Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle

Eviran julkaisuja 7/2013 Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle (Ralstonia solanacearum -bakteeri)

Eviran julkaisuja 7/2013 Valmiussuunnitelma Perunan tummarengasmädän varalle (Ralstonia solanacearum -bakteeri)

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle Kuvailulehti Julkaisija Julkaisun nimi Tekijät Tiivistelmä Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, kasvinterveysyksikkö Valmiusssuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle (Ralstonia solanacearum -bakteeri) Milja Keskinen, Mirkka Soukainen, Leila Keinänen Valmiussuunnitelman alkuosassa kerrotaan tummarengasmätään liittyvistä yleisistä asioista kuten isäntäkasveista, biologiasta, leviämistavoista ja -riskeistä, kokemuksista muista Euroopan valtiosta sekä lainsäädännön vaatimuksista, vastuuviranomaisista ja tarkastusten voimavaroista. Yleisosion jälkeen on kuvattu niitä toimenpiteitä mitä tummarengasmädän torjunta vaatii aina tautiepäilystä alkaen siihen saakka kunnes varsinaiset torjuntatoimepiteet ja tarvittavat puhdistus- ja desinfiointitoimet on tehty. Suunnitelmassa käsitellään myös jätevesien desinfiointia sekä tartunta- ja leviämismahdollisuutta vesistöjen välityksellä. Siinä ohjeistetaan myös tarvittavien päätösten laatimista sekä muiden rajoitusten määrittelyä ja antamista. Valmiussuunnitelman loppuosassa kerrotaan miten ja mitä tahoja saastunnasta viestitään sekä arvioidaan tautiesiintymän taloudellisia vaikutuksia. Julkaisuaika Elokuu 2013 Asiasanat peruna, rengasmätä, tummarengasmätä Julkaisusarjan nimi ja numero Eviran julkaisuja 7/2013 Sivuja 64 Kieli Suomi Luottamuksellisuus Julkinen Julkaisun kustantaja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Taitto Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, virastopalveluyksikkö ISSN 1797-299X ISBN 978-952-225-128-2 (pdf)

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle Beskrivning Utgivare Publikationens titel Författare Resumé Livsmedelssäkerhetsverket Evira, Enheten för växthälsa Beredskapsplan med tanke på mörk ringröta på potatis (bakterien Ralstonia solanacearum) Milja Keskinen, Mirkka Soukainen, Leila Keinänen I första delen av beredskapsplanen ges allmän information om mörk ringröta såsom värdväxterna, biologin, spridningssätten och spridningsriskerna, erfarenheterna från andra stater i Europa och kraven i lagstiftningen, de ansvariga myndigheterna och kontrollresurserna. Efter den allmänna delen har beskrivits vad bekämpningen av mörk ringröta kräver allt från misstanken om förekomst av sjukdomen fram till dess att de egentliga bekämpningsåtgärderna vidtagits och nödvändiga rengöringsoch desinficeringsarbeten gjorts. I planen behandlas också desinficeringen av avloppsvattnen och risken för kontaminering och spridning via vattendragen. Där ges också instruktioner med tanke på nödvändiga beslutsprocesser och fastställandet och meddelandet av övriga restriktioner. I sista delen av beredskapsplanen berättas hur och vem man informerar om en kontamination och hur man utvärderar de ekonomiska verkningarna av en förekomst av sjukdomen. Utgivningsdatum Augusti 2013 Referensord potatis, ringröta, mörk ringröta Publikationsseriens namn och nummer Eviras publikationer 7/2013 Antal sidor 64 Språk Finska Konfidentialitet Offentlig handling Förläggare Livsmedelssäkerhetsverket Evira Layout Livsmedelssäkerhetsverket Evira, Enhet för ämbetsverkstjänster ISSN 1797-299X ISBN 978-952-225-128-2 (pdf)

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle Description Publisher Title Authors Abstract Finnish Food Safety Authority Evira, Plant Health Unit Contingency plan for bacterial wilt of potato (Ralstonia solanacearum bacteria) Milja Keskinen, Mirkka Soukainen, Leila Keinänen The first part of the contingency plan discusses general matters related to bacterial wilt of potato, such as host plants, biology, means and risks of spread, experience in other European states as well as requirements in regulatory provisions, responsible authorities and inspection resources. After the general section a description is provided of the measures required to control Ralstonia solanacerum, starting from suspicions of the disease all the way to when actual control measures as well as the required cleaning and disinfection actions have been carried out. The plan also addresses the disinfection of wastewater as well as the possibility of infection and spreading via water bodies. Instructions are also provided for the required decision-making processes and for the determination and issuance of other restrictions. The final part of the contingency plan explains how information about infections is to be communicated and who is to be informed, and assesses the financial impact of an outbreak of the disease. Publication date August 2013 Keywords potato, ring rot, bacterial wilt Name and number of publication Evira publications 7/2013 Pages 64 Language Finnish Confidentiality Public Publisher Finnish Food Safety Authority Evira Layout Finnish Food Safety Authority Evira, In-house Services ISSN 1797-299X ISBN 978-952-225-128-2 (pdf)

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle Sisällys 1 Johdanto...8 2 Tummarengasmätä... 10 2.1 Yleistä... 10 2.2 Isäntäkasvit... 11 2.3 Tartunta ja oireet... 13 2.4 Leviämistavat ja leviämisriski... 16 2.5 Torjuntamahdollisuudet... 19 3 Tummarengasmätä Euroopassa... 21 3.1 Kokemuksia Ruotsista... 23 3.2 Kokemuksia Alankomaista... 23 3.3 Kokemuksia Isosta-Britanniasta... 24 4 Lainsäädäntö, vastuuviranomaiset ja tarkastuksen voimavarat... 25 4.1 Kasvinterveyden yleinen lainsäädäntö... 25 4.2 Ralstonia solanacearum -kasvintuhoojaa koskeva lainsäädäntö... 26 4.3 Siemenperunan tuotantoa koskeva lainsäädäntö... 26 4.4 Vastuuviranomaiset... 27 4.5 Tarkastuksen voimavarat... 28 5 Tummarengasmätähavainnon vaatimat toimenpiteet... 29 5.1 Tartuntaepäily... 30 5.2 Tartunnan alkuperän ja laajuuden jäljitys... 30 5.3 Päätökset... 32 5.3.1 Maahantuontikieltopäätös... 32 5.3.2 Markkinointikieltopäätös... 32 5.3.3 Torjuntapäätös... 32 5.4 Rajoitetun alueen viljelykiellot, vaatimukset ja valvonta... 34 5.4.1 Viljelykiellot ja -rajoitukset saastuneiksi määritellyillä peltolohkolla... 34 5.4.2 Rajoitukset todennäköisesti ja mahdollisesti saastuneilla lohkoilla... 36 5.4.3 Rajoitetun alueen vaatimukset, tarkastukset ja valvonta... 37 5.5 Saastuneiden ja todennäköisesti saastuneiden perunaerien käyttö ja hävitys... 38 5.6 Saastuneiden tuotantotilojen ja työvälineiden puhdistus ja desinfiointi... 38 5.7 Jätevesien desinfiointi... 39 5.8 Tartunta vesistössä... 40 5.9 Tartunta muissa viljelykasveissa... 40

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle 6 Viestintä... 42 6.1 Maa- ja metsätalousministeriö... 42 6.2 Eviran viestintätehtävät... 42 6.2.1 Viestintä markkinoitavasta erästä todetusta tartunnasta... 43 6.2.2 Viestintä kasvintuotannosta todetusta tartunnasta... 44 6.2.3 Viestintä vesistöstä tai luonnonkasveista todetusta tartunnasta... 45 7 Tautiesiintymän taloudelliset vaikutukset... 46 7.1 Korvausmenettely... 46 7.2 Valtio... 47 7.3 Elinkeino... 47 Liitteet... 49 Liite 1. Tummarengasmädän levinneisyys... 50 Liite 2. Tummarengasmädän leviämisriski... 51 Liite 3. Tummarengasmätää koskevat säännökset kasvinterveysdirektiivin (2000/29/EY) liitteissä... 55 Liite 4. Tummarengasmädän määritysmenetelmät... 56 Liite 5. Saastuneiden perunaerien käyttö- ja hävittämismahdollisuudet... 62

