SCHOOL OF TECHNOLOGY LUT ENERGY ELECTRICAL ENGINEERING KONDUKTIIVINEN KUUMENNUS Lappeenrannassa 16.04.2014 0386277 Juha Juselius 0386332 Lassi Lehtonen 0400674 Eetu Rantanen
Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Vastushitsaus... 2 2.1 Pistehitsaus... 2 2.2 Kiekkohitsaus... 3 2.3 Käsnähitsaus... 4 3 Metallien lämmitys... 6 3.1 Metallien lämmitys ennen muokkausta... 6 3.2 Lämpö- ja pintakäsittely... 8 4 Putkilinjojen lämmitys... 9 5 Lasin sulatus... 11 6 Muita sovelluksia... 13 6.1 Höyryntuotto (Electrode steam boilers)... 13 6.2 Veden lämmitys (Electrode water heaters)... 13 6.3 Suolakylvyt (Salt bath furnaces)... 14 Lähteet... 15
1 Johdanto Tässä raportisssa esitellään konduktiivisen sähkökuumennuksen sovelluskohteita. Raportti on toteutettu kolmen hengen ryhmätyönä osana opintojaksoa BL20A0800 Sähkölämpötekniikka. Konduktiivisen kuumennuksessa lämmitettävän kappaleen läpi johdetaan sähkövirta, minkä seurauksena kappale kuumenee Joulen lain mukaisesti. Konduktiivisesta kuumennuksesta käytetään usein myös nimitystä suora vastuskuumennus. Menetelmän edellytyksenä on, että kuumennettava kappale johtaa sähköä. Konduktiokuumennuslaitteiston periaatekuva on esitetty kuvassa 1.1. (LUT 2014, 12) Kuva 1.1: Kuumennuslaitteiston periaatekuva. (LUT 2014, 12) Konduktiivista kuumennusta voidaan käyttää niin tasa- kuin vaihtosähköllä käyttökohteesta riippuen. Tavallisin vaihtoehto on verkkotaajuinen vaihtosähkö lähinnä sen edullisuuden takia. (Desmukh 2005, 403 404) Konduktiivisen kuumennuksen voidaan yleisesti todeta sopivan poikkileikkaukseltaan tasaisille kappaleille. Menetelmän etuja ovat mm. nopea kuumennus sekä kuumennustehon säätö jännitteen avulla. Menetelmä on myös helppo ja nopea soveltaa tiettyyn tuotantolinjaan. (Desmukh 2005, 405)
2 Vastushitsaus Tässä kappaleessa esitellään erilaisia suoraa konduktiivista kuumennusta hyödyntäviä hitsausmenetelmiä, joita yleisesti kutsutaan vastushitsaukseksi. Perusperiaatteena menetelmissä on, että kahden toisiaan vasten puristetun johdekappaleen kautta kulkee sähkövirta, joka kuumentaa kappaleet. Kun kappaleet ovat hitsauslämpötilassa, puristuksesta aiheutuva korkea paine luo sauman. (Orfeuil 1987, 338) Esittelemme hitsausmenetelmistä pistehitsauksen, kiekkohitsauksen, tyssähitsauksen ja käsnähitsauksen. Vastushitsauksessa tarvittava virta saadaan muuntajalta, jolla sähköverkon jännite lasketaan pienemmäksi. Näin mahdollistetaan suuremman virran käyttö hitsauksessa. Muuntajan kokoa voidaan pienentää varustamalla järjestelmä kondensaattorilla, johon varausta voidaan varastoida käytettäväksi hitsauksessa. (Jeffus 2004, 694) 2.1 Pistehitsaus Pistehitsaus on yleisin vastushitsaustapa. Menetelmällä saadaan nimensä mukaisesti pistemäinen hitsi, jonka koko ja muoto määräytyy elektrodien muotoilun perusteella. Pistehitsauksessa syntyvää hitsiä kutsutaan myös linssiksi. Kuvassa 2.1 (Jeffus 2004, 695) on esitetty pistehitsauksen perusperiaate neljässä vaiheessa. Pistehitsauslaitteistossa on vastakkain kaksi elektrodia, joiden väliin asetetaan yhteen hitsattavat kappaleet. Elektrodit puristetaan vastakkain ja niiden kautta johdetaan sähkövirta kulkemaan yhteen hitsattavien kappaleiden läpi. Hitsauskone säätelee virran kulkuaikaa. Sähkövirran katkettua seuraa jälkipuristusjakso, jonka aikana hitsiä jäähdytetään. Lopuksi elektrodit irrotetaan yhteen hitsatuista kappaleista.
