisi enemmän kaikenikäisten käytössä? Myllypuron maineelle on mannaa, kun on vesialtaat ja kesäruoka tarjolla, ne ovat lapsiperheiden palveluita! Ja voihan tiloja vuokrata omiinkin tarpeisiin. Talvisin puisto tosin on välillä vähän levoton paikka, kun isot koululaiset testaavat rajojaan ja pienten lasten on silloin leikittävä isojen ehdoilla.

26 Kuva: Olli Turunen

27

28 Uusimpia asukaspuistoja on Itäkeskuksen asuin alueella sijaitseva Iso-Antti, joka yhdistää Itäkeskuksen ja Tulisuontien kerrostaloalueet ja Marjaniemen pientaloalueen. Erityisesti kerrostaloalueilla kaivattiin asukastilaa ja parempia palveluja lapsiperheille. Iso-Antin uudistus asukaspuistoksi tehtiin samanaikaisesti uuden rakennuksen ja puiston peruskorjauksen kanssa. Uuden rakennuksen ytimenä on avara halli, joka sopii rajuihinkin leikkeihin, pienryhmien liikuntaan ja kokoontumistilaksi. Reunalla on keittiö ja pienempiä huoneita. Iso-Antin uudistuksen piti aluksi liittyä lähelle kaavailtuun korttelitaloon, mutta tämän hank keen rauettua asukaspuistoa ryhdyttiin suunnittelemaan sen omista tarpeista käsin. Suunnitellusta lasten kahluualtaasta jouduttiin luopumaan kustannussyistä, mutta puistosuunnittelijat eivät onneksi lannistuneet, vaan vesileikkien riemuja tarjoavat altaan sijasta nyt kekseliäästi toteutetut suihkut. Asukaspuiston toteutus oli monitahoinen hanke, jonka onnistumisen takasi eri suunnittelija- ja toteuttaja tahojen hyvä keskinäinen yhteistyö ja käyttäjien toiveiden kuuleminen. Hyvästä ideasta vakiintuneeksi käytännöksi Asukaspuistot kuuluvat sosiaaliviraston perhekeskusten palveluihin. Asukaspuistossa yhdistyy oivallisesti pienten koululaisten iltapäivähoito, leikkipuisto, asukastila ja tapaamispaikka. Lapsiperheet, seniorit ja maahanmuuttajat ovat löytäneet puistot myös omien epävirallisten ryhmien tapaamisiin. Mitä enemmän käyttöä tiloilla on iltaisin ja viikonloppuisin, sitä paremmin estetään leikkipuistojen riesana olevaa ilkivaltaa.

FAKTAA Asukaspuistojen tilat ovat syntyneet sosiaaliviraston, rakennusviraston ja kiinteistöviraston yhteistyönä ja toimintaan osallistuvat sosiaa liviraston kumppaneina alueen järjestöt ja asukkaat. Asukaspuistot löytyvät: Kontulan asukastupa Naapurintie 14 Myllynsiipi Yläkivenrinne 6 Iso-Antti Valkovuokonpolku 20 Iso-Antin rakennuksen suunnittelu arkkitehtitoimisto Sari Nieminen, puiston suunnittelu Maisema ja ympäristö Oy / Matti Ventola Lisätietoja asukaspuistoista internetistä: www.hel.fi/sosv (perheiden palvelut) 29

30 Kuva: Pirjo Ruotsalainen

JALANKULKURAITIT LÄHIÖIDEN 3JULKINEN TILA Raitit, lähiöiden kävelykadut 31 Lähiöille on luonteenomaista autoliikenteen ja jalankulun erottelu. Ostoskeskukseen ja palveluihin johtavat raitit ovat usein koko alueen asemakaavallinen pääaihe ja selkäranka. Näin on esimerkiksi Kontulassa, Myllypurossa, Tapulikaupungissa, Siltamäessä, Kannelmäessä ja Malminkartanossa. 1960-luvun alueilla raittien varret ovat puistomaisia ja talot pilkottavat puiden lomasta. 1970 80-luvuilla raitit suunniteltiin kaupunkimaisemmiksi, ne laajenevat välillä pieniksi aukioiksi ja talot ovat suoraan raittien reunoilla. Toiveet raiteille avautuvista pienistä liikkeistä eivät ole juuri toteutuneet. Liikenteen erottelu johti myös lähiöissä tavallisiin alikulkuihin, joista tuli usein pelottavia paikkoja. Lähiöprojektin alkaessa vuonna 1996 julkisen kaupunkitilan laatu oli todella heikko. Ympäristö oli alun alkaenkin vaatimaton ja kuilu uusiin asuinalueisiin verrattuna kasvoi. Silmiinpistävää oli hoitamattomuus. Parannustarpeita kartoitettiin asiantuntijavoimin ja asukkaita kuulemalla. Asukkaat saattoivat epäillä kaupungin halukkuutta suurempiin parannuksiin ja tyytyivät usein esittämään siivousta, pientä kohennusta ja liikenneturvallisuusasioita. Kun parannuksia todella toteutettiin, luottamuskin lisääntyi.