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - Johdanto 1 Johdanto Tummarengasmätä on perunan (Solanum tuberosum) vaarallinen kasvitauti, jonka aiheuttaja on Ralstonia solanacearum -bakteeri. Bakteeri leviää uusille alueille pääasiassa siemenperunan mukana. Tauti voi olla piilevänä sekä kasveissa että mukuloissa, mikä vaikeuttaa taudin havaitsemista. Perunan lisäksi bakteeri infektoi eräitä muitakin viljelykasveja aiheuttaen näille bakteerilakastumistautia. Bakteerin saastuttamat kasvit toimivat taudin isäntäkasveina, joiden välityksellä tauti voi levitä. Tummarengasmädän merkittävimpiä isäntäkasveja perunan lisäksi ovat tomaatti (Solanum lycopersicum), pelargoni (Pelargonium Zonale-Ryhmä), munakoiso (Solanum melongena) ja paprika (Capsicum annuum) sekä luonnonvaraiset koisokasvit. Taudin erityispiirteenä on sen leviäminen myös kastelu-, valuma- tai tulvavesien mukana sekä perunaa käsittelevien laitosten jätevesien mukana. Tummarengasmätä on perunan haitallisin bakteeritauti trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Tautia on 1990-luvulta lähtien todettu myös useissa Euroopan maissa. Euroopan unionin komission direktiivissä 2000/29/EY Ralstonia solanacearum kuuluu haitallisten organismien luetteloon, joiden kulkeutuminen ja leviäminen on kiellettävä kaikissa jäsenvaltioissa. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 44/07 Ralstonia solanacearum on määritetty hävitettäväksi kasvintuhoojaksi, jota havaittaessa tai epäiltäessä on velvollisuus ottaa viipymättä yhteyttä kasvinsuojeluviranomaisiin. Suomessa R. solanacearum -bakteeri on havaittu vain kerran tuontiperunassa 1970-luvulla. Sen sijaan kotimaisessa perunantuotannossa tummarengasmätää ei ole koskaan todettu. Jos kasvintuhooja pääsisi leviämään Suomeen, sen torjunnasta ja hävittämisestä aiheutuisi huomattavia kustannuksia valtiolle, perunan tuottajille ja koko tuotantoketjulle. Vaarallisten kasvintuhoojien torjunta perustuu niiden leviämisen ennaltaehkäisyyn. Terve lisäysaineisto ja hyvät viljelykäytännöt ovat tärkeimpiä keinoja myös tummarengasmädän torjunnassa. Taudin torjuntaa koskevat säännökset, kuten tuonnin rajoitukset ja ilmoittamisvelvollisuus tautiesiintymää epäiltäessä, koskevat niin yksityisiä kansalaisia kuin ammattimaisia toimijoitakin. Tämä valmiussuunnitelma on laadittu siltä varalta, että R. solanacearum -esiintymä todettaisiin Suomessa. Valmiussuunnitelmassa selvitetään toimenpiteet, jotka tarvitaan taudin leviämisen estämiseksi ja hävittämiseksi. Leviämisen estämisessä on oleellista taudin nopea tunnistaminen, esiintymän laajuuden nopea määrittely, saas- 8

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - Johdanto tuneiden kohteiden jäljitys sekä valmius esiintymän nopeaan ja tehokkaaseen hävittämiseen. Valmiussuunnitelmassa yksilöidään viranomaiset, jotka osallistuvat tarvittaviin toimenpiteisiin, ja kerrotaan miten tiedonvälitys tautiesiintymän ilmettyä toteutettaisiin. Perunaa tuotetaan useisiin eri käyttötarkoituksiin, joten perunan tuotanto- ja markkinointiketjut vaihtelevat. Valmiussuunnitelmassa ei ole esitetty yksityiskohtaisia ratkaisumalleja erikseen kaikkiin tilanteisiin, vaan suuntaviivat ja periaatteet, jotka tulee ottaa huomioon tapauskohtaisia torjuntasuunnitelmia laadittaessa. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kasvinterveysyksikkö tarkistaa ja tarvittaessa päivittää valmiussuunnitelman. 9

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 2 Tummarengasmätä 2 Tummarengasmätä 2.1 Yleistä Tummarengasmätää aiheuttaa Ralstonia solanacearum -bakteeri. Smith kuvasi bakteerin ensimmäisen kerran vuonna 1896 nimellä Bacillus solanacearum. Siitä on käytetty myös nimiä Pseudomonas solanacearum ja Burkholderia solanacearum. Suomessa taudista on käytetty aiemmin nimeä ruskomätä. Bakteerin muissa isäntäkasveissa tautia kutsutaan bakteerilakastumistaudiksi. Taudinaiheuttaja on gram-negatiivinen suora tai hiukan taipunut sauvabakteeri, jolla on 1 4 flagellaa (siimaa), joita bakteeri käyttää liikkumiseen ja tarttumiseen. Bakteeri on aerobinen, eikä muodosta kestoasteita. Tyypillinen R. solanacearum -pesäke on valikoivalla SMSA-alustalla maidonvalkea, litteä, epäsäännöllisen muotoinen ja juokseva. Pesäkkeen keskusta on purppuranpunainen, ja usein kierteinen tai juovikas (kuva 1). Kuva 1. R. solanacearum -pesäke valikoivalla SMSA-alustalla. (Satu Mäkinen, Evira) 10

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 2 Tummarengasmätä R. solanacearum -bakteerilla on satoja isäntäkasvilajeja, joiden alttius taudille vaihtelee huomattavasti. Bakteeri jaotellaan viiteen eri rotuun (race) sen perusteella, minkälainen bakteerin taudinaiheuttamiskyky on eri isäntäkasveissa (taulukko 1). Taulukko 1. Ralstonia solanacearum -bakteerin rodut ja biotyypit. Rotu Biotyyppi Isäntäkasvit Lpt-optimi Esiintymisalue Rotu 1 1,3,4 ja 5 Laaja isäntäkasvilajisto, yli 250 lajia, erityisesti koisokasveja (Solanaceae) Rotu 2 1 Banaanit (Musa spp.) ja Heliconia-suvun kasvit Rotu 3 2 Isäntäkasvilajisto suppea: viljelykasveista lähinnä peruna, tomaatti, munakoiso, pelargoni; jotkut luonnonvaraiset kasvit, kuten punakoiso (Solanum dulcamara) ja nokkonen (Urtica dioica) 35 C Trooppiset ja subtrooppiset alueet 35 C Keski- ja Etelä-Amerikka 27 C Välimerenmaat, lauhkea vyöhyke ja subtrooppisten alueiden ylänköalueet Rotu 4 3 ja 4 Inkivääri (Zingiber officinale) 35 C Filippiinit Rotu 5 3 ja 5 Mulperipuut (Morus spp.) 35 C Kiina R. solanacearum -bakteerin roduilla 1, 2, 4 ja 5 on korkea lämpötilaoptimi, ja ne ovat laajalti levinneet Aasiassa, Afrikassa sekä Etelä- ja Väli-Amerikassa. Euroopassa näitä rotuja on todettu vain satunnaisesti. Tummarengasmädän aiheuttaja kuuluu R. solanacearum -bakteerin rotuun 3. Sen lämpötilaoptimi on muita rotuja alhaisempi, ja se on yleinen subtrooppisessa Afrikassa, Välimeren alueella, Egyptissä, Australiassa, Japanissa sekä Etelä-Amerikan ja Aasian ylänköalueilla. Tummarengasmätää on löydetty myös useista Euroopan maista, kuten Alankomaista, Belgiasta, Espanjasta, Isosta-Britanniasta, Italiasta, Kreikasta, Portugalista, Saksasta, Slovakiasta ja Unkarista (liite 1). Rotujen sijaan R. solanacearum -bakteeri voidaan jaotella viiteen eri biotyyppiin (biovar) biokemiallisten ominaisuuksiensa perusteella (taulukko 1). Rodut eivät ole yhteneväisiä biotyyppien kanssa; paitsi rotu 3, joka vastaa biotyyppiä 2. Tähän rotuun ja biotyyppiin tummarengasmädän aiheuttaja kuuluu. Jatkossa tässä esityksessä R. solanacearum -bakteerilla tarkoitetaan juuri rotua 3 ja biotyyppiä 2, vaikkei niitä erikseen mainita. Bakteerilla on myös erilaisia luokitteluja geneettisiin ominaisuuksiin perustuen. 2.2 Isäntäkasvit R. solanacearum -bakteerin isäntäkasveja perunan ohella ovat tomaatti, munakoiso, paprika ja tarhaportulakka (Portulaca oleracea subsp. sativa); myös rapsi (Brassica napus subsp. oleifera), tarhapapu (Phaseolus vulgaris) ja sokerijuurikas (Beta vulgaris subsp. vulgaris var. altissima) on toisinaan mainittu taudin isäntäkasveiksi. Koristekasveista pelargoni on merkittävin, mutta useat muutkin koristekasvit, esimerkiksi petunia (Petunia hybrida) ja tupakka (Nicotiana spp.), voivat toimia bakteerin isäntinä. 11

