Jumalten Valittu Kappale 7: Arania Andre aukaisi silmänsä tuntiessaan nenässään lumoavan puuron tuoksun. Hänestä tuntui melkein siltä kuin olisi ollut kotona ja hänen äitinsä olisi laittanut aamiaista keittiössä. No, todellisuus oli kuitenkin toisenlainen; Andren vanhemmat olivat kuolleet, mikä tarkoitti sitä, ettei Andre saisi puuroa enää koskaan. Paitsi nyt. Hän huomasi vatsansa kurnivan ja murahti. Hän inhosi näläntunnetta melkein enemmän kuin mitään muuta. Ja Andrehan inhosi monia asioita, kuten Barbarellaa (joka muuten taisi edellisenä iltana räjäytellä jotakin, kun meteli oli sellainen) ja hämmentyneisyyttä (jota aiheuttaa Lilyn ja Nikolain välinen suhde) ja salaperäisyyttä (jota Maria näyttää harrastavan Andren mielestä vähän liiankin kanssa). Nousehan ylös siitä, Andre, Lilyn ääni sanoi. Nainen kuulosti olevan taas oma komenteleva itsensä. Andrea se ei tosin haitannut ollenkaan. Hän aukaisi silmänsä ja katsoi tummahiuksista haltiaa, joka katseli poikaa odottavin ilmein. Minä kuulin haltian aisteillani mahasi huudon tuonne saakka, Andre. Älä yritä esittää, ettei sinulla muka ole nälkä, koska tiedän sen olevan valhe, Lily sanoi ja käveli pois. Jumaliste! Andre karjui, kun auringonsäteet osuivat hänen kasvoihinsa ja pomppasi istumaan. Silmäni! Aamun viihdettä! Sean kommentoi nuotion läheltä. Hän räjähti nauramaan ja Andren teki kovasti mieli mennä kuristamaan samurai. Pahinta oli, että myös Maria ja Aaron nauroivat hänen kanssaan Andrelle. Ei teidän tarvitse minulle nauraa, Andre murahti istuessaan kaatuneelle puunrungolle Marian viereen. Se on hyvin epäkohteliasta. Silmiini sattuu vieläkin... Mutta sinä kuulostit siltä kuin joku olisi pistänyt sinua otsaan, Sean sanoi nauraen. Eikö vain, Aaron? Ajattele nyt, joku pistää sinua otsaan... haha! Sinä olet ärsyttävä ihminen, Sean Charles Moiya, Aaron sanoi syödessään puuroa. En ymmärrä vieläkään, miksi liityn seuraanne. Olisin voinut ohittaa teidät ja mennä menojani Araniaan... hän mutisi laittaessaan uuden lusikallisen puuroa suuhunsa. Andren maha murisi vastalauseita. Lily huokaisi sitten ja otti esiin kulhon, johon hän otti padasta nuotion yltä kauhallisen puuroa kulhoon. Hän ojensi sen Andrelle, joka unohti kiittää haltiaa siitä käydessään puuron kimppuun erittäin nälkäisesti. Muut katsoivat Andren ahmintaa hyvin hämmentyneinä. Tuo taitaa olla puuronsyönnin ennätys, Brandon sanoi katsoessaan Andren seitsemännen kulhollisen ahmintaa. Älä nyt, Maria puolusti. Andrella on vain kova nälkä. Niin, mutta kun katsoo kuinka laiha hän on, tuo on luonnotonta. Olen nähnyt monia laihoja miehiä, jotka syövät tuon verran ja pysyvät silti tuossa kunnossa. Olkaa te nyt hiljaa koko asiasta, Andre kommentoi. Ei ole erityisen kohteliasta puhua tuolla tavalla toisen syödessä. Tuo on ensimmäinen lause, jonka sanot viimeisen 40 minuutin aikana, Sean sanoi. Hiljaa, Andre sanoi. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi Laurenin puuttuvan. Missä Lauren on? Ottamassa selvää pääsemmekö Sumujen tasangolle huomaamatta, Lily sanoi. Brandon sanoi, että tuolla metsässä ja tasangon lähistöllä liikkuu Nikolain sotilaita varsin tiheästi. Oliko Aaronin viisasta sanoa siitä Nikolain läsnäollessa? Sean kysyi. Sinun taitosi ruostuvat, pikkupoika! hän jatkoi ja pörrötti ystävänsä hiuksia. Aaron murisi jotain hänelle ja Sean vain nauroi. Maria muljautti silmiään ja jatkoi puuronsa syömistä tyynen rauhallisesti. Hän istui ryhdikkäästi puunrungollaan kuin joku hyvin kasvatettu nuori nainen. Tai no, ehkä Maria olikin rikkaan perheen jäsen, koska hänen vaatteensa ja puhetapansa ainakin viittasivat siihen varsin voimakkaasti. Andre, lopeta tuo tuijotus, Maria sanoi. Se häiritsee ja on epäkohteliasta. Niin on minulle nauraminenkin, Andre heitti ja virnisti tytön ilmeelle. Maria näytti kieltä pojalle ja uppoutui taas aamiaiseensa. Maria syö vielä ensimmäistä kulhollistaan, vaikka alkoi syödä aikaisemmin kuin me muut,
Brandon sanoi ihmeissään. Andrekin ehti syödä seitsemän kulhollista! On teilläkin tavat, Lily sanoi. Pohtia nyt kuinka Maria on hidas syömään ja Andre varsinainen mursu. Sinäpä olet hyvällä tuulella taas, Andre sanoi. Pohdiskelin vähän yhtä asiaa, joka liittyy Nikolaihin ja päädyin hyvään ratkaisuun, ei muuta, Lily sanoi ylpeänä. Saako sinulta kysyä siitä? Sean kysyi uteliaana. No, yksinkertaisesti päätin, että jos se idiootti päättää vaihtaa puolta, saatan antaa hänelle uuden mahdollisuuden, Lily sanoi ja hymyili. Älä viitsi, Brandon sanoi. Hän satutti sinua ja... Sinä aloit heti kutsua Lilyä vakoojaksi, Laurenin ääni sanoi. Hän käveli joukon luokse ja katsoi Lilyä virne kasvoillaan. Minun olisi pitänyt tietää, että sinä rakastat häntä vieläkin. Andre henkäisi. Siis... mitä? hän sanoi hämillään. Minä olen niin pihalla, että voi elämä sentään. Sinä et tiedäkään, että minä, Lily Sheishuku, on tapaillut Nikolai Tsekovskia neljä vuotta sitten, Lily sanoi. Minä arvasin! Andre sanoi. Minä arvelinkin, että jotain sellaista oli, kun te metsässä olitte ihan kärsivän näköisiä. Lily nyökkäsi. Sitten hän katsoi Andreen tutkiva ilme kasvoillaan ja hänen silmissään oli utelias pilke. Andre ei kamalasti pitänyt siitä ilmeestä naisen kasvoilla. Se oli jotenkin epämiellyttävä Andren mielestä. Hänestä tuntui, että haltia halusi tietää jotakin, mutta ei kyennyt sanomaan asiaansa ääneen. Andre myös uskoi, että se liittyi jotenkin siihen mitä poika oli sanonut hänelle Nikolaista. Älä vaan ala kysellä, miksi puhuin kummallisia sinulle, Lily, koska en tiedä itsekään, Andre sanoi, kun joukkio käveli kohti Sumujen