32 Orpaanporras ja Myllynsiipi ovat Myllypuron valtasuonet Myllypurossa ainutlaatuisen komeita ovat vii va suorat, yli kilometrin mittaiset raitit, Orpaanporras ja Myllynsiipi, joiden parannukset lähiöprojekti käynnisti asukkaiden kanssa. Monien vaiheiden jälkeen Orpaanportaan suunnitelmat valmistuivat, mutta itse parannus piti toteuttaa kahdessa vaiheessa, koska raitin itäpäässä oli vielä saatava valmiiksi keskustan täydennysrakentamisen suunnitelmat. Asukkailta meni välillä jo usko koko parannukseen. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa. Korjauksessa raitti jäsenneltiin jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden osiin ja valaistus uusittiin. Pitkät suorat saivat välietappeja reunaistutuksista ja kalusteista. Raittien risteykseen tehtiin aukio, missä arvokkuutta arjen keskelle antaa kirkko, kirkkopuisto ja uusi päiväkoti kivimuureineen. Päiväkoti korvasi Alakiventieltä saastuneen maaperän takia puretun päiväkodin. Uuden päiväkodin arkkitehtuuria on kiitelty laajasti. Kirkkopuistolle asukkaat ovat antaneet nimen Myllyrauha. Nimi kuvaa hyvin puiston muutosta: Entisestä varjoisasta ja hieman pelottavan tuntuisesta metsiköstä on puhjennut valoisa ja turvallinen, mutta kuitenkin metsäluonnon hengen säilyttänyt oleskelupuisto kaikenikäisille. Orpaanportaan kummassakin päässä on aukio. Läntinen aukio yhdistää kerrostalo- ja pientaloalueen. Siellä on lähikauppa ja Mannerheimin lastensuojeluliiton perhekeskus Rinkeli. Palvelut ovat vanhassa lähikaupan rakennuksessa, joka itsessään ei ole mikään kaunistus, mutta täyttää paikkansa palvelutilana. Rinkelin tarina liittyy Alakiventien entiseen kaatopaikkaan, josta Rinkeli joutui muuttamaan. Uusi tila löytyi vanhasta lähikaupasta. Se vaati kunnostusta, johon EU:n Urban-ohjelma toi onneksi rahoitusavun. Itäpäässä metroaseman ja Liikuntamyllyn solmukohdan aukio odottaa vielä uudistusta.

33 Yläkuva: Sini Askelo Kuva: Saara Vuorjoki

34 Kuva: Pirjo Ruotsalainen

LUONNON KAUNEUTTA 4PUISTOISSA Luonto on lähellä 35 1950- ja 1960-luvun lähiöt nousivat metsiin, koska maaperä sopi peltoja paremmin rakentamiseen. Näillä alueilla metsät kallioineen ovat maiseman ja viheralueiden oleellinen piirre ja arvo. 1970-luvulla rakentaminen levisi savipelloille, joissa ei ollut metsän kaltaisia valmiita luonnon lähtökohtia. Puistosuunnittelulle tuli entistä vaativampi tehtävä, koska kaikki vihreys oli rakennettava. Siltamäen asuinalueen ja Keravanjoen välisten peltojen muutos kumpuilevaksi maisemapuistoksi on Helsingin hienoimpia puistototeutuksia. Kaupunkisuunnitteluviraston, rakennusvalvontaviraston ja kaupunginmuseon tekemissä Siltamäen kehittämisohjeissa puiston arvo tuodaan hyvin esille. Täysin luonnonmukaisilla metsiköillä on perustelunsa ympäristön monimuotoisuuden näkökulmasta. Tiivistyvän kaupunkirakenteen aiheuttama kulutus vaatii metsien hoitoa, jolloin voidaan korostaa metsäluonnon eri puolia. Metsäluontoa on hoidettava, sillä hoitamattomina lähiöille luonteenomaiset männiköt tukkeutuvat ja häviävät pensaikkoihin. Lähiöprojekti pyrkii säilyttämään osan metsiköistä koskemattomina, mutta luomaan myös metsäpuistoja,

joissa asukkaat voivat liikkua turvallisesti, oleskella ja nauttia monipuolisesta luonnosta. 36 Kiillepuisto uudistettiin 1960-luvun henkeen Pihlajamäen Kiillepuiston parannus korostaa metsämaisemaa ja rakentamisaikakauden henkeä. Puiston parannussuunnittelu perustui Pihlajamäen maisema-arvojen analysointiin ja alueen suojelutavoitteisiin. Peruskorjauksessa kalliot havupuineen raivattiin esiin. Kalliorinnettä myötäilee laaja oleskeluterassi, joka on oiva paikka auringonottoon ja seurusteluun. Leikkipaikka ja kahluuallas kunnostettiin ja pensas- ja perennaistutuksia sekä kalusteita lisättiin. Kaikki rakennelmat ja kalusteet toteutettiin 1960-luvun selkeään tyyliin. Kiillepuisto on paitsi kaunis myös monipuolinen ja se huomattiin heti mainioksi koko perheen tapahtumapaikaksi. Aarrepuisto on oikea aarre Kuva: Mikko Tainio Vesalan Aarrepuistossa rotkolaakso, sen pohjalla virtaava puro ja veden solina olivat puistoparannukset ainutlaatuiset lähtökohdat. Rotkossa oli tiheä kuusikko, mutta suuri osa puista osoittautui lahoiksi. Varjoisuus oli hävittänyt metsän aluskasvillisuuden lähes täysin, joten puiston kasvillisuus jouduttiin suunnittelemaan kokonaan uudelleen. Puiden kaato suretti luonnollisesti asukkaita, mutta EU:n Urban-ohjelman yhteydessä puistoparannusta ja asukkaiden toiveita käsiteltiin monin tavoin. Mukana olivat myös Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ja Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus, joiden