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 2 Tummarengasmätä Myös eräät luonnonvaraiset koisokasvit, kuten punakoiso (Solanum dulcamara), mustakoiso (S. nigrum) ja okahulluruoho (Datura stramonium), ovat taudin isäntäkasveja. Punakoiso on näistä merkittävin taudin ylläpitäjä ja levittäjä. Se on monivuotinen laji, joka kasvaa Suomessakin luonnonvaraisena, Etelä- ja Keski-Suomessa suhteellisen yleisenä. Punakoisoa tavataan maan lounaisosissa Etelä-Hämeeseen, ja länsirannikolla Oulun tienoille asti (kuva 2). Punakoisoa kasvatetaan myös koristekasvina. Linnut levittävät punakoison siemeniä, ja näin se on levinnyt pihoilta ja puutarhoista luontoon myös luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolella. Luonnonvaraisena punakoiso kasvaa rehevillä rannoilla tulvapensaikoissa, tervaleppäkorvissa ja rantaviidoissa. Punakoison kukinto on monikukkainen ja nuokkuva. Kukat ovat tumman sinipunaisia, ja kukan keskellä on keltaisten heteiden ympäröimä emi. Loppukesästä kasvilla on kiiltävänpunaiset marjat. Punakoison pitkät, rennot varret (30 160 cm) muodostavat usein sotkuisia pehkoja rehevän rantakasvillisuuden joukossa vesirajan tuntumassa (kuva 3). Kuva 2. Punakoison levinneisyys painottuu maan etelä- ja lounaisosiin sekä länsirannikolle. (Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011. HY, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki) 12

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 2 Tummarengasmätä Kuva 3. Rannoilla kasvavat punakoisot pitävät yllä ja lisäävät R. solanacearum -saastuntaa vedessä, josta bakteerit voivat levitä kastelun yhteydessä perunatai tomaattiviljelmille. (Jouko Rikkinen, Pinkka, HY) Mustakoisoa kasvaa Suomessa harvinaisena etelä- ja lounaisrannikon tuntumassa ja Hämeessä. Kasvi on yksivuotinen, pystykasvuinen laji, jolla on valkoiset kukat. Okahulluruoho on Suomessa mustakoisoakin harvinaisempi. Hollantilaisessa tutkimuksessa nokkonen (Urtica dioica) on todettu tummarengasmädän isäntäkasviksi silloin, kun kasvin juuret ovat kasvaneet bakteerin saastuttamassa vedessä. Myös muiden luonnonkasvien juurissa tai juurten ympäristössä on tavattu taudinaiheuttajaa, tai se on keinotekoisesti saatu siirretyksi näihin kasveihin. Jauhosavikalla (Chenopodium album), rantanenätillä (Rorippa palustris), hierakoilla (Rumex spp.), leskenlehdellä (Tussilago farfara) ja konnanleinikillä (Ranunculus sceleratus) saattaisi Suomessa olla merkitystä tummarengasmädän isäntäkasveina joko peltojen rikkakasveina tai vesistöjen varsilla kasvavina lajeina. 2.3 Tartunta ja oireet R. solanacearum -bakteeri voi tunkeutua kasviin vahingoittuneiden juurien, varren haavojen tai ilmarakojen kautta. Yleensä bakteeri infektoi kasvin juuristosta käsin joko juurihaavojen kautta tai kohdista, joista sivujuuret erkanevat. Tunkeuduttuaan kasviin bakteeri lisääntyy nopeasti ja valtaa kasvin johtosolukon puuosan solut. Taudinaiheuttajan leviäminen johtosolukossa tukkii johtosolukon, jolloin kasvi kärsii veden puutteesta ja nuutuu. Perunakasvustossa ensimmäinen tummarengasmädän oire on lehtien ja versonkärkien nuutuminen kuumimpaan päiväaikaan (kuva 4). Yöllä kasvit voivat vielä elpyä näistä oireista. Kasvuston lakastumisoireet ovat kuitenkin melko harvinaisia Euroopan oloissa viileän ilmaston vuoksi. Taudin edetessä varrentyven johtojänteet tummuvat, jolloin tyvi muuttuu ruskeajuovaiseksi, ja lehtiin tulee punaruskea sävy. Jos varsi leikataan poikki, johtosolukoista valuu valkeaa bakteerilimaa. Jos leikattu varsi asetetaan veteen, bakteerilima valuu spontaanisti poikkileikkauksesta muodostaen veteen juovia (kuva 5). Millään toisella perunan bakteeritaudilla ei ole tällaista juovanmuodostusta, joten sitä voidaan käyttää kenttätestinä epäiltäessä tummarengasmätää. 13

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 2 Tummarengasmätä Kuva 4. Tummarengasmätä aiheuttaa lakastumisoireita perunalla. (Plant Protection Service Archive, Plant Protection Service, Bugwood.org) Kuva 5. Perunan katkaistusta varresta spontaanisti valuva bakteerilima muodostaa veteen juovia. (Dr. Jaap D. Janse, Dutch General Inspection Service) 14

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 2 Tummarengasmätä Perunan mukuloissa havaittavien oireiden voimakkuus riippuu taudin kehitysvaiheesta, lämpötilasta ja kosteusolosuhteista. Viileän ilmaston maissa mukulaoireetkaan eivät yleensä kehity voimakkaiksi. Ne näkyvät parhaiten kevättalvella halkaistussa perunassa johtojännekehän ruskettumisena. Johtojänteet ovat aluksi keltavaaleanruskean läpikuultavia. Vaaleaa bakteerilimaa pursuaa yleensä itsestään ulos leikkauskohdasta muutaman minuutin kuluttua perunan halkaisemisesta; tämä on tyypillistä tummarengasmädälle ja erottaa sen muista perunan bakteeritaudeista. Myöhemmin mukulan johtosolukko muuttuu selvemmin ruskeaksi, ja pitkälle edenneessä taudissa johtojännekehä voi mädätä ja hajota pois (kuva 6). Myöhemmässä vaiheessa oireet saatetaan todeta myös perunoiden pinnalta itukuopista pursuavana bakteerilimana (kuva 7). Irtonainen multa tarttuu kiinni kuivuvan liman pintaan. Mukulan kuoreen voi lisäksi tulla punaruskeita hieman painuneita vioittumia. Infektio mukuloissa voi olla myös piilevä, jolloin tartunta voidaan todeta vain laboratoriotestein. Kuva 6. Tummarengasmätä ruskettaa ja mädättää mukulan johtojännekehän. (Plant Protection Service Archive, Plant Protection Service, Bugwood.org) Kuva 7. Bakteerilimaa pursuaa perunan itukuopista taudin myöhäisessä vaiheessa. (Central Science Laboratory, Harpenden Archive, British Crown, Bugwood.org) 15

