TALVIVAARA SOTKAMO OY

TAUSTATIEDOT 212 16UEC5 25.3.213 TALVIVAARA SOTKAMO OY TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 212 Osa I Tarkkailun taustatiedot

1 Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v. 212 Osa I Tarkkailun taustatiedot Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 VOIMASSA OLEVAT LUPAPÄÄTÖKSET JA TARKKAILUVELVOITE... 1 3 TOIMINNAN KUVAUS... 2 4 TARKKAILUALUE... 4 5 TARKKAILUVUODEN SÄÄ JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET... 6 5.1 Säätila... 6 5.2 Veden korkeus ja virtaama... 8 6 VIITTEET... 11 Pohjakartat Maanmittauslaitoksen aineistoja Pöyry Finland Oy Pirkko Virta, FM Hanna Kurtti, DI Yhteystiedot PL 2, Tutkijantie 2 A 959 OULU puh. 1 3328 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi

1 1 JOHDANTO Talvivaaran kaivoksen rakentaminen aloitettiin keväällä 27. Rakentamistyöt olivat käynnissä koko vuoden 28 ja samanaikaisesti käynnisteltiin myös tuotantoa, lähinnä louhintaa ja bioliuotusta. Vuonna 29 rakennustyöt jatkuivat ja tuotanto oli käynnissä, mutta se ei ollut jatkuvaa teknisten ongelmien vuoksi. Vuosina 21 211 tuotanto oli käynnissä koko vuoden. Vuonna 212 tuotanto oli käynnissä tammikuusta lokakuun loppuun. Tehdas suljettiin 4.11.212 kipsisakka-altaan vuodon vuoksi ja Kainuun ELYkeskus antoi käynnistysluvan 21.11.212. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu on toteutettu voimassa olevan tarkkailusuunnitelman mukaisesti (Pöyry Environment Oy 27, täydennetty 28). Tarkkailuun on tullut viranomaisten esittämiä muutoksia, jotka on esitetty tarkemmin kyseisen tarkkailuosan raportissa. Tarkkailuun on sisältynyt rakentamisvaiheen aikainen kiintoainepitoisuuden tarkkailu, päästötarkkailu ja ympäristövaikutusten tarkkailu. Päästötarkkailu sisälsi vuonna 212 prosessin ylijäämävesien ja saniteettivesien sekä ilmapäästöjen tarkkailun. Ympäristövaikutusten tarkkailussa oli suppeampi vuosi ja siihen sisältyi pintavesien, pohjavesien ja pölylaskeuman tarkkailu sekä melumittaus. Kipsisakka-altaan vuodon vuoksi vesistötarkkailua tehtiin ohjelmasta poiketen myös marras-joulukuussa. Vuonna 21 alkaneet jätejakeiden kaatopaikkakelpoisuustutkimukset jatkuivat. Vuonna 212 tehtiin lisätutkimuksena järvien biologisen laadun kartoitus ja sedimenttitutkimus. Yhteenveto selvityksistä on esitetty osaraportissa IV. Koko tarkkailun raportointi on jaettu viiteen osaan: Yhteenveto Osa I Tarkkailun taustatiedot Osa II Käyttötarkkailu (kaivos) Osa III Päästötarkkailu Osa IV Ympäristövaikutusten tarkkailu Osa V Jätejakeiden kaatopaikkakelpoisuus Osa IV Ympäristövaikutusten tarkkailu sisältää neljä alakohtaa (a-d). Tässä raportin osassa I esitetään koko tarkkailua koskevat taustatiedot. 2 VOIMASSA OLEVAT LUPAPÄÄTÖKSET JA TARKKAILUVELVOITE Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolta myönsi Talvivaara Oy:lle Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan 29.3.27 antamallaan päätöksellä nro 33/7/1. Vaasan hallinto-oikeus muutti päätöstä tietyiltä osin päätöksellään 15.2.28 nro 8/39/1. Päätös sisälsi mm. muutoksia päästöraja-arvoihin, mikä vaikutti myös tarkkailusuunnitelmaan. Luvasta valitettiin edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka pysytti hallinto-oikeuden päätöksen 24.11.28 antamallaan ratkaisulla 2953. Talvivaara Sotkamo Oy haki 9.7.21 lupaa jätevesien johtamismenettelyä koskevien lupamääräysten muuttamiseksi. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto muutti 31.3.211 antamallaan päätöksellä (dnro PSAVI/225/4.8/21) ympäristöluvan lupamääräyksiä siten, että jätevesiä voidaan johtaa suoraan loppuneutraloinnista jälkikäsittelyyksiköille. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto päätti 26.7.211 ratkaisullaan (dnro PSAVI/77/4.8/211), että em. päätöstä voidaan noudattaa muutoksenhausta huolimatta. Vaasan hallinto-oikeus kumosi AVI:n ratkaisut päätöksellään 3.3.212. Kainuun ELY-keskuksen 14.6.212 antaman päätöksen mukaan prosessijätevedet voidaan johtaa