Kuva 2.1: Pistehitsauksen vaiheet: puristus, hitsaus, jälkipuristus ja irrotus (Jeffus 2004, 695) Pistehitsauksessa hitsausvirran arvo määrittyy hitsattavan materiaalin ja sen paksuuden perusteella vaihdellen 4 20 ka:n välillä. Hitsattavien levyjen paksuudet ovat tyypillisesti paksuudeltaan noin 0,5 3 mm. Tällä välillä elektrodien puristusvoima vaihtelee noin 1,5 kn:n ja 8,5 kn:n ja hitsin halkaisija 4 ja 7 mm:n välillä. (Ruukki 2009, 12 16) 2.2 Kiekkohitsaus Kiekkohitsauksen erottaa pistehitsauksesta elektrodien muoto ja toimintatapa. Elektrodit ovat pyöreitä kiekkoja, jotka rullaamalla kuljettavat yhteen puristettuja levyjä. Kiekkohitsauksen toimintaperiaate on esitetty kuvassa 2.2 (Wilkinson 2011). Kuva 2.2: Kiekkohitsauksen toimintaperiaate ja hitsauslaitteiston pääkomponentit (Wilkinson 2011)
Kiekkohitsauksessa kiekkomaisten elektrodien väliin puristetaan yhteen hitsattavat levyt. Kiekkojen ja levyjen kautta johdetaan sähkövirta, joka yhdessä puristuksen kanssa kuumentaa levyjä ja saa aikaan hitsaussauman. Menetelmällä voidaan luoda erillisiä pistehitsejä halutun välimatkan päähän toisistaan tai jatkuvaa saumaa, joka sekin muodostuu limittäisistä pistehitseistä (kuva 2.3). Erona varsinaiseen pistehitsaukseen on se, ettei elektrodeja irroteta työkappaleen pinnasta. Kuva 2.3: Vasemmalla on kiekkohitsauksella tehtyjä yksittäisiä hitsejä ja oikealla jatkuva sauma, joka muodostuu useista limittäisistä pistehitseistä. Ohuimpia levyn paksuuksia lukuun ottamatta kiekkohitsauksessa käytetään pulssitettua hitsausvirtaa, jolla saadaan kontrolloitua lämmöntuontia. Lämmön ja elektrodien jäähdytyksen merkitys korostuu erityisesti hitsattaessa jatkuvaa saumaa. Tulee myös huomata, että elektrodit likaantuvat herkästi, jos työkappaleet ovat likaiset. Likaantuminen aiheuttaa ylimääräistä kontaktivastusta ja elektrodit kuumenevat lisää. Kiekkohitsausta käytetään erityisesti kylmävalssatuille ohutlevyille, joiden pinnan puhtaus on riittävä. Kiekkohitsauksessa esiintyy peräkkäisten hitsien kautta kulkevia hajavirtoja, joiden takia täytyy käyttää suurempaa hitsausvirtaa kuin hitsatessa vastaavanpaksuisia levyjä pistehitsauksella. Kiekkohitsauksessa levyjen paksuudet ovat noin 0,4 3 mm ja virrat 9 24 ka. (Ruukki 2009, 21 23) 2.3 Käsnähitsaus Käsnähitsauksella liitetään tyypillisesti metallilevyjä toisiinsa. Toiseen levyyn on ennen hitsausta tehty hitsauskohtaan pistimellä painamalla uloke, jota kutsutaan
