Opetusministeriö PL 29 00023 Valtioneuvosto cc: anna.vuopala@minedu.fi Helsinki 18.5.2007 Lausunto vapaakappalelakia koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta Viestinnän Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua uutta vapaakappalelakia koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta ja toteaa asiasta seuraavaa: Pääviestit 1. Lain tarkoitusta kuvaavassa säännöksessä on kansallisen kulttuurin ja tutkijoiden tarpeiden ohella otettava huomioon myös aineistojen julkaisijoiden edut. Vapaakappaleaineistojen käyttö ei saa haitata aineistojen kaupallisia markkinoita eikä aiheuttaa tulonmenetyksiä tai vähäistä suurempia kustannuksia lain velvoitteiden piirissä oleville yrityksille. 2. Lain soveltamisalaa on tarpeen täsmentää. Julkaisijan omaan sisäiseen käyttöön tarkoitettuja painotuotteita, kuten sääntöjä tai henkilöstölehtiä, ei ole järkevää sisällyttää vapaakappalevelvoitteiden piiriin. 3. Painotuotteiden luovuttamista koskevat velvoitteet ovat käytännön soveltamisen kannalta kohtuuttoman monimutkaiset ja epäselvät. Viestinnän Keskusliitto esittää, että kaikesta luovutettavasta aineistosta luovutetaan kaksi kappaletta. Luovutusvelvollisuuden ulkopuolelle pitäisi jättää painotuotteet, joita valmistetaan enintään 1 000 kappaletta tai joiden sivumäärä on enintään 50. 4. Lakiesityksestä tulee poistaa säännös, jonka nojalla Kansalliskirjasto voi antaa verkkoaineistojen haun ja tallentamisen ulkopuolisen suoritettavaksi. Ehdotettu säännös on omiaan tekemään luvattoman norkkimisen mahdolliseksi. Verkkoaineistojen julkaisijat tarvitsevat suojaa sisältöjensä oikeudetonta hyödyntämistä vastaan.
2 5. Verkkoaineiston luovuttamisvelvollisuuden ei pidä koskea verkkoaineistoa, jonka luovuttaminen on teknisistä syistä tai aineiston laajuuden, luovuttamisesta aiheutuvien kustannusten tai muun vastaan syyn vuoksi kohtuutonta taikka jonka luovuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti aineiston kaupallisiin markkinoihin. 6. Lakiin sisällytetyt 30 päivän määräajat ovat liian lyhyitä. Määräaikojen tulisi olla 90 päivää, jotta velvoitetut yritykset voivat järjestää velvoitteiden edellyttämien henkilö- ja muiden resurssiensa käytön järkevällä ja toiminnalle vähiten haittaa aiheuttavalla tavalla. 7. Aineistojen tallennussuunnitelmia laadittaessa ja vahvistettaessa on kuultava verkkojulkaisijoita ja lähettäjäyrityksiä. Suunnitelmat tulisi vahvistaa valtioneuvostossa. 8. Aineistoja koskevia yhteisiä säännöksiä ei pidä soveltaa, jos soveltaminen on ilmeisen kohtuutonta luovutus- tai tallettamisvelvollisten kannalta. Velvoitettujen oikeusturva edellyttää kohtuullisuuslausekkeen lisäämistä säännöksiin, jotka koskevat luovuttamisen ja tallettamisen korvauksettomuutta, luovutettavan aineiston teknisiä vaatimuksia, teknisin suojauksin suojattua aineistoa ja tietojen, ohjeiden ja välineiden luovuttamista. 9. Vapaakappalekirjastojen ja Suomen elokuva-arkiston on vastattava siitä, että vapaakappaleaineistoja ei käytetä lain vastaisesti. Lakiin on lisättävä tältä osin rangaistussäännökset ja viittaus vahingonkorvauslakiin. 