voimassaolevasta lupapäätöksestä poiketen suoraan jätevesien käsittely-yksiköille ohi kipsisakka-altaan. Päätöksen mukaan prosessivesien tilapäinen johtaminen ympäristöluvasta poikkeavalla tavalla on sallittu enintään 31.12.212 saakka tai kunnes Pohjois- Suomen aluehallintovirasto ratkaisee poikkeamisen kohdetta tarkoittavan asian täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä. Vaasan hallinto-oikeus kumosi em. Kainuun ELYkeskuksen päätöksen 4.3.213 antamallaan päätöksellä nro 13/47/1. Talvivaara Sotkamo Oy on hakenut 7.3.213 Kainuun ELY:ltä uudelleen lupaa johtaa prosessijätevedet kipsisakka-altaan ohi, kunnes Pohjois-Suomen aluehallintovirasto ratkaisee asian täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä. Talvivaaran kaivoksen tarkkailuvelvoite perustuu em. lupapäätöksiin. Tarkkailusuunnitelma laadittiin aluksi Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen mukaisesti. Tarkkailusuunnitelmaa täydennettiin tämän jälkeen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti, ja samalla tarkkailusuunnitelmaan täydennettiin Kainuun ympäristökeskuksen (nyk. Kainuun ELY-keskus) ohjelman hyväksymiskirjeessä (KAI-26-Y-59, 1.3.28) esittämät asiat (Pöyry Environment Oy 27, täydennetty 28). Kainuun TE-keskus (nyk. Kainuun ELY-keskus) on hyväksynyt tarkkailusuunnitelman 12.2.28 antamallaan päätöksellä (914/5723-27). Lisäksi Kainuun TE-keskuksen 17.8.29 päivätyn kirjeen (816/5722-29) mukaan Tuhkajoen taimenkannan tilaa tulee seurata vuosittain sähkökoekalastuksin. Kipsisakka-altaan vuodon vuoksi Kainuun ELY-keskus on 26.11.212 antamallaan päätöksellä (Dnro KAIELY/5/7.21) 1) hyväksynyt kipsisakka-altaisiin varastoitujen vesien siirtämisen ja tilapäisen varastoinnin Kuusilammen avolouhokseen sekä 2) hyväksynyt Kuusilampeen varastoitujen valuma-vesien johtamisen Härkäpuron vesistöreittiä Oulujoen vesistöön. Kainuun ELY-keskus hyväksyi 12.2.213 antamallaan päätöksellä kaivosalueelle varastoitujen vesien tilapäisen käsittelyn ja johtamisen luontoon. Päätöksen mukaan käsiteltyjä vesiä saadaan johtaa 9 m 3 sekä Oulujoen että Vuoksen vesistöalueiden suuntaa. Vuosina 211 ja 212 päästö- ja vesistötarkkailuun on tullut lisäpisteitä ja analyysivalikoimaa on laajennettu päästö- ja vesistötarkkailun lisäksi myös pölytarkkailussa. Kipsisakka-altaan vuodon vuoksi laadittiin lisätöiden tarkkailusuunnitelma (Pöyry Finland Oy 212), jonka Kainuun ELY-keskus on hyväksynyt muutamin täydennyksin 21.1.213 (Drnro KAIELY/5/7./21). 2 3 TOIMINNAN KUVAUS Talvivaaran monimineraaliesiintymät muodostavat yhden Euroopan suurimmista tunnetuista sulfidisen nikkelin varannoista. Kaivoksella on kaksi erillistä malmiesiintymää, Kuusilampi ja Kolmisoppi, joiden todetut ja todennäköiset mineraalivarannot ovat nykyisen arvion mukaan 1 121 Mt. Nämä varannot riittävät ylläpitämään tuotantoa kymmeniä vuosia. Suunniteltu vuotuinen tuotantotavoite täydessä mittakaavassa on 5 t nikkeliä, 9 t sinkkiä, 15 t kuparia ja 1 8 t kobolttia. Nykyinen malmin louhintamäärä on noin 15 miljoonaa tonnia vuodessa. Louhinta tapahtuu avolouhintana ja sitä on tehty Kuusilammen esiintymällä. Tuotanto kaivoksella alkoi lokakuussa 28 ja kaupallinen tuotanto vuonna 29. Vuonna 212 kaivos tuotti nikkeliä noin 13 tonnia ja sinkkiä 26 tonnia. Malmintuotanto lopetettiin syyskuussa. Tuotanto perustuu biokasaliuotukseen, jossa alueella luonnostaan esiintyvien bakteerien avulla metallit liuotetaan malmista. Biokasaliuotuksessa mikrobeille luodaan optimaaliset kasvuolosuhteet. Tuotantoprosessin keskeisimmät vaiheet ovat: louhinta, murskaus, agglomerointi, biokasaliuotus ja metallien talteenotto. Agglomeroinnin jälkeen malmi