käsnäksi. Kun levyt puristetaan yhteen, syntyy kontaktipinta, jonka kautta kytketään hitsausvirta (kuva 2.4). Käsnä ja kontaktipinta kuumenevat ja käsnä tyssäytyy, minkä seurauksena lämmönsiirtopintana toimivan kontaktipinnan ala kasvaa. Kun hitsausvirta katkaistaan, on vuorossa samantyyppinen jälkipuristusjakso kuin pistehitsauksessa. Kuva 2.4: Käsnähitsauksen päävaiheet järjestyksessä vasemmalta oikealle. Käsnähitsaamalla voidaan samanaikaisesti tehdä useita hitsejä. Elektrodeina toimivat laajat tasopinnat, joiden on peitettävä kaikki hitsattavat käsnät. Koska kontaktipinta on suuri ja virrantiheys pieni, ei kontaktipinta kuumene yhtä paljon kuin edellä mainituissa hitsaustavoissa. Hitsauksessa käytettävä elektrodi joudutaan usein valmistamaan erikseen kutakin hitsauskohdetta varten. Käsnähitsaus on kilpailukykyinen menetelmä, jos levyyn voidaan valmistaa käsnät yhdessä jonkin toisen työvaiheen kanssa. Hitsauskoneen on voitava säädellä puristusvoimakkuutta tarkasti, jotta materiaali ei tyssäydy jo ennen hitsausvirran kytkemistä. Käsnähitsaus on paras menetelmä liittää sinkkipinnoitettuja ohutlevyjä. Hitsattavan levyn paksuus vaihtelee käsnähitsauksessa 0,5 6 mm ja hitsausvirta on välillä 5-37 ka. Yhtä käsnää kohti puristusvoima vaihtelee välillä 0,6-24 kn. (Ruukki 2009, 19 21)
3 Metallien lämmitys Eräs konduktiokuumennuksen käyttökohde on metallien lämmitys. Periaate tässä sovelluksessa on hyvin yksinkertainen. Virta johdetaan lämmitettävään profiiliin tai billettiin kontaktorien kautta ja läpi kulkeva virta lämmittää haluttua kappaletta Joulen lain mukaisesti. Tämä luo lämmitettäville kappaleille tiettyjä rajoitteita. Aineen on johdettava sähköä, mutta toisaalta resistanssi ei saa olla liian pieni tai lämmitysteho jää heikoksi. (Orfeuil 1987, 303) Metallin lämmityksen tarkoituksena voi olla joko metallin muokattavuuden parantaminen tai lämpö- tai pintakäsittelyn avulla metallin ominaisuuksien muokkaaminen. Metallia lämmittämällä sen muokkaamiseen tarvittava energia pienenee ja muokkaus helpottuu. (Orfeuil 1987, 303,319) 3.1 Metallien lämmitys ennen muokkausta Metallien lämmityksessä on mahdollista käyttää tasa- tai vaihtovirtaa. Yleisimmin käytetään matalajännitteistä (yleensä 5 45 V) vaihtovirtaa verkkotaajuudella. Kuitenkin tietyissä sovelluksissa on käytettävä tasavirtaa, koska se lämmittää kappaletta poikkisuunnassa tasaisesti, kun taas vaihtosähköprosessissa ilmenee virranahtoa. Lämmityslaitteistossa on huomioitava elektrodien huolellinen suunnittelu. Elektrodien pitää kestää useiden kiloampeerien virtoja ja niiden kiinnitys lämmitettävään kappaleeseen täytyy suunnitella riittävän laajaksi ja tiukaksi niin, että sähkö pääsee helposti kulkeutumaan elektrodista kappaleeseen. Konduktiolämmitys voidaan toteuttaa joko epäjatkuvana tai jatkuvana prosessina. (Orfeuil 1987, 303 308) Epäjatkuvassa prosessissa metallikappaleen pituus on tavallisesti välillä 1.5 12 metriä. Elektrodit kiinnitetään profiilin molempiin päihin ja tämän jälkeen virtaa johdetaan kappaleen läpi. Prosessi on hyvin nopea suurten virtojen ansiosta, lämmitykseen kuluva aika vaihtelee tavallisesti noin 10 sekunnin ja muutaman minuutin välillä. Tässä ajassa teräs lämpenee noin 1000 C:n lämpötilaan.