organisoimien projektien myötä uudistukseen voitiin henkisesti valmistautua. Esimerkiksi vuosittaista Valon Voimat -tapahtumaa juhlittiin Aarrepuistossa sadoin ulkotulin ja kynttilöin. Aarrepuiston parannus vaati raskaita maastotöitä kun jyrkkiä rinteitä loivennettiin paikoin tukimuureilla ja puron reunoja korjattiin, rakennettiin siltoja ja kiviportaita sekä oleskeluja katselu tasanteita. Kaadettujen puiden tilalla istutettiin noin 6 000 uutta kasvia, sataa eri kasvilajia; uusia puita, kukkivia pensaita ja perennoja. Projektinjohtaja Kaija Laine rakennusvirastosta kertoo Aarrepuistosta: Aarrepuisto eroaa maisemaltaan muista Helsingin puistoista. Purolaakso on aivan ainutlaatuinen ja veden solina kuuluu puistossa. Kasvillisuus on monipuolista, puistossa on eri vaahtera-, leppä- ja havupuulajeja, runsaasti pensaita ja perennoja. Rehevimmillään kasvillisuus on keski- ja loppukesästä. Aarrepuisto on niin suuri, että sen läpi voi vaeltaa tunnelmasta toiseen, ja puistovaellusta voi jatkaa puroa seuraten vielä Vesalanpuistoon. Aarrepuiston suunnitteluun Urban-ohjelma toi tavallista enemmän asukasosallisuutta, mikä oli tärkeää puiston suurien muutosten takia. Muistaakseni osallistuin itse ainakin kymmeneen asukastilaisuuteen. Taideteoksilla paikan henkeä Taide antaa parhaimmillaan alueelle lisämerkityksiä ja ajallista syvyyttä. Kontulan Kelkkapuiston kukkulat kruunaa Rakkauden temppeli, jonka iskelmäaiheet sopivat myös puiston festariteemaan ja liittyvät siten paikan erityiskäyttöön. Kontulan metroaseman taideteokset ovat graffiti-henkisiä ja korostavat urbaanisuutta. Kontulan ja Kivikon historiasta kertoo sotahistoriallisten kaivantojen vuoropuhelu Rauhanpaasiteoksen kanssa. Aarnivalkeat-ympäristöteos puretun puutalon paikalla muistelee Pihlajamäen puutalojen ja puutarhojen aikaa. Samalla se on mielikuvitusta kiehtova retkeilypaikka leikkipuiston lapsille ja aikuisillekin. Taide voi taikoa ympäristön ongelmakohdat piiloon. Myllypuron kallioväestösuojan ilmastointirakennelmat muuttuivat metsän värejä ja valoja ja kävelyraitin kohtaamisia korostavaksi 37

38 ympäristö taiteeksi. Muutoksen sai aikaan lähiötaiteilija Jonna Pohjalaisen ja taidekoulu Maan yhteistyö. Taidekoulu Maan oppilasryhmä suunnitteli ja toteutti teokset kaupungin kanssa. Rahoitusta tuli myös EU:n Urban-ohjelmasta ja sponsoreilta. Alueen arvoa pysyvästi kohottavat teokset syntyvät vain ammattilaisten työnä. Asukasyhteistyönä tehtyjen teosten arvo on itse tekemisen prosessissa ja yleensä tällaisten teosten tulisi olla väliaikaisia. Esimerkiksi nuorisotyönä tehdyt graffitit viestivät ulkopuolisille ongelmista, vaikka tarkoitus on päinvastainen. Mutta ei sääntöä ilman poikkeusta: Kun Pihlajiston asukkaat pyysivät tukea tehdäkseen itse joukon Kalevala-aiheisia mosaiikkitöitä, lähiö projekti suhtautui ideaan epäluuloisesti ja tarjosi ammattiohjausta. Asukkaat halusivat kuitenkin tehdä kaiken itse alusta loppuun. Innostus lapsista eläkeläisiin oli niin suuri, että ei sitä voinut vastustaakaan. Kymmenien asukkaiden kädenjälki näkyy lukemattomissa yksilöllisissä mosaiikkipaloissa, joista koostuvat eri puolille aluetta sijoitetut työt. Mosaiikkityöt kertovat sellaisesta Pihlajiston yhteisöllisyydestä ja sitkeydestä, jota ei voi olla ihailematta. Ympäristön laatu kuvaa alueen arvostusta Ympäristön laadulla on monia ulottuvuuksia. Se muovaa mielikuvaa, vaikuttaa alueen asemaan asuntomarkkinoilla, houkuttelee uusia asukkaita ja yrityksiä tai lisää muuttohalukkuutta. Huono ympäristön laatu yhdistyy mielikuvissa sosiaalisiin ongelmiin. Hienotkin parannukset rapistuvat, jos ympäristöä ei hoideta. Hoidon taso heijastaa asuinalueiden välisiä statuseroja.