kasataan kahdeksan metriä korkeaksi kasaksi, jossa sitä liuotetaan bakteerien avulla noin puolentoista vuoden ajan. Kasan alustaan asennetun putkiston läpi puhalletaan malmikasaan alhaisella paineella ilmaa. Kasaa kastellaan rikkihapon vesiliuoksella, jota kierrätetään kasan läpi metallien liuotuksen ja mikrobitoiminnan kannalta välttämättömien, happamien olosuhteiden luomiseksi. Happaman vesiliuoksen metallipitoisuuden noustessa riittävän korkeaksi, liuos johdetaan metallien talteenottoon. Primääriliuotuksen jälkeen kasa siirretään sekundäärialueelle, missä liuotusta jatketaan, jotta metallit saadaan talteen myös osittain liuenneista kasan osista. Sekundäärikasa on myös liuotetun malmin loppusijoituspaikka. Bioliuotuksessa malmin sisältämät metallisulfidit hapetetaan mikrobitoiminnan kautta liukoisiksi yhdisteiksi. Metallien talteenotossa nikkeli, kupari, sinkki ja koboltti saostetaan liuotuskasalta saatavasta liuoksesta pelkistämällä ne jälleen metallisulfideiksi. Saostus suoritetaan rikkivedyllä kolmessa eri vaiheessa. Prosessit ovat toteutusjärjestyksessä kuparisulfidin saostus, sinkkisulfidin saostus sekä nikkeli-koboltti sekasulfidin saostus. Saostukset tehdään eri saostuslinjoissa, jotka ovat prosessivaiheiden suhteen lähes identtiset. Sekasulfidin saostusvaiheessa liuoksen ph nostetaan tarvittavalle tasolle (ph ~4) sammutetulla kalkilla, mistä johtuen prosessissa saostuu myös kipsiä. Sakat erotetaan liuoksesta sakeuttimessa. Osa sakasta kierrätetään takaisin saostusprosessiin, mutta suurin osa siitä suodatetaan ja pestään. Nikkeli-kobolttisulfidi erotetaan kipsiä sisältävästä sakasta vaahdottamalla. Viimeisen prosessivaiheen jälkeen liuos syötetään loppuneutralointiin. LONEvaiheen saostus toteutetaan nostamalla liuoksen ph emäksiselle tasolle (ph = 1) sammutetulla kalkilla, mikä mahdollistaa jäännös- ja muiden metallien saostamisen hydroksidina. Kipsiä sisältävä hydroksidisakka erotetaan sakeuttamalla. Sakka suodatetaan, pestään ja johdetaan kipsisakka-altaaseen. Suurin osa sakeuttimen ylitteestä kierrätetään takaisin biokasaliuotuksen kasteluvedeksi, mutta osa johdetaan jälkikäsittely-yksiköille. Kaivospiirin pinta-ala on noin 6 km 2. Käytössä olevat tuotantoalueet ovat Kuusilammen louhos, primääriliuotus (n. 2 ha), sekundääriliuotus (n. 2 ha), pintamaiden läjitysalue (n. 19 ha), kipsisakka allas (n. 8 ha) ja tehdasalue (kuva 1). Sivukivikasalle on aluevaraus, mutta sivukiveä ei ole vielä läjitetty, koska se on hyödynnetty sekundääriliuotusalueen rakentamisessa. Kesäkuussa 211 Talvivaara on jättänyt työ- ja elinkeinoministeriölle hakemuksen kaivospiirin laajentamiseksi noin 7 km 2 :lla noin 13 km 2 :iin. Kipsisakka-altaalla 4.11.212 tapahtuneen vuodon seurauksena metallitehtaan tuotanto keskeytettiin heti vuotopäivänä, joten uusia prosessijätevesiä ei vuodon aikana syntynyt. Vuodon seurauksena kaivosalueen turva-altaisiin joutui suuri määrä happamia metallija sulfaattipitoisia vesiä. Vuotoveden happamuuden neutraloimiseksi ja metallien liukenemisen estämiseksi jälkikäsittely-yksiköihin syötettiin kalkkia ja lipeää. Tehdas sai käynnistysluvan 21.11.212. Oulujoen vesistön suuntaan vuoto saatiin hallintaan toisena vuotopäivänä suojapumppauksilla sekä ohjaamalla vuotovettä pohjoiselle jälkikäsittelyalueelle. Pohjoisen suuntaan, Viitapuron kautta Salmiseen, ehti virrata vuotovesiä noin 2 m 3. Etelään Vuoksen suuntaan vuoto jatkui pidempään, ja koska varoaltaat täyttyivät, vettä jouduttiin juoksuttamaan Lumijokeen neljän vuorokauden aikana noin 216 m 3. Vuoden 212 toimintaa on kuvattu tarkemmin osassa II: Käyttötarkkailu. 3