Käytetty virrantiheyden arvo on yleisesti suuruusluokassa 4 10 A/mm 2. (Orfeuil 1987, 309 312) Jatkuvassa prosessissa puolestaan elektrodit ovat rullamaiset ja lämmitettävä metalli liikkuu rullien välissä. Tällä menetelmällä on mahdollista lämmittää pitkiä levymäisiä tai pyöreitä kappaleita. Lämmityksen jälkeen kappale voidaan esimerkiksi muotoilla halutunlaiseksi. Kuvassa 3.1 on esitetty epäjatkuvan ja jatkuvan menetelmän periaatekuvat. (Orfeuil 1987, 317 318) Kuva 3.1: Epäjatkuvan ja jatkuvan kuumennusprosessin periaatekuvat Metalliseosten muokattavuus kylmänä voi olla hyvin heikkoa, joten konduktiokuumennuksen hyödyntämistä prosessin helpottamiseksi on tutkittu. Esimerkiksi lentokoneissa käytettävät paneelit ovat korkeaseosmetalleja, joita on haastavaa muotoilla kylmänä. Tulevaisuudessa on odotettavissa erilaisten kevytmetalliseosten käytön lisääntyminen myös autoteollisuudessa, joten kyseisten seosten muokattavuuden parantamisen tutkiminen on hyvin oleellista. (Yanagimoto 2008, 3060 3068)
Lämmityksen jälkeen käsiteltävää metallia voidaan muokata esimerkiksi takomalla, valssaamalla, vetämällä tai taivuttamalla. Mikäli tarkoituksena on kohdistaa muokkaus vain tiettyyn kohtaan kappaletta, on hyvin järkevää sijoittaa elektrodit siten, että vain muokattava kohta lämpenee. (Orfeuil 1987, 319) 3.2 Lämpö- ja pintakäsittely Lämpökäsittelyssä metallin ominaisuudet muuttuvat, eli esimerkiksi metallin kovuutta saadaan lisättyä. Konduktiokuumennuksen avulla voidaan lämpökäsitellä esimerkiksi kupariseoslankoja. Lankojen on oltava ohuita, jotta resistanssi langassa on riittävän suuri. Lämpökäsittely voidaan tehdä myös teräslangoille, mutta elektrodien kiinnitys lankaan on haasteellinen. Tästä syystä lämmitys tehdään usein yksinkertaisemmin toteutettavilla menetelmillä, esimerkiksi vastusuunilla. Vastaava lämpökäsittely voidaan tehdä myös metallilevyille. (Orfeuil 1987, 319 320) Lämpökäsittelyssä voidaan käyttää myös korkeataajuuksista virtaa. Tällöin lämmityksen kohdennus on huomattavasti tarkempi, joten pienelle pinta-alalle saadaan kohdistettua suuri lämmitysteho. Korkeataajuuksista virtaa käytettäessä on hyvin tärkeää huomioida virran ahtoilmiö. Virta siis pyrkii kulkeutumaan kappaleen pinnalla. (Orfeuil 1987, 320 321) Ahtoilmiötä pystytään hyödyntämään tietyissä käyttökohteissa. Koska virta kulkee kappaleen pinnalla, pystytään tällä menetelmällä lämmittämään/ kuumentamaan monimutkaisen muotoisia kappaleita. Menetelmää käytetään metallikappaleiden kovettamiseen ja hehkuttamiseen. Eräs menetelmän sovelluskohteista on autojen hammastankojen lämpökäsitteleminen. Hammastangon molempiin päihin kiinnitetään elektrodit ja näiden avulla johdetaan korkeataajuuksista virtaa hammastangon läpi. Kuumennus kestää noin 5 sekuntia ja tämän jälkeen kappale jäähdytetään nopeasti nesteen avulla. Tällä tavalla hammastanko saadaan karkaistua, eli sen kovuutta saadaan lisättyä. Järjestelmän tehontarve on noin 100 kw ja käytettävä virrantaajuus suuruusluokaltaan 250 khz. Läpi johdettava virta on noin 1700 A ja virrantiheydet kosketuspinnoilla lähemmäs 100 A/mm2. (Orfeuil 1987, 322 323)