Tasankoa, jonne päästyään heidän oli kuulemma oltava erittäin varovaisia, etteivät he vain törmää Nikolaihin ja tämän sotilaisiin. Anteeksi. Ajattelin vain, että olisi mukava tietää, miksi ihmeessä sanoit ei hän sinua ole pettänyt. Se jäi vaivaamaan minua, Lily sanoi. Katsos kun me erosimme Nikolain kanssa minä kuvittelin hänen rakastuneen toiseen naiseen. Hänellä kun oli sellainen katuva ja onneton ilme kasvoillaan. Andre kurtisti kulmiaan miettiäkseen. Miten hän tosiaan olikaan sanonut sellaista? Eihän hänellä pitänyt mitään tietoa Lilyn ja Nikolain menneisyydestä. Andre joutui toteamaan itselleen, ettei tiennyt ja oli siten kummajainen. Hänestä olisi mukava tavata joku, joka tietäisi vastauksen tähän kysymykseen. Tiesiköhän kukaan vastausta tai syytä Andren kummallisten voimien ilmestymiseen? Poika, älä murehdi tuollaisia, naisen huvittunut ääni sanoi yhtäkkiä pojan päässä. Se oli sama ääni, joka oli puhunut Andrelle kerran aikaisemminkin. Se oli silloin, kun poika oli farnialaisten vankina ja matkalla takaisin herttuakuntaan tuomittavaksi kuolemaan. Kuka hitto sinä oikein olet? Andre kysyi näreissään. Olisi kiva, jos kertoisit, koska minä en luota sinuun. Jos kertoisin, kuka olen, luottaisitko minuun sitten? nainen kysyi huvittunut sävy äänessään. Koska jos kerron sinulle, kuka olen, et uskoisi kuitenkaan. Tiedän nimittäin, ettet ole erityisen uskovainen ihminen, herra Staiche. Älä herroittele minua vaan kerro kuka olet, Andre vaati. Kaikki aikanaan, poika. Vielä ei ole aikaa moiseen. Kerron kyllä, kun on sen aika, nainen sanoi ja nauroi. Vihaan salaperäisyyttä, Andre ärisi. Me tapaamme vielä ihan oikeasti, Andre. Odota sitä hetkeä, nainen sanoi ja hänen läsnäolonsa Andren mielessä katosi. Andre olisi voinut vannoa, että naisen murskaavan tuntoinen läsnäolo oli jonkin jumalaisen olennon, koska ei kenelläkään tavallisella velholla ollut sellaista voimaa kuin naisella oli ollut. Poika ei kuitenkaan sanonut mitään matkakumppaneilleen, koska nämä voisivat luulla Andrea sekopääksi, elleivät jo luulleet. Andre? Maria sanoi. Andre huomasi, että tyttö oli yksin. Hänen kasvoillaan oli utelias ilme. Andre mietti minne muut olivat kadonneet, mutta huomasi sitten, että he olivat päässeet Sumujen Tasangon rajalle.
Mikset sinä mennyt jo, Maria? Andre kysyi. Halusin odottaa sinua, kun jäit yhtäkkiä seisomaan paikoillesi ja muut vain kävelivät eteenpäin, Maria sanoi ja hymyili. Näytit kyllä vähän hämmentyneeltä. Miksi? No... Andre vaikeni. Hän ei tiennyt, uskaltaisiko Marialle kertoa, mikä poikaa hämmensi. Maria ei näyttänyt sellaiselta ihmiseltä, joka alkaisi nauraa ihan noin helpolla pojalle. Tytöstä ei voinut tietää, koska hänhän oli nauranut Andrelle aikaisemminkin. No? Kerrotko minulle, vai menemmekö tasangon yli, Andre? Maria sanoi ja hymyili viehättävästi. No, minua yksinkertaisesti kiusasi joku nainen, joka puhui telepatialla kanssani. Tunsin hänen läsnäolonsa musertavan voiman ja aloin miettiä, olisiko kyseessä jumalatar tai joku muu, Andre möläytti ennen kuin ehti estää itseään. Tällainen oli pojalle hyvin harvinaista, koska normaalisti hän osasi pitää suunsa kiinni oikein hyvin, mutta jostain syystä hän ei kyennyt siihen tällä kertaa. Hänen helpotuksekseen Maria ei kuitenkaan nauranut. Sen sijaan hän näytti erittäin hämmästyneeltä. Jumalatar? hän toisti. Miksi joku jumalatar puhuisi sinulle? Mistä minä voisin tietää, Maria? Andre sanoi. Jaa-a. Onko se nainen puhunut sinulle ennenkin? Maria kysyi uteliaana. Joo. Silloin kun olin sinun vankisi. Tuo kuulostaa erittäin pervolta, mutta se on kyllä totta, Maria nauroi. En minä tosin olisi halunnut ottaa sinua vangiksi. Niin varmasti niin, Andre sanoi virnistellen. Kuitenkin suunnittelit jotain kauhistuttavaa hääseremoniaa... No enhän, ole hiljaa! Älä nyt noin kovaan huuda, Mary. Meidän pitää päästä huomaamatta Araniaan, Andre sanoi ja lähti kävelemään kohti tasankoa varovaisesti. Hänen oli oltava hyvin varovainen, koska Nikolai sotilaineen etsi varmasti Andrea pääasiallisesti joka paikasta. Hän ei vieläkään ymmärtänyt, miksi hänet piti ottaa kiinni. Kukaan asiasta tietävä ei ollut kertomassa pojalle lainkaan, mikä oli hätänä ja miten hän pääsi pakoon. Marialta kysyminenkin oli täysin turhaa, koska tyttö ei kuulemma tienny asiasta mitään. Ehkä hän ei todella tiennytkään, mutta Andre epäili sydämessään asiaa hyvinkin paljon. Maria oli kuitenkin varmasti ollut hyvin lähellä Barbarellaa ja Bellaa. Hänen pitäisi tietää tällaiset asiat. Andre oli yrittänyt kerran kysyäkin asiasta tytöltä, mutta tämä ei ollut sanonut mitään asiaan liittyvää. Andresta tuntui typerältä, kun ei tiennyt mistään mitään. Ja hänestä myös tuntui siltä, että hänen elämänsä oli muuttunut pahemmaksi sen jälkeen, kun hän murtautui Ce luccan kartanoon monia viikkoja sitten. Siitäkin tuntui kuluneen ikuisuus! Ja Andre omisti vieläkin varastamansa helyn. Se oli hänen housujensa taskussa, eikä hän ollut koskaan pysähtynyt katsomaan korua tarkemmin, mikä harmitti häntä suunnattomasti. Hän voisi myydä sen ja tienata omaisuuden, tai sitten hän voisi pitää korun itsellään... tai sitten antaa jollekin tytölle lahjaksi. Minun ei pitäisi ajatella mitään tällaista nyt, Andre mutisi. Olen keskellä hulluutta ja ajattelen tulevaisuuttani. Olenko minä ihan idiootti? Taidat olla, jos puhut tuolla tavalla itseksesi, Aaron kommentoi lähistöltä. Yksinpuhuminen ei ole terveen ihmisen merkki. No, luuletko oikeasti, että minä olen edes normaali, aranialainen? Andre sanoi. Minä olen kaukana normaalista. Niin oletkin, ja en väitä muuta, prinssi sanoi ja