10. Uudella lailla ei saa olla taannehtivia vaikutuksia. Aineistojen tuhoamiskielto, joka koskee ennen lain voimaantuloa lähetettyjä televisio- ja radiolähetyksiä, on poistettava lopullisesta esityksestä. Yleistä Lakiesityksen lähtökohtana on kansallisen kulttuurin tuotteiden kattava pitkäaikaissäilyttäminen tuleville sukupolville ja tutkijoiden käytettäväksi. Nykyiseen tilanteeseen verrattuna lakiesitys hieman keventää painotuotteiden luovutusvelvollisuutta, mutta toisaalta laajentaa erittäin merkittävästi sisältö- ja viestintäyritysten velvollisuuksia sähköisessä muodossa olevien aineistojen suhteen. Ehdotetun lain perimmäinen tarkoitus on sinänsä hyvä. Esityksestä kuitenkin seuraa yrityksille ylimääräisiä kustannuksia sekä vastuuta, joka sanktioidaan rikosoikeudellisilla seuraamuksilla. Lisäksi erityisesti verkkoaineiston osalta esitys vaarantaa liiketoiminnan edellytyksiä. Mielestämme esityksessä ei ole riittävästi otettu huomioon aineistojen julkaisijoiden, valmistajien ja lähettäjäyritysten näkökulmaa, vaan esitys on painottunut liiaksi kulttuuripoliittisiin seikkoihin. Esimerkiksi painotuotteiden luovutusvelvollisuus on
3 kansallisen kulttuurin säilyttämisen kannalta ylimitoitettu ja luovutusvelvollisten kannalta kohtuuton. Suurimmat ehdotuksen tarkistustarpeet liittyvät kuitenkin verkkoaineiston käsittelyyn. Velvoitteet on muutettava kohtuullisemmiksi verkkojulkaisijoiden kannalta. Lain tarkoitus Vapaakappalelain tarkoitus on lakiehdotuksen 1 :n 1 momentissa ilmaistu hyvin väljästi: tarkoituksena on Suomessa yleisön saataviin saatetun kansallisen kulttuurin tuotteiden pitkäaikaissäilyttäminen tuleville sukupolville ja niiden saattaminen tutkijoiden ja muiden tarvitsijoiden käyttöön. Tekijänoikeuslakiin on sisällytetty säännökset siitä, miten tekijänoikeudellisesti suojattua aineistoa saa vapaakappalekirjastoissa käyttää. Viittaus tekijänoikeuslakiin on otettu lakiehdotuksen 22 :ään. Viittaus on tarpeen, jotta ei syntyisi epäselvyyttä sen suhteen, mitä vapaakappaleina talletetuilla suojatuilla sisältötuotteilla ja -palveluilla on mahdollista tehdä. Esitysluonnoksen perusteluiden mukaan lain tarkoituksena ei ole asettaa elektronisia julkaisuja yleisön käyttöön siten, että se heikentäisi kustantajien ja julkaisijoiden markkinoita. Mielestämme säilytettävien aineistojen valmistajien, julkaisijoiden ja verkkojulkaisijoiden edut on pelkän perustelumaininnan sijasta otettava huomioon itse säännöstekstissä. Muussa tapauksessa esitys ei ole tasapainoinen eri osapuolten oikeutettujen etujen kannalta. Tutkijoiden ja muiden tarvitsijoiden käyttö pitäisi laissa rajata sellaiseksi käytöksi, joka ei ole omiaan vaikuttamaan haitallisesti aineiston kaupallisiin markkinoihin. Lisäksi on tarpeen todeta, että lain tarkoituksena ei ole aiheuttaa julkaisijoille ja verkkojulkaisijoille tulonmenetyksiä tai vähäistä suurempia kustannuksia. Nämä tarkennukset ovat tarpeen, jotta perustuslain turvaamaa omaisuuden suojaa kunnioitettaisiin. Perustuslain 15 :n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu ja omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Lakiesityksen perusteluissa tulisi lisäksi korostaa sitä, että vapaakappalelaki ei edes välillisesti saa edistää sellaisten julkisin varoin tuettujen palvelujen luomista, jotka heikentävät markkinaehtoisesti toimivien yritysten liiketoiminnan edellytyksiä tai vääristävät kilpailua. Soveltamisala Uutta vapaakappalelakia sovellettaisiin lakiehdotuksen 2 :n 1 momentin 1 -kohdan mukaan Suomessa valmistettuihin painotuotteisiin ja tallenteisiin, jotka on tarkoitettu levitettäväksi yleisölle.