4 Putkilinjojen lämmitys Eräs konduktiivisen kuumennuksen tärkeä sovellutus on putkilinjojen lämmitys. Menetelmä on käytössä esimerkiksi öljy- ja kaasuteollisuudessa, joiden sovelluksia tässä kappaleessa käytetään esimerkkinä. Menetelmän periaatteena on lämmittää esimerkiksi meren pohjassa kulkevia kaasuputkia vahojen ja hydraattien muodostumisen estämiseksi. Vahoja ja hydraatteja voi muodostua putkilinjoihin alhaisissa lämpötiloissa, mikä voi pahimmillaan tukkia koko linjan. Perinteisesti putkilinjat on pidetty avoinna kemikaalien ja painesäätelyn avulla, mutta konduktiivinen kuumennus tarjoaa edullisemman ja ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon. (Haglo 2012, 3 4) Menetelmän periaatteena on johtaa sähkövirta putkeen kiinnitettyä kaapelia pitkin koko lämmitettävän linjan matkalla. Menetelmässä käytetään vain vaihtojännitettä hydrolyysivaaran välttämiseksi. Putken loppupäässä virta johdetaan kaapelista itse lämmitettävään putkeen, joka toimii virran paluureittinä. Osan virrasta annetaan karata veden kautta, kunnes virrat taas yhtyvät putken alkupäässä. Menetelmän toimintaperiaatetta on selvennetty kuvissa 4.1 (Nexans Norway 2014) ja 4.2. (Kulbotten 2008, 2 10) Kuva 4.1: Periaatekuva lämmitysmenetelmästä. Nuolilla on kuvattu virran kulkua. (Nexans Norway 2014)
Kuva 4.2: Virtapiiri esitetylle kuumennusmenetelmälle. Kaapeli toimii virran menojohtimena ja lämmitettävä putki sekä merivesi paluujohtimina. Suomalaisista yhtiöistä Wärtsilä on kehittänyt edellä kuvattua lämmitysjärjestelmää. Wärtsilän toimittamia järjestelmiä on käytössä pisimmillään yli 40 km:n putkistoille. Käytetyt tehot Wärtsilän toimittamissa laitteistoissa ovat noin 1 12 MW. Virrat vaihtelevat laitteistoissa tyypillisesti välillä 700 1600 A ja jännitteet välillä 2 26 kv. (Wärtsilä 2014)
5 Lasin sulatus Konduktiivinen kuumennusmenetelmä on yleisesti käytössä teollisessa lasintuotannossa sulatusvaiheessa. Menetelmä voi olla joko ainoa tapa tuottaa tarvittava lämpö uunissa tai toimia apulämmönlähteenä (booster). Menetelmässä elektrodit, joita on tyypillisesti 12 18 (Plum 2012, 32), sijoitetaan uunin sisään sulatettavan massan joukkoon. Kiinteä lasi johtaa huonosti sähköä, mutta sulaessaan lasin sähkönjohtavuus kasvaa. Lasi on siis ensin sulatettava muilla lämmönlähteillä, jotta prosessi saadaan käyntiin. Sulalle nestemäiselle lasille tyypillisiä resistiivisyyden arvoja on 1100 C lämpötilassa 1.2 3 Ωcm ja lämpötilassa 1500 C 0,4 1,2 Ωcm. Sula lasi toimii näin vastuksena elektrodien välissä tuottaen lämpöä tutun Joulen lain mukaisesti. Kuvassa 5.1 (Shiotsuki 2006) on esitetty eräs suoraa vastuskuumennusta hyödyntävä lasinsulatusuuni. (Desmukh 2005, 421) Kuva 5.1: Konduktiiviseen kuumennukseen perustuva lasinsulatusuuni. Prosessi käynnistetään sulattamalla lasimassa alkulämmittimillä (Start-up heater). Tämän jälkeen uuniin voidaan syöttää jatkuvana prosessina kiinteää lasia sulatusta varten. (Shiotsuki 2006) Suoraa vastuskuumennusta hyödyntävissä uuneissa käytetään yksinomaan vaihtovirtaa, sillä tasavirta voi johtaa elektrodien ja lasimassan välisiin kemiallisiin reaktioihin (Plum 2012, 32). Elektrodit ovat useimmiten