käveli Seanin luokse. Andre katsoi pojan perään ja tunsi olonsa erittäin kapinalliseksi. Hän tuhahti näreissään ja seurasi prinssiä muiden luo. Maria tuli Andren perässä hiljaisena ja tuskainen ilme kasvoillaan. Andre mietti, mikä tyttöä vaivasi. Toisaalta hän oli kyllä hyvin salaperäinen ja salasi Andrelta selvästi jotain. Muut taisivat tietää siitä, koska he suhtautuivat Mariaan normaalisti. Andre taas oli utelias. Hyvin utelias. Hän ei ollut koskaan ollut näin utelias mistään asiasta aikaisemmin, mutta Marian kasvoilla oli välillä sellainen minulla onkin salaisuus, mutta en kerro sitä sinulle, Staiche -ilme, joka kiusasi Andre-parkaa vähän väliä ehkä vähän liikaakin. Andre ei puhunut kenellekään mitään, kun nämä höpöttivät jotain jostakin hiljaa. Sen sijaan Andre katsoi Mariaa kuin yrittäen saada selville totuuden tytöstä. Maria näytti kuitenkin hyvin viattomalta ja normaalilta, vaikka hänen kasvoillaan olikin pohtiva ilme. Andre alkoi heti pohtia mitä tyttö ajatteli. Maria~, poika sanoi. Mitäs ajattelet~?
Andre, älä taas aloita, Maria nauroi pirullisesti. Minä en kerro sinulle. Älä nyt, haluat kuitenkin! En todellakaan halua, et ymmärtäisi sitä kuitenkaan. Saattaisit jopa suuttua, jos kertoisin, Maria sanoi hiljaa. Andre ei sanonut mitään. Hän vain kurtisti kulmiaan. Mikä voisi saada Andren vihaiseksi? No, monet asiat, kuten mahdollisuus, että Maria on Barbarellan tytär ja siten noita. Andre kun ei sietänyt valehtelua ja salailua ja vielä vähemmän Barbarellan sukulaisia. He kaikki kun sattuivat olemaan samanlaisia verenhimoisia ja ilkeitä ihmisiä, joiden kanssa ei kukaan täysijärkinen alkaisi millekään. Toisaalta, Maria ja Aaron olivat kyllä vaihtaneet puolta. Nikolai oli vieläkin Barbarellan puolella, mutta Andrella oli sellainen tunne, ettei tämä enää kauan siellä ole. Ei sitten, Mary, Andre sanoi ja virnisti tytön ilmeelle. Mutta minä kyllä pystyn saamaan selville totuuden, jos oikein haluan. Älä tee niin. Kauhistuisit kuitenkin... Maria sanoi. Ja älä vääntele nimeäni, hän lisäsi ennen kuin huokaisi ja käveli pois pojan luota puhumaan Lilylle jostakin. Haltian kasvoilla oli huolestunut ilme, ja näytti kuuntelevan mitä asiaa Marialla oli. Andre raapi takaraivoaan hämmentyneenä. Maria oli muuttunut ihan yhtäkkiä hirvittävän surulliseksi ja hänen kasvoillaan oli koko ajan hyvin tuskainen ilme. Andre ei pitänyt siitä ollenkaan. Miksi Maria oli surullinen? Mikä Mariaa vaivaa? Andre kysyi Aaronilta, joka sattui olemaan lähimpänä. Aaron vilkaisi Mariaa, mutta pysyi hiljaa. Andre tajusi, että prinssi tiesi tarkkaan, mikä Mariaa vaivasi. Kaikki muutkin taisivat tietää, koska he eivät myöskään sanoneet sanaakaan, kun Andre mulkoili muita vastauksen toivossa. Lopulta Lily tuli paikalle ja huokaisi, kun Andre katsoi häneen vastauksen toivossa. Jätä Maria rauhaan, Andre. Hän ei halua kertoa sinulle, koska tietää sinun loukkaantuvan siitä, haltia sanoi. Hyvä on sitten! Andre ärähti. Kunhan vain kysyin, kun en halua sen olevan minun syyni! hän jatkoi ja lähti harppomaan eteenpäin odottamatta muita. Aranian Metsän raja ei ollut edes kaukana, joten Andre pääsi sinne ensimmäisenä. Hän jatkoi eteenpäin kulkemista välittämättä mistään mitään. Hän ei ollut koskaan tuntenut oloaan näin vihaiseksi. Ja harvoin hän suuttuikin mistään näin pahasti, ja kun hän suuttui tällä tavalla jollekin, sitä jatkui hyvin pitkään. Andre! Lilyn säikähtänyt ääni huusi pojan takaa. Älä nyt suutu, herrajumala sentään! Andre ei jaksanut välittää haltiasta, vaan kulki eteenpäin. Ei se hänen vikansa ollut, etteivät muut voineet kertoa hänelle. Miksi Maria ei voinut vain kertoa Andrelle? Mistä tyttö muka luuli, että Andre suuttuisi sellaiselle tytölle kuin Maria? Nyt kun hän ajatteli asiaa tarkemmin, Mariassa ja Bellassa oli paljonkin yhteistä näköä. Mutta eihän se voinut olla mahdollista! Andre sulki sellaisen ajatuksen pois mielestään saman tien, koska se kuulosti kerrassaan typerältä. Miten muka Maria voisi olla saasta-ce Lucan tytär? Se olisi kerrassaan typerää! Jumaliste pääni halkeaa kohta! Andre raivosi keskellä metsää. Miksi helvetissä kukaan ei voi kertoa minulle mitään?! hän jatkoi ja heilutteli käsiään raivoissaan. Yhtäkkiä hänen oikeaan käteensä ilmestyi suuri vihreä energiapallo. Andre tuijotti sitä järkyttyneenä. Pallossa kimalteli pieniä vihreitä palloja, jotka liikkuivat ympäriinsä. Sen keskellä oli vielä valkoinen pallo, jonka ympärillä oli useitä vihreitä kehiä. Ei hitto, mitä tämä on? Andre sanoi kauhistuneena. Jumaliste, tämä pallo... mistä se tuli ja miten? hän jatkoi, kun pallo alkoi kerätä energiaa ympäriltään voimistuakseen. Andre ei tiennyt ollenkaan, miten saisi sen pois ja tunsi olonsa hyvin pelokkaaksi. Tällä oli jotain tekemistä hänen tunteidensa kanssa! Andre oli ollut hyvin raivoissaan ennen kuin tämä pallo oli ilmestynyt pojan käteen. Yhtäkkiä Andren käsi omatahtoisesti kääntyi suuntaan, josta poika oli tullut ja Andre kauhistui entistä enemmän nähdessään muut katsomassa häntä kauhistuneet ilmeet kasvoillaan. Pallo Andren kädessä lähti muita kohti ja Andre juoksi sen perään kuin estääkseen sitä osumasta matkakumppaneihinsa. Hittolainen, ei sinun tarvitse meidän kimppuumme hyökätä siksi, ettemme kerro sinulle mitään! Brandon karjui. Hiljaa, Brandon! Andre huudahti takaisin hypätessään joukon eteen. Hän ei ollut varma, mitä hänen olisi pitänyt tehdä, joten hän juoksi palloa kohti. Se oli ainut asia, joka hänen mieleensä pälkähti. Andre tiesi, että se oli vaarallista, mutta ei hänellä ollut kamalasti aikaa jäädä miettimään muitakaan tapoja.