FAKTAA Julkisen kaupunkitilan ja puistojen parantaminen on rakennusviraston pitkäjänteisen työn tulosta. Yhteistyöhön ovat osallistuneet Helsingin Energia, kaupunkisuunnitteluvirasto, rakennusvalvontavirasto, taidemuseo ja lukuisat järjestöt ja asukkaat. Lähiöprojektin toiminnan aikana vuosina 1996 2007 on Myllypurossa toteutettu noin 25, Kontulassa 40 ja Pihlajamäessä yli 10 eri palvelutilojen ja julkisen ympäristön parannushanketta. Julkisen kaupunkitilan, viheralueiden ja palvelutilojen parannuksiin on käytetty vuosina 2000 2007 yhteensä noin 50,6 milj.euroa. Pihlajamäen Kiillepuiston suunnittelu: Moli no Oy / Jyrki Sinkkilä Vesalan Aarrepuiston suunnittelu: maisema -arkkitehtitoimisto Näkymä / Matti Liski Lue lisää lähiöiden puistoista www.hel.fi/ hkr Lähiöprojektin toiminta-alueilla Mylly purossa, Kontulassa ja Vesalassa toteutettiin vuosien 1996 2007 aikana 16 pysyvää taide- tai ympäristötaideteosta. Taidekoulu Maan teokset: Väriaattori (Pauli Ahopelto ja Aikarauta -ryhmä), Metsän henki (Jaakko Kuntsi ja Aikarauta -ryhmä) Saattajat (Valtteri Kivelä, Pauli Ahopelto). Sirenan kielet (Riitta Pulkkinen), ala-asteen seinämaalaus (Minna Eloranta) ja Ikikukat (Jonna Pohjalainen) Myllypurossa Rakkauden temppeli (Bjarne Lönnroos), Rauhanpaasi (Kenichi Hiratsuka), Huulet (Marjatta Kekki) ja skeittihallin sisäänkäyntiteos (Antti Yli-Tepsa) sekä lähiöaseman parveketeos (Martti Kukkonen) Kontulassa P. Ksenian kirkon lasimaalaukset (Alexander Zaitchikov) ja Omfalomiini (Gun Holmström) Vesalassa Aarnivalkeat (Ritva Harle), alueen asemakaavan pronssireliefi Pihlajamäessä, valopylväät (Rea Pennanen) ja asukkaiden tekemät 17 mosaiikkiteosta (vetäjänä Milla Sundell) Pihlajistossa Kaupungin taideteoksia esitellään www. taide museo.fi 39

40 Kuva: Olli Turunen

5 PUISTOLLA ON MONTA KÄYTTÖÄ Nuorten toivepuisto Pihlajamäkeen 41 Onko asukkaiden aloitteilla vaikutusta ympäristön parantamiseen? Ainakin lähiöprojektin toiminta-alueilla monet ympäristön parannushankkeet saivat alkunsa juuri asukkaiden, myös nuorten, toiveista. Ajallisesti matka toiveista valmistumisjuhliin on varsin pitkä, koska suunnittelu on moniportaista ja rahoitukseen täytyy varautua vuosia edeltä käsin. Pihlajamäen nuorten puisto käynnistyi Hesan Nuorten Ääni -osallisuushankkeessa, johon sisältyvissä aluefoorumeissa ja tulevaisuusverstaissa nuoret esittivät Pihlajamäen skeitti paikan parantamista todelliseksi nuorten puistoksi. Skeittipaikalle kaivattiin erityisesti tukikohtarakennusta ja monipuolisempia harrastusmahdollisuuksia. Puiston suunnittelussa oli uutta, että kuultiin aivan erityisesti myös tyttöjen toiveita. Tyttöjen toiveet yllättivät suunnittelijat, koska niissä korostuikin oletetun liikunnallisuuden ja rajun toiminnan sijasta rauhallinen oleskelu pienryhmissä ja puiston kauneusarvot. Tyttöjen toiveet otettiin huomioon suunnitelmissa. Nuorten puiston suunnittelu vei vuosia, koska huoltorakennusta ja liikennejärjestelyjä varten tarvittiin asemakaavan muutos. Vuosien varrella