vesijäähdytteisiä ja valmistettu grafiitista tai molybdeenistä, erikoislasien valmistuksessa käytetään myös platinaelektrodeja. Materiaalivalinnoissa on yleisesti tärkeä ottaa huomioon lasin väri. Sulan lasin, elektrodien tai seinämämateriaalien välillä ei siis saisi tapahtua kemiallisia reaktioita. (Desmukh 2005, 421) Konduktiivisen kuumennuksen etuna lasinsulatuksessa on helppo säädettävyys sekä päästöttömyys. Varsinaisen kuumennuksen hyötysuhde on todella hyvä, sillä lähes kaikki sähköenergia voidaan muuntaa uunissa lämmöksi. Sähkön korkean hinnan takia perinteiset fossiilisilla polttoaineilla toimivat sulatusuunit ovat kuitenkin usein edullisempi vaihtoehto. (Plum 2012, 32)
6 Muita sovelluksia Tässä kappaleessa esitellään lyhyesti eräitä muita konduktiivisen kuumennuksen sovelluksia. 6.1 Höyryntuotto (Electrode steam boilers) Teollisuuden prosesseihin voidaan tuottaa höyryä konduktiivisen kuumennuksen avulla kattiloissa, joissa veden läpi johdetaan sähkövirta. Veteen lisätään suoloja sähkönjohtavuuden parantamiseksi, mutta tuotettu höyry on kuitenkin puhdasta vettä suolojen jäädessä höyrystymättä. Menetelmässä voidaan käyttää joko yksitai kolmivaiheista vaihtojännitettä. Kattiloiden koko vaihtelee suuresti käyttökohteen mukaan, käytetty jännite voi vaihdella välillä 0,4 30 kv läpilyöntivaaran asettaessa ylärajan jännitteen nostolle. Kattilapaineet voivat olla muutamasta baarista aina 100 baariin asti. Menetelmän etuja ovat mm. hyvä hyötysuhde, päästöttömyys itse tuotantovaiheessa, hyvä säädettävyys ja käyttöönoton helppous. (Orfeuil 1987, 288 289) 6.2 Veden lämmitys (Electrode water heaters) Konduktiiviseen kuumennukseen perustuvat vedenlämmittimet ovat periaatteeltaan vastaavia kuin höyryntuottoon tarkoitetut kattilat. Lämmittimissä vesi pidetään paineistettuna (tyypillisesti muutamia bareja) kiehumisen estämiseksi. Paine on kuitenkin selvästi alhaisempi kuin vastaavissa höyrykattiloissa. Lämmittimet ovat myös rakenteeltaan ja laitteistoltaan yksinkertaisempia kuin edellä kuvatut höyrykattilat. Käyttöjännite voi vaihdella lämmitettävän vesimäärän mukaan 380 voltista noin 10 kv:iin. Käytetyt tehot puolestaan vaihtelevat muutaman sadan kilowatin ja noin kymmenen megawatin välillä. Menetelmän edut ovat vastaavat kuin edellä esitetyillä höyrykattiloilla. (Orfeuil 1987, 296 298)
6.3 Suolakylvyt (Salt bath furnaces) Suolakylpyyn perustuvissa uuneissa lämmitettävä kappale upotetaan sulaan suolaseokseen. Sähkönjohtavaan sulaan seokseen syötetään elektrodien kautta sähkövirta lämmön tuottamiseksi. Suolaseos täytyy kuitenkin sulattaa eri lämmönlähteellä, sillä seos ei kiinteänä johda sähköä. Uuni on toimintaperiaatteeltaan samanlainen kuin kappaleessa 5 esitetty lasinsulatusuuni, mutta lasi on vain korvattu mineraaliseoksella. Uuneissa käytetään vain vaihtojännitettä, joka voi suuruudeltaan vaihdella välillä 3 30 kv. Lämpötilat vaihtelevat käyttökohteen mukaan välillä 300 1300 C ja uunien tilavuudet tavallisesti välillä 1 50 m 3. Tyypillisiä käyttökohteita ovat esimerkiksi metallien karkaisu ja pintakäsittely. (Desmukh 2005 416 421)