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 2 Tummarengasmätä Tomaatilla ja pelargonilla bakteerilakastumistaudin oireet ilmenevät aluksi lakastumisena. Tomaatin oireet alkavat yleensä nuorimpien lehtien nuutumisena. Jos ympäristötekijät ovat taudille suotuisat, tauti voi edetä nopeasti lakastuttaen koko kasvin. Muuten nuutuminen voi olla hitaampaa, kasvu saattaa hidastua ja varteen kehittyy suuri määrä jälkijuuria. Varren johtosolukko muuttuu ruskeaksi (kuva 8). Jos varsi leikataan poikki, siitä tihkuu valkoista tai kellertävää bakteerilimaa. Pelargonin lakastumisoireita seuraa lehtien kellastuminen, joka on usein vyöhykkeistä. Varren johtojänteiden tummuminen on usein nähtävissä. Myöhemmin versot voivat tummua kokonaan. Lopulta koko kasvi kuivuu ja kuolee. Kuva 8. Bakteerilakastumistauti on tukkinut tomaatin johtosolukon, ja varsiin on kehittynyt jälkijuuria. (Florida Division of Plant Industry Archive, Florida Department of Agriculture and Consumer Services, Bugwood.org) 2.4 Leviämistavat ja leviämisriski Tummarengasmätä leviää uusille alueille pääasiassa siemenperunoiden mukana. Tartunta mukuloissa voi olla täysin oireeton, mikä edistää leviämistä. Ulkomaista alkuperää olevat siemenperunaerät ovat suurin riskitekijä taudin mahdollisessa leviämisessä Suomeen. Jos tummarengasmädän tartunta jäisi toteamatta siemenperunalle tehtävissä tarkastuksissa, tauti voisi levitä siemenperunan mukana useille ruoka-, ruokateollisuus- tai tärkkelysperunaa tuottaville tiloille. Infektoituneista perunoista R. solanacearum -bakteeri voi levitä maahan, kuljetusvälineisiin sekä perunanviljelyssä käytettäviin koneisiin. Bakteeri voi levitä myös perunan mukana kulkeutuvassa maa-aineksessa (kuva 9). Yhteiskäytössä olevat ja ulkopuolisten urakoitsijoiden käyttämät koneet muodostavat riskin, jos niihin liittyvää kasvintuhoojien leviämisvaara ei tiedosteta tai sitä ei oteta huomioon käytännön toiminnassa (desinfiointi). Sadonkorjuun jälkeen taudinaiheuttaja voi levitä varastoihin, lajittelutiloihin, pakkauskoneisiin ja -materiaaleihin. 16

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 2 Tummarengasmätä Kuva 9. Taudinaiheuttaja voi levitä perunoiden mukana kulkeutuvassa maa-aineksessa. (Atro Virtanen, Evira) R. solanacearum ei säily erilaisilla pinnoilla niin pitkään kuin vaalearengasmädän aiheuttaja (Clavibacter michiganensis subsp. sepedonicus). Koeoloissa R. solanacearum säilyi pitempään alhaisessa lämpötilassa (+ 4 ºC) ja pimeässä kuin huoneenlämmössä ja valossa. Ei ole varmuutta, kuinka kauan tummarengasmädän aiheuttaja voi säilyä maassa lauhkealla vyöhykkeellä. Tiedot taudinaiheuttajan säilymisestä vaihtelevat muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin, yleisimmin sen arvellaan säilyvän maassa 10 12 kuukautta. Maa-aineksessa taudinaiheuttajan säilymiseen vaikuttavat lämpötila, ph, maalaji, maan kosteus sekä maaperän mikrobitoiminta. On arvioitu, että bakteeri saattaa säilyä pitempään syvemmällä maan sisällä, missä muu mikrobitoiminta on vähäistä. Alankomaissa tehdyn tutkimuksen mukaan maan perusteellinen jäätyminen vähensi saastuneen maan bakteerikantaa. Suomessa vastaavia selvityksiä ei ole tehty. Taudinaiheuttaja voi säilyä saastuneella peltolohkolla huomattavasti edellä kuvattua pitempään ylivuotisissa perunoissa eli jääntiperunoissa tai muissa taudin isäntäkasveissa. Paitsi infektoituneiden isäntäkasvien ja saastuneen maa-aineksen mukana, R. solanacearum -bakteeri voi levitä myös valuma- tai tulvavesien mukana pelloilta vesistöihin ja päätyä toisilla tiloilla perunan kasteluun käytettävään veteen. Taudinaiheuttaja voi päätyä pintavesiin myös perunaa käsittelevien pakkaamojen, kuorimoiden tai tehtaiden jätevesistä (kuva 10). Perunan käsittelyyn erikoistuneet tuotantolaitokset käsittelevät usein myös tuontiperunaa, mikä lisää taudin leviämisriskiä. Taudinaiheuttaja voi levitä perunapelloille myös, jos perunaa käsittelevien laitosten prosesseissa syntyviä nestemäisiä tai kiinteitä sivutuotteita levitetään pelloille. 17

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 2 Tummarengasmätä Kuva 10. Pesu- ja käsittelyvesien mukana tummarengasmätä voi levitä käsittelylaitoksesta ympäristöön. (Atro Virtanen, Evira) Bakteeri voi infektoida vesistöjen varrella kasvavat punakoisot, mikä edistää huomattavasti taudinaiheuttajan säilymistä vesistöissä. Punakoiso voi siis olla taudinkantaja, joka suotuisissa oloissa levittää bakteeria runsaina määrinä vesistöön. Tämä on ollut merkittävä tummarengasmädän leviämis- ja säilymistapa monissa Euroopan maissa. Suomessa vesistöjen kylmyys saattaisi hidastaa taudinaiheuttajan leviämistä vesistöissä. Ruotsista saatujen kokemusten perusteella taudinaiheuttaja voi kuitenkin säilyä punakoisoissa talven yli Tukholman korkeudella asti. Todennäköisesti bakteeri voisi meilläkin säilyä kasvukaudesta toiseen punakoisoissa ja levitä niistä vesistöihin ja edelleen perunakasvustoihin. Ilman isäntäkasvia bakteerin säilymisen vesistöissä on yleensä arveltu rajoittuvan muutamiin viikkoihin tai kuukausiin. On oletettavaa, että luonnonvesien mikrofloora tuhoaa bakteerin vesistöistä melko nopeasti. Steriilissä vedessä taudinaiheuttaja sen sijaan voi säilyä pitkäänkin. Perunateollisuuden jätevedessä bakteeri voi säilyä todennäköisesti 1 2 kuukautta, ojalietteessä ja kananlannassa sen on todettu säilyvän 20 30 vrk. R. solanacearum -bakteeri voi levitä uusille alueille myös saastuneissa pelargonin pistokkaissa. Suomeen tuoduille pelargonin taimiaineistoille tehdyissä laboratoriotesteissä taudinaiheuttajaa ei ole todettu. Taudin leviäminen Suomeen tomaatin taimien mukana on hyvin epätodennäköistä, koska käytännössä kaikki ammattimaiset toimijat käyttävät kotimaisia taimia. Siementen mukana tai hyönteisten välityksellä taudin ei ole todettu leviävän. R. solanacearum -bakteeri voisi kulkeutua Suomeen myös taimitarhakasvien taimipaakuissa. Taudinaiheuttajan esiintyminen tällaisessa maa-aineksessa ei ole kuitenkaan todennäköistä. Ilmaston mahdollinen lämpeneminen suosisi tummarengasmätää. Taudinaiheuttaja lisääntyisi ja säilyisi paremmin maassa ja vesistöissä. Ilmaston lämpenemisestä hyötyisivät myös eräät taudin luonnonvaraiset isäntäkasvit, kuten mustakoiso. Ilmastonmuutos saattaisi lisätä kastelutarvetta tai toisaalta tulvia, jolloin taudinaiheuttajan 18