4 Kuva 1 Kaivoksen toimintojen sijainti kaivospiirin alueella. 4 TARKKAILUALUE Talvivaaran kaivos sijaitsee Sotkamon ja Kajaanin kuntien alueella, noin 23 km Sotkamon keskustasta lounaaseen. Kaivospiirin pinta-ala on noin 6 km 2. Talvivaaran alue on Kainuun vaaramaisemalle tyypillistä metsien, soiden, lampien ja järvien vuorottelua. Vaaroilla kasvaa sekä kuusi- että mäntymetsää. Vaarajaksojen välissä olevilla alavilla mailla on soita ja lampia. Pieniä lampia alueella on runsaasti. Alueen suot on ojitettu ja muutoinkin alue on ollut metsätalouskäytössä.

Talvivaaran kaivosalue kuuluu Kainuun liuskekivijaksona tunnetun geologisen vyöhykkeen eteläosaan, missä vallitsevina kivilajeina ovat kvartsiitit, mustaliuskeet ja kiilleliuskeet. Kaivosalueella maapeite on ohut, keskimäärin 1,8 m. Maapeite on korkeilla maastonkohdilla moreenia ja alavilla alueilla turvetta. Niin kasvillisuus, eläimistö kuin linnustokin ovat Kainuulle tyypillisiä. Huomionarvoiset lajit alueella ovat liito-orava ja lepakot (pohjanlepakko, viiksisiippa ja isoviiksisiippa), joiden esiintymistä alueella tarkkaillaan kaivoksen tarkkailun yhteydessä. Kaivospiirin alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole suojelualueita. Lähimmät Natura 2 verkoston alueet sijaitsevat yli kahden kilometrin päässä kaivospiirin rajasta. Kaivosalue sijaitsee Oulujoen ja Vuoksen vedenjakajalla. Vesiä johdetaan kaivosalueelta molempiin vesistöihin. Tehdasalueelta johdettiin prosessivesiä vesistöön vuonna 212 noin 1,3 Mm 3. Oulujoen suuntaan purkureitti kulkee Salmisen, Kalliojärven, Kalliojoen, Tuhkajoen, Jormasjärven ja Jormasjoen kautta Nuasjärveen. Oulujoen vesistöalueen suuntaan tulee vesiä tehdasalueelta Kärsälammen pohjoisen jälkikäsittelyyksikön kautta ja kaivoksen sekundäärikasan rakennustyömaalta Kuusijoen kautta Kalliojokeen. Lisäksi Oulujoen suuntaan johdettiin Härkäpuron ja Kuusijoen kautta Kuusilampeen