useampikin nuorten ryhmä ehti osallistua hankkeeseen, minkä toisaalta voi nähdä myönteisenäkin asiana, vaikka itse nuorille pitkä prosessi on turhauttava. Nyt nuorten puistoa joka tapauksessa rakennetaan. Uudessa puistossa on skeittiä ja maastopyöräilyä, tyttöjen toiveiden mukainen värikäs oleskelupuisto ja koulujen lähellä pallopeleihin sopiva lähiliikuntapaikka sekä huoltorakennus. Hesan Nuorten Ääni -hankkeen vetäjä Päivi Anunti nuorisoasiainkeskuksesta pohtii nuorten osallisuutta: Nuoret ovat osallistuneet erilaisiin fyysisen suunnittelun projekteihin, esimerkiksi Jakomäessä koulujen ja liikuntapuiston parannukseen tai Ruoholahden arviointiin. Taloudelliselta arvoltaan Pihlajamäen nuorten puisto on ainutlaatuinen ja monipuolisuudessaan verrattavissa yhdyskuntatyöhön. Tyttö- ja poikanäkökulmien huomioonottaminen on osa nuorisotoimen 2000-luvun tasa- arvostrategiaa. Tyttöjen osallisuus puiston suunnitteluun on sukupuolisensitiivistä toimintaa samoin kuin esimerkiksi Tyttöjen talo tai tyttöbändit eräillä alueilla. Skeittaajapoikien ikähaitari on kymmenestä 30 vuoteen, jo ten heidän kohdallaan pitkä suunnitteluprosessi ei ole ongelmana. Sen sijaan tyttöjen osalli suudessa nuorisotyöntekijöiden oli aina jatkettava uusien ryhmien kanssa. Pitkäkestoisissa hankkeissa osallisuus jaetaankin usein lyhyen- ja pitkäntähtäyksen tavoitteisiin. 42 Ikäpolvet kohtaavat Kontulassa Kun 1990-luvun lopussa päiväkoti Kontulan lapsimäärä supistui, sosiaalitoimi keksi muuttaa osan tiloista asukastuvaksi EU:n Urban-ohjelman tuella. Asukastuvan toimintatapa on Myllypuron asukaspuiston kaltainen. Asukastupa sai oman pihan, jonka suunnitteluun henkilökunta ja käyttäjät osallistuivat aktiivisesti. Piha ja asukastupa ovat kaikille avoimia. Asukastuvan lähistön leikkipuisto oli lopettanut jo vuosia sitten, ja paikalla oli hylätty kenttä. Se voitiin nyt suunnitella uusiksi, koska koko aluetta ei tarvittu leikkipaikaksi. Kentän reunalle oli rakennettu myös uusi vanhusten palvelutalo

Kuva: Olli Turunen 43

44 Hely-koti, jossa käyvät lounaalla myös muut Kontulan asukkaat. Idea puistosta, joka sopisi sekä lapsiperheiden että vanhusten käyttöön, syntyi maastokävelyllä, jossa etsittiin paikkaa Hely-kodille. Lasten leikkeihin ja peleihin on puistossa pihoja väljemmät tilat. Vanhusten puolella puisto jatkaa luontevasti Hely-kodin pihaa. Puiston kukkaistutuksien reunustamilla käytävillä ja oleskelupergolassa on mukava käydä ulkoilemassa vaikka rollaattoriinkin tukien. Rakennukset, pihat ja puisto muodostavat saumattoman kokonaisuuden, ja tiheä reunametsä korostaa puiston avaruutta. Puistossa kohtaavat elämän vaiheet lapsuudesta vanhuuteen. Kuva: Olli Turunen

FAKTAA Nuorten puisto syntyy nuorisoasiainkeskuksen, Pihlajamäen nuorisotalon, rakennusviraston, kaupunkisuunnitteluviraston, rakennusvalvontaviraston ja käyttäjäjärjestöjen sekä nuorten yhteistyönä. Kontulan asukaspuiston parannukseen osallistuivat rakennusvirasto, sosiaalivirasto, rakennusvalvontavirasto, Hely-koti sekä alueen järjestöt, asukkaat ja tilojen käyttäjät. Pihlajamäen nuorten puiston suunnittelu: Studio Terra Oy 45

46 Kuva: Antero Aaltonen

AINUTLAATUISTA 6LÄHIÖISSÄ Erityisvahvuutena liikuntapaikat Itä-Helsingin lähiöt ovat valtakunnallisestikin ainutlaatuinen liikuntapaikkojen keskittymä. Tämä kehitys jatkuu edelleen. Liikuntapalvelujen ytimenä ovat Myllypuron, Kontulan ja Kivikon liikuntapuistot ja -hallit. Alueen reittiverkostoa voi ulkoilla sekä Helsingin rannoille että Vantaan ja Sipoon luontoalueille. Liikuntapuistojen parantaminen ja liikuntatilat olivat asukastoiveiden kärkisijoilla. Myllypurosta löytyy laji kuin laji Myllypuron liikuntapuisto syntyi jo 1970-luvulla lähelle Itäväylää ja Puotinharjua. Sen paino piste oli tuolloin tennis- ja jäähalleissa. Nyt toinen toiminnallinen painopiste on syntynyt myös Myllypuron puolelle ja liikuntapuiston lajivalikoimat ovat moninkertaistuneet. Sysäyksen liikuntapuiston kehitykselle antoi Liikuntamylly ja sen vanavedessä Myllypuron liikenneyhteyksistä ja liikuntapalvelujen synergiasta kiinnostunut yksityinen ArenaCenterin liikuntakeskus. Myllypuron liikuntapuisto kehittyy askel kerrallaan. Kenttien vierellä on moderni huoltorakennus ja osa kentistä on kunnostettu. Ajankohtainen rakennuskohde on kuplahallin korvaava uusi harjoitushalli, joka tarjoaa kaivattua talviharjoittelutilaa jalka- ja pesäpalloiluun. Toiveena on myös jääurheilukeskus. Liikuntatilana se olisi 47