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 2 Tummarengasmätä saastuttamat vesistöt aiheuttaisivat suurempia viljelyongelmia. Myös lyhyillä lämpimillä ilmastojaksoilla voi olla merkitystä taudin leviämisessä; Keski-Euroopassa tautiesiintymiä todettiin runsaasti poikkeuksellisen lämpimien kesien 1994 ja 1995 jälkeen. Tummarengasmädän leviämisen riskeistä lisää liitteessä 2. 2.5 Torjuntamahdollisuudet Tummarengasmätä leviää pääasiassa siemenperunoiden mukana, joten perunoiden testaus taudin varalta on tärkeä torjuntakeino. Kaikesta Suomeen tuotavasta siemen-, ruoka- ja ruokateollisuusperunasta pyydetään ilmoittamaan Eviran kasvinterveysyksikköön. Kaikki ilmoitetut siemenperunaksi tarkoitetut erät pyritään testaamaan tummarengasmädän toteamiseksi. Muu kuin siemenperuna tarkastetaan saapumisvaiheessa harkinnanvaraisesti perunaerän alkuperämaan, vastaanottopaikan ja käyttötarkoituksen mukaan. Tehokkain tapa ehkäistä tummarengasmädän leviämistä on tarkastetun siemenperunan käyttö. Sekään ei täysin varmasti estä taudinaiheuttajan leviämistä. Tämä voi johtua muun muassa bakteerin testausmenetelmiin liittyvistä tekijöistä, kuten testien herkkyydestä tai näytteiden edustavuudesta, tai terveen aineiston saastumisesta myöhemmin jossakin tuotannon, kaupan tai kuljetuksen vaiheessa. Riittävä hygienia ja oikeat toimintatavat kaikissa perunan tuotanto- ja markkinointiketjun vaiheissa ehkäisevät tummarengasmädän leviämistä (kuva 11). Tällaisia käytäntöjä ovat esimerkiksi varastojen ja yhteiskäytössä olevien koneiden puhdistaminen ja desinfiointi sekä perunankäsittelylaitosten jätteen käsittely siten, ettei multaa, lietettä, biojätettä tai perunan solunestettä päädy perunanviljelyssä oleville pelloille (kuva 12). Perunan pesussa tai prosessoinnissa syntyvää jätevettä ei tulisi laskea suoraan vesistöön. Taudinaiheuttajan leviämistä tiloilla estää riittävä viljelykierto sekä siemenperunan uudistaminen säännöllisesti niin, että tilan kaikki siemenperuna vaihdetaan kerralla. Kuva 11. Riittävästä hygieniasta huolehtiminen koko tuotantoketjussa estää taudinaiheuttajan leviämistä tuotantopaikalle. (Atro Virtanen, Evira) 19

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 2 Tummarengasmätä Kuva 12. Perunan käsittelyvesien mukana taudinaiheuttaja voi levitä lähialueen vesistöihin ja sieltä edelleen kasteluvesien mukana tuotantopelloille. (Atro Virtanen, Evira) Tummarengasmädän kemiallinen torjunta ei ole käytännössä mahdollista. Antibioottikäsittelyillä tai maan kaasuttamisella on vain osittainen teho, eivätkä ne ole Suomessa hyväksyttyjä menetelmiä. Biologisia torjuntamenetelmiä, kuten antagonistiset bakteerit ja avirulentit bakteerimutantit, tutkitaan taudin torjunnassa. Tummarengasmätää vastaan täysin kestäviä perunalajikkeita ei ole käytettävissä. Toisaalta lajikkeet, joissa tauti ei aiheuta oireita, voivat toimia taudin levittäjinä. Ennaltaehkäisy on paras tapa torjua tummarengasmätää. 20

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 3 Tummarengasmätä Euroopassa 3 Tummarengasmätä Euroopassa Tummarengasmädän otaksutaan levinneen Keski-Eurooppaan Välimeren alueelta tuodun varhaisperunan mukana. Useiden Euroopassa todettujen tautiesiintymien epäillään syntyneen infektoituneiden tuontiperunoiden pesu- tai muiden prosessivesien välityksellä. EU:n jäsenmaat ilmoittavat komissiolle vuosittain testauksista, joita on tehty tummarengasmädän toteamiseksi perunan tuotannossa (taulukko 2), sisämarkkinakaupassa ja tuonnissa. Lisäksi taudinaiheuttajan esiintymistä kartoitetaan muissa isäntäkasveissa ja vesistöissä (taulukko 3). Suurin osa jäsenmaista tekee vuosittain testauksia perunalla ja muilla isäntäkasveilla. Vertailtaessa tummarengasmädän esiintyvyyttä eri jäsenmaissa on otettava huomioon, että testien laajuus vaihtelee eri maissa. Joissain jäsenmaissa, kuten Alankomaissa, Belgiassa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Puolassa, Saksassa ja Unkarissa R. solanacearum -bakteerin testaaminen vesistöistä on myös olennaista. Maissa, joissa pintavettä ei käytetä lainkaan kasteluun tai sen käyttö on vähäistä, testauksia tehdään ainoastaan tai lähes ainoastaan perunalla. Taulukko 2. Tummarengasmädän saastuttamat siemen- (S) ja ruokaperunaerät (R) EU-maissa vuosina 1995 1999, 2000 2004, 2005 2009 ja vuonna 2010. Löydökset oman tuotannon kartoituksista 1995 1999 2000 2004 2005 2009 2010 Jäsenmaa S R S R S R S R Alankomaat 118 290 34 41 5 5 1 Belgia 1 8 11 2 Espanja 5 17 1 31 1 49 8 Irlanti 1 2 Iso-Britannia 5 5 Italia 2 1 2 Itävalta 1 Kreikka 1 38 4 6 1 Portugali 177 42 20 8 Ranska 3 42 3 2 Romania 2 Ruotsi 2 Saksa 3 31 1 7 1 4 1 Slovakia 13 30 3 Slovenia 1 Unkari 10 14 12 47 1 5 Yhteensä 128 530 50 241 27 175 3 28 21

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 3 Tummarengasmätä Euroopassa Jäsenmaiden omissa kartoituksissa 1990-luvun lopussa tummarengasmätää löytyi eniten Alankomaista sekä siemen- että ruokaperunaeristä. Alankomaissa tartunnat vähenivät merkittävästi 2010-luvun alkupuolella ja siitä edelleen vuosikymmenen lopussa. Unkarissa on ollut saastuneita siemenperunaeriä toiseksi eniten Alankomaiden jälkeen. Vuonna 2010 tummarengasmätä havaittiin ensimmäisen kerran siemenperunaeristä Romaniassa. Tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä suurissa siemenperunan tuottajamaissa, kuten Alankomaissa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa. Ruokaperunaeristä tummarengasmätää on todettu erityisesti Alankomaissa, Espanjassa, Kreikassa, Portugalissa, Ranskassa, Saksassa, Slovakiassa ja Unkarissa. Näissä maissa tilanne on saatu hallintaan lukuun ottamatta Espanjaa ja Portugalia. Tummarengasmätää esiintyi Etelä-Ruotsissa pienellä alueella 1970-luvulla, jolloin se saatiin hävitettyä. Seuraavan kerran taudinaiheuttaja todettiin maan omasta tuotannosta vuonna 2009. Taulukko 3. R. solanacearum -bakteerin löydökset EU-maissa vesistöistä ja muista isäntäkasveista kuin perunasta vuosina 2008, 2009 ja 2010. Löydökset muista Löydökset vesistöistä kasveista kuin peruna Jäsenmaa 2008 2009 2010 2008 2009 2010 Alankomaat 19 36 38 28 3 Belgia 116 156 72 56 26 24 Espanja 102 103 121 3 3 3 Iso-Britannia 12 2 Italia 2 Kreikka 1 Portugali 16 11 1 1 Ranska 4 5 9 1 Saksa 23 32 40 7 2 Tšekki 1 Unkari 5 34 7 4 22 Yhteensä 293 378 285 63 75 57 Belgiassa R. solanacearum -bakteeria on löytynyt runsaasti sekä vesistöistä että punakoisokasvustoista. Vesistöistä bakteeria on löytynyt runsaasti myös Alankomaista, Espanjasta ja Saksasta. Muissa isäntäkasveissa kuin perunassa todetut esiintymät ovat pääosin punakoisosta. Vuonna 2010 taudinaiheuttaja todettiin kahdessa tomaattierässä, toinen Kreikassa ja toinen Portugalissa. Vuonna 2009 tomaatilla todettiin kolme tartuntaa, kaksi Italiassa ja yksi Ranskassa. Tomaatissa on todettu tartuntoja aiemminkin Kreikassa, Portugalissa ja Ranskassa, myös Espanjassa ja Isossa-Britanniassa. Nokkosella havaittiin kaksi tartuntaa vuonna 2009, Ranskassa ja Saksassa. Joissain maissa testejä on tehty myös pelargonilla, mutta niistä ei ole löytynyt R. solanacearum -bakteeria. 22