varastoituja valumavesiä loppuvuodesta 212. Vuoksen vesistöalueen puolella purkureitti on Ylä-Lumijärvi, Lumijoki, Kivijärvi, Kivijoki ja Laakajärvi. Tällä suunnalla rakennustöitä on tehty vuosina 211 ja 212 kipsisakka-altailla ja uraanilaitoksen työmaa-alueella. Kipsisakka-altaiden korotus valmistui syksyllä 212. Valtakunnallisen vesistöaluejaon mukaan kaivosalue sijaitsee Tuhkajoen valumaalueella (59.885) ja Kivijoen valuma-alueella (4.645). Vesistöalueiden perustiedot on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1 Vesistöalueiden pinta-alat (F) ja järvisyydet (L) (Ekholm, 1993). Vesistöalue Vesistöalueen F km 2 L % numero Oulujoen vesistö Tuhkajoen valuma-alue 59.885 126,18 3,24 Jormasjärven alue 59.882 299,94 8,68 Jormasjärven valuma-alue 59.88 312,53 8,49 Nuasjärven alue 59.81 7478,49 11,72 Vuoksen vesistö Kivijoen valuma-alue 4.645 53,97 3,93 Laakajärven alue 4.644 463,89 1,58 5 Talvivaaran kaivosalueen lähivedet ovat pieniä puroja ja lampia. Vesistöjen vesi on tyypillisesti humuspitoista, hapanta ja väriltään tummaa. Mustaliuskealueella sijaitsevien pienten lampien ja purojen ph on alhainen ja puskurikyky pieni. Tästä johtuen alueen vesistöissä tavataan paikoin luonnostaan kohonneita metallipitoisuuksia. Alueen vesistöt ovat tyypillisesti fosforirajoitteisia. Pintavesien ekologisen laatuluokituksen mukaan Jormasjärven, Jormasjoen alaosan ja Nuasjärven sekä Laakajärven ekologinen tila on arvioitu hyväksi (Oiva-tietopalvelu ja KAI-ELY, taulukko 2). Muita alueen vesiä ei ole luokiteltu. Kaikkien Kainuun vesistöjen kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi. Vuosien 2 23 aineistoihin perustuvan vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Kivijärven, Ylä-Lumijärven, Mäkijärven, Iso Savonjärven sekä Jormasjärven ja sen alapuolisen vesistön tila oli hyvä ja Kolmisopen sekä Tuhkajoen tila oli tyydyttävä. Muita alueen vesiä ei luokiteltu.