Lähteet Desmukh, Y. 2005. Industrial Heating: Principles, Techniques, Applications, and Design, Taylor & Francis Group, FL Haglo, A. 2012. Direct Electrical Heating of Flowlines, Nexans Norway AS, Verkkodokumentti. [Saatavissa http://www.sut.org.au/perth/perth_events/presentations/120222_subsea_ australasia_conference/120222_audun%20haglo_nexans%20deh%20 AOG.pdf 30.3.2014] Jeffus, L. 2004. Welding: Principles and Applications, Delmar Learning, NY, Verkkodokumentti. [Saatavissa http://books.google.fi/books?id=zeriw7en7hac&pg=ra1- PA694&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false, viitattu 2.4.2014] Kulbotten, H. 2008. Direct Electrical Heating Basic technology. SINTEF Energy Research. Verkkodokumentti. [Saatavissa http://www.tekna.no/ikbviewer/content/745664/deh- Basic%20Technology.pdf] LUT 2014. Sähkölämpötekniikan opintojakson BL20A0800 opetusmoniste. [Saatavissa https://noppa.lut.fi/noppa/opintojakso/bl20a0800/luennot, 30.3.2014] Nexans Norway. Verkkodokumentti. [Saatavissa http://www.tekna.no/ikbviewer/content/745664/deh- Basic%20Technology.pdf, 30.3.2014] Orfeuil, M. 1987. Electric Process Heating: Technologies/ Equipment/ Applications, Battelle Press, Columbus, Ohio Plum, S., Graf, P., Beckers, M., Boersma, J., Dungen, E., Frijins, M., Verbakel, F. 2012. Advanced heating techniques for glass melting, Technische universiteit Eindhoven, Eindhoven. [Saatavissa http://students.chem.tue.nl/mdp03/finalreport.pdf, 30.3.2014]
Ruukki. Vastushitsausopas. [Ruukin www-sivuilla] Päivitetty 12.12.2010. [viitattu 2.4.2014] Saatavissa: http://www.ruukki.fi/~/media/finland/files/terastuotteet/kylmavalssatut %20metalli%20ja%20maalipinnoitetut%20-%20ohjeet/Ruukki- Kylm%C3%A4valssatut-ja-metallipinnoitetut-ter%C3%A4kset- Vastushitsausopas.ashx Shiotsuki, M. et al. 2006. Perspectives on Application and Flexibility of LWR Vitrification Technology for High Level Waste Generated from Future Fuel Cycle System, Proceedings of Waste Management 2006(WM'06). Verkkodokumentti. [Saatavissa http://jolisfukyu.tokaisc.jaea.go.jp/fukyu/mirai-en/2006/8_2.html, 14.4.2014] Wilkinson, K. 2011. Seam Welding [Trade Equipmentin www-sivuilla] Päivitetty 1.6.2011, [viitattu 2.4.2014], Saatavissa: http://www.tradeequip.co.uk/blog/?p=421 Wärtsilä. 2014. Yrityksen Internetsivusto. [Saatavissa http://www.wartsila.com/fi/power-electric-systems/direct-electricheating/deh, 30.3.2014] Yanagimoto, J., Izumi, R. 2008. Continuous electric resistance heating-hot forming system for high-alloy metals with poor workability. Tutkimusartikkeli. Elsevier. Journal of materials processing technology 209, sivut 3060-3068.