4 Yleisön käsitettä ei lakiehdotuksessa määritellä. Esitysluonnoksen perustelujen mukaan laki ei koskisi yksityishenkilön omaan käyttöönsä teettämiä tuotteita. Tämä on suhteellisen selkeä rajaus. Sen sijaan perustelujen valossa on erittäin epäselvää, mitkä yritysten ja yhteisöjen tilaamista painotuotteista kuuluisivat lain soveltamisalaan ja mitkä jäisivät soveltamisalan ulkopuolelle. Perusteluissa todetaan, että yritysten ja yhteisöjen puhtaasti sisäiseen käyttöön tarkoitetut painotuotteet ja tallenteet jäisivät luovutusvelvollisuuden ulkopuolelle. Tätä periaatetta vesittää se, että tuotteet,... jotka levitetään esimerkiksi suurehkon yrityksen henkilökunnalle taikka yhdistyksen tai järjestön jäsenistölle, kuuluisivat kuitenkin luovutusvelvollisuuden piiriin. Soveltamisalan rajaus on liian epäselvä toimiakseen käytännössä. Jotta lain soveltaminen ei aiheuttaisi kohtuuttomia vaikeuksia luovutusvelvollisille valmistajille, Viestinnän Keskusliitto esittää 2 :n 1 momentin 1 kohdan selventämistä siten, että lakia sovellettaisiin Suomessa valmistettuihin painotuotteisiin ja tallenteisiin, jotka on tarkoitettu julkaistaviksi Suomessa. Lisäksi esitämme 3 :n 10 -kohdan määritelmää julkaisemisesta selvennettäväksi siten, että julkaisemisella tarkoitetaan aineiston kappaleiden saattamista kauppaan tai niiden levittämistä muutoin yleisölle pääosin julkaisijan ulkopuoliseen käyttöön. Esittämämme rajaus sulkisi lain soveltamisalan piiristä yritysten ja yhteisöjen sisäiseen käyttöön valmistetut tuotteet, kuten säännöt, yritysten henkilöstölehdet, yhdistysten jäsenlehdet ja eri yhteisöjen sisäiset tiedotteet. Julkisten varojen käyttäminen tämänkaltaisten tuotteiden pitkäaikaiseen säilyttämiseen ei ole järkevää. Painotuotteet Painotuotteet jakautuvat lain systematiikassa neljään eri luokkaan: Painotuote Luovutettava kappalemäärä 1. Sanomalehti 1 2. Pienpainate 2 3. Pienpainate, jonka tiedollinen tai 0 kuvallinen sisältö on erityisen vähäinen 4. Muu painotuote kuin edellä mainittu 6 Viestinnän Keskusliiton mielestä ehdotus on perusteettoman monimutkainen ja aiheuttaa kirjapainoille kohtuuttomia vaikeuksia painotöiden luovuttamisessa. Eri painotuoteluokat on esitysluonnoksessa määritelty niin epäselvästi, osin jopa pelkkiin esimerkkeihin nojautuen, ettei lakia voida käytännössä soveltaa. Painotuotteen luovuttamatta jättäminen on sanktioitu lakiehdotuksen 29 :ssä rikosoikeudellisella seuraamuksella. Perustuslain rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, että rikosoikeudellista vastuuta säätävien lain säännösten tulee olla
5 tarkkarajaisia. Kun pienpainatteet on esitysluonnoksessa määritelty epäselvästi, niiden luovutusvelvollisuus on myöskin epäselvä. Tällöin luovutusvelvollisuuden rikkomista koskeva rangaistussäännös ei ole riittävän tarkkarajainen ollakseen laillisuusperiaatteen mukainen. Esitysluonnos on myös eri viestimiä perusteettomasti syrjivä, sillä sanomalehtiä olisi ehdotuksen mukaan velvollisuus luovuttaa vain yksi kappale, mutta muunlaisia lehtiä kuusi kappaletta. On vaikea nähdä, miksi erilaiset lehdet ovat kansallisen kulttuurin näkökulmasta eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Kun vapaakappalelain tarkoitus on kansallisen kulttuurin tuotteiden pitkäaikaissäilytys ja saattaminen lähinnä tutkijoiden käyttöön, nämä tarpeet täyttäisi riittävästi kahden kappaleen luovutus kaikista kansallisen kulttuurin