Andre, älä! Maria huudahti. Andre kääntyi katsomaan tyttöä, mutta se oli virhe, koska pallo osui Andreen ja räjähti saman tien. Andre makasi maassa vatsallaan tajuamatta mistään mitään. ***** Maraifia! Veranan ääni huusi äitijumalattaren palatsissa Aranian Metsän pohjoisosassa. Palatsi sijaitsi kauniin lammen edustalla metsän keskellä. Se oli suuri ja sininen. Äitijumalattaren opetuslapset olivat kauan sitten rakentaneet sen. Mukana olivat olleet myös Veranan opetuslapset ja heidän lapsensa, joista toinen oli ollut silloinen kristallinkantaja. Hänen nimensä oli ollut Jadelynn Ayalluc. Oli erittäin kummallista kuinka traaginen heidän elämänsä loppu oli ollut sotaisalla Läntisellä Mantereella niin monia satoja vuosia sitten. Kukaan muu heistä ei ollut selvinnyt tuhosta, joka oli seurannut ja sota oli päättynyt, kuin Zen ja Chris Ayalluc. Zen oli kyllä itse kuollut muutaman kymmenen vuoden kuluttua itse luonnollisesti, kun ei enää jaksanut. Chrisin Maraifia oli pyytänyt opetuslapsekseen. Kristallinkantaja ei ehtinyt edes varttua kovinkaan vanhaksi, sillä kuollessaan hän oli ollut hieman yli kolmenkymmenen. Hänen perheensä rippeet oli lähetetty Unohdetulle Mantereelle, jossa oli rauhan aika tuolloin. Maraifian opetuslapsista kolme lähti kristallinkantajan ja hänen aviomiehensä tyttären mukaan. Mukana oli myös ollut Xandrian kruununperillinen Filia Alandros. Joukko oli asettunut asumaan mantereelle, Fa Moulin kaupunkiin, joka myöhemmin oli Satimayojen kotikaupunki, kun taas samuraikoulu La Fiel Fromiyojen. Maraifia, kuuntele minua! Verana huusi jälleen. Asiani koskee Valittua! Maraifia säpsähti. Hän oli jälleen päätynyt pohtimaan menneitä. Hän kaipasi kovastikin kauan sitten eläneitä ja kuolleita ihmisiä. He olivat kaikki olleet hyvin rakkaita Maraifialle. Maraifia! Verana huudahti jälleen. Niin? Minä unohduin ajatuksiini, anteeksi, Maraifia sanoi. Hänen voimansa ovat heräämäisillään, Verana sanoi. Mitä? Maraifia sanoi. Eihän niiden pitänyt vielä herätä! Andre oli erittäin vihainen vähän aikaa sitten. Nyt en tunne hänen ajatuksiaan tai läsnäoloaan missään päin metsää. Hetki sitten hänen läsnäolonsa oli erittäin voimakas ja sitten se loppui. Mitä se poika oikein tekee? Maraifia sanoi näreissään. Hänen voimansa alkavat herätä, kun hän kokee suurta hämmennystä, pelkoa ja vihaa, eikö? Valerien ääni kysyi läheisen kirjoituspöydän luota, jossa hän oli kirjoittamassa kirjettä mustat vaatteet yllään. Niin, tänään oli Jadelynin perheen kuoleman muistopäivä, joten se olikin ymmärrettävää. Valerie oli ollut lopettamassa sotaa Xandrian prinsessan kanssa, olihan prinsessa tuolloin hallinnut voimakasta magiaa. Kumpikin oli ollut hyvin vihainen ja heidän voimiensa voima tuhosi suuren taistelukentän miltei kokonaan. Valerie ei ollut koskaan sen jälkeen ollutkaan niin vihainen kuin silloin. Kyllä, Valerie, Tiara sanoi. Hänelläkin oli päällään musta puku. Eiköhän sitten ole täysin järkeenkäypää, että Andre raivostui jostakin asiasta ja voimat reagoivat siihen? Valerie sanoi melkein yhtä näsäviisaasti kuin Zen yleensä teki. Kuulostat aivan Zeniltä, Chris mutisi nurkasta. Varmaankin, Valerie sanoi. Jutuista päätellen hän on miltei samanlainen kuin Rhoddo oli, Tiara sanoi hymyillen. Kyllä, ehdottomasti, Chris sanoi. Ehkä meidän pitäisi mennä hakemaan hänet tänne? Kun hän pääsee Aranian rajojen sisäpuolelle ja Rothenbergiin, hän on turvassa, Maraifia sanoi. Varmasti? Chris kysyi. Maraifia nyökkäsi ja vaikeni sitten. Jotenkin hänestä tuntui siltä, että Andren rinnalla olisi hyvä olla joku, jolta poikaparka voisi kysyä asioista. Maraifia tiesi, ettei Maria tiennyt kaikkea. Ja Barbarellan urkkijoiden varalta oli vain hyvä, jos Andrella oli joku tukenaan. Maraifia nousi seisomaan. Hän tunsi jonkin voiman värisyttävän metsää voimakkaasti ja pudisti päätään. Hän tiesi, että hänen opetuslapsensa olivat tunteneet sen myös. Tulee mieleen Vanha Aika, Chris sanoi ja virnisti erittäin poikamaisesti, kuten aina. Barbarella on kuin Camilla, ja Andre on kuin Jade. Mitähän siitä tapahtuu, kun he kohtaavat? Eikö Andre ole hieman enemmän Rhodryn kaltainen? Jeanin ääni kysyi ovensuusta. Filia oli hänen kanssaan. Jostain oudosta syystä Filia ei millään kokenut luonnollista kuolemaa. Maraifia ei