48 ainutlaatuinen, koska siellä olisi mahdollisuus myös pikaluisteluun ja kansainvälisiin kilpailuihin. Liikuntapuiston puromaiseman parannus on suunniteltu ja toteutus etenee vähitellen. Liikuntamyllyn tarina Idea liikuntatilan sijoittamisesta Myllypurossa Paragonin painotaloon syntyi lähiöliikunnassa vuonna 1997. Ensin etsittiin pientä liikuntatilaa ostoskeskuksen kellarista, mutta tiloissa oli liikaa pilareita. Sitten huomattiin aivan sattumalta, että Paragonin talo oli jäänyt tyhjäksi laman aikana. Aluksi tarkoituksena oli vuokrata rakennuksen silloiselta omistajalta Aamulehdeltä vain pieni nurkkaus teollisuushallista ja tehdä siitä EU:n Urban-ohjelman tuella lähiöliikunnan monikäyttösali. Suunnitteluvaiheessa liikuntavirastossa heräsi ajatus saada koko avoin tila yleisurheilun sisäharjoitushalliksi. Tällaisesta tilasta oli kova puute Helsingissä. Hankkeen toteutus edellytti rakennuksen ostoa kaupungin omistukseen. Kaupunginvaltuusto hyväksyi ostopäätöksen äänestyksen jälkeen, ja Liikuntamylly toteutui ripeästi. Pienestä sattumasta kasvoi Myllypuron vetonaula, joka kerää käyttäjiä ympäri Helsinkiä. Liikuntamylly on liikunnan monitoimikeskus, jonka yleisurheilun ja voimistelun harjoituspaikat kelpaavat maamme huippu-urheilijoillekin. Liikuntamylly on samalla koko kansan kuntoilukeskus. Kuntosalilla, pelikentillä, kiipeilyssä ja jumpissa käyvät tavalliset harrastajat, jotka eivät kuulu seuroihin. Liikuntamyllyssä peuhaavat lapset ja vanhemmat yhdessä ja seniorisäpinöissä saa kuntoiluseuraa. Skeittaajien Kontula Koko pääkaupunkiseudun skeittaajat tuntevat Kontulan, koska siellä on seudun ainoa talvella käytössä oleva skeittihalli. Skeittihalli on esimerkki nuorten aloitteiden kuulemisesta. 1990-luvun lopulla joukko Myllypuron ja Kontulan nuoria tuli lähetystönä lähiöliikuttaja Irma Juuselan luo tuomaan aloitteen skeittipaikan rakentamista. Nuorten esitys oli niin vakuuttava, että lähiö projekti halusi edistää nuorten hanketta. Parhaana ja vähiten häiriötä tuottavana paikkana pidettiin Kontulan Kelkkapuistoa, jonka parannussuunnittelu oli juuri alkamassa. Kelkkapuiston suunnittelu vei aikansa ja toteutusta odotellessa syntyi myös uusi idea skeit-

Kuva: Roy Koto / HKR 49

50 tailun sisähalli talvikäyttöön. Samoihin aikoihin järjestettiin ostoskeskuksen alla kallioväestönsuojassa yhteisötaidetapahtuma ja silloin huomattiin, miten suuret tilat keskellä Kontulaa oli varastokäytössä. Lähiöarkkitehti luonnosteli väestönsuojaan skeittihallin, ja liikuntavirasto ja nuorisoasiainkeskus suhtautuivat hankkeeseen myönteisesti. Skeittihalli on virastojen yhteinen, toinen vastaa tiloista ja toinen toiminnasta. Vaikka hallin koko on vaikuttava, käyttäjiä olisi enemmän kuin tilaan mahtuu. Hallin käyttö joudutaan nyt jakamaan eri vuoroihin nuorten iän ja taitojen mukaan. Väestönsuojassa olisi periaatteessa vielä paljon tilaa laajentaa skeittihallia, mutta toiminnan ylläpitoon tarvittaisiin lisää henkilökuntaa ja nuorisoasiainkeskus haluaa hajauttaa skeittailua eri puolille kaupunkia. Kontulan näkökulmasta ei olisi esteitä vaikka maailman suurimmalle skeittihallille. Lähiöarkkitehti Hilkka Kuusinen muistelee yhteistyötä nuorten kanssa: Pojista muodostui pian noin seitsemän hengen pysyvä suunnitteluryhmä. Meitä oli kaksi lähiöarkkitehtia, lähiötyöntekijä ja puiston suunnittelija, lähes kaikki jo varttuneita naisia. Yhteistyö nuorten kanssa sujui hyvin. Aluksi tutustuimme nuorten kanssa Ruoholahden purettavaan skeittihalliin ja sen ramppiyhdistelmiin. Halusimme, että nuoret valmistautuisivat ottamaan vastuuta tulevasta skeittipaikasta ja sen järjestyksenpidosta. Siksi matkustimme yhdessä Tukholmaan tutustumaan Fryshuset in toimintoihin ja skeittitiloihin. Retki oli kaikille antoisa, pojilla oli hyvä yhteishenki ja todellinen kiinnostus rullalautailuun ja -luisteluun. Pian nuoret toivat oman luonnoksensa skeittiramppien yhdistelmistä ja sijoittelusta. Luonnokset oli laadittu tietokoneella ja ne olivat asiantuntevaa, hyvää tasoa. Puistosuunnittelija sai nuoret hyvin mukaan suunnitteluun. Järjestimme useita kokouksia, joissa asukkaiden edustajat ja nuoret saivat kommentoida suunnitelmaa sen eri vaiheissa. Skeittihalli ja -puisto tekivät Kontulasta Helsingin skeittinuorten kohtauspaikan. Ajatus siitä, että pieni paikallinen nuorisoryhmä voisi kantaa vastuun skeittipuiston hoidosta, ei soveltunut enää tällaiseen koko kaupungin nuorten paikkaan.