kannalta merkittävistä painotuotteista. Luovutusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävän painotuotteen määritteleminen sisällöllistä arviointia edellyttävillä perusteilla, kuten esitysluonnoksessa on tehty, on luovutusvelvollisen kannalta täysin kohtuutonta. Painamisen ammattilaisilta ei voida edellyttää tuotteen tietosisällön tai kuvallisen sisällön arviointia, joka pohjautuu tuotteen merkitykseen kansallisen kulttuurin näkökulmasta. Viestinnän Keskusliitto esittää, että painotuotteita olisi velvollisuus luovuttaa kaksi kappaletta. Poikkeuksena luovutusvelvollisuudesta olisivat pienpainatteet, jotka tulisi määritellä niin yksiselitteisesti, ettei luovutusvelvollisuudesta syntyisi epäselvyyttä. Ottaen huomioon, että laki koskee perustelujen mukaan lähtökohtaisesti vain sellaista aineistoa, jota levitetään suurina kappalemäärinä yleisölle, pienpainatteen rajaksi voitaisiin määritellä esimerkiksi 1 000 kappaletta. Jos painotuotetta valmistetaan 1 000 kappaletta tai vähemmän, se olisi pienpainate, jota ei luovutusvelvollisuus ei pääsääntöisesti koskisi. Jotta vähälevikkinen kirjallisuus ei kuitenkaan jäisi lain soveltamisalan ulkopuolelle, tämän 1 000 kappaleen rajan lisäkriteeriksi luovutettavalle painotuotteelle voisi asettaa esimerkiksi 50 painosivua. Luovutusvelvollisuus koskisi painosmäärästä riippumatta siten painotuotteita, joiden sivumäärä on yli 50. Esittämällämme muutoksella saavutettaisiin seuraavat edut: laki olisi painotuotteiden luovutusvelvollisuuden osalta selkeä ja helpottaisi kirjapainojen toimintaa laki täyttäisi perustuslain laillisuusperiaatteen vaatimukset laki kohtelisi lehtien julkaisijoita yhdenvertaisesti Kansalliskirjasto välttyisi vastaanottamasta ja hävittämästä kirjapainoista varmuuden vuoksi lähetettyjä ylimääräisiä painotuotekappaleita, mikä säästäisi sekä Kansalliskirjaston, valmistajien että julkaisijoiden kustannuksia. Jos painotuotteita ja tallenteita julkaistaan yhtenä kokonaisuutena (esim. kirja ja CD- ROM), julkaisukokonaisuudesta olisi muiden vapaakappaleiden lisäksi luovutettava lisäksi yksi erillinen kappale lakiehdotuksen 4 :n 2 momentin nojalla. Luovutusvelvollinen ei olisi valmistaja, vaan julkaisija. Tämä säännös on mielestämme
6 täysin tarpeeton, koska sekä asianomaisesta painotuotteesta että tallenteesta luovutetaan vapaakappaleet. Kulttuurin tuotteiden pitkäaikaissäilyttämisessä ei kannata tavoitella täydellisyyttä, vaan lain tarkoitusperien kannalta riittävän hyvää. Esitämme säännöksen poistamista lopullisesta hallituksen esityksestä. Verkkoaineiston haku ja tallentaminen Esitysluonnoksen mukaan Kansalliskirjaston tehtävänä on ohjelmallisesti hakea ja tallentaa avoimissa verkoissa olevaa verkkoaineistoa. Kansalliskirjasto voi lakiehdotuksen 7 :n 3 momentin nojalla käyttää hakemisessa ja tallentamisessa apuna ulkopuolisia. Digitaalisessa muodossa olevat sisältötuotteet ja -palvelut ovat erittäin haavoittuvia luvattomalle käytölle. Verkkoaineistoja koskeva sisältöliiketoiminta on täysin riippuvainen paitsi vahvasta tekijänoikeussuojasta, myös suojasta oikeudetonta norkkimista vastaan. Kansalliskirjaston oikeus antaa verkkoaineistojen haku ja tallentaminen ulkopuolisen yrityksen suoritettavaksi avaa perusteettomasti mahdollisuuden sisältöjen oikeudettomaan hyödyntämiseen. Haitta sisältöyrityksen liiketoiminnalle voi olla erittäin merkittävä. Viestinnän