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 3 Tummarengasmätä Euroopassa Tummarengasmädän voidaan katsoa toistaiseksi enemmän tai vähemmän vakiintuneen joko perunantuotantoon tai vesistöihin ja luonnonvaraisiin isäntäkasveihin seuraavissa maissa: Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Portugali, Saksa, Slovakia ja Unkari. Saastuneiksi todettujen näytteiden määriä tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava, että testaustiheys vaihtelee jäsenmaittain ja vuosittain. 3.1 Kokemuksia Ruotsista Ruotsissa tummarengasmätä todettiin vuosina 1972 ja 1973 maan eteläosassa Hököpingessä ja Östra Ljungbyssä sijaitsevilla perunaviljelmillä. Viljelmien kasteluun oli otettu vettä joesta, jonka varrella kasvoi taudinaiheuttajan saastuttamia punakoisoja. Tehtyjen selvitysten perusteella pidettiin mahdollisena, että taudinaiheuttajan päätyminen vesistöön ja punakoisoihin oli voinut tapahtua jo vuosia ennen kuin tauti todettiin perunaviljelmillä. Taudinaiheuttajan epäiltiin päässeen vesistöön perunankäsittelylaitokselta, joka sijaitsi joen yläjuoksulla kolmen kilometrin päässä tartunnan saaneista punakoisoista. Tauti pystyttiin hävittämään kuuden vuoden kuluessa tuhoamalla punakoisot, kieltämällä kastelu saastuneella pintavedellä, lopettamalla perunan tuotanto saastuneilla pelloilla sekä desinfioimalla viljelyssä käytetyt laitteet. Ruotsissa tehdyissä kokeissa todettiin, että R. solanacearum -bakteeri pystyi talvehtimaan keinotekoisesti tartutetuissa punakoisoissa Solnassa lähellä Tukholmaa. 3.2 Kokemuksia Alankomaista Alankomaissa tummarengasmätä havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1992 muutamana esiintymänä. Vuonna 1995 todettiin useita uusia esiintymiä, ja vuonna 1998 tartunta todettiin 110 tilalla. Myös siemenperunaeristä löydettiin taudinaiheuttajaa. Bakteeri saastutti laajoja osia Alankomaiden vesistöistä. Pintaveden käyttäminen kasteluun siemenperunatuotannossa on Alankomaissa kielletty vuodesta 2005. Taudinaiheuttajan hävittämiseksi kaikki tarkastetun siemenperunan erät testataan laboratoriotestein. Myös ruokaperunaa testataan tiheällä otannalla. Jos vähintään kaksi erää, jotka on lisätty samasta siemenerästä, todetaan saastuneiksi, kaikki niiden sisarerät määritellään todennäköisesti saastuneiksi. Alankomaissa perunantuotannossa saa käyttää vain sertifioitua siemenperunaa tai virallisessa valvonnassa tuotettua perunaa. Tilalla lisättyä siemenperunaa saa käyttää vain tärkkelysperunan tuotannossa. Alankomaissa tummarengasmädän torjunnasta on aiheutunut valtiolle huomattavat kustannukset. On arvioitu, että viranomaiset käyttivät vuosituhannen vaihteessa noin 90 000 henkilötyötuntia vuodessa taudin torjuntatoimiin. Viljelijöille tummarengasmädän aiheuttamista kustannuksista maksetaan korvauksia rahastosta, jota tuottajat itse rahoittavat. Taudinaiheuttajaa ei ole täysin saatu poistetuksi perunan tuotantoketjusta huolimatta vuosien aikana tehdyistä huomattavista ponnistuksista. Saastuneiden erien määrä on kuitenkin vähentynyt muutamaan tapaukseen vuodessa. 23

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 3 Tummarengasmätä Euroopassa 3.3 Kokemuksia Isosta-Britanniasta Isossa-Britanniassa tummarengasmädän aiheuttaja todettiin kuudesti perunakasvustoista vuosina 1992 2005 ja kahdesti samalta tomaattiviljelmältä vuosina 1997 ja 1998. Kaikki todetut saastunnat liittyivät taudinaiheuttajan saastuttamaan jokiveteen, jota oli käytetty viljelmien kasteluun. Koska tapausten määrä oli aluksi vähäinen, taudin leviämisriski arvioitiin niin alhaiseksi, ettei kasteluveden ottoa tarvitsisi kieltää taudinaiheuttajan saastuttamista vesistöistä. Kun vesistöjen saastunnan laajuus oli selvinnyt, kasteluveden otto kiellettiin useista vesistöistä vuonna 2000. Kastelukiellossa olevilla alueilla perunanviljelijät ovat joko siirtäneet viljelyä lohkoille tai alueille, joilla kastelu vaihtoehtoisista vesilähteistä on mahdollista, tehneet porakaivoja tai kastelualtaita tai käyttäneet hyväksyttyjä desinfiointikeinoja kasteluveden käsittelyyn. Hyväksytyt kasteluveden käsittelytavat Isossa-Britanniassa ovat olleet ultravioletti- (UV), klooridioksidi- ja peretikkahappokäsittely. Myöhemmin on todettu, että UV-käsittely ei ole riittävän tehokas tapa silloin, jos veden virtaus on nopea tai veden laadun vuoksi UV-säteily ei läpäise vettä riittävän hyvin. Isossa-Britanniassa tuottajat maksavat pääsääntöisesti itse torjuntatoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset. Vuonna 1998 aloitettiin koe, jonka tarkoituksena oli selvittää, voidaanko bakteeri poistaa vesistöistä. Koe toteutettiin hävittämällä punakoisot joen varsilta tärkeillä perunanviljelyalueilla. Aluksi punakoisoesiintymät paikannettiin GPS-järjestelmään. Punakoisot ruiskutettiin glyfosaattivalmisteella kahdesti tai kolmesti kesässä. Käsittelyn teki kahden tai kolmen henkilön ryhmä reppuruiskulla joko joen penkalta tai veneestä käsin. Torjunnan varmistamiseksi käsittelyn tulos tarkastettiin seuraavana vuonna. Torjuntakokeiden perusteella todettiin, että punakoisojen hävittäminen on tehokas tapa vähentää taudinaiheuttajan lisääntymistä ja säilymistä vesistöissä. Kaikissa kohteissa punakoisoja ja taudinaiheuttajaa ei kuitenkaan useiden vuosien torjuntaohjelman jälkeenkään ole saatu hävitetyksi. Isossa-Britanniassa saatujen kokemusten perusteella punakoison hävittämistä saastuneeksi todetun vesistön varrelta kannattaa harkita silloin, jos vesistö ja siihen liittyvät laskuojat tunnetaan riittävän hyvin rantaan tai joen penkoille on hyvä pääsy, joka mahdollistaa torjuntatoimet vesistön laajuus ja koko mahdollistavat hävittämisen realistisessa aikataulussa (4 vuotta) kastelua ei pystytä järjestämään muilla keinoin torjunta-aineen (glyfosaatti) käyttö vesistön lähellä on luvallista ympäristösyyt eivät rajoita torjuntaohjelman käyttöä tiettyinä aikoina ei ole tiedossa tekijöitä, jotka voisivat mitätöidä torjuntatoimista saadun hyödyn (uuden tartunnan mahdollisuus) kustannus-hyötysuhde osoittaa hävittämisen kannattavaksi. 24