itsekään tahtonut ymmärtää sitä, mutta ehkä prinsessa ei ollut vielä tehnyt kaikkea. Xandriaan hän ei kuitenkaan lähtenyt, koska siellä oli uusi hallitsijasuku, joka suoriutui tehtävästään hyvin. Siellä tiedetään oikein hyvin, kuka Filia oli, ja valtaistuinta oli tarjottu hänelle, mutta Filia oli saman tien sanonut ei ja valinnut uuden suvun omansa tilalle. Andre on kunnossa? Filia kysyi. Hänelläkin oli tumma puku päällään, ihan kuten Jeanilla ja muillakin. Enpä oikein usko, Maraifia sanoi. Mitä tarkoitat? Hänen voimansa ovat heräämäisillään, Filia. Se tarkoittaa sitä, että myös Marian voimat heräävät pian. Heidän voimansa ovat voimakkaasti yhteydessä toisiinsa, Maraifia sanoi. Eli? Chris kysyi. Andre on dominoiva puolisko, Maraifia sanoi ja huokaisi tuntien olonsa typeräksi. Eli se tarkoittaa sitä, että kun Andren voimat heräävät, Marian voimat heräävät. Ne ovat hyvin voimakkaat ja voimistuvat päivä päivältä enemmän kummallakin. Olen melkeinpä varma, että Barbarella on huomannut saman. Bella mainitsi asiasta äidilleen, Tiara sanoi. Olin vakoilemassa kartanossa, kun se fromecialainen kapteeni meni takaisin ja puhui sen hirviön kanssa, hän jatkoi ja kuulosti hämmentyneeltä. Mikä on hätänä, Tiara? Maraifia kysyi. Maraifia... tätä et kyllä usko... Tiara sanoi. Barbarella kuulosti aivan kuningatar Maierienilta. Maraifia kääntyi katsomaan opetuslastaan. Hänestä tuntui entistä typerämmältä nyt, kun sai tietää, että Maierien oli edelleen maailmassa pilaamassa tavallisten ihmisten elämää. Tämä vaatii varotoimia, hän sanoi heti. Te lähdette kaikki Andren perään. Otatte hänet kiinni ja suojelette häntä Maierienilta. Heti, Chris sanoi innoissaan. Sinä olet ihan sisaresi ja Rhodryn kaltainen, Tiara sanoi nauraen. Ei kun Rhodry oli kuin minä, koska minä olen vanhempi ja Rhoddo oli suuri fanini aina. No, menkäähän nyt, Maraifia sanoi hymyillen. Valerie, Chris, Tiara, Filia ja Jean lähtivät ulos huoneesta jutellen vanhoista ystävistään, jotka olivat menettäneet kauan sitten. ***** Maria aukaisi silmänsä. Hän istui maassa nojaten puuhun. Hän katsoi ympärilleen ja hieroi päätään kädellään. Hän muisti vain sen, että Andrella oli ollut jonkinlainen energiapallo kädessään ja se oli lentänyt suoraan Mariaa ja muita kohti. Andre oli yrittänyt pelastaa heidät juoksemalla palloa kohti. Se ei ollut oikein onnistunut ja loppujen lopuksi pallo olikin räjähtänyt. Siitä syntynyt paineaalto oli heittänyt Marian suoraan päin puuta. Maria katsoi ympärilleen ja näki muiden olevan heräämässä itsekin. He näyttivät kalpeilta ja osa heistä konttasi esiin läheisistä pusikoista. Maria katsoi ympärilleen uudestaan ja näki Andren makaamassa tumman pyöreän läikän keskellä maassa. Hän näytti olevan tajuton. Andre... hän mutisi ja nousi seisomaan. Andre! hän huudahti juostessaan pojan luokse ja polvistui tämän vierelle. Hän käänsi Andren selälleen maahan ja silitti tämän poskea järkyttyneenä. Andre oli hyvin kalpea ja kuolleennäköinen. Maria kokeili pojan kaulaa ja huokaisi helpotuksesta tuntiessaan pulssin. Andre ei ainakaan ollut kuollut. Saakeli, mikä kumma Andrelle tuli? Seanin ääni kysyi. Ei hänen olisi tarvinnut kimppuumme hyökätä! Hän ei hyökännyt tahallaan, Lily sanoi. Se oli hallitsematon teko häneltä, Sean. Maria ei kuitenkaan jaksanut välittää heistä. Hänestä alkoi yhtäkkiä tuntua siltä, että tämä oli hänen syytään. Andre oli ainut, joka ei tiennyt, kuka Maria oli ja se teki pojan hyvin vihaiseksi ja tämä oli lampsinut pois sen jälkeen. Ja käytti jotain kummallista magiaa, jota hän ei selvästikään ollut aikonut käyttää Mariaa ja muita vastaan. Maria oli nähnyt kauhistuneen ilmeen Andren kasvoilla ennen kuin tämä oli tapahtunut ja tiesi, että se oli vahinko. Taidan vähitellen alkaa ymmärtää, miksi Barbarella haluaa Andren kuoliaaksi, Aaron sanoi. Tuohan on vaarallinen!