Keskusliitto vastustaa jyrkästi ehdotettua 7 :n 3 momenttia ja esittää sen poistamista lopullisesta lakiehdotuksesta. Verkkoaineistojen haku ja tallentaminen tulee olla sallittua vain Kansalliskirjastolle, ei ulkopuolisille toimijoille. Haun mahdollistaminen ja verkkoaineiston luovuttaminen Verkkojulkaisijalla on lakiehdotuksen 8 ja 19 :n nojalla velvollisuus tehdä verkkoaineistojen haku ja tallettaminen mahdolliseksi luovuttamalla Kansalliskirjastolle käyttäjätunnus, salasana, tietokoneohjelma tai muu vastaava väline, jonka avulla aineisto on käytettävissä ja kopioitavissa. Verkkojulkaisija voi myös luovuttaa aineiston kirjastolle. Jos aineisto on lain tarkoituksen kannalta merkityksellistä eikä aineiston hakua ja tallettamista voida mahdollistaa, aineisto on luovutettava. Verkkojulkaisijan velvollisuudet on kirjoitettu esitysluonnoksessa hyvin ehdottomaan muotoon. Lakiehdotuksen 7 :n perusteluissa on kuitenkin todettu, ettei luovutusvelvollisuuden täyttäminen saisi vaikuttaa haitallisesti kaupallisiin markkinoihin tai aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia luovutusvelvollisille. Nämä edellytykset ovat tärkeitä ja ne on mielestämme tarpeen kirjata lakitekstiin. Esitämme ehdotetun 8 :n 3 momentin säännökset siirrettäväksi 2 momenttiin ja 2 momentin muutettavaksi näin kuuluvaksi: Edellä 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus aineiston haun mahdollistamiseen tai luovuttamiseen ei koske verkkoaineistoa:
7 1) jonka tiedollinen, kuvallinen tai äänellinen sisältö on vähäinen; 2) joka sisältyy uutis- tai keskusteluryhmään tai muuhun vastaavaan palveluun; 3) jonka luovuttaminen on teknisistä syistä taikka aineiston laajuuden, luovuttamisesta aiheutuvien kustannusten tai muun vastaavan syyn vuoksi kohtuutonta; 4) jonka luovuttaminen on omiaan vaikuttamaan haitallisesti aineiston kaupallisiin markkinoihin; tai 5) joka sijaitsee Suomen ulkopuolella sijaitsevalla palvelimella. Näin muotoiltuna säännös olisi paremmin tasapainossa luovutusvelvollisen elinkeinovapauden ja omaisuuden suojan kannalta. Esitysluonnoksessa ehdotetaan, että verkkojulkaisijan tulee täyttää velvollisuutensa 30 päivän kuluessa siitä, kun Kansalliskirjasto on esittänyt pyynnön mahdollistaa haku tai toimittaa aineisto. Pyyntö on toimitettava ensisijaisesti julkaisijan tai muun ylläpitäjän sähköpostiosoitteeseen ja toissijaisesti postiosoitteeseen. Viestinnän Keskusliiton näkemyksen mukaan ehdotettu 30 päivän määräaika on liian lyhyt. Velvoitteiden täyttäminen edellyttää muun ohella tarvittavien henkilöresurssien osoittamista tehtävien suorittamiseen. Yritysten IT- ja muut henkilöresurssit on luonnollisesti mitoitettu yritysten liiketoimintatarpeiden mukaisiksi, ei lakiehdotuksen uusia velvoitteita silmällä pitäen. Kohtuullisena määräaikana voidaan mielestämme pitää 30 päivän sijasta 90 päivää, jotta yrityksillä on mahdollisuus järjestellä työt mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavalla tavalla. Tämä huomautus koskee kaikkia lakiehdotukseen sisältyviä 30 päivän määräaikoja. Esityksen perusteella ei myöskään ole selvää, mistä ajankohdasta määräaika lasketaan. Mielestämme tämä seikka on syytä selventää lakiesityksessä kautta linjan. Samoin on tarpeen kirjata esitykseen, että Kansalliskirjastolla on vastuu toimenpidepyynnön lähettämisestä oikeaan sähköposti- tai postiosoitteeseen. Jos pyyntö on toimitettu väärään