Taulukko 2 Pintavesien tyyppi ja ekologinen tila. Vesistö Pintavesityyppi Luokittelun taso Ekologinen tila Kalliojärvi matalat runsashumuksiset järvet (MRh) luokittelu puuttuu Kolmisoppi runsashumuksiset järvet (Rh) luokittelu puuttuu Tuhkajoki- keskisuuret turvemaiden joet (Kt) luokittelu puuttuu Korentojoki Jormasjärvi keskikokoiset humusjärvet (Kh) suppeaan aineistoon hyvä perustuva luokitus Jormasjoki keskisuuret turvemaiden joet (Kt) asiantuntija-arvio hyvä Pieni- matalat runsashumuksiset järvet (MRh) luokittelu puuttuu Jormanen Nuasjärvi suuret humusjärvet (Sh) suppeaan aineistoon hyvä perustuva luokitus Kivijärvi matalat runsashumuksiset järvet (MRh) luokittelu puuttuu Kivijoki pienet turvemaiden joet (Pt) luokittelu puuttuu Laakajärvi runsashumuksiset järvet (Rh) asiantuntija-arvio hyvä 6 Kaivospiirin alueella olevista kiinteistöistä valtaosa on kaivosyhtiön hallinnassa. Muutamaan kiinteistöön on kaivos- ja käyttöoikeus. Muutama kaivospiirin alueella oleva kiinteistö on maanomistajan hallinnassa, mutta yhtiöllä on lupa käyttää aluetta kaivostoimintaan, jos tarve näin vaatii. Vakituista ja loma-asutusta kaivospiirin välittömässä läheisyydessä on mm. Pirttimäessä ja Hakosen ympäristössä, Sorsalan kiinteistö Kolmisopen suunnitellun louhoksen itäpuolella, Metsäpirtin kiinteistö Kolmisopen pohjoispuolella ja loma-asunto Kalliojärven rannalla. Hieman kauempana asutusta on Puhakan alueella, Paavolan tila kaivospiirin itäpuolella sekä Tuhkakylässä kaivospiirin koillispuolella. 5 TARKKAILUVUODEN SÄÄ JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET 5.1 Säätila Lähin Ilmatieteenlaitoksen kiinteä sääasema sijaitsee Kajaanissa. Vuoden 212 keskilämpötila oli Kajaanissa 1,6 C, mikä on,4 C vertailujakson keskiarvoa kylmempi. Erityisesti helmi- ja joulukuu olivat keskimääräistä kylmempiä, kun taas marraskuu oli keskimääräistä lämpimämpi (kuva 2). Vuoden 212 sadesumma (763 mm) Kajaanissa oli 37 % suurempi kuin vertailujaksolla 1981 21 keskimäärin (556 mm). Vuodet 21 212 ovat kaikki olleet selvästi pitkän ajan keskiarvoa sateisempia. Vuonna 212 keskimääräistä enemmän satoi etenkin kesäaikaan, mutta myös keväällä (kuva 2). Niukkasateisinta oli talvella.

C Lämpötila 2 15 1 5-5 -1-15 -2 212 1981 21 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII mm 16 14 12 1 8 6 4 2 Sademäärä 212 1981 21 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 7 Kuva 2 Kuukauden keskilämpötila ja sademäärä Kajaanissa vuonna 212 sekä vertailujaksolla 1981 21 (lähde: Ilmatieteenlaitos). Vuositasolla vallitsevat tuulen suunnat olivat pääpiirteissään edellisvuoden kaltaiset. Kaakosta ja etelästä tuuli yhteensä 31 % ajasta. Harvimmin tuulet kävivät pohjoisen, koillisen ja luoteen suunnalta. Tyyntä oli eri kuukausina 7 34 % ajasta (keskimäärin 18 %), kun vuonna 211 tyyntä oli keskimäärin 19 % ja vuonna 21 22 % ajasta. Tuulen keskinopeus vaihteli kuukausitasolla välillä 2,1 3,3 m/s vuoden keskinopeuden (2,7 m/s) ollessa samalla tasolla kuin vuosina 28 211 (2,5 2,8 m/s). Vuodenaikojen välillä oli vuonna 212 jonkin verran eroja tuulen suunnan jakaumissa (kuva 3). Talvikuukausina oli usein tyyni sää. Kesällä ja syksyllä tuuli useammin. Tuulisin kuukausi oli syyskuu (tyyntä vain 7 % ajasta), jolloin tuulet kävivät yleisimmin etelän suunnalta.