FAKTAA Liikuntamyllyn perustamisen avaintahot olivat liikuntavirasto ja kiinteistövirasto. Liikuntapuistojen suunnittelussa liikuntaviraston yhteistyökumppaneita ovat rakennusvirasto, kaupunkisuunnitteluvirasto ja alueen järjestöt ja asukkaat. Liikuntamyllyssä on juoksurata ja muut yleisurheilun harjoitustilat, voimistelun harjoitustilat, monitoimikentät pallopeleille, kuntosali, kiipeilyseinä ja salit kamppailulajeille ja aerobicille. Vuonna 2007 käyntikertoja oli 450 000. Liikuntamyllyssä on liikuntatiloja 15 000 m 2. Lisäksi rakennuksessa on lounasruokala, lähiöteatteri ja yritystiloja. Liikuntamyllyn lähiöliikuntatilan toteutukseen saatiin Urbanohjelman rahoitusta. ArenaCenterin koko on 13 000 m 2. Siellä on 7 salibandykenttää, keilahalli ja kuntokeskus. Lisäksi rakennuksessa on lounasruokala ja kokoustiloja. Kontulan skeittihallin koko on noin 1 400 m 2. 51

52 Kuva: Helsingin lähiöprojekti

7 TARINOITA LÄHIÖLIIKUNNASTA Lähiöliikunta nostaa jaloilleen Lähiöliikunta syntyi kymmenisen vuotta sitten lähiöprojektin innovaationa. Se on ollut jo vuosia liikuntaviraston vakinaista toimintaa. Lähiöliikunta tunnetaan, se on iloista toimintaa, joka tähtää asukkaiden elämän laadun parantamiseen liikunnan keinoin. Lähiöliikunnalla kannustetaan ei-aktiivikuntoilijoita liikuntaan ja elintapojen muutokseen. Lähiöliikunnassa on kokeiltu reippaasti yli viittäkymmentä eri sisäja ulkoliikuntalajia. Suosituimmasta päästä ovat retket, joita on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty pääkaupunkiseudulla ja joskus hieman kauemmaksikin. Retket ovat mukava arjen katkaisija hinta ei päätä huimaa ja bussilla, pyörällä tai lautalla pääsee tutustumaan opastuksen kanssa eri luontokohteisiin ja nähtävyyksiin. Pienryhmien liikunnassa ei tavoitella suuria osallistujamääriä, mutta se on tukena yhteistyökumppaneille, kuten terveysasemille ja palvelutaloille. Lähiöliikunnan laajentamisen nykyisestä estää ennen kaikkea resurssien niukkuus, tarvittaisiin lisää tuntiohjaajia. Kekseliäisyyttä ja elämänmuutoksia Lähiöliikunnassa on tehty paljon innovaatioita yksi on vanhuksille sopiva kuntosali, jollainen avattiin vuonna 2006 ensimmäisenä Jakomäen 53

54 palvelutaloon. Laitteisto on suunniteltu vanhusten voimaharjoitteluun ja osaa laitteista voivat käyttää myös pyörätuolilla liikkuvat. Nyt tällaisia laitteita on hankittu muihinkin palvelutaloihin. Kävelysauvojakin saa lainata Etelä-Haagan, Maunulan, Jakomäen, Pukinmäen ja Viikin kirjastoista ja Myllypuron lehtisalista. Maahanmuuttajaliikunta alkoi sekin Helsingissä ja ilmeisesti koko Suomessa lähiöliikunnasta. Ensimmäisiä maahanmuuttajille tarkoitettuja liikuntaryhmiä oli Kontulan lähiöasemalla somalinaisten jumppa. Miehet ja pojat harrastivat jalkapalloa ja jotkut innokkaat harrastajat perustivat myöhemmin omia seurojakin. Monet maahanmuuttajat vetävät itse liikuntaryhmiä, ammattitaitoisen vetäjän ansiosta muun muassa Myllypuron nassikkapainit ovat pysyneet suosittuina jo vuosia. Maahanmuuttajaliikunta kuului myös valtakunnalliseen Kunnossa kaiken ikää -kampanjaan ja myöhemmin maahanmuuttajaliikunta oli osa EU:n Urban-ohjelmaa. Lähiöliikunta oli käynnistämässä myös liikuntatapahtumia. Kivikon Kipinäpuiston talvitapahtumalla, rantatapahtumilla ja Vartiokylänlahden kirkkovenesouduilla on jo perinteitä. Kirkkoveneellä soutaminen istui Vuosaaren lähiöliikuntaan hyvin, sillä lähiöliikuntaa kehitettiin ympäristönkin ehdoilla ja soutu sopi Vuosaareen. Lähiöliikuttajat Irma Juusela ja Jukka Lundgren korostavat liikuntaan innostamista ja yhdessäoloa sekä pienryhmien merkitystä liikuntakipinän syntymisessä: Kymmenisen vuotta sitten melko tuntematon laji sauvakävely nousi todelliseen suosioon Kontulassa. Sauvakävely oli lähiöliikuntaa parhaimmillaan, ei tarvittu erillisiä sisätiloja ja ryhmän kanssa kävelylle lähteminen oli varmasti helpompaakin kuin yksin. Parhaimmillaan lähes 40 henkeä oli sauvomassa Kontulan raiteilla. Rakkaustarinakin syntyi, kun Kalevi ja Leila tapasivat toisensa ensin kerran ryhmän kävelyllä ja vähitellen alkoi lenkkeily ihan vain kaksin. Työskentely pienryhmien kanssa on palkitsevaa. Lähiöliikunnan pienet, räätälöidyt ryhmät ovat monelle se kimmoke josta alkaa täydellinen elämäntapamuutos. Tukevassa kunnossa ollut Veikko innostui varttuneella iällä mukaan ryhmään, jossa pari vuotta kului hitaalla