osoitteeseen, määräaika ei voi lähteä kulumaan. Televisio- ja radio-ohjelmat Voimassa oleva vapaakappalelaki ei koske televisio- ja radio-ohjelmia. Lakiehdotuksen 10 :n 1 momentin mukaan Suomen elokuva-arkisto tallentaa televisio- ja radio-ohjelmia. Tallentaminen ei edellytä lähettäjäyrityksiltä toimenpiteitä eikä yrityksillä ole velvollisuutta luovuttaa ohjelmia Suomen elokuva-arkistolle. Viestinnän Keskusliitto pitää valittua linjausta hyvänä eikä keskusliitolla ole tältä osin huomautettavaa lakiehdotuksesta. Ehdotuksen perusteluissa todetaan seuraavaa: Mikäli sellaisten ohjelmien, joita ei voida tallentaa lähetysvirrasta, määrä tulevaisuudessa lisääntyy merkittävästi, on harkittava mahdollisuutta säätää myös
8 velvollisuudesta luovuttaa ohjelma. Luovutusvelvollisuus voisi tulla mahdollisesti kyseeseen esimerkiksi salattujen maksutelevisiolähetysten osalta. Esitämme tämän perustelumaininnan poistamista lopullisesta lakiesityksestä. Lähettäjäyritysten hankkimat oikeudet eivät mahdollista ohjelmien kopiointia ja siirtämistä kolmannelle osapuolelle. Sääntely olisi käytännössä mahdoton toteuttaa. Lakiehdotuksen 11 :n mukaan kotimaista tuotantoa olevien televisio- ja radio-ohjelmien alkuperäisaineiston omistajalla on velvollisuus tallettaa alkuperäisaineisto tai sitä vastaava kopio Suomen elokuva-arkistoon tai arkiston hyväksymään säilytystilaan. Talletusvelvollisuuden piirissä ovat ohjelmat, jotka ovat näytelmäteoksia, dokumentaarisia teoksia tai teoksia, jotka perustuvat kirjalliseen teokseen, sävellysteokseen tai erityistä taustatutkimusta edellyttävään käsikirjoitukseen. Tältä osin huomautamme, että lähes kaikki televisio-ohjelmat perustuvat kirjalliseen teokseen eli käsikirjoitukseen. Talletusvelvollisuus on täysin kohtuuton näin laajassa mitassa. Esitämme talletusvelvollisuuden rajaamista sellaisiin teoksiin, jotka perustuvat aiemmin julkaistuun kirjalliseen teokseen. Tällöin talletusvelvollisuus koskisi esimerkiksi televisioelokuvaa, joka pohjautuu aiemmin julkaistuun romaaniin tai novelliin. Tallennussuunnitelmat Esitysluonnoksen mukaan opetusministeriö vahvistaa vuosittain Kansalliskirjaston esityksestä suunnitelman siitä, missä laajuudessa verkkoaineistot haetaan ja tallennetaan ja Suomen elokuva-arkiston esityksestä suunnitelman siitä, missä laajuudessa televisio- ja radio-ohjelmat tallennetaan. Lakiehdotusta pitää mielestämme täydentää siten, että Kansalliskirjastolla ja Suomen elokuva-arkistolla on suunnitelmia valmistaessaan velvollisuus kuulla verkkojulkaisijoita ja lähettäjäyrityksiä. Kuulemisvelvollisuus tulisi ulottaa myös suunnitelmat vahvistavaan viranomaiseen. Uusi laki vaikuttaa merkittävällä tavalla sisältöä tuottavien yritysten toimintaan ja asettaa luovutettavaan aineistoon liittyviä teknisiä ja muita vaatimuksia. Eri osapuolten hyvällä yhteistyöllä on mahdollista saavuttaa lopputulos, joka on kaikkien kannalta kohtuullinen. Opetusministeriön sijasta suunnitelmat vahvistavan viranomaisen pitäisi olla valtioneuvosto, sillä lain asettamat velvoitteet koskettavat myös muiden ministeriöiden hallinnonalan toimijoita. Aineistoja koskevat yhteiset säännökset Viestinnän Keskusliitto esittää, että luovuttamisen ja tallettamisen korvauksettomuutta, luovutettavan aineiston teknisiä vaatimuksia, teknisin suojakeinoin suojattua aineistoa ja tietojen, ohjeiden ja välineiden luovuttamista koskeviin 17-20 :iin lisätään säännös siitä,