8 tammi-maaliskuu 4 NW 3 N NE I II III huhti-kesäkuu NW 4 3 N NE IV V VI 2 2 1 1 W E W E SW SE SW SE S S heinä-syyskuu 4 NW 3 2 1 W N NE E VII VIII IX loka-joulukuu 4 NW 3 2 1 W N NE E X XI XII SW SE SW SE S S Kuva 3 Tuulen suuntien jakautuminen (%) Kajaanin lentoasemalla vuonna 212 (lähde Ilmatieteenlaitos). 5.2 Veden korkeus ja virtaama Vuonna 212 Kalliojoen virtaamamittari oli epäkunnossa tammi-elokuussa, joten virtaamia on arvioitu SYKE:n vesistömallista. Vuonna 212 Kalliojoen keskivirtaama oli vesistömallin perusteella 1,28 m 3 /s. Vuonna 211 keskivirtaama oli mittaustulosten perusteella noin,63 m 3 /s ja vesistömallista saadun tiedon perusteella noin,82 m 3 /s (kuva 4). Niskalan säännöstelypadolla on mitattu virtaamaa Talvivaaran toimesta vuonna 212 (kuva 5).

m 3 /s 25, Virtaamat Kalliojoki_suu Tuhkajoki Kivijoki 9 2, 15, 1, 5,, Kuva 4 Kalliojoen, Tuhkajoen ja Kivijoen virtaamat SYKE:n vesistömallista saatujen tietojen perusteella v. 212. m 3 /s 6 Säännöstelypadon virtaama (Tuhkajoen virtaama) 5 4 3 2 1 Kuva 5 Tuhkajoen virtaama Niskalan säännöstelypadolla. Talvivaaran kaivoksen lähialueella mitataan Jormasjärven vedenkorkeutta ja virtaamaa Jormasjärven luusuassa (kuva 6). Jormasjärven vedenkorkeus oli vuonna 212 vertailujakson 1991 25 keskiarvoa korkeammalla (+ 15 cm). Vain huhtikuussa ennen kevättulvia vedenkorkeus oli pitkänajan keskiarvoa alempana, muutoin vedenpinta oli koko vuoden keskiarvoa korkeamalla. Suurimmillaan ero oli elokuussa +4 cm. Vedenkorkeus vaihteli vuoden aikana välillä N6 + 144,76 145,97 m (125 cm). Alimmillaan Jor-

masjärven vedenkorkeus oli 7 cm vertailujakson keskialivettä (MNW) ylempänä ja korkeimmillaan 31 cm keskiylivettä (MHW) ylempänä. Vedenkorkeuden vaihtelu oli tavanomaista (1 cm) suurempi. 1 N6+ m Vedenkorkeus, Jormasjärvi 212 146,2 146, 145,8 145,6 145,4 145,2 145, 144,8 144,6 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 212 kk-keskiarvo 211 kk-keskiarvo 1991-21 kk-keskiarvo 1.1. 1.11. 1.12. Kuva 6 Jormasjärven vedenkorkeus vuosina 212 ja 211 sekä vertailujaksolla 1991 21 keskimäärin. Jormasjoen keskivirtaama Jormasjärven luusuassa vuonna 212 oli 5,9 m 3 /s, mikä on 49 % vertailujakson 1991 21 keskiarvoa (3,93 m 3 /s) suurempi. Veden virtaama vaihteli vuonna 212 välillä 1,2 3,6 m 3 /s (kuva 7). Huhtikuussa 212 virtaama oli pitkänajan keskiarvoa pienempi, mutta muina kuukausina suurempi. Suurimmillaan ero oli elokuussa, jolloin virtaama oli lähes kolminkertainen pitkänajan keskiarvoon verrattuna. Kevättulvahuippu ajoittui toukokuun puoliväliin ja oli selvästi keskimääräistä sekä vuoden 211 tulvahuippua suurempi. m3/s Virtaama, Jormasjärven luusua 212 35 3 25 2 15 1 5 212 kk-keskiarvo 211 kk-keskiarvo 1991-21 kk-keskiarvo 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. Kuva 7 Jormasjoen virtaama vuosina 212 ja 211 sekä vertailujaksolla 1991 21 keskimäärin.

6 VIITTEET Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 126. Pöyry Environment Oy 27, täydennetty 28. Talvivaara Projekti Oy, Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma. Pöyry Finland Oy 212. Talvivaara Sotkamo Oy. Kipsisakka-altaan vuoto, lisätöiden tarkkailusuunnitelma. 11