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 4 Lainsäädäntö, vastuuviranomaiset ja tarkastuksen voimavarat 4 Lainsäädäntö, vastuuviranomaiset ja tarkastuksen voimavarat 4.1 Kasvinterveyden yleinen lainsäädäntö Tummarengasmädän leviämisen estämisestä on säädetty Euroopan unionin neuvoston direktiivissä 2000/29/EY kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien jäsenvaltioihin kulkeutumisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä (jäljempänä kasvinterveysdirektiivi). Direktiivin I liitteen A-osassa luetellaan haitalliset organismit, joiden kulkeutuminen ja leviäminen on kiellettävä kaikissa jäsenvaltioissa. R. solanacearum kuuluu tähän luetteloon. Kasvinterveysdirektiivin III liitteen A-osassa luetellaan kasvit, kasvituotteet ja muut tavarat, joiden tuonti on kiellettävä kaikissa jäsenmaissa. Direktiivin IV liitteen A-osassa on esitetty erityisvaatimukset, jotka kaikkien jäsenvaltioiden on asetettava ja jotka koskevat kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden kulkeutumista jäsenvaltioiden alueelle ja liikkumista siellä. Näiden liitteiden kohdat koskien tummarengasmätää on koottu tämän valmiussuunnitelman liitteeseen 3. Kasvinterveysdirektiivin kieltojen ja vaatimusten pääasiallisena tarkoituksena on varmistaa, ettei EU:n alueelle pääse kulkeutumaan haitallisia organismeja, eivätkä haitalliset organismit pääse leviämään EU:n alueella. EU:n ulkopuolelta siemenperunaa voidaan tuoda EU-alueelle vain Sveitsistä. Suomessa kasvinterveysdirektiivi on pantu täytäntöön kasvinterveyden suojelemisesta annetulla lailla 702/2003 (muutoksia 688/2004 ja 384/2008) sekä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 17/08. Kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain 11 :n perusteella maanomistaja, viljelijä, kiinteistön omistaja tai haltija voidaan velvoittaa suorittamaan välttämättömiä toimenpiteitä kasvintuhoojan hävittämiseksi. Lisäksi voidaan määrätä kasvien ja pakkausten hävittämisestä, rakennuksen ja työvälineiden desinfioinnista sekä määrätä kieltoja, ehtoja tai rajoituksia kasvien viljelemiselle, kuljetukselle tai kaupalle sekä maahantuonnille, maastaviennille ja markkinoinnille. Toimija voidaan myös velvoittaa noudattamaan muita kasvintuhoojien torjumiseksi tai niiden leviämisen estämiseksi välttämättömiä rajoituksia, kieltoja ja toimenpiteitä. Lain 30 :ssä säädetään kasvintuhoojan torjuntapäätöksestä viljelijälle aiheutuvien kustannusten ja vahinkojen korvaamisesta. 25

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 4 Lainsäädäntö, vastuuviranomaiset ja tarkastuksen voimavarat 4.2 Ralstonia solanacearum -kasvintuhoojaa koskeva lainsäädäntö R. solanacearum -kasvintuhoojan torjunnasta on tarkemmin säädetty neuvoston direktiivillä 98/57/EY (muutettu komission direktiivillä 2006/63/EY). Direktiivi koskee toimenpiteitä, jotka on toteutettava jäsenvaltioissa R. solanacearum -kasvintuhoojan paikallistamiseksi ja levinneisyyden määrittämiseksi, sen esiintymisen ja leviämisen estämiseksi sekä torjumiseksi ja hävittämiseksi. Direktiivi on pantu täytäntöön maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 44/07 Ralstonia solanacearum -tuhoojan torjunnasta. Ministeriön asetuksen mukaan jokainen, joka tietää tai epäilee taudinaiheuttajaa esiintyvän viljelmällään, varastossaan tai muussa kohteessa, on velvollinen ilmoittamaan siitä viipymättä kasvinsuojeluviranomaiselle. Neuvoston direktiivin 98/57/EY mukaan jäsenvaltioiden on tehtävä alueellaan vuosittain virallinen ja järjestelmällinen peruna- ja tomaattiaineistojen tutkimus taudinaiheuttajan havaitsemiseksi. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 44/07 mukaan selvitykseen tulee kuulua myös maahantuotava ja maahan kuljetettava peruna, minkä vuoksi perunan maahantuojien on ilmoitettava saapuvat erät kasvinsuojeluviranomaiselle. Direktiivissä määritellään toimenpiteet, joita toteutetaan, kun taudinaiheuttajan esiintymistä epäillään tai taudinaiheuttajan esiintyminen on tutkimusten perusteella varmistunut. Jos tutkitusta näytteestä todetaan R. solanacearum, on tehtävä lisätutkimuksia saastunnan laajuuden ja alkuperän määrittämiseksi. Tästä kerrotaan tarkemmin kohdassa 5.1. 4.3 Siemenperunan tuotantoa koskeva lainsäädäntö R. solanacearum -kasvintuhoojan torjunnasta annetun neuvoston direktiivin 98/57/ EY 7 artiklassa edellytetään jäsenmaiden määräävän, että siemenperunoiden on täytettävä kasvinterveysdirektiivin vaatimukset ja niiden on polveuduttava suoraan peruna-aineistosta, jossa virallisen testausohjelman mukaan ei ole R. solanacearumia. Siemenperunan tuotannosta, sertifioinnista, markkinoinnista ja maahantuonnista on säädetty siemenkauppalaissa 728/2000 ja sen nojalla annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa siemenperunan kaupasta 112/00 (muutettu asetuksilla 22/01, 30/03, 69/04, 59/06, 21/09 ja 23/11). Eviran siementarkastusyksikkö on antanut sertifioidun siemenperunan tuottamisesta ohjeen (Eviran ohje 13003/2, 1.9.2011). Siemenperunan kaupasta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaan Suomessa saa markkinoida kylvösiementarkoitukseen vain sertifioitua siemenperunaa. Sertifioidussa siemenperunassa ei saa esiintyä vaarallisia kasvintuhoojia. 26

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 4 Lainsäädäntö, vastuuviranomaiset ja tarkastuksen voimavarat Tärkkelysperunan sopimustuotannossa siemenperunan tuotantorenkaiden siemenperunan lisäystä ei lueta siemenperunan markkinoinniksi, eli se on sallittu poikkeuksena siemenkauppalain markkinointisäännöksistä. Sopimustuottajat, jotka tuottavat siemenperunaa tärkkelysperunan viljelijöille, on velvoitettu kuitenkin käyttämään vähintään A-luokan siemenperunaa. Tyrnävän ja Limingan kuntien alueella sijaitsee korkealaatuisen siemenperunan tuotantoalue, High Grade -alue. Tällä alueella viranomaisilla on oikeus noudattaa siemenperunan kaupasta määrättyjä toimenpiteitä ankarampia toimenpiteitä eräitä siemenperunaviljelylle haitallisia kasvintuhoajia vastaan. Korkealaatuisen siemenperunan tuotantoalueella noudatettavista vaatimuksista on säädetty lailla 574/2002 sekä sitä täydentävällä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 20/03. 4.4 Vastuuviranomaiset Maa- ja metsätalousministeriö vastaa kasvinterveyslainsäädännön valmistelusta ja lainsäädännön täytäntöönpanon yleisestä ohjauksesta ja valvonnasta. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on kasvinterveyden suojelusta annetun lain täytäntöönpanosta, valvonnasta ja valvonnan järjestämisestä vastaava viranomainen. Tehtävät kuuluvat valvontaosaston kasvinterveysyksikön vastuualueeseen. Yksikkö vastaa lomakkeiden, ohjeiden, päätösmallien ja muun toimeenpanomateriaalin laadinnasta. Tarkastukset perustuvat Eviran vuosittaiseen valvontasuunnitelmaan. Suunnitelmassa tehtävät on jaettu Eviran, ELY-keskusten (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset) ja Eviran valtuuttamien tarkastajien kesken. Valtuutetut tarkastajat tekevät tarkastuksia ostopalveluna Eviran antamien toimeksiantojen perusteella. Valvontasuunnitelmaan sisältyy tuotantopaikkatarkastuksia, markkinavalvontaa, viennin ja tuonnin tarkastuksia sekä lisäksi rekisteröityjen toimijoiden velvoitteiden täyttymisen valvontaa. Eviran ja ELY-keskusten tarkastajat antavat mahdolliset kasvintuhoojien torjuntapäätökset sekä markkinointi- ja maahantuontikieltopäätökset tekemiensä tarkastusten osalta. Valtuutetun tarkastajan tekemän tarkastuksen perusteella annettavan toimenpidepäätöksen tekee Eviran tai ELY-keskuksen tarkastaja alueen mukaan. Torjuntatoimenpiteistä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta päättää Eviran kasvinterveysyksikkö. Toimenpidepäätösten tekeminen on käsitelty tarkemmin kohdassa 5 ja korvausmenettely kohdassa 7.1. Eviran kasvinterveysyksikkö ohjaa tarkastajia toimenpidepäätösten tekemisessä ja niiden toteutuksen seurannassa. Jos tummarengasmätä todetaan Suomessa, viestinnästä vastaavat maa- ja metsätalousministeriö ja Evira. Viestintä on käsitelty tarkemmin kohdassa 6. 27

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 4 Lainsäädäntö, vastuuviranomaiset ja tarkastuksen voimavarat 4.5 Tarkastuksen voimavarat Neuvoston direktiivin 98/57/EY mukainen tummarengasmädän määritysvalmius on Eviran kasvianalytiikan yksikön kasvintuhoojajaostossa, lisäksi taudin seulontatestejä tehdään yksikön siemenjaostossa Loimaalla. Tummarengasmädän määritysmenetelmistä tarkemmin liitteessä 4. Viime vuosina rengasmädän kartoitustehtäviin, joihin sisältyvät myös vaalearengasmädän tarkastukset, on varattu resursseja vuosittain noin 120 henkilötyöpäivää. Vuonna 2012 muista EU-maista markkinoitavan siemenperunan markkinavalvontaan on varattu 44 henkilötyöpäivää ja muun perunan tarkastuksiin 23,5 henkilötyöpäivää. Perunan vientivalmiustarkastuksiin on varattu vuosittain 42 henkilötyöpäivää. Vientivalmiustarkastuksessa tilan perunantuotannossa olevilta viljelylohkoilta tutkitaan peruna-ankeroisten esiintyminen, ja perunasadosta vaalea- ja tummarengasmädän esiintyminen. Jos näitä tuhoojia ei todeta, vientivalmius on voimassa neljä seuraavaa satokautta. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueilla perunan rengasmätä- ja vientivalmiustarkastuksia sekä markkinavalvontaa tekevät valtuutetut tarkastajat. Pohjois-Pohjanmaalla rengasmätä- ja vientivalmiustarkastukset sekä markkinavalvonnan tekevät Eviran tarkastajat. Myös Varsinais-Suomessa perunan markkinavalvonta kuuluu Eviran tarkastajille. Muualla Suomessa sekä tarkastuksia että markkinavalvontaa tekevät ELY-keskusten tarkastajat. Laajoja jäljityksiä ja kartoituksia ei voitaisi toteuttaa nykyisillä viranomaisresursseilla. Tummarengasmädän laaja-alaisen tartuntatapauksen näytteenottoon, jäljittämiseen ja seurantaan jouduttaisiin siirtämään resursseja muusta perunan tarkastuksesta ja mahdollisesti myös muista tarkastustehtävistä. Lisätyövoimaa voitaisiin hankkia ostopalveluna esimerkiksi neuvontajärjestöistä. Levinneisyyden kartoitus ja torjuntapäätöksen saaneiden tilojen seuranta veisivät huomattavan osan käytettävissä olevasta laboratoriokapasiteetista. 28

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 5 Tummarengasmätähavainnon vaatimat toimenpiteet 5 Tummarengasmätähavainnon vaatimat toimenpiteet Jos tummarengasmädän aiheuttaja todettaisiin Suomessa, noudatettaisiin toimenpiteitä, joista on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 44/07 Ralstonia solanacearum -tuhoojan torjunnasta (kaavio 1). Kaavio 1. Tummarengasmädän esiintymisestä aiheutuvat toimenpiteet. 29

Valmiussuunnitelma perunan tummarengasmädän varalle - 5 Tummarengasmätähavainnon vaatimat toimenpiteet Saastunnasta notifioidaan muille EU-maille ja komissiolle, ja löydöksestä tiedotetaan asianmukaisille tahoille, viestinnästä tarkemmin kohdassa 6. 5.1 Tartuntaepäily Epäily R. solanacearum -tartunnasta voi tulla ilmi tuotantopaikalla, tullissa, markkinavalvonnassa tukku- tai vähittäiskaupassa, tai perunankäsittelylaitoksessa. Epäily taudinaiheuttajasta voi perustua kasveissa tai perunan mukuloissa todettuihin oireisiin, oireettomista kasveista tai mukuloista seulontatestissä saatuun alustavaan tulokseen tai vesinäytteen alustavaan testitulokseen. R. solanacearum -tartuntaa epäiltäessä kasvierän kuljettaminen, markkinointi ja käyttö kielletään markkinointikieltopäätöksellä. Myös samalla tuotantopaikalla tuotettujen kasvierien siirtäminen pysäytetään. Jos on kyse ruoka- tai ruokateollisuusperunasta, erä voi olla jo käytössä seulontatestin tuloksien valmistuessa. Tällöin erän jäljittäminen ja käytön estäminen voi olla hankalaa tai mahdotonta. Kotimaiset siemenperunaerät ovat varastossa rengasmätänäytteiden tavanomaiseen testausaikaan. Siemenperunaeriä ei yleensä oteta käyttöön ennen testitulosten varmistumista. Jos tartuntaa epäillään toisesta EU-maasta tuodussa kasvierässä, Eviran kasvinterveysyksikkö ilmoittaa tautiepäilystä kyseisen maan kasvinsuojeluviranomaiselle. EU-maista markkinoitava perunaerä, jonka markkinavalvonnassa näyte on otettu, on vastaanottajan hallussa seulontatestin tuloksien valmistuessa. Jos epäily koskisi EUalueen ulkopuolelta tuotavaa perunaa, perunaerät odottaisivat tullissa testitulosten valmistumista. Jos laboratoriotutkimuksissa todetaan, että näytteessä ei ole tummarengasmädän aiheuttajaa, erät vapautetaan kuljetus-, markkinointi- ja käyttökiellosta. 5.2 Tartunnan alkuperän ja laajuuden jäljitys Jos tautiepäily varmistuu laboratoriotutkimuksissa tummarengasmädäksi, tartunnan alkuperä ja laajuus selvitetään. Tartunnan jäljityksestä ja koordinoinnista vastaa Eviran kasvinterveysyksikkö. Jäljityksen edellyttämät tarkastukset tekee ELY-keskusten ja Eviran tarkastajat. Kun tartunta on todettu, tarkastaja toimittaa tavaraa koskevat lähetyslistat ja kasvipassitiedot sekä tarkastuspöytäkirjat ja muut mahdolliset asiakirjat Eviran kasvinterveysyksikköön. Näiden dokumenttien perusteella Evira selvittää kasvierän tuottajalta tai lähettäjältä, minne muualle saastunutta erää on toimitettu, ja järjestää tarkastukset muiden toimijoiden yrityksiin. Jäljityksessä selvitetään tuotantopaikat joilla viljellään tai on viljelty perunoita, jotka polveutuvat samasta siemenperunaerästä kuin saastuneeksi todetut perunat joilla viljellään tai on viljelty tomaatteja, joiden alkuperä on sama kuin saastuneiksi todettujen tomaattien joilla viljellään tai on viljelty perunoita tai tomaatteja, jotka ovat viranomaisten valvonnassa tartuntaepäilyn vuoksi 30