9 että pykälissä mainittuja velvoitteita ei sovelleta, jos velvoitteet ovat omiaan johtamaan luovutus- tai tallettamisvelvollisten kannalta ilmeisen kohtuuttomaan lopputulokseen. Jos vapaakappalelain asettamat velvoitteet esimerkiksi vaarantavat yrityksen liiketoiminnan, aiheuttavat vähäistä suurempia välittömiä tai välillisiä kustannuksia tai jos velvoitteiden täyttäminen on aineiston laajuuden vuoksi taikka oikeudellisista tai muista syistä käytännössä vaikeaa tai mahdotonta, ei ole kohtuullista edellyttää velvoitteiden täyttämistä. Velvoitettujen oikeusturva edellyttää ehdottamamme kohtuullisuuslausekkeen lisäämistä asianomaisiin säännöksiin. Vapaakappalekirjastojen ja Suomen elokuva-arkiston vastuu Ehdotetussa laissa on lukuisia säännöksiä julkaisijoiden ja tuottajien velvollisuudesta luovuttaa erilaista omaisuuttaan, muuntaa aineistoja kopioitavaan muotoon, poistaa suojauksia, huolehtia aineistojen täydellisyydestä ja teknisestä virheettömyydestä jne. Velvollisuuksiin on 27 :ssä liitetty sakon uhka ja 29 :ssä on säädetty velvoitteiden rikkomisen rikosoikeudellisista sanktioista. Sen sijaan vapaakappalekirjastojen ja Suomen elokuva-arkiston vastuut ovat paljon vaatimattomammalla tasolla. Lakiin on luotava ehdotettua parempi tasapaino eri osapuolten vastuusuhteisiin. Ainoa suojattava oikeushyvä ei voi olla kansallinen kulttuuri, vaan myös yritystoimintaan liittyvät oikeudet ja edut on otettava riittävästi huomioon. Esitämme, että lakiehdotuksen 22 :n 3 momentti kirjoitetaan seuraavaan muotoon: Tässä laissa tarkoitetun aineiston säilyttämisestä ja käytöstä vastaavien kirjastojen ja Suomen elokuva-arkiston tulee vastata siitä, että tämän lain nojalla luovutettua, talletettua, kerättyä tai tallennettua aineistoa ei käytetä lain vastaisesti. Kirjastojen ja Suomen elokuva-arkiston toiminnasta aiheutuneen vahingon korvaamisesta on voimassa, mitä vahingonkorvauslaissa säädetään. Lisäksi vapaakappalekirjastojen ja Suomen elokuva-arkiston velvollisuuksien tahallinen tai törkeästä huolimattomuudesta tapahtuva rikkominen tulisi sanktioida rikosoikeudellisin seuraamuksin lain 29 :ssä. Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset Uudella vapaakappalelailla ei saa olla taannehtivaa vaikutusta, vaan lain velvoittamien yritysten on voitava toimia nykyisen lain pohjalta uuden lain voimaan tuloon saakka. Tästä syystä lain siirtymäsäännöksiin otettu ennen lain voimaantuloa lähetettyjen radioja televisio-ohjelmien alkuperäisaineistojen ja niitä teknisesti vastaavien aineistojen tuhoamiskielto on poistettava lopullisesta esityksestä.
10 Viestinnän Keskusliitto ry Håkan Gabrielsson toimitusjohtaja Viestinnän Keskusliitto on joukkoviestintäalan ja graafisen teollisuuden kattojärjestö, joka edistää toimialan yleisiä toimintaedellytyksiä tavoitteenaan turvata monipuoliset joukkoviestintäpalvelut suomalaisille. Viestinnän Keskusliitto edustaa noin 800 yritystä, jotka työllistävät noin 35 000 henkilöä. Edustettujen yritysten osuus joukkoviestintämarkkinoista on noin 80 %. Keskusliiton jäseniä ovat Aikakauslehtien Liitto, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen Radioiden Liitto sekä Suomen Televisioiden Liitto. Lisätietoja lausuntoon liittyen antavat tarvittaessa: Håkan Gabrielsson Satu Kangas Toimitusjohtaja johtaja, lakiasiat hakan.gabrielsson@vkl.fi satu.kangas@vkl.fi puhelin 2287 7304 puhelin 2287 7305