Kuva: Mia Küttner 55

56 vauhdilla hölkätessä. Kiloja tippui 25 ja ensimmäinen maraton oli takana 63- vuotiaana. Varsinaisia laihdutusryhmiä kokoontuu terveys keskuksissa, joissa lähiöliikuttajat antavat liikuntaneuvontaa etenkin laihdutus- ja diabetesasiakkaille. Lähiöliikunnan parhaimpiin kokemuksiin kuuluvat sosiaalitoimen kanssa vedetyt maahanmuuttajaleirit, joihin koko perhe saattoi osallistua. Yhä vieläkin saattaa nuori nainen tai mies moikata kadulla ja kysyä, muistanko häntä leiriltä. Nyt nuoret aikuiset olivat tuolloin alle kymmenvuotiaita viikareita, joille kesäleiri oli jäänyt mukavaksi lapsuusmuistoksi. Leirien vetäjät olivat monelle lapselle myös ensimmäisiä kontakteja suomalaisiin. Lähiöliikuttaja Mia Küttner muistelee Vuo saaresta alkanutta kirkkovenesoutua: Vuokrasimme aluksi Kunto- ja soutuseura Joutele ry:n kirkkovenettä, mutta jossain vaiheessa saimme ostettua oman veneen lähiöliikunnalle. Lähdimme merelle Vartiokylänlahdelta. Porukkaa oli paljon, osa kävi kerran, pari kokeilemassa, osa innostui harrastamaan useammin. Veneeseen mahtuu kerrallaan 15 henkeä kerrallaan eli kaksi soutajaa vierekkäin ja kippari, joka ohjaa venettä perästä. Vartiokylänlahdella käydään yhä kerran viikossa soutamassa. Yhteistyötä tehdään myös Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa, jonka kanssa tehdään retkiä saariin ja saadaan samalla luonto-opas mukaan. Olemme tehneet myös syksyn sieniretkiä lähiöliikuntaryhmän kanssa, soudetaan sopivaan paikkaan, kerätään sieniä ja palataan takaisin.

FAKTAA Lähiöliikunnassa liikuntaviraston kumppaneina ovat sosiaalivirasto, terveyskeskus ja kymmenet liikuntaseurat ja paikalliset järjestöt. Lähiöliikunta alkoi Vuosaaresta, Myllypurosta ja Kontulasta ja laajentui myöhemmin Maunulaan ja Etelä-Haagaan, Pihlajamäkeen ja Malmille sekä Jakomäkeen ja Tapulikaupunkiin. Lähiöliikunnassa oli vuonna 2007 liikuntaryhmiä 494, asiakkaita 22 257 ja käyntikertoja 68 211. 57

58 Kuva: Olli Turunen

8LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTI ON YHTEINEN ASIA Tärkeät koulutilat Kansainväliset kokemukset osoittavat, että koulujen taso vaikuttaa perheiden viihtymiseen ja muuttohalukkuuteen. Jos koulurakennukset ja pihat eivät ole kunnossa, herää epäilyksiä myös opetuksen tasosta. Koulutilat ovatkin lähiöprojektin tärkeitä peruskorjauskohteita. Myllypuron yläaste on arkkitehtuuriltaan laadukas 1960-luvun koulu. 1990-luvulla talon ulkonäkö oli surkeassa kunnossa ja piha ankea. Koulurakennus peruskorjattiin arkkitehtonisia arvoja kunnioittaen ja koulupiha koki täydellisen muutoksen. Oppilaiden toiveiden mukaisesti pihalle rakennettiin vaihtelevan muotoisia oleskelupaikkoja, joissa voi tavata kavereita välitunneilla. Poikien suosikki on monitoimikenttä, joka sopii eri pallopeleihin, ja jota kaikki myllypurolaiset voivat käyttää koulun jälkeen. Valtio edistää lähiliikuntapaikkojen rakentamista ja Myllypurokin sai valtiolta taloudellista avustusta hankkeeseen. Kontulan pohjoisosassa oli aikoinaan oikea perhepalvelujen keskittymä, neuvolat, päiväkoti, leikkipuisto ja kaksi koulua. Kun neuvolat siirtyivät terveysasemalle, niiltä vapautuva erillinen rakennus peruskorjattiin alakoulun käyttöön. Koulu sai ajanmukaiset tilat musiikin, kuvaamataidon 59