Ei ole, Maria sanoi kyyneleet silmissään. Tämä on minun syytäni. Minä en kertonut hänelle... Eikö sitten olisi korkea aika, Ce Lucca? Lily ärähti. Tätä ei olisi tapahtunut ellet olisi sanonut hänelle, ettet aio kertoa pojalle kuka olet. Minä en voi! Hän vihaisi minua loppuelämänsä, jos tietäisi! Mutta sinun pitäisi silti kertoa hänelle itse. Et varmasti halua, että hän saa sattumalta tietää keskellä jotain suurta tapahtumaa, Lily intti. Älä puhu Marialle tuohon sävyyn, Lily, Brandon sanoi. Lily vilkaisi Brandonia uskomatta korviaan ja heiluttelikin niitä varsin äkäisen näköisenä. Maria ei sanonut mitään, hän vain veti Andren syliinsä. Hän oli hyvin pahoillaan. Hän hautasi kasvonsa Andren rintaan ja niin tehdessään hänen mielessään välähti ruskeahiuksisen pojan nauravat kasvot. Tämä näytti olevan 14-vuotias ja hänellä oli ruskeat silmät, joissa oli pilke. Hänen seurassaan oli 13-vuotias kaunis nuori tyttö, jolla oli kauniit tummansiniset silmät ja tummat hiukset. Maria kohotti päätään järkyttyneenä. Mitä ihmettä se oli? Keitä nuo ovat? Laurenin ääni sanoi yhtäkkiä. Maria katsoi haltiaa, joka katsoi jonnekin Marian oikealla puolella ja tyttö kääntyi katsomaan. Siellä oli neljä ihmistä, joilla kaikilla oli hopeiset kaavut yllään. He pysähtyivät vähän matkan päähän. Heistä kolme oli naisia ja heillä kaikilla oli ruskeat hiukset. Ainoa, mikä heidät erotti toisistaan, oli silmien väri; yhdellä heistä oli ruskeat silmät kuin sillä Marian näyssä vilahtaneella pojalla, ja hänen vieressään olevalla vanhemman ja viisaan näköisellä naisella oli myös ruskeat. Heidän seurassaan oli myös uteliaannäköinen vihreäsilmäinen tyttö. Joukossa oli myös kaksi miestä, joista toisella oli tummat hiukset ja tummansiniset silmät ja toisella vaaleat hiukset ja vaaleansiniset silmät. Me tulemme äitijumalatar Maraifian nimissä, tummahiuksinen mies sanoi. Emme tahdo pahaa. Aina niin mahtipointinen Christopher Ayalluc, ruskeasilmäinen nainen kommentoi. Hiljaa, Tiara, Christopher sanoi. Ja minua ei kutsuta koko nimellä. Anteeksi, Chris Owen Ayalluc, Tiaraksi kutsuttu nainen sanoi virnistäen. No niin, rauhoittukaas, toinen ruskeasilmäinen nainen sanoi. Mitä hulluja nuo ovat? Brandon kysyi. Maraifian nimissä? Mitä helvettiä? Nuo ovat varmaan jokin lahko, joka yrittää käännyttää meidät, Aaron sanoi. Ei kiitos, hän sanoi Chrisille ja muille. Ei, ei, Tiara sanoi. Olemme äitijumalattaren palvelijoita, opetuslapsia. Tuo tummahiuksinen tyyppi muistuttaa kovasti sitä Vanhan Ajan kirjassa puhutusta likasta, joka teki jotain suurta ja upeaa, Lauren sanoi katsoessaan Chrisiä. Sisko oli aina erittäin kovis, Chris sanoi ylpeänä, vaikka Maria pystyi näkemään tuskan pilkahduksen miehen silmissä. Yhtäkkiä hän myös näki välähdyksen Chrisistä kinaamassa sen tummahiuksisen tytön kanssa jossakin talossa. Kumpikin oli hyvin vihainen. Tällä kertaa tyttö näytti muutaman vuoden vanhemmalta. Maria hätkähti ja vilkaisi Andreen, jonka paikalla hetken vilahti se pörröpääpoika. Hän kiljaisi kauhusta ja perääntyi Andren luota. Mitä hittoa minulle tapahtuu?! hän huusi. Kuka hitto se pörröpää oli?! Mikä pörröpää...? Chris kysyi. Näin... välähdyksen... Maria sanoi ja nousi seisomaan. Hän katsoi Chrisiin hetken ja tajusi sitten kuka se tyttö hänen näyssään oli ollut....jadelynn Ayalluc..? hän mutisi. Naurettavaa. Miksi minä näkisin- Jadelynn? Chris sanoi. Mitä sinä näit? Sinä... tappelit hänen kanssaan ja... hän lähti... Maria sanoi kurtistaen kulmiaan. Kuka se pörröpää oli, joka ilmestyi Andren paikalle...? Mikä pörröpää? Sean kysyi. Oletko sinä sekaisin, Maria? Andre on Andre! Eikä ollut! Sillä oli ruskeat silmät ja hiukset kuin Tiaralla! Maria intti. Mitä täällä oikein tapahtuu? toinen ruskeasilmäisistä naisista sanoi. Miten Maria Ce Lucca näkee näkyjä Jaden elämästä? Tämä on kummallista, Chris säesti. Onko äitijumalatar taas ovelasti leikkimässä häijyä? En tiedä, mutta Jade kärsi eläessään liikaa. Hänen on vain hyvä olla siellä, missä on. Olen kyllä samaa mieltä. Minä en, vihreäsilmäinen nainen intti. Minusta Jade ansaitsisi uuden mahdollisuuden ja nyt on
rauhan aika. Hän saisi elää rauhallisen elämän. Filia, sinä puhut kaikista tuolla tavalla, vaaleahiuksinen mies sanoi lämpimästi. Olepas hiljaa, Jean Satimaya. Sinä tiedät, että minä olen oikeassa. No, olet kyllä... mutta Jade ei välttämättä halua tätä. Keitä te oikein olette? Maria sanoi. Miksi te puhutte noin tyynesti menneisyyden ihmisistä, jotka kuolivat kauan sitten sodassa? Koska me olemme eläneet silloin! Tiara huudahti. Jaa, sittenhän te olette... no, vanhoja, Sean sanoi. Te ette näytä eukoilta. Tiara huokaisi raskaasti. Ei olisi pitänyt tulla tänne. Tuo on melkein yhtä ärsyttävä kuin Zen oli. Niin, silloin hän esitti sekopäätä, toinen ruskeahiuksinen nainen sanoi. Mutta Marie paransi hänet, onneksi. Ajattele, Valerie, jos Jade olisi antanut selkään isälleen... ja muistanut jälkeenpäin kuka mies oli. Maria siirtyi jälleen Andren luokse. Hän oli huolissaan pojasta. Ei ollut normaalia olla tajuttomana noin kauaa. Mariaa alkoi pelottaa, että Andre oli kuolemaisillaan, koska se pallon osuma oli kuitenkin ollut hyvin pahannäköinen. Meidän pitää saada Andre turvaan, hän sanoi koskettaessaan ruskeahiuksisen pojan otsaa. Viemme hänet Araniaan, kuten te olette suunnitelleet, Chris sanoi muina miehinä ja heilautti kättään. Andre kohosi ilmaan saman tien. Sitten joukko lähti kohti Aranian pääkaupunkia, Rothenbergiä. ***** Andre heräsi. Ensimmäinen asia, jonka hän tunsi, oli lämmin peitto ja pehmeät tyynyt ja sänky. Poika ei tiennyt ollenkaan, miten hän oli päätynyt sänkyyn. Siinäpä olikin mielenkiintoinen kysymys, johon Andre ei välttämättä halunnut tietää vastausta. Samalla poika myös tunsi, että joku piti häntä toisesta kädestä. Jaa-a. Päätit sitten herätä. Vihdoinkin. Oli vähän tylsää täällä, kun en saa lukea ajatuksiasi, nuoren miehen ääni sanoi Andren päässä. Andre hätkähti hereille saman tien. Mitä helvettiä?! hän karjaisi. Oletpa sinä äkkipikainen tyyppi. Tosin, taisin minäkin olla aikanaan... ääni jatkoi. Kuka hitto sinä olet? Andre kysyi äänettömästi katsoessaan ympäri ja näki säikähtäneen Marian katsovan poikaa hämmentyneenä, kauhuissaan ja tuskaisena samaan aikaan. Andre unohtui tuijottamaan ruskeahiuksisista tyttöä. Ääni pojan päässä nauroi hänelle erittäin hilpeästi. Et ole tainnut huomata rakastavasi häntä vielä, se sanoi ja Andre oli varma, että se virnuili. Sinä et vastannut kysymykseen. Kuka sinä olet? Andre kysyi katse Mariassa. Minua kutsuttiin Rhodryksi, kun olin elossa, mies sanoi. Sitten minut tapettiin raa asti. Mitä hittoa? Andre sanoi. Miten hitossa sinä puhut minulle, jos olet kuollut? Andre jatkoi. Hän oli kerrassaan pihalla koko touhusta. Miten joku kuollut tyyppi oikein pystyi puhumaan Andrelle ihan noin vain? Sehän oli luonnotonta! Arvelinkin, että reagoit tuolla tavalla, Rhodry sanoi ja nauroi. En ymmärrä itsekään, miksi olen kanssasi samassa ruumiissa. Voin sanoa kuitenkin sen, että olen ollut täällä aina. Aina? Andre sanoi järkyttyneenä. Olenko jakanut ruumiini jonkun hihhulin kanssa 17 vuotta!? [i] Minusta vähän näyttäisi siltä, Rhodry sanoi. Veikkaan, että Jadelynn-rakkaani on kanssa jossakin, jos minä olen täällä, hän jatkoi kaihoisa sävy äänessään. Andre ei sanonut mitään. Sen sijaan hän katsoi ympärilleen huoneessa. Sen seinät olivat kermanväriset ja niissä oli kullattuja koristeita. Huone oli myös varsin suuri ja se todella näytti jonkin rikkaan aatelisen huoneelta. Ikkunoissa oli läpinäkyvät verhot ja Andre kykeni näkemään linnan torneja siellä. Hän käänsi päänsä poispäin ja katsoi huonetta uudelleen. Siellä oli puisia pöytiä ja muuta vielä lisäksi. Maria, Andre sanoi. Missä hiton vankilassa minä olen? Sinä olet Rothenbergin kuninkaallisessa palatsissa, Andre, Maria sanoi. Tyttö hymyili. Aaron oli erittäin ystävällinen tarjotessaan lepopaikkaa palatsista. Hän sanoi, että olet parhaiten turvassa palatsin seinien sisällä, jossa sotilaat partioivat melkein yötäpäivää. Ei kukaan ole turvassa, jos voimani alkavat temppuilla samalla tavalla kuin metsässä, Maria,
Andre sanoi. Olen pahoillani... Ei, se on minun syyni. Minä todella salaan sinulta yhtä asiaa, ja haluaisin kertoa sinulle, mutta en tiedä miten reagoit. Ja koska en kertonut ja muut tietävät siitä, sinä suutuit ja... Maria sanoi väännellen käsiään. Miten se muka voi olla niin kamalaa, ettet voi kertoa minulle? Andre kysyi uteliaana. Sinä et hyväksyisi minua, jos tietäisit, Maria sanoi. Mistä sinä voit tietää, etten muka hyväksyisi? Andre kysyi ja naurahti. Sinä olet ihan hassu. Niin kai sitten, Maria sanoi ja hymyili. Hän nousi seisomaan. Sinä voisit pukea vaatteet päällesi, Andre, ja tulla aamiaiselle. Aiotko nauraa minulle? Andre kysyi virnistäen. En tietenkään, tyhmä, Maria nauroi ja heitti Andrea pojan vaatteilla. Tyttö itse käveli tyynesti huoneen läpi ja aukaisi oven käytävään. Hänen lähdettyään Andre nousi seisomaan suurella sängyllään ja käveli sen päällä hetken, ennen kuin hyppäsi alas lattialle, joka oli hänen harmikseen kylmä. Miksi täällä ei lämmitetä lattiaa? Andre sanoi itsekseen vetäessään vaatteet päälleen. Sen tehtyään hän käveli ulos huoneesta. Maria istui siellä viininpunaisella sohvalla vihreässä mekossaan. Hänellä ei ollut punaista takkia päällään lainkaan. Silti hän näytti hyvin kauniilta ja jotenkin turvattomalta. Andre huomasi haluavansa mennä tytön luokse ja suojella häntä kaikelta pahalta. Andre kurtisti kulmiaan hämillään, koska ei ollut odottanut tuntevansa mitään sellaista. Hän ei ollut koskaan tuntenut mitään tällaista aikaisemmin. Se häiritsi häntä enemmän kuin Marian salaperäisyys. Andre? Maria kysyi. Ei minulla ole mitään hätää, Andre sanoi. Olen elämäni kunnossa, mitä nyt jaan ruumiini jonkun satoja vuosia sitten kuolleen tyypin kanssa ja... Jaat ruumiisi jonkun toisen kanssa? Maria kysyi uteliaana. Andre virnisti. En kerro sinulle, kun sinä et kerro minulle salaisuuksia. Maria nauroi. Että saan maistaa omaa lääkettäni? Niin, ehdottomasti! Andre sanoi ja virnisti. Mutta mennäänkö me syömään kuninkaallista ruokaa vai ei? Mennään ihmeessä, Maria sanoi. He lähtivät yhdessä kävelemään kohti ruokasalia, jonka sijainnista Andrella ei ollut mitään hajua. Hän katseli ympärilleen uteliaana. Ja hän huomasi etsivänsä jotain tarpeeksi arvokasta tavaraa varastettavaksi. Hän ei kuitenkaan löytänyt sellaista. Käytävä, jota pitkin kaksikko kulki, oli varsin viileä, vaikka seinillä olikin lamppuja, jotka näyttivät hyvin lämpimiltä. Ne eivät vain lämmittäneet käytävää ollenkaan. Lattialla oli punainen keltareunainen matto, joka taisi olla loputon. Seinillä oli myös erilaisia tauluja maisemista ja kuuluisista ihmisistä, suurimmaksi osaksi aranialaisista. Aaronin kuvakin oli siellä, paitsi että hän oli kuvassa jonkun kauniin tytön vierellä. Tyttö olisi voinut olla Aaronin naispuolinen versio. Hänellä oli päällään sininen leninki ja tiara hiustensa seassa. Tyttö oli hyvin kaunis Andren mielestä. Aaronin vaatteet eivät olleet lainkaan samurain näköiset. Sen sijaan ne olivat myös suurimmaksi osaksi siniset takkia ja housuja myöten. Takin aluupaita oli valkoinen. Kuka tuo likka Aaronin vieressä on? Andre kysyi uteliaana Marialta. Maria kääntyi katsomaan kuvaa ja hymyili sitten. Hän on Aaronin kaksoissisar Roxanne Amelia von Aranian. Aaronin sisko? Andre toisti, kun he jatkoivat taas matkaansa. Minä tapasin hänet viikko sitten, kun tulimme tänne. Sinä olit taju kankaalla koko tapaamisen ajan, Maria sanoi. Mutta hän sanoi, että jos haluat tavata hänet, käske Aaronia viemään prinsessan luokse. Andre! huudahti Lauren, kun Maria ja Andre tulivat ruokasaliin, ja hyökkäsi halaamaan poikaa. Andre säikähti sitä, ja taputti Laurenin selkää hellästi. Sinä heräsit, unikeko, Sean sanoi pöydän äärestä. Meillä on ollut tylsää ilman sinua. Niin, saisitte muuten nauraa minulle, Andre sanoi ja katsoi ympärilleen. Pöydän ääressä oli Andrelle tuntemattomia henkilöitä viisi kappaletta. Nämä tapittivat Andrea hyvin tarkkaan ja tutkivasti. Andre virnisti heille. Minä olen räjähtävä pommi Andre Staiche. Erittäin hurmaavan häikäisevän
fantastista tavata teidät... ketä olettekaan, hän sanoi ja kätteli jokaista. Nämä katsoivat toisiinsa hämmentyneinä ja sitten tummahiuksinen mies virnisti Andrelle. Sinä et ole räjähtävä pommi, Staiche, joten älä murehdi turhia. Tuo on Jaden isoveli Chris! Rhodry sanoi järkyttyneenä Andrelle. Valerie on täällä myös. No, se on ymmärrettävää, sehän on terästäti... Jean? Tiara...? No juu, mutta miksi Filia ja Chris ovat täällä? Niiden pitäisi olla kuolleita jo! Mitä sinä oikein höpötät? Andre kysyi uteliaana. Minä tunnen nuo ihmiset kun näen heidät, Andre! Rhodry sanoi. Näetkö missään tummahiuksista tyttöä, jolla on yhtä tummat silmät kuin Chrisillä? mies jatkoi toiveikkaana. Andre katsoi ympärilleen ja kuuli päässään Rhodryn pettyneen huokauksen. Samalla Andre tunsi oudosti tuskaa rinnassaan. Hän ymmärsi yhtäkkiä, että Rhodry oli varmasti rakastanut tätä Jade-nimistä tyttöä koko sydämestään. Istupas alas, Staiche, Chris sanoi innostuneena. Chris, sinä olet taas samanlainen kuin 19-vuotiaana, sanoi mustaan kaapuun pukeutunut nainen. Tiara, olepas hiljaa tai muuten... Niin niin. Saan muka selkääni. Mutta tiedätkös, Staiche ei ole Rhodry. Ai en vai? Andre sanoi. Jumalauta, se jätkä höpöttää minulle koko ajan jostain tytöstä ja se tunnisti teidät. Kuka on Rhodry? kysyi tytön utelias ääni. Andre kääntyi ympäri äänen suuntaan ja näki Roxannen katsovan poikaa tutkiva ilme kasvoillaan. Hänellä oli hyvin rauhallinen olemus. Tyttö oli kauniimpi kuin taulussa. Rhodry on yksi tyyppi, joka kiusaa minua, teidän korkeutenne, Andre sanoi. Sinä siis tunnistit minut. Mainiota. Olisi ollut erittäin noloa, jos olisit luullut minua Aaroniksi, herra Staiche, Roxanne sanoi ja käveli Aaronin luo. Hänellä oli vaaleanvihreä leninki päällään, joka ulottui maahan saakka. Sen päärmeissä oli mustat raidat ja kaulassa kultainen timanttikoru. Vau, Andre kommentoi. Hän kuitenkin tiesi, että Sean oli ihastunut nuoreen prinsessaan, eikä kyllä aikonut mennä viettelemään prinsessaa. Ja vaikka hän menisikin, hän uskoi Roxannen kuitenkin torjuvan hänet, koska tyttö katsoi Seania ihan samalla tavalla kuin Sean tyttöä. Andre virnisti. Rakkautta ilmassa~ Andre, pää kiinni! Sean huudahti. Andre nauroi ja istui Chrisin viereen tyynesti. Maria istui Andren viereen ja joukko alkoi syödä aamiaista. Jossain vaiheessa Andrelle tuntemattomat ihmiset esittäytyivät kukin vuorollaan. Filia oli selvästi kuninkaallinen itsekin, koska hänellä oli hyvin voimakas länsimainen murre äänessään ja kuninkaallinen aksentti kaiken lisäksi. Jean oli kuulemma Chrisin ystävä ja Tiara Chrisin vaimo. Valerie porukan vanhin ja siten viisain, kuten Chris häntä kutsui. Valerie mulkoili miestä hetken ja mutisi sitten jotain Zenin ja Marien hulluista lapsista. Andrella ei ollut mitään hajua keitä Zen ja Marie olivat, mutta hän tunsi olevansa hyvin utelias. Mitähän me nyt muuten tehdään seuraavaksi? Andre kysyi sitten. Pysytäänkö me täällä vai...? Taidamme pysyä täällä, Brandon sanoi. Ainakin toistaiseksi. Minä aion mennä hakemaan Nikolain pois Farniasta, Lily ilmoitti yhtäkkiä. Minulla on vain sellainen tunne, että kohta alkaa tapahtua jotain ihan outoja. Ja et halua, että Nikolai on Farniassa silloin? Brandon kysyi virnuillen. En tietenkään, idiootti. Rakkaus on ihan vammainen tunne, Lauren sanoi. No eihän ole. Et ole kokenut sitä, niin sanot noin, kun et muutakaan keksi, Lily sanoi. Sinä olet niin ärsyttävä. Voi miten muistankaan kuinka Marie ja Zen puhuivat rakkauden olevan typerä asia, Valerie sanoi. Andre ei kuitenkaan kuunnellut. Hänen katseensa oli juuttunut pariskuntaan huoneen perällä. Kaksikko tuijotti Mariaa erittäin intensiivisesti. Naisella oli kauniit kasvot ja tummanruskeat hiukset ja silmät. Miehellä oli hopeiset hiukset ja merensiniset silmät. Kun Andre ajatteli asiaa, Chris näytti hyvin paljon mieheltä. Miksi ihmeessä Chrisillä oli tummansiniset silmät ja melkein mustat hiukset? Andre kuitenkin tiesi jotenkin, että tämä pariskunta oli Marie ja Zen Ayalluc, Chrisin vanhemmat.
Älä tuijota Jadekukkani vanhempia vaan kuuntele Chrisiä, Rhodry käski. Andre ei ymmärtänyt aluksi mitään, mutta kuunteli silti. Minulla oli kaunis pikkusisko, jonka nimi oli Jadelynn. Häntä kutsuttiin kuitenkin Jadeksi. Hän kuoli traagisesti ollessaan 33-vuotias. Äitini Marie kuoli tuolloin myös. Ja yksi parhaimmista ystävistäni nimeltä Rhodry kuoli myös puolustaessaan rakastaan parhaansa mukaan.. Silloin oli sota, joka on yksi verisimmistä koskaan. Kuichen sota ei vedä sille vertoja, koska tämä sota Läntisellä Mantereella tuhosi melkein kaiken, eikä ihmiset ole vieläkään toipuneet siitä, Chris sanoi. Minä ja isäni Zen selvisimme siitä, mutta isä kuoli kun ei enää jaksanut elää 4780, 18 vuotta sodan jälkeen. Minusta tuli Maraifian opetuslapsi, koska Tiara oli. Andre ei voinut edes kuvitella, mikä sota voisi olla pahempi kuin Kuichelaisten Teurastus 1245 vuotta sitten. Onneksi Andre ei ollut elänyt tuolloin, koska hän olisi varmasti kuollut. No, sen sijaan hän syntyi Farniassa tyranniherttauttaren valtakunnassa